Semjon Akimovitš An-taivas

Semjon Akimovitš An-taivas
Nimi syntyessään Shloyme-Zalman Rappoport
Aliakset S. An-sky
Syntymäaika 15. (27.) lokakuuta 1863 [1]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 8. marraskuuta 1920( 1920-11-08 ) [2] [3] [4] […] (57-vuotias)
Kuoleman paikka
Kansalaisuus  Venäjän valtakunta
Ammatti kirjailija, publicisti , etnografi, toimittaja
Teosten kieli jiddish , venäjä
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Semjon Akimovitš An-sky ( jiddish  ש . אַנ-סקי ‎, S. An-sky , oikea nimi Shloyme-Zanvl (Solomon) Rappoport ; 1863 , Chashniki , Vitebskin lääni  - 8. marraskuuta , sota 92awr , 1 . , näytelmäkirjailija, publicisti, etnografi, vallankumouksellinen, julkinen ja poliittinen henkilö.

Elämäkerta

Varhaisvuodet ja populismi

Solomon Rappoport syntyi vuonna 1863 Chashnikin kylässä Vitebskin maakunnassa ortodoksiseen juutalaisperheeseen . Hänen äitinsä Khana piti pientä tavernaa , ja hänen isänsä Aron Rappoport palveli Moskovan Poljakov-yhtiön kuriirina [7] .

Solomon sai perinteisen juutalaisen koulutuksen chederissä , eikä hän osannut venäjää ennen 17-vuotiaana. Chederin lopussa hän astui seuraavan tason uskonnolliseen kouluun - yeshivaan [8] . Opiskellessaan jeshivassa ystäviensä kanssa hän kiinnostui juutalaisen valistuksen  - Haskalah-liikkeen - ideoista . Valistusajatusten vaikutuksesta hän erosi ortodoksisesta juutalaisuudesta . Yhdessä ystäviensä kanssa hän harjoitti koulutusideoiden ja kirjallisuuden levittämistä, minkä vuoksi ortodoksisuuden kannattajat vainosivat häntä. Hän yritti ansaita rahaa yksityistunneilla, mutta harhaoppiepäilyjen vuoksi hänet pakotettiin jatkuvasti vaihtamaan asuinpaikkaansa. Lioznossa asunut Solomon Rappoport joutui konfliktiin paikallisen juutalaisyhteisön kanssa ja oli uskonnollisen eron partaalla siitä [9] . Sitten hän muutti Dvinskiin , mutta ei saanut sieltäkään töitä. Hänen ensimmäinen kirjallinen kokemuksensa juontaa juurensa tähän aikaan - tarina juutalaisesta elämästä "Perheen historia" [10] .

16-vuotiaana Salomon vei mukanaan juutalaiseen ympäristöön tunkeutuneen venäläisen populismin ideat . Populististen ajatusten vaikutuksesta hän alkoi tutkia aktiivisesti venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Osoittaessaan erinomaisia ​​kykyjä hän oppi lyhyessä ajassa vapaasti venäjän kielen [9] . Irtisanoutuessaan juutalaisesta ympäristöstä Salomon meni saarnaamaan populismia itäslaavilaisten keskuudessa. Hän vietti vaeltavaa elämää, harjoitti kirjansidontaa, seppätyötä ja muita käsitöitä [10] . Vapaa-ajallaan hän järjesti kansanlukemat, joiden aikana hän luki venäläisten kirjailijoiden teoksia. Kylissä ja kylissä asuminen johti hänet yhteenottoon paikallishallinnon kanssa, mistä Salomo epäili juutalaisena . Hänet pidätettiin toistuvasti , hänelle määrättiin sakkoja , karkotettiin ja vangittiin [8] . Tämä sai hänet ajatukseen "mentyä maan alle". Jekaterinoslavin maakunnassa Solomon sai työpaikan kaivostyöläisenä ja työskenteli useita vuosia hiili- ja suolakaivoksissa . Täällä hän tunsi olonsa turvalliseksi, koska mikään hallinto ei seurannut kaivostyöläisten elämää. Kaivostyöläisten keskuudessa asunut Solomon jatkoi kansanlukemien järjestämistä, mikä herätti suurta kiinnostusta yleisössä. Aikalaisten mukaan hän oli ensiluokkainen tarinankertoja. Kansainvälisessä kaivosympäristössä Solomon nimettiin uudelleen Semyoniksi ja hänet pidettiin omana [9] .

