Irlannin viittomakieli

Irlannin viittomakieli ( englanniksi  irlantilainen viittomakieli / ISL ; irlantilainen Teanga Chomharthaíochta na hÉireann ) on kuurojen ja kuulovammaisten käyttämä viittomakieli Irlannin tasavallassa ja Pohjois-Irlannissa yhdessä brittiläisen viittomakielen kanssa . Se kuuluu muodollisesti ranskalaisen viittomakielen perheeseen, vaikka brittiläinen viittomakieli vaikutti myös tämän kielen kehitykseen. Irlannin viittomakieli itsessään vaikutti viittomakielten kehitykseen Australiassa ja Etelä-Afrikassa. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä puhutun englannin tai iirin kanssa.

Kehitys

Irlannin kuurojen seuran mukaan, Irlannin viittomakieli on kehittynyt kuulovammaisten ja kuurojen yhteisöissä useiden vuosisatojen aikana. Ethnologue toteaa, että kielen kehitykseen vaikuttivat ranskan ja englannin sanoihin ja lauseisiin liittyvät eleet, ja brittiläinen viittomakieli ilmestyi ensimmäisen kerran Dublinissa vuonna 1816 [1] . Charles Orpen avasi ensimmäisen koulun huonokuuloisille ja kuuroille lapsille Irlannissavuonna 1816; Brittiläisen viittomakielen kehitykseen maassa vaikutti myös Claremontin protestanttinen kuurojen ja tyhmien koulu.[2] . Roomalaiskatolisissa ja protestanttisissa kouluissa ei opetettu lapsille tarkalleen kuinka puhua, ja vasta vuonna 1887 Claremontin koulussa alettiin opettaa viittomakielen lisäksi myös itse suullista puhetta [3] . Vuodesta 1946 suullisen puheen opetus aloitettiin St. Maryn kuurojen tyttökoulussa ja vuodesta 1956 St. Josephin kuurojen miesten koulussa (kaikki kirjattiin lakiin vuonna 1972) [4] . Uskonnollisista syistä viittomakielen käyttö ei ollut tervetullutta, ja papit pitivät sitä syntinä, minkä seurauksena lapset joutuivat pidättäytymään eleiden käytöstä paaston aikana tai jopa käymään tunnustamassa [5] .

Erillinen koulutus kouluissa on johtanut kielen kahden sukupuolimuunnelman - poikien viittomakielen ja tyttöjen viittomakielen - syntymiseen, joiden väliset erot ovat nyt vähentyneet, mutta eivät ole täysin kadonneet [6] . Irlannin viittomakieli itse tuli Australiaan katolisten lähetyssaarnaajien kautta, missä sitä käyttävät vanhukset, ja asettui myös Skotlantiin ja Englantiin (se vaikutti esimerkiksi Glasgow'ssa käytettyyn viittomakieleen). Etelä-Afrikassa katolisia kouluja perustaneet dominikaaniset nunnat olivat aikeissa avata kuurojen koulua, mutta resurssien puutteen vuoksi he ottivat yhteyttä Kabraan ja pyysivät lähettämään sopivan opettajan, joka osoittautui neiti Bridget Lynniksi. Etelä-Afrikan viittomakielen murteillaIrlannin viittomakielen sukupuolijälkiä löytyy nyt [7] .

Irlannin viittomakielen ISO 639-3 -koodi on isg ; Irlannin viittomakieli itsessään on lyhenne ISL (IZHYA), mutta myös islantia merkitään samoilla kirjaimilla saman standardin mukaisesti .

Lainsäädäntö

Irlannin parlamentti hyväksyi 14. joulukuuta 2017 irlantilaisen viittomakielen tunnustamisen  kuurojen yhteisölle Bill 2016 Act 2016 -lain , jonka Irlannin presidentti Michael Higgins allekirjoitti 24. joulukuuta [8] [9] . Laissa virallistettiin viittomakielen käyttö julkisissa palveluissa ja korostettiin tarvetta tarjota viittomakielistä opetusta. Ei ollut automaattista oikeutta viittomakielen tulkille (poikkeuksena rikosasioissa järjestetyt oikeudenkäsittelyt). Kuurojen ja kuulovammaisten yhteisö on saanut jäsenilleen mahdollisuuden saada palveluita viittomakielillä ( koulutus , terveydenhuolto, mediaja pankkitoiminta ) [10] [11] [12]

Katso myös

• Irlannin merkkiaakkoset
• Australian viittomakieli
• Pohjois-Irlannin viittomakieli
• Etelä-Afrikan viittomakieli

Muistiinpanot

1. ↑ Irlannin viittomakieli . Etnologi . Haettu 15. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2012. (määrätön)
2. ↑ Pollard, 2006
3. ↑ McDonnell, 1979
4. ↑ Griffey 1994, Crean 1997
5. ↑ McDonnell ja Saunders 1993
6. ↑ LeMaster 1990, Leeson ja Grehan 2004, Leeson 2005, Leeson ja Saeed 2012, Leonard 2005, Grehan 2008
7. ↑ Leeson, Lorraine; Saeed, John I. Irlannin viittomakieli  (määrätön) . – Edinburgh University Press , 2012.
8. ↑ Irlannin viittomakieli on virallisesti  tunnustettu . Irish Times . Haettu 16. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 11. joulukuuta 2019.
9. ↑ Presidentti allekirjoittaa irlannin viittomakielen lain  . RTÉ (24. joulukuuta 2017). Haettu 16. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 18. heinäkuuta 2018.
10. ↑ Dáil hyväksyy "historiallisen" viittomakielilain  . RTÉ (14. joulukuuta 2017). Haettu 14. joulukuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 18. heinäkuuta 2018.
11. ↑ Irlannin viittomakielelle annetaan virallinen asema  . Itsenäinen.eli. Haettu 14. joulukuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 18. heinäkuuta 2018.
12. ↑ Irlannin viittomakieli saa virallisen tunnustuksen . Viimeisimmät uutiset (14. joulukuuta 2017). Haettu 14. joulukuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 18. heinäkuuta 2018. (määrätön)

Kirjallisuus

• Crean, E, J. (1997): Breaking the silence: The Education of the Deaf in Ireland 1816-1996 . Dublin: Irish Deaf Society -julkaisu.
• Koulutusosasto (1972): Kuulovammaisten lasten koulutus . Dublin: hallituksen julkaisut.
• Grehan, C. (2008): Communication Islands: The Impact of Segregation on Attitudes to ISL keskuudessa Sample of Graduates of St. Marian kuurojen tyttöjen koulu . Julkaisematon M.Philin väitöskirja. Kieli-, puhe- ja viestintätieteiden laitos. Dublin: Trinity College.
• Griffey, N. (1994): Hiljaisuudesta puheeseen: Viisikymmentä vuotta kuurojen kanssa . Dublin: Dominikaaniset julkaisut.
• Leeson, L. (2005). Taistelu vaihtelun kanssa: kielikontaktien tulkinta, sukupuolivaihtelu ja sukupolvien välinen ero. Teoksessa T. Janzen (toim.) Topics in Signed Language Interpreting. Amsterdam ja Philadelphia: John Benjamins. 251-292.
• Leeson, L. ja C. Grehan (2004): "To The Lexicon and Beyond: The Effect of Gender on Variation in Irish Viittomakieli". Teoksessa Van Herreweghe, Mieke ja Myriam Vermeerbergen (toim.): To the Lexicon and Beyond: Sociolinguistics in European Deaf Communities . Washington DC: Gallaudet University Press. 39-73.
• Leeson, L. ja JI Saeed (2012) Irlannin viittomakieli. Edinburgh: Edinburgh University Press.
• LeMaster, B. (1990): Nais- ja miesmerkkien ylläpito ja menetys Dublinin kuurojen yhteisössä . Ann Arbor: UMI.: Kalifornian yliopiston Los Angelesin väitöskirja.
• Leonard, C. (2005): "Monimuotoisuuden merkit: sukupuolimerkkien käyttö ja tunnistaminen irlantilaisten kuurojen keskuudessa". Julkaisussa: Deaf Worlds 21:2. 62-77.
• McDonnell, P. (1979): Kuurojen koulutuslaitosten perustaminen ja toiminta Irlannissa, 1816-1889 . Julkaisematon essee, joka on jätetty osittain kasvatustieteen maisterin tutkinnon myöntämisen edellytyksiin. Dublin: University College Dublin.
• McDonnell, P. ja Saunders, H. (1993): "Istu käsillä: Strategies to Prevent Signing." Teoksessa Fischer, R. ja Lane, H. (toim.) Looking Back: A Reader on the History of the Deaf Communities and their Viittomakielistä . Hampuri: Signum. 255-260.
• Pollard, Rachel (2006): The Avenue . Dublin: Denzille Press.
• Rose, Heath ja John Bosco Conama. 2018. Kielellinen imperialismi: edelleen pätevä konstruktio suhteessa iirin viittomakielen kielipolitiikkaan. Kielipolitiikka nide 17, numero 3, s. 385–404.

Linkit

•  Irlannin kuurojen yhdistys
• Kuulovammaisten  tutkimuskeskus