Kuznetsky Most -katu

Kuznetsky eniten

Kuznetsky eniten
yleistä tietoa
Maa Venäjä
Kaupunki Moskova
lääni CAO
Alue Meshchansky (nro 17, 19 - asuinrakennus, nro 1/8, 9/10 (s. 1, 2d) - 21/5 ja 10-22 (s. 2) - muu kuin asuinrakennus), Tverskoy (nro 4 ) /3 (s. 1), 7 - asuinrakennus, nro 3-9 ja 2/6, 4/3 (s. 3), 8 - ei-asunto
pituus 790 m
Maanalainen
Postinumero
  • 125009 (#2-6)
  • 107031 (muut talot)
Puhelinnumerot +7(495)XXX----
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Kuznetsky Most Street [SN 1]  on katu Moskovan kaupungin keskushallintoalueen Meshchanskyn ja Tverskoyn alueilla . Se kulkee Bolshaya Dmitrovka Streetiltä Bolshaya Lubyanka Streetille . Talojen numerointi on peräisin Bolshaya Dmitrovkasta.

Kuznetsky Most on yksi Moskovan vanhimmista kaduista, jonka ulkonäkö liittyy tykkipihan rakentamiseen tälle alueelle , ja nimi säilyttää Neglinnaja -joen ylittävän Kuznetsky-sillan nimen, joka seisoi kadun varrella. [1] [2] . XVII - XVIII vuosisatojen kadulla asuivat Myasoedovien , Saltykovien , Gagarinien , Shcherbatovien , Dolgorukovien , Volynskyjen , Vorontsovien , Golitsynien ja monien muiden aatelisten sukujen edustajat . 1700-luvulta lähtien vuoden 1917 vallankumoukseen asti Kuznetsky Most oli tärkein Moskovan ostoskatu - "ylellisyyden ja muodin pyhäkkö", kuuluisa vaatekaupoista, kirjakaupoista, valokuvastudioista ja ravintoloista. Kuznetsk Mostin historialliset perinteet ovat säilyneet tähän päivään asti.

Kuznetsky Most kulkee kulttuurikerrosten "Old Kuznetskaya Sloboda", "Kuznetsky Most" ja " Zvonarskaya Sloboda " alueen läpi, jotka on suojeltu liittovaltion merkityksen kulttuuriperinnön kohteina. Katu on täynnä historian ja arkkitehtuurin monumentteja [3] .

Maantieteellinen sijainti

Kuznetsky Most Street sijaitsee Moskovan Boulevard Ringin sisällä. Se on Kamergersky-kaistan jatke , kulkee kaarevasti, ylittää peräkkäin lähes suorassa kulmassa säteittäisen Bolšaja Dmitrovkan , Petrovkan , Neglinnajan , Rozhdestvenkan , Bolšaja Lubjankan ja ikään kuin kaataa jälkimmäiseen tien kehää pitkin . Vorovsky-aukio . Katunumerointi on peräisin Bolshaya Dmitrovkasta . Kuznetsky Most Street on osa Kremlin ympärillä olevaa katujen puoliympyrää .

Petrovka-, Neglinnaya- ja Rozhdestvenka-kadut jakavat Kuznetsky Most -kadun neljään osaan. Korttelin rajat Bolšaja Dmitrovkasta Petrovkaan muodostavat myös Kopjovsky- ja Dmitrovsky -kaistat, jotka ovat lähes samansuuntaisia ​​Kuznetsky Most -joen kanssa; korttelit Petrovkasta Neglinnaya-kadulle - Teatralny Proezd ja Petrovsky Lines -katu ; korttelit Neglinnayasta Rozhdestvenka- Pushechnaya-kadulle ja Sandunovsky -kadulle ; neljäsosaa Rozhdestvenkasta Bolshaya Lubyanka - Pushechnaya -kadulle ja Varsonofevsky -kadulle . Kadun kohokuviolle on ominaista huomattava kaltevuus keskelle, mikä liittyy Petrovkasta Neglinnaja-kadulle kulkevan korttelin sijaintiin entisellä Neglinnaja-joen tulva-alueella .

Nimen alkuperä

Nimi on ollut tunnettu 1700-luvulta lähtien ja se sisälsi Neglinnaja-joen ylittävän sillan nimen - Kuznetskin sillan [2] [4] . joka oli alun perin puinen, ja vuodesta 1754 lähtien siitä tuli kivi [5] . Sillan nimi ja Kuznetsky Most -kadun alkuperäinen nimi - Kuznetskaya tulee 1400-luvun lopulla rakennetusta seppien asutuksesta Cannon Yardissa . XVII-XVIII vuosisatojen osa modernia katua - Rozhdestvenkasta Bolshaya Lubyankaan - kutsuttiin Vvedenskayaksi Siunatun Neitsyen esittelykirkon nimen mukaan [4] . Vuonna 1922 Kuznetsky Lane liitettiin kadulle , joka oli aiemmin jatkunut Petrovkasta Bolshaya Dmitrovkaan.