Kirjallisen toiminnan alku

Työskennellessään Jekaterinoslavin kaivoksissa hän alkoi kirjoittaa artikkeleita kaivosmiehen elämästä ja lähettää niitä paikallisiin sanomalehtiin. Eräänä päivänä Jekaterinoslavin (tai Khersonin) sanomalehden Yug toimittaja G. I. Shreider kiinnitti huomion nuoren kirjailijan artikkeleihin. Kutsuessaan häntä luokseen, Schrader julisti: joko hän, Schrader, ei ymmärrä mitään kirjallisuudesta tai Semyon Rappoport on luonnollinen kirjailija , joka ei itsekään tiedä lahjakkuudestaan ​​[9] . Hän neuvoi Semjonia ryhtymään kirjoittamiseen ja antoi hänelle suosituskirjeen suurimmalle populistiselle kirjailijalle Gleb Uspenskylle . Saatuaan suosituskirjeen Semjon saapui Pietariin viimeisellä rahalla ja esitteli itsensä Gleb Uspenskylle. Semjon kertoi kirjailijalle juutalaisten tuhoisasta elämästä Pale of Settlementissä, ja hän kuunteli kyyneleet silmissään. Gleb Uspenskystä tuli Semjonin opettaja ja mentori kaunokirjallisuuden alalla. Hänen vaikutuksensa alaisena Semjon kirjoitti joukon esseitä kansanelämästä: "Tavernassa", "Tarjolla", "Uusiin maihin", "Kauppa", jotka julkaistiin lehdessä " Russian Wealth " [10] . Ouspensky puolestaan ​​keksi Semjonin kirjallisen salanimen  - S.A. An-sky , josta lopulta tuli pääsukunimi [9] . Pseudonyymi perustui Semjonin äidin nimeen - Khana (Anna) [8] .

Vuonna 1892 Semjon An-sky lähti Gleb Uspenskyn neuvosta ulkomaille. Asuttuaan lyhyen Saksassa ja Sveitsissä hän asettui Pariisiin , jossa hän tutki ranskalaisten työläisten elämää. Jonkin aikaa hän työskenteli tehtaalla ja kirjansidontapajassa. Hän jatkoi kirjoittamista. Vuonna 1894 hän kirjoitti kirjan "Essays on Folk Literature", jossa hän yritti tieteellisesti analysoida venäläistä ja ukrainalaista kansanperinnettä [8] . Samana vuonna 1894 An-skystä tuli Gleb Uspenskin suosituksesta Pariisissa asuneen populistisen ajattelijan Pjotr ​​Lavrovin henkilökohtainen sihteeri . Kuuden vuoden ajan Lavrovin kuolemaan asti hän hoiti sihteeritehtäviä. Lavrovin sanelemana An-sky kirjoitti muistiin perustavanlaatuiset teoksensa: "Kokemus ajatuksen historiassa", "Esihistoriallisen ajanjakson kokemukset" ja "Johdatus ajattelun historiaan" [9] . Lavrovin sihteerin vuosista tuli An-skylle eräänlainen "yliopisto", jossa hän hankki laajaa tietämystä filosofian ja yhteiskuntatieteiden alalta. An-taivas seurasi Lavrovia hänen elämänsä viimeisiin minuutteihin asti; 6. helmikuuta 1900 ajattelija kuoli syliinsä [9] . Esseessä "P. Lavrovin kuolema" An-sky kuvaili intohimoisesti viimeisiä hetkiään.

Maalaissosialistisessa liigassa

Lavrovin vaikutuksen alaisena An-sky osallistui suureen politiikkaan . Lavrovin talo Pariisissa oli niin sanotun "Vanhan Narodnaja Voljan ryhmän" keskus, joka selviytyi Narodnaja Voljan tappiosta . Lavrovin sihteerinä An-sky piti yhteyttä kaikkien venäläisen siirtolaisuuden populististen ryhmien edustajiin [9] . 1900-luvun lopulla Venäjällä alkoi populististen piirien yhdistämisprosessi yhdeksi organisaatioksi, joka päättyi vuonna 1902 Sosialististen vallankumouksellisten puolueen perustamiseen. An-sky oli myös osansa tässä prosessissa. Lavrovin kuoleman jälkeen An-sky asettui Berniin . Vuonna 1899 kuuluisa vallankumouksellinen Viktor Tšernov saapui Sveitsiin Tambovista . Tšernov esitti aloitteen erityisen puolueettoman järjestön perustamiseksi, joka harjoittaisi talonpoikien laittoman kirjallisuuden julkaisemista ja lähettämistä Venäjälle. Tšernovin ideana oli peittää Venäjä talonpoikaisvallankumouksellisten "veljeskuntien" verkostolla, joka toimisi pohjana tulevalle talonpoikavallankumoukselle [ 9] .

An-sky otti Tšernovin idean innokkaasti vastaan ​​ja sai kuolevan Lavrovin siunauksen. Välittömästi Lavrovin kuoleman jälkeen, helmikuussa 1900 , perustettiin uusi järjestö, nimeltään Agraar Socialist League . Sen perustajia olivat: S. A. An-sky, V. M. Chernov, H. O. Zhitlovsky , L. E. Shishko , F. V. Volkhovsky ja E. E. Lazarev [9] . Liitto osallistui aktiivisesti vallankumouksellisen kirjallisuuden julkaisemiseen tavalliselle kansalle. Julkaisussa olivat mukana tunnetut kirjailijat N. A. Rubakin , V. I. Dmitrieva ja muut . Maalaissosialistisen liiton esitteitä toimitettiin Venäjälle ja paikalliset populistiset piirit jakoivat talonpoikien kesken. Vuoden 1902 alkuun mennessä Liiga oli julkaissut yli 25 000 pamflettia. Samana vuonna liitto sulautui erityissopimuksen nojalla Venäjällä muodostettuun sosialististen vallankumouksellisten puolueeseen . Fuusion jälkeen kustannustoiminta sujui entisestään, ja vuoden 1902 loppuun mennessä julkaistujen esitteiden määrä oli 317 000 (noin miljoona sivua) [9] . Seuraavina vuosina Maatalouden sosialistiliitto hajosi sosialistivallankumoukselliseksi puolueeksi.

Liigatyönsä ohella An-sky jatkoi kaunokirjallisuuden kirjoittamista. Näinä vuosina hänen kiinnostuksensa juutalaisaiheita kohtaan hahmottui. Vuosina 1900-1904 hän kirjoitti tarinoita ja romaaneja juutalaisesta elämästä: "Turkkilainen Mendel", "Juutalaisessa perheessä", "Ensimmäinen pääskynen", "Aidan tuhoajat" ja muita [10] . Samoin vuosina hän kirjoitti joukon runoja venäjäksi ja jiddišiksi , joista tunnetuin oli runo "Oath" (" Di shvue "). Jiddishin kielellä kirjoitetusta "Valasta" tuli " juutalaisten työläisten Marseillaise ", ja Bund hyväksyi sen puolueen hymniksi . Samaan aikaan kirjoitettiin yksinäytös "Foter un zun" ("Isä ja poika") ja eeppinen runo "Ashmedai" (" Asmodeus ") [10] .

Venäjän ensimmäisen vallankumouksen aikana

Ensimmäisen Venäjän vallankumouksen alku löysi An-skyn Sveitsistä. Tänä aikana hänestä tuli läheinen pappi Georgi Gapon , joka pakeni Venäjältä 9. tammikuuta 1905 tapahtuneiden tapahtumien jälkeen . Sosialistivallankumouksellisten rajan yli lähettämä Gapon ryhtyi yhdistämään vallankumoukselliset puolueet aseellista kapinaa varten . An-sky oli läsnä Gaponin koolle kutsumassa puolueiden välisessä Geneven konferenssissa sihteerinä [11] . Hän laati kaksi konferenssin julistusta, joissa hahmoteltiin kokoontuneiden puolueiden yleiset tavoitteet: aseellinen kapina, perustuslakia säätävän kokouksen koollekutsuminen, liittotasavallan luominen ja maan sosialisointi. Myöhemmin An-sky auttoi Gaponia kirjoittamaan vallankumouksellisia vetoomuksia, jotka sosialistivallankumouksellinen puolue julkaisi massaliikkeessä laittomasta tuonnista Venäjälle. Kesällä 1905, An-skyn neuvosta, Gapon kirjoitti pamfletin juutalaisten pogromeja vastaan ​​[12] . Rahat pamfletin julkaisemiseen antoi varakas juutalainen, joka uskoi Gaponin maagiseen vaikutukseen massoihin. Pamfletin on laatinut An-sky, mutta lopullisen version on kirjoittanut Gapon itse. Pamfletti julkaistiin 70 000 kappaletta ja kaikki vallankumoukselliset puolueet lähettivät sen Venäjälle. An-sky puhui yhteistyöstään Gaponin kanssa esseessä "My Acquaintance with G. Gapon", joka julkaistiin "Russian Wealth" -lehdessä vuonna 1909 [11] .

