A Clockwork Orange (elokuva)

Kellonvärinen oranssi
Englanti  Kellonvärinen appelsiini
Genre fantasia [1]
trilleri [2]
draama [3]
musta komedia [4]
rikos
Tuottaja Stanley Kubrick
Tuottaja Stanley Kubrick
Perustuu Kellonvärinen oranssi
Käsikirjoittaja
_		 Stanley Kubrick
Anthony Burgess (romaani)
Pääosissa
_		 Malcolm McDowell
Patrick Magee
Operaattori John Alcott
Säveltäjä Wendy Carlos
tuotantosuunnittelija John Barry
Elokuvayhtiö Warner Bros. Kuvia
Jakelija Warner Bros.
Kesto 136 min.
Budjetti 2,2 miljoonaa dollaria
Maksut 26 589 355 $ [5]
Maa  UK USA
 
Kieli Englanti
Nadsat
vuosi 1971
IMDb ID 0066921
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

A Clockwork Orange on Stanley Kubrickin pitkä  elokuva , joka perustuu Anthony Burgessin samannimiseen dystooppiseen romaaniin . Brittinäyttelijä Malcolm McDowell näytteli nimiroolia . Kuvaukset tapahtuivat Lontoossa ja sen ympäristössä ja kestivät kuusi kuukautta .

Kuva kertoo nuoresta rikollisesta Alexista , joka nauttii "ultraväkivallasta" . Nauha käsittelee vapaan tahdon filosofisia, moraalisia ja uskonnollisia ongelmia, perheen instituution rappeutumista ja valtion puuttumista ihmisten elämään . Maalauksen satiiri on suunnattu politiikkaan, valtioon ja kirkkoon .

Ensi-ilta pidettiin 19. joulukuuta 1971 New Yorkissa . Elokuva sai vaihtelevia reaktioita yleisöltä ja tiedotusvälineiltä monien seksi- ja väkivaltakohtausten vuoksi. Isossa - Britanniassa nauha poistettiin jakelusta ohjaajan itsensä pyynnöstä. Paluu näyttöihin tapahtui vasta vuonna 2000 . Elokuva sai ristiriitaisia ​​arvosteluja kriitikoilta 1970-luvulla. Useimmat nykyaikaiset elokuvakriitikot puhuvat elokuvasta positiivisella tavalla .

Skandaaleista huolimatta elokuva oli kaupallinen menestys ja antoi ohjaajalle mahdollisuuden jatkaa yhteistyötä Warner Brothersin kanssa . A Clockwork Orange oli ehdolla Oscarille neljässä kategoriassa, mutta ei lopulta saanut yhtään patsasta .

Juoni

Kuvan toiminta tapahtuu tulevaisuuden Lontoossa [6] . Nuori Alex DeLarge ja hänen jenginsä baarissa "Korova" [7] käyttävät "Milk Plus" cocktailia, joka sisältää huumeita, jotka herättävät nuorissa halun "ultraväkivaltaisiin tekoihin" [8] . Poistuttuaan baarista jengi hakkaa kodittoman vanhan miehen, joutuu tappeluun kilpailevan jengin kanssa, ryntää ympäri kaupunkia nopealla autolla, murtautuu kirjailija Alexanderin taloon ja raiskaa hänen vaimonsa [7] [ 9] . Sen jälkeen sankarit palaavat baariin, jossa Alex lyö ystävänsä jalkoja kepillä estääkseen häntä nauttimasta musiikista – Beethovenin yhdeksäs sinfonia , josta päähenkilö putoaa lähellä orgasmia [7] .

Seuraavana päivänä ystävät tekevät Alexille selväksi, että hän ottaa liikaa, mutta nuori mies ei jaa tätä mielipidettä ja lyö rikoskumppaninsa puolustaakseen johtajuutta. Pian he pettävät Alexin: kun jengi hyökkäsi rikkaan "Cat Ladyn" taloon, he jättävät miehen rikospaikalle. Hän päätyy poliisiasemalle, jossa hän saa tietää, että hänen hakkaamansa talon emäntä on kuollut [7] .

Alex tuomitaan vankilaan [8] . Vapaudenriistopaikoissa sankari tutustuu Raamattuun ja osallistuu uskonnollisiin jumalanpalveluksiin. Vieraillessaan vankilassa sisäministeri valitsee Alexin koehenkilöksi kokeeseen, joka koskee korjaavan terapian soveltamista vankeihin - "Ludovik-tekniikkaa" [7] . Päästäkseen ennenaikaisen vapaaksi Alex suostuu osallistumaan kokeeseen, jossa hänet sidotaan tuoliin, hänen silmäluomet kiinnitetään ja hänet pakotetaan katsomaan pitkiä tunteja elokuvaruutua, jolla väkivaltaa [9] tapahtuu. näytetään jatkuvasti Beethovenin musiikin säestyksellä, joka herättää sankarien protesteja ja inhoa ​​[7] . Useiden istuntojen jälkeen pieninkin aavistus aggressiivisuudesta, seksistä ja väkivaltakohtauksia seuranneesta musiikista aiheuttavat Alexille inhoa ​​ja pahoinvointia [8] . Kokeen tulokset esitetään kokoontuneelle yleisölle [7] : päähenkilö nuolee nöyrästi häntä löineen miehen saappaa ja perääntyy alastomasta tytöstä [10] .

Palattuaan kotiin Alex tajuaa, että häntä ei odotettu täällä [7] ja hänen huoneensa oli vuokrattu tuntemattomalle miehelle [10] , joten päähenkilö lähtee. Kadulla erästä kaveria hakkaa joukko kodittomia ja sitten entiset ystävät Dim ja Georgie, jotka menivät palvelemaan poliisia hänen poissaolonsa aikana. Loukkaantunut ja hakattu Alex yrittää löytää väliaikaisen suojan ja päätyy vahingossa herra Alexanderin taloon. Kirjoittaja tunnistaa hänet ja laittaa unilääkettä hänen viiniinsä [7] . Alex menettää tajuntansa, ja herääessään hän huomaa olevansa lukittuna huoneeseen, jossa hänet pakotetaan kuuntelemaan Beethovenin yhdeksättä sinfoniaa, jonka mies, joka kokosi poliittisia kumppaneita alla olevaan kerrokseen, soitti hänelle täydellä äänenvoimakkuudella. Alex ei kestä sitä, vaan heittäytyy ulos ikkunasta [11] .

Itsemurhayrityksen jälkeen Alex herää kipsissä sairaalahuoneessa. Media syytti tragediasta hallitusta. Alexin luona tulee ministeri Frederic, joka tarjoaa nuorelle miehelle kauppaa [11] ja Alex suostuu yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Hoidon seurauksena korjaavan hoidon seuraukset menevät ohi ja entiset vaistot palaavat häneen [8] .

Viimeisessä kohtauksessa nuori mies kuvittelee kuinka hän harrastaa julkisesti seksiä tytön kanssa. Edwardin tyyliin pukeutunut yleisö taputtaa pariskunnalle. Elokuva päättyy Alexin lauseeseen: "Olen todella parantunut..." [12] .

Elokuvaa työstettiin

Näyttelijät [13] :

Näyttelijä Rooli
Malcolm McDowell Alexander DeLarge Alexander DeLarge
Patrick Magee Herra Alexander Herra Alexander
Michael Bates Barnes Barnes
Warren Clark Himmeä Himmeä
Clive näyttelijä näyttelijä
Adrienne Corry Rouva Alexander Rouva Alexander
Karl Dühring Tohtori Brodsky Tohtori Brodsky
Paul Farrell kulkuri kulkuri
Clive Francis Joe Joe
Hoover vartija vartija
Miriam Karlin "Kissa tyttö" "Kissa tyttö"
James Marcus Georgie Georgie
Aubrey Morris Deltoidi Deltoidi
Godfrey Quigley vankilan pappi vankilan pappi
Sheila Raynor Alexin äiti Alexin äiti
Ryan Tohtori Bran Tohtori Bran
John Savident Dolin Dolin


Näyttelijä Rooli
Anthony Sharp Alex Alex
Philip Stone Alexin isä Alexin isä
Pauline Taylor psykiatri psykiatri
Margaret Tyzek Rubenstein Rubenstein
Stephen Berkoff poliisi poliisi
Michael Tarn Pete Pete
David Prowse Julian Julian
Jan Ader piika piika
Vivian Chandler psykiatri psykiatri
John Carney mies Scotland Yardista mies Scotland Yardista
Richard Connaught Billyboy Billyboy
Carol Drinwater Filin sisko Filin sisko
Sherry Grunwald raiskauksen uhri raiskauksen uhri
Gillian Hills Sonetti Sonetti
Barbara Scott Marty Marty
Virginia näyttelijä näyttelijä
Katya Wyeth fantasia tyttö fantasia tyttö

Kuvausryhmä [14] :

Elokuvan tekeminen

Tausta ja casting

  • Stanley Kubrick

  • Terry Southern

Stanley Kubrick sai tietää A Clockwork Orangen olemassaolosta toisen käsikirjoittaja Terry Southernin ansiosta . Anthony Burgessin työ teki niin vahvan vaikutuksen Southerniin, että hän antoi kirjan ohjaajalle. Kubrick oli kuitenkin kiireinen elokuvan " 2001: A Space Odyssey " kuvaamisessa, eikä hän syventynyt lukemiseen [16] , ja lisäksi hän oli pinnallisen tutustumisen jälkeen karkoittanut romaanin kielikokeilua - slangi nadsat . Ohjaaja katsoi, että Burgessin työtä ei voitu siirtää valkokankaalle: yleisö ei ymmärtäisi hahmojen dialogeja [17] . Tämän seurauksena Kubrick jätti kirjan sivuun ja unohti sen puoleksi vuodeksi [16] . Nähdessään kollegansa välinpitämättömyyden Southern osti itsenäisesti teoksen oikeudet ja kirjoitti käsikirjoituksen sen perusteella. Sensuuri kieltäytyi kuitenkin edes tutustumasta teokseen sanoen, että kirja puhuu nuorten tottelemattomuudesta viranomaisia ​​kohtaan, jota ei voida hyväksyä näytöllä [17] .

Southern ei uusinut kirjan oikeuksia. Terryn sijasta hänen asianajajansa Si Litvinoff ja pitkäaikainen ystävä Max Raab tekivät sen.[15] . Litvinoff tuotti pieniä näytelmiä ja haaveili murtautumisesta suurelle elokuvateollisuudelle. Hän halusi tehdä A Clockwork Orangen The Rolling Stonesin kanssa pilottiprojektina. Suunnitelmana oli, että Mick Jagger  , romaanin suuri tuntija, näyttelee pääroolia. Litvinoff tilasi Burgessin kirjoittamaan käsikirjoituksen . Pääroolin valittu esiintyjä sopi kirjoittajalle itselleen. Burgessin mukaan hän piti hahmoa luodessaan henkilöä, jolla oli Jaggerin ulkonäkö ja temperamentti [comm. 1] [18] . Romaanin moniselitteisen sisällön vuoksi oletettiin, että se olisi edullinen maanalainen elokuva, joka on tarkoitettu yksinomaan elokuvakerhoissa esitettäväksi [19] . Bändi ei kuitenkaan löytänyt kiireisestä aikataulustaan ​​aikaa kuvaamiseen, ja projekti ei päässyt läpi [17] .

Kubrickille itselleen idea tuli kiireellisiksi, kun hän ei onnistunut keräämään varoja Napoleonia käsittelevään elokuvaan . Kubrick oli pakkomielle hankkeesta ja tutki kaikkia sotilaallisen ja poliittisen uran näkökohtia sekä Ranskan keisarin yksityiselämää . Ohjaaja keskusteli ideasta Jack Nicholsonin kanssa, jonka hän aikoi kutsua päärooliin. Sergei Bondarchukin Waterloon lipputulon epäonnistumisen jälkeen sijoittajat olivat kuitenkin haluttomia tukemaan Kubrickin luovaa hanketta, mikä sai hänet muistamaan aiemmin hylätyn idean [20] . Vuoden 1969 lopulla Kubrick soitti Terry Southernille ja kysyi: "Muistatko Anthony Burgessin kirjan, jonka näytit minulle?" [21] Kubrick luki romaanin yhdeltä istumalta. Tällä kertaa Stanley näki teoksessa elokuvallista potentiaalia .

Minua kiehtoivat kaikki A Clockwork Orangen elementit: juoni, ideat, hahmot ja tietysti kieli. Kirjan volyymin lisäksi sen saaminen näytölle on sallittua.

Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] Olin innoissani kaikesta siihen liittyvästä, juonesta, ideoista, hahmoista ja tietysti kielestä. Tämän lisäksi tarina oli hallittavissa olevan kokoinen elokuvien mukauttamisen kannalta. - Stanley Kubrick [16]

Kubrick osti elokuvaoikeudet Litvinoffilta ja Raabilta kahdellasadalla tuhannella dollarilla [20] . Burgess itse ei saanut senttiäkään tästä summasta, koska siihen mennessä häntä ei enää pidetty romaanin tekijänoikeuksien haltijana [4] . Ottaen huomioon oikeuksien alkuperäisen myynnin Southernille, kirjailija tienasi vain 500 dollaria A Clockwork Orangesta .

Terry Southern tarjosi ohjaajalle käsikirjoituksen, jonka hän oli aiemmin kirjoittanut. Kubrick kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta. Ohjaaja oli vakuuttunut siitä, että Burgessin romaani oli täydellinen elokuvaan, eikä se tarvinnut avustajia elokuvasovituksen luomiseen [15] [20] . Käsikirjoitus valmistui 15. toukokuuta 1970. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Kubrickista tuli kuvansa käsikirjoituksen ainoa kirjoittaja [22] . Etsiessään varoja kuvaamiseen ohjaaja kääntyi Francis Ford Coppolan äskettäin luomaan ministudioon American Zoetrope . Yhteistyö ei sujunut. Sitten Kubrick kääntyi Seven Artsin vanhojen kumppaneiden puoleenjoka rahoitti elokuvan " Lolita ". 1960-luvun lopulla yritys sulautui Warner Brothersiin , jonka edustajat ottivat lopulta vastuulleen A Clockwork Orange -elokuvan kuvaamisen [17] .

Kirjan päähenkilö Alex oli noin viisitoista tai kahdeksantoista vuotias [23] [24] . Tästä huolimatta Kubrick kutsui rooliin 27-vuotiaan Malcolm McDowellin , johon ohjaaja kiinnitti huomion Lindsay Andersonin elokuvassa Jos .... , jossa näyttelijä näytteli kapinallista koulupoikaa. "Jos Malcolm on kiireinen, en todennäköisesti tee elokuvaa", Kubrick sanoi . Hän oli varma, että nuorempi näyttelijä ei voinut näytellä Alexia [25] . Poliitikko Harold Wilsonin isännöimissä juhlissa vuoden 1970 parlamenttivaalien jälkeen Stanley kiinnitti huomion Miriam Karlinin joogaan . Seuraavana päivänä Kubrickin agentti soitti näyttelijälle ja sanoi, että ohjaaja kutsui hänet "Cat Girl" -rooliin A Clockwork Orange -elokuvassa. Näyttelijä oli samaa mieltä, mutta vaikeni kissojen pelosta. Roolin vuoksi hän jopa vieraili hypnotisoijan luona päästäkseen eroon fobiasta [26] .

Kubrick halusi keskustella romaanista sen kirjoittajan kanssa. Asia rajoittui kuitenkin vain puhelinkeskusteluun, jota johtaja kuvaili "kohteliaisuuden vaihdoksi". Siitä huolimatta Kubrick ei ollut huolissaan epäonnistuneesta tapaamisesta. Stanleyn mukaan "niin loistavasti kirjoitetussa kirjassa vain laiskot eivät löytäneet vastauksia mihinkään kysymykseen" [27] .

Kuvaaminen

Kuvaukset aloitettiin syyskuussa 1970 [28] . Erityisesti kuvaa varten Kubrick yritti löytää "futuristisia" rakennuksia, joita varten hän opiskeli brittiläisiä arkkitehtuurilehtiä. Ainoat erityisesti elokuvaa varten rakennetut sisätilat olivat Korova-baari, vankilan vastaanotto, kylpyhuone ja kirjailijan talon aula. Paviljongit rakennettiin pieneen, kuvausryhmän vuokraamaan tehtaaseen [25] . Loput esineet kuvan tekijät löysivät Lontoon läheisyydestä , mukaan lukien rakennus Oxfordshiressa (kirjailijan talo) [29] . Näyttelijä Clive Francisin mukaan, Kubrick etsi pitkään ympäri Lontoota kuvaamiseen sopivaa "Alexin ja hänen vanhempiensa asuntoa". Tämän seurauksena hän löysi kerrostalon Elstreestä ja maksoi vuokran vuokranantajille. Yhdessä vierailevan suunnittelijan kanssa ohjaaja loi tilaan "futuristisen ympäristön" käyttämällä 5 000 puntaa . Kuvausten päätyttyä huoneet palautettiin alkuperäiseen tilaansa. Mutta Kubrick halusi yhtäkkiä kuvata uudelleen kaksi lähikuvaa. Hän "potkaisi" jälleen omistajat ja aloitti jälleen sisustuksen uusimisen [30] .

Kubrick kuunteli näyttelijöiden ja miehistön kaikkia ehdotuksia. Hän toi aina Burgess-romaanin kuvauspaikalle ja kysyi nauhan osallistujilta: "Kuinka aiomme tehdä tämän kohtauksen?" [31] Näyttelijät ovat saattaneet vaikuttaa pukuvalintoihin. Joten ripsien meikki auttoi keksimään Malcolm McDowellin [32] . Hän osti tekoripsen kaupasta ja antoi sen Kubrickille vitsinä [33] . Päähenkilöiden vaatteet saivat inspiraationsa McDowellin autossa olevista krikettivarusteista [34] . Kubrick ehdotti suojakuoren käyttöä housuissaan [35] .

Kubrickin työtyyli koostui pitkistä harjoituksista. Ohjaaja uskoi, että kohtaus pitäisi "ajoa pois", kunnes jotain arvokasta tapahtuu [25] . Kubrick teki ainoan poikkeuksen David Prawselle (Julian). Kohtaus, jossa näyttelijä nostaa raskasta pyörätuolia Patrick Magee (Mr. Alexander) istuessa siinä , kuvattiin yhdellä otolla . Miriam Karlinin mukaan Kubrick piti harjoituksissa aina kameraa päällä, eikä ollut mahdollista arvata, minkä jaksoista hän jättäisi elokuvaan. Stanley antoi osastoilla olevien improvisoida, mutta ei sietänyt oppimattomia linjoja. Tällaisesta laiminlyönnistä hän olisi helposti voinut erottaa näyttelijän [26] .

Näyttelijät harjoittelivat kirjailijan talon hyökkäyskohtausta kolmen päivän ajan [31] . Yrittäessään löytää hyviä otoksia Kubrick vaihtoi huonekaluja ja järjesti niitä paikoin uudelleen. Tämän seurauksena ohjaajalla oli odottamaton idea: hän kutsui McDowellin tanssimaan "raiskauksen" aikana ja laulamaan kappaletta [35] . McDowell valitsi " Singin' in the Rain " , ainoan kappaleen , jonka sanat näyttelijä tiesi hyvin . Nähdessään tuloksena syntyneen kohtauksen Kubrick nauroi kyyneliin [35] . Heti lounastauolla Kubrick pyysi avustajaansa ostamaan tekijöiltä elokuvan kappaleen käyttöoikeudet [31] . Singing in the Rain -ohjaaja Stanley Donen ei vastustanut tätä. Musikaalissa näyttelevä Gene Kelly kantoi kaunaa Kubrickia kohtaan ja kieltäytyi puhumasta hänelle elokuvan ensi-illassa [22] .

Päähenkilön lemmikki, Basil python , esiintyi elokuvassa, kun McDowell kertoi suoraan ohjaajalle matelijafobiasta . Seuraavana aamuna Kubrick toi käärmeen kuvauspaikalle pakottaen näyttelijän pitelemään sitä sylissään ja makaamaan sängyssä sen kanssa [17] .

Kubrickin pyynnöstä osa Korova-baarin naisnukkeista esiteltiin Milk Plus -automaatteina. Nuket sisälsivät aitoa maitoa. Kuumassa paviljongissa se taittui jatkuvasti, minkä vuoksi se piti vaihtaa tunnin välein [17] .

Ennen jakson kuvaamista rikkaan linnun talossa Kubrick pyysi Miriam Carlinia tulemaan studioon muutama päivä etuajassa. Ohjaaja halusi nähdä näyttelijän tyypillisiä joogatunteja . Kun hän oli yhdessä asennoista, oveen koputettiin. Oppitunnille uppoutunut näyttelijä suuttui ja sanoi: "Voi vittu!" ( Englanti  "Oh, shit!" ) Tämä lause sisällytettiin kuvan lopulliseen versioon. Carlinin muistelmien mukaan huomautus aiheutti yleisön naurua elokuvateattereissa [26] .

Juonen mukaan poliisiopettaja Deltoid sylkee Alexia kuulustelun aikana kasvoihin. Kubrick pyysi roolinsa esiintyjää lyömään McDowellia suoraan nenään. Aubrey Morris ei voinut tehdä sitä. Suuren otosmäärän vuoksi näyttelijältä loppui sylki. Tämän seurauksena Steven Berkoff (poliisi Tom) teki sylkemisen . McDowellin oman myöntämän mukaan nöyryyttävä kohtaus sai hänet "hieman vihaiseksi" [35] .

Ennen "korjaus"-jakson kuvaamista Kubrick näytti McDowellille valokuvan oftalmisesta leikkauksesta , jonka aikana potilaan silmäluomet kiinnitettiin. Näyttelijä kieltäytyi ehdottomasti toistamasta "koetta". Sitten johtaja toi lääkärin Moorfieldsin silmäklinikalta. Lääkärin piti antaa anestesia ja tippua erikoisliuosta silmiin. Hän vakuutti, että "lukot" eivät vahingoittaisi näyttelijää. Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon, että rajoituksia käytettiin vain makaavilla potilailla. Istuvan McDowellin lukot luisuivat jatkuvasti hänen silmäluomistaan ​​ja naarmuivat silmän sarveiskalvoa . Kun anestesia meni ohi, näyttelijä löi sietämättömästä kivusta päänsä seinään. Kubrick ei kuitenkaan ollut huolestunut taiteilijan kärsimyksen vuoksi, vaan kyvyttömyydestä siirtyä seuraavaan vaiheeseen [33] [35] . Kuvaamisen jälkeen McDowell valitti Kirk Douglasille : "Se paskiainen! Minulla oli naarmu vasemman silmäni sarveiskalvossa. Silmääni sattuu, olen sokea. Ja Kubrick sanoi: "Me kuvaamme kohtausta. Toinen silmä käy hyvin.” [17] .

John Cliven mukaan(mies lavalla) "hoidon tulosten esittely" -kohtauksen harjoituksen aikana Stanley Kubrick "meni hulluksi" ja vaati, että näyttelijä lyö McDowellia. Päänäyttelijä sanoi kollegalleen: "Älä väittele hänen kanssaan!" [37] Clive puristi McDowellin kylkiluita liian lujasti ja mursi niistä yhden [17] .

Elokuvassa on kohtaus Alexin itsemurhayrityksestä, joka esitetään ensimmäisessä persoonassa. Jakson kuvaamiseksi Kubrick osti vanhan Newman-Sinclair- kameran .. Ohjaaja ja hänen avustajansa tekivät useita suojalaatikoita polystyreenistä, laittoivat kameran siihen ja heittivät sen kivetylle pihalle. Vasta kuudennella yrityksellä kamera putosi, kuten vaadittiin - objektiiviin. Se oli rikki, mutta yleensä mekanismi pysyi ehjänä. Kubrick kutsui myöhemmin Newman-Sinclairia "kestävimmäksi koskaan tehdyksi kameraksi" [27] .

Kuvan kuvaus saatiin päätökseen maaliskuussa 1971 [28] . Ilman jälkiäänitystä he kestivät kuusi kuukautta, eikä miehistöllä ollut vapaapäiviä [27] [35] .

Jälkituotanto

Elokuvan editoi ohjaaja yhdessä toimittaja Bill Butlerin kanssa., viettäen prosessiin vähintään kymmenen tuntia päivässä [22] . Teos tapahtui Lontoon lähellä, Kubrickin kartanolla, jossa ohjaaja on asunut vuodesta 1968 [38] .

Kuvan lopullinen versio ei sisältänyt monia kuvattuja jaksoja. Joten elokuvasta jätettiin pois romaanissa kuvattu kohtaus jengin kiusaamisesta kristallografia kohtaan . Häntä näyttelijä Billy Russell sairastui vakavasti kuvaamisen aikana [comm. 2] , ja Kubrick päätti luopua häntä koskevasta tarinasta. Ohjaaja leikkasi pois myös muita käsikirjoitukseen määrättyjä hetkiä: Alexin pubin vanhojen naisten jengin lahjonta, Durango 95 -auton varkaus , "Isän" odottamaton tapaaminen poikansa kahden tyttöystävän kanssa. Ei ole jaksoa, jossa salaliittolaiset veivät ikkunasta ulos hypänneen Alexin sairaalaan. Elokuvan lopullisesta versiosta puuttuu trailerissa näkyvä hetki, kun käärme ryömii ulos Alexin huoneesta [39] . Leon Vitalin mukaan, joka oli pitkään Kubrickin assistentti, leikattua materiaalia on mahdotonta palauttaa: se tuhottiin ohjaajan itsensä pyynnöstä [33] .

Äänityksen äänityksen aikana Kubrick ehdotti, että McDowell pelaa pöytätennistä lepo- ja rentoutumiskeinona. Ohjaaja yritti jatkuvasti päihittää nuoren taiteilijan, mutta McDowell nousi aina voittajana peleistä. Tämän seurauksena Malcolmille ei maksettu jälkiäänityksen viikosta, jonka aikana hän pelasi tennistä Kubrickin kanssa [40] .

Elokuvan julisteen on luonut Philip Castle.sen jälkeen, kun Kubrick näytti hänelle luonnoksen maalauksesta. Suunnittelija hahmotteli useita vaihtoehtoja ja keksi sitten konseptin isolla "A":lla. Castle sai työstä 650 puntaa [35] .

Suhteellisen pienen budjetin vuoksi näyttelijät saivat kohtuullisia palkkioita. Näyttelijä Michael Tarnin mukaan(Peten roolin esiintyjä), näyttelijät voivat ansaita paljon enemmän suklaamainonnassa kuvaamisesta kuin työskentelystä Stanleyn kanssa. Siitä huolimatta taiteilija kutsui kuvaamista A Clockwork Orange -elokuvassa "elämän kokemukseksi" [37] . Malcolm McDowell pyysi työstään 100 000 dollaria ja 2,5 % lipputuloista . Vastauksena Kubrick kertoi nuorelle näyttelijälle, että Warner Brothers väitti hylänneen toisen ehdon. Myöhemmin selvisi, että ohjaaja valehteli [35] .

Päähahmot

Alex

Alexander DeLarge (kehyksissä vilkkuvien sanomalehtiartikkelien mukaan toinen versio sukunimestä on Burgess ) on nuori narsistinen sadisti , rikollisjengin johtaja. Puheessaan hän käyttää slangia nadsat , jossa kuullaan venäläistä alkuperää olevia sanoja (elokuvan kieli itsessään on vihje sosialistisen idän vaikutuksesta läntisen yhteiskunnan kulttuuriin ja politiikkaan) [41] . Selostustekstin perusteella Alex on nokkela ja lyyrinen [42] . Sankari rakastaa Beethovenin musiikkia siinä määrin, että sitä kuunnellessa hän joutuu hurmioon ja masturboi [32] . Välinpitämättömyys, jolla Alex heittää uhreilta otetut arvoesineet sängyn alla olevaan laatikkoon, osoittaa itsekkäiden motiivien puuttumisen sankarin rikoksissa. Hän nauttii itse väkivallasta, ei "pokaaleista" [43] .

Alex suhtautuu skeptisesti uskonnollisiin arvoihin, mutta häntä ei voida missään tapauksessa kutsua ateistiksi . Alexin huoneessa on puinen krusifiksi ja "tanssivat" Jeesukset paljain sukupuolielimillä [32] [44] . "Hoidon" aikana sankari käyttää termiä "synti", viitaten ruudulla tapahtuvien kauhistusten ja Beethovenin musiikin yhdistelmään [45] .

Elokuvan toisessa osassa väkivaltaa kohdistuu jo sankariin itseensä: vanhat miehet ja entiset "ystävät" - poliisit hakkaavat häntä [17] . Palattuaan kotiin Alex saa tietää python Basilin kuolemasta - itse asiassa hänen ainoan ystävänsä [10] . Jakso sisältää viittauksen kristilliseen mytologiaan, jossa käärme on kiusauksen personifikaatio [43] .

Alex personoi yhteiskunnan ja ihmistietoisuuden alhaisia ​​puolia: rikollisuutta, kyynisyyttä [43] . Kubrick sanoi haastattelussa, että romaanissa häntä veti puoleensa Alexin karismaattinen pahuus ja julmuuden yhdistelmä suorasukaisuuteen, huumorintajuun, energiaan ja älykkyyteen [46] . Hänen mielestään Alexilla on elinvoimaa, rohkeutta ja älykkyyttä [25] . Ohjaaja kutsui sankaria "pahan persoonallisuudeksi", mutta samalla hän piti Alexin rehellisyydestä: hän myöntää syntinsä yrittämättä pettää itseään ja yleisöä [27] . Ranskalaisen elokuvakriitikon Michel Simanin kysymään , houkuttelevatko ohjaajaa negatiiviset hahmot, Kubrick vastasi: ”Ei tietenkään, mutta ne ovat hyviä tarinoihin. Enemmän ihmiset lukevat kirjoja natseista kuin YK: sta ” [25] .

Stanley Kubrick totesi, että Alexin "kaikista loogisista ja rationaalisista syistä" pitäisi inhota yleisöä, mutta osa yleisöstä piti häntä alitajuisesti houkuttelevana, kun taas muut katsojat, ymmärtäessään itsensä Alexin kanssa, alkoivat suuttua elokuvasta. Ohjaaja vertasi tätä ominaisuutta Shakespearen sankariin  - karismaattiseen roistoon Richard III: een . Kubrick myönsi, että Alex osoittautui elokuvassa miellyttävämmäksi hahmoksi kuin kirjassa [16] [27] . James Narmoretotesi, että Alex on elokuvan ainoa hahmo, joka herättää myötätuntoa [47] . Elokuvakriitikon mukaan McDowellilta puuttui plastisuus, vaikka elokuvan piti tanssia ja taistella [comm. 3] . Monimutkaisen editoinnin, nopeutetun kuvaamisen ja hidastusten ansiosta ongelma ratkesi nopeasti [42] . McDowell soittaa komediallisesti , joskus ylinäyttelemällä, liian aktiivisesti elehtien ja irvisteleen. Näyttelijä käyttää usein farssitekniikoita  - esimerkiksi kohtauksessa, jossa hän putoaa kasvot alaspäin spagettikulhoon [32] .

AFI: n 100 suurimman sankarin ja roiston luettelossa Alex DeLarge sijoittui 10. sijalle 50 roistosta [48] .

herra Alexander

Mr. Alexander  on kirjailija ja Anthony Burgessin alter ego . Luomalla hahmon kirjailija "pakottaa" hänet kokemaan saman kivun, jonka hän itse joutui kerran kestämään. Toisen maailmansodan aikana hylkäävät sotilaat hakkasivat Burgessin raskaana olevaa vaimoa. Naiselle onnettomuus oli syvä psykologinen isku: hän sai keskenmenon ja yritti tehdä itsemurhan. Burgess itse tuli riippuvaiseksi alkoholista kokemuksen jälkeen [22] [49] .

Juuri herra Alexander ehdottaa vaimolleen, että he päästäisivät rikollisia taloon teeskennellen "ihmisiksi, jotka joutuivat onnettomuuteen". Tämä kohtaus korostaa, että uhrit ovat ensisijaisesti niitä, jotka ovat valmiita auttamaan muita [43] .

Elokuvan toisessa osassa sankari esitetään innostuneena ja synkänä ihmisenä [50] . On selvää, että herra Alexander vastustaa nykyistä hallitusta. Todennäköisesti hän kuuluu radikaaliin vasemmistoon [ 49] . Kirjoittaja kutsuu työtovereitaan käyttämään Alexia poliittisiin tarkoituksiin ja syyttäen hallitusta totalitarismista ja pakkoterapian käytöstä. Samalla herra Alexander osoittaa omia totalitaarisia taipumuksiaan lausuen kapinallisen lauseen: "Tavallisista ihmisistä tulee meille vuori, he myyvät vapautta rauhan puolesta. Meidän täytyy työntää heitä, ohjata heitä” [51] . Kubrickin mukaan näillä sanoilla Alexander todella osoittaa fasistisia näkemyksiään [25] .

Tunnistettuaan Alexissa entisen raiskaajan ja murhaajan Alexander on järkyttynyt, hänen kasvojensa piirteet ovat vääristyneet. Hän vapisee, haukkoo ilmaa ja pyöräyttää silmiään. Myöhemmissä kohtauksissa hän puhkeaa huutoon, joutuu hysteeriin. Patrick Mageen esitys tässä jaksossa Kevin Jacksonkutsui sitä "suurimmaksi rikokseksi näyttelemistä vastaan". Ja kriitikko Mario Falsetton mukaan uusinta oli satiirinen kuvaus "hullusta vasemmistosta". Alexander Walkeroikeuttaa myös näyttelijän näyttelemisen, selittäen sen sankarin rajulla psyykellä ja innokkaalla kostonhalulla [51] .

Vaimonsa kuoleman jälkeen kirjailijan taloon asettuu lihaksikas nuori mies nimeltä Julian. Tämän hahmon ja kirjailijan suhdetta elokuvassa ei paljasteta. Narmoren mukaan Julian on herra Alexanderin henkivartija . Monet kriitikot näkivät kuitenkin homoseksuaalisia vivahteita kahden miehen avoliitossa. Vahva mies tiukassa T-paidassa ja shortseissa on vastapaino raajarikoituneelle kirjoittajalle, hänen tukensa ja suojansa, ja hänen läsnäolonsa talossa merkitsee uhkaa Alexille [52] .

Alexander yrittää kostaa Alexille ja pakottaa hänet tekemään itsemurhan . Elokuvaasiantuntija Romil Sobolev huomautti, että kirjoittajalla oli oikeus kostaa, mutta yhdessä likaisen poliittisen pelin kanssa tämä teko laskee hänet eläimen tasolle [10] .

Taiteellisia ominaisuuksia

Teoksen genre-arvio on epäselvä. Narmore kutsui Clockwork Orangea " mustaksi komediaksi " [4] . McDowell oli samaa mieltä kuvaamisen aikana . Kriitikko Roger Ebert kuvaili elokuvaa " fantastiseksi " . Neuvostoliiton elokuvakriitikko Romil Sobolev [10] väitti samalla tavalla . American Film Institute määritteli elokuvan genreiksi "scifi-elokuvaksi" ja "toimintaelokuvaksi" [1] [2] . Elokuvakriitikko, The Telegraphin kolumnisti Tim Robeyn mukaan kuva erottuu "populaarikulttuurin ja korkean taiteen hienostuneesta sekoituksesta" [54] .

Erot alkuperäisestä

Vaikka elokuva on kuvattu lähellä alkuperäistä tekstiä, sen viesti on erilainen [12] . Epilogi on ristiriidassa kirjan viimeisen luvun kanssa, jossa kirjailija näyttää päähenkilön asettumassa ja pohtimassa avioliittoa ja isyyttä. Kubrick ei tiennyt tästä Alexin kohtalon käännöksestä, kun hän luki romaanin amerikkalaisen version: kustantamo WW Norton & Companyn johtaja piti viimeistä osaa tarpeettomana [47] . Kubrick sai tietää toisen lopun olemassaolosta vasta neljä kuukautta kuvaamisen alkamisen jälkeen. Myöhemmin hän myönsi, että hän ei olisi sisällyttänyt tätä jaksoa nauhalleen, vaikka olisi tiennyt sen olemassaolosta. Ohjaajan mukaan tällainen lopetus ei sopinut elokuvan yleiseen tunnelmaan [17] [25] .

Nauhalta on jätetty pois ja pehmennetty monia väkivallan kohtauksia: vankilan säännöt eivät ole täällä niin ankarat, pienten tyttöjen raiskaukset esitetään yhteisellä sopimuksella seksuaalisesti kypsien ihmisten ryhmäseksinä [42] . Lisäksi vankilassa ei ole murhakohtausta, jota ohjaaja ei pitänyt tarpeellisena juonen paljastamiseksi [25] . Lisäksi Kubrick sisällytti kuvaan itse keksimiä jaksoja. Joten hetkeä, jolloin Alex joutui vankilaan, ei ole kuvattu kirjassa. Stanley lisäsi hänet kuvaan korostaakseen, että päähenkilö oli telkien takana [27] .

Toisin kuin alkuperäisessä lähteessä, nadsat-slangi on suhteellisen harvinainen A Clockwork Orangessa. Ymmärtäessään, että yleisölle ei voida opettaa uutta kieltä lyhyessä ajassa, Kubrick jätti vain silmiinpistävimmät lauseet ("Horrorshow", "Devochka", "Viddy", "Soomka" jne.). Se riitti luoda epätavallinen tehoste hämmentämättä ihmisiä, jotka katsovat elokuvan ensimmäistä kertaa [55] .

Samaan aikaan Kubrick on säilyttänyt romaanin ensimmäisen persoonan tarinan, ja Alexin ääni kuuluu ruudun ulkopuolella .

Kuvausominaisuudet

Elokuva sisältää säännöllisesti pitkiä kohtauksia, jotka on kuvattu yhdellä kameralla. Joten jaksoissa, joissa päähenkilö joutuu vankilaan ja palaa kotiin, suunnitelmat muuttuvat harvoin. Hahmot esitetään toistuvasti kävelemässä "sokkelon" läpi. Samanlainen tekniikka löytyy monista paikoista: levykaupasta, asunnon käytävästä, kirjahyllyistä.

Monet kohtaukset näytetään hahmojen silmin [25] [44] . Näin ollen katsojat pakotetaan katsomaan rouva Alexanderin raiskausta hänen sidotun miehensä silmin [56] .

Kohtauksessa, jossa pahoinpidelty Alex lähestyy kirjailijan taloa, käytettiin kuvaamista käsikameralla [57] . Kubrickin mukaan hän halusi tällä tavalla näyttää päähenkilön subjektiivisen näkemyksen ympäröivästä maailmasta [25] . Kirjoittaja käytti samaa tekniikkaa Alexin ja "Cat Girlin" välisen taistelun jaksossa [26] . Roger Ebertin mukaan laajakulmaobjektiivin valikoiva käyttö johti riittämättömään käsitykseen Alexista hyvänä, ja tapa ampua hänen kanssaan - hieman ylhäältä, korostaen valoa silmiin - antoi hänelle lisää pahaenteistä viehätystä katsojan silmissä [53] .

Ohjaaja teki kaiken manuaalisen kameratyön Arriflex - kameralla [57] . Hän uskoi, että tällaisella kuvauksella edes lahjakkain kameramies olisi mahdotonta selittää, mitä yrität saada häneltä [27] . Kirjoittaja käytti monia kameralöytöjä seuraavissa teoksissaan - " Barry Lyndon " ja "The Shining " [57] .

Filosofiset ja moraaliset kysymykset

Käsikirjoituksen ja elokuvan työskentely tapahtui aikana, jolloin hippien maailmankuva häipyi taustalle, punk-liike oli saamassa suosiota ja julmuus vallitsi maailmassa: Vietnamin sota , Manson -perheen rikokset , ammuskelut. Kentin yliopistossa [21] [22] [28] . Elokuvan yhteiskunta on yhtä verenhimoinen kuin rikolliset itse [58] .

Kubrick oli vakuuttunut siitä, että ajattelua ja havaintoa stimuloivista huumeista tulee osa tulevaisuutta, ja tämä on täynnä yhteiskunnan tuhoamisen vaaraa. Tämä ajatus sai hänet ottamaan vastaan ​​A Clockwork Orange -elokuvasovituksen, jossa Korova-baari tarjoaa Milk Plus -juoman, johon on lisätty "velocet, sintemesk ja drenkom" [21] .

Elokuvan keskeinen kysymys on: onko yhteiskunnalla oikeus soveltaa korjaavaa terapiaa rikollisiin [59] ? Romaanin kirjoittaja Anthony Burgess oli kotoisin katolisesta perheestä, joten vapaan tahdon uskonnolliset ongelmat kiinnostivat häntä lapsuudesta lähtien. Burgess oli uskovainen, joka uskoi, että kaikki ihmiset ovat syntisiä - mutta jokainen heistä pystyy tekemään valinnan hyveen hyväksi. Kirjoittaja uskoi, että Alex ansaitsi rangaistuksen, mutta tietoisen valinnan hyvän ja pahan välillä riistäminen on syntiä [18] [60] . Kubrick uskoi parlamentaariseen demokratiaan . Hän uskoi, että valtiolla on oikeus käyttää valtaansa vain siinä määrin, että se mahdollistaa kohteliaisuuden ylläpitämisen. Hänen mukaansa "A Clockwork Orange" -tarina osoittaa, mitä tapahtuu, jos valtio liioittelee "epätoivotuista aineista" eroon pääsemisessä [25] .

Ilmeisesti elokuva väittää, että ihmiskunta on kadonnut maailmasta, moraali on tuhoutunut, ihmisiä ei kiinnosta mikään muu kuin seksi ja väkivalta. Eikä ole ulospääsyä, ei tapaa korjata tekoa! Kubrickin "kellokoneisto" -mies, olipa kasvi mikä tahansa, ei ole enää mies [10] .

- Romil Sobolev

Elokuva heijastaa perhesuhteiden kriisiä jälkiteollisessa yhteiskunnassa . Alexin vanhemmat ovat välinpitämättömiä poikaansa kohtaan, eikä heillä ole juurikaan käsitystä hänen elämässään tapahtuvasta. "Äiti" ja "isä" eivät yritä korjata Alexia, he näkevät rauhallisesti koulutunnit. Alexin suorittaessa tuomiotaan hänen huoneensa annetaan vuokralaiselle, joka myöhemmin potkaisee Alexin pois omasta talostaan ​​palattuaan vankilasta. Vanhemmat eivät käytöksellään osoita halua rukoilla poikansa puolesta. Sosiologi Neil Smelser kiinnitti huomion hetkeen, joka hänen mielestään osoittaa selvästi kapitalismin vakavia muutoksia perheen instituutiossa : maksun saatavuus kuukaudelle etukäteen osoittautui tärkeämmäksi kuin kodin tarjoaminen vähävaraiselle pojalle. [61] .

Kaikki tutkijat eivät hyväksyneet tulkintoja "Alex on uhri" ja "Uhrit ovat pahempia kuin rikolliset". Roger Ebert uskoi, että Alexin julmuus ei johtunut totalitaarisen valtion, yhteiskunnan, poliisin tai vanhempien toimista. Kubrick itse teki tällaisen sankarin osoittaen siten omia alitajuisia halujaan [53] .

Elokuvan satiirinen puoli

Elokuva esittää futuristista yhteiskuntamallia, jossa alaikäiset rikolliset ja heidän uhrinsa ovat alimmalla tasolla ja " oikea " ja " vasemmisto " ovat ylimmässä [62] . Tulevaisuuden yhteiskunta on rakennettu vaistojen, väkivallan ja pakotteiden varaan [63] . Ksenia Peretrukhina , artikkelin Kubrick's Philosophy: From Alex to Barry Lyndon and Back kirjoittaja, päättelee, että A Clockwork Orange näyttää autoritaarisen byrokraattisen järjestelmän, joka perustuu komentoon ja alisteisuuteen. Kuvan sankarit ovat edustajia ammateista, jotka Jungin opetusten mukaan osoittavat sadomasokistisia piirteitä: poliitikot, poliisit, vanginvartijat, papit, lääkärit [64] . Alexin entisistä ystävistä, huligaaneista Georgie ja Dim, tulee poliiseja. Uudessa asemassaan he eivät juurikaan eroa siitä, mitä he olivat ennen [65] .

Elokuva esittää satiiria sosialismista ja fasismista , konservatiiveista ja liberaaleista [ 63] . Kubrickin mukaan ero konservatiivisen ministerin ja liberaalin kirjoittajan välillä on vain heidän poliittisissa dogmeissaan, kun taas tavoite on sama - yhteiskunnan jäsenten hallinta. Molemmat ovat valmiita käyttämään likaisia ​​taistelutapoja [25] . Siten opposition edustaja yrittää saada Alexin itsemurhaan ja käyttää hänen kuolemaansa valttikorttina taistelussa hallitusta vastaan. Power puolestaan ​​käyttää nuorta miestä myös vastustajiaan vastaan. Samaan aikaan poliitikot eivät välitä Alexin persoonallisuudesta [43] . Yhteiskunnan spektaakkelin jano, jota viranomaiset käyttävät omiin tarkoituksiinsa, esitetään - Alexin "hoidon" tulos esitetään suoraan lavalla, mikä on enemmän kuin esitys kuin tieteellisen kokeen tulosten esittely [ 64] .

Kuvalle on ominaista ironinen loppu: Alex pysyy rankaisemattomana paskiainen ja hänestä tulee itse asiassa viranomaisten agentti. Ministeri rauhoittaa tilapäisesti työkyvytöntä nuorta miestä: hän ruokkii häntä haarukalla, antaa hänelle stereojärjestelmän, jolla Alex voi jälleen kuunnella rakastettuaan Beethovenia. Alex näkee tilanteen kyynisellä pilkkaamisella: hän lyö huuliaan, avaa suunsa groteskisesti vaatien virkamiestä laittamaan sinne toisen ruokapalan. Tarvittaessa hän kuvaa maalauksellisesti iloista hymyä ja kättelee ministeriä joukon toimittajien ja valokuvaajien edessä [12] . Jotkut kriitikot ovat ehdottaneet, että Alex on saattanut teeskennellä ja jäljitellä korjaavan hoidon tuloksia alusta alkaen pelatakseen yhdessä vallassa olevien kanssa. Elokuvakriitikko Artur Zavgorodnyin mukaan "tästä asennosta elokuvan katsomisesta tulee huimaavan viihdyttävää" [6] . Tämä oletus (että terapia oli tehoton) esitetään erityisesti brittiläisen elokuvakriitikon ja bloggaajan Rob Agerin artikkelissa "The Lie of Ludovico", joka on osa elokuvan analysointiin omistettua sarjaa [66] . .

Satiirisesti elokuva puhuu myös uskonnosta [62] . On osoitettu, että Pyhä Raamattu  - Raamattu  - on täynnä kohtauksia julmuudesta. Näin ollen Uutta testamenttia lukiessaan Alex nauttii kuvittelevansa itsensä roomalaiseksi sadanpäälliköksi , joka hakkaa Jeesusta [32] . Elokuvan vankilapappi on kirkon instituution personifikaatio, joka on yksi valtiokoneiston lisäkkeistä. Tämä näkyy symbolisesti, kun ministeri vierailee vankilassa: hänen takanaan ovat vankilan päällikkö, vartija ja "fisteli" [61] . Pappi on kuvattu groteskilla ja naurettavalla tavalla [4] . Kun hän pitää saarnan, näyttää siltä, ​​että hän itse on demonien riivaama, vaikka itse asiassa hän syyttää tästä vankeja. Siitä huolimatta se oli pappi Stanley Kubrick, jota kutsuttiin ainoaksi "moraalin ääneksi" ja "kunnolliseksi henkilöksi" elokuvassa. Sanoen "Jos mies ei voi tehdä omaa moraalista valintaansa, hän lakkaa olemasta mies", hahmo ilmoittaa olevansa eri mieltä hallituksen rikollisten uudistamispolitiikan kanssa. Häntä näyttelijä Godfrey Quigley kohtasi vaikean tehtävän: löytää tasapaino hänen sankarinsa satiirisen kuvan ja hänen vakavan filosofisen päättelynsä välillä [25] [44] .

Kubrickin maalaus on tunnettu erityisestä huumoristaan. Kevin Jackson totesi, että kohtaus, jossa "homoseksuaali leikkisillä käsillä" Deltoid siemailee vettä lasista tekohampailla, sopisi vain "seitsemänkymmentäluvun brittiläisiin sitcomeihin " [50] . Nermoren mukaan Kubrick halusi näyttää tapahtuvan surrealismin epätavallisella huumorilla [63] .

Elokuvan visuaalinen puoli

Taiteen, kitssin ja pornografian välinen raja hämärtyy Kubrickin futuristisessa maailmassa [67] . Ohjaaja uskoi, että tulevaisuudessa erotiikasta tulee suosittu taiteen muoto ja ihmiset ostaisivat pornografisia kuvia sekä maalauksia afrikkalaisista villieläimistä [25] .

Monet kuvauspaikat (sankarien asunnot, vankila, lääkäriasema, levykauppa ja pubi) on tehty modernismin tyyliin . Sisustuksen suunnittelija Russell Haggja Peter Shields [67] . Kirja ei kuvaa tarkasti Korova-baarin sisustusta, mutta John Baxterin mukaanKubrick esitti sen elokuvassa "kuluttajan seksuaalisen stimulaation temppelinä" [17] . Kubrickin tytär Vivian auttoi veistämään kirjaimia seinille . Mallinuket alastomien naisten ja kirkkaiden peruukkien muodossa toimivat baarikalusteina. Installaatio oli parodia kuvanveistäjä Allen Jonesin huonekaluista, suosittu 60-luvulla [67] . Aluksi Kubrick aikoi käyttää Jonesin veistoksia elokuvassa, mutta hän kieltäytyi sopimuksesta [17] . Sarjat suunnitteli lopulta John Barry . Suunnittelija kuvasi alastonmallia useissa asennoissa ja teki valokuvien perusteella esineitä [25] .

Sankarien huoneistoissa on monia pop-taiteen tyylisiä maalauksia ja veistoksia . Alexin ja hänen vanhempiensa talossa - kirkas tapetti, eroottisia muotokuvia [69] . Cat Ladyn talossa on lukuisia pornografisia teoksia, mukaan lukien hollantilaisen kuvanveistäjä Herman McKinkin "jättiläinen penis" [comm. 4] . Boheemi "vanha lintu" kutsuu sitä "arvokkaaksi taideteokseksi" ja suuttuu, kun Alex koskettaa sitä. Kohtaus "Koshatnitsan" murhasta samalla fallisella veistoksella erottuu erityisestä symboliikasta [67] . Alexanderin asunto on ainoa sisustus, jossa ei ole poptaidetta. Kirjailijan talossa on Christiane Kubrickin pastoraalimaalaus [69] .

Puvut on suunnitellut italialainen suunnittelija Milena Canonero . Päähenkilöiden asu (valkoinen paita ja housut, keilahattu, suojaavat "hiekkalaatikot", raskaat saappaat) muistuttaa 60- luvun skinheadien vaatteita [69] . Aikuiset päähenkilöt pukeutuvat kirkkaasti, joskus ikäänsä nähden oudosti, mikä on elokuvan " nuoruuden kultin " pilkkaa . Alexin isällä on yllään 1970-luvun muodissa solmio, paita ja käännettävä takki. Äidillä on minihame, kimaltelevat saappaat ja "hapan" peruukki (monet elokuvan naishahmot käyttävät kirkkaita peruukkeja). Vain tiukat puvut ja smokit muistuttavat Kubrickin moderneja vaatteita. Elokuvan klassinen takki ja housut ovat symboli Alexin alistumisesta viranomaisille ja yhteiskunnallisille laeille: sankari esiintyy näissä vaatteissa pidätyksen aikana, vankilassa ja entisten uhriensa kostopaikalla [43] [69] .

Kuvan värimaailma muuttuu. Ensimmäistä osaa hallitsevat kirkkaat värit, jotka symboloivat Alexin nauttimista "ultraväkivallasta". Päähenkilön vankilassaoloaika on esitetty kylmin värein. Viimeinen osa viittaa kuvan alkuun, mutta kohtuullisella kirkkaudella [22] . Filmissä käytetään usein varifokaalista linssiä ("zoomaa"), jossa siirrytään asteittain lähikuvasta lähikuvaan [45] . Ohjaaja käyttää myös muita tekniikoita, kuten nopeaa ja hidastettua kuvaa. Ohjaaja selitti siirtonsa etsimällä elokuvallista vastinetta Burgessin kirjalliselle tyylille ja nauramalla hidastetun toiston räikeää käyttöä [25] . Alexin nopeatempoinen seksikohtaus kahden tytön kanssa kestää noin neljäkymmentä sekuntia, vaikka ilman erikoistehosteita se kestää 28 minuuttia. Tilanne on päinvastainen: hidastettu kohtaus, jossa päähenkilö hyökkää rikoskumppaninsa kimppuun: itse asiassa se kestää vain 14 sekuntia [22] .

Kuvassa on viittauksia muihin taideteoksiin. Vankien kävely piirretyssä ympyrässä muistuttaa Gustave Doren kaiverrusta "Vankila" [70] [71] . Kohtaus, jossa Julian pitää Alexia sylissään, on viittaus Michelangelon Pietaan [ 32] .

Kuten monet muutkin Kubrickin elokuvat, A Clockwork Orange sisältää kylpyhuonekohtauksen, jossa Alex laulaa jälleen kappaleen "Singin' in the Rain", kuten hän teki aiemmin tarinassa, josta herra Alexander tunnistaa hänet. Siten Ksenia Peretrukhinan mukaan elokuvan kylpy symboloi tiedostamatonta  - tämän teesin vahvistaa Alexin "tajuttoman kaksoiskappaleen" läsnäolo peilistä [64] .

A Clockwork Orangen nuotit

Elokuvan musiikillisen teeman määritti päähenkilön rakkaus Beethovenin musiikkiin [17] . Kubrickille säveltäjän teokset olivat myös elinikäinen intohimo [72] . Romaanin alkuperäinen kirjoittaja Anthony Burgess oli klassisen musiikin asiantuntija ja hänellä oli jopa intohimo sinfonisen musiikin kirjoittamiseen .

Beethovenin lisäksi Alex rakasti kirjassa myös nykyajan säveltäjiä - Benjamin Britteniä ja Arnold Schoenbergiä . Ääniraidan Kubrick keskittyy Beethoveniin ja synteettisesti prosessoituihin klassikoihin syntetisaattorilla esitettävänä . Säveltäjä Walter Carlos loi elektroniset versiot Beethovenin yhdeksännestä sinfoniasta , Rossinin William Tellista ja Purcellin musiikista kuningatar Marian kuolemasta [17] . Musiikki osoittaa Alexin maun ja taiteellisen luonteen [58] .

Taidekriitikko Vidmatas Silyunas musiikista A Clockwork Orange -elokuvassa [65]

Yhdeksäs sinfonia on kutsu vapauteen. Elokuva kuvaa kaikkea ja kaikkea, mikä ylittää vapauden elementin. Mutta minkä vapauden elementti? Väkivallan vapaus? Vapaus väärinkäyttää kaikkia ja kaikkea, mukaan lukien Beethoven?!

Tutkijat totesivat, että Beethovenin musiikki, joka on aikansa epätavallinen, tuhoisien rytmien ja dissonanttien harmonioiden kanssa, herätti kuulijoissa erilaisia ​​reaktioita. Tämä näkyi taideteoksissa jo 1800-luvulla . Niinpä Vasili Pozdnyshev, Leo Tolstoin tarinan " Kreutzer-sonaatti " päähenkilö, tappaa vaimonsa, joka ihaili säveltäjän työtä [72] . Amerikkalainen taidehistorioitsija Peter J. Rabinowitz muistutti, kuinka myös Burgess uskoi, että saksalainen klassinen musiikki oli tietyssä mielessä pahaa [73] . Elokuva osoittaa, että klassisella musiikilla ei ole ihmiseen moraalisesti puhdistavaa vaikutusta, ja kyyniset ja julmatkin ihmiset voivat nauttia taiteesta ja ymmärtää sitä. Romil Sobolev kutsui negatiivisen sankarin ja hänen rakkautensa kauniisiin teoksiin yhdistelmää "yhdeksi Kubrickin terävistä nähtävyyksistä" [10] [25] .

Kuvassa on myös muutamia esimerkkejä popmusiikista. Kohtauksessa päähenkilön paluusta isänkotiin soi Erica Eigenin kitsch-melodia "Haluan mennä naimisiin majakanvartijan kanssa"., joka osoittaa Alexin vanhempien ja heidän vuokralaisensa primitiivisen musiikillisen maun. "Singin' in the Rain" -aiheen käytöstä tuli eräänlainen pilkkaa vanhalle Hollywood - elokuvalle ja siitä tuli itse asiassa "Ludovik-metodi" suhteessa yleisöön: laulua ei enää pidetty vanhana hyvänä taideteoksena. [74] .

Stanley Kubrick halusi käyttää elokuvassa otteita rock-yhtyeen Pink Floydin Atom Heart Mother -sarjasta . Bändin jäsen Roger Waters kieltäytyi kuitenkin siirtämästä sävellyksen oikeuksia, koska johtaja vaati oikeutta muuttaa sitä haluamallaan tavalla [75] . Myöhemmin kostoksi Kubrick kielsi muusikkoa käyttämästä vuoden 2001 Space Odyssey -elokuvan ääniä teoksissaan [76] .

Elokuvan ääniraita [77]
puoli 1
Ei. NimiTekijäToteuttaja Kesto
yksi. "Title Music from a Clockwork Orange" (Perustuu musiikkiin Queen Mary II:n Henry Purcellin hautajaisiin )Walter Carlos, Rachel ElkindWalter Carlos 2:21
2. "Fragmentti oopperasta Varastava harakka "Gioacchino RossiniStudio Deutsche Grammophon 5:57
3. "Teema kelloappelsiinista (Beethoviana)"Walter Carlos, Rachel ElkindWalter Carlos 1:44
neljä. " Sinfonia nro 9, toinen osa (lyhennetty)"Ludwig van BeethovenGrammophon Recording Studio Ferenc Frychain johdolla 3:48
5. "March from a Clockwork Orange ( Sinfonia nro 9, neljäs osa, lyhennetty)"Beethoven Sovitus Walter CarlosWalter Carlos
(Articulations: Rachel Elkind)		 7:00
6. " alkusoitto oopperasta William Tell (lyhennetty) "Gioacchino RossiniWalter Carlos 1:17
puoli 2
Ei. NimiTekijäToteuttaja Kesto
7. Loisto ja olosuhteet maaliskuu nro. yksi"Sir Edward Elgar(ei määritetty) 4:28
kahdeksan. Loisto ja olosuhteet maaliskuu nro. IV (lyhennetty)"Sir Edward Elgar(ei määritetty) 1:33
9. "Aikavaiheet (ote)"Walter CarlosWalter Carlos 4:13
kymmenen. "Overture to the Sun" (uudelleennauhoitus instrumentaaliversiosta vuoden 1969 Sound of Sunforest -albumilta)Terry TuckerAurinkometsä 1:40
yksitoista. "I Want to Marry a Lighthouse Keeper" (uudelleennauhoitus instrumentaaliversiosta vuoden 1969 Sound of Sunforest -albumilta; eroaa alkuperäisestä)Erica EigenAurinkometsä 1:00
12. "Alkusoitto William Tell -oopperasta (lyhennetty)"Gioacchino RossiniStudio Deutsche Grammophon 2:58
13. "Suicide Scherzo (Sinfonia nro 9, toinen osa, lyhennetty)"Ludwig van Beethoven, sovitus Walter CarlosWalter Carlos 3:07
neljätoista. "Sinfonia nro 9, neljäs osa (lyhennetty)"Ludwig van BeethovenDeutsche Grammophon -studio, ohjaaja Herbert von Karajan , 1963 (rekisteröimätön) 1:34
viisitoista. " Singing in the Rain "Arthur Freed, Nakio Herb BrownGene Kelly 2:36

Poistu näytöille

Resonanssi yhteiskunnassa ja mediassa. Elokuvan eläkkeelle siirtyminen

Elokuva sai ensi-iltansa 19. joulukuuta 1971 Cinema I:ssä New Yorkissa . Elokuvan julkaisun jälkeen brittilehdet kilpailivat keskenään kirjoittaakseen elokuvan kielteisistä vaikutuksista nuoriin mainiten nuoret rikolliset, jotka matkivat idoliaan Alexia [79] . The Times of 4. heinäkuuta 1973 julkaisi artikkelin kuusitoistavuotiaasta pojasta, joka hakkasi vanhan miehen kuoliaaksi. Tekijät panivat merkille tapahtuman suhteen elokuvaan A Clockwork Orange [80] . 20 päivää myöhemmin sama sanomalehti kertoi teini-ikäisestä, joka pukeutui elokuvan hahmoiksi ja hyökkäsi ikätoverinsa kimppuun [81] . Toimittajat mainitsevat myös esimerkkinä New Yorkin osavaltiossa tapahtuneen nunnan hyökkäyksen . Myöhemmin kävi ilmi, että rikolliset eivät olleet nähneet elokuvaa [17] . Samanlaisia ​​artikkeleita julkaistiin vuoteen 1990 asti: The Times kertoi 24. elokuuta ilmestyneessä numerossa nuoresta miehestä, joka elokuvan vaikutuksen alaisena kuristi ystävänsä [82] .

