Gemin (matemaatikko)

Gemin
Γεμῖνος
Syntymäaika	aikaisintaan  2. vuosisadalla eKr. e. ja viimeistään  1. vuosisadalla eKr. e.
Syntymäpaikka	Rodos , Kreikka
Kuolinpäivämäärä	1. vuosisadalla eaa e.
Kuoleman paikka	tuntematon
Tieteellinen ala	matematiikka , tähtitiede
Työskentelee Wikisourcessa

Gemin ( toinen kreikkalainen Γεμῖνος , I vuosisata eKr. ) oli antiikin kreikkalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä .

Geminin elämästä ei tiedetä mitään. Se on ajoitettu 1. vuosisadan puoliväliin eKr. e. Johdantonsa sisältämien kalenteritähtitieteellisten merkintöjen perusteella . Hänen oletetaan asuneen Rodoksella , koska tässä kirjoituksessaan hän mainitsee tämän saaren vuoret. On yleisesti hyväksyttyä, että hän oli Posidoniuksen oppilas . Useat tutkijat katsovat kuitenkin saman kalenterin ja tähtitieteellisten merkintöjen perusteella Geminin elämän 1. vuosisadan puoliväliin jKr. e.

Tähtitiede

Geminin ainoa säilynyt teos on nimeltään Introduction to Celestial Phenomena ( vanhakreikaksi Εἰσαγωγὴ εἰς τὰ Φαινόμενα ). Tämä on tähtitieteen johdantokurssi , joka perustuu aikaisempien antiikin kreikkalaisten tähtitieteilijöiden, kuten Hipparchuksen , työhön sekä babylonialaisiin lähteisiin. Meille tulleet Cleomedesin ja Theonin Smyrnalaisen tutkielmat kuuluvat samantyyppisiin kirjoituksiin . Geminin oppikirja kattaa seuraavat aiheet:

• Auringon eläinradan liike ja tähtitieteellisten vuodenaikojen eriarvoisuus;
• horoskooppimerkkien näkökohdat ;
• tähtikuvioita;
• taivaanpallon laite: akseli, navat, suuret ja pienet ympyrät;
• päivän ja yön kesto eri vuodenaikoina ja eri leveysasteilla;
• horoskooppimerkkien auringonnousut ja -laskut;
• kuu- ja aurinkojaksot sekä egyptiläisen ja muinaisen kreikkalaisen kalenterin laite (8 vuoden, 19 vuoden , 76 vuoden syklit);
• kuun vaiheet ;
• kuun- ja auringonpimennykset;
• Auringon, Kuun ja planeettojen käänteinen liike suhteessa taivaanpalloon;
• heliakaaliset nousut ja tähtien laskut;
• maantieteelliset vyöhykkeet , kysymys päiväntasaajan vyöhykkeen asuttavuudesta;
• heliakaaliset auringonnousut ja -laskut säämerkkinä;
• exeligmos ja babylonialainen kuuteoria.

Matematiikka

Gemin laati laajan tutkielman matematiikasta . Tämä teos ei ole säilynyt, mutta Proclus , Eutocius , an-Nairizi ja muut kirjailijat lainaavat sitä. Proclus raportoi, että Geminus Philokaliassa jakoi matematiikan ajateltavissa olevaan ( νοητά ) ja järkevään ( αἴσθητα ), toisin sanoen puhtaaseen ja soveltavaan. Ensimmäiselle hän piti geometriaa ja aritmetiikkaa , toiselle mekaniikkaa , tähtitiedettä, optiikkaa , geodesiaa , kanoniikkaa (musiikin harmonian teoria) ja logistiikkaa (laskujen taitoa).

Muut

Geminus sävelsi myös kommentin Posidoniuksen meteorologiaan , josta katkelmia on säilynyt Simpliciuksen kommentissa Aristoteleen fysiikasta .

Hänen mukaansa on nimetty kraatteri Kuussa .

Bibliografia

Sävellykset

• Gemin. Johdatus ilmiöihin. Arkistoitu 2. joulukuuta 2017 Wayback Machine Per. A. I. Shchetnikova. ΣΧΟΛΗ , 5, 2011, s. 174-233.
• Elementa Astronomiae Arkistoitu 19. maaliskuuta 2019 Gemina's Wayback Machinessa antiikin kreikaksi ja saksaksi.
• Geminot. Johdanto aux Phénomenes . Texte établi et traduit par G. Aujac. Paris: Les Belles Lettres, 1975. ( tiivistelmä )
• Evans J., Berggren J. Geminosin Johdanto ilmiöihin. Hellenistisen tähtitieteen tutkimuksen käännös ja tutkimus. Arkistoitu 19. kesäkuuta 2016 Wayback Machinessa . Princeton UP, 2006.

Tutkimus

• Bowen AC, Goldstein BR Geminus ja keskimääräisen liikkeen käsite kreikkalais-latinalaisessa tähtitiedessä. Tarkkojen tieteiden historian arkisto , 50, 1996, s. 157-185.
• Jones A. Geminus ja Isia. Harvard Studies in Classical Philology , 99, 1999, 255-267.
• Neugebauer O. Muinaisen matemaattisen tähtitieteen historia. Berliini: Springer, 1975.
• van der Waerden BL kreikkalaiset tähtitieteelliset kalenterit. V. Auringon liike Geminoksen parapegmassa ja Romaka-Siddhantassa. Tarkkojen tieteiden historian arkisto , 34, 1985, s. 231-239.

Linkit

• John J. O'Connor ja Edmund F. Robertson . Gemin (matemaatiko)  (englanniksi)  on elämäkerta MacTutor- arkistossa .
• Huivi, Michel . Historiallinen katsaus geometristen menetelmien alkuperään ja kehitykseen , § 19. M., 1883