Manifestin jälkeen 17. lokakuuta An-sky palasi Venäjälle ja ryhtyi vallankumoukselliseen journalismiin . Matkalla Venäjälle hän käänsi Internationalen tekstin jiddišiksi [8] . Hän työskenteli aktiivisesti sosialistivallankumouksellisen puolueen ensimmäisessä laillisessa sanomalehdessä Son of the Fatherland, jota toimitti hänen ystävänsä G. I. Schreider [9] . Toimittajien ohjeiden mukaan An-sky teki matkan Sedlecin pogromin paikalle. Hänen kirjeenvaihtonsa Sedlecin pogromista teki suuren vaikutuksen lukijoihin; V. M. Chernovin mukaan he kirjaimellisesti ravistivat sydämet [9] . Jatkossa An-sky teki kirjeenvaihtajamatkoja ympäri Venäjää. Vallankumouksellisen journalismin ohella hän tutki kansanelämää. Vallankumouksen hiipuessa hän alkoi kiinnittää yhä enemmän huomiota etnografiaan ja juutalaiskysymykseen. Julkaistu useissa juutalaisissa aikakauslehdissä: "Jewish World", "Jewish Antiquities" ja "Experienced". Vuonna 1908 hänestä tuli yksi Pietarin juutalaisen kirjallisuuden seuran perustajista. Hän oli juutalaisen historiallisen ja etnografisen seuran ja juutalaisen kansanmusiikin seuran jäsen. Tämän ajan kirjallisista teoksista tähän aikaan kuuluu vuonna 1907 julkaistu tarina "Uudella tavalla" [10] . Samana vuonna hän julkaisi Pietarissa pamfletin "Mitä on anarkismi?" [kahdeksan]

Etnografisen tutkimusmatkan valmistelu

Vuonna 1909 An-sky aloitti suurenmoisen tieteellisen tapahtuman - etnografisen tutkimusmatkan pitkin Juutalaisten asutusta . Retkikunnan tavoitteena oli tutkia Itä-Euroopan juutalaisten perinteistä kulttuuria, joka oli nopeasti romahtamassa uusien kulttuurivaikutteiden vaikutuksesta. Vuoden 1909 alussa artikkelissa "Jewish Folk Art" An-sky kirjoitti: "Ehkä juutalaisen etnografian tutkimisen alalla on tehty vähemmän kuin minkään puolivilliheimon etnografiassa. Totta, Venäjän juutalaiset toivat esiin monia merkittäviä etnografeja keskuudestaan, mutta yksikään heistä ei ollut mukana juutalaisen etnografian kehittämisessä ... Nykyajan juutalaiset etnografit L. Ya. Sternberg , M. A. Krol , V. G. Bogoraz (Tan) , V. I Siperian tundralla elämänsä parhaat vuodet viettäneet Yokhelson joutui olosuhteiden pakosta tutkimaan villi- ja puolivillipaimentolaisia, burjaatteja, jukagiireja, giljakkeja, tšuktseja jne. Ja juutalaiset odottavat edelleen heidän etnografinsa” [8] .

Ehdotuksella retkikunnan järjestämisestä An-sky kääntyi Pietarissa vuonna 1908 perustetun juutalaisen historiallisen ja etnografisen seuran [13] johdon puoleen . Retkikunnan tehtävänä oli olla "kattava ja laajalle levinnyt kokoelma kaikentyyppisiä kansantaideteoksia, juutalaisen antiikin monumentteja, kuvaus juutalaisen elämän kaikista osa-alueista" [8] . Vuoteen 1912 mennessä An-sky onnistui saamaan periaatteellisen suostumuksen retkikunnan suorittamiseen. Varoja retkikuntaan 10 tuhatta ruplaa myönsi paroni VG Gunzburg , kuuluisan juutalaisen filantroopin Horace Gunzburgin poika . Maaliskuussa 1912 Pietariin kutsuttiin koolle juutalaisten johtajien kokous keskustelemaan tulevasta tutkimuksesta, jossa S. A. An-sky, S. M. Dubnov , L. A. Sev , M. I. Kulisher , G. B. Sliozberg , L. Ya. Sternberg , A. I. Braudo ja muut [ 13] . Kokouksessa ratkaistiin kysymyksiä retkikunnan suorittamisesta, tutkimuksen laajuudesta, työmenetelmistä, reitistä ja niin edelleen. Tutkimusmatkan alkuperäinen kokoonpano hahmoteltiin, johon kuuluivat kirjailija ja etnografi S. A. An-sky, musiikkitieteilijä ja säveltäjä Yu. D. Engel sekä valokuvaaja ja taiteilija S. B. Yudovin . Tutkimusmatka päätettiin aloittaa Volynin maakunnasta , vanhimman juutalaisen asutuspaikan paikasta. Retkikunta nimettiin paroni G. O. Gintsburgin mukaan [13] [14] .

