L-19

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 15.10.2020 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .
L-19
Laivan historia
lippuvaltio Neuvostoliitto
Kotisatama Pieni Ulysses Bay
Käynnistetään 25. toukokuuta 1938
Erotettu laivastosta 3. huhtikuuta 1958
Moderni status upposi
Pääpiirteet
laivan tyyppi vedenalainen miinakerros
Hankkeen nimitys sarja XIII-Leninets
Nopeus (pinta) 14,5 solmua
Nopeus (vedenalainen) 8,5 solmua
Toimintasyvyys 75 m
Suurin upotussyvyys 90 m
Navigoinnin autonomia 28 päivää
Miehistö 52 henkilöä
Mitat
Pinnan siirtymä 1040 t
Vedenalainen siirtymä 1335 t
Suurin pituus
( suunnittelun vesiviivan mukaan )
79,9 m
Rungon leveys max. 7,0 m
Keskimääräinen syväys
(suunnittelun vesiviivan mukaan)
4,0 m
Virtapiste
Diesel-sähköinen. Dieselit: 2 x 1100 hv mallit 42BM6, sähkömoottorit 2x650 hv PG mallit. Ladattava akku HP: 3 ryhmää 112 kennoa.
Aseistus
Tykistö 1 x 102 mm/45 B-2 , 120 kierrosta

Miina- ja torpedoaseistus
6 keulaa 533 mm:n torpedoputkea (16 torpedoa), 2 perämiinaputkea, 18 PLT-tyyppistä miinaa.
ilmapuolustus 1 x 45 mm/46 21-K , 500 kierrosta

L-19 ( sarja XIII, L - "Leninets" ) - Neuvostoliiton diesel-sähköinen vedenalainen kaivoskerros toisen maailmansodan aikana.

Aluksen historia

Vene laskettiin makaamaan 26. joulukuuta 1935 tehtaalla numero 189 . Vuonna 1936 se kuljetettiin erillisinä osina Kaukoitään, koottuna tehtaalla nro 202 "Dalzavod". 25. toukokuuta 1938 laukaistiin. Kesäkuussa veneelle suunniteltiin nimeä "Gorkovets", nimeämistä ei tapahtunut. 4. marraskuuta 1939 astui palvelukseen.

Vuonna 1989 hytti L-8 asennettiin L-19:n muistomerkiksi Vladivostokissa , Maly Uliss Bayssa, Tyynenmeren laivaston sukellusveneen 19. prikaatin alueelle.

Venettä yritettiin paikantaa vuosina 2005-2007. Lehdistössä kerrottiin L-19:n löytämisestä 20 mailia länteen Cape Crillonista, Sahalinin eteläosassa. Vuoteen 2020 mennessä ei ole vahvistettu, onko hänet todella löydetty.

Veneen komentajat

Linkit