Düsseldorf (asema)

Düsseldorfin asema ( saksaksi  Düsseldorf Hauptbahnhof ) on päärautatieasema Düsseldorfin kaupungissa , Nordrhein-Westfalenin liittovaltion  pääkaupungissa .

Yleiset ominaisuudet

Asemarakennus sijaitsee kaupungin keskusosan kaakkoisrajalla Konrad-Adenauer-Platzin (Konrad-Adenauer-Platz, Konrad Adenauer Square ) ja Bertha-von-Suttner-Platzin (Bertha-von- ) asemaaukioiden välissä. Suttner-Platz, Bertha Square von Sutner ).

Düsseldorfin asema on yksi Nordrhein-Westfalenin ja Saksan tärkeimmistä rautatieasemista . Asema lähettää päivittäin 250 000 matkustajaa. Yhdessä Hampurin , Münchenin , Frankfurt am Mainin , Berliinin , Kölnin ja Hannoverin asemien kanssa Düsseldorfin asema on yksi Saksan suosituimmista asemista. Saksalaisen luokitusjärjestelmän mukaan Düsseldorfin asema kuuluu luokkaan 1 ja on siten yksi Saksan tärkeimmistä asemista (yhteensä 21).

12. helmikuuta 1985 lähtien Düsseldorfin rautatieasema on ollut valtion suojeluksessa teknisen arkkitehtuurin muistomerkkinä [2] . Se koostuu kolmesta kerroksesta. Ylempi toimii alustana pitkän matkan matkustajajunille, alueiden väliselle ja esikaupunkiliikenteelle. Keskikerros toimii käytävinä ja tiloina, jotka palvelevat asemaa, joukkomatkustajaliikenteen paikka. Alempi (maanalainen) kerros on metroraitiovaunujen laituri .

Historia

Edeltäjäasemat

Ennen päärautatieaseman rakentamista sitä edelsi kolme eri rautatieyhtiöiden omistamaa asemaa, jotka rakennettiin eri puolille kaupunkia.

• Bergisch-Märkischen Bahnhofin asema (Bergisch-Märkischen Bahnhof), jonka Düsseldorf-Elberfeld-rautatieyhtiö rakensi vuonna 1838 . Sen asemaaukio oli moderni Graf-Adolf-Platz (Graf-Adolf-Platz, Graf Adolf Square ). Tätä asemaa pidettiin läpi ja matkustajat saattoivat seurata sitä Elberfeldistä (nykyinen Wuppertalin alue ) Reinknin asemalle (nyt asemaa ei ole, se sijaitsi Düsseldorfin nykyaikaisen Mediasataman alueella ) . Pysyvän sillan rakentamisen jälkeen Reinin yli Hammissa vuonna 1870 kauttakulkujunat kulkivat Reinkneyn yli Neussiin ja Mönchengladbachiin . Aivan 1900-luvun alussa Bergish-Merkischsky-rautatieasema purettiin tarpeettomana.

• Bergish-Merkischin aseman historiasta

• XIX vuosisadan yhdeksänkymmentäluvulla.

• Aseman purku 1900-luvun alussa.

• Muistolaatta nykyaikaisella asemalla.

• Köln-Mindenin asema (Köln-Mindener Bahnhof), jonka Köln-Minden-rautatieyhtiö rakensi vuonna 1845 . Se sijaitsi Bergish-Merkischin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä, sen kaakkoon ja oli umpikuja. Köln - Minden -radan päälinja kulki sivuun. Tämän haitan vuoksi tämä asema purettiin myöhemmin.
• Reinin asema (Rheinischen Bahnhof), jonka Rhine Railway Company rakensi vuonna 1877 Pempelfortissa Troisdorf-Mulheim-Speldorf-rautatien yhden osuuden päähän. Kaksi vuotta myöhemmin täällä valmistui Düsseldorf- Mettmann  - Wuppertal  - Dortmund -rautatien rakentaminen .

Laajentuvan kaupungin sisällä rakennetut kaksi ensimmäistä asemaa häiritsivät uuden Friedrichstadtin kaupunginosan rakentamista . Myöhempi yksityisten osakeyhtiöiden kilpailu. Yritykset Düsseldofin sisällä, kiskojen valtaama laaja tila niiden käytännöllisesti katsoen rinnakkaisten raiteiden alla ja kaupungin tyytymättömyys johtivat siihen, että vuosina 1879-1892 Preussin valtio kansallisti nämä yritykset ja heräsi kysymys yhden keskusaseman rakentamisesta.

Vanha keskusasema (1891)

Keskusaseman avajaiset pidettiin 1. lokakuuta 1891 [3] . Tämä asema ei kuitenkaan enää kolmen vuosikymmenen jälkeen pystynyt enää selviytymään jyrkästi lisääntyneestä matkustajaliikenteestä ja lakkasi vastaamasta aikakauden makua, mikä taas vaati uuden aseman rakentamista.

Uusi asema (1936)

Marraskuussa 1930 8 uuden aseman arkkitehtuuriprojektia, jotka eri arkkitehtitoimistot kehittivät 1920-luvun lopulla, esitettiin yleisön arvioitavaksi. Wuppertalin arkkitehtien Krugerin ja Eduard Benen projekti voitti. Vuosina 1932-36 asemarakennus rakennettiin arkkitehtonisen modernismin tyyliin ja sen "uuden objektivismin" suuntaan. Tätä tyyliä vainottiin natsi-Saksassa "rappeutuneena", joten arkkitehdit ja heidän kanssaan keisarillisen rautatien johtaja Wuppertalissa, jossa he palvelivat, menettivät työpaikkansa. Rakenteelle ominaista on monoliittiset seinät, jotka on valmistettu ontoista uunitiilistä, joiden erotuselementit on valmistettu luonnonkivestä. Rakennuksen yläpuolelle kohoaa majesteettinen kellotorni, joka toimi niinä vuosina myös vesitornina höyryvetureiden tankkausta varten.

Toisen maailmansodan aikaisten brittiläisten ilmailun lukuisten pommi-iskujen aikana asemarakennus vaurioitui pahoin ja kunnostustyöt jatkuivat vuoteen 1959 saakka .

Perestroika (1980-1985)

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun Düsseldorfin tunneli rakennettiin ensimmäiselle kaupungin metroraitiovaunulle ja otettiin käyttöön uusi Hagen  - Mönchengladbach -lähijuna , päätettiin toteuttaa koko asemakompleksin laajamittainen jälleenrakennus. Lisäksi aseman itäpuolella sijaitsevan terästehtaan sulkeminen loi mahdollisuuden avata asemalta toinen uloskäynti Oberbilkiin päin . Aseman jälleenrakennustyöt aloitettiin vuonna 1979 ja kestivät lähes kymmenen vuotta. Viimeinen työ metroraitiovaunun tunnelin rakentamiseksi aseman alle valmistui 16. joulukuuta 1985 . Tunnelin infrastruktuurin siivoamisen ja testauksen sekä sen asemien viimeistelyn jälkeen liikenne avattiin Altstadtin ja päärautatieaseman välisellä metron osuudella juhlallisesti 7.5.1988 . Jälleenrakennuksen täydellistä valmistumista juhlittiin 29. toukokuuta 1988 , jolloin esikaupunkien sähköjunien S8 ja S11 liikennöinti alkoi.

Junaliikenne Düsseldorfin asemalla

Junien jakautuminen aseman raiteille

IC ja ICE

RE , RB ja S-Bahn

Muistiinpanot

1. ↑ Kansainvälinen tietokanta ja  rakenteiden galleria
2. ↑ Düsseldorfin arkkitehtonisten monumenttien virallinen verkkosivusto  (saksaksi)
3. ↑ Düsseldorfin virallinen verkkosivusto Arkistoitu 20. lokakuuta 2010.  (Saksan kieli)

Linkit

• Düsseldorfin aseman sivu sivustolla "Germany Stations"  (saksaksi)
• Düsseldorfin rautatieaseman ratakartta  (saksa)
• Düsseldorfin asemasivu International Database and Gallery of Structures -sivustolla 
• Historiallisia kuvia Düsseldorfin asemasta Düsseldorfin virallisella verkkosivustolla  (saksaksi)