Historia

Varhaiset siirtokunnat

Tarinassa "Moskovan hallitsevan suuren kaupungin käsityksestä" tähän päivään asti säilyneiden legendojen mukaan ensimmäiset kylät ja asutukset tällä alueella syntyivät 1100-luvulla ja kuuluivat sitten bojaarille Stepan Kuchkalle . Esikaupunkien joukossa oli Kuznetskaja, joka sijaitsi Moskovan harvaan asutulla esikaupunkialueella Neglinka-joen korkealla vasemmalla rannalla -  Neglinny Verkh - ja ulottui pieneen nimettömään puroon, joka virtasi jokeen alueella u200bmoderni Rozhdestvensky Boulevard . Aluetta kutsuttiin Kuchkovin kyläksi ja Kuchkov-pelloksi, ja vielä 1100-luvun jälkipuoliskolla koko kaupungilla oli kaksoisnimi - Moskova tai Kuchkovo [6] [7] .

1400-luvun lopulla joen varrelle rakennetun Cannon Yardin (Cannon Streetin nimi muistuttaa nyt sen sijaintia) jälkeen Moskovan suurruhtinas Ivan III asetti Cannon Yardin sepät ja sulhaset tykkipihan paikalle. vanha Kuchkovskaya Kuznetsk asutus. Sen jälkeen, kun Novgorod liitettiin Moskovan ruhtinaskuntaan vuonna 1478 ja Pihkova vuonna 1510, aateliston perheet ja eri ammattien mestarit asetettiin tänne uudelleen [6] . Pihkovalaiset rakensivat vuosina 1514-1518 Neglinnyn huipulle Jumalanäidin esittelykirkon Lubjankan temppelissä (Pskovitshissa), jonka mukaan 1600-1700-luvuilla osa nykyaikaista Kuznetskin siltaa (al. Rozhdestvenka Bolshaya Lubyanka ) kutsuttiin Vvedenskaya-kaduksi.

Vähitellen vasemmalle rannalle alettiin rakentaa luostari- ja suvereeneja siirtokuntia: syntyi katedraalin kellonsoittajien asutus, jota Zvonarsky Lane nyt muistuttaa , Moskovan joulu- ja Chudov - luostarien valtavat omaisuudet, Tverskoy- metokion , Suzdal Pokrovskyn ja Spaso-Jevfimievin metokio ja Kostroman loppiaisen luostarit. Kirkko- ja luostariomaisuus vaikutti asukkaiden aktiiviseen asuttamiseen tälle alueelle [6] . "Moskovan pihojen väestölaskenta" vuodelta 1620 raportoi jo nykyaikaista Kuznetsky Most -katua vastaavan kadun olemassaolosta. Tuolloin täällä asui Tverin arkkipiispa Pafnuty, Zasekinin, Zvenigorodskyn ja Mosalskyn ruhtinaspiispa, "patriarkaalisen bojaarin" Koltovskyn ja Teplitskyn tuomioistuimet. Alhaalla rannan rinteellä, lähempänä jokea, asuivat sepät ja taksimiehet. Neglinkan yli heitettiin puinen silta, joka tunnettiin nimellä Kuznetski , ja Neglinnyn huippu sai toisen nimen - Kuznetskaya Gora [8] . Joidenkin raporttien mukaan sillalla oli aiemmin toinen nimi - Petrovsky , ja ensimmäinen maininta sen olemassaolosta on peräisin vuodelta 1488 [9] . Monien vuosien ajan asukkaat muuttivat alkuperäistä kohokuviota leikkaamalla kukkulat pois, tasoittaen joen vasemman rannan jyrkkiä rinteitä puutarhoja ja hedelmätarhoja varten. Toistuvat tulipalot muuttivat omaisuuksien kokoa, joiden väliin ilmestyi ja katosi kaistoja, ja tavallisten kanojen majoille rakennettiin suuria sisäpihoja, joissa oli huomattavia stolnikkeja, kiertoradan ruhtinaita ja aatelisia [6] [10] . 1600-luvulla täällä asuivat ruhtinaat Štšerbatovit , Lvovit ja muiden aatelissukujen edustajat [1] .

Katu 1700-luvulla

1700-luvun suunnitelmissa sillalle johtava katu oli nimetty Kuznetskajaksi , ja sen ja Sofiykan välillä oli silloin pieni "matkakaista". Vähitellen, ensin jokapäiväisessä elämässä ja sitten virallisesti, katu sai nimen Kuznetsky Most , ja siitä tuli yhdessä muiden katujen ja kujien kanssa osa Kremlin ympärille muodostunutta puoliympyrää [11] . Kuznetskin sillalta (Petrovkan kulma) ja korkeammalle kohti Bolšaja Dmitrovkaa olevaa osaa kutsuttiin Kuznetski-kaistaksi . Jo jonkin aikaa modernia Kamergersky-kaistaa pidettiin osana Kuznetsky-kaistaa [12] .

1600-luvun lopusta 1700-luvun alusta asti koko kadun pohjoisosa Rozhdestvenkasta Petrovkaan joen molemmilla rannoilla oli hallituksen ministeri A. P. Volynskyn omaisuuden vallassa . Volynskyn teloituksen jälkeen tila siirtyi valtionkassaan, mutta vuonna 1742 se palautettiin hänen perheelleen. Aluksi kartanon omistaja oli P. A. Volynsky ja vuodesta 1759 lähtien kamariherra kreivi I. I. Vorontsov , joka meni naimisiin A. P. Volynsky Marian tyttären [9] [13] kanssa . Vorontsov laajensi merkittävästi kartanon aluetta ja muutti sen keskiosan ranskalaiseksi puutarhaksi, jossa oli kasvihuoneita, suihkulähteitä ja lampia. Kuznetskaja-kadulle rakennettiin useita kivitaloja, jotka vuokrattiin asunnoiksi ja kaupoiksi [5] . Kartanon etuosa meni Rozhdestvenkalle, jonne rakennettiin vuonna 1778 suuri kivikartano (nyt se on Moskovan arkkitehtiinstituutin voimakkaasti uusittu rakennus ). Vuonna 1793 varakas maanomistaja I. I. Beketova osti puolet laajasta omaisuudesta - Rozhdestvenkasta Neglinnajaan, toinen puoli jäi Vorontsovien omistukseen [14] [15] . Beketovan poikapuoli, tunnettu kustantaja, toimittaja ja keräilijä P. P. Beketov , avasi kirjapainon yhteen kiinteistön ulkorakennuksesta, jossa hän painoi kirjoja ja kaiverretti muotokuvia. Täällä sijaitsi myös Beketovin suosittu kirjakauppa. Beketovien talossa vieraili monet tuon ajan kuuluisat kirjailijat [13] [16] .

Yhdessä Volynski-Vorontsovien kanssa Kuznetskaya Streetille ja Kuznetsky Lane -kadulle alkoivat asettua muiden aatelisten perheiden edustajat: Bibikovit, Boborykinit, Boryatinskyt, Khomyakovit, Myasoedovit, Sobakinit, Golitsynit ja muut [17] . Joten 1700-luvun lopulla Kuznetsky-kaistan pohjoinen osa kulmasta Bolshaya Dmitrovkan kanssa kuului Myasoedoveille, päinvastoin - Shcherbatov-Shakhovskylle ja Khomyakoville. Tontti , jolla talo numero 20 sijaitsee nyt, kuului aatelisnaiselle D.N. Saltykovalle ("Saltychikha") , ja edelleen Sretenkan (nykyisin Bolshaya Lubyanka) kulman takana oli ruhtinas Dolgorukov-Krymskyn omaisuutta. Huolimatta aatelisten asuttamasta Kuznetski Mostiin, alueella ei kuitenkaan ollut sellaista seremoniallista luonnetta, joka Zaneglimenyellä oli (Neglinnaja-joen oikealta puolelta Kremliin ) [18] .

Vuosina 1753-1761 puinen Kuznetskin silta korvattiin valkokivisillalla, joka rakennettiin arkkitehti D. V. Ukhtomskyn, hänen gezelinsä (assistenttinsa) S. Ya. Yakovlevin projektin mukaan ja "valvonnassa " [ 19 ] [ 20 ] . Kuznetskin silta oli tuolloin yksi neljästä Moskovan kivisillasta. Se seisoi neljällä massiivisella pylväällä, joissa oli puoliympyrän muotoisia kaaria, jännevälien korkeus oli noin 6,5 m ja ajorata nousi keskelle, jonka yhteydessä siltaa kutsuttiin myös "kumppaniksi". Kolmivälinen silta, noin 12 m leveä ja 120 m pitkä, alkoi paikasta, jossa Kuznetski Mostin ja Neglinnaya-kadun risteys tällä hetkellä sijaitsee, ja päättyi nykyaikaiseen Rozhdestvenkaan, mikä selittyy sataman vasemman rannan jyrkkyydellä. Neglinka ja oikeanpuoleinen tasaisuus sekä joen leveys (n. 30 m ) [9] [1] . 1700-luvun lopulla sillan eteläkulmassa (Keskustavaratalon uuden rakennuksen paikalla) oli Sanan ylösnousemuksen kirkko ja siihen liittyvä hautausmaa, siellä oli myös kirkkokauppoja. ja "pannukakkuja" vuokralle. Sillan varrella sijaitsi A. Kelarevin omaisuus, joka myös vuokrattiin [14] . Jotkut tutkijat uskovat, että Ukhtomskyn rakentama silta ei ole ensimmäinen kivisilta Neglinnayan yli tässä paikassa [21] .

Moskovan vuoden 1737 tulipalo tuhosi kadun, mutta sille rakennettiin nopeasti uusia rakennuksia, joista osassa oli kauppoja. Vähitellen venäläisten kauppiaiden liikkeisiin lisättiin juutalaisia ​​ja sitten saksalaisia ​​kauppoja [8] . Kun Katariina II antoi vuonna 1763 asetuksen ulkomaalaisten etuoikeuksista , Moskovaan muodostettiin kokonainen ranskalainen siirtomaa, joka asettui Kuznetsky Mostin alueelle. Ranskalaiset kauppiaat alkoivat avata kauppojaan kadulle, pääasiassa muoti- ja lyhyttavarakauppaan. [22] Täällä, toisin kuin useimmat muut Moskovan alueet, venäläinen aristokratia kaupan kehittyessä ei vain myynyt kiinteistöjään, vaan muutti ne kannattaviksi ja rakensi niistä uudelleen suurempia liikerakennuksia [23] . 1800-luvun alkuun mennessä Kuznetsky Mostista oli tullut Moskovan pääostoskatu. Spectator - lehti, jonka I. A. Krylov julkaisi 1700-luvun lopulla , kuvaili katua seuraavasti:

Jos ranskalaiselle söpölle lookille
löytyy kokoelma venäläistä rahaa.I. A. Krylov [24]

"Ylellisyyden ja muodin pyhäkkö"

Vuonna 1804 erityisessä maanalaisessa galleriassa kadun varrella laskettiin Mytishchin vesiputki , joka meni pidemmälle valurautaputkissa. Neglinka-joki ohjattiin avoimen kanavan kautta, joka Kuznetskin sillalta alkaen oli aidattu molemmin puolin ilmeikkäällä valurautaritilä, joka siirrettiin myöhemmin Pyhän Vasilin katedraalin ja Aleksanterin puutarhan aidoihin [25] . Sillalle kulki portaat , joilla, kuten Moskovan historioitsija I. M. Snegirjov muistelee , "kerjäläiset ja kauppiaat istuivat liotettujen herneiden, keitettyjen omenoiden ja korputaikinasta hunajalla tehdyistä jääpuikoista, sbitnistä ja hunajakvasista - ohikulkijoiden herkkutarvikkeista". [26] .

Ennen kuin Napoleonin armeija saapui kaupunkiin, Moskovan pormestari kreivi F. V. Rostopchin karkotti monia ranskalaista alkuperää olevia kauppiaita ja kielsi ranskankieliset kyltit Kuznetski Mostissa. Moskovan tulipalo vuonna 1812 ei vaikuttanut kadulle, koska ranskalainen vartija otti haltuunsa täällä sijaitsevien maanmiestensä myymälöiden suojelun [24] . Napoleonin voiton jälkeen ranskalainen kauppa kadulla alkoi elpyä nopeasti: jo vuonna 1814 Russkiy Vestnik kirjoitti, että entinen ranskalaisen muodin herra oli jälleen asettunut Kuznetsky Mostiin. Vuosina 1817-1819 Neglinka-kadun risteys peitettiin kiviholveilla, Kuznetskin silta peitettiin tuodulla maalla, sillan kaiteet poistettiin ja niiden linjoille rakennettiin uusia taloja [9] [27] . Postimestari Bulgakov, niinä päivinä tunnettu "uutisten välittäjä", kirjoitti tästä tapahtumasta veljelleen:

... on hassua, mitä he sanovat: Kävin Kuznetsky Mostissa, mutta hän ei ole siellä, aivan kuten ei ole "vihreää koiraa" [28]

.

Sodan jälkeisenä aikana kadulle ilmestyi useita rakennuksia, jotka ovat säilyneet nykypäivään. Kuznetsky Mostin rakennus oli tuolloin pääasiassa kaksikerroksinen. Yhdessä teoksessaan V. G. Belinsky johti henkisesti pietarilaista Kuznetskin siltaa pitkin, joka varmasti hämmästyisi matalista taloista, jotka olivat "niin pienikokoisia, että hänelle olisi tullut mieleen, että hän olisi voinut osua uuteen Gulliveriin valtakunta liliputilaiset" [29] . Vuoteen 1833 mennessä kadulle palasivat ranskankieliset kielletyt kyltit, joista A. S. Pushkin kirjoitti vaimolleen: " Tärkeitä uutisia: Rostopchinin syntymävuonna tuhoamat ranskalaiset kyltit ilmestyivät jälleen Kuznetsky Mostiin ." Ranskalaisten kauppojen ohella kadulle alkoi ilmestyä englantilaisia, saksalaisia ​​ja italialaisia ​​kauppoja [29] . Kuznetsky Mostissa vuonna 1826 sijaitsevista 18 muotiliikkeestä vain yksi kuului venäläisille omistajille [27] . Samana vuonna julkaistussa Moskovan oppaassa kerrottiin:

Varhaisesta aamusta myöhään iltaan näet täällä paljon vaunuja, ja harvat niistä pääsevät käärimään ostoksia. Ja millä hinnalla? Kaikki on kohtuutonta; mutta muodikkaillemme tämä ei ole mitään: Kuznetsky Mostista ostettu sana antaa jokaiselle asialle erityisen viehätyksen [29]

.

Monien muodikkaiden liikkeiden läsnäolo muutti kadun juhlien ja aristokraattien tapaamisten paikaksi, ja Kuznetsky Mostia alettiin kutsua "ylellisyyden ja muodin pyhäkköksi" [1] [8] . Muotiliikkeet tarjosivat räätälöityjä palveluita ja myivät makeisia - valmiita mekkoja ja alusvaatteita. 1800-luvun puolivälistä lähtien valmiit vaatteet alkoivat syrjäyttää mittatilaustyönä valmistettuja vaatteita, ja talonpoikaisreformin jälkeen yksinkertaisempien vaatteiden kysyntä kasvoi. Aristokratia jatkoi kuitenkin muodikkaiden tavaroiden ostamista Kuznetsky Mostista. Kaupat alkoivat myydä "valmiita mekkoja Pariisista", joista näytteitä esiteltiin mallinukkeissa. Monet yritykset siirtyivät eurooppalaisten mallien mukaiseen räätälöintiin tilaustyönä, jonka määräaika oli 24 tuntia. Suurten liikkeiden omistajat matkustivat henkilökohtaisesti Pariisiin uusimpien mallien luona kahdesti vuodessa [30] . Kirjailija M. Pyljajev kuvaili kadua 1800-luvun puolivälissä seuraavasti: " Kuznetskin silta on nyt Moskovan aristokraattisin kohta; jalankulkijat ja vaunut kiipeilevät täällä aamusta iltaan, täällä on parhaat ulkomaiset kaupat ja kirjakaupat . Vilkas kauppa tuhosi kadun kartanoeristyksen ja muutti täysin sen kehityssuunnan [31] .

Vuoden 1865 lopulla Kuznetsky Mostista tuli ensimmäinen Moskovan katu, jossa testattiin kaasulamppujen valaistusta, joka levisi myöhemmin koko kaupunkiin, ja vuonna 1886 kadulle tuli sähkövalaistus [32] [33] [34] . 1800-luvun lopulla - 1900-luvun alussa monet kadun osat joutuivat useiden suurten asunnonomistajien omaisuuksiin: veljekset Tretjakov ja Dzhamgarov, kauppiaat Solodovnikov ja Firsanov. Samaan aikaan Kuznetsky Mostiin alettiin rakentaa korkeita vuokrataloja, kauppayhtiöiden ja pankkien rakennuksia sekä suuria myymälöitä. Tuolloin kannattavat M. Sokolin, Khomyakovin, Tretjakovin veljien talot, Ensimmäinen venäläinen vakuutusyhtiö, L. Poljakovin pankin rakennus, A. M. Mihailovin kauppayhtiön talo ja joukko muita huomionarvoisia rakennuksia rakennettiin. M. Gorky romaanissa " Klim Samginin elämä " kuvaili Kuznetskia suurimman osan ajasta seuraavasti:

Talot, portaat ja jäykät, seisoivat tiukasti puristettuina toisiaan vasten pitäen tiukasti kiinni perustuksistaan. [35]

Katu päällystettiin monivärisillä eri tyyppisillä kivilaatoilla, ja jalankulkijoita varten päällystettiin päällystetyt risteykset jalkakäytävän poikki [36] [37] .

Neuvostoaika

Lokakuun vallankumouksen jälkeen useimmat kadun kaupat suljettiin, ja niiden tiloissa oli useita laitoksia ja järjestöjä [38] . Vuonna 1922 Petrovkasta Bolšaja Lubjankaan kulkevalle kadulle lisättiin Kuznetski Lane ja Kuznetski Most ulottui Bolšaja Dmitrovkaan [5] . Kaistan virallisen liittämisen jälkeen talojen numerointi alkoi Bolshaya Dmitrovkan kulmasta. NEP : n vuosina kauppa kukoisti jälleen Kuznetskissa. Vuoden 1922 alussa M. A. Bulgakov kuvaili tuon ajan katua seuraavasti:

Kuznetski, Petrovka, Neglinny, Lubyanka, Myasnitskaya, Tverskaya, Arbat muuttivat. Kaupat alkoivat kasvaa kuin sieniä NEP:n elävällä sateella ripottuna…<…> Kuznetskissä koko päivän jalankulkijoiden väkijoukkoja kiehuu jäisillä jalkakäytävillä, taksinkuljettajat ajavat peräkkäin ja autot lentävät vinkuen signaaleja [39] .

1920-luvulla lukuisia kustantamoita ja kirjakauppoja avattiin Kuznetsky Mostissa: The Great Soviet Encyclopedia, Moscow Worker, Land and Factory, International Book ja muut. Samaan aikaan katu kärsi ensimmäisen arkkitehtonisen tappion Neuvostoliiton aikoina: Bolshaya Lubyankan kulmassa tuhoutui Pyhän Teotoksen temppeliin pääsyn kirkko. 1930-luvulla Moskovan keskustassa sijaitsevien rakennusten massarakennusprosessi ei käytännössä koskenut Kuznetskiin - suurin osa rakennuksista säilytti alkuperäisen ulkoasunsa, vain Khomyakov-kauppatalon korkeutta lisättiin kahdella kerroksella. Moskovan jälleenrakentamisen yleissuunnitelmaa laadittaessa vuonna 1935 katua piti laajentaa perusteellisesti ja sisällyttää uuteen Keskipuoliympyrään [40] . Näitä suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu, mutta vuonna 1946, Petrovkan laajennuksen yhteydessä, Annenkovien kulmatalo (nro 5/5) purettiin ja tilalle rakennettiin aukio. Samaan aikaan muodostettiin toinen aukio sodan aikana tuhoutuneen Solodovnikovskin käytävän (nro 8) paikalle.

Sodan jälkeisenä aikana yksi muodikkaasti loistoaan jatkaneen Kuznetsky Mostin tärkeimmistä nähtävyyksistä oli All-Union House of Models (nro 14), joka järjesti täällä muotinäytöksiä ja loi kokoelmia kaikille maan vaatetehtaille. Neuvostoliitossa ja ompeli vaatteita Neuvostoliiton eliitille. 1900-luvun puolivälistä lähtien kadulla ovat toimineet Operettiteatteri, Moskovan taiteilijatalo, Valtion julkinen tieteellinen ja tekninen kirjasto ja Valtion teatterikirjasto. 1960-1980-luvulla kadun historiallisten rakennusten tuhoaminen jatkui: vuonna 1965 San Gallin käytävä rakennettiin radikaalisti uudelleen, ja 1980-luvun alussa Bolshaya Lubyankan kulman rakennukset korvattiin suurella monumentaalisella rakennuksella. Neuvostoliiton KGB:stä.

Tulvia esiintyi usein Petrovkasta Neglinnyn käytävään johtavalla kadun matalalla osuudella. Maanalaisesta väylästä noussut Neglinnaya-joki tulvi lähellä olevia taloja aiheuttaen niille suuria vahinkoja. Tulvat loppuivat Neglinnayalle rakennetun uuden laajakeräimen asentamisen jälkeen vuosina 1974-1975 [41] .

Vuonna 1986 Moskovan taideteatterin rakennuksen lämpöjohtoa laskettaessa Kuznetskin silta löydettiin vahingossa, kun taas sen rakenteet vaurioituivat osittain työn aikana. Silta raivattiin arkeologisesti, sen arkkitehtoninen kiinnitys tehtiin ja muinaisen rakenteen tuhoutuneet perustukset kunnostettiin. Perustuskuoppa häiritsi kuitenkin liikennettä, joten silta päätettiin purkaa uudelleen täyttämällä se hiekalla. Kuznetski Mostin ja Neglinnaya-kadun kulmassa, lähellä Keskustavaratalon uutta rakennusta, näet tällä hetkellä matalan metallisen pyramidin tuuletusaukon, joka johtaa Kuznetsky Mostin koipallon vaurioituneisiin rakenteisiin [42] [43] [44] .

Moderniteetti

1990-luvun alusta lähtien katu on kärsinyt useita arkkitehtonisia menetyksiä. Suojellusta asemasta huolimatta aiemmin Tverin kylään kuuluneet rakennukset purettiin (katso kiinteistö nro 17), Shcherbatovsin kartanon päärakennus (nro 4, pihalla) purettiin ja rakennettiin uudelleen ja Firsanovin kerrostalo tuhoutui. (nro 15/8, rakennus 2), entisen kampaajan "Basil" (nro 6, oikea puoli) ikkunoiden sisustus on kadonnut. Sodanjälkeisenä aikana muodostuneiden aukioiden paikalle rakennettiin "Berliinitalo" ja keskustavaratalon uusi rakennus. Vuodesta 2011 lähtien suurin osa kadun rakennuksista on kuulunut suojelualueeseen, ja suurin osa rakennuksista on alueellisesti ja liittovaltion kannalta merkittäviä arkkitehtonisia monumentteja [45] .

Taidetta ja kulttuuria edustavat kadulla Moskovan operettiteatteri, Moskovan taiteilijatalon näyttelytilat; koulutus ja tiede - kaksi suurta valtion kirjastoa, Higher School of Fine Arts. Kuitenkin, kuten ennen vanhaan, Kuznetsky Most on pääasiassa kauppojen, putiikien ja ravintoloiden katu. Kuznetsky Mostin elpyminen luksuskaduksi johtuu suurelta osin keskustavaratalon täydellisestä kunnostuksesta, jonka pääsisäänkäynti on nyt Kuznetsky Mostiin päin. Nelikerroksinen Podium-myymälä, Svetlana Trading House ja A. Novikov 's Vogue Cafe [46] tekivät osansa Kuznetsky Mostista muodikkaaksi kaduksi .

Kuznetsky Mostiin suunniteltiin jalankulkualuetta. Viranomaisten aikomukset tehdä Neglinnayasta Rozhdestvenkaan jalankulkijaksi kulkeva kadun osuus ei kuitenkaan toteutunut [47] , ja vuonna 2010 tämän idean toteuttamista lykättiin sillä verukkeella, että maankäyttöä koskevat säännöt ja säännöt oli hyväksyttävä. kaupungin kehittäminen [48] . Joulukuussa 2012 osa Bolšaja Dmitrovkasta Rozhdestvenkaan kulkevaa katua muutettiin jalankulkualueeksi [49] . Kuznetsky Mostin alue on Moskovan alueiden joukossa ensimmäisellä sijalla asuntojen keskimääräisen hintatason suhteen [50] .

Kuznetsky Useimmat ja lähikadut
Openstreetmap.org-kartta, huhtikuu 2011

Kadun alun koordinaatit: 55°45′38″ s. sh. 37°36′55″ itäistä pituutta e.
Kadun pään koordinaatit: 55°45′41″ pohjoista leveyttä. sh. 37°37′38″ itäistä pituutta e.

Merkittäviä rakennuksia ja rakenteita

Parittomalla puolella

Myasojedovien kaupunkitila (nro 1/8) [sn 2]

Bolšaja Dmitrovkan kulmassa on Myasoedovien kaupunkitila, jonka arkkitehtoninen ilme muodostui 1700-luvun puolivälissä - 1800-luvun alussa. Kiinteistön kehitys on ainutlaatuinen kokonaisuus kypsän klassismin aikaisesta kaupunkitilasta, joka on ainutlaatuinen täydellisyydessään ja tyylillisessä eheydessänsä . Päärakennuksen julkisivu on säilynyt lähes ennallaan, ja 1800-luvun ensimmäisen puoliskon pohjaratkaisu ja sisustus on osittain säilynyt [51] . Kartanon suunnitelma ja julkisivu sekä yksityiskohtainen selitys päärakennuksesta sisältyvät arkkitehti M. F. Kazakovin "Albumiin" [52] (joissakin lähteissä hänet mainitaan rakennuksen kirjoittajaksi) [53] .

Vuonna 1793 kartano rekisteröitiin N. E. Myasoedoville. Vuonna 1809 talo kuului senaattori F. A. Tolstoille . Tilan omistajalla oli valtava kokoelma slaavilais-venäläisiä käsikirjoituksia ja varhaisia ​​painettuja kirjoja, jotka hän myi Pietarin yleiselle kirjastolle vuonna 1820 [54] . Vuoden 1830 alusta lähtien talo oli listattu keisarillisten teatterien osaston osastolle , joka asettui tänne itse ja siirsi pian Moskovan teatterikoulun tänne Povarskaja-kadulta , jota varten kartanon pihalle rakennettiin kaksi rakennusta ja tanssisali varustettiin [55] . Hänen opettajansa ja oppilaansa asuivat koulussa, joiden joukossa olivat tulevat näyttelijät N. M. Medvedeva ja G. N. Fedotova . Teatterikoulu sijaitsi kartanolla vuoteen 1863 asti, jolloin se muutti Neglinny proezdiin . A. N. Ostrovsky ja E. A. Salias palvelivat keisarillisten teatterien osastossa, jota johti säveltäjä A. N. Verstovsky . Vuonna 1895 Leo Tolstoi luki täällä Maly-teatterin taiteilijoille näytelmänsä " Pimeyden voima ", josta sensuurikielto oli juuri purettu [56] .

Lokakuun vallankumouksen jälkeen kartanossa sijaitsi valtionteatterien virasto ja valtion soittimien suojelukomitea, jota johti A. V. Lunacharsky . Tilan ulko- ja ulkorakennuksissa asuivat eri aikoina oopperalaulajat N. A. Obukhova ja I. S. Kozlovsky , balettitanssija V. V. Smoltsov , kapellimestari A. M. Lazovsky , keskiaikainen orientalisti B. N. Zakhoder [57] . Vuodesta 1948 lähtien päärakennuksessa on toiminut Valtion teatterikirjasto (nykyisin Venäjän valtion taidekirjasto [54] [58] ). Myasojedovien kaupunkitila on liittovaltion kannalta merkittävä kulttuuriperinnön kohde [3] .

Myasoedovien kaupunkitilan päärakennus, näkymä Bolšaja Dmitrovkasta Päärakennuksen ja kartanon ulkorakennusten loppu
Possession #3

Kiinteistö nro 3 koostuu tällä hetkellä kahdesta rakennuksesta julkisivua pitkin. Moskovan osoitekirjat vuosina 1916-1923 osoittivat, että Shanksin kauppa sijaitsi täällä.

Toimistorakennus (vasemmalla)

Talo on rakennettu vuonna 1901 arkkitehti M. A. Arsenjevin suunnitelman mukaan . Kolmikerroksinen rakennus on yhden Myasojedovien kartanon ulkorakennuksen vieressä ja on rationaalinen, tyylillisesti vaikeasti määriteltävä rakennus, jonka kolmannen kerroksen ikkunoiden välissä on neljä suurta naishermeä [59] . Rakentamisen jälkeen rakennus oli kokonaan erilaisten kaupallisten ja toimistolaitosten käytössä [60] . 1930-luvulla täällä sijaitsi Mostorgin väline- ja rautakauppa [61] . Tällä hetkellä rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on venäläisen lentoyhtiön Aeroflotin toimisto [62 ] .

M. V. Sokolin kannattava talo (oikea puoli)

Viisikerroksisen vuokratalon rakensi arkkitehti I. P. Mashkov Wienin Secessionin tyyliin 1904 alussa vuokraemäntä M. V. Sokolille . Ullakon majolikamosaiikki , joka kuvaa vuorten yli kohoavaa kotkaa, on tehty taidemaalari N. N. Sapunovin luonnoksen mukaan [59] . I. P. Mashkov käytti julkisivun koristeluun myös M. A. Vrubelin 1890-luvun piirustuksen mukaisia ​​kohokivilaattoja " kala" . Omistajat vuokrasivat kerrostalon alemmat kerrokset kauppaa varten, ylempiä asuntoja [35] [63] . Eri aikoina täällä asuivat seuraavat: Bolshoi-teatterin kapellimestari Yu. F. Fire , teatteri- ja elokuvanäyttelijä E. N. Gogoleva , oopperalaulaja E. I. Zbrueva . Neuvostoaikana rakennuksessa toimi Mostorg-myymälä, International Book -kirjakauppa ja Akatemian kustantamoliike [57] . 1960-luvulta nykypäivään valtion yhtenäinen yritys "Mosproekt-3" on työskennellyt täällä [64] . 1930-1970-luvun rakenneuudistuksen aikana rakennuksen sisustus ja eräät yksityiskohdat katosivat [63] . Kerrostalo on alueellisesti merkittävä kulttuuriperinnön kohde [3] .

Toimistorakennus (nro 3, kiinteistön vasen puoli) Kannattava talo Sokol Kannattava talo Sokol (ullakko)
"Berliinin talo" (nro 5/5)

Vuonna 1776 tälle paikalle rakennettiin Siperian kenraalikuvernööri I. V. Yakobille suuri talo klassisella puolirotundilla , jonka vieressä oli kaksi symmetristä kolmikerroksista rakennusta. Taidekriitikko I. E. Grabarin mukaan rakennuksen tekijä oli venäläinen arkkitehti V. I. Bazhenov [65] [66] . Vuonna 1786 talo siirtyi Jacobin tyttärelle A. I. Annenkovalle [66] . Upeasta rikkaudesta Annenkova sai lempinimen " Golcondan kuningatar " [67] [66] . Tässä talossa hänen poikansa, dekabristi , Southern Societyn jäsen , I. A. Annenkov , vietti lapsuutensa ja nuoruutensa . Annenkov-suvun elämää kuvataan dekabristin vaimon, ranskalaisen Polina Goblin (naimisissa P. E. Annenkov) muistelmissa [67] . Talo kuului Annenkoveille vuoteen 1837, jolloin Mihalkovit myivät sen ja muuttivat sen kannattavaksi kiinteistöksi [68] . Talossa oli lukuisia ravintoloita ja hotelleja. Täällä olivat A. S. Pushkin, I. S. Turgenev , N. A. Nekrasov , M. E. Saltykov-Shchedrin , S. P. Trubetskoy ja N. I. Turgenev ja muut. Vuosien varrella täällä työskenteli myös monien kuuluisien valokuvaajien valokuvastudioita. M. S. Nappelbaumin studiossa tehtiin monia myöhemmin kuuluisia valokuvamuotokuvia - Blok , Yesenin , Akhmatova , Chaliapin , Lenin [69] . Vallankumouksen jälkeen entisen kondiittorin "Tremblay" tiloissa avattiin runoilijoiden kahvila "Musikaalinen nuuskalaatikko", jossa Majakovski , Yesenin, Shershenevich , Burliuk lukivat teoksiaan, Vertinsky lauloi [70] [71] . Vuonna 1920 rakennuksessa toimi Suuren Neuvostoliiton Encyclopedian [69 ] toimitus .

Huolimatta virallisesta arkkitehtonisen muistomerkin asemasta, talo tuhoutui Petrovkan jälleenrakennuksen yhteydessä vuonna 1946 , ja sen tilalle rakennettiin aukio, jossa neljän vuosikymmenen ajan oli Druzhba-kahvilan kesäterassi [68] [72] . . Vuonna 2002 Petrovkan kulmaan pystytettiin toimisto- ja vähittäiskauppa "Berlin House", jonka rakentamisesta päättivät Moskovan pormestari Yu. M. Luzhkov ja Berliinin pormestari. Yu. P. Grigorjevin , I. K. Bartoshevichin ja K. D. Krebsin [73] [74] johtama kirjailijoiden ryhmä työskenteli rakennuksen arkkitehtonisen suunnittelun kehittämisessä . Talon julkisivu on symmetrinen, ja siinä on kaksi korostettua sisäänkäyntiä ja rakennusta ympäröivä galleria. Rakennuksen kruunaa ullakko, jossa on kaarevia lasielementtejä, ja kulman erkkeri-ikkunoita koristavat tornit [75] . Arkkitehtuurikriitikko N. S. Malininin mukaan "Berliinin talo" rikkoo olemassa olevaa katukehityksen mittakaavaa ja sisältyy Moskovaan 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa rakennetun kymmenen "rumeimman" rakennuksen luetteloon [74] .

"Berliinin talo" Annenkov-talo, 1931 Annenkov-talo, kerj. 20. vuosisata
Kannattava talo I. I. Vorontsova - I. G. Evdokimov - Z. I. Shorina (Hotel Leipzig) (nro. 7. 6. 9.)

1700-luvun lopulla tälle paikalle rakennettiin kivinen kaksikerroksinen rakennus, jonka etupuoli lepää Kuznetskin sillan pohjoisella pohjalla. Talon eteen rakennettiin korkea terassi, joka suojeli sitä joen tulvilta. Tuolloin talo oli yksi kadun suurimmista [76] . Talolla oli olemassaolonsa alusta lähtien puhtaasti kaupallinen tarkoitus [77] : täällä sijaitsi hotelli, joka muutti nimeään ajan myötä - "Leipzig", "Shora", "Venäjä", "Ranska". Monet venäläisen kulttuurin kuuluisat henkilöt ovat yöpyneet hotellissa [78] [79] . 1800-luvun puoliväliin mennessä terassi purettiin ja alemman kerroksen tasoa laskettiin [76] . Talon julkisivua alun perin koristanut pylväikkö rikottiin yhdessä 1800-luvun jälleenrakentamisen yhteydessä [78] . Hotellien lisäksi rakennuksessa vuokrasivat tilat lukuisat kaupat ja toimistot, muun muassa P.K. Buren myymälä ja Posrednik-kustantamon kirjakauppa I.D. Uuden talouspolitiikan vuosina täällä avattiin Moskovsky Rabochiy -kustantamo , joka kustansi sanomalehteä Pionerskaja Pravda , aikakauslehtiä Drum, Oktyabr , Roman-gazeta [ 79] . Syksyllä 1927 aloitteleva kirjailija M. A. Sholokhov luovutti tänne romaanin ” Hiljaiset virtaukset Donin ” käsikirjoituksen, minkä jälkeen ”Lokakuu”-lehti alkoi julkaista eeppisen kaksi ensimmäistä kirjaa osissa [80] . Talon kaupallinen käyttötarkoitus säilyi vallankumouksen jälkeenkin: siellä oli kauppoja "Red Moscow", "New Moscow", Leningradodezhda, Torgsin [81] [39] [77] . Ensimmäisessä kerroksessa toimi usean vuoden ajan kahvila Druzhba, jonka salit sisustivat taiteilijat A. Vasnetsov ja V. Elkonin [82] .

Rakennuksen julkisivu on symmