| nasi kuching | |
|---|---|
| indon. Nasi kucing | |
| Käärimätön nasi kuching tarjoiltuna pala martabakia ja pari satevartasta | |
| Sisältyy kansallisiin ruokiin | |
| indonesialainen keittiö | |
| Alkuperämaa | Indonesia |
| Komponentit | |
| Main | riisi |
| mahdollista | paprika , kuivattu kala , tempeh , kana , munat , liha , vihannekset |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Nasi-kuching ( indon. nasi kucing , kirjaimellisesti - " kissan riisi ") on indonesialaisen keittiön ruokalaji . Se on pieni annos keitettyä riisiä erilaisilla lisäaineilla tarjoiltuna banaaninlehtikääreessä . Yleisimmät lisäykset riisiin ovat paprikapasta , suolakalan palat , kana , tempeh tai vihannekset .
Se on perinteinen köyhän väestön ruokalaji, samoin kuin erittäin suosittu katupikaruokaruoka , erityisesti Jaavan saarella .
Keitetty riisi on perinteisesti useimpien indonesialaisten ruokavalion pääkomponentti : muut tuotteet ovat usein vain enemmän tai vähemmän merkittäviä lisäyksiä siihen. Riisin tarjoilu pieninä annoksina pienillä lisäyksillä on perinteisesti harjoitettu köyhien keskuudessa, erityisesti tiheästi asutetulla Javalla . Kaikkialla tällä alueella kasvavan banaanipuun lehtiä on tapana käyttää astioissa tai pakkauksissa [1] [2] .
Ajan myötä jaavalaisten keskuudessa tällaiset herkut saivat ironisen nimen "kissariisi" ( indon. nasi kucing - "nasi-kuching" , jav . sega kucing - "sega-kuching" ) - vaatimattomasta koostaan johtuen. oli, sopii paremmin ruokakissalle kuin ihmisille [2] [3] . Keski-Jaavaa pidetään Nasi Kuchingin syntymäpaikkana , jossa se on ollut pitkään esillä suurten kaupunkien kuten Semarangin , Yogyakartan ja Surakartan kulinaaristen erikoisuuksien joukossa . Vähitellen tämä ruokalaji juurtui saaren muihin osiin sekä sen rajojen ulkopuolelle, erityisesti Maduraan ja Itä-Kalimantaniin [4] [5] . Kaikilla näillä alueilla se on saavuttanut laajan suosion, ensisijaisesti pienituloisten keskuudessa - alhaisen hinnan, syömisen, kantamisen ja säilyttämisen helppouden vuoksi [2] [4] .
Nasi kuchingin halpa vaikutti tämän ruuan suosioon Aasian finanssikriisin aikana vuosina 1997-1998 , jolloin monilla indonesialaisilla ei ollut varaa kalliimpiin ruokiin: tänä aikana pelkästään Keski-Jaavalla avattiin tuhansia alimman tason tavernoja - yleensä pienten vaneri- tai kangastelttojen muodossa - erikoistunut tähän astiaan. Kriisin päättymisen ja väestön ostovoiman kasvun jälkeen Nasi Kuchingin kysyntä jaavalaisten keskuudessa pysyi erittäin korkeana [6] .
2010 - luvulla Yogyakartassa yleistyi jonkin verran nasi-kuchingan muunnelma, joka eroaa klassisesta versiosta paljon suuremmalla annoskoolla ja riisipohjan monimutkaisemmalla kulinaarisella käsittelyllä: keittämisen jälkeen riisi paistetaan kasviöljyssä erilaisilla mausteet. On huomionarvoista, että tätä ruokaa kutsuttiin "sega-machaniksi", ( jav . sega macan ), joka jaavaksi tarkoittaa "tiikeririisiä" [7] .
Nasi-kuchingin valmistaminen on hallittu myös Indonesian ulkopuolella - pääasiassa maissa, joissa tämän maan kansalaiset vierailevat aktiivisesti. Tiedetään esimerkiksi, että katukauppiaat Mekassa myyvät tätä herkkua lukuisille indonesialaispyhiinvaeltajille , jotka saapuvat Hajjille [4] .
Kulinaarisesti nasi kuching on poikkeuksellisen yksinkertainen ruokalaji. Se perustuu pieneen annokseen keitettyä riisiä, joka pakataan tiiviisti kuppiin tai käsin, jotta sille saadaan puolipallon tai suorakaiteen muotoinen muoto [3] .
Melkein mitä tahansa eläin- tai kasviperäistä ruokaa voidaan käyttää riisin lisäkkeenä. Koska nasi-kuching on perinteisesti köyhän väestön ruoka, tässä ominaisuudessa käytetään useimmiten halvimpia tuotteita: sambal - paksu tahnamainen kastike, joka on valmistettu raastetusta punaisesta paprikasta, pienistä paistetuista tempehistä, tofusta, suolattua kalaa, liotettuja tai keitettyjä kasviksia, kanan- tai ankanmunia - tavallisia keitettyjä tai erityisellä tavalla emäksisessä päällysteessä kypsennettynä . Kalliimpia vaihtoehtoja ovat kana, ankka, erilaiset lihat , muut eläimenosat ja äyriäiset , jotka yleensä paistetaan tai haudutetaan kasviöljyssä tietyn mausteen kanssa . Usein lisäaineena toimii pieni osa jostain valmiista ruoasta, kuten baladosta tai gulaystä [3] [4] .
Nasi kuchingin erottuva piirre on sen pakkaus banaaninlehtipussiin: toisin kuin perinteiset indonesialaiset riisiruoat, kuten ketupat ja lontong , jotka keitetään jo palmulehtivohvelissa, tässä tapauksessa valmis riisi lisäaineineen kääritään palmun lehtiä. Pakkauksen kiinnittämiseen voidaan käyttää suikaleita tai hammastikkuja ja banaaninlehden päälle nippu on joskus lisäksi kääritty paperiin , mm. sanomalehti . Lisäaineet, joiden tilavuus on yleensä useita kertoja pienempi kuin riisin tilavuus, voidaan levittää suoraan riisibrikettiin - tässä tapauksessa astia muistuttaa jonkin verran voileipää . Usein lisäaine erotetaan kuitenkin riisiannoksesta banaaninlehdellä - tässä tapauksessa nasi-kuching-pussi koostuu kahdesta osastosta [5] .
Tästä ruoasta on lukemattomia muunnelmia, jotka eroavat toisistaan riisin lisäaineina toimivissa tuotteissa sekä maustesarjoissa. Suurin valikoima nasi-kuchingia erottuu perinteisesti tämän ruuan syntymäpaikasta - Keski-Jaavasta [3] [4] .
Nasi kuchingia voi valmistaa kotona: Javalla monet syövät sitä kotiruoalla (näissä tapauksissa sitä voidaan tarjota sekä itsenäisenä annoksena että lisukkeena muiden ruokien kanssa) tai ottaa samanlaisia riisiä pakkauksissa lisäaineita töissä, tiellä jne. - kun taas taitettu banaaninlehtikääre toimii usein lautasena . Useimmiten se toimii kuitenkin katuruokana: sitä myydään lukuisissa tienvarsien tavernoissa, perinteisillä toreilla sekä katukauppiaiden kärryistä. Monille jaavalaisille ja useiden muiden Indonesian kansojen edustajille tämä ruokalaji on tuttu pikaruoka , joka voidaan syödä nopeasti seisten, tien päällä tai kuljetuksessa [5] [6] .
Joskus paikallisviranomaiset ja hyväntekeväisyysjärjestöt järjestävät nasi kuchingin ilmaista jakelua joukkotapahtumien, luonnonkatastrofien jne. Points of distribution of this food are equipped, for example, on the sides of the main highways during the Muslim holiday Uraza-Bayram , when millions of people from villages living in cities, according to the established tradition, visit their native places [8] .