Viesti Barnabaalta

Viesti Barnabaalta
Tekijä	Barnabas
Alkuperäinen kieli	muinainen Kreikka
Teoksen teksti Wikilähteessä

Barnabaan kirje ( kreikaksi: Βαρνάβα Ἐπιστολή ) on anonyymi kirje , joka on kirjoitettu antiikin kreikaksi vuosina 70–132 jKr., ei sisälly Uuden testamentin kaanoniin . n. e. Kristillisen uskonnon neljällä ensimmäisellä vuosisadalla se kuului antilegomena -kirjoihin, joita jotkut kristityt kunnioittivat Pyhänä Raamattuina , kun taas toiset pitivät apokryfien ansiota , kunnes Eusebius Kesarealainen lopulta sijoitti sen viimeksi mainittujen joukkoon. Klemens Aleksandrialainen ja Origenes katsoivat kirjeen Apostolien tekojen kirjassa mainitulle apostoli Barnabakselle , mutta tämä ominaisuus on tällä hetkellähylätty.

Tekstin todistajat

Vanhin käsikirjoitus, joka sisältää viestin koko tekstin, on Codex Sinaiticus 4. vuosisadalta eKr. (S), löysi Konstantin Tischendorf vuonna 1859 .

Toinen koko tekstin todistaja on 1000-luvun Jerusalemin laki. (H), jonka Philotheos Bryennius löysi vuonna 1873, ja se sisältää Barnabaan kirjeen lisäksi myös Didaken , kaksi Klemensin kirjettä ja pidemmän version Ignatiuksen Antiokialaisen kirjeistä .

Perhe 10 tai 11 käsikirjoitusta riippuen 1000-luvun Codexista. Vaticanus graecus 859 (G), sisältää luvut 5:7b-21:9, jotka on sijoitettu jatkoksi Polykarpoksen filippiläiskirjeen (1:1-9:2) lyhennetylle tekstille.

Vanha latinalainen versio (L), mahdollisesti viimeistään 4. vuosisadan lopussa, säilytetty yhtenä käsikirjoituksena 800-luvulta. (Pietari, QvI39), sisältää 17 ensimmäistä lukua ilman osiota "Kaksi tapaa" (18-21). Yleensä tämä on melko kirjaimellinen, vaikkakin lyhennetty käännös. S ja H ovat yleensä samaa mieltä lukemista. G on usein samaa mieltä L:n kanssa S:tä ja H:ta vastaan.

Pieni papyruksen fragmentti (PSI 757), 3.-4. vuosisadalla eKr sisältää luvun 9 6 ensimmäistä säkettä, myös syyriaksi on useita katkelmia (luku 1, 19, 20).

Barnabaan kirjettä lainasivat Klemens Aleksandrialainen , Origenes , Didymus Sokea ja Hieronymus Stridon [1] [2] [3] [4] .

Kanoninen tila ja tekijä

Klemens Aleksandrialainen (n. 150 - n. 215) ja Origenes (n. 184 - n. 253) pitävät kirjeen Barnabasta , apostoli Paavalin työtoveria [5] . Lainaukset Klemensin kirjeestä edeltävät sanat "sanoi apostoli Barnabas" [6] . Origenes kutsuu sitä Barnabaan kirjeeksi [7] . Sen sisällyttäminen Uuden testamentin välittömään läheisyyteen Codex Sinaiticus and Jerusalem -kirjassa osoittaa lähes kanonisen auktoriteetin, joka kirjeellä oli joillekin kristityille [5] , mikä ei välttämättä osoita sen kanonisuutta [8] [9] .

Eusebius Kesarealainen (260/265-339/340) jätti Barnabaan kirjeen " hyväksytyistä kirjoista " luokittelemalla sen väärennetyksi (νοθοι) teokseksi, mutta samalla soveltaen siihen, kuten moniin muihinkin, termiä " kiistanalaisia ​​kirjoja ", mutta ei: "kiistanalaisia ​​kirjoituksia, jotka monet kuitenkin tunnustavat" (joihin hän sisällytti Jaakobin kirjeen, Pietarin toisen kirjeen, Johanneksen toisen ja kolmannen kirjeen). Mitä tulee Ilmestyskirjaan , Eusebius kirjoittaa, että jotkut hylkäsivät sen, mutta muut hyväksyivät sen [10] .

6. vuosisadan Claremont-koodissa . Vanhan ja Uuden testamentin kirjojen luettelo ( laadittu noin 3.-4. vuosisadalla) mainitsee Barnabaan kirjeen niiden kirjojen joukossa, joiden kanonisuus on kiistanalainen [11] [12] .

