Adyghe kirjoittaminen

Adyghe-kirjoitus  - kirjoitus, jota käytetään adyghe- kielen kirjoittamiseen . Olemassaolonsa aikana se muutti graafista pohjaansa useita kertoja ja sitä uudistettiin toistuvasti. Tällä hetkellä Adyghe-kirjoitus toimii kyrillisillä kirjaimilla .

Adyghe-kirjoitus on historiallisesti käyttänyt seuraavia graafisia järjestelmiä:

• Arabialainen kirjoitus  - 1800-luvun puolivälistä 1920-luvulle. Sitä ei levitetty laajalti;
• Latina  - oli laajalti käytössä vuosina 1927-1938;
• Kyrillinen - vuodesta 1938 (tosin joskus aiemmin käytetty).

Varhaiset aakkoset

Adyghe-kielen aineiston fiksaatio juontaa juurensa 1600-luvulle (muistiinpanoja Evliya Chelebi ) [2] , mutta ensimmäiset yritykset luoda adyghe-kirjoituskieli ovat peräisin 1800-luvun alusta. Tiedetään, että tuolloin Adyghe Natauko Sheretlukov työskenteli aakkosten kehittämisen parissa, mutta papiston pyynnöstä hänen oli poltettava teoksensa [3] .

1830-luvulla Sulttaani Khan Giray mukautti kyrilliset aakkoset adyghe-kielen kirjoittamiseen, jota hän käytti muistiinpanoissaan Circassiasta.

Samaan aikaan yritettiin mukauttaa kyrilliset aakkoset adyghe-kieleen. Sen toteutti venäläinen etnografi-kaukasialainen L. Ya. Lyulye . Vuonna 1846 julkaistiin hänen kokoamansa ”Venäjä-cirkassi tai adig-sanakirja”, jossa käytettiin silloisia venäjän aakkosia (ilman kirjaimia d, sh, ѣ, ѳ, ѵ ) ja lisättynä digraafit t͡l, p͡l , t͡x, i͡e, u͡a, u͡o, yu͡yo . Kaukasialaisen kielitieteilijän P.K. Uslarin mukaan tämä aakkoset eivät heijastaneet riittävästi adyghe-kielen fonetiikkaa, koska kirjoittaja "ei ollut valmistautunut erillisiin kielellisiin tutkimuksiin". Lulier-aakkoset eivät saaneet lisäkehitystä [3] [5] .

Varsinaisen adyghe-kirjoituksen luominen juontaa juurensa vuoteen 1853, jolloin tiedemies ja kouluttaja U.Kh. Bersei kehitti adyghe-aakkoset arabiankielisten graafisten pohjalta. Samana vuonna Tiflisissä tässä aakkosessa julkaistiin " Terkessikielen aluke " [6] , jonka Tiedeakatemia sekä P. K. Uslar hyväksyivät. Tästä alukkeesta tuli ensimmäinen adyghe-kielinen kirja. Samaan aikaan tällä aakkosella oli useita merkittäviä haittoja - se käytti kirjaimia, jotka olivat välttämättömiä useiden arabiankielisten foneemien osoittamiseen, mutta joita ei tarvittu heijastamaan Adyghe-fonetiikkaa. Samaan aikaan kaikki oikeat Adyghe-foneemit eivät saaneet nimeä. Vuonna 1878 H. Sh. Anchok käytti hieman muokattua Bersey-aakkosta kansanperinnetekstien tallentamiseen [3] .

1900-luvun alussa useat kirjailijat (A. Bekuh, S. Siyukhov, Kh. Tletseruk, I. Khidzetl) kehittivät joukon arabiaan perustuvia adyghe-aakkosia. Akhmetov Bekuhin (muiden lähteiden mukaan - S. Siyukhov) kokoama aakkoset osoittautui menestyneimmäksi. Siitä julkaistiin vuonna 1918 Kubanin vallankumouskomitean aloitteesta aluke Jekaterinodarissa . Tässä aakkosessa esitetyn aakkoston perusteella sanomalehtiä, oppikirjoja ja muuta adyghe-kielistä kirjallisuutta alettiin ensimmäistä kertaa painaa laajalti. Tällä aakkosella oli kuitenkin myös useita puutteita - taaskaan kaikki adyghe-semantiset foneemit eivät heijastuneet siinä. Tästä huolimatta tämä aakkosto oli käytössä vuoteen 1927 [3] [7] .

Diasporassa arabiankieliset adyghe-aakkoset on laatinut Muhammad Kemal Khuazhev. Vuonna 1910 Kairossa julkaistiin tätä aakkosta käyttävä aluke. Tämä käsikirjoitus sisälsi 59 merkkiä, joista 8 oli kirjoittajan itsensä keksimiä [8] .

Romanisointi

Ensimmäisen latinaistetun adyghe-aakkosen laati adyghe-diasporan edustaja Blanau Batok. Vuonna 1918 hänen alukensa julkaistiin Konstantinopolissa , jossa esiteltiin seuraava aakkosten versio: E ᴇ, B b, P p, T t, C c, Ç ç, h, X x, X̂ x̂, D d, R r, Z z, J j, S s, Ŝ ŝ, G g, Ĝ ĝ, F f, K k, Q q, Q̂ q̂, L l, , M m, N n, V v, Y y, H ʜ, A a , e, I ı, İ i, O o, U u, W w [3] . Vuonna 1922 siellä julkaistiin myös aluke, jossa oli toinen versio latinalaisista aakkosista: aei ī uo ù з vwpbfrmnl ꞁ tds ts z dz y ç s̄ s̄s̄ j jj ȷ c cc dj dȷ Ḅ9 [ kh .

Neuvostoliitossa 1920 -luvulla käsikirjoitusten romanisointiprosessi oli käynnissä. Osana tätä prosessia, jo vuonna 1923, esitettiin kysymys adyghe-aakkosten latinisoinnista. Tämän kehittäminen uskottiin N. F. Yakovleville , joka esitteli projektinsa vuonna 1924. Vuonna 1926 tätä projektia yksinkertaistettiin jonkin verran, minkä jälkeen vuonna 1927 Adyghen alueellinen julkisen koulutuksen osasto hyväksyi sen virallisesti . Se näytti tältä:

Kirje	ᴀ	ʙ	c		d	ᴣ	e	ə	f
JOS	[ aː ] _	[ b ]	[ t͡s ]	[ t͡sʼ ]	[ d ]	[ d͡z ]	[ e ]	[ ə ]	[ f ]
Kirje	g	ǥ	ɦ	i	y	k	ꝁ	ʀ	ⱪ	l
JOS	[ ɡ ]	[ d͡ʒ ]	[ ħ ]	[ minä ]	[ j ]	[ k ]	[ t͡ʃ ]	[ kʼʲ ] _	[ kʼ ]	[ l ]
Kirje			m	n	o	ᴘ		q	r	s
JOS	[ ɬ ]	[ ɬʼ ]	[ m ]	[ n ]	[ o ]	[ p ]	[ pʼ ]	[ q ]	[ r ]	[ s ]
Kirje	s		ʃ	ħ	t		u	v	x
JOS	[ ʂ ]	[ ʃʼ ]	[ ɕ ]	[ ʃ ]	[ t ]	[ tʼ ]	[ u ]	[ w ]	[ x ]	[ χ ]
Kirje	z	ⱬ					đ		h	w
JOS	[ z ]	[ ʐ ]	[ ʑ ]	[ ʒ ]	[ ʁ ]	[ ɣ ]	[ t͡ʂ ]	[ t͡ʃʼ ]	[ ʔ ]	[ v ]

D. A. Ashkhamafilla oli myös merkittävä rooli latinaistettujen aakkosten kehityksessä . Adyghe-latinoiduissa aakkosissa ei ollut isoja kirjaimia, eikä sitä ollut yhdistetty muihin Neuvostoliiton kansojen aakkosiin. Tämä kirjoitus oli käytössä vuoteen 1938 [7] .

Adyghe-latinoitujen aakkosten luominen myötävaikutti kirjallisen kielen kehittymiseen, joka perustui Temirgoevin murteeseen. Samaan aikaan aloitettiin adyghe-kirjoituksen sääntöjen kehittäminen, joka valmistui yleensä vuosina 1933-1934. Kirjoja, sanoma- ja aikakauslehtiä painettiin latinalaisilla aakkosilla, toimistotyötä tehtiin ja töitä tehtiin oppilaitoksissa [7] .

• Adyghe Latinistetut aakkoset 1927-1938 (ensimmäinen sivu)

• Adyghe Latinistetut aakkoset 1927-1938 (toinen sivu) [10]

• Adyghe-aakkosten kirjainten vastaavuustaulukko. 1 - kyrillinen, 2 - latina, 3 - arabia 1918-1927. [11] [12]

Moderni aakkoset

1930-luvun jälkipuoliskolla kyrillisen kirjoittamisen prosessi alkoi Neuvostoliitossa. Tämän prosessin aikana, vuonna 1937, N.F. Yakovlev ja D.A. Ashkhamaf kokosivat uuden adyghe-aakkosen kyrillisin pohjalta, jonka NKP:n Adyghe-aluekomitea hyväksyi pian (b) . Vuonna 1958 keskusteltiin luonnoksesta adyghe-aakkosten uudistamiseksi, erityisesti sen lähentymisestä abhasian ja kabardino-tsirkassialaiseen kirjaimiin, mutta silloin ei päästy yksimielisyyteen uudistuksen tarpeesta. Myöskään asiantuntijoiden keskuudessa ei pitkään aikaan ollut yhtenäisyyttä kysymyksessä, mitä Adyghe-aakkosten di- ja trigrafioita tulisi pitää erillisinä kirjaimina ja mitä ei. Ajan mittaan vallitsi yksimielisyys siitä, että 66 Adyghe-kirjoituksen merkkiä, di- ja trigrafiaa pidettiin erillisinä kirjaimina, jotka paikallisen lehdistön sivuilla käydyn keskustelun jälkeen saivat lainsäädännöllisen konsolidoinnin vuonna 1989. 1990-luvun lopulla kysymys adyghe- ja kabardino-cirkassian kirjoitusten yhdistämisestä otettiin uudelleen esille, mutta sitä ei jälleenkään ratkaistu [7] .

Kirjain Гъ tarkoittaa velaarisointuista spiranttia , J  - alveolaarista palatalisoitunutta affrikaattia , Дз  - hammassointuista affrikaattia, Zhъ  - hammas-alveolaarista sointuista spiranttia, Zh  - alveolaarista palatalisoitunutta spiranttia, Къ  - velaarista pysähdystä semmaattista  palataalista preruptiivista , Katavtalista . aspiranttispirantti, Lӏ  — lateraalinen aspiranttispirantti, Pӏ  — labiaalinen okklusiivinen abruptiivinen, Tӏ  — hampaiden okklusiivinen abruptiivinen, Хъ  — velaarinen aspiratorinen spirantti, Хь  — nielun aspiraatiospirantti, Цconӏ  — hampaiden aspiratorinen puolikonuolio, semicontinuous, semicontinuous hampaiden aspiratorinen puolikontinuous , Chъ - alveolaariset aspiroiva puolisolu, chъ - alveolaariset aspireiviset puolipisteinen, chџ - alveolaarinen aspiroiva puolipisteinen, chџ - alveolaarinen aspiroiva puolipisteinen, chџ - alveolaarinen aspiroiva puolijohde, chџ - alveolaarinen aspiroiva puolijohde, alveolaarinen aspiraation aspirongoiva  , chџ - aasirongoiva aspirongoiva aspirongoiva, chџ -aspirongoiva, chџ  -aasirongoiva, alveolaarinen semonstroiva, alipirongoiva Шъ  - hammas-alveolaarinen aspiranttispirantti, Шӏ  - hammas-alveolaarinen aspiranttispirantti, Э  - lyhyt ääni [a], Ӏ  - kurkunpään pysähtyminen äkillisesti. Di- ja trigrafien elementti y tarkoittaa labialisaatiota [14] .

Vuonna 2018 julkisuuden henkilö Najdat Meshwez julkaisi kehittämäänsä aakkostoon perustuvan kokeellisen oppikirjan, jossa suurin osa di- ja trigrafioista korvattiin diakriittisillä kirjaimilla. Kirjoittajan mukaan hänen kehittämänsä projekti ei ole tarkoitettu korvaamaan olemassa olevaa aakkostoa, vaan helpottamaan sen opiskelua niille, jotka ovat vasta alkamassa oppia adyghe-kieltä ja/tai sen kirjallista muotoa [15] .

Muistiinpanot

1. ↑ A. Khatanov, A. Khatkov. Opi - työskentele. Maatalouspohjamaali aikuisille. - M. , 1924.
2. ↑ G. V. Rogava, Z. I. Kerasheva . Adyghe-kielen kielioppi. - Krasnodar - Maikop: Krasnodar-kirja. kustantamo, 1966. - S. 6-17. — 462 s. - 2000 kappaletta.
3. ↑ 1 2 3 4 5 M. I. Isaev. Kielten rakentaminen Neuvostoliitossa. - M . : "Nauka", 1979. - S. 180-191. — 352 s. - 2650 kappaletta.
4. ↑ W. S. Zekoh. Adyghe-kirjoituksen lyhyt historia // Adyghe-kielitieteen kysymyksiä. - 1983. - Numero. III. - S. 88-95.
5. ↑ L. Ya. Lulie. Sanakirja venäjä-cirkassi tai adigi. - Odessa, 1846.
6. ↑ Khatit F. R., Agoshkova O. V. U. Kh. Berseyn kirjallisen ja luovan toiminnan pedagogiset mahdollisuudet  // Maikop State Technological Universityn tiedote. - 2013. - Nro 2 . - S. 137-141 .
7. ↑ 1 2 3 4 M. M. Bidanok. Adyghe kirjallinen kieli. - Maykop: Elit, 2015. - S. 11-27. - ISBN 978-5-9906912-6-1 .
8. ↑ K. T. Hasan. Tšerkessilainen kouluttaja Kemal Mohammed Khuazhev // ASU:n tiedote. - 2014. - Numero. 2 (140). - S. 97-101. — ISSN 2074-1065 .
9. ↑ Adige Elfib . - Stambol, 1922.
10. ↑ s. kuusiv, ʃ. ʀuve. ᴀᴘere ʟᴀгv. - restow-don, krᴀsnodᴀr, 1927.
11. ↑ N. Yakovlev, D. Ashkhamaf. Lyhyt adyghe-kielen (kyakhin) kielioppi kouluun ja itseopiskeluun . - Krasnodar: Kraynatsizdat, 1930. - S. 123. - 1000 kappaletta. Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Haettu 13. huhtikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 1. kesäkuuta 2016. (määrätön) 
12. ↑ Adygian  romanisointi . Viron kielen instituutti (06.09.2003). Haettu 13. huhtikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 3. maaliskuuta 2016.
13. ↑ Adyghe-aakkoset (pääsemätön linkki) . Adygean tasavalta. Haettu 12. huhtikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 13. huhtikuuta 2016. (määrätön) 
14. ↑ Venäjän federaation ja naapurivaltioiden kielet. - M . : "Tiede". - T. I. - S. 42. - 432 s. - 385 kappaletta.  — ISBN 5-02-022647-5 .
15. ↑ Adygeassa julkaistiin kokeellinen projekti oppikirjasta yksinkertaistetulla adyghe-aakkosella . Neuvostoliiton Adygea. Haettu 25. marraskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 25. marraskuuta 2018. (määrätön)

Linkit

• Kokoelma Adyghe-kirjoja latinaksi Adygean tasavallan kansalliskirjaston verkkosivuilla