Jäähyväislaulu (Glinka)

"Farewell Song"  - M. I. Glinkan romanssi N. V. Kukolnikin runoon . Sisältyy vuonna 1840 luotuun sykliin " Jäähyväiset Pietarille ". Kirjoitettu soololle ja kuorolle: mollisoolosoittoa vastustaa duurikuoro.

Historia

"Farewell Song" on laulusyklin " Fewell to Petersburg " viimeinen numero , jonka Glinka kirjoitti vuonna 1840, hänen tulevan ulkomaanmatkansa aattona (myöhemmin hänen suunnitelmansa muuttuivat). Tänä aikana hän tapasi usein veljiä Nukkenäyttelijöitä, Nestoria ja Platonia , jotka kokosivat kirjailijoiden, taiteilijoiden, kriitikoiden ja muusikoiden seuran [1] . Muistiinpanoissaan säveltäjä muistelee, kuinka hänen ystävänsä näkivät hänet:

Elokuun 10. päivänä nukkenäyttelijät järjestivät minulle jäähyväiset, joihin kutsuttiin vilpittömien ystävien ja perheen lisäksi myös taiteilijoita ja kirjailijoita. Lauloin jäähyväislaulun poikkeuksellisella innolla, veljemme lauloivat kuoroa, ja pianon lisäksi soi kvartetti kontrabassolla ... 11. elokuuta lähdin Pietarista [2] .

Monilla syklin romansseilla on omistuksia [3] . Jäähyväislaulua edeltää seuraava epigrafi: "Sanat on omistettu Mihail Ivanovitš Glinkalle. M. Glinka omistaa musiikin ystävilleen” [4] .

Yleiset ominaisuudet

Solisti:
Hyvästi, hyvät ystävät!
Elämä hajottaa meidät kaikkiin suuntiin;
Kaikki on niin, mutta missä ikinä olenkaan,
muistan sinut ja kaipaan.
Missään ei ole ikuisesti valoisia päiviä,
Kaikkialla kaipuu, kaivo kaikkialla,
Ja elämä muistolleni
Kuluneen albumin arkkia.
Kuoro:
Olet oikeassa, laulaja, mutta et aivan!
Kun elämää lämmittää ystävyys,
suokoon Jumala sinulle, meille ja kaikille
Monta vuotta!

O. E. Levashevan mukaan "Jäähyväislaulussa" Glinka jatkaa isänmaallisen sodan ja joulukuun aikakauden juomalaulujen marssiperinnettä [5] . V. A. Vasina-Grossman näkee siinä myös tyypillisen esimerkin juomalauluista tuolloin yleisen kuoron kanssa, mutta hän korostaa, että "Jäähyväislaulu" menee paljon arkisen genren rajojen ulkopuolelle [6] .

Laulun esittää vuorotellen solisti ja kuoro. Eroamisen aattona ystävien kanssa lyyrinen sankari jättää hyvästit kaikelle, mikä oli hänelle kerran kallista - rakkaudelle, maineelle ja luovuudelle - ja säilyttää kiitollisen muiston vain ystävyydestä [7] . Pettymyksen ja katkeruuden teema vastakohtana on kvartetin "hymnin nuotit", jotka ylistävät ystävyyden kestävää voimaa. On huomionarvoista, että äänet kuulostavat enimmäkseen sopusoinnussa, josta tulee musiikillinen ilmaus ystävyyden ja yhtenäisyyden kuvista. M. A. Ovchinnikovin mukaan teoksen päädramaturgia on "rajan" yhteislaulun ja suuren, riemuitsevan refräänin vastakkainasettelu [8] .

"Jäähyväislaulu" päättyy kuoron "monien vuosien" voittoon, mutta säveltäjän ja Glinka A. N. Serovin ystävän todistuksen mukaan säveltäjä itse sen esittäessään hylkäsi "mollilaulun suuren ratkaisun". [9] .

