Parafraasi , myös perifraasi ( muista kreikkalaisista sanoista περίφρασις "kuvaileva ilmaisu; allegooria": περί "ympärillä, noin" + φράσις "lausunto") - epäsuora, kuvaileva merkintä, joka perustuu sen minkä tahansa objektin ominaisuuden korostamiseen. esimerkiksi " sininen planeetta " "Maan" sijaan, " yksikätinen rosvo " "kolikkopelin" sijaan jne.
Vaikka jotkut tutkijat pitävät parafraasia eräänlaisena trooppisena , kaikki eivät ole samaa mieltä tämän kannan kanssa. I. B. Golubin [1] mukaan vain kuvalliset perifraasit, jotka ovat luonteeltaan metaforisia, tulisi luokitella trooppeiksi, kun taas ei-figuratiiviset perifraasit (toiset kirjoittajat kutsuvat niitä "loogisiksi"), joissa ne muodostavien sanojen suora merkitys on ei polkuja. Esimerkiksi kahdesta parafraasista, jotka tarkoittavat A. S. Pushkinia - " venäläisen runouden aurinko " ja "ja toinen on" Eugene Onegin " " - vain ensimmäinen on kuvaannollinen.
Tämä jako on lähellä perifraasien jakoa muodostusmenetelmän mukaan metaforisiin ja metonyymiin [2] . Erottamisen kriteerinä on yhden tai useamman sanan käyttö, jotka muodostavat parafraasin kuvaannollisessa merkityksessä. Vertaamalla kahta vakiintunutta parafraasia - " kirkkorotta " (virkamies) ja " meren työntekijä " (kalastaja) - huomaa, että vain ensimmäinen niistä viittaa metaforisiin, koska sanaa "rotta" käytetään kuvaannollisessa merkityksessä, kun taas toisessa kumpaakin substantiivia käytetään niiden perusmerkityksessä.
Käyttötiheyden mukaan perifraasit voidaan jakaa yksittäisiin tekijä- ja yleiskieleen [1] , jotka sisältyvät tiukasti sanakirjaan, kuten esimerkiksi " heikompi sukupuoli ", " pienemmät veljemme ", " valkoiset ihmiset ". takit ", " nousevan auringon maa ", " Kolmas Rooma ". Monissa tapauksissa voidaan jäljittää yksittäisten kirjoittajien parafraasien kirjalliset juuret. Joten A. S. Pushkinin ansiosta sellaiset parafraasit kuin " pronssiratsumies " (Pietari I:n muistomerkki Senaatintorilla), " Admiralty Needle " (Pietarin Admiraliteettirakennuksen torni), " puolivoimakas hallitsija " ( A D. Menshikov) ja muut.
Sen mukaan, onko tekstissä parafrasoitu sana vai ei, perifraasit jaetaan riippuvaisiin ja itsenäisiin [3] . Joten A.S. Pushkinin riveissä "Samaan aikaan kuu kelluu taivaalla, yön kuningatar", parafraasi " yön kuningatar " selitetään pääsanalla "kuu". Usein riippuvainen parafraasi vaatii pakollista paljastamista: artikkelin otsikko " Moskovan johtaja vastasi hänelle osoitettuun kritiikkiin" ei anna käsitystä siitä, kenestä tarkalleen on kyse - tämä vaatii parafraasin purkamista tekstissä. Itsenäiset parafraasit, joissa ei ole tällaisia selityksiä, vaativat lukijalta tai kuuntelijalta älyllistä ponnistelua ja tiettyä näkemystä. Esimerkiksi G. R. Derzhavinin runossa "Idolini" käytetty parafraasi " Praxitelesin taide " voidaan ymmärtää oikein vain, jos lukija tietää, että Praxiteles oli muinainen kreikkalainen kuvanveistäjä, mikä tarkoittaa, että kirjoittaja tarkoittaa kuvanveistoa, kuvanveistotaidetta.
Parafraasit kirjallisessa puheessa toimivat taiteellisen ilmaisun välineenä. Ne olivat yleisimpiä 1700-1800-luvun alussa, jolloin yksinkertaisia sanoja pidettiin ei-runollisina. Joten M. V. Lomonosov käyttää runoissaan lukuisia parafraaseja: " kaunis valo " (aurinko), " ukkosen ukkosen salama " (salama), " nämä nimet ovat Isoisä ja pojanpoika " (Ivan III ja Ivan IV) jne. Runossa " Pyhän haudan edessä ”A. S. Pushkin ei koskaan nimeä M. I. Kutuzovin nimeä, vaan kuvaa häntä yksityiskohtaisesti:
Tämä herra nukkuu heidän allansa ,
tämä pohjoisten joukkojen epäjumala, suvereenin
maan kunnioitettava vartija, kaikkien
sen vihollisten tukahduttaja , tämä loistokkaiden Katariinan kotkien
lauma .
Affektiivisessa puheessa (oratorio, puhekieli) parafraasi tehostaa lausunnon vaikutusta vastaanottajaan: "Lopeta kielen heiluttelu !" ("puhumisen" sijaan), "katsokaa, mitä valehtelijat sanovat " (toimittajat).
Sekä taiteellisessa että liikepuheessa reunalauseiden avulla voit välttää toistoa. Esimerkiksi tieteellisen katsauksen tekstissä: "I. Ivanovin työ jättää hyvän vaikutelman. Nuori tiedemies pystyi osoittamaan… Teoksen kirjoittaja väittää…”.
Koska reunalauseet keskittyvät pääsääntöisesti mihin tahansa merkkiin, ne voivat sisältää arvion nimetystä kohteesta. Joten eläimiä käsittelevässä aikakauslehtiartikkelissa sana leijona voidaan korvata neutraalilla parafraasilla (" kissaperheen edustaja "), negatiivisella (" häikäilemätön afrikkalainen saalistaja ") tai positiivisella (" savannin hallitsija ") . , " petojen kuningas ", " majesteettinen eläin "). Siten reunalauseilla voi olla sekä parantavia (ylistävä, positiivisesti arvioiva) että halventava (negatiivisesti arvioiva) toimintoja [2] . Tätä parafraasien ominaisuutta käytetään aktiivisesti journalismissa, yhteiskunnallis-poliittisessa puheessa.
Virallisessa liikepuheessa voidaan käyttää parafraaseja, joilla vältetään kohteen, tapahtuman suora nimeäminen tai annetaan sille neutraali luonne: "poliisi pysäytti mellakat ", " Hakemukseen ryhdyttiin asianmukaisiin toimenpiteisiin ".
Lisäksi parafraasit voivat toimia eufemismina : " aseta itsesi pahimpaan valoon " (häpeä itseäsi), " helvennä nenääsi " (puista nenääsi) tai dysfemismi : " täytä vatsasi " (syö), " käännä kasvosi " (kieltäytyä).
Venäjän kielellä on kehitetty lukuisia vakaita parafraaseja kuuluisista historiallisista henkilöistä. Joten gallupit [4] osoittavat, että sellaiset parafraasit tunnistetaan suuressa määrin: