Suur-Puolan murteet

Wielkopolskien murteet ( Puola gwary wielkopolskie ) ( oikein Suur -Puolan murret ) ovat Suur-Puolan murret, jotka ovat yleisiä Puolan länsi- ja keskiosissa Suur- Puolan voivodikunnan alueella [3] .

Varsinaiset Wielkopolskien murteet ovat Wielkopolskan murteen alueen lounais- ja keskiosissa, ja niihin kuuluvat Länsi- Suolan Puolan , Keski- Suopan Puolan , Pohjois -Suur-Puolan , Itä- Suur-Puolan ja Etelä-Suurpuolan murteet [2] [3] . Niitä yhdistävät Wielkopolskan murteen muihin murteisiin sellaiset ominaisuudet kuin mazuryn puuttuminen ja soinnillisen sandhi-tyypin esiintyminen, ja ne eroavat muista murteista varsinaisten länsipuolan murteiden johdonmukaisella leviämisellä kielijärjestelmissä ja murteiden puuttumisella. Niissä esiintyy pohjoispuolan murretta [4] .

Luokittelukysymyksiä

Varsinaiset Wielkopolskan murteet kaikissa puolalaisten murteiden luokitteluissa kuuluivat Wielkopolskan murrealueeseen. Yhdessä ensimmäisistä puolalaisten murteiden luokitteluista, jonka K. Nitsch on laatinut ja joka esitettiin vuonna 1919 julkaistussa kartassa, Wielkopolska murre sisältää pääasiassa vain Wielkopolskan murteita, vain pohjoisosassa murrealue kattoi suurimman osan Krajnan ja Tucholskien alueista. Bory. Wielkopolskan murteen koillisosa, nykypäivän puolalaisen murteen hyväksytyissä rajoissa, jaettiin Kuyavian-Chelminsko-Kociewskin murteeksi ( puolaksi narzecze kujawsko-chełmińsko-kociewskie ): Kociewski, Malborskie, Chellecyob dialektii-Davizhinsky ja Kujavi-Davizhinsky. Mazurakin reunamurteet Ravicin ja Babimostin kaupunkien läheisyydessä lännessä ja etelässä sisällytettiin Sleesian murteeseen ( puolalainen narzecze śląskie ), ja Kaliszin ja Kolon väliset murteet sisällytettiin keskusmurteeseen ( Puola narzecze centralne ). Erityisesti Poznańin alueen murteet korostettiin kartalla Wielkopolskan keskimurteena ( puolalainen narzecze wielkopolskie centralne ) [5] [6] .

K. Nitsch Wybór polskich tekstów gwarowychin teoksessa (1957) esitetyssä puolan kielen murteiden luokittelussa varsinaiset Wielkopolskan murteet erotetaan erikseen, mukaan lukien seuraavat murrealueet [5] [7] :

• Kalisz ( puolalainen kaliskie );
• etelä ( puola południe );
• länsi ( puola zachód );
• Puolan ja lusatian alkuperäiset rajamaat ( Pol. pierwotne pogranicze polsko-łużyckie );
• Center ( Puolan centrum );
• Koillismurre ( puola: dialekt północno-wschodni );
• Rajamaa Kujawyn kanssa ( puolaksi pogranicze Kujaw );
• Laajennus Pomoriessa (Kraina ja Bory Tucholskie) ( Puolan ekspansja na Pomorze (Krajna i Bory Tucholskie ).

K. Nitsch luonnehti Krajnyatsky- ja Borovyatsky-murteita siirtymätyyppisiksi murteiksi Wielkopolskasta kasubiin [8] , ja hän toi myös Kujavin murteet lähemmäksi varsinaista Suur-Puolaa. S. Urbanchik kutsui kujavialaisia ​​murteita "Suurpuolan tyyppiseksi murteeksi" [9] .

