Harsusi | |
---|---|
oma nimi | [ħʌrsiːjət] |
Maat | Oman |
Kaiuttimien kokonaismäärä | noin 600 |
Tila | on olemassa uhka sukupuuttoon [1] |
Luokitus | |
Kategoria | Aasian kielet |
Seemiläinen perhe eteläinen haara Etelä-Arabian ryhmä | |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | — |
ISO 639-2 | — |
ISO 639-3 | hss |
WALS | tuntia |
Maailman kielten atlas vaarassa | 1950 |
Etnologi | hss |
ELCat | 4281 |
IETF | hss |
Glottolog | hars1241 |
Kharsusi (omanimi: [ħʌrsiːjət] [2] ) on yksi moderneista eteläarabian kielistä, joita puhutaan joissakin osissa Omanin Dhofarin maakuntaa .
Ensimmäiset Kharsusin ja muiden nykyaikaisten Etelä-Arabian kielten tutkijat ottivat ne tiettyyn arabian murteiden ryhmään , mutta sitten kävi selväksi, että niiden ja arabian kielen välillä oli liikaa eroja . Sen jälkeen niitä yritettiin yhdistää muinaisiin (epigrafisiin) Etelä-Arabian kieliin niiden jatkona. Nykyään tiedeyhteisössä yleisin mielipide on yhdestä eteläisemiläisten kielten reunaryhmästä , johon kuuluvat nykyaikaiset ja muinaiset eteläarabialaiset sekä etiosemiläiset kielet [3] .
Kieli on kirjoittamatonta [3] . Ethnologue- käsikirjan mukaan puhujia on noin 600. Muiden tietojen mukaan (H. Mutzafi, 1998) kantajia on 1000-2000 [4] .
Läheistä sukua mehri - kielelle , mutta sitä käsitellään yleensä erillisenä kielenä. Useimmat äidinkielenään puhuvat puhuvat myös arabiaa .
Seemiläiset kielet | |||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Protosemiittiläinen † ( protokieli ) | |||||||||||||||||||||
itämainen | Akkadilainen †, Eblaite † | ||||||||||||||||||||
Läntinen |
|