Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajisto

Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton korkeimman neuvoston puheenjohtajisto
Perustamispäivämäärä 1938
Kumoamisen päivämäärä 1991
Hallinto
Puheenjohtaja Mihail Gorbatšov
(viimeinen), NKP
1.10.1988 - 25.5.1989
Rakenne
Jäsenet 37

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajisto  ( PVS USSR ) - vuosina 1938-1989 korkein valtion valtaelin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istuntojen välisenä aikana ja vuodesta 1989 Gorbatšovin perustuslakiuudistuksen alkamisen jälkeen. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston ja kansanedustajien kongressin työn valmistelu ja organisointi .

Perustettiin ensimmäisen kerran vuonna 1938, vuoden 1936 Neuvostoliiton perustuslain mukaisesti .

Instituutin historia

Neuvostoliiton valtio- ja oikeusteoriatieteessä tämän tyyppiset korkeimmat valtiovallan elimet määriteltiin joskus kollektiivisen valtionpäämiehen ( presidentin ) instituutioksi.

Neuvostoliiton perustuslakiluonnoksen kehittelyn ja valtakunnallisen keskustelun aikana vuonna 1936 tehtiin jo silloin ehdotuksia kollektiivisen korkeimman valtion vallan korvaamisesta Neuvostoliiton presidentin ainoalla viralla. Josif Stalin kuitenkin vastusti näitä ehdotuksia . Uutta perustuslakiluonnoksesta laaditussa raportissa hän sanoi:

Neuvostoliiton perustuslakimme järjestelmän mukaan ei pitäisi olla yhtä presidenttiä, jonka koko väestö valitsee tasavertaisesti korkeimman neuvoston kanssa ja joka voi vastustaa korkeinta neuvostoa.

- Stalin IV Leninismin kysymyksiä. 11. painos, M., 1939, s. 531

Tämä lähestymistapa selittyy presidentin ja Neuvostoliiton hallitusmuodon syvällä, perustavanlaatuisella yhteensopimattomuudella. Suurin osa itäblokin [1] maista seurasi neuvostotyyppistä valtion valtarakennetta, lukuun ottamatta sosialistisia valtioita, joissa on selvä autoritaarinen johtajuus, kuten SRR , Korean demokraattinen kansantasavalta .

Neuvostoliiton presidentin viran käyttöönottoon vuonna 1990 ja RSFSR:n presidentin virkaan vuonna 1991 liittyi henkilökohtaisten kunnianhimojen jatkuva eskaloituminen, henkilökohtaisen vallan vastustaminen laillisesti valituille edustuksellisille elimille, mikä johti tuhoon. harmonisen ja hyvin toimivan valtion elinten järjestelmän, normatiivisten säädösten hierarkian ja johti paitsi kielteisiin, myös traagisiin seurauksiin Neuvostomaalle ja sen valtiollisuudelle [2] .

Ulkomailla PVS:n puheenjohtajia kutsuttiin melko usein epävirallisesti "Neuvostoliiton presidenteiksi" [3] [4] [5] [6] .

Voimat

Vuosina 1977-1988

Ne on kirjattu Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslakiin (49 artikla) ​​ja vuoden 1977 perustuslakiin (121-123 artikla). Joten, Neuvostoliiton vuoden 1977 perustuslain artiklojen 121-123 mukaan sen alkuperäisessä versiossa (7. lokakuuta 1977 - 1. joulukuuta 1988) Neuvostoliiton PVS:

Zoomaa taaksepäin Lisääntyä

Asetus palkinnosta

Zoomaa taaksepäin Lisääntyä

Asetus palkintojen menettämisestä

  • antaa koko unionin armahduksia ja antaa armahduksia ;
  • nimittää ja kutsuu takaisin Neuvostoliiton diplomaattiedustajat ulkomaissa ja kansainvälisissä järjestöissä;
  • hyväksyy hänelle akkreditoitujen ulkomaisten maiden diplomaattiedustajien valtakirjat ja peruutettavat kirjeet;
  • muodostaa Neuvostoliiton puolustusneuvoston ja hyväksyy sen kokoonpanon, nimittää ja korvaa Neuvostoliiton asevoimien ylimmän johdon ;
  • julistaa Neuvostoliiton puolustamisen nimissä sotatilan tietyillä paikkakunnilla tai koko maassa;
  • ilmoittaa yleisen tai osittaisen mobilisoinnin ;
  • Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istuntojen välillä julistaa sotatilan , jos Neuvostoliittoon kohdistuu sotilaallinen hyökkäys tai jos on tarpeen täyttää kansainväliset sopimusvelvoitteet keskinäistä puolustamista hyökkäystä vastaan;
  • hyväksyy Neuvostoliiton kansalaisuuden , ratkaisee Neuvostoliiton kansalaisuudesta luopumista ja Neuvostoliiton kansalaisuuden menettämistä koskevat kysymykset turvapaikan myöntämisen yhteydessä ;
  • käyttää muita Neuvostoliiton perustuslain ja lakien määräämiä valtuuksia.