Varsinaisten Wielkopolskan murteiden alue S. Urbanczykin kartalla on yleensä sama kuin K. Nitschin kartan murteiden rajoja. Poikkeuksena ovat Krajnan ja Tucholskie Boryn murteet, jotka S. Urbanchik huomautti varsinaisesta Wielkopolskasta erikseen. Wielkopolskan murreryhmien kokoonpano ja rajat ovat hieman erilaisia. S. Urbanczyk ei erottele erikseen murteita, joissa on lusatian substraatti, hän sisällyttää Kaliszin murteet Keski-Wielkopolskan murteiden kokoonpanoon ja laajentaa Pohjois-Wielkopolskan murteiden aluetta länsisuuntaan. S. Urbanczyk viittasi Suur-Puolaan seuraavat murrealueet [1] [5] [10] :

• Etelä-Wielkopolska ( puolalainen Wielkopolska południowa ) - Etelä-Suolan murteet ;
• Länsi-Wielkopolska ( puolalainen Wielkopolska zachodnia ) - Länsi-Wielkopolskan murteet ;
• Keski-Wielkopolska ( puolalainen Wielkopolska środkowa ) - Keski-Wielkopolskan murteet ;
• Pohjois-Wielkopolska ( puolalainen Wielkopolska północna ) - Pohjois-Wielkopolskan murteet ;
• Itä-Wielkopolska ( puolalainen Wielkopolska wschodnia ) - Itä-Wielkopolskan murteet .

"Puolan kielen tietosanakirjassa" ( Encyklopedia języka polskiego , 1991) Marian Kutsala ( Marian Kucała ) jakoi Wielkopolskan varsinaisten murteiden alueen neljään murreryhmään:

• Keski-Wielkopolska ( puolaksi Wielkopolska środkowa ) - Wartan keskijuoksulla;
• Etelä - Wielkopolska ( puolaksi Wielkopolska południowa ) - Kaliszin , Ostrowin , Krotoshinin , Gostynin ja Leshnenin powiattien pohjoisrajan eteläpuolella ;
• Länsi-Wielkopolska ( puolalainen Wielkopolska zachodnia ) - Wolsztynin länsipuolella , Nowy Tomysl ja Pniew ;
• Pohjois-Wielkopolska ( puolaksi Wielkopolska północna ) – Miedzyhudin ja Gnieznon pohjoispuolella ;

Atlas języka i kultury ludowej Wielkopolskin ( Atlas języka i kultury ludowej Wielkopolski , 1967) kolmannessa osassa Monika Gruchmanowa sisältää Krajna-murteet varsinaisessa Wielkopolskan murteessa [5] [11] :

• Keskimurre ( puolalainen Dialekt centralny );
• Kaliszin piirikunta ( puolaksi Kaliskie );
• eteläinen murre ( puola: Dialekt południowy );
• läntinen murre Puolan ja Lusatian rajamailla ( pol. Dialekt zachodni oraz pogranicze polsko-łużyckie );
• Krayna ( puola: Krajna );
• Koillismurre ( pol. Dialekt północno-wschodni );
• Rajamaa Kuyavyn kanssa ( puolaksi: Pogranicze Kujaw ).

Zenon Sobierajskin luokitus on yleisesti ottaen samanlainen kuin S. Urbanchikin ehdottama luokitus. Z. Soberaisky erotti myös viisi ryhmää varsinaisista suurpuolan murteista, mutta piirsi ryhmien väliset rajat eri tavalla [12] .

Jakelualue

Varsinaisten Wielkopolskan murteiden alue kattaa lähes kokonaan Suur-Puolan voivodikunnan alueen , lukuun ottamatta joitain alueita luoteessa - Länsi-Pommerin voivodikunnan rajalla ja kaakossa - Lodzin voivodikunnan rajalla . Lisäksi osa Wielkopolskan murteista sijaitsee Kuyavian-Pommerin voivodikunnan lounaisalueilla [2] .

