Athanasian uskontunnustus ( lat. Symbolum Quicumque ) on muinainen kristillinen uskontunnustus .
Perinteisesti katolilaisuudessa se liitettiin 4. vuosisadalla eläneen pyhälle Athanasiukselle , joka kirjoitti kreikaksi, mikä selittää hänen nimensä.
Ensimmäistä kertaa kirjoittaja St. Athanasius Suuri asetettiin kyseenalaiseksi vuonna 1642 hollantilaisen kalvinistin G. Vossin teoksessa [1] . Tätä näkemystä ovat tukeneet monet tutkijat.
Argumentit Athanasiuksen kirjoittajaa vastaan olivat seuraavat: symbolin kreikkalainen teksti puuttuu; kukaan kreikkalaisista isistä ei lainaa tai edes mainitse tätä uskontunnustusta (ensimmäinen maininta kreikkalaisten keskuudessa Quicumque-korppojasta on peräisin 1100-luvulta); Athanasius itse oli vain yhden symbolin tiukka mestari - Nikean; symboli sisältää filioquen , joka, vaikka se esiintyy Athanasiuksen teoksissa [2] , ei ole vielä tullut useisiin erityisesti käsiteltyihin uskonkappaleisiin.
Uskontunnustus on länsimaista alkuperää. Tällä hetkellä on olemassa monia hypoteeseja symbolin kuulumisesta - Ambroseus Milanolainen , Augustinus , Vincent Lerins , Hilarius Pictaviuksesta , Eusebius Caesarealainen , Eusebius Vercelli ja muut [1] . Tekijäkysymystä ei kuitenkaan ole vielä ratkaistu, koska yllä olevien tekijöiden teoksissa ei ole lainauksia tästä symbolista eikä mainintaa siitä. Vuonna 1940 löydetty Vincent Lerinskin aiemmin tuntematon teos, jonka kieli on poikkeuksellisen samankaltainen kuin Afanasjevin symbolin kieli, synnytti version, jonka mukaan symboli kuului Vikentiy Lerinskille tai hänen oppilailleen [3] . Ei myöskään tiedetä, milloin symboli ilmestyi. Useat tutkijat ehdottivat päivämäärää "ei aikaisintaan 430", "aikana ennen nestorianin tuloa ", "533" [1] .
Varhaisin käsikirjoitus, joka sisältää "Quicumque-vulkan" on "saarnat Pyhän Anastasiuksen nimellä". Germain Morinin mukaansen kirjoittaja kuuluu Caesar of Arlesille . Se on Kölnin hiippakunnan kirjastossa (J. Morin ajoitti sen 800-luvulle) [4] [5] .
Ensimmäiset maininnat idässä ovat peräisin 1100-luvulta. Moskovassa painettiin ensimmäistä kertaa Symbolum Quicumque, nimellä "Aleksandrian kunniallisimman Athanasiuksen patriarkan symboli", vuonna 1644 tsaari Mihail Fedorovitšin johdolla Stefan Zizaniyn kokoaman kokoelman 47. luvussa - Kyrillos-kirjassa . (se julkaistiin Vilnassa puolaksi ja valkovenäläiseksi vuonna 1596). Kyrilloksen kirjassa ilmaus: "Spiritus Sanctus a Patre et Filio: non factus, nec creatus, nec genitus, sed procedens" on käännetty seuraavasti: "Pyhä Henki ei synny, ei luoda, vaan etenee" [6] [7] . Kiovan metropoliitin Peter Mohylan nauhassa Athanasian uskontunnustus kirkon slaavilaisella kielellä (ilman otsikkoa) sisältyy "kiinalaiseen miten ottaa niiden ikä, joilla on juutalaisista, saastasta tai harhaoppisista. jotka eivät usko Pyhään Kolminaisuuteen, joka on olennainen ja erottamaton” [8] [1] ; ja samassa valtiovarainministeriössä, jo nimikkeellä "Afanasevsky", uskontunnustus sisältyy "rukoukseen sairaiden vapauttamiseksi saastaisten henkien vallasta ja väkivallasta ja samojen viekkaiden henkien loitsurukouksista" [9] ; molemmissa tapauksissa Symbolin esiintyminen Nauhan tekstissä lauseessa "Pyhä Henki on Isältä, ei luotu, ei luotu, syntynyt alhaalta, vaan etenee" puuttuu "Pojasta", eli filioque . . Lukuisten Kiev-Mohyla Collegiumin valmistuneiden , jotka tulivat Moskovaan 1600-luvun toiselta puoliskolta ja nostettiin piispakuntiin, vaikutuksen alaisena Athanasian uskontunnustus ilman Filioque-kirjaa on sijoitettu monien Psalterin painosten ensimmäisille sivuille . [10] [11] [12] [13] [14] [15] [16]
Rostovin metropoliita Dimitry uskoi, että symboli kuuluu Pyhälle Athanasiukselle ja kirjoitti:
Kuinka monta hahmoa on? - Kaksi:
1) Nikeotsaregradsky ja
2) Pyhä Athanasius, Aleksandrian patriarkka. [17]
Symboli sisältää kumouksen lukuisista kristinuskon ensimmäisten vuosisatojen harhaoppeista , pääasiassa ariaanisuudesta , nestorianisuudesta ja monofysitismistä . Symbolin teksti sisältää filioquen , joka todistaa esiintymisensä myöhäisessä länsimaisessa kirkossa .
"Quicumque vultin" liturgisen käytön käytäntö juontaa juurensa noin 800-luvulle.
Athanasian uskontunnustuksen tekstiä käytetään roomalaiskatolisen kirkon jumalanpalveluksessa osana tuntiliturgiaa . Lisäksi anglikaanit ja luterilaiset käyttävät sitä palvonnassa . Ortodoksisessa kirkossa Athanasian uskontunnustusta ei käytetä.
Latinalainen teksti | Venäjän teksti |
---|---|
Quicumque vult salvus esse, ante omnia opus est, ut teneat catholicam fidem:
Quam nisi quisque integram inviolatamque servaverit, absque dubio in aeternam peribit. Fides autem catholica haec est: ut unum Deum in Trinitate, et Trinitatem in unitate veneremur. Neque confundentes personas, neque substantiam seperantes. Alia est enim persona Patris alia Filii, alia Spiritus Sancti: Sed Patris, et Fili, et Spiritus Sancti una est divinitas, aequalis gloria, coeterna maiestas. Qualis Pater, talis Filius, talis Spiritus Sanctus. Increatus Pater, Increatus Filius, Increatus Spiritus Sanctus. Immensus Pater, immensus Filius, valtava Spiritus Sanctus. Aeternus Pater, aeternus Filius, aeternus Spiritus Sanctus. Et tamen non tres aeterni, sed unus aeternus. Sicut non tres increati, nec tres immensi, sed unus increatus, et unus immensus. Similiter omnipotens Pater, omnipotens Filius, omnipotens Spiritus Sanctus. Et tamen non tres omnipotentes, sed unus omnipotens. Ita Deus Pater, Deus Filius, Deus Spiritus Sanctus. Et tamen non tres dii, sed unus est Deus. Ita Dominus Pater, Dominus Filius, Dominus Spiritus Sanctus. Et tamen non tres Domini, sed unus est Dominus. Quia, sicut singillatim unamquamque personam Deum ac Dominum confiteri christiana veritate compelimur: it tres Deos aut Dominos dicere catholica uskonnonkielto. Pater a nullo est factus: nec creatus, nec genitus. Filius a Patre soolo est: non factus, muualle luokittelematon, sed genitus. Spiritus Sanctus a Patre et Filio: non factus, nec creatus, nec genitus, sed procedens. Unus ergo Pater, non tres Patres: unus Filius, non tres Filii: unus Spiritus Sanctus, non tres Spiritus Sancti. Et in hac Trinitate nihil prius aut posterius, nihil maius aut minus: sed totae tres personae coaeternae sibi sunt et coaequales. Ita ut per omnia, sicut iam supra dictum est, et unitas in Trinitate, et Trinitas in unitate veneranda sit. Qui vult ergo salvus esse, ita de Trinitate sentiat. Sed necessarium est ad aeternam salutem, ut incarnationem quoque Domini nostri Iesu Christi fideliter credat. Est ergo fides recta ut credamus et confiteamur, quia Dominus noster Iesus Christus, Dei Filius, Deus et homo est. Deus est ex substantia Patris ante saecula genitus: et homo est ex substantia matris in saeculo natus. Perfectus Deus, perfectus homo: ex anima rationali et humana carne subsistens. Aequalis Patri secundum divinitatem: molli Patre secundum humanitatem. Qui licet Deus sit et homo, non duo tamen, sed unus est Christus. Unus autem non conversione divinitatis in carnem, sed assumptione humanitatis in Deum. Unus omnino, non confusione substantiae, sed unitate personae. Nam sicut anima rationalis et caro unus est homo: ita Deus et homo unus est Christus. Qui passus est pro salute nostra: descendit ad inferos: tertia die resurrexit a mortuis. Ascendit ad caelos, sedet ad dexteram Dei Patris omnipotentis: inde venturus est iudicare vivos et mortuos. Ad cuius adventum omnes homines resurgere habent cum corporibus suis: et reddituri sunt de factis propriis rationem. Et qui bona egerunt, ibunt in vitam aeternam: qui vero mala, in ignem aeternum. Haec est fides catholica, quam nisi quisque fideliter firmiterque crediderit, salvus esse non poterit. Aamen. |
Jokaisella, joka haluaa pelastua, on ennen kaikkea oltava katolinen kristillinen usko.
Jokainen, joka ei pidä tätä uskoa koskemattomana ja puhtaana, on epäilemättä tuomittu ikuiseen kuolemaan. Katolinen usko piilee siinä, että me palvomme yhtä Jumalaa kolminaisuusasioissa ja kolminaisuutta yhdessä jumaluudessa sekoittamatta persoonia ja jakamatta jumaluuden olemusta. Sillä yksi jumaluuden persoona on Isä, toinen on Poika ja kolmas on Pyhä Henki. Mutta jumaluus – Isä, Poika ja Pyhä Henki – on yksi, kirkkaus on sama, majesteetti on ikuinen. Sellainen kuin Isä on, niin on Poika, ja sellainen on Pyhä Henki. Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Henki on luomaton. Isä on käsittämätön, Poika on käsittämätön ja Pyhä Henki on käsittämätön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen. He eivät kuitenkaan ole kolme ikuista, vaan yksi ikuinen. Aivan kuten ei ole kolme Luomatonta ja kolme Käsittämätöntä, vaan yksi Luomaton ja yksi Käsittämätön. Samalla tavalla Isä on kaikkivaltias, Poika on kaikkivaltias ja Pyhä Henki on kaikkivaltias. Mutta ei kolme Kaikkivaltiasta, vaan yksi Kaikkivaltias. Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala. Vaikka he eivät ole kolme Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra. Mutta ei ole kolmea herraa, vaan yksi Herra. Sillä aivan kuten kristillinen totuus pakottaa meidät tunnustamaan jokaisen henkilön Jumalaksi ja Herraksi, niin katolinen usko kieltää meitä sanomasta, että on kolme jumalaa tai kolme herraa. Isä on luomaton, luomaton ja syntymätön. Poika tulee vain Isältä, Häntä ei ole luotu eikä luotu, vaan Hän on syntynyt. Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta, Häntä ei ole luotu, ei luotu, ei synny, vaan lähtee. On siis yksi Isä, ei kolmea Isää, yksi Poika, ei kolme Poikaa, yksi Pyhä Henki, ei kolme Pyhää Henkeä. Ja tässä Kolminaisuusssa kukaan ei ole ensimmäinen tai seuraava, aivan kuten kukaan ei ole enemmän tai vähemmän kuin muut, vaan kaikki kolme Persoonaa ovat yhtä ikuisia ja tasa-arvoisia keskenään. Ja niinpä kaikessa, kuten edellä sanottiin, on välttämätöntä palvoa ykseyttä kolminaisuuteen ja kolminaisuutta ykseydessä. Ja jokaisen, joka haluaa pelastua, tulisi ajatella kolminaisuutta tällä tavalla. Lisäksi ikuisen pelastuksen saavuttamiseksi on välttämätöntä uskoa lujasti Herramme Jeesuksen Kristuksen inkarnaatioon. Sillä vanhurskas usko on siinä, että me uskomme ja tunnustamme Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan, Jumalan ja Ihmisen Poikaksi. Jumala Isän olemuksesta, syntynyt ennen kaikkia aikoja; ja Ihminen, hänen äitinsä olemuksesta, syntynyt oikeaan aikaan. Täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, jolla on rationaalinen sielu ja ihmisruumis. Jumalallisuudessa tasavertainen Isän kanssa ja ihmisluonteeltaan alisteinen Isälle. Hän, vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei ole kaksi, vaan yksi Kristus. Yhdistynyt ei siksi, että ihmisen olemus on muuttunut Jumalaksi. Täysin yksi, ei siksi, että olemukset ovat sekoittuneet, vaan persoonan yhtenäisyyden vuoksi. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja liha ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus, joka kärsi pelastuksemme puolesta, laskeutui helvettiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä; Hän nousi taivaaseen, istuu Isän, Kaikkivaltiaan Jumalan, oikealla puolella, josta Hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikki ihmiset nousevat ruumiillisesti kuolleista ja antavat tilin teoistaan. Ja ne, jotka ovat tehneet hyvää, pääsevät iankaikkiseen elämään. Ne, jotka tekevät pahaa, menevät ikuiseen tuleen. Tämä on katolinen usko. Ne, jotka eivät vilpittömästi ja lujasti usko tähän, eivät voi pelastua. Aamen. |
kristilliset uskontunnustukset | |
---|---|
Katoliset rukoukset | ||
---|---|---|
Massarukoukset _ | ||
Rukoukset Neitsyt Marialle |
| |
Muut rukoukset |
| |
|
![]() |
|
---|---|
Bibliografisissa luetteloissa |