Suomen kirjallisuus

Vakaa versio kirjattiin ulos 25.7.2022 . Malleissa tai malleissa on vahvistamattomia muutoksia .

Suomalainen kirjallisuus  on termi, jota käytetään yleisesti viittaamaan Suomen suulliseen kansanperinteeseen, mukaan lukien kansanrunous, sekä Suomessa kirjoitettu ja julkaistu kirjallisuus . 1800- luvun puoliväliin asti ruotsi oli pääasiallinen kirjallisuuden kieli Suomessa , nyt se on suomi . Siellä on myös erillisiä keskiaikaisia ​​latinalaisen kirjallisuuden monumentteja . Suomen nykykirjallisuutta edustavat suomen ja ruotsin lisäksi myös erilliset kansallisten vähemmistöjen kielillä kirjoitetut teokset - saamen kielillä ( pohjoissaame , inarinsaame ja koltan saame ), venäjä , tataari , virolainen , juutalainen (jiddish) ja muut.

Suomen historian sadan suurimman ihmisen joukkoon kuuluneet kirjailijat vuonna 2004 televisio-ohjelmassa " Suomalaiset " järjestetyn yleisäänestyksen tulosten mukaan:

Joskus ilmaisu "suomalainen kirjallisuus" esiintyy samassa merkityksessä kuin "suomalainen kirjallisuus" [1] .

Joskus, samassa merkityksessä kuin "suomalainen kirjallisuus", käytetään termiä "suomalainen kirjallisuus" [2] . Samalla on ymmärrettävä, että käsite "suomalainen kirjallisuus" voi asiayhteydessään tarkoittaa sekä "suomalaista kirjallisuutta" (millä tahansa kielellä) että "suomenkielistä kirjallisuutta" (ei välttämättä luotu Suomessa).

Suomen kirjallisuushistoria

On näyttöä siitä, että rikasta kansantaidetta laulujen, legendojen ja runollisten riimujen muodossa (mukaan lukien esikristilliseen mytologiaan perustuvat) nyky-Suomea vastaavalla alueella asuneiden kansojen kielellä oli olemassa jo keskiajalla (kielet ​Tässä työssä on pääasiassa erilaisia ​​suomen murteita ). Kirjallisia muistomerkkejä tästä teoksesta ei kuitenkaan ole säilynyt [2] , ensimmäiset muistiinpanot ja tutkimukset suomalaisesta kansanperinteestä ovat peräisin vasta 1700-luvulta .

Kirjallisuus Suomessa Ruotsin vallan aikana

Ensimmäiset nyky-Suomen alueella luodut kirjalliset teokset olivat latinaksi ja ruotsiksi , ensimmäinen kieli oli jumalanpalveluksen kieli ja toinen hallituksen ja kaupan kieli. Noin 1480 [2] (muiden lähteiden mukaan noin 1487-1491 [3] ) viittaa ensimmäiseen suomalaisen ruotsinkielisen kirjallisuuden muistomerkkiin: Jöns (Jens) Buddha (kuoli vuonna 1491), luostarin munkki. St. Brigid Nodendalessa ( Naantali ) lähellä Aboa ( Turku ), latinasta käännettynä kokosi ja julkaisi kokoelman uskonnollisia rakentavia tekstejä; suurimmaksi osaksi nämä olivat käännöksiä latinasta, mutta osa teksteistä oli hänen kirjoittamiaan [2] .

Samaan aikakauteen kuuluvat ensimmäisten suomenkielisten kirjojen ilmestyminen, jotka on kirjoitettu suomen kirjoitetun kirjakielen luojaksi oikeutetusti pidetyn Abo Mikael Agricolan (n. 1510-1557) piispalla: suomen ABC-kirjalla. kieli ( ABCkiria ), julkaistu Tukholmassa noin 1543, Agricolan rukouskirja ( Rucouskirja , 1544), Uuden testamentin käännös (1548) ja muita [4] .

Ehkä ensimmäinen ruotsinkielinen runoilija Suomessa oli Christina Regina von Birchenbaum , joka tunnetaan akrostiikista , johon hänen nimensä on salattu, vaikka ei ole todisteita siitä, että hän olisi runon kirjoittaja [5] [6] . Toinen suomalaisen keskiajan kirjallisuuden näkyvä edustaja on Siegfried (Sigrid) Aronius Forsius (noin 1550-1624), pastori ja luonnontieteilijä; tunnettu ruotsiksi kirjoitetuista runoistaan ​​[2] , mukaan lukien runosta "Fysiikka" (1611) [3] .

Akatemia perustettiin vuonna 1640 koko Ruotsin ajan Suomen pääkaupunkiin Aboon (nykyinen Turku ), ja vuonna 1642 täällä aloitti toimintansa Suomen ensimmäinen kirjapaino. Nämä tapahtumat loivat perustan ruotsinkielisen kirjallisuuden, mukaan lukien runouden ja dramaturgian, kehitykselle [2] .

1700-luvun alun kirjallisuudesta voidaan mainita Abo-professori T. Rüdenin (1661-1729) eroottiset runot ja Jacob Fresen elegian (n. 1690-1729) [3] .

Ensimmäiset suomalaisen kansanperinteen ja suomalaisen kulttuurin historian tutkimustyöt ovat peräisin vasta 1700-luvun toiselta puoliskolta ja liittyvät ensisijaisesti pastori Christfried Gananderin (1741-1790) ja Abo-professori Henrik Portanin toimintaan . 1739-1804) [7] . Portanin tutkielma "Suomalaisesta runoudesta" [3] ( ruots . De poësi Fennica ), joka julkaistiin viidessä osassa vuosina 1766-1768 ja 1778 [7] , muodostui keskeiseksi suomalaisen suullisen perinnön säilyttämiselle ja tutkimiselle .

Suomen kirjallisuus Suomen suuriruhtinaskunnan aikana

Venäjän ja Ruotsin sodan seurauksena Suomesta tuli vuonna 1809 osa Venäjän valtakuntaa Suomen suurruhtinaskuntana , ja se sai suhteellisen laajan autonomian [8] . Suomessa vähitellen alkaneen kansallisen heräämisen olosuhteissa kirjallisuus kehittyi aktiivisesti - sekä ruotsiksi että varsinkin suomeksi [1] .

Vuonna 1831 perustettiin Helsingin yliopistoon sukulaiset , suomen kielestä kiinnostuneet ihmiset, jotka uskoivat suomen kielen kehityksen kautta suomalaisen kansallisen identiteetin heräämisen mahdolliseksi, " Suomalaisen kirjallisuuden seura " . perustettu. Seuran ensimmäisten toimintavuosien merkittävimpiä julkaisuja ovat Elias Lönnrotin (1802-1884) laatimat Suomen kansan kansallisperinnön ensimmäinen ja toinen, laajennettu painos - Karjalais - suomalainen runoeepos . Kalevala " (1835 ja 1849) - ja riimukokoelma Kanteletar eli Suomen kansan muinaisia ​​lauluja (1840).

Yksi Suomen tunnetuimmista ja merkittävimmistä runoilijoista 1800- luvun puolivälissä oli Johan Runeberg (1804-1877), useiden isänmaallisten teosten kirjoittaja ruotsiksi . Hänet nimettiin myöhemmin Suomen kansallisrunoilijaksi. Vuonna 1848 julkaistiin hänen runosarjansa "The Stories of Ensign Stolin" , jossa Runeberg ilmaisi ajatuksia moraalista, humanismista, vastuullisuudesta, isänmaallisuudesta - ja samalla lauloi kotimaansa maisemia. . Puhuessaan suomalaisten köyhyydestä ja kyvystä tyytyä vähään Runeberg näki valoisan tulevaisuuden tulon ihmisten kehityksen ja "kasvamisen" kautta. Runebergin vuonna 1846 kirjoittama runo "Meidän maamme" ( ruots. Vårt land ), josta tuli Ensign Stol's Talesin prologi, säveltiin musiikkiin; tämä Suomessa nopeasti kansallislauluksi koettu laulu on Suomen hymni tähän päivään asti. Jo elinaikanaan Runebergiä kunnioitettiin maassa "Suomen ensimmäisenä suurmiehenä", ja hänen kuolemansa jälkeen helmikuun 5. päivää alettiin viettää kansallisena juhlapäivänä (Runebergin päivä) [9] .

Ensimmäisistä kirjailijoista ja runoilijoista, jotka pyrkivät vakiinnuttamaan suomen kielen kirjallisuudessa, erottuu kasvatuksellisten ja isänmaallisten ihanteiden kannattaja Jaakko Juteini ; sanoittaja Samuli Kustaa Berg , sekä Paavo Korhonen (1775-1840), Olli Kymäläinen (1790-1855) ja Antti Puhakka (1816-1893), jotka kuvailivat Itä-Suomen kansanelämää.

Sakarias Topelius (1818-1898) kirjoitti Ensihoitajan tarinoita sekä historiallisia romaaneja Walter Scottin hengessä . Hän kirjoitti ruotsiksi, ja suurin osa hänen teoksistaan ​​käännettiin nopeasti suomeksi.

Realismi

1800-luvun jälkipuoliskolla eurooppalaisessa kirjallisuudessa oli yleinen suuntaus siirtyä idealistisesta elämän ja ihmisten kuvauksesta romantiikan hengessä realismiin ja naturalismiin , mikä epäilemättä vaikutti suomalaiseen kirjallisuuteen. Venäläisellä kirjallisuudella oli myös tietty vaikutus suomalaiseen kirjallisuuteen , joka vaati elämänkuvauksessa merkittävää vastaavuutta todellisuuden kanssa. Suomen kirjallisuuden realismille oli ominaista se, että erämaasta etsittiin kansan tunnusomaisia ​​edustajia, sankarit kokivat tarpeen suojella naisia ​​ja köyhiä, kun taas yksityiskohtaisesti, kaunistelematta koko yhteiskunnan paheita. ja sen yksittäiset edustajat kuvattiin.

Ensimmäinen merkittävä suomalainen kirjailija oli yksi suomen kirjallisen kielen perustajista Alexis Kivi (1834-1872). Hän loi ensimmäiset suomalaiset näytelmät, kirjoitti romaanin " Seitsemän veljestä " ( 1870 ), josta kriitikkojen vastustuksen jälkeen tuli kansallinen symboli.

Tarinoiden, romaanien ja näytelmien kirjoittaja, toimittaja ja julkisuuden henkilö, naisten tasa-arvon puolesta taistelija Minna Kant (1844-1897) nousi lahjakkuutensa mittakaavassa Kiven jälkeen toiseksi suomalaiseksi kirjailijaksi ja vuoden ensimmäiseksi kuuluisiksi naiskirjailijaksi. Suomi [10] . Hän osoitti naimisissa olevan naisen turhautumisen ja tyhjyyden näytelmissään ja novellissaan, alkaen Työläisen vaimosta.

Toinen suuri kirjailija 1800-luvun jälkipuoliskolla oli Juhani Aho (1861-1921), joka oli Suomen ensimmäinen ammattikirjailija sekä toimittaja ja kääntäjä. Aho uskoi, että kieli on keino ilmaista emotionaalisia kokemuksia, ja siksi poisti sen parantamiselta suuren merkityksen. Teoksissaan hän käytti suomalaista luontoa yhtenä luonnollisista ja pysyvistä kirjallisuuden symboleista. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat "Railway" (1884) ja "Juha" (1911).

Runoilija ja proosakirjailija Karl Tavaststierna romaaneilla "Hårda tider" ("Hard Time" ( 1891 ), joka kertoo talonpoikien elämästä vuoden 1867 nälänhädän aikana ); "En patriot utan fädernesland" ("Patriootti ilman isänmaata", 1896 ); runo "Laureatus" ("Kruunattu", 1897 ) - nousi 1800-luvun lopulla yhdeksi Suomen merkittävimmistä realistisista kirjailijoista .

Kirjallisuutta Suomessa itsenäistymisen jälkeen

Realismi kehittyi ja tunkeutui syvemmälle ihmisen sisäiseen maailmaan K. A. Tavastshernistä , Joel Lehtosesta , Johannes Linnankoskesta , Frans Sillanpäästä ja Väinö Linnasta moderneihin proosakirjoittajiin, kuten Eva Joenpeltoon , Paavo Rintalaan , Hannu Salamaan ja Christer Chilmaniin .

Naisten tarinat on kuvattu erityisen hienovaraisesti ja herkästi, useimmiten Maria Jotunin , Hella Vuolijoen ja Aino Kallasen näytelmissä . Maria Jotuni syventyy älylliseen ja kriittiseen puoleen romaanissaan Yksinkertainen elämä . Upea kunnioituksenilmaus yksinkertaiselle suomalaiselle talonpoikanaiselle, joka kantaa koko kylää harteillaan, oli Hella Vuolijoen Niskavuori -pyörä .

Nobelin vuonna 1939 saanut Frans Emil Sillanpää onnistui paljastamaan elämän kysymyksiä samalla herkkyydellä romaaneissaan " Nuoruudessa lähti " ja " Juhannusyön ihmiset " .

Uutta runoutta

Koko Suomen (itsenäisyysvuosien) runous on jaettu kahteen ajanjaksoon: romantiikkaan ja modernismiin , jotka erottavat toisen maailmansodan vuodet .

1920-luvulla liekinkantajaryhmä leikkasi ikkunoita Eurooppaan ja eksoottisiin maihin. Nähdessään väkivallan valtaavan Euroopan, runoilijat, kuten Katri Vala ja Elmer Dictunius , alkoivat soittaa hälytystä ja vaatia taistelua rauhan puolesta. Läheiseksi hengeltään ja ajatuksiltaan osoittautui runoilija Hagar Ulsson , joka näytelmässään " Lumipallotaistelu " ( 1939 ) ennusti tarkasti poliittisen maailmankuvan.

Toisen maailmansodan päättyminen oli modernismin kehityksen seuraava vaihe. Sen ajan merkittävimpiä runoilijoita olivat Aale Tünni , Eva-Liisa Manner , Paavo Haavikko , Pentti Saarikoski ja Lassi Nummi , jotka aikakauden ruotsalaisen runouden vaikutteina ilmaisivat aikakauden epävarmuutta filosofian, politiikan ja historian kautta.

Yrjö Ylhän teos ja hänen talvisodan aikana kirjoitettu runokokoelma "Kiirastuli" kuuluu nykyään suomalaisen runouden klassikoihin.

romaani

Toinen maailmansota vaikutti merkittävästi kirjallisten teosten pääajatuksiin ja ajatusten esittämiseen. Sodan alussa julkaistiin Helvi Hämäläisen romaani Ihmisarvoinen tragedia , joka ei aluksi herättänyt suurta kiinnostusta yleisössä, mutta 1990-luvulla romaania kohtaan heräsi kiinnostus, kun Hämäläinen sai kirjallisuuspalkinnon sodan aikaisesta runosta. Minun sukupolveni unelma ". Helsingin kulttuuripiirien elämää kuvattiin romaanissa kriittisestä näkökulmasta.

Maria Jotuni kirjoitti 1930-luvulla romaanin The Shaky House, traagisen kuvauksen avioliitosta. Romaani julkaistiin vasta 30 vuotta myöhemmin. Näiden kirjoittajien satiirinen näkemys perheen ja avioliiton ongelmista arvostettiin hyvin myöhään.

Toinen merkittävä kirjailija Mika Waltari kuvasi varsin surullisin sävyin sodasta selvinneen sukupolven sisäistä tyhjyyttä ja epävarmuutta historiallisessa romaanissaan Sinuhe, egyptiläinen ( 1945 ). Sodan jälkeisen ajan kirjallisuuteen vaikuttivat monet yhteiskuntapoliittiset tekijät. Kirjoittajat alkoivat arvostella valtion byrokratiaa, esimerkiksi Veikko Huovinen , joka näkee ihmisen pelastuksen yrittäessään palata siihen muinaiseen elämän yksinkertaisuuteen, kuten romaanissaan Lammassyöjät ( 1970 ).

Alpo Ruutin teoksessa työläisten elämän yksityiskohtainen kuvaus jatkuu (esimerkiksi romaanissa " Asuminen "), ja myös työttömyyden aihetta käsitellään (romaani "Isänmaa"). Kirjallisten teosten pääteemoja ovat impotenssi ja sorto.

Ihmisten suojelujärjestelmistä tulee todellinen uhka Olli Jalosen romaaneissa . Kulissien takana elää vain häpeä ja väkivalta, kuten romaanissa Elävien hotelli osoittaa .

Arto Paasilinna kuvaa tavallisen ihmisen kohtaamista yhteiskunnan ja valtion asettamien sääntöjen ja rajoitusten kanssa ja julistaa näistä säännöistä vapautumisen iloa. Paasilinna on saanut maailmanlaajuista tunnustusta. Hänen lisäksi Suomen ulkopuolella tunnettiin laajalti Laila Hietamies ja Kalle Pyatalo , jotka kirjoittivat romaaneja lapsuusmuistoihinsa.

Suomalainen kirjailija Martti Larni tuli tunnetuksi porvarillista yhteiskuntaa käsittelevästä sosiaalisesta satiiristaan , jonka kirjoja käännettiin ja ne tunnettiin Neuvostoliitossa : vuonna 1959 ilmestyi käännös pamflettiromaanista "Neljäs nikama eli pettäjä tahtomatta" ( 1957 ) . ilmestyi, ja vuonna 1961  - satiirinen romaani "Kaunis sika eli talousneuvojan Minna Karlsson-Kanasen muistelmat" ( 1959 ).

Naisten ääni

Valtava määrä teoksia on naisten kirjoittamia. Nämä teokset osoittavat hienovaraisesti, kuinka naiset sopeutuvat ankaraan todellisuuteen kritisoimalla omia unelmiaan.

Annika Idströmiä kiinnostaa kiellon ja pahan voiman vaikutus ihmissuhteisiin. Romaani " Veljeni Sebastian " ( 1985 ) näyttää järjettömän äidin ja lapsen välisen taistelun vallasta. " Sonya O. Was Here " on Anja Kaurasen sensaatiomainen romaani , joka kuvaa naisen elämän käännekohtia ja polun vaikeuksia. Kauranen tasapainoilee romaaneissaan kirkkaiden unien ja säälittävän todellisuuden välillä. Mielenkiintoinen on venäläistä alkuperää olevan kirjailijan Zinaida Lindenin (s. 1963 Leningradissa) proosa, ensimmäinen ulkomaalainen nainen, joka sai arvostetun Runeberg-palkinnon (vuonna 2005 romaanistaan ​​Odotan maanjäristystä) [11] .

Suomenkielistä kirjallisuutta Neuvosto-Karjalassa

Karjalan työyhteisön muodostumisen myötä vuonna 1920 ja sitten vuonna 1923 Karjalan autonomisesta tasavallasta tuli myös Suomen kieli Venäjän ohella valtionkielenä . Eivät vain suomalaiset kirjoittaneet suomeksi . Tämän seurauksena Karjalan suomenkielinen kirjallisuus osoittautui yhteiseksi useille etnisille ryhmille: 1920 - luvulla Suomesta , Yhdysvalloista ja Kanadasta Neuvostoliittoon saapuneille suomalaisille maahanmuuttajille , paikallisille inkeriläisille ja karjalaisille , jotka ymmärsivät suomen kieltä . 12] .

Nykykirjallisuus Suomessa

Suomalaista nykykirjallisuutta suomeksi

Sanan "suomenkielinen kirjallisuus" rinnalla termiä "suomenkielinen kirjallisuus" käytetään joskus samassa merkityksessä [2] .

Yksi modernin suomalaisen rikospoliisin tunnustetuista mestareista on Matti Joensuu , jonka työ on ollut kahdesti ehdolla arvostetun Finlandia -kirjallisuuspalkinnon saajaksi . Suomalaisen kirjailijan Salla Simukan Lumikki-trilogia käännettiin venäjäksi, mutta Helsingin kirjamessut 2015 paljastivat trendin suomalaisen käännetyn kirjallisuuden jyrkkään laskuun Venäjän markkinoilla [13] .

Suomalaista nykykirjallisuutta ruotsiksi

Sanan "Suomen ruotsinkielinen kirjallisuus" rinnalla termiä "ruotsinkielinen suomenkielinen kirjallisuus" käytetään joskus samassa merkityksessä [2] .

Yksi Suomen ruotsinkielisen kirjallisuuden 1900-luvun ainutlaatuisimmista kirjailijoista oli lastenkirjailija Tove Jansson , joka tuli maailmanlaajuisesti tunnetuksi ennen kaikkea muumeista kertovilla lastenkirjoillaan, sekä kirjailija ja näytelmäkirjailija V. Corell. Tito Colliander ja Sulway von Schultz , jotka myös saivat mainetta jo 1930- luvulla (ensimmäinen luonteeltaan uskonnollisilla ja mystisilla romaaneilla, toinen modernistien seuraajana), esiintyivät uudessa roolissa 1960- luvulla : Colliander muistelijana. , von Schulz ensiluokkaisten novellien kirjoittajana.

Bou Carpelan (1926-2011) , joka debytoi vuonna 1946, oli runoudessa näkyvästi esillä . Aloittaessaan kirjallisen uransa runoilijana hän alkoi myöhemmin kirjoittaa myös proosaa. Karpelan oli yksi Suomen tunnetuimmista ruotsiksi kirjoittavista kirjailijoista, lukuisten runokokoelmien, romaanien, näytelmien, lasten ja nuorten kirjojen kirjoittaja. Monet hänen teoksistaan ​​on käännetty eri kielille ympäri maailmaa. Hänestä tuli ensimmäinen kirjailija, joka on palkittu kahdesti Suomi-palkinnolla [14] .

Muita merkittäviä ruotsin kielellä kirjoittavia runoilijoita ovat sanapelin mestari Lars Hulden ja "uuden yksinkertaisuuden" runoilija Klas Andersson.

Kirjailijoista pääroolissa on K. Chilman terävällä, harkitsevalla tyylillään, joka pohtii Suomen ruotsinkielisen yhteiskunnan dekadenttisia suuntauksia. Omaelämäkerran kirjoittaja H. Tikkanen, kirjailija J. Donner ja satiiri J. Bargum ovat merkittäviä hahmoja ruotsinkielisessä kirjallisessa ympäristössä.

Vuoden 2005 Runeberg-palkinnon voittaja parhaasta suomen- tai ruotsinkielisestä teoksesta oli Turussa asuvan venäläissyntyisen kirjailijan Zinaida Lindenin romaani Maanjäristystä odotellen ( ruotsiksi : " I väntan på en jordbävning" ) . Kirjoittaja on kirjoittanut lukuisia ruotsinkielisiä kirjallisia teoksia. Vuonna 1997 kirjailija sai ensimmäisestä novellikokoelmastaan ​​"Eversti ja syntetisaattori" ( ruotsiksi Överstinnan och syntetisatorn ) Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran palkinnon [15] .

Nykyaikaisista suomenruotsinkielisistä kirjailijoista voidaan nostaa esiin Čel Vestö (s. 1961), runoilija ja kirjailija, romaanien Leijat yli Helsingforsin (1996), Skraken perheen kirous (2000), Lang ( 2002) ja muut. Vuonna 2006 hän sai romaanista Missä olemme olleet Suomi-palkinnon [16] sekä runoilijana debytoineen ja myöhemmin useita romaaneja kirjoittaneen Henrika Ringbumin (s. 1962).

Suomen saamenkielistä kirjallisuutta

Suomessa asuu noin 8 tuhatta saamelaista, pääosin Lapin läänissä ; he puhuvat erilaisia ​​saamen kieliä (pohjoissaame on suurin ) .

Nykyaikainen yhtenäinen saamen kirjakieli syntyi norjan ja ruotsalaisen saamen avustuksella vasta vuosina 1950-1951, vaikka työtä latinalaiseen kirjaimeen perustuvan kirjakielen normien kehittämiseksi tehtiin jo Neuvostoliiton saamelaisten keskuudessa. kuin 1926-1937. [17]

1900-luvun saamelaisen kirjallisuuden perustana ovat suomalaisen folkloristi Antti Amatus Aarnen (1867-1925) käsittelemät alkuperäisen saamelaisen kansanperinteen tallenteet, jotka sisältävät tarinoita eläimistä, muodonmuutoksista, noidoista , tarinoita valloituksista. Chud, yliluonnollisista olennoista [18] .

Dramaturgia Suomessa

Suomalainen näytelmä erottuu selkeästä kirjallisuudesta: se koskettaa modernin ihmisen elämän moraalisia kysymyksiä, kuten väkivaltaa ja valtaa, nuoruutta ja vanhuutta, historiaa ja nykyaikaa. Jussi Parviainen värinäytelmillään kuvailee, kuinka ihminen pinnallisia muotitrendejä tavoitellen joutuu umpikujaan. Jouko Turkka paljastaa rakkautensa ja politiikkansa julmalla mutta ironisella kyynisyydellä .

Suomalaisista näytelmäkirjailijoista tunnetuimpia ovat Maria Jotuni , Hella Vuolijoki ja Ilmari Turja , runoilijoista - Eino Leino , V. A. Koskenniemi , Katri Vala , Paavo Haavikko .

Lastenkirjallisuus Suomessa

Venäjän valtakunnassa suomalainen satukirjailija Sakarias Topelius (1818-1898) nautti suuresta suosiosta , joka kirjoitti tunnetun satusarjansa Sagor (1847-1852) Euroopassa. Topelius vaikutti merkittävästi kuvitetun lastenkirjan ja kuvakirjan kehittämiseen . Jo 1800-luvun puolivälissä hän painotti kuvien tarvetta lastenkirjoissa. Ja ensimmäinen suomalainen kuvittaja oli hänen vaimonsa Emilia, joka piirsi miehensä satukokoelmaan ja väritti sitten manuaalisesti kaikki viisisataa ensimmäisen painoksen kirjaa [19] .

Tove Jansson (1914-2001) oli koko 1900-luvun ylivoimaisesti tunnetuin suomalainen lastenkirjailija . Hänen tarinansa Muumiperheestä toivat hänelle maailmanlaajuista mainetta. Helsingissä asuneeseen luovaan suomenruotsalaisten perheeseen syntynyt Tuve kirjoitti teoksensa ruotsiksi. Jansson hankki taiteellisia taitoja Tukholman ja Pariisin kouluissa . Kirjailijan lastenkirjat, joissa on yhtäläisyyksiä Hans Christian Andersenin satujen ja Astrid Lindgrenin teosten kanssa , käännetään nykyään yli kolmelle tusinalle vieraalle kielelle, mukaan lukien venäjäksi. Kotimaassaan Tove Jansson on saanut useita palkintoja ja palkintoja: Selma Lagerlöf -mitali, Suomen kirjallisuuden valtionpalkinto kolme kertaa, Hans Christian Andersenin kultamitali, Suomi-palkinto, Ruotsin tiedeakatemian palkinto, Puolan Hymyritarikunta. Hänen nimensä oli neljä kertaa mukana Andersenin kunnialuettelossa.

Valoisa tapahtuma 1970- luvun kirjallisessa elämässä oli nuorten kirjailijoiden Leena ja Inari Kroonin esikoiskuvakirjan "Green Revolution" ( 1970 ) ilmestyminen. Ensimmäistä kertaa suomalaisen kirjallisuuden historiassa lasten kuvakirja puhui avoimesti ekologian ja kaupungistumisen ongelmista. Päähenkilöt Leena Krunin sadun "Ihmisvaatteissa" ( 1976 ), [20] Hannu Mäkelin tarinat  - "Herra Au" ( 1973 ), "Hevonen, joka menetti lasit" ( 1977 ) ja "Peloton Pekka" ( 1982 ).

1980 -lukua kutsutaan Suomessa perinteisesti lasten kuvakirjan kultaiseksi vuosikymmeneksi. Tänä aikana ilmaantui joukko nuoria lahjakkaita kirjailijoita ja kuvittajia, mukaan lukien Hannu Taina, Pekka Vuori, Mika Launis, Kaarina Kaila, Leena Lumme ja Kristiina Louhi. Mauri Kunnas kuuluu myös kultaisen vuosikymmenen kuvittajien sukupolveen , jonka kirjallinen debyytti tapahtui jo vuonna 1979.

Lasten humoristisen kirjallisuuden suosion huippu saavutettiin 1990- luvun lopulla . Tänä aikana julkaistiin ensimmäiset tarinat kirjailija Timo Parvelin ekaluokkalaisen Ellan uskomattomien seikkailujen sarjasta ("Ella ensimmäisellä luokalla" ja "Ella, Pat ja toinen luokka"). , sekä Sinikka ja Tiina Nopolin hauskoja ja ystävällisiä tarinoita kahden sisaruksen elämästä - Olkihattu ja huopatossu [21] .

2000- luvun vaihteessa Suomessa ilmestyi noin 20-30 kotimaista kuvakirjaa vuodessa ja vuosina 2001-2002. tämä määrä kasvoi 60-70:een. Suomalaisten kirjailijoiden Jukka Laayarinteen ja Matti Ruosen kuvakirja "Mumon harvesteri" (2005) voitti yhdessä Ruotsin, Norjan ja Tanskan kustantajien kanssa järjestetyn kilpailun Pohjoismaiden parhaasta lastenkirjasta [22] .

Suomalaisen lastenkirjallisuuden käännökset venäjäksi

2007 - 2008_  _ teki ennätyksen suomalaisen lastenkirjallisuuden uusien käännösten määrässä venäjäksi. Nämä ovat hauskoja, vaatimattomia tarinoita tyttö Siristä, joita kertoo kirjailija Tiina Nopola ja kuvittanut taiteilija Mervi Lindman; ja Malin Kivelin ja Linda Bondestamin koskettava kuvakirja "The Magnificent Mr. Veselchak"; [23] sekä Tuve Appelgrenin ja Salla Savolaisen äärimmäisen tärkeä kirja Vesta-Linne ja oikukas äiti, jossa äidin ja tyttären välinen riita melkein kärjistyy konfliktiksi. [24] Kuuluisan suomalaisen kuvittaja Markus Mayaluomin kaksi upeaa kuvakirjaa "Isä, milloin joulupukki tulee?" ja "Isä, mennään sienestämään" [25] .

Vuonna 2010 käännettiin ja julkaistiin Venäjällä suomalaisten lastenkirjailijoiden Aino Havukaisen ja Sami Toivosen värikäs kirja Tatu ja Patu Keksijät hauskoista isopäisistä kokeilijoista Tatusta ja Patusta, joista tuli todellinen sensaatio lastenkirjamarkkinoilla. vuonna 2010 [26] .

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Irmeli Niemi . Suomen kirjallisuus: artikkeli SampoDialogista (2008) Arkistoitu 21. heinäkuuta 2011 Wayback Machinessa  (Käytetty 6. joulukuuta 2010)
  2. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Kirjallisuuden tietosanakirja, 1939 .
  3. ↑ 1 2 3 4 Suomalainen kirjallisuus - artikkeli tietosanakirjasta "Maailman ympäri"  (Käyttöpäivä: 6.12.2010)
  4. ↑ Vihavainen (toim.), 2004 , Heininen S. Mikael Agricola.
  5. ↑ Anu Lahtinen. Christina Regina von Birchenbaum  Svenskt kvinnobiografiskt lexikon . Haettu 13. toukokuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 27. maaliskuuta 2020.
  6. ↑ George C. Schoolfield. Suomen kirjallisuuden historiaa . - U of Nebraska Press, 1998.
  7. ↑ 1 2 Vihavainen (toim.), 2004 , Tarkiainen K. Henrik Gabriel Portan.
  8. ↑ Meinander, 2008 , s. 75-81.
  9. ↑ Vihavainen (toim.), 2004 , Klinge M. Johan Ludwig Runeberg.
  10. ↑ Vihavainen (toim.), 2004 , Krogerus T. Minna Kant.
  11. ↑ Suomalaista nykykirjallisuutta ThisisFINLANDista . Haettu 9. syyskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 5. huhtikuuta 2015.
  12. ↑ Suomen kansalliskirjallisuus Arkistokopio 23.9.2011 Wayback Machinessa , Venäjän pohjoisen kansanperinne ja kirjallinen perintö
  13. ↑ Suomalainen kirjallisuus ei kiinnosta venäläisiä – kirjojen vienti kasvaa Aasian markkinoilla. . yle.fi. _ Yle Uutispalvelu (29.10.2015). Haettu: 30. lokakuuta 2015.
  14. ↑ Bu Carpelan kuoli // Novosti po-russki Arkistoitu 15. heinäkuuta 2012. Yleisradioyhtiön verkkosivuilla 11.2.2011.  (Päivämäärä: 13.2.2011)
  15. ↑ Zinaida Linden on uusi Suomen kirjallisuuspalkinnon saaja . Käyttöpäivä: 12. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 24. helmikuuta 2014.
  16. ↑ Cel Westön henkilökohtainen sivu Otavan verkkosivuilla Arkistoitu 28. marraskuuta 2010 Wayback Machinessa  (fin.)  (Käyttöpäivä: 16. joulukuuta 2010)
  17. ↑ Saamelaisten historia . Haettu 10. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 13. heinäkuuta 2011.
  18. ↑ J. Qvigstad "Lappische Marchen und Sagenvarianten" - Helsinki, 1925 , FF Communications, v. XVIII, nro 60, s. 1-64.
  19. ↑ S. Topelius Talvisatu ja muut . Haettu 10. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 6. tammikuuta 2011.
  20. ↑ Leena Kroon. Ihmisvaatteissa. M.: Samokat, 2008 (pääsemätön linkki) . Haettu 10. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. 
  21. ↑ Lastenkirjoja, valoisia ja iloisia // Viipurin Vedomosti (nro 73) (22.09.2010)  (pääsemätön linkki)
  22. ↑ Lastenkirjallisuutta Suomessa - pienen maan iso maailma!  (linkki ei saatavilla)
  23. ↑ "Magnificent Mr. Veselchak" (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 10. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 21. kesäkuuta 2011. 
  24. ↑ Kirjat vanhemmista: "peruspedagogiikan horjuttaminen" vai mahdollisuus katsoa itseesi? . Käyttöpäivä: 10. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 25. helmikuuta 2010.
  25. ↑ Markus Mayaluoma "Isä, milloin joulupukki tulee?", klo 3-5 ja sen jälkeen  (pääsemätön linkki)
  26. ↑ Tatu ja Patu ovat keksijöitä (arvostelu)  (pääsemätön linkki)

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa
 Suomi aiheissa