Wielkopolskan murrealueen lounais- ja keskiosassa sijaitsevat varsinaiset Wielkopolskan murteet pohjoisessa rajaavat Kraniakin murret ja koillisosassa Kujavin murret. Kaakosta Wielkopolskan murteisiin liittyy Małopolskan murteen Sieradzkie ja Leńczyk . Äärimmäisessä etelässä Wielkopolskan murteet elävät pienellä alueella rinnakkain Sleesian murteen kanssa . Luoteis-, länne- ja lounais-Suur-Puolan murteiden raja-alueilla länsislaavilaiset murteet olivat alun perin yleisiä, keskiajalla Saksan kolonisaation aikana ne syrjäytettiin saksan kielen murteilla . Toisen maailmansodan jälkeen saksan kielen levinneisyysalue korvattiin uusilla puolan sekamurteilla [2] [13] .

Murteiden ominaisuudet

Varsinaisen Wielkopolskan murteissa on tyypillisiä länsi- ja eteläpuolan murrepiirteitä [14] .

Yleisesti ottaen varsinaisille Wielkopolskan murteille ovat ominaisia ​​seuraavat murrepiirteet [4] :

Fonetiikka

1. Vokaalijatkuvien ā , ō , ŏ diftonginen ääntäminen sekä vokaalin y sanan lopun asemassa [15] . Tämä ominaisuus puuttuu muiden Wielkopolska-ryhmien murteista, erityisesti Kuyavian-, Chelminsko-Dobrinsky- ja Malborsky-murteista. Wielkopolskan oikeiden murteiden alueen välittömässä läheisyydessä - Krajnassa, Tucholskie Boryn osassa ja Pohjois-Sleesiassa - havaitaan vanhan puolan pitkien vokaalien [16] jatkojen diftongien ääntäminen , ja diftongit ovat myös tyypillisiä Kashubian kieli [17] . Vanhan puolan vokaalin jatkumossa ē on monoftongin ääntäminen.
   • Sanojen ā , ou̯ , o u̯ , o u , å u tilalle on kiinnitetty eri murteissa : ptou̯k ( puolaksi l. ptak "lintu"), d u̯ obro u̯ (lit. dobra "hyvä"), do u u̯ ( val. . dał "annoi"), trå u wa ( kirjaimella trawa "ruoho") jne. [18] [19]
   • Pitkä ō -jatkumo lausutaan muodossa u̯y e , u̯y tai ů : gu̯y e ra ( kirjaimessa góra "vuori"), vu̯ys ( kirjaimella wóz "kärry"), zaniůz (lit. zaniósł "(hän) toi") jne. [ 16] [20]
   • Y :n sijasta sanan lopussa yi̯ lausutaan : ftedyi̯ ( kirjaimella . wtedy "sitten"), tyi̯ (kirjaimella. ty "sinä") jne. Y :n diftongisaatio esiintyy myös sanan keskellä: ryi̯ba (kirjaim. ryba "kala" ), żyi̯t u̯ o (lit. żyto "ruis") [21] [22] [23] .
   • Jatkun ē tilalle esitetään monoftong y , e : d u obrygo (lit. dobrego "hyvä"); samaan aikaan y < ē on kiinteä sekä kovan että pehmeän konsonantin jälkeen: b'yda (lit. bieda "köyhyys"), bżyk (lit. brzeg "ranta") jne. [24]
   • Lyhyt ŏ korvataan sanoilla u̯o , u̯o , u̯e : ku̯osa (lit. kosa "punos"), u̯oku̯o (lit. oko " silmä"), u̯e (lit. o " o (prepositio)") jne. [25]
2. Varsinaisten Wielkopolskan murteiden vanhojen puolalaisten nenäjatkosten kapea ääntäminen.
3. eł : n siirtyminen ał : ksi ja vastaavasti ā :n siirtyminen diftongiksi ou̯ .
4. Y:n ja i:n erottaminen oikeissa Wielkopolskan murteissa ja erottelemattomat y : t ja i Wielkopolskan murteen koillisosassa , jonka levinneisyysalue jatkuu itään ja kattaa Masovian murteen alueen.
5. eł : n siirtyminen ał : ksi ja vastaavasti ā :n siirtyminen diftongiksi ou̯ .
6. y:n ja i :n erottaminen .

Morfologia

1. Läsnäolo monikon ensimmäisessä persoonassa. taivutusverbien indikatiiviset ja pakottavat numerot -my .
2. Muoto dwa , käytetään kaikissa sukupuolissa.
3. Morfonologisen tyypin śal'i levinneisyys .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Urbańczyk, 1976 , wycinek kartta nro 3.
2. ↑ 1 2 3 4 Gwary polskie. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
3. ↑ 1 2 Ananyeva, 2009 , s. 72-73.
4. ↑ 1 2 Ananyeva, 2009 , s. 70-73.
5. ↑ 1 2 3 4 Gwary polskie. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego. Arkistoitu alkuperäisestä 31. elokuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
6. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego. Mapa narzeczy polskich (1919) K. Nitscha (Kazimir Nitschin puolalaisten murteiden kartta). Arkistoitu alkuperäisestä 31. elokuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
7. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego. Oprac. A. Krawczyk-Wieczorek ja podstawie: K. Nitsch, Wybór polskich tekstów gwarowych, wyd. 3., Warszawa 1968. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego według Kazimierza Nitscha (Kazimierza Nitschan puolalaisten murteiden alue ja luokittelu. Kartan on laatinut A. Krawczyk-Vecorek Wybór polschrowych tekstin K. Nitschrowych tekstin perusteella ). Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
8. ↑ Ananyeva, 2009 , s. 73.
9. ↑ Ananyeva, 2009 , s. 74.
10. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego. Oprac. A. Krawczyk-Wieczorek na podstawie: Urbańczyk 1968, kartta nro 3. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego według Stanisława Urbańczyka Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
11. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego według Moniki Gruchmanowej (Monika Gruchmanovan Wielkopolskan murteen alue ja luokitus). Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
12. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Zasięg i podziały dialektu wielkopolskiego. Podziały gwarowe Wielkopolski według K. Nitscha i Z. Sobierajskiego (K. Nitschin ja Z. Soberajskin Suur-Puolan murteiden luokittelu). Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
13. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . - Kartta dialektow. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
14. ↑ Ananyeva, 2009 , s. 68-69.
15. ↑ Ananyeva, 2009 , s. 70.
16. ↑ 1 2 Gwary polskie. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Leksykon. Dyftongiczna wymowa samoglosek. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013. {  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
17. ↑ Ananyeva, 2009 , s. 95.
18. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Leksykon. Dyftongiczna wymowa samogłoski a. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
19. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Leksykon. Samogloska pochylona a. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
20. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Leksykon. Samogłoska pochylona o. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
21. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Charakterystyka dialektu wielkopolskiego. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
22. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Dialekt wielkopolski. Charakterystyka dialektu wielkopolskiego. Wschodnia granica przejścia y > yj (siirtymän itäraja y > yj ). Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
23. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Leksykon. Samogloska y. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
24. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Leksykon. Samogłoska pochylona e. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
25. ↑ Gwary Puola. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . — Leksykon. Labializacja. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2013.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)

Kirjallisuus

• Urbańczyk S. Zarys dialektologii polskiej. - wyd. 5. - Warszawa: Polskie Wydawnictwo Naukowe, 1976.
• Ananyeva NE Puolan kielen historia ja dialektologia . - 3. painos, Rev. - M . : Kirjatalo "Librokom", 2009. - ISBN 978-5-397-00628-6 .

Linkit

• Dialekty ja gwary Polskie. Kompendium internetowe pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . Arkistoitu alkuperäisestä 16. toukokuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)
• Gwary puolalainen. Przewodnik multimedialny pod redakcją Haliny Karaś  (puolalainen) . Arkistoitu alkuperäisestä 16. toukokuuta 2012.  (Käytetty: 1. maaliskuuta 2013)