Tyytyväisyys

Tyytyväisyys on emotionaalinen vastaus onnellisuuteen , sielun vastaus täyttyneeseen haluun tai tavoitteeseen . Tyytyväisyyden tunne syntyy ja ilmenee yleensä, kun suuri tavoite saavutetaan, ja termi liittyy yleensä sellaisiin tapauksiin.

Kyky asettaa pitkän aikavälin tavoitteet etusijalle läheisempien sijaan ja kyky viivyttää tyydytystä hetkeksi pidetään yleensä hyveenä . Toisten ihmisten käyttäytymisen kritiikki voi johtua tämän ominaisuuden puutteesta.

Tyytyväisyys, kuten kaikki tunteet, on käyttäytymisen motivaatio ja siten merkittävä rooli ihmisen sosiaalisissa järjestelmissä.

Italialainen filosofi Benedetto Croce tarkasteli neljää tyydytystä: tavallinen (hedonistinen), moraalinen ( soddisfazione etica ), älyllinen ( soddisfazione intellettuale ) ja esteettinen ( soddisfazione estetica ) [1] .

Katso myös

• Työtyytyväisyys

Muistiinpanot

1. ↑ Estetiikka ilmaisutieteenä ja yleisenä kielitieteenä , X

Kirjallisuus

• Schwartz, Barry; Ward, Andrew; Lyubomirsky, Sonja; Monterosso, John; White, Katherine (marraskuu 2002). "Maksimointi versus tyytyväisyys: Onnellisuus on valintakysymys Journal of Personality & Social Psychology". 83(5): 1178–1197.
• Sponsel, Rudolf: Lebens- und Selbstzufriedenheit als Psychotherapieerfolgskontrolle. Praktische Systematik psychologischer Behandlungsforschung. IEC, Erlangen 1984
• Veenhoven, Ruut: Onko Gluck relativ? Uberlegungen zu Gluck, und Zufriedenheit aus psychologischer Sicht. Raportti Psychology, Jg. 16, heinäkuu 1991, s. 14–20.
• Veenhoven, Ruut: Die Lebenszufriedenheit der Burger. Onko ilmaisu "Lebbarkeit" von Gesellschaften? julkaisussa: Noll, H.-H. (Hg.): Sozialberichterstattung in Deutschland. Konzepte, Methoden und Ergebnisse für Lebensbereiche und Bevölkerungsgruppen. Juventa Verlag, München 1997, S. 267–293, ISBN 3-7799-0396-2 .
• Borowitz, Eugene B. & Weinman Schwartz, Frances, The Jewish Moral Virtues, Jewish Publication Society, 1999