Kabardino-cirkassilainen kirjoitus

Kabardino-cirkassilainen kirjoitus  on kirjoitus, jota käytetään kabardino-cirkassian kielen kirjoittamiseen . Olemassaolonsa aikana se muutti graafista pohjaansa useita kertoja ja sitä uudistettiin toistuvasti. Tällä hetkellä kabardino-cirkassilainen kirjoitus toimii kyrillisinä . Samanaikaisesti diasporassa käytetään kyrillisten aakkosten lisäksi latinalaisia ​​aakkosia .

Kabardino-cirkassilainen kirjoitus on historiallisesti käyttänyt seuraavia graafisia järjestelmiä:

• Arabialainen kirjoitus  - 1800-luvun alusta 1920-luvulle. Ei ollut laajalle levinnyt
• Latina - 1900-luvun alusta nykypäivään. Sitä käytettiin laajalti vuosina 1923-1936.
• Kyrilliset aakkoset 1800-luvun alusta nykypäivään. Levinnyt vuodesta 1936 lähtien.

Varhaiset aakkoset

Kabardilais-tsirkassilainen kirjoitus juontaa juurensa 1800-luvun alkuun, vaikka keskiajan yksittäisiä epigrafisia monumentteja tiedetään yritetty tulkita kabardilaisiksi. 1700-luvun jälkipuoliskolla venäläisten ja eurooppalaisten tiedemiesten ensimmäiset yritykset korjata kabardilais-tsirkassikielistä aineistoa ovat peräisin 1700-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen kokemus oman kabardino-cirkassian kirjoitusten kehittämisestä ja toteutuksesta on Pietarin yliopiston opettajan I. Gratsilevskyn kehittämä kyrilliset aakkoset. Se laadittiin vuonna 1829 kabardialaislentueen koulutusta varten [1] .

Sh. Nogman aakkoset

Vuonna 1825 kabardilainen kouluttaja Sh. Nogma kokosi kabardilais-tsirkassilaiset aakkoset arabiankielisten graafisten pohjalta. Se sisälsi 42 kirjainta, joista 15 oli kirjoittajan keksimä merkitsemään tiettyjä kabardino-cirkassian kielen ääniä [2] .

Vuonna 1830, tutustuttuaan Gratsilevskyn kokemuksiin, Nogma kehitti uuden version aakkosista, tällä kertaa kyrillisillä kirjaimilla. Hän käytti tätä aakkosta kansanperinteen materiaalien tallentamiseen, laatien sanakirjan ja kieliopin [3] . Nogma käytti ylikirjaimia diakriittisiä kabardino-cirkassian ääniä osoittamaan . Tämän aakkoston yksittäisten kirjainten käytössä oli jonkin verran epäjohdonmukaisuutta , :[4]mutta yleensä siinä oli seuraavat merkit . Nogma-aakkoset, jotka soveltuivat hyvin kabardino-cirkassilaisen kielen monimutkaiseen fonetiikkaan, olivat historiallisesti erittäin tärkeitä, mutta eivät johtaneet kansallisen kirjoituskielen luomiseen [1] .

Uslarin ja hänen seuraajiensa aakkoset

Vuonna 1862 valkoihoinen tutkija P.K. Uslar kokosi tšerkessiläisen kouluttajan U.Kh. Berseyn avulla uuden version kabardino-cirkassialaisista aakkosista kyrillisillä pohjalla (Bersey oli koonnut myös adyghe- aakkoset muutaman arabian pohjalta vuotta aiemmin ). Vuonna 1865 Nalchikin kabardialaisen koulun opettaja K. Atazhukin uslar -aakkosia käyttäen kokosi ja julkaisi Tiflisissä "kabardian aakkosten" [3] .

1890-luvulla L. G. Lopatinsky tutki kabardi-tsirkassilaista kieltä. Hän paransi uslar-aakkosia ja kokosi siitä kabardialaisen sanakirjan, kieliopin ja joukon muita kirjoja. Lopatinskin ympärille muodostui koulutettujen kabardilaisten piiri, joista yksi, P. Tambiev, paransi jälleen kabardi-cirkassia kyrillisiä aakkosia ja julkaisi siitä vuonna 1906 aakkosen [3] . Tatlustan Sheretlokov kehitti vuonna 1916 toisen version kyrillisistä aakkosista, joka perustui edelleen uslar-aakkosiin. Vuonna 1920 siitä julkaistiin aluke [5] .

Arabialainen kirjoitus kabardino-cirkassialaiselle kielelle

1800-luvun jälkipuoliskolla - 1900-luvun alussa yritettiin toistuvasti luoda kabardino-cirkassilaista kirjoitusta arabialaisella graafisella pohjalla. Joten vuonna 1881 runoilija Bekmurza Pachev kehitti tällaisen aakkoston [6] . Toinen arabisoitu aakkosto kehitettiin Nuri Tsagovissa vuonna 1908, myöhemmin kirjailija paransi sitä toistuvasti. Toisin kuin monet muut, tämä kirjoitusversio löysi melko laajan sovelluksen - siitä julkaistiin useita kirjoja 1910-luvulla, mukaan lukien aluke. Kuten Pachev-aakkosissa, arabian vakiokirjaimiin lisättiin diakriittisiä kirjaimia osoittamaan tiettyjä kabardialaisia ​​foneemia [7] . Vuonna 1916 T. Sheretlokov, joka loi myös kyrillisiin aakkosiin perustuvan käsikirjoituksen, kehitti rinnakkain arabian kirjaimen kabardino-cirkassialaiselle kielelle. Vallankumouksen jälkeisinä ensimmäisinä vuosina hänen luomillaan aakkosilla painettiin myös useita kirjoja [8] .

1900-luvun alkuvuosina Venäjän ulkopuolella asuvat tšerkessiläiset yrittivät luoda kansallisen käsikirjoituksen. Joten vuonna 1909 Ottomaanien valtakunnassa asunut Muhammed Ptšegatlukov kokosi kabardi-cirkassian aakkosten arabialaisella graafisella pohjalla [3] .

Latinistetut aakkoset

Latinisaatio Neuvostoliitossa

Neuvostoliitossa alkoi 1920- luvulla kirjoitusten latinointiprosessi . Yksi ensimmäisistä latinaksi käännetyistä aakkosista oli kabardino-circassian. Toukokuussa 1923 B. Khuranov kehitti ja julkaisi latinalaistettujen aakkosten ensimmäisen luonnoksen. Vuonna 1924 Khuranov teki joukon muutoksia projektiinsa valkoihoisen tiedemiehen N. F. Yakovlevin kommenttien ja ehdotusten mukaisesti . Tämä aakkosten versio tuli viralliseksi, siitä alkoi julkaista kirjoja ja sanomalehtiä, ja sitä alettiin myös opettaa kouluissa [3] . Tarkistuksen jälkeen aakkoset alkoivat näyttää tältä [10] : a bwdg ꜧ e ӡ z ž ⱬ ijk ⱪ qh l lh mnop ph rs š ş t th vf fh x x̌ ɦ c ç ch yhuâ è Ọ ù .

Vuonna 1925 T. Borukaev paransi Khuranov-aakkoset. Hänen aakkosensa näytti tältä [11] : A a, B b, V v, D d, E e, G g, Gu gu, Z z, Ž ž, Z̧ z̧, Ӡ ӡ, Ꜧ ꜧ, Ꜧu ꜧu, I i , J j, K k, Ku ku, Ⱪ ⱪ, Ⱪu ⱪu, Q q, Qu qu, Qh qh, Qhu qhu, L l, , Lh lh, M m, N n, O o, P p, Ph ph, R r, S s, Š š, Ş ş, T t, Th th, U u, F f, Fh fh, X x, Xu xu, X̌ x̌, X̌u x̌u, ɦ, C c, Ç ç, Ch ch, Y y, H h, ', Ù ù, Je je, Jo jo, Ju ju, Ja ja .

I (1926) ja II (1928) turkkilaiset kongressit suosittelivat kaikille Neuvostoliiton kansoille paitsi siirtymistä latinalaisiin aakkosiin, myös jo aiemmin luotujen latinalaisten aakkosten yhdistämistä. Tältä osin kabardino-cirkassialaiseen aakkoseen tehtiin jälleen merkittäviä muutoksia, jotka tuovat sen graafisesti lähemmäksi muiden kaukasialaisten kansojen aakkosia. Vuonna 1930 Pohjois-Kaukasuksen alueen keskustoimikunta hyväksyi virallisesti uudistetut aakkoset . Se oli käytössä vuoteen 1936 [12] .

Romanisaatio diasporassa

Syyriassa vuonna 1926 laadittiin myös latinoitu kabardi-cirkassilainen aakkoset . Se sisälsi lisäkirjaimet ç ğ ı ş ʌ x̆ dj dz ll tç ts sekä umlaut (¨), grave (`) ja sirkumfleksi (ˆ) diakriittiset merkit [13] . Shaban Kubov kokosi toisen aakkoston Syyrian ja Jordanian tšerkesseille toisen maailmansodan jälkeen . Vuodesta 1952 lähtien siitä on julkaistu useita kirjoja. Tässä aakkostossa ei käytetty diakriittisiä kirjaimia (paitsi ç ja é ), merkki v toimi kyrillisen sauvan analogina, merkki u toimi kyrillisen y :n analogina polygrafeissa [14] .

Turkissa tšerkessiläinen diaspora käyttää useimmiten kyrillisiä aakkosia, mutta yksi julkisista organisaatioista - ADDER - edistää latinalaisten aakkosten käyttöä [15] . ADDERin ehdottama aakkoset näyttää tältä: A a, B b, C c, Ç ç, Ć ć, D d, E e, É é, F f, Ḟ ḟ, G g, Ǵ ǵ, Ğ ğ, H h , Ḣ ḣ, I ı, İ i, J j, Ĵ ĵ, K k, Ḱ ḱ, Ǩ ǩ, L l, Ĺ ĺ, M m, N n, O o, Ö ö, P p, Ṕ ṕ, Q q, R r, S s, Ś ś, Š š, Ş ş, Ṩ ṩ, T t, Ṫ ṫ, U u, Ü ü, W w, V v, X x, Y y, Z z, Ź ź, [ 16] . 2010-luvun puolivälistä lähtien tämä aakkosto (pienin vaihteluin) on otettu käyttöön kouluopetuksessa [17] [18] .

Moderni kyrilliset aakkoset

Vuonna 1936 kabardino-circassian aakkoset oli yksi ensimmäisistä Neuvostoliiton aakkosista, jotka siirrettiin kyrillisiin aakkosiin. Sen kirjoittaja oli Tuta Borukaev . Suuri määrä heittomerkkejä teki aakkosesta kuitenkin erittäin epämukavan, minkä vuoksi kaksi vuotta myöhemmin N. F. Jakovlevin johtama komissio uudisti sen ja sai nykyaikaisen ilmeen [3] .

Kabardian aakkoset 1936-1938 [19] [20] : A a, 'A' a, B b, C c, G g, G g g, D d, E e, Zh f, Zh zh, Z z, I ja , J y, K k, K' k', L l, L l, L' l', M m, N n, O o, P p, P' p', R p, S s, T t, T 't', U y, 'U 'y, F f, F' f, X x, Xx xx, Xb xb, C c, C' c', H h, Sh w, Sh sch, Shch' sh ' , b b, S s, b b, E e, Yu yu, olen .

Nykyaikaisella kabardino-cirkassialaisella aakkosella on seuraava muoto [21] :

Kirjain E merkitsee lyhyttä ääntä [a], Гъ  - uvulaarinen spirantti , J ja Dz  - affrikaatti , Zh  - palatalized [g], Кӏ  - stop-laryngeal [k], Къ  - stop-laryngeal stop [k], Kхъ  — uvulaarinen aspiraatiopysäytys [k], L  - äänetön [l], Lӏ  - lateraalinen stop-laryngeal äänetön spirantti [l], Пӏ  - stop-laryngeal [p], Тӏ  - stop-laryngeal [t], Фӏ  - stop- laryngeal [f ], Xb  - äänetön kurkunpään spirantti [x], Xb  - uvulaarinen spirantti [x], Cӏ  - stop-laryngeal vihellys [c], Shch  - vihellys [w] (ei-lainaisin sanoin), Shӏ  - stop- laryngeal [w], Ӏ  on guturaalinen lopetusääni. Elementti y di-, tri- ja tetragrafien koostumuksessa tarkoittaa pyöristystä [22] .

Kabardilais-cirkassilaisen kyrillisen aakkoston uudistamishankkeita esitettiin toistuvasti. Niinpä vuonna 1970 Lenin Guegu -sanomalehdessä julkaistiin luonnos, joka mahdollistaisi di-, tri- ja tetragrafien lähes kokonaan luopumisen. Tämä projekti ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Projektin mukaan aakkosten piti olla seuraavassa muodossa: [23] . 1990-luvulla kehitettiin projekti kabardino-cirkassian ja adyghe - aakkosten yhdistämiseksi. Vuonna 1999 tämä hanke hyväksyttiin tieteellisessä konferenssissa Nalchikissa, mutta sitä ei koskaan toteutettu [24] .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 M. I. Isaev. Kielten rakentaminen Neuvostoliitossa. - M . : "Nauka", 1979. - S. 180-191. — 352 s. - 2650 kappaletta.
2. ↑ Urys, 2000 , s. 215-216.
3. ↑ 1 2 3 4 5 6 Z. Yu. Kumakhova. Adyghe - kirjallisten kielten kehitys . - M . : "Nauka", 1972. - S. 12-19. - 280 s. -900 kappaletta .
4. ↑ Urys, 2000 , s. 212.
5. ↑ Urys, 2000 , s. 249-250.
6. ↑ Urys, 2000 , s. 232-235.
7. ↑ Urys, 2000 , s. 242-249.
8. ↑ Urys, 2000 , s. 250-253.
9. ↑ Ţ. Borquej. Ja pe levaqve. - Nalşük, 1930.
10. ↑ B. X̌uyranxe. Qeberdej txyļ (Èlyfbej). - Nalšyk, 1924.
11. ↑ Urys, 2000 , s. 256-257.
12. ↑ Urys, 2000 , s. 262-264.
13. ↑ N. V. Jushmanov. Kielen tunniste. - M. - L .: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1941. - S. 22. - 43 s. - 3000 kappaletta.
14. ↑ A. H. Kuipers. Foneemi ja morfeemi kabardiaksi (itäinen adyghe) . - s'Gravenhage: Mouton, 1960. - S. 116-117. - 124 p.
15. ↑ Turkin tšerkessiläiset hälinässä aakkosista  . Al-monitori. Käyttöpäivä: 16. marraskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 17. marraskuuta 2015.
16. ↑ ADIǴE ALFABE . Käyttöpäivä: 16. marraskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 17. marraskuuta 2015. (määrätön)
17. ↑ 5.Sınıf Adıgabze Çerkesçe Ders Kitabı . - 2019. - ISBN 978-975-11-4761-5 .
18. ↑ 6.Sınıf Adıgabze Çerkesçe Ders Kitabı . - 2019. - ISBN 978-975-11-4762-2 .
19. ↑ Borykuey T'ut'a. Primer. - Nalshik, 1936.
20. ↑ Kabardino-cirkassian kielen oikeinkirjoitussäännöt (luonnos) = Kabardey-Cherkesybzam yy spellingthyk'a habzakhar (luonnos). - Naltšik, 1937. - 62 s. - 1100 kappaletta.
21. ↑ Guguet L. T., Zehuehu L. Hu. Adygebze (Edzhekӏere tkhekӏere zeryzrag'aschӏe tkhyl). - Nalshik: "Elbrus", 1984. - 160 s.
22. ↑ K. M. Musaev. Euraasian kansojen kielet ja kirjoitukset. - Almaty: "Gylym", 1993. - S. 101-108. — 242 s. - 100 kappaletta.  - ISBN 5-628-01418-4 .
23. ↑ Lenin Guegu. 30. huhtikuuta 1970
24. ↑ Kabardino-Circessian kieli. - Nalchik: Humanitaarisen tutkimuksen instituutti KBR, 2013. - T. I .. - P. 1.

Kirjallisuus

• Huh. Kilpi Urys. Adygebzem ja thyde . - Nalshik: "Elbrus", 2000. - 358 s. - 1000 kappaletta.  — ISBN 5-7860-1439-x .