Nicephoruksen stokometria luokittelee Barnabaan kirjeen "kiistanalaiseksi" Uuden testamentin teokseksi Ilmestyskirjan, Pietarin ilmestyksen ja Heprealaisten evankeliumin ohella, mutta ei apokryfiä [13] [14] .

Kirjoittamisen aika ja paikka

Barnabaan kirje sanoo:

Jumala sanoo myös: "Nämä ovat ne, jotka tuhosivat tämän temppelin, he ovat niitä, jotka rakentavat sen" (Jes 49:17). Tätä tehdään nyt. Koska he ovat jatkuvasti sodassa, viholliset tuhoavat heidän temppelinsä, ja nyt vihollistensa alamaiset palauttavat sen.(16:3-4)

Tämä viittaa siihen, että se kirjoitettiin toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen vuonna 70 jKr. ja viimeistään vuonna 132, jolloin tapahtui Bar Kokhban kapina , jonka jälkeen temppelin entisöinti ei tullut kysymykseen. Tarkempaa päivämäärää ei voida määrittää [5] [15] .

Kirjeen väitetty alkuperäpaikka on Egyptin Aleksandria , jossa Klemens sen ensimmäisenä todistaa. Raamatun tulkinnan allegorinen tyyli viittaa myös Aleksandriaan . Luvussa 9 kirjoittaja mainitsee epäjumalia palvelevat papit ja Egyptissä harjoitetun ympärileikkauksen . Jotkut tutkijat kuitenkin ehdottavat, että kirje tulee Syyriasta tai Vähä- Aasiasta [16] [17] [18] .

Sisältö

Huolimatta siitä, että kirje sisältää joitain epistolaarisen luonteen piirteitä [19] [20] , se ei ole niinkään kirje kuin tutkielma, ja tässä se on samanlainen kuin Heprealaiskirje , jonka Tertullianus myös katsoi apostoli Barnabas [21] [22] .

Barnabaan kirjeen ensimmäisessä osassa (luvut 1-17) kirjoittaja pyrkii osoittamaan, että Vanhan testamentin kirjoitukset ovat itse asiassa kristittyjä ja että ne tulee ymmärtää hengellisesti, ei kirjaimellisesti [23] : todellinen uhri on murtunut sydän. (luku 2), todellinen paasto - pidättäytyminen epäoikeudenmukaisuudesta (luku 3), todellinen ympärileikkaus on Jumalan sanan kuuntelemista ja sen noudattamista (luku 9), epäpuhtaista eläimistä pidättyminen on kommunikoinnin välttämistä muistuttavien ihmisten kanssa heidän elämäntapansa (luku 10), eikä Jumalan temppeli ole rakennus, vaan uskovien kokoontuminen (luku 16). Kirjeen toinen osa (18-21) on versio kahden polun opista, joka löytyy myös viidestä ensimmäisestä didakaasta [24] [25] [26] [27] .

Barnabaan kirjeen tekstissä on kaavoja . Kanonisista Uuden testamentin kirjoista kirjoittaja lainaa Matteuksen evankeliumia vain kahdesti (4:14 ja 5:9), kun taas Vanhaa testamenttia Septuaginta-versiossa, mukaan lukien Deuterokanoniset kirjat, lainataan erittäin runsaasti [28] .

Barnabaan kirjeelle on ominaista rabbiiniselle kirjallisuudelle tyypillinen raamatuntekstien luova tulkinta, joka tunnetaan nimellä midrash . Sitä voidaan soveltaa myös Uuden testamentin kanonisissa kirjoissa (esimerkiksi Joh .  3:14 , Gal.  4:21-31 ja 1. Piet .  3:18-22 ), muissa varhaiskristillisissä teoksissa.

Kirjoittaja käyttää myös toista heprean tulkintatekniikkaa - gematriaa , kirjainten numeerisen arvon kätketyn merkityksen etsimistä. Tunnetuin Uuden testamentin esimerkki sen käytöstä löytyy Ilmestyskirjasta: "Tässä on viisautta. Jolla on mieli, laskekoon pedon luku, sillä tämä on ihmisen luku; hänen numeronsa on 666” ( Ilm.  13:18 ), joka nykyisen tulkinnan mukaan tarkoittaa ”Nero Caesaria”, kirjoitettuna heprealaisilla kirjaimilla [29] . Mooseksen kirjan 17:23–27 tulkintaa Barnabas 9:7–8:ssa pidetään klassisena esimerkkinä allegorisesta tai midrashisesta tulkinnasta [30] [31] :

Joten oppikaa, lapset, kaikesta yksityiskohtaisesti. Aabraham, joka otti ensimmäisenä käyttöön ympärileikkauksen, kun hänen henkensä oli Jeesuksen edessä, ympärileikkasi talonsa pitäen mielessään kolmen kirjaimen salaperäisen merkityksen. Raamattu sanoo: "Abraham ympärileikkasi talostaan ​​( 1. Moos.  17:27 ) kymmenen, kahdeksan ja kolmesataa miestä" ( 1. Moos.  14:14 ). Mitä tietoa hänelle annettiin tässä? Ota selvää ensin, mitä kymmenen ja kahdeksan ovat, ja sitten mitä kolmesataa ovat. Kymmenen ja kahdeksan ilmaistaan, kymmenen kirjaimella iota (I), kahdeksan kirjaimella ita (H), ja tämä on nimen Jeesus alku. Ja koska Tav-kirjaimen (T) kuvassa olevan ristin piti osoittaa lunastuksen armoa, sanotaan: "ja kolmesataa". Joten kahdella kirjaimella paljastetaan nimi Jeesus ja kolmannessa risti. Hän, joka on antanut meihin jatkuvan opetuksensa lahjan, tietää tämän! Kukaan ei ole kuullut minulta täydellisempää sanaa; mutta tiedän, että olet sen ansainnut.

Saman gematrian omaksuivat Klemens Aleksandrialainen ja jotkut muut kirkkoisät.

Kaikki tutkijat eivät ymmärrä tällaista luovaa lähestymistapaa Raamatun tulkintaan. Niinpä vuonna 1867 Alexander Roberts ja James Donaldson kritisoivat "Pre-Niceen Christian Libraryssään" Barnabaan kirjettä "sen tarjoamista absurdeista ja vähäpätöisistä Raamatun tulkinnoista" [32] . Kuten Andrew Lauth kirjoittaa: ”Barnabaksen viesti näyttää oudolta nykyajan korville: allegoria on poissa muodista, eikä viestissä ole mitään muuta. Muotia kieltävä allegoria on ilmaantunut melko äskettäin, ja muoti on muuttumassa” [23] .