Tutkimusmatka alkoi kesällä 1912. Elokuussa 1912 An-sky kuitenkin keskeytti tilapäisesti osallistumisensa tutkimusmatkaan voidakseen käsitellä Beiliksen tapausta lehdistössä . Juutalaisen kansankulttuurin tuntijana An-sky oli innokkaasti kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy veririkokseen . Vuonna 1911 hän kirjoitti artikkelin "Rituaalinen panettelu juutalaisessa kansantaideessa", joka julkaistiin "Russian Wealth" -lehdessä. Antaessaan artikkelin toimittaja Vladimir Korolenkolle An-sky toivoi, että se auttaisi häntä puolustamaan Beilisiä [13] . Artikkeli on kirjoitettu keskiajalla ja nykyaikana tallennetun kansanperinteen aineistoon ja päättyi seuraavaan yleistykseen: "Tämä on hämmennyksen ja kauhun kansanperinne, joka paljastaa meille kokonaisen metsästettyjen kansan mielentilan, järkyttynyt ja avuton. Jos kansan mielikuvituksen on turvauduttava yliluonnolliseen apuun panettelun paljastamiseksi totuuden ja oikeuden voiton saavuttamiseksi, niin tämä osoittaa, että ihmiset ovat menettäneet uskonsa tavalliseen, maalliseen oikeudenmukaisuuteen .

Juutalainen etnografinen tutkimusmatka

Etnografinen tutkimusmatka alkoi 1. heinäkuuta 1912 . An-skyn, Engelin ja Yudovinin ensimmäinen matka kulki Volhynian alueen läpi. Matka alkoi Ruzhinin kaupungista ja päättyi Lutskiin [13] . Retkikunnan liikettä seurasi tiiviisti poliisilaitos . Pietarin turvallisuusosaston päällikön 5. elokuuta 1912 päivätty sähke kertoi, että "sosialistisen vallankumouksellisen puolueen jäsen Tsasnikov, Vitebskin maakunnan Rappoportin kauppamies, meni Pietarista Berditševiin, lempinimeltään An-taivas, jota on tarkkailtava” [16] . Syyskuun alussa retkikunta jatkoi työtään ilman Engeliä, joka oli lähtenyt. Marraskuussa 1912 An-sky palasi Pietariin ja toi mukanaan päiväkirjoja, kenttämuistiinpanoja, äänitteitä fonosylintereihin, valokuvia ja luonnoksia. Hän kertoi matkan tuloksista raportissa, joka tehtiin joulukuussa 1912 Moskovan seurassa oikean tiedon levittämiseksi juutalaisista. 25. maaliskuuta 1913 An-sky piti Pietarissa laajan julkisen luennon "Jewish Folk Art", joka oli laadittu ensimmäisellä tuotantokaudella kerättyjen materiaalien perusteella [13] . Retkikunnan toinen matka alkoi 9.6.1913, myös Volhyniassa. Musiikkitieteilijä Zinovy ​​​​Kisselgof osallistui siihen Julius Engelin sijaan . Tällä kertaa matka alkoi Dubnon kaupungista Volynissa, jatkui Podolskin maakunnassa ja päättyi Valko -Venäjän alueelle . An-sky raportoi retkikunnan tuloksista, kerätystä rikkaasta materiaalista ja seuraavan vuoden suunnitelmista luennolla "Paroni G.O.:n mukaan nimetyn etnografisen tutkimusmatkan työstä 19. huhtikuuta 1914 [13] .

An-sky raportoi retkikunnan tuloksista kirjeessään Jewish Antiquity -lehden toimittajille. Raportin mukaan retkikunta tutki työn aikana yli 70 asutuksen paikkaa , keräsi yli 700 museo- ja taiteellista antiikkia, nauhoitti valtavan määrän kansantaruja , sananlaskuja , sanontoja , "1500 kansanlaulua, ylös 1000 kansanmusiikkiin, lauluun, juomiseen, synagoogaan ja musiikkiin (äänitettynä fonografilla) ... Kerätty on useita satoja historiallisesti merkittäviä muinaisia ​​dokumentteja, tunnettujen henkilöiden kirjekokoelmia, muistelmia, jopa sata vanhaa käsikirjoitusta, pincussia. On koottu suuri kokoelma vanhoja alkuperäisiä piirustuksia, nimilappuja pincuseista, mizrakeista, ketubeista jne., noin 1500 valokuvaa on otettu muinaisista synagogista, niiden sisustuksesta, kivoista ja amboista, taiteellisista palvontaesineistä, hautakivistä, tyypeistä, kohtauksia jne. » [13] Tekijän työn tuloksena kirjoittaja sai aikaan laajan tutkimuksen "Juutalaiset jokapäiväisessä ja uskonnollisessa elämässään". An-skyn suunnitelman mukaan julkaisun piti sisältää viisi osaa kansanperinnettä ja historiallista materiaalia, viisi osaa musiikkiteoksia ja viisi "Juutalaisten antiikkialbumeita" [13] . Kirjoittaja työskenteli kerätyn aineiston systematisoinnissa elämänsä loppuun asti.

Molempina vuodenaikoina retkikunnan reitti kulki hassidismin historiaan läheisesti liittyvän alueen läpi . Suurin osa retkikunnan tallentamista melodioista ja legendoista kuultiin paikallisilta hassideilta ja yhdessä ne edustivat todellista "hasidismin tietosanakirjaa" [13] . Erityisen ahkerasti tutkijat keräsivät legendoja, jotka liittyivät hassidismin perustajan, Baal Shem Tovin (Besht) elämään. Suurin määrä tällaisia ​​legendoja kerättiin Medzhybizhissä . An-sky käsitteli joitakin Medzhibozhissa tallennettuja legendoja kirjalliseksi ja valmisteli julkaistavaksi. Tämä sykli sisältää: "Kokous (legenda)", "Tarina Beshtistä ja pyhimyksistä, jotka kuolivat herjauksen vuoksi. Legenda”, ”Tarina Beshtistä ja murhatuista kristityistä. Tarina, Tarina timanttikyynelistä, Painajainen arvoitus. Tarina yhdestä salaperäisestä vauvan murhasta, "Rabbi Yisroelin Yante (vaimo), "Tzadikin ihme", "Ihmisen tuolla puolen. Legenda" [13] .

Ensimmäisen maailmansodan aikana

Vuonna 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota . Näissä olosuhteissa An-sky joutui luopumaan etnografisen tutkimusmatkan jatkamisesta. Sotilaalliset operaatiot Venäjän , Saksan ja sen liittolaisten välillä alkoivat juutalaisten historiallisen asuinalueen alueella, jossa retkikunta järjestettiin aikaisempina vuosina. Sota antoi murskaavan iskun perinteiselle juutalaiselle kulttuurille. Monet siirtokunnat tuhoutuivat, asukkaat karkotettiin paikoiltaan, väestö joutui pogromien ja väkivallan kohteeksi. Monet kulttuurimonumentit katosivat peruuttamattomasti.

Vuonna 1915 An-sky meni vihollisuuksien paikalle koko Venäjän kaupunkiliiton alaisuudessa perustetun pakolaisten avun komitean edustajana [15] . Vihollisuuksien olosuhteissa hän yritti jatkaa etnografista tutkimusta ja pelastaa juutalaisen kulttuurin muistomerkit tuholta. An-skyn toiminta-alueena oli Lounaisrintama , joka kulki Itävalta-Unkarin valtakuntaan kuuluneen Galician alueen läpi . Galician juutalaisten kulttuuri oli identtinen Venäjän Pale of Settlementin alueella asuneiden juutalaisten kulttuurin kanssa. Galiciassa An-sky onnistui täydentämään etnografista kokoelmaansa. Samaan aikaan sotilasoperaatiot tekivät häneen raskaan vaikutuksen. Hän kuvaili sodan kauhuja ja tuhoa viimeisessä publicistisessa kirjassaan "Galician tuho" [8] .

Ensimmäisen maailmansodan aikana An-skim kirjoitti taideteoksistaan ​​merkittävimmän - näytelmän "Dybuk eli kahden maailman välillä" ( der dibek, oder tsvishn tsvei veltn ), joka toi hänelle maailmankuulun. Näytelmä perustui juoniin juutalaisesta kansanperinteestä. Morsiamestaan ​​erotettu nuori mies tekee sopimuksen paholaisen kanssa ja myy sielunsa tälle. Kuoleman jälkeen hänen sielunsa muuttuu dybbukiksi  - demoniksi, joka valtaa tytön ja saa hänet riivaamaksi . Demoni onnistuu karkottamaan , mutta tyttö kuolee. Näytelmän juoneeseen vaikutti An-skyn tutustuminen juutalaisen kansanmystiikkaan , erityisesti hassidismin mystiikkaan [8] . Näytelmä on kirjoitettu jiddishin kielellä, mutta joidenkin lähteiden mukaan S. An-sky valmisteli myös säilymättömän venäläisen version [17] .

Vuonna 1916 juutalainen runoilija H. N. Bialik teki näytelmästä hepreankielisen käännöksen . Vuonna 1920 näytelmä esitettiin Vilna -ryhmän näyttelijöiden avulla Varsovan Elyseum-teatterissa jiddishin kielellä. Vuotta myöhemmin näytelmä esitettiin Maurice Schwartzin New Yorkin juutalaisessa taideteatterissa Second Avenuella ja vuonna 1922  Moskovassa hepreaksi juutalainen teatteri " Habima " (tuotantoa ohjasi kuuluisa ohjaaja E. B. Vakhtangov ) [18] ] . Näytelmästä on olemassa useita englanninkielisiä käännöksiä , mukaan lukien tunnetun näytelmäkirjailijan Tony Kushnerin vuonna 1997 tehty A Dybbuk or Between Two Worlds -sovitus . Vuonna 1927 I. Leizerovich julkaisi näytelmän käännöksen esperantoksi . Vuonna 1937 ohjaaja M. Vashinsky loi näytelmän pohjalta Puolassa elokuvan "Dybuk" (jiddiš, käsikirjoitus Alter Katsizne ) [19] . Näytelmä sovitettiin myös David Tamkinin samannimisen oopperan (1933), Leonard Bernsteinin baletin The Dybbuk (lavastajana Jerome Robbins , 1974) librettoon ; Aaron Copland kirjoitti hänen motiiveinsa perusteella pianotrion "Vitebsk" (1929).

Toimintateatterilta palattuaan An-sky jatkoi etnografisten materiaalien systematisointia. Vuonna 1916 hän piti sarjan luentoja juutalaisesta kansankulttuurista. Luentoja pidettiin Kiovassa , Odessassa , Chisinaussa ja muissa kaupungeissa, ja niihin liittyi valokuvamateriaalin esittely ja näyttelyiden järjestäminen [8] . Kirjoittaja oli useiden vuosien ajan kiireinen Pietarissa sijaitsevan juutalaisen kansallismuseon avaamisen kanssa . Museon piti sijaita talossa numero 50 Vasiljevski-saaren 5. linjalla [20] . Varojen puutteen vuoksi museon avaaminen viivästyi kuitenkin jatkuvasti, ja se avattiin vasta helmikuun vallankumouksen jälkeen, keväällä 1917 [15] .

Helmikuun vallankumous ja viimeiset vuodet

Helmikuun vallankumouksen voiton jälkeen An-sky palasi poliittiseen elämään. Sosialistivallankumouksellisen puolueen listan mukaan hänet valittiin Petrogradin kaupunginduuman jäseneksi . Hän esitti ajatuksen luoda erityinen juutalainen sosialistinen puolue, jolla on ei- marxilainen suunta. An-skyn suunnitelman mukaan sen oli määrä olla samassa suhteessa sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen kuin juutalainen Bund RSDLP :hen [9] . Samana vuonna An-sky valittiin sosialistivallankumouksellisen puolueen listalle koko Venäjän perustuslakia säätävän kokouksen varajäseneksi . Sen jälkeen kun bolshevikit hajotettiin perustuslakia säätävän kokouksen, hän piilotti asuntoonsa perustuslakia säätävän kokouksen puheenjohtajan V. M. Chernovin , jota Cheka etsi [9] .

Vuonna 1918 hänet pakotettiin lähtemään Petrogradista ja asettui asumaan Vilnaan . Hän jatkoi sosiaalisen toiminnan harjoittamista, hämmentyi Juutalaisen historiallisen ja etnografisen seuran haaran avaamisesta kaupunkiin. Hän jatkoi etnografisten materiaalien systematisointia. Valmisteltu julkaisuun "Juutalaisen taiteellisen antiikkialbumi". Vuonna 1919 hän muutti Varsovaan , missä hän aloitti myös Juutalaisen historiallisen ja etnografisen seuran [15] perustamisen . Tällä hetkellä kirjailijan terveys heikkeni nopeasti, diabetes mellitus , ateroskleroosi ja angina pectoris eteni . Elämänsä viimeisinä kuukausina An-sky valmisteli julkaistavaksi 15-osaisen kokoelman teoksistaan ​​jiddišiksi.

8. marraskuuta 1920 Semjon Akimovich An-sky kuoli muutama viikko ennen näytelmänsä " Dybbuk " ensi-iltaa, joka toi hänelle maailmankuulun. 1920-luvulla An-skyn kokonaiset teokset julkaistiin jiddishin kielellä.

Hänet haudattiin Varsovan juutalaiselle hautausmaalle .

Jotkut kirjoitukset

Kirjallisuus

Linkit

Muistiinpanot

  1. ↑ Bibliothèque nationale de France -tunniste BNF  (fr.) : Open Data Platform - 2011.
  2. ↑ S. Ansky // Encyclopædia Britannica 
  3. ↑ S. Ansky // Internet Broadway -tietokanta  (englanniksi) - 2000.
  4. ↑ Ansky // Internet Speculative Fiction Database  (englanniksi) - 1995.
  5. ↑ 1 2 Juutalainen historiallinen instituutti - 1947.
  6. ↑ http://web.archive.org/web/20001021203313/http://jhom.com/personalities/ansky/index.htm
  7. ↑ A. Misyuk. Maailman välissä  // Migdal-Times. - 2010. - Nro 109 .  (linkki ei saatavilla)
  8. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 A. Kantsedikas. Kirjailija, vallankumouksellinen, etnografi  // Juutalainen sana. - nro 43 (166) .
  9. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 V. M. Chernov. sosialistisessa vallankumouksellisessa puolueessa. Muistoja kahdeksasta johtajasta . - Pietari. : "Dmitry Bulanin", 2007. - 520 s.
  10. ↑ 1 2 3 4 5 6 An-sky (Rappoport, Semjon Akimovich) // Brockhausin ja Efronin juutalainen tietosanakirja . - Pietari. , 1908-1913.
  11. ↑ 1 2 S. A. An-sky. Tutustumiseni G. Gaponiin  // S. A. An-sky. Kootut teokset. - Pietari. , 1913. - T. 5 . - S. 327-365 .
  12. ↑ G. A. Gapon. Viesti Venäjän talonpojalle ja työväelle . - 1905. - 24 s.
  13. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 I. Sergeeva. Semjon An-skyn etnografiset tutkimusmatkat asiakirjoissa  // Skhidny Svit. - 2003. - Nro 3 . Arkistoitu alkuperäisestä 16. tammikuuta 2010.
  14. ↑ Paroni G. O. Gintsburgin mukaan nimetty etnografinen tutkimusmatka // Brockhausin ja Efronin juutalainen tietosanakirja . - Pietari. , 1908-1913.
  15. ↑ 1 2 3 4 V. Lukin. Populismista ihmisiin (S. A. An-sky - Itä-Euroopan juutalaisten etnografi)  // Juutalaiset Venäjällä. Historia ja kulttuuri. Kokoelma tieteellisiä artikkeleita. - Pietari. , 1995. Arkistoitu alkuperäisestä 19. helmikuuta 2009.
  16. ↑ V. Dymshits. Veljet ja sisaret työn nimissä! (Juutalaiset työläiset ja käsityöläiset)  // Minun kansani. - 2005. - Nro 19 (359) . Arkistoitu alkuperäisestä 12. syyskuuta 2009.
  17. ↑ Kirjallisuudessa mainitaan versioita, joiden mukaan näytelmän alkuperäinen jiddishinkielinen versio oli myös kadonnut ja S. An-skim ennallistanut joko aikaperusteisesta venäjänkielisestä käännöksestä tai H.-N. Bialik-käännös hepreaksi.
  18. ↑ M. Agranovskaja. Semjon Akimovich An-sky: elämä kahden maailman välillä  // Maranatin verkkosivusto.
  19. ↑ Maamerkki jiddishin näytelmät : kriittinen antologia / toim., käännös. ja esiteltiin. J. Berkowitz, J. Dauber. - SUNY Press : State univ. of New York Press, 2006. - s. 63. - 364 s. — (SUNY-sarja modernissa juutalaisessa kirjallisuudessa ja kulttuurissa). - ISBN 978-0791467800 .  (Englanti)
  20. ↑ M. Beiser. juutalaiset Pietarissa . - Jerusalem: Aliya Library, 1990. - 320 s.
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat