Suomen perustuslaki

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 2. helmikuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .
Suomen perustuslaki
fin. Suomen perustuslaki
ruotsi. Suomen grundlag
Oikeusala Perustuslaki
Näytä perustuslaki
Osavaltio
Hyväksyminen 11. kesäkuuta 1999
Voimaantulo 1. maaliskuuta 2000
Ensimmäinen julkaisu 17. kesäkuuta 1999 [1]

Suomen perustuslaki ( suomenkielinen Suomen perustuslaki ruotsi. Finlands grundlag ) on ​​Suomen perustuslaki , joka hyväksyttiin 11.6.1999 ja tuli voimaan 1.3.2000 .

Vuonna 2000 tehtyjen perustuslakimuutosten mukaisesti maa siirtyi presidentin asemasta parlamentaariseen demokratiaan.

Perustuslain historia ja sen muutokset

Ruotsissa , johon Suomi kuului, peruslain, perustuslain käsite muotoutui 1600-luvulla. Tätä ennen useat yksilön suojelua koskevat säännökset kuuluivat rojaltiin. Kuningas nousi valtaistuimelle, vannoi hallitsevansa lakia ja puolustavansa alamaistensa oikeuksia ( habeas corpus ). 1700-luvulla he pitivät päälaina: kuninkaallisen hovin lakia, eduskunnan työjärjestystä, kartanoiden yksinoikeuksia ja joukko muita lakeja. Vapauden aikana vallitsi sääntö, että näiden peruslakien muuttaminen edellytti kaikkien eduskunnan pesäkkeiden suostumusta.

Kuningas Kustaa III :n vuonna 1772 tekemän vallankaappauksen jälkeen peruslailla ymmärrettiin ensisijaisesti Ruotsin hallituksen vuoden 1772 lakia, eduskunnan järjestämistä, neljän kartanon erityisoikeuksia sekä liiton ja suojelun lakia. hyväksyttiin vuonna 1789 . Vaikka Aleksanteri I ei Borgosin valtiopäivillä täsmentänyt, mitä lakeja hänellä oli mielessään, 1800-luvun alussa saavutettiin yksimielisyys: tämä luettelo jätetään tyhjäksi. Joskus luetteloon sisältyy myös Ruotsin vuoden 1734 laki , joka sisältää kaikki tärkeimmät siviili-, rikos- ja prosessisäännökset.

Aleksanteri II kutsui koolle valtiopäivien vuonna 1863, ja vuonna 1869 laadittiin eduskunnan uusi työjärjestys. Suomen peruslakien määräyksiä yritettiin päivittää koko 1800-luvun viimeinen puolisko, mutta suomalais-venäläiset erimielisyydet estivät tämän. Eduskuntaa koskeva uusi laki tuli kuitenkin voimaan (kuninkaan allekirjoittama) vuonna 1906. Eduskuntaan valitut kartanot hyväksyivät sen säännökset jo vuonna 1905. Lain mukaan Suomen hallitusmuotoa muutettiin vuoden 1919 lopussa. monarkiasta tasavallaksi, täydensi myös Eduskunnan oikeuksia:

Suomen itsenäisyyden ensimmäisen 50 vuoden aikana ei ollut vakavaa tarvetta maan perustuslain radikaalille muutokselle. Perustuslakiuudistuksesta on keskusteltu 1970 -luvulta lähtien , mutta ongelman tutkimiseen perustetun perustuslakitoimikunnan alustavan raportin mukaan kävi selväksi, että kokonaisvaltainen uudistus oli tuolloin epärealistinen. Tässä suhteessa lainsäätäjien huomio on siirtynyt asteittaisten uudistusten prosessiin, joista suuri osa on toteutettu 1980- luvulta lähtien .

Vuonna 1990 hallitus jatkoi eduskunnan pyynnöstä perustuslakiuudistusluonnoksen kehittämistä, jonka tuloksena olisi pitänyt olla eduskunnan, presidentin ja valtioneuvoston välinen valtasuhde. Tämä tasapaino oli säilytettävä vähentämällä valtion- ja hallituksen päämiehen valtuuksia ja vahvistamalla eduskunnan valtaa. Ensinnäkin tämä koski presidentin valtuuksia, koska oli välttämätöntä sulkea pois kilpailu ja yhteenotot valtionpäämiehen ja lainsäätäjän välillä. "Perustuslakiluonnoksen 2000" työ aloitettiin keväällä 1995 asiantuntijatyöryhmässä, joka tutki Suomen perustuslakilain uudistamisen kysymyksiä.

Työryhmälle annettiin myös tehtäväksi määritellä perustuslakiasiakirjan rakenne, jossa olisi enintään 130 artiklaa silloisen 235 artiklan sijaan . Valiokunta 2000), jonka tehtävänä oli valmistella lopullinen luonnos perustuslakisopimuksesta. uusi perustuslaki.

Työ kesti 17 kuukautta. Valiokunta sai sen valmiiksi 17.6.1997 mennessä ja esitti hallituksen esityksen muodossa 12 luvusta ja loppusäännöksistä koostuvan yksittäisen perustuslakiehdotuksen. Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi kevään ja syksyn 1998 aikana ehdotuksen perusteellisen tarkastelun jälkeen myönteisen lausuntonsa 21.1.1999 . Tasavallan presidentti allekirjoitti tämän lain 11.6.1999 ja Suomen uusi perustuslaki tuli voimaan 1.3.2000 .

Rakenne

Suomen perustuslaki koostuu 131 pykälästä (§), jotka on jaettu 13 lukuun:

Luku 1. Valtiojärjestelmän perusteet (1-5 §) 2 luku Perusvapaudet ja -oikeudet (6-23 §) Luku 3 4 luku Eduskunnan toiminta (33-53 §) 5 luku Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto (54-69 §) Luku 6. Lainsäädäntö (70-80 §) Luku 7 Julkinen talous (81-92 §) Luku 8. Kansainväliset suhteet (§§ 93-97) Luku 9. Oikeus (§§ 98-105) 10 luku Laillisuuden valvonta (106-126 §) Luku 11. Hallinto ja itsehallinto (119-126 §) Luku 12 Puolustus (§§ 127-129) Luku 13. Loppumääräykset (130-131 §)

Perustuslailliset elimet

parlamentti

Eduskuntaan kuuluu 200 kansanedustajaa, jotka valitaan neljäksi vuodeksi. Mikäli eduskunta hajotetaan ennenaikaisesti presidentin päätöksellä, josta on sovittu valtioneuvoston kanssa, uusi eduskunta voi jatkaa koko neljän vuoden toimikauden ajan, ellei sitä myös hajoteta ennenaikaisesti.

Presidentti

Tasavallan presidentillä on melko laaja itsenäinen päätösvalta lakien täytäntöönpanossa. Presidentillä on lykkäävä veto-oikeus, hän voi lykätä lain voimaantuloa. Hänellä on myös oikeus hajottaa eduskunta ja järjestää uudet vaalit. Presidentti voi valtioneuvoston kokouksessa päättää vapaasti kenen tahansa ministerin esityksestä, vaikka häntä ei sido ministerin tai koko valtioneuvoston mielipide. Käytännössä presidentin päätökset ovat kuitenkin linjassa presidentin näkemyksen kanssa. Presidentillä on myös ratkaiseva rooli hallituksen muotoilussa. Presidentin oikeuksista tärkein on hänelle myönnetty johtava asema maan ulkopolitiikan määrittelyssä.

Presidentti valitaan välittömillä vaaleilla Suomen kansalaisten keskuudesta kuuden vuoden toimikaudeksi enintään kahdeksi peräkkäiseksi toimikaudeksi.

Valtioneuvosto

Valtioneuvostoon (Suomen hallitus) kuuluu pääministeri ja enintään 17 ministeriä. Ministerit nimittää ja erottaa tasavallan presidentti. Valtioneuvoston päätökset tehdään täysistunnossa, jonka puheenjohtajana toimii pääministeri.

Keskushallinnon tasolla ministeriöiden johdolla on erityishallinnon virkamiehiä ja keskuslaitoksia, joiden toiminta kattaa koko maan. Vaikka ne ovat aina ministeriöiden hallinnassa, ne ovat itse asiassa melko riippumattomia. Keskuslaitokset on organisoitu kollegiaalisesti, valta niissä kuuluu johtavista virkamiehistä koostuvalla kollegiolla. Kaikkiaan ministeriöiden alaisuudessa on 22 eri keskuslaitosta.

Kritiikki

Uuden perustuslain hyväksymisen myötä Suomi lakkasi merkittävästi poikkeamasta muista Euroopan parlamentaarisista tasavalloista, ja ajatus puolipresidenttihallituksesta jäi historian aikakirjoihin. Hallitus-parlamentti-akselia on vahvistettu merkittävästi ja presidentin valtuuksia on kavennettu samalla kun valtionpäämies on etääntynyt päivittäisestä poliittisen strategian mukauttamisesta.

Poliittisen järjestelmän toiminnan määrääviä tekijöitä eivät olleet poliittinen pääoma tai presidentin toiminta, vaan parlamentaaristen voimien tasapaino, puoluesuhteet ja hallitsevien koalitioiden rappeutuminen tai nousu [2] .

Jotkut analyytikot viittaavat Suomen perustuslain 83 §:n syrjivään luonteeseen, jossa evankelis-luterilainen kirkko on valtion mieltymysten kannalta pääuskontona [3] .

Muistiinpanot

  1. ↑ N: o 731 Suomen perustuslaki // Suomen lakikoodi - Helsinki : 1999. - voi. 731–732.
  2. ↑ Zaipt E.V. Suomen korkeimpien valtiovallan elinten väliset suhteet .// Laki ja politiikka. nro 11, 2000 . Haettu 20. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  3. ↑ Maranov R. Syrjintä uskonnollisista syistä: käsitteet, ilmentymismuodot, lainsäädäntö. // Uskonto ja laki nro 2 (45), 2008 (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 20. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 4. joulukuuta 2010. 

Kirjallisuus

Linkit

 Suomi aiheissa
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Bibliografisissa luetteloissa