Konservatiiviset voimat vastustivat elokuvan esittämistä elokuvateattereissa. Yhdysvalloissa kuva sai "stigman" - epäedullisen luokan "X" (vain aikuiset). Koska nauha on täynnä seksi- ja väkivaltakohtauksia, useiden amerikkalaisten sanomalehtien (mukaan lukien The Detroit News) työntekijät) kieltäytyi näyttämästä Clockwork Orange -mainosta sivuillaan . Kubrick asetti tavoitteekseen saada elokuvalle pehmeämpi R-kategoria (alle 17-vuotiaat lapset vain aikuisten seurassa) [4] . Leikatut kohtaukset olivat noin 30 sekuntia pitkiä (ne olivat seksikohtauksia - Yhdysvalloissa sensuurit kohtelivat niitä tiukemmin kuin väkivaltakohtauksia) [79] .

Elokuva kiellettiin Irlannissa vuonna 1973 . Päätös kumottiin vuonna 1999 [83] . Singaporessa elokuvan kielto kesti yli kolmekymmentä vuotta ja se poistettiin vasta vuonna 2011 [ 84] [85] .

Pian ensiesityksen jälkeen Kubrick alkoi saada nimettömiä uhkauskirjeitä [79] . Johtaja oli huolissaan perheen turvallisuudesta, hän pelkäsi päästää lapset kouluun [40] . Vuonna 1973 ohjaaja kehotti Warner Brothersia poistamaan elokuvan Britannian levityksestä [56] . Kubrick ei kertonut päätöksestään julkisesti. Hän kielsi elokuvan näyttämisen edes retrospektiivisissä näytöksissä. Vuonna 1992 Lontoon Rock-elokuvateatteri rikkoi kieltoa, mistä tekijänoikeuksien haltija rankaisi häntä [16] [17] . Kubrickin brittifanit pystyivät katsomaan A Clockwork Orange -elokuvaa vain mustalta markkinoilta ostetuilta tai muista maista salakuljetetuilta VHS-nauhoilta ja DVD -levyiltä. Kuva palasi brittiläisille näytöille vasta vuonna 2000 [56] . Toimittajat huomauttavat, että virallisen luvan jälkeen elokuvaa esitetään edelleen harvoin kaapelitelevisiossa  - harvemmin kuin useimmat muut Kubrickin teokset [79] .

Amerikkalainen viikkolehti Entertainment Weekly kutsui A Clockwork Orange -elokuvan elokuvahistorian toiseksi skandaaleimmaksi elokuvaksi Mel Gibsonin Kristuksen kärsimyksen jälkeen .

Kaupallinen menestys

Skandaaleista ja kielloista huolimatta A Clockwork Orangesta tuli Warnerin tuolloin kannattavin projekti. Yhteistyötä Kubrickin kanssa jatkettiin. Ohjaaja sai mahdollisuuden toteuttaa vakavia luovia ideoita [21] . Amerikan lipputuloissa kuva ansaitsi 26 589 355 dollaria 2,2 miljoonan dollarin budjetilla [5] . Ranskassa A Clockwork Orange oli vuoden 1972 tuottoisin elokuva yli 7 miljoonalla katsojalla [86] . Kun se julkaistiin uudelleen Iso-Britannian näytöillä vuonna 2000, se tuotti lähes miljoona dollaria lipputuloissa [87] .

Kotiversiot

Warner Home Video julkaisi elokuvan 1. maaliskuuta 2005 alueella 1 kolmen DVD:n sarjana Kubrickin The Shiningistä ja 2001: A Space Odysseysta . 13. marraskuuta 2012 samat elokuvat julkaistiin Blu-ray Triple Featurella, joka on saatavilla alueilla A ja B [89] . A Clockwork Orange julkaistiin erikseen 2-kerroksisena Blu-ray-muodossa 23. lokakuuta 2007 kaikilla kolmella alueella: A, B ja C; arvioija Ben Williams antoi tälle levylle arvosanan 4/5 [90] . Myös 31. toukokuuta 2011 elokuvan 40-vuotisjuhlille omistettu Blu-ray-versio julkaistiin DigiBook- muodossa; Arvostelija Kenneth Brown antoi tälle julkaisulle arvosanan 4/5 [91] . Lisäksi elokuvan "Special Edition" julkaistiin alueella A 16. lokakuuta 2012 blu-ray-levyllä [92] .

Lopulta 4. marraskuuta 2014 alueella A julkaistiin Stanley Kubrick: The Masterpiece Collection Blu-ray kymmenen levyn painos, joka sisälsi kahdeksan ohjaajan elokuvaa [93] .

Kritiikki

Kriitikot kutsuivat elokuvaa "nuorten katuväkivallan symboliksi". The Times -lehtitoimittaja Tony Parsons kirjoitti: "Tämän elokuvan vaikutuksesta johtuvat väkivaltaisuudet, murhat ja pahoinpitelyt ovat liian lukuisia, jotta niitä voitaisiin pitää iltapäivälehtien liioitteluina. Kulkurit tapetaan, tyttöjä raiskataan, tappeluita pelataan - kaikki Kubrickin väkivallan sinfoniaan, joka kuulostaa rikollisten mielissä . The New York Timesin Fred Hechingerin mukaan jokaisen liberaalin pitäisi vihata kelloappelsiinia ja tunnustaa elokuva "fasismin ääneksi " . Pauline Cale valitti, että "katsoja voi tuntea itsensä nöyryytetyksi ja haluta lähteä" [95] . Andrew Sarris ( The Village Voice ) kutsui elokuvaa "tylsäksi ja vaatimattomaksi", David Denby ( The Atlantic ) kuvaili elokuvaa "dekadentiksi ja nihilistiseksi " . Roger Ebertin mukaan elokuva "naamioituu vain orwellilaiseksi ennustukseksi ", ja ohjaaja itse vain teeskentelee vastustavansa totalitarismia ja pakotettua mielenhallintaa. Kriitikko uskoi, että Kubrick ei näyttänyt tulevaisuuden maailmaa, vaan "muodikas sisustusta" ja järjetöntä julmuutta, ja vaarallisin viesti on, että kun yhteiskunta on rikollinen, sen jäsenistä voi tulla samanlaisia ​​[53] .

Katsojilta saatu palaute oli täysin päinvastaista. Lehdistössä käytiin keskustelua elokuvan asemasta: taidetta vai pornografiaa, laadukasta satiiria tai moraalitonta hakkerointia [79] . Kubrick itse kutsui kuvaa "unelmaelokuvaksi", mikä teki selväksi, ettei sitä voida arvioida moraalin näkökulmasta [79] . Ohjaaja ei pitänyt elokuvassa esitettyä väkivaltaa tavanomaisesta poikkeavana. Hän totesi, että "taiteessa on aina ollut väkivaltaa", mainitsemalla Raamatun sekä Homeroksen ja Shakespearen teokset esimerkkinä [25] . Kuvaamisen aikana McDowell oli varma, että tekijät tekivät mustaa komediaa , eikä odottanut yhteiskunnan vastakkaisia ​​mielipiteitä elokuvasta [33] .

Kuitenkin myös positiivisia arvosteluja tuli. New York Timesin kriitikko Vincent Canby kutsui elokuvaa "loistavaksi ja vaaralliseksi teokseksi " . Time - lehden kriitikko Robert Hughestotesi, että A Clockwork Orange on ainoa elokuva "viime vuosikymmenellä", joka sisältää monia profetioita taiteen tulevasta roolista [17] . Daily News -arvostelu kutsui elokuvaa "loistavan ja omaperäisen mielen tuotteeksi . " New York Film Critics Circle ei ainoastaan ​​nimennyt A Clockwork Orange -elokuvan vuoden parhaaksi elokuvaksi, vaan myös myönsi Kubrickille parhaan ohjaajan palkinnon .

Neuvostokriitikot näkivät kuvassa heijastuksen " porvarillisen yhteiskunnan " ja " kuluttajayhteiskunnan " rappeutumisesta lännessä [10] [65] . Huolimatta elokuvaan kohdistuneesta huomiosta Neuvostoliiton aikakauslehdissä, A Clockwork Orange -elokuvaa ei koskaan esitetty Neuvostoliiton elokuvaleviyksessä [10] . Joillakin Neuvostoliiton elokuvakriitikoilla oli kuitenkin pääsy Kubrickin töihin. Radio Libertyn kirjeenvaihtaja Vladimir Abarinov muisteli, kuinka hän VGIK :n opiskelijana katsoi elokuvan A Clockwork Orange Gosfilmofondin "kulttimatkalla" [99] .

Ajan myötä käsitys Kubrickin maalauksesta ja elokuvista yleensäkin on muuttunut. Tämän pani erityisesti merkille vuonna 2011 päänäyttelijä Malcolm McDowell, joka tarkkaili yleisön reaktiota: aiemmin hänen mukaansa he katsoivat elokuvaa hiljaa, nyt he nauravat ja näkevät kuvan (itse asiassa, kuten hän itse) mustana komediana [29] . Tähän mennessä elokuva on saanut 90 % positiivisen arvostelun Rotten Tomatoes -sivustolla [100] . Vuonna 2019 riippumattoman Dog and Wolf -lehden kolumnisti Alexa Dalby kommentoi: "Vaikka elokuva on lähes 50 vuotta vanha, se on silti loistava." [ 101] Kirjallisuuskriitikko Jevgeni Zharinovin mukaan Kubrickin elokuva osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi ja värikkäämmäksi kuin Burgessin romaani, jossa oli "mielenkiintoinen ja tylsä ​​juoni" [102] . Toinen moderni kriitikko Artur Zavgorodniy kutsui maalausta Kubrickin uran avaintekijäksi [6] .

Burgessin asenne

Burgessin suhtautuminen elokuvaan oli ristiriitainen [103] . Kirjoittaja kutsui romaaniaan "keskiarvoiseksi" ja "pinnalliseksi dystopiaksi", jonka hän kirjoitti kiireessä, koska halusi, saatuaan pettymyksen diagnoosista, jättää perheensä ansaitsemansa summan [62] . Kirjoittaja oli närkästynyt siitä, että hänen luomiensa teosten valtavasta määrästä kuuluisin (ja suurelta osin Kubrickin elokuvaversion ansiosta) oli nimenomaan Kelloappelsiini [19] .

Burgess sai tiedon tulevasta elokuvasovituksesta 1970-luvun alussa matkustaessaan Australiaan ja Yhdysvaltoihin yliopistotapahtumiin. Kirjoittaja oli kiinnostunut ohjaajan työstä: hän piti elokuvista " Paths of Glory " ja " Dr. Strangelove, or How I Stoppped Being Afraid and Loved the Bomb " [104] . Kubrick lähetti sähkeitä Burgessille, halusi tavata ja keskustella käsikirjoituksesta. Tämän seurauksena täysimittaista kokousta ei koskaan tapahtunut [17] .

Burgessin ensivaikutelma elokuvasta oli epämiellyttävä. Kirjailijan vaimo ja kirjallinen agentti halusivat poistua teatterista ensimmäisen kymmenen minuutin esityksen jälkeen, mutta Burgess päätti, että se näyttäisi epäeettiseltä [17] . Ymmärtäessään, että elokuvassa ei ollut kirjaa, joka ei päättynyt, kirjailija alkoi pelätä, että yleisö ymmärtäisi romaanin viestin väärin ja elokuvaa pidettäisiin "väkivallan hymninä" [105] .

Burgess valitti, että monet katsojat pitivät häntä "toissijaisena luojana", "Kubrickin avustajana" ja syyttivät häntä elokuvan aiheuttamista rikoksista. Lukuisissa artikkeleissa ja arvosteluissa kirjailija joutui puolustamaan Kubrickin työtä ja selittämään yleisölle romaanin alkuperäisen merkityksen. Burgess teki lukijalle selväksi, että taideteosten syyttäminen väkivallan edistämisestä on merkityksetöntä, koska ne ovat elämän heijastus. Kirjoittaja (kuten Kubrick) mainitsi Raamatun ja Shakespearen teokset [19] [105] esimerkkinä . Burgess ei pitänyt siitä, että Kubrick korosti improvisaatiota, mikä jätti käsikirjoituksen ottamaan kulkuaan [12] . Vuonna 1987 hän ilmaisi mielipiteen, että "vahva visuaalisuus" esti ohjaajaa välittämästä tekstiä oikein [103] . Samanaikaisesti romaanin kirjoittaja pani merkille oikean säestyksen valinnan [106] .

Myöhemmin Burgess satirisoi Kubrickin idean käsikirjoituksessa, jonka hän kirjoitti musiikkiteatterin tuotantoon A Clockwork Orange: esityksen lopussa Kubrickin kaltainen hahmo ilmestyi lavalle trumpettia kädessään . Hän soitti soittimella kappaleen "Singin' in the Rain" melodiaa, kunnes hänet "ajettiin pois" [62] [107] .

Vuonna 2019 Anthony Burgessin arkistosta löytyi käsikirjoitus nimeltä The State of Clockwork. Kirjoittaja käsitteli tekstissä romaanin A Clockwork Orange [108] elokuvasovituksen epäselvää käsitystä .

Palkinnot ja ehdokkaat

Elokuva oli Oscar -ehdokkuuden neljässä kategoriassa. Monet taiteilijat (mukaan lukien Barbra Streisand ) kieltäytyivät osallistumasta seremoniaan, jotteivät vahingossa kunnioittaisi maalausta epäilyttävällä maineella. Elokuva ei saanut yhtään palkintoa.  Elokuvaakatemian vuoden parhaaksi elokuvaksi tunnustaman The French Connectionin ohjaaja William Friedkin kertoi kuitenkin toimittajille: ”Mielestäni vuoden paras amerikkalainen elokuvaohjaaja on Stanley Kubrick. Eikä vain tänä vuonna, vaan koko aikakaudella” [17] .

Palkinnot ja nimitykset
Palkinto Kategoria ehdokas Tulos
Oscar [109] Paras elokuva Stanley Kubrick Nimitys
Paras ohjaaja Stanley Kubrick Nimitys
Paras sovitettu käsikirjoitus Stanley Kubrick Nimitys
Paras editointi Bill Butler Nimitys
Golden Globe [3] Paras dramaattinen elokuva Nimitys
Paras ohjaaja Stanley Kubrick Nimitys
Paras näyttelijä draamaelokuvassa Malcolm McDowell Nimitys
British Academy [110] Paras elokuva Nimitys
Paras ohjaaja Stanley Kubrick Nimitys
Paras käsikirjoitus Stanley Kubrick Nimitys
Paras kuvaus John Alcott Nimitys
Paras tuotantosuunnittelu John Barry Nimitys
Paras editointi Bill Butler Nimitys
Paras Ääni Brian Blamey, John Jordan, Bill Rowe Nimitys
Directors Guild of America -palkinto [111] Paras pitkä elokuvaohjaaja Stanley Kubrick Nimitys
Hugo [112] Paras tuotanto Stanley Kubrick Voitto
New York Film Critics Circle Awards [113] Paras elokuva Voitto
Paras ohjaaja Stanley Kubrick Voitto
Venetsian elokuvajuhlat [114] Pacinetti-palkinto Voitto
Hopeanauha [115] Paras ulkomainen ohjaaja Stanley Kubrick Voitto
Writers Guild of America -palkinto [116] Paras sovitettu käsikirjoitus draamaan Stanley Kubrick Nimitys

Elokuvan kulttistatus ja vaikutus

Tutkijoiden mukaan A Clockwork Orange on yksi kulttielokuvista [79] [117] . Filosofi ja kulturologi Alexander Pavlovin mukaan elokuvasta tuli punkkien keskuudessa kultti , mikä ilmeni erityisesti faneissa, jotka kopioivat kuvaa Alexin jengin pukeutumistyylistä. Lisäksi "A Clockwork Orange" on lujasti päässyt iltaisin elokuvanäytösten ohjelmistoon [118] . Elokuvan asemaan vaikutti myös ohjaajan kieltäytyminen julkaisusta Isossa-Britanniassa, minkä seurauksena A Clockwork Orange tuli osaksi epävirallista kulttuuria . Elokuvan kopiot välitettiin kädestä käteen, ja VHS-nauhan hallussapito koettiin elitismin merkkinä [117] .

Amerikkalainen elokuva- ja sukupuolitutkimuksen tutkija Janet Steigerpani merkille maalauksen tärkeän roolin homoyhteisössä . Hän huomasi, että päähenkilö näytti androgyyniltä ripsien, kepin ja tiukkojen housujensa vuoksi . Baxterin mukaan syy elokuvan kulttistatukseen homojen keskuudessa on myös se, että elokuva on täynnä homoerotiikkaa. Niinpä Alex kävelee asuntonsa käytävää pitkin shortsit alhaalla, yhdessä kohtauksessa esitetään peräsuolen tutkimusta. Lisäksi sankari ottaa rauhallisesti vastaan ​​omaishoitajansa häirinnän ja halauksen Deltoidin poliisilta ja kiinnittää huomiota kahden sellitoverin seksuaalisiin vihjeisiin saarnan aikana. Baxter kutsui sankarin ulkonäköä ja käyttäytymistä "homoikonografian olemukseksi" [17] .

Elokuva A Clockwork Orange vaikutti monien muusikoiden työhön. Bändien nimet " Moloko " ja " Heaven 17 " ovat peräisin romaanista ja elokuvasta. Brasilialainen ryhmä " Sepultura " ja saksalainen " Die Toten Hosen " nauhoittivat albumeja, jotka on omistettu "A Clockwork Orangelle" [105] . Maalaus vaikutti myös muotiin. Suunnittelijat Jean-Paul Gaultier ja Alexander McQueen ovat toistuvasti kääntyneet Alexin imagoon kokoelmissaan [119] . David Bowien ja muiden glam rock - tähtien työ sisälsi monia visuaalisia viittauksia elokuvaan . Australialainen laulaja Kylie Minogue esiintyi vuoden 2002 kiertueella Alexin varusteissa: valkoinen puku, keilahattu ja tekoripset. Madonna ja Lady Gaga esiintyivät myös lavalla sankareiksi pukeutuneena [54] . Anthony Burgessin elämäkerran kirjoittajan Andrew Biswellin mukaan tällaiset ilmiöt osoittavat monien ihmisten halun jäljitellä elokuvan tyyliä [105] .

Viittauksia kelloappelsiiniin löytyy usein muista taideteoksista, kuten Trainspottingista , Reservoir Dogsista ja Good Bye Leninistä! ", animaatiosarjat " The Simpsons " ja " South Park " [120] . On myös esimerkki itseviittauksesta: Alexin kuvassa Malcolm McDowell näytteli meijeriyhdistyksen sarjakuvassa. Sketsi esitettiin Saturday Night Livessä [ 121] .

A Clockwork Orange on toistuvasti esiintynyt American Film Instituten 100 parhaan amerikkalaisen elokuvan luettelossa . Vuoden 1998 rankingissa kuva oli 46. [122] ja vuonna 2007 - 70. [123] . Vuonna 2008 elokuva sijoittui sijalle 4 parhaiden tieteiselokuvien [1] ja 21. sijalla parhaiden jännityselokuvien [2] luettelossa . Lisäksi Alex sijoittui 10. sijalle AFI:n parhaiden roistojen listalla [48] . Vuonna 2018 Empire - lehti sijoitti A Clockwork Orangen 76. sijalle 100 parhaan elokuvan luettelossaan . Vuonna 2020 A Clockwork Orange valittiin Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin [125] .

Muistiinpanot

Kommentit
  1. ↑ Myöhemmin kirjailija nimesi yhden romaaninsa The Trembling of Intention hahmoista nimellä Jagger [18]
  2. ↑ Billy Russell kuoli 25. marraskuuta 1971 - ennen kuvan ensi-iltaa [39]
  3. ↑ Nermoren mukaan taistelu oli enemmän kuin balettia [42]
  4. ↑ Toinen McKink-veistos esiintyi elokuvassa - "Dancing Jesus" [67]
Lähteet
  1. ↑ 1 2 3 AFI:n 10 Top 10 : Top 10 Sci-Fi  . American Film Institute . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 28. maaliskuuta 2014.
  2. ↑ 1 2 3 AFI :n 100 vuotta...100 jännitystä  . American Film Institute . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 28. maaliskuuta 2014.
  3. ↑ 1 2 Voittajat ja ehdokkaat 1972  . Hollywood Foreign Press Association . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. huhtikuuta 2019.
  4. ↑ 1 2 3 4 5 6 Narmore, 2012 , s. 220.
  5. ↑ 1 2 A Kellonvärinen oranssi  . Box Office Mojo . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 22. kesäkuuta 2019.
  6. ↑ 1 2 3 Arthur Zavgorodny. Voi kyllä, he paransivat minut: 45 vuotta A Clockwork Orangea . Lumiere (6. joulukuuta 2012). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  7. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Phillips, Hill, 2002 , s. 57.
  8. ↑ 1 2 3 4 Zhezhelenko, 1978 , s. 90.
  9. ↑ 1 2 Schneider, 2009 , s. 530.
  10. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Romil Sobolev. Stanley Kubrickin Apocalypse // Elokuvataide . - 1974. - Nro 9 . - S. 145-164 .
  11. ↑ 1 2 Phillips, Hill, 2002 , s. 58.
  12. ↑ 1 2 3 4 Narmore, 2012 , s. 228.
  13. ↑ Narmor, 2012 , s. 371.
  14. ↑ Narmor, 2012 , s. 370-371.
  15. ↑ 1 2 3 Phillips, Hill, 2002 , s. 51.
  16. ↑ 1 2 3 4 5 Bernard Weinraub. Kurick kertoo, mikä saa "Clockwork Orangen" tikkimään  (englanniksi)  // The New York Times . - 1972. - 4. tammikuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2011.
  17. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 John Baxter. Stanley Kubrick. Elämäkerta  // Elokuvataiteen . - 1999 - joulukuu. Arkistoitu alkuperäisestä 1.7.2019.
  18. ↑ 1 2 3 Anthony Burgess. Mehu kelloappelsiinista  // Rolling Stone  . - 1972 - 8. heinäkuuta.
  19. ↑ 1 2 3 4 Anthony Burgess haastatteli Italiassa vuonna 1974 A Clockwork Orangesta (ja muista aiheista yleensä  ) . Anthony Burgessin keskus. Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 22. syyskuuta 2020.
  20. ↑ 1 2 3 4 McDougal, 2003 , s. kahdeksan.
  21. ↑ 1 2 3 4 Narmore, 2012 , s. 240.
  22. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Vincent LoBrutto. Flashback: A Clockwork Orange  (englanniksi) . ASC (30. tammikuuta 2018). Haettu 13. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. heinäkuuta 2019.
  23. ↑ Burgess, 2017 , s. 99.
  24. ↑ Burgess, 2017 , s. 245.
  25. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 Michel Ciment. Kubrick on A Clockwork Orange  (englanniksi) (1982). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 17. huhtikuuta 2019.
  26. ↑ 1 2 3 4 Miriam Karlin. Jooga  Stanleyn kanssa . The Guardian (4. tammikuuta 2008). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  27. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Philip Strick, Penelope Houston. Stanley Kubrickin haastattelu aiheesta A Clockwork Orange  // Sight & Sound  . - 1972. - tammikuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 20. joulukuuta 2018.
  28. ↑ 1 2 3 Abrams, 2018 .
  29. ↑ 1 2 Ryan Lambie. Malcolm McDowell -haastattelu : Kelloappelsiini, Stanley Kubrick ja kapteeni Kirkin tappaminen  . // Den of Geek! (23. toukokuuta 2011). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  30. ↑ Phillips, Hill, 2002 , s. 52.
  31. ↑ 1 2 3 Phillips, Hill, 2002 , s. 241.
  32. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Narmore, 2012 , s. 230.
  33. ↑ 1 2 3 4 5 6 Hunter Daniels. Malcolm McDowell ja Leon Vitali puhuvat CLOCKWORK APPELSINISTA 40-vuotispäivänä  . Collider (18. toukokuuta 2011). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. huhtikuuta 2015.
  34. ↑ Andrew Richdale. Q&A Malcolm McDowellin kanssa elokuvasta "A Clockwork Orange  " . // GQ (31. toukokuuta 2011). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  35. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Phil Hoad. Kuinka teimme A Clockwork Orangen – kirjoittanut Malcolm  McDowell . // The Guardian (2. huhtikuuta 2019). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 30. kesäkuuta 2019.
  36. ↑ David Prowse, "One-take Kubrick  " . YouTube . Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2016.
  37. ↑ 1 2 Jonathan Romney. A Clockwork Orange at 40  (englanniksi) . Independent (8. tammikuuta 2012). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  38. ↑ Tim Cahill. Stanley Kubrick: Rolling Stone -haastattelu  // Rolling Stone  . - 1987. - 27 fduecn. Arkistoitu alkuperäisestä 13. heinäkuuta 2019.
  39. ↑ 12 Alex D. Thrawn . Koska poistettua elokuvaa ei tallennettu, emme aio koskaan leikata kohtauksia DVD-levylle, katso, mutta on kerätty still-kuvia ja annan niistä lainauksia ja tekstiä romaanista, kun mahdollista . MalcolmMcDowell.net. Haettu 13. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 24. huhtikuuta 2019.  
  40. ↑ 1 2 Dokumentti " Stanley Kubrick: Elämä elokuvassa "
  41. ↑ Narmore, 2012 , s. 223.
  42. ↑ 1 2 3 4 5 Narmore, 2012 , s. 229.
  43. ↑ 1 2 3 4 5 6 Stanislav Dedinsky. "Jos haluat muuttaa miehen kellooranssiksi, sinun on evättävä häneltä valinnanvapaus . " Distantlight TV. Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  44. ↑ 1 2 3 Narmore, 2012 , s. 231.
  45. ↑ 1 2 Narmore, 2012 , s. 236.
  46. ↑ Narmore, 2012 , s. 226.
  47. ↑ 1 2 Narmore, 2012 , s. 227.
  48. ↑ 1 2 AFI:n 100 vuotta...100 sankaria ja  roistoa . American Film Institute . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 28. maaliskuuta 2014.
  49. ↑ 1 2 Phillips, Hill, 2002 , s. 230.
  50. ↑ 1 2 Narmore, 2012 , s. 238.
  51. ↑ 1 2 Phillips, Hill, 2002 , s. 231.
  52. ↑ Phillips, Hill, 2002 , s. 293.
  53. ↑ 1 2 3 4 Roger Ebert. A Clockwork Orange Movie Review  ( 2. helmikuuta 1972). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  54. ↑ 12 Tim Robey . A Clockwork Orange: ulkoasu, jota kansa järkytti (englanniksi) . The Telegraph (5. helmikuuta 2015). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 22. huhtikuuta 2019.  
  55. ↑ McDougal, 2003 , s. 13.
  56. ↑ 1 2 3 Peter Bradshaw. Vanha ultraväkivalta  . The Guardian (3. maaliskuuta 2000). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 22. huhtikuuta 2019.
  57. ↑ 1 2 3 Narmore, 2012 , s. 237.
  58. ↑ 1 2 Narmore, 2012 , s. 232.
  59. ↑ Ronald Bailey. Pitäisikö meidän parantaa huonoa käytöstä?  (englanniksi) . Syy (6. tammikuuta 2005). Haettu 4. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 14. heinäkuuta 2019.
  60. ↑ Narmore, 2012 , s. 224.
  61. ↑ 1 2 Dmitri Fedorov. Stanley Kubrickin A Clockwork Orange: Visual Aid in Sosiology . Monokkeli. Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  62. ↑ 1 2 3 4 5 6 Narmore, 2012 , s. 222.
  63. ↑ 1 2 3 Narmore, 2012 , s. 239.
  64. ↑ 1 2 3 Ksenia Peretrukhina. Stanley Kubrickin filosofia: Alexista Barry Lyndoniin ja takaisin  // Film Studies Notes . - 2002. - tammikuu ( nro 61 ). Arkistoitu alkuperäisestä 21. joulukuuta 2018.
  65. ↑ 1 2 3 Silyunas V. "Kummisetä", Amerikan tuhlaajapojat ja -lapset // Cinema Art . - 1975. - tammikuu ( nro 3 ). - S. 157 .
  66. ↑ Rob Ager. Luku 11. Sinun nöyrä kertojasi  (englanniksi) . Arkistoitu alkuperäisestä 26. lokakuuta 2014.
  67. ↑ 1 2 3 4 5 Narmore, 2012 , s. 234.
  68. ↑ Paul Gallagher. Vain tytär ja hänen isänsä: Valokuvia Vivian Kubrickin elämästä Stanleyn kanssa  (englanniksi) . Flashbak (1. huhtikuuta 2016). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  69. ↑ 1 2 3 4 5 Narmore, 2012 , s. 235.
  70. ↑ Julie Kearns. Kellonvärinen oranssi analyysi - osa yksi  . Idyllopus. Haettu 19. elokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 11. tammikuuta 2019.
  71. ↑ Graham Foster. Seitsemän asiaa, joita et ehkä tiedä kelloappelsiinista  . Kansainvälinen Anthony Burgess Foundation (3.4.2019). Haettu 19. elokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 19. elokuuta 2019.
  72. ↑ 1 2 Phillips, Hill, 2002 , s. 26.
  73. ↑ Narmore, 2012 , s. 225.
  74. ↑ Narmore, 2012 , s. 233.
  75. ↑ Blake, 2007 , s. 153.
  76. ↑ Blake, 2007 , s. 349.
  77. ↑ Stanley Kubrick's A Clockwork Orange – musiikkia alkuperäisestä  elokuvaääniraidalta . diskot . Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 29. elokuuta 2011.
  78. ↑ Narmore, 2012 , s. 372.
  79. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Narmore, 2012 , s. 221.
  80. ↑ "Clockwork Orange" -linkki pojan rikokseen  //  The Times . - 1973 - 4. heinäkuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2011.
  81. ↑ Kuvaa argumentti sensuurin puolesta, tuomari sanoo  (englanniksi)  // The Times . - 1973 - 24. heinäkuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2011.
  82. ↑ Teini vangittu  //  The Times . - 1990. - 24. elokuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2011.
  83. ↑ Marie McGonagle. Irlanti. The Banning and Unbanning of Films  (englanniksi)  (linkki ei saatavilla) . IRIS Merlin. Haettu 13. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2018.
  84. ↑ Jeanette Tan. 'A Clockwork Orange' saa ensi-iltansa S'poren elokuvafestivaaleilla  (englanniksi) . Yahoo! Singapore. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2014.
  85. ↑ Clockwork Orange - 30 vuoden debyytti, jossa kaikki miesnäyttelijät ovat Singaporessa  . Jatkotutkinto SG. Haettu 13. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. heinäkuuta 2019.
  86. ↑ Lipputulot Ranska 1972 Top  10 . Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 8. kesäkuuta 2019.
  87. ↑ Mary Scott. Clockwork Orange ei pysty päättämään Yhdistyneen kuningaskunnan  lipputulot . Screen Daily (21. maaliskuuta 2000). Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 14. heinäkuuta 2019.
  88. ↑ Stanley Kubrick 3-Pack: (A Clockwork Orange / The Shining / 2001 A Space Odyssey  ) . Amazon.com . Haettu 4. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. syyskuuta 2019.
  89. ↑ 2001: Space Odyssey / A Clockwork Orange / The Shining Blu-  ray . Blu-ray.com . Haettu 4. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. syyskuuta 2019.
  90. ↑ Kellonvärinen oranssi Blu-ray  . Blu-ray.com . Haettu 5. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. syyskuuta 2019.
  91. ↑ A Clockwork Orange Blu-ray: 40th Anniversary  Edition . Blu-ray.com . Haettu 10. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. syyskuuta 2019.
  92. ↑ Clockwork Orange Blu-ray: Special  Edition . Blu-ray.com . Haettu 10. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 24. elokuuta 2018.
  93. ↑ Stanley Kubrick: The Masterpiece Collection Blu-ray  . Blu-ray.com . Haettu 5. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 5. syyskuuta 2019.
  94. ↑ Fred M. Hechinger. Liberaali taistelee takaisin  // New York Times  . - 1972. - 13. helmikuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2011.
  95. ↑ Pauline Kael. Stanley Strangelove  (englanti)  // The New Yorker . - 1972. - tammikuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 27. marraskuuta 2012.
  96. ↑ Vincent Canby. "Orange" - "Disorientating But Human Comedy" ...  (englanniksi)  // New York Times . - 1972. - 9. tammikuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2011.
  97. ↑ "Clockwork Orange" on mieltä järisyttävä näkemys huomisesta  // New York Daily News  . - 1971 - 30. joulukuuta. Arkistoitu alkuperäisestä 30. huhtikuuta 2019.
  98. ↑ Phillips, Hill, 2002 , s. 54.
  99. ↑ Vladimir Abarinov. Glasnost ja A Clockwork Orange. Anthony Burgess Neuvostoliitossa . Radio Liberty (13. marraskuuta 2018). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  100. ↑ A Clockwork Orange (1971  ) . Mädät tomaatit . Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2019.
  101. ↑ Alexa Dalby. A Clockwork Orange (1971)  (englanniksi) . Koira ja susi (4.4.2019). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 2. toukokuuta 2019.
  102. ↑ Jevgeni Žarinov, Irina Klenskaja. A Clockwork Orange: Cinema on the Edge . Orpheus (27. elokuuta 2015). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  103. ↑ 1 2 Phillips, Hill, 2002 , s. 55.
  104. ↑ Anthony Burgess. Sinulla on ollut aikaa: olet Anthony Burgessin tunnustusten toinen osa . - Lontoo: Heinemann, 1990. - S. 26. - 403 s.
  105. ↑ 1 2 3 4 Anna Aslanyan. Yhdeksäs sinfonia punkeille . Radio Liberty (8. elokuuta 2012). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. heinäkuuta 2019.
  106. ↑ Anthony Burgess. Sinulla on ollut aikaa: olet Anthony Burgessin tunnustusten toinen osa . - Lontoo: Heinemann, 1990. - S. 246. - 403 s.
  107. ↑ McDougal, 2003 , s. 2.
  108. ↑ Clockwork Orangen jatko-osa löytyi Anthony Burgessin arkistosta . BBC (25. huhtikuuta 2019). Haettu 19. elokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 27. lokakuuta 2020.
  109. ↑ 44. Oscar-  palkinto . Elokuvataiteen ja -tieteen akatemia . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 2. syyskuuta 2018.
  110. ↑ Elokuva vuonna  1973 . BAFTA . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. tammikuuta 2014.
  111. ↑ 24. vuosittaiset DGA Awards -palkinnot, joilla palkitaan erinomaisesta ohjauksesta vuonna  1971 . Directors Guild of America . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2019.
  112. ↑ 1972 Hugo-  palkinnot . Hugo Award -sivusto . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 7. lokakuuta 2015.
  113. ↑ Vuoden 1971 palkinnot  . NYFCC . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 28. maaliskuuta 2019.
  114. ↑ Venetsian elokuvafestivaali. 1972 palkinnot  (englanniksi) . IMDb . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 25. kesäkuuta 2019.
  115. ↑ Italian kansallinen elokuvatoimittajien syndikaatti. 1973 Awards  (englanniksi) . IMDb . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 21. maaliskuuta 2022.
  116. ↑ Writers Guild of America, USA. 1972 palkinnot  (englanniksi) . IMDb . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 2. helmikuuta 2018.
  117. ↑ 1 2 Ian Haig. Mikä tekee elokuvasta kultin? . BBC (3. toukokuuta 2010). Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 2. heinäkuuta 2019.
  118. ↑ Aleksanteri Pavlov. Kultin kulttuuri  // Elokuvataide . - 2011. - marraskuu ( nro 11 ). Arkistoitu alkuperäisestä 1.7.2019.
  119. ↑ Brenden Gallagher. Kelloappelsiinin  tyylivaikutuksen jäljittäminen . Grailed (14. maaliskuuta 2018). Haettu 13. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. heinäkuuta 2019.
  120. ↑ Jason Bailey. Lyhyt kysely "A Clockwork Orange" popkulttuurissa  (englanniksi)  (linkki ei ole käytettävissä) . Flavorwire (2. helmikuuta 2012). Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 14. heinäkuuta 2019.
  121. ↑ A Clockwork Milk - Saturday Night Live  . Saturday Night Live . Haettu 1. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 25. helmikuuta 2018.
  122. ↑ AFI :n 100 vuotta...100 elokuvaa  . American Film Institute . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 12. huhtikuuta 2019.
  123. ↑ AFI:n 100 vuotta...100 elokuvaa (10-vuotisjuhlapainos  ) . American Film Institute . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 6. kesäkuuta 2013.
  124. ↑ 100 parasta elokuvaa  . valtakunta . Haettu 14. heinäkuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 3. heinäkuuta 2019.
  125. ↑ McNary, Dave; McNary, Dave 'Dark Knight', 'Shrek', 'Grease', 'Blues Brothers  ' lisätty kansalliseen elokuvarekisteriin  ? . Lajike (14.12.2020). Haettu 30. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 14. joulukuuta 2020.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
 Stanley Kubrickin elokuvat
Ominaisuuden mittainen
Lyhytelokuvat
Muut projektit
Katso myös
 Hugo-palkinto parhaasta tuotannosta