prinsessa Ruusunen | |
---|---|
prinsessa Ruusunen | |
| |
sarjakuva tyyppi | piirretty (rotoskooppi) |
Genre |
perheen melodraama musiikillinen satu |
Tuottaja |
Ohjaaja: Clyde Geronimi Lavastus : Les Clark Eric Larson Wolfgang Reiterman |
Tuottaja | Walt Disney |
Perustuu | Tarinat Charles Perraultista " Sleeping Beauty " |
kirjoittanut |
Erdman Penner Joe Rinaldi Winston Hibler Bill Pete Ted Sears Ralph Wright Milt Banta |
tuotantosuunnittelija |
Ken Anderson Don DaGradi |
Roolit ääneen |
Mary Costa Bill Shirley Verna Felton Barbara Jo Allen Barbara Luddy Eleanor Audley Taylor Holmes Bill Thompson |
Säveltäjä |
George Bruns Tom Adair Sammy Fane Jack Lawrence perustuu P. I. Tšaikovskin samannimiseen balettiin |
Animaattorit |
Mark Davis Milt Kahl Frank Thomas Ollie Johnston John Lounsbury |
Toimittajat |
Roy M. Brewer Jr. Donald Holliday |
Studio | Walt Disney Productions |
Maa | USA |
Jakelija | Buena Vistan jakelu |
Kieli | Englanti |
Kesto | 75 min. [1] [2] |
Ensiesitys | 29. tammikuuta 1959 [1] [3] |
Budjetti | 6 000 000 $ [4] [5] |
Maksut | 51 600 000 $ [6] |
IMDb | ID 0053285 |
BCdb | lisää |
AllMovie | ID v45151 |
Mädät tomaatit | lisää |
Virallinen sivusto | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Sleeping Beauty on Walt Disney Productionsin tuottama yhdysvaltalainen animoitu musikaalinen fantasiaelokuva vuodelta 1959 Charles Perraultin samannimiseen satuun ( 1697 ) [ 1 ] [2] . Tämä on Walt Disney Companyn kuudestoista pitkä sarjakuva . Rooleja äänestivät Mary Costa , Bill Shirley, Eleanor Audley , Verna Felton , Barbara Jo Allen ja muut .
Sarjakuva sai ensi-iltansa 29. tammikuuta 1959 [1] [2] .
Vuonna 2019 sisällytetty kansalliseen elokuvarekisteriin .
Kaukaisessa satumaassa julistettiin loma prinsessa Auroran syntymän kunniaksi. Kutsutut kolme keijua päättivät antaa pienelle prinsessalle taianomaisia lahjoja: Flora antoi hänelle kauneutta, Fauna - kauniilla äänellä, eikä Maryweather ehtinyt loitsua. Vihaisena siitä, ettei häntä kutsuttu juhliin, velho Maleficent sekä lemmikkikorppi ilmestyi palatsiin. Kostona rikoksestaan hän ennustaa prinsessan kuolevan karaan 16-vuotispäivänään ja katoavan liekkeihin.
Keiju Maryweather ei voi poistaa kirousta, mutta pehmentää sitä: prinsessa ei kuole, vaan vaipuu syvään uneen, josta todellisen rakkauden suudelma voi herättää hänet. Keijut vievät kuningas Stefanin luvalla prinsessan metsätaloon kasvattamaan hänet tietämättömyydessä hänen alkuperästään ja kirouksestaan.
16 vuoden jälkeen prinsessa, joka pitää itseään talonpojana, Rose, tapaa nuoren miehen metsässä, ja nuorten välille syntyy rakkaus. Illalla tyttö saa tietää alkuperästään ja siitä, että hän on ollut kihloissa prinssi Philipin kanssa syntymästään asti ja hänen on palattava linnaan vanhempiensa luo. Rakastunut nuori mies, prinssi Philip, joutuu metsätaloon vangiksi velho Maleficentin toimesta, jonka korppi lopulta, niin monen vuoden jälkeen, sai selville Auroran olinpaikasta. Maleficentin vankityrmässä seinään kahlittu prinssi saa tietää, että yksinkertainen talonpoikanainen Rosa on hänen morsiamensa Aurora.
Maleficent toteuttaa kirouksensa antamalla prinsessan pistämään sormeaan karaan, ja kolme keijua nukkuvat koko linnan, kunnes Aurora herää. Saatuaan tietää, että Auroran rakastaja on prinssi Philip, he kiirehtivät hänen avukseen. Keijut, jotka ovat tunkeutuneet noidan linnaan, pelastavat prinssin. Asetettuaan hänet maagisella Totuuden miekalla ja Hyveen kilvellä keijut lähettävät prinssin taistelemaan velhoa vastaan, mutta aseistetut ogret seisovat hänen tiellään. Maryweather muuttaa lemmikkikorpin kivipatsaan, mutta vähän ennen sitä hän herättää Maleficentin itkullaan. Nähtyään prinssin pakoa linnasta hevosen selässä, velho luo sauvan avulla kuninkaallisen linnan eteen läpäisemättömiä pensaikkoja, mutta prinssi voittaa tämän esteen. Sitten Maleficent huomaa olevansa itse kuninkaallisen linnan edestä ja siten tukkien prinssin tien, ottaa valtavan tulta puhaltavan lohikäärmeen muodon. Seurauksena on sankarillinen kaksintaistelu prinssin ja noidan välillä, jonka aikana tulisen kuilun reunalta joutunut Philip tappaa Maleficentin häntä kohti heittämällä miekalla.
Voitettuaan Maleficentin keijujen avulla, prinssi Philip löytää Auroran ja herättää hänet todellisen rakkauden suudelmalla. Prinsessan kanssa koko linna herää. Prinsessa tapaa vanhempansa ja tanssii Philipin kanssa, ja itse tanssin aikana Auroran mekko saa eri värejä kahden keijun välisen kilpailun vuoksi.
Äänitetyt roolit : [1] [2] [7] [8] [9] [10] :
Pythagoras Studio duunasi sarjakuvan vuonna 2008 Disney Character Voices Internationalin tilauksesta .
Vuonna 1938 Walt Disney suunnitteli tekevänsä animaatioelokuvan Charles Perraultin " Sleeping Beauty " (1697) satuun [13] , mutta toisen maailmansodan puhkeamisen ja studion taloudellisten ongelmien vuoksi hänen täytyi keskittyä kokonaan opetus- ja sotilaselokuvien ja lyhytelokuvien kuvaamiseen [14] [15] sekä "paketti"-sarjakuviin (" Play my music ", " Melodian aika ", " Hauska ja huoleton " jne.) [16] [ 17] .
Prinsessa Ruusun tuotanto aloitettiin tammikuussa 1950 [13] [18] [19] , vain kuukausi ennen Cinderella - sarjakuvan [19] julkaisua , mutta sen käsikirjoitustyöt alkoivat vasta vuoden 1951 alussa [20] [21] . Sarjakuvan käsikirjoitus kirjoitettiin pitkään. Alkuperäinen versio nukkuvan kaunotarin tarinasta oli hyvin erilainen kuin nyt näytöllä. Prinsessa Aurora asui lukittuna linnaan, ei käynyt missään, ja näytti paljon tulevan Aladdinin (1992) Jasminelta.
Kolmella hyvällä keijulla tässä versiossa oli maagisia voimia, kuten niiden nimet vihjasivat: kasvisto luonnolle, eläimistö villieläimille ja Merryweatha ilmastolle. Pjotr Iljitš Tšaikovskin alkuperäisessä baletissa oli seitsemän hyvää noitaa, mutta herra Disney halusi nähdä satuversiossaan vain kolme (eräänlainen mystinen yhdistelmä). Ollie Johnston kommentoi Waltin päätöstä näin:
Hän halusi, että keijuja olisi yhteensä kolme, ja he näyttäisivät kaksosilta. Kesti kauan saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että heidän hahmonsa pitäisi olla erilaisia.
Luettuaan sarjakuvan käsikirjoituksen ensimmäisen version Disney sanoi:
Tylsää, liian vähän toimintaa.
Kirjoittajille annettiin vaikea tehtävä tehdä Aurorasta erilainen kuin Lumikki ja Tuhkimo . Päähenkilöstä kehitettiin erilainen kuva: Aurora on yksinkertainen talonpoikatyttö, joka asuu metsässä kolmen ystävällisen tädin kanssa eikä tiedä mitään kuninkaallisesta alkuperästään. Luodakseen harmoniaa kuninkaallisen alkuperän ja tavallisen tytön elämän välille prinsessalle keksittiin kaksi nimeä: "Aurora" ja "Rose".
Aurora on roomalaisessa mytologiassa aamunkoiton jumalatar, kun taas Rose on prinsessan nimi Grimmin veljien sadusta . Kreikkalais-roomalaisessa perinteessä ruusu on voittoisa rakkaus , ilo , kauneus , halu ja Afroditen (alias Venuksen) tunnus . Myös nimi "Rose" symboloi hiljaisuutta ja mysteeriä - jotain sanotaan sub rosa (kirjaimellisesti - "ruusun alla", eli yksin, eikä sitä siksi voida paljastaa) [22] .
Walt Disney on aina asemoinut Prinsessa olevan kaunotarin elokuvaksi, joka toteuttaa hänen elinikäisen unelmansa: prinssi ja prinsessa tanssivat pilvissä. "Rakkaus on lento, joten näytä se täällä", hän sanoi animaattoreille.
Walt Disney todella halusi Prinsessa olevan kaunotarin olevan jotain erilaista kuin hänen aikaisemmat elokuvansa [20] , ja hän päätti, että sarjakuvan visuaalinen suunnittelu voisi olla "avain" [20] . Disney määräsi henkilökohtaisesti Ayvind Earlin 20] - taiteilijan, joka oli työskennellyt studiossa vuodesta 1951 [23] - vastaamaan hänestä .
Maalauksen taiteellinen tyyli "alkoi", kun taiteilija John Hench vieraili Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa , jossa hän näki " Hunting the Unicorn " -kuvakudokset [2] [20] [24] . Museovierailun innoittamana Hench loi useita luonnoksia [20] , joista Ivind Earl teki myöhemmin testiväripiirroksia nähdäkseen, toimisivatko ne Prinsessa [2] [20] [24] . Myös herttua Earlen inspiraation lähteenä olivat kuvat The Duke of Berryn Magnificent Book of Hours -kirjasta [ 20] [25] [26] . Earl sanoo työstään seuraavaa:
Yritin käyttää kaikkea parasta mitä renessanssin taiteessa oli . Opiskelin ranskaa, saksaa ja flaamia ymmärtääkseni paremmin 1400-luvun italialaisen taiteen hienouksia , erityisesti Botticellin maalausta . Jotta sarjakuvasta tulisi elävä kuvakudos, työssä käytettiin myös japanilaisia ja persialaisia teoksia, jotka olivat erittäin vahvoja piirtäessään yksityiskohtia.
Hänen työnsä ansiosta taustat olivat hyvin pystysuorassa linjassa. Elokuva ei kuitenkaan ollut ulkonäöltään tiukasti goottilainen diagonaalisten valonlähteiden käytön vuoksi. Tämä näkyy jaksoissa metsässä, jossa auringonsäteet loivat tiukan vaaka- ja pystysuoran aukon, joka pehmensi tyhjyyttä ja loi tilaa.
Uusi visuaalinen suunnittelu vaati täysin erilaista lähestymistapaa hahmojen kuvaamiseen. Alun perin kolme hyvää keijua suunniteltiin tiukoiksi geometrisiksi hahmoiksi, jotka edustavat neliötä, kolmiota ja ympyrää. Saavuttaakseen tällaisen suunnitelman Ollie Johnstonin ja Frank Thomasin piti usein käydä supermarketeissa ja tarkkailla vanhempien naisten käyttäytymistä. Lopulta heidän täytyi vakuuttaa Walt pitkään siitä, että kolmen hyvän keijun kasvojen ei pitäisi olla kolmion muotoisia, vaan pyöristettyjä. Suunnitteluprojektia muutettiin, mutta kaikki muut sarjakuvan hahmot vastasivat Earlin asettamaa tyyliä.
Disney todella halusi animaattoreiden "tekevän sarjakuvan hahmoista mahdollisimman luonnollisia, melkein lihaa ja verta" [27] . Witch Maleficentin suunnitteli Mark Davis. Hän päätti, että negatiiviset hahmot tarvitsevat myös lyyrisiä poikkeamia ja dramaattisia monologeja. Animaattorin mukaan Maleficent ei tee koko elokuvan ajan muuta kuin uhkaa kaikkia ja pitää tuliisia puheita [28] .
Animaationauha täydentää klassista Disney-animaatiota, ja seuraava sarjakuva " Sata ja yksi dalmatialainen " (1961) käyttää jo Xerox-menetelmää. Sleeping Beauty suunniteltiin alun perin animaatiotekniikan vallankumoukseksi – ei ole sattumaa, että sen visuaaliset ja hahmosuunnittelut eroavat merkittävästi aiemmista Disneyn teoksista, kuten Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) ja Tuhkimo (1950) [29] [30] .
Disneyn työpaikka muissa elokuva- ja televisioprojekteissa ei antanut hänelle mahdollisuutta hallita animoidun kuvan tuotantoprosessia täysin. Hän keksi kuitenkin useita kohtauksia: Auroran paluu linnaan, kolmen hyvän keijun vuoropuhelu, jotka löysivät prinssin katoamisen, ja monia muita tärkeitä hetkiä.
Animaattorit | Hahmot |
---|---|
Mark Davis | Aurora, Maleficent ja Raven |
Milt Kahl | Prinssi Phillip |
Frank Thomas ja Ollie Johnston | Kasvisto, eläimistö ja Maryweza |
John Lounsbury | Kuningas Stephen ja kuningas Hubert [31] |
Walt Disney ei kuitenkaan periaatteessa tavannut näyttelijöitä, jotka äänestivät päärooleja, eikä antanut heille ohjeita. Mary Costa (prinsessa Aurora) aloitti musiikillisen uransa 9-vuotiaana. Pian hänestä tuli hänen unelmansa nähdä Walt Disney ja työskennellä hänen kanssaan. Studiossa koe-esiintymisen jälkeisenä päivänä hänelle ilmoitettiin, että hän oli saanut työpaikan, mutta joka kerta kun hän kysyi Waltilta ohjeita äänityksen aikana, hänelle ei annettu mitään. Hän tapasi hänet vasta kuvan lopussa, koska hän pelkäsi vaikuttaa hänen persoonallisuutensa.
Vasta 3 vuotta myöhemmin he nauttivat ensimmäisen aamiaisensa yhdessä [32] . Haastattelussa yksi toimittajista kysyi Costalta:
Kerro minulle, kuinka onnistuit välittämään päähenkilön sisäisen maailman tunteen? Loppujen lopuksi kuvaa on vaikea paljastaa, kun se perustuu vain kappaleisiin ja muutamaan dialogiin.
herra Disney vastasi:
Sinun täytyy piirtää hänen äänellään.
Mary Costa kysyi:
Ja kuinka Aurora osaa tanssia kanien, pöllön ja lintujen kanssa?
Sitten Disney ehdotti:
Anna minun käydä läpi kuvakäsikirjoitukset ja kertoa tarinan nukkuvasta kaunotaresta.
Hän teki näyttelijälle todellisen kiertueen studiossa ja osoitti "animaation taikuuden toiminnassa" [33] .
Walt Disneyllä ei ollut musiikillista taustaa, mutta ammattimuusikot ovat aina ihaillut hänen kykyään työskennellä laulajien, säveltäjien ja runoilijoiden kanssa. Tämä muistiinpano tehtiin yhdessä sarjakuvan luomisen aikana pidetyssä kokouksessa. Keskustelu alkoi Maleficentin ja kolmen hyvän keijun tunnuslaululla. Walter Schumann, elokuvan säveltäjä, ehdotti, että jokaisella kolmesta keijusta olisi oma teemalaulunsa. Walt kieltäytyi kategorisesti ja totesi, että kokonaisuutta ei kannata hajottaa osiin, koska se on liian hämmentävää ja katsojalle käsittämätöntä.
Sitten animaattori Ward Kimball neuvoi vaihtamaan Schumannin George Brunsiksi , ja lopulta kuva sai kunnollisen säestyksen Pjotr Tšaikovskin musiikkiin perustuen balettiin Prinsessa Ruusunen. Erityisesti 2 kappaletta - "Once in a Dream" ja "How Strange" - perustuvat allegrovalssiin. Musiikki, joka on orgaanisesti kudottu kerronnan kulkuun, luo viittauksen XIV vuosisadan keskiaikaiseen elämään .
Sleeping Beauty (alkuperäinen elokuvaääniraita) | |
---|---|
Soundtrack George Bruns | |
Julkaisupäivä | 29. tammikuuta 1959 |
Tallennuspäivämäärä | 8. syyskuuta - 25. marraskuuta 1958 |
Genre | Musiikkia elokuvaan |
Kesto | 75 min [34] [35] |
Tuottaja | Tutti Camarata |
Maa | USA |
Laulun kieli | Englanti |
etiketti | Walt Disney Records |
George Brunsin ja Tom Ederin kaikkien kappaleiden sanat ja musiikki, jotka perustuvat P. I. Tšaikovskin samannimiseen balettiin.
Sleeping Beauty [alkuperäinen ääniraita] | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ei. | Nimi | Kesto | |||||||
yksi. | "Päänimi/Once Upon a Dream/Prologi" | 2:57 | |||||||
2. | "Kauneuden ja laulun lahjat / Pahantekijä ilmestyy / Todellinen rakkaus voittaa kaiken" | 5:38 | |||||||
3. | "Terve prinsessa Auroralle" | 1:57 | |||||||
neljä. | "Pyörien palaminen / Keijujen suunnitelma" | 2:17 | |||||||
5. | "Maleficentin turhautuminen" | 2:08 | |||||||
6. | "Mökki metsässä" | 3:27 | |||||||
7. | "Kuuletko sen? / Ihmettelen" | 3:57 | |||||||
kahdeksan. | "Epätavallinen prinssi / Olipa kerran unelma" | 3:29 | |||||||
9. | "Maaginen talon siivous/sininen tai vaaleanpunainen" | 2:47 | |||||||
kymmenen. | "Salainen paljastettu" | 1:57 | |||||||
yksitoista. | "Skumps (Drinking Song) / Royal Argument" | 4:09 | |||||||
12. | "Prinssi Phillip saapuu / kuinka kertoa Stefanille" | 2:26 | |||||||
13. | Aurora's Return/Maleficent's Evil Spell | 5:06 | |||||||
neljätoista. | "Huono Aurora / Prinsessa Ruusunen" | 2:57 | |||||||
viisitoista. | Kielletty vuori | 2:51 | |||||||
16. | "Satu toteutui" | 2:48 | |||||||
17. | "Taistelu pahan voimien kanssa" | 5:11 | |||||||
kahdeksantoista. | "Herääminen" | 2:44 | |||||||
19. | "Finale (Prinsessa Ruusunen) [36] " | 1:43 |
Charles Perraultin runo, joka liittyy satuun "Sleeping Beauty", näyttää tältä:
Odota vähän, jotta aviomies ilmestyy,
komea ja rikas, lisäksi
se on täysin mahdollista ja ymmärrettävää.
Mutta sata pitkää vuotta sängyssä makaaminen ja odottaminen
Naisille on niin epämiellyttävää,
ettei kukaan heistä voi nukkua.
Otetaan ehkä toinen opetus:
Usein ne siteen linkit, joita Hymen neuloa,
Niin kauan kuin ne ovat hajallaan, ja makeampia ja hellämpiä,
Joten odottaminen on onnea, ei piinaa.
Mutta lempeä sukupuoli sellaisella tulella
Toistaa avioliiton uskontunnustustaan,
Mitä helvetin epäilyksiä kylvää siihen
Meillä ei ole tarpeeksi synkkää vihaa [37] .
Folklore on yleismaailmallisen kielellisen maailmankuvan yleismaailmallinen muoto ja suuri kirjallisuuden symboli, joka heijastaa ihmisten ajatusta. Tämä on ajatus, joka ei tullut ylhäältä, vaan ihmisten mentaliteetin, sen tapojen ja perinteiden syvältä. Disneyn fantasiaelokuvissa on aina outo vääristymä, joka on vanhojen tarinoiden mukauttamista amerikkalaisen elämän todellisuuteen [38] .
Walt Disneyn animaatioelokuva Sleeping Beauty eroaa jyrkästi versioista veljesten Grimmin ja Charles Perraultin klassisista satuista. Suurin ristiriita on se, että saksalaiset ja ranskalaiset sadut vievät yhteensä noin 3 sivua. Disneyn kirjoittajien piti luoda elokuva, joka olisi 75 minuuttia pitkä.
Kaikkien kahden sadun juoni on erilainen: Grimmin veljesten versiossa kolmastoista keijua ei kutsuttu juhliin, koska kuninkaalla ja kuningattarella oli vain 12 kultaista ruokailuvälinettä. Motiivi kirouksen määräämiseen prinsessalle tulee katkeruudesta, koska keijulle ei annettu asianmukaista kunnioitusta. Tämä päättää hänen roolinsa tarinassa, eikä hän näy uudelleen. Walt Disney yritti antaa juonelle aksiologisen luonteen selkeästi määritellyllä moraaliarvojärjestelmällä, joka määrää tietyn hahmon käyttäytymisen.
Elokuvasovituksessa keijujen määrä väheni neljään, joista kolme ensimmäistä olivat hyviä ja viimeinen pahoja. Se oli Maleficent. Itse asiassa hän on antagonisti, joka ei pidä siitä, kun kaikki muut ympärillä ovat onnellisia. Kuningas Stefan ja kuningatar eivät tarkoituksella kutsuneet häntä juhliin peläten tyttärensä kohtaloa.
Verrattuna Charles Perraultin versioon päähenkilön unen kesto lyheni. Ranskankielisessä versiossa lumoutunut prinsessa nukkui 100 vuotta, ja tuntematon prinssi herätti hänet unesta, jonka tarvitsi vain suudella kihlattuaan. Disney-sarjakuvalle oli tärkeää osoittaa, että prinssi ja prinsessa olivat jo rakastuneet toisiinsa, ja kaikki lisätestit ovat todiste Phillipin rakkauden totuudesta. Siksi Aurora nukkui vain päivän, eikä 100 vuotta, kuten alkuperäisessä.
Charles Perraultin version mukaan päähenkilön ja prinssin häiden jälkeen tarina jatkuu. Prinssi tuo rakastamansa linnaan, jossa hänen äitinsä asuu, joka poikansa lähdön jälkeen päättää syödä kuningattaren ja hänen lapsensa. Mutta jonkin ajan kuluttua prinssi palaa, ja hänen äitinsä hyppää piippuun, jossa hiipivät olennot repivät sen osiin [39] .
Siten Disney-animaatioelokuvan juoni perustuu Grimmin veljesten versioon, huolimatta siitä, että tekijät osoittavat Charles Perraultin. Tärkeimmät erot kansanperinteen lähteiden ja elokuvan välillä ovat seuraavat:
Tunnetun sadun sovitus mahdollisti elävämmin ja kuvauksellisesti paljastavan tarinan pääajatuksen nukkuvasta kaunotaresta: rakkaudelle mikään ei ole mahdotonta, ja todellinen rakkaus pystyy voittamaan kaikki esteet riippumatta siitä, kuinka ne voivat olla vaikeita [40] .
Variety - viikkolehti kehui erittäin hyvin kolmen hyvän keijun hahmojen, Mary Costan ja Bill Shirleyn laulusuorituksia sekä Pjotr Iljitš Tšaikovskin musiikin käyttöä sarjakuvassa [41] .
Oscar -ehdokkuudesta
Arnoldy E. Walt Disneyn elämä ja tarinat . - L . : Koulutus, 1968.
Charles Perrault ja Grimmin veljekset " Sleeping Beauty ". | |
---|---|
Teatteri |
|
Uudelleenkertomuksia |
|
Elokuvat |
|
Disney_ |
|
Hahmot |
Disneyn prinsessoja | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Elokuvat |
| ||||||||||
TV |
| ||||||||||
Spin-offeja |
| ||||||||||
Muut artikkelit |
|
Walt Disneyn animaatioelokuvat | |||
---|---|---|---|
| |||
| |||
|
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Bibliografisissa luetteloissa |