Muistiinpanot

1. ↑ Paul Foster. Apostolisten isien kirjoitukset  (uuspr.) . - Bloomsbury Publishing , 2007. - S. 73. - ISBN 9780567647276 .
2. ↑ James N. Rhodes. Barnabaan kirje ja Deuteronominen Traditio: Polemiikka, Paraenesis ja Kultaisen vasikan tapauksen perintö  . — Mohr Siebeck, 2004. - P. xii. — ISBN 9783161483776 .
3. ↑ Merimiehet, Timothy B. . Bryn Mawr Klassinen Katsaus: Katsaus apostolisista isistä: kreikkalaiset tekstit ja englanninkieliset käännökset . Arkistoitu alkuperäisestä 21. syyskuuta 2019. Haettu 13 tammikuuta 2017.
4. ↑ William Wright. Luettelo syyrialaisista käsikirjoituksista, joita säilytetään Cambridgen yliopiston kirjastossa  (englanniksi) . - Cambridge: University Press, 1901. - Voi. II. - s. 611.
5. ↑ 1 2 3 Geoffrey William Bromiley. International Standard Bible Encyclopedia  (englanniksi) . — Wm. B.Eerdmans Publishing, 1979. - Voi. I. - P. 106. - ISBN 9780802837813 .
6. ↑ Klemens Aleksandrialainen. Stromata  (neopr.) . - azbyka.ru
7. ↑ Origen. Celsusta vastaan . azbyka.ru. Haettu 24. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2019. (määrätön)
8. ↑ Andreas J. Köstenberger, Michael J. Kruger. Ortodoksisuuden harhaoppi (I. Howard Marshallin esipuhe): Kuinka nykykulttuurin kiehtominen monimuotoisuudesta on muokannut käsitystämme varhaisesta kristinuskosta . — Crossway, 2010-06-09. - s. 164. - ISBN 9781433521799 .
9. ↑ Edmon L. Gallagher, John D. Meade. Raamatun kaanonin luettelo varhaiskristillisyydestä : tekstejä ja analyysiä  . – Oxford University Press, 26.10.2017. - s. 107. - ISBN 9780192511027 .
10. ↑ Eusebius Kesarealainen. Kirkon historia, III 25 . Haettu 24. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2019. (määrätön)
11. ↑ Luettelo lisätty Codex Claromontanukseen . Haettu 26. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2019. (määrätön)
12. ↑ Stichometrinen luettelo Codex Claromontanusissa (noin 400 jKr.) . Haettu 26. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 20. syyskuuta 2019. (määrätön)
13. ↑ Uuden testamentin kaanonin kehitys – Nicephoruksen stichometria . www.ntcanon.org. Haettu 24. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 26. syyskuuta 2019. (määrätön)
14. ↑ Erwin Preuschen. Analecta: Kürzere Texte zur Geschichte der alten Kirche und des Kanons  (saksa) . - Freiburg i. b.; Leipzig: Mohr, 1893. - S. 157-158.
15. ↑ Barnabaan kirje 16.1-5 | Juutalaisuus ja Rooma . www.judaism-and-rome.org. Haettu 24. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 23. syyskuuta 2019. (määrätön)
16. ↑ Everett Ferguson. Encyclopedia of Early Christianity: Toinen painos  (englanniksi) . - Routledge , 2013. - S. 168. - ISBN 9781136611582 .
17. ↑ Johannes Quasten. Patrologia  (neopr.) . - T. 1. - S. 89.
18. ↑ David Edward Aune. Westminster Dictionary of New Testament and Early Christian Literature and Retoric . - Westminster John Knox Press, 2003-01-01. — ISBN 9780664219178 .
19. ↑ James Carleton Paget. Barnabaan kirje: Näkymät ja  tausta . — Mohr Siebeck, 1994. - s. 45. - ISBN 9783161461613 .
20. ↑ Reidar Hvalvik. Taistelu Raamatun ja liiton puolesta: Barnabaan kirjeen tarkoitus ja juutalaisten ja kristittyjen välinen kilpailu toisella  vuosisadalla . - JCB Mohr, 1996. - s. 75. - ISBN 9783161465345 .
21. ↑ FF Bruce. Kirje heprealaisille  (uuspr.) . — Wm. B.Eerdmans Publishing, 1990. - s. 16. - ISBN 9780802825148 .
22. ↑ Heprealaiskirjeen kohde, päivämäärä ja kirjoittaja  . - Cambridge University Press . - s. 150.
23. ↑ 1 2 Varhaiskristillisiä kirjoituksia: Apostoliset  isät . - Penguin UK , 1987. - ISBN 9780141915302 .
24. ↑ James N. Rhodes. Barnabaan kirje ja Deuteronominen Traditio: Polemiikka, Paraenesis ja Kultaisen vasikan tapauksen perintö  . — Mohr Siebeck, 2004. - s. 89. - ISBN 9783161483776 .
25. ↑ Johannes Quasten. Patrologia  (neopr.) . - T. 1. - S. 85-86.
26. ↑ Barnabas, | encyclopedia.com . www.encyclopedia.com. Haettu 24. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 23. syyskuuta 2019. (määrätön)
27. ↑ Ehrman, Bart D. Kadonneet kristinuskot : taistelut pyhien kirjoitusten ja uskontojen puolesta, joita emme koskaan tunteneet  . - Oxford University Press , 2005. - s. 146. - ISBN 978-0-19-518249-1 .
28. ↑ Reidar Hvalvik. Taistelu Raamatun ja liiton puolesta: Barnabaan kirjeen tarkoitus ja juutalaisten ja kristittyjen välinen kilpailu toisella  vuosisadalla . - JCB Mohr, 1996. - P. 71-75. — ISBN 9783161465345 .
29. ↑ Larry W. Hurtado, Uuden testamentin kirjallisuuden ja teologian emeritusprofessori Larry W. Hurtado. Varhaisimmat kristilliset esineet : käsikirjoitukset ja kristillinen alkuperä  . — Wm. B.Eerdmans Publishing, 2006. - s. 114. - ISBN 9780802828958 .
30. ↑ Roy B. Zuck. Raamatun perustulkinta: Käytännön opas Raamatun  totuuden löytämiseen . - David C Cook, 2002. - s. 33. - ISBN 9780781438773 .
31. ↑ William W. Klein, Craig L. Blomberg, Robert L. Hubbard Jr. Johdatus Raamatun tulkintaan : 3. painos  . - Zondervan Academic, 2017. - ISBN 9780310524182 .
32. ↑ Ante-Nicene Christian Library, osa  I .

Kirjallisuus

• Apostolien miesten kirjoitukset / Per. kaari. P. Preobraženski. - Pietari. , 1895. - S. 21-53.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Ortodoksinen Katolinen (1997-…) Universalis
Bibliografisissa luetteloissa	LNB : 000230659