Esiintyjät

Tiedetään, että Mikhail Glinkalla itsellään oli hyvä ääni ja hän esitti usein omia teoksiaan. A. N. Serovin muistelmien mukaan "Farewell Song" oli hänen jatkuvassa ohjelmistossaan ja hän lauloi sitä usein ystävällisessä piirissä. Serov uskoo, että tämän laulun sanat "melodramaattisista sävyistään" huolimatta sisältävät "paljon totuutta" ja heijastavat sitä, kuinka Glinka tunsi ystävien keskuudessa "nukketeatterin ja K. P. Bryullovin yhteiskunnassa ". Hän kirjoittaa, että kirjailijan esityksessä "Farewell Song" kuulosti "kiehtovalta puheelta, jossa on paatos, laaja ja syvä, kuin taiteilijan sielu" [9] .

V. P. Engelhardt jätti myös kuvauksen siitä, kuinka Glinka lauloi jäähyväislaulunsa : "Lopuksi hän lauloi jäähyväislaulun". Viimeinen säe oli hämmästyttävä: "Siellä on muuttumaton perhe, parhaiden ajatusten ja tunteiden maailma, piirisi, hyvät ystävät " (tässä hän nousi, katsoi ympärilleen kaikkia ja kumartui) ... " [10] . Engelhardt todistaa myös, että Glinkan esityksessä kappale päättyi riviin "Ja minä rikon lyyran kielet" upealla korkealla A -kirjaimella , jota ei ole julkaistussa tekstissä: Glinka improvisoi lopun [11] .

1900-luvulla "Farewell Song" -laulun esittivät muun muassa K. Zarin ja G. M. Nelepp [12] [13] .

Muistiinpanot

1. ↑ Koenigsberg, 2007 , s. 184.
2. ↑ Glinka, 1988 , s. 97.
3. ↑ Koenigsberg, 2007 , s. 185.
4. ↑ Romansseja ja lauluja, 1979 , s. 90.
5. ↑ Levasheva, 1988 , s. 76.
6. ↑ Vasina-Grossman, 1954 , s. 67.
7. ↑ Vasina-Grossman, 1954 , s. 67-68.
8. ↑ Ovchinnikov, 1988 , s. 116.
9. ↑ 1 2 Serov, 1984 , s. kaksikymmentä.
10. ↑ Gordeeva, 1958 , s. 254.
11. ↑ Gordeeva, 1958 , s. 255.
12. ↑ Navolokina, 2019 , s. 172.
13. ↑ Ukhaneva, 2015 , s. 413.

Kirjallisuus

• Vasina-Grossman V. A. "Jäähyväiset Pietarille" (Glinkan sanoitussykli)  // Neuvostomusiikki. - 1954. - Nro 6 . - S. 62-68 .
• Glinka M. Pääkirjoitus // Romansseja ja lauluja (äänelle pianosäestyksellä). - M . : Musiikki, 1979. - T. 2. - 160 s.
• Glinka M. I. Muistiinpanot. - M . : Musiikki, 1988. - 222 s.
• Gordeeva V. Glinka-esiintyjä // Glinkan muistolle. 1857-1957. Tutkimus ja materiaalit / V. A. Kiselev, T. N. Livanova, V. V. Protopopov. - M . : Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1958. - S. 227-279.
• Königsberg A. K. Jäähyväiset Pietarille // 111 oratoriota, kantaattia ja laulusykliä. - Pietari. : Kult-inform-press, 2007. - S. 183-186.
• Levasheva O. E. Mikhail Ivanovich Glinka: Monografia: 2 kirjassa. - M . : Musiikki, 1988. - T. 2. - 352 s. — ISBN S-7140-0077-3.
• Navolokina I. V. Säveltäjä M. I. Glinkan teos RGAFD:n fonodokumenteissa. Hänen syntymänsä 215-vuotispäivän kunniaksi . — M. : Liittovaltion laitoksen Venäjän valtion arkisto arkisto, 2019. — 314 s.
• Ovchinnikov M. A. Venäläisen romanssin luojat (numero 1). - M . : Musiikki, 1988. - 160 s.
• Serov A. N. Muistoja M. I. Glinkasta. - L . : Musiikki, 1984. - 55 s.
• Ukhaneva A. A. 1600-2000 -luvun venäläisten säveltäjien kamari- ja lauluteoksia. : bibliografiset materiaalit . - Pietari. : Ammattikorkeakoulupalvelu, 2015. - Vol. 1. - 595 s.

Linkit

• Erilaisia ​​esityksiä Russian Classical Romance -sivustolla .  (määrätön)(katso kohta "Jäähyväiset Pietarille")