Korkeimman neuvoston istuntojen välillä (perustuslain 122 §):

  • tekee tarvittaessa muutoksia Neuvostoliiton nykyisiin säädöksiin;
  • hyväksyy muutokset liittotasavaltojen välisissä rajoissa;
  • Neuvostoliiton ministerineuvoston ehdotuksesta muodostaa ja lakkauttaa Neuvostoliiton ministeriöt ja Neuvostoliiton valtionkomiteat ;
Zoomaa taaksepäin Lisääntyä

Asetus Neuvostoliiton Presovminin nimittämisestä

Vuosina 1988-1990

Vuoden 1988 valtiopoliittinen uudistus, joka julistettiin NSKP:n XIX konferenssin päätösten mukaisesti , johti ensimmäisiin merkittäviin muutoksiin Neuvostoliiton valtionhallinnon rakenteessa. Neuvostoliiton vuoden 1977 perustuslain alkuperäiseen tekstiin [7] tehtiin 1. joulukuuta 1988 muutoksia, jotka liittyivät uuden korkeimman valtion vallan kutsumiseen - Neuvostoliiton kansanedustajien kongressiin ja vastaavasti vallan uudelleenjako kongressin (perustuslain pykälät 108-110), korkeimman neuvoston (111-117) ja neuvostovaltion uuden korkeimman aseman - Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajan (120 artikla) ​​- välillä. 121), joka valittiin 25. toukokuuta 1989 Neuvostoliiton ensimmäisessä kansanedustajien kongressissa .

Tässä vaiheessa Neuvostoliiton PVS ei muodollisesti vain menettänyt, vaan jopa laajensi valtuuksiaan jonkin verran saatuaan seuraavat oikeudet:

  • järjestää valmistelut Neuvostoliiton kansanedustajien kongressin istuntoihin;
  • avustaa Neuvostoliiton kansanedustajia heidän valtansa käyttämisessä ja antaa heille tarvittavat tiedot;
  • järjestää valtakunnallisten äänestysten (kansanäänestysten) valmistelu ja toteuttaminen sekä valtakunnalliset keskustelut Neuvostoliiton lakiehdotuksista ja muista valtion elämän tärkeimmistä kysymyksistä;
  • Neuvostoliiton ja sen kansalaisten turvallisuuden suojelemiseksi julistaa sota- tai hätätila koko maassa, samoin kuin tietyillä paikkakunnilla - tämän asian pakollisella käsittelyllä korkeimman neuvoston puheenjohtajiston kanssa vastaavan liittotasavallan; ottaa käyttöön ilmoitetuissa tapauksissa Neuvostoliiton ja liittotasavaltojen valtion elinten harjoittamia erityisiä hallintomuotoja;
  • julkaista liittotasavaltojen kielillä Neuvostoliiton lakeja ja muita Neuvostoliiton kansanedustajien kongressin, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston, sen kamarien, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston hyväksymiä säädöksiä ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja.

Tämä vaihe Neuvostoliiton syvenevän poliittisen kriisin taustalla osoittautui kuitenkin lyhytaikaiseksi.

Vuosina 1990-1991

Neuvostoliiton vuoden 1977 perustuslakiin 14. maaliskuuta 1990 tehtyjen uusien muutosten [8] ja Neuvostoliiton presidentin viran perustamisen mukaisesti Neuvostoliiton PVS menetti kokonaan kaikki toimivaltansa ja muuttui puhtaaksi tekninen elin. Joten, Neuvostoliiton PVS:n artiklan 118 mukaisesti:

  • valmistelee Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kongressin ja istuntoja, koordinoi Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jaostojen pysyvien valiokuntien ja komiteoiden toimintaa, järjestää valtakunnallisia keskusteluja Neuvostoliiton lakiehdotuksista ja muista tärkeimmistä neuvostoliiton asioista. valtion elämää.
  • huolehtii liittotasavaltojen kielillä Neuvostoliiton lakitekstien ja muiden Neuvostoliiton kansanedustajien kongressin, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston, sen jaostojen ja Neuvostoliiton presidentin hyväksymien säädösten julkaisemisesta.
  • virallistaa päätöksensä päätöslauselmien muodossa.

Koostumus

Vuosina 1938-1989

Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain 48 §:n mukaisesti Neuvostoliiton korkein neuvosto valitsee edustajiensa keskuudesta molempien jaostojen yhteisessä kokouksessa korkeimman neuvoston kunkin uuden PVS-kokouksen ensimmäisen istunnon alussa. Neuvostoliiton PVS:n puheenjohtaja, hänen varamiehensä kustakin liittotasavallasta, Neuvostoliiton PVS:n sihteeri ja puheenjohtajiston jäsenet.

Alun perin Neuvostoliiton PVS koostui puheenjohtajiston puheenjohtajasta, 11 varapuheenjohtajasta, puheenjohtajiston sihteeristä ja 24 puheenjohtajiston jäsenestä [9] .

Neuvostoliiton 7. elokuuta 1940 annetulla lailla Neuvostoliiton laajentumisen yhteydessä (Moldavian SSR:n muodostuminen, Liettuan, Latvian ja Viron SSR:n liittyminen Neuvostoliittoon, Karjalan ASSR:n muuttaminen Karjalan liittovaltioksi). Suomen NSV), myös puheenjohtajiston kokoonpanoa laajennettiin - varapuheenjohtajien määrä nostettiin 16:een [10] . Neuvostoliiton 19. maaliskuuta 1946 [11] ja 25. helmikuuta 1947 [12] annetuilla laeilla puheenjohtajiston jäsenmäärä vähennettiin 15:een.

Huolimatta siitä, että perustuslaissa ei määrätty Neuvostoliiton PVS:n ensimmäisen varamiehen virkaa, N. M. Shvernik valittiin tähän virkaan 1. helmikuuta 1944 [13] .

Neuvostoliiton 25.12.1958 annetulla lailla varapuheenjohtajien määrä väheni viiteentoista (yksi jokaisesta liittotasavallasta, jonka määrä Karjalan-Suomen SSR:n muuttuessa Karjalan TSRS:ksi vuonna 1956 väheni. 15), ja puheenjohtajiston jäsenmäärä nostettiin 16:een [14] .

Neuvostoliiton 3. elokuuta 1966 annetulla lailla puheenjohtajiston jäsenmäärä nostettiin kahteenkymmeneen [15] .

Art. Neuvostoliiton vuoden 1977 perustuslain 120 (painos 1977, sellaisena kuin se on muutettuna 1. joulukuuta 1988) 120. Neuvostoliiton PVS valittiin varajäsenistä, joihin kuuluivat: puheenjohtajiston puheenjohtaja, puheenjohtajiston ensimmäinen varapuheenjohtaja, viisitoista Puheenjohtajiston varapuheenjohtajat - yksi kustakin liittotasavallasta, puheenjohtajiston sihteeri ja kaksikymmentäyksi puheenjohtajiston jäsentä.

Neuvostoliiton PVS:n puheenjohtaja

Neuvostoliiton vuosien 1936 (40 artikla) ​​ja 1977 (116) perustuslain mukaan Neuvostoliiton lait, päätökset ja muut Neuvostoliiton korkeimman neuvoston säädökset julkaistiin Neuvostoliiton puheenjohtajan ja sihteerin allekirjoituksin. PVS. Perustuslaki ei sisältänyt muita normeja, jotka sääntelevät Neuvostoliiton PVS:n puheenjohtajan valtuuksia Neuvostoliiton korkeimpana virkamiehenä.

Neuvostoliiton PVS:n ensimmäinen varapuheenjohtaja

Asema vahvistettiin ensimmäisen kerran Neuvostoliiton perustuslailla vuonna 1977.

Neuvostoliiton PVS:n varapuheenjohtajat

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston varapuheenjohtajat

Neuvostoliiton PVS:n jäsenet

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston jäseniä

  • Neuvostoliiton PVS:n jäsenen todistus Batyev S.G.

  • Neuvostoliiton PVS:n jäsenen todistus Andropov Yu.V.







Neuvostoliiton PVS:n sihteeri

Vuosina 1988-1989

Zoomaa taaksepäin Lisääntyä

Asetus kaudella 1988-1989

1. joulukuuta 1988 jälkeen Neuvostoliiton PVS muutettiin. Sen kokoonpanoon (perustuslain 118 §) alkoi kuulua viran puolesta: Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja (Neuvostoliiton korkeimpana virkamiehenä, joka johti Neuvostoliiton PVS:tä), korkeimman neuvoston ensimmäinen varapuheenjohtaja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajan viisitoista varajäsentä - liittotasavaltojen korkeimpien neuvostojen puheenjohtajat, liittoneuvoston ja kansallisuuksien neuvoston puheenjohtajat , Neuvostoliiton kansanvalvontakomitean puheenjohtaja, neuvostoliiton puheenjohtajat jaostojen pysyvät komiteat ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston komiteat.

PVS:n asetus eräänlaisena säätelysäädöksenä säilytettiin tänä aikana, mutta sitä ei enää allekirjoittanut Neuvostoliiton PVS:n puheenjohtaja ja sihteeri, vaan Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja. Esimerkkinä tämän ajanjakson asetuksista voidaan mainita asetus Brežnev L.I. [16]

Vuosina 1990-1991

14. maaliskuuta 1990 ja Neuvostoliiton presidentin vaalien jälkeen Neuvostoliiton PVS:n kokoonpanoa muutettiin jälleen radikaalisti. Siihen alkoi kuulua viran puolesta: Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja (mutta vain Neuvostoliiton parlamentin puhemiehenä ) , liittoneuvoston puheenjohtaja ja kansallisuuksien neuvoston puheenjohtaja (parlamentin kamareiden päämiehet), heidän kansanedustajat, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jaostojen ja komiteoiden pysyvien komiteoiden puheenjohtajat, muut Neuvostoliiton kansanedustajat - yksi kustakin liittotasavallasta sekä kaksi edustajaa autonomisista tasavalloista ja yksi autonomisista alueista ja autonomisista alueista .

Rakenne

Vuosina 1938-1990 Neuvostoliiton PVS:llä oli suunnilleen seuraava rakenne:

  • Sihteeristö (pää)
  • Puheenjohtajiston puheenjohtajan sihteeristö
  • Puheenjohtajiston sihteerin sihteeristö
  • Puheenjohtajiston puheenjohtajan vastaanottotoimisto
  • toimisto
  • Lakiasiainosasto
  • Tapausten hallinta
  • Neuvoston työskentelyosasto
  • Jaostojen pysyvien valiokuntien työosasto
  • Palkittujen kirjanpidon ja rekisteröinnin osasto
  • Osasto, joka valmistelee armahdushakemusten käsittelyä
  • Rahoitus- ja talousosasto
  • Tieto- ja tilastoosasto
  • Toimikunnat: liittoneuvoston ja kansallisuuksien neuvoston lainsäädäntöehdotukset ulkoasioista, Neuvostoliiton maahanpääsystä, maasta poistumista ja kansalaisuuden menettämisestä
  • Sektorit: hallinnollis-aluejako, ulkomaaninformaatio, erikoissektori.

Kansalaisten vastaanotto

Neuvostoliiton kansalaisten vastaanotto toteutettiin osoitteessa: Moskova, talo numero 4/7 Marx Avenuen ja Kalinin Avenuen kulmassa .

Suurin aktiivisuus kansalaisten henkilökohtaisen vastaanoton suhteen osoitti Neuvostoliiton PVS:n ensimmäinen puheenjohtaja M. I. Kalinin , hänen seuraajansa eivät käytännössä järjestäneet henkilökohtaisia ​​vastaanottoja.

Viimeinen työpäivä

Zoomaa taaksepäin Lisääntyä

PVS jää historiaan 14. joulukuuta 1991

Neuvostoliiton 5. syyskuuta 1991 annetun lain mukaisesti Neuvostoliiton PVS lopetti toimintansa [17] .

18. lokakuuta 1991 Neuvostoliiton PVS piti viimeisen kokouksensa [18] .

12. joulukuuta 1991 RSFSR:n korkein neuvosto ratifioi Belovežskan sopimukset , minkä jälkeen se irtisanoi välittömästi Neuvostoliiton perustamissopimuksen .

Arkistorahaston sijainti

GA RF (entinen TsGAOR)

Rahasto nro R-7523, 151 varastoa, 186143 kohdetta [19]

Muistiinpanot

  1. ↑ Katso esimerkiksi PPR : n valtioneuvosto, DDR:n valtioneuvosto
  2. ↑ Lukyanova E.A. Venäjän valtiollisuus ja perustuslaillinen lainsäädäntö Venäjällä (1917-1993), M., Moskovan valtionyliopisto, 2000, s.84
  3. ↑ Joseph E Davies. Lähetystö Moskovaan . - Lue Kirjat Oy, 2013. - 416 s. — ISBN 978-1406737851 .
  4. ↑ Roosevelt, Franklin D. Yhdysvaltain presidenttien julkiset paperit: F. D. Roosevelt, 1939, 8. osa . - Parhaat kirjat vuodelta 1941. - S. 538. - 636 s.
  5. ↑ Herbert Levy. Henry Morgenthau, Jr.: FDR:n valtiovarainministerin merkittävä elämä . - Skyhorse Publishing, Inc., 1941. - S. 525. - 576 s. — ISBN 9781602399716 .
  6. ↑ Soedjatmoko. Johdatus Indonesian historiografiaan . - Equinox Publishing, 2006. - S. 289. - 427 s. — ISBN 9789793780443 .
  7. ↑ Neuvostoliiton laki, 1. joulukuuta 1988 N 9853-XI "Neuvostoliiton perustuslain (peruslain) muutoksista ja lisäyksistä" Arkistokopio 6. maaliskuuta 2019 Wayback Machinesta
  8. ↑ Neuvostoliiton laki, 14. maaliskuuta 1990 N 1360-I "Neuvostoliiton presidentin viran perustamisesta ja muutosten ja lisäysten tekemisestä Neuvostoliiton perustuslakiin (peruslaki)" Arkistokopio 13. elokuuta, 2011 Wayback Machinessa
  9. ↑ Neuvostoliiton perustuslaki (peruslaki) sellaisena kuin se on muutettuna 5. joulukuuta 1936 / luku III. Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton korkeimmat valtiovallan elimet (30-56 artikla) . constitution.garant.ru. Haettu 2. maaliskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2019.
  10. ↑ Neuvostoliiton laki, 7. elokuuta 1940 "Neuvostoliiton perustuslain (peruslaki) 13, 23 ja 48 artiklojen muuttamisesta ja täydentämisestä" Arkistokopio 16.6.2020 Wayback Machinessa
  11. ↑ Neuvostoliiton laki 19. maaliskuuta 1946 "Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston määrällisestä kokoonpanosta"
  12. ↑ Neuvostoliiton laki 25.2.1947 "Neuvostoliiton perustuslain (peruslain) tekstin muuttamisesta ja täydentämisestä"
  13. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston istunnot: Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kymmenes istunto 1. kokouksessa (28. tammikuuta - 1. helmikuuta 1944). Sanatarkka selostus, 1944. s.329 Arkistoitu 8. heinäkuuta 2019 Wayback Machinessa
  14. ↑ Neuvostoliiton laki, 25. joulukuuta 1958 "Neuvostoliiton perustuslain (peruslaki) 48 ja 83 artiklaan tehdyistä muutoksista ja lisäyksistä" Arkistokopio 12. heinäkuuta 2020 Wayback Machinesta
  15. ↑ Neuvostoliiton laki 3. elokuuta 1966 N 12-VII "Neuvostoliiton perustuslain (peruslain) 48 artiklan muuttamisesta" Arkistokopio 12. heinäkuuta 2020 Wayback Machinesta
  16. ↑ Neuvostoliiton PVS:n asetus 21. syyskuuta 1989 N 534-I "Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 20. helmikuuta 1978 antaman asetuksen kumoamisesta "Keskushallinnon pääsihteerin palkitsemisesta NSKP:n komitea, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja, Neuvostoliiton puolustusneuvoston puheenjohtaja Neuvostoliiton marsalkka Brežnev L.I. Order of Victory” Arkistoitu 3. huhtikuuta 2021 Wayback Machinessa
  17. ↑ Neuvostoliiton laki 9.5.1991 "Neuvostoliiton valtiovallan ja hallinnon elimistä siirtymäkaudella"
  18. ↑ Huomaamaton historiallinen tapahtuma Arkistokopio 8. toukokuuta 2021 Wayback Machinessa // Izvestia, 19. lokakuuta 1991, nro 250 (23516 )
  19. ↑ Venäjän federaation rahastojen valtionarkisto Neuvostoliiton historiasta Opas. Volume 3. 1997 Arkistoitu 28. tammikuuta 2021 Wayback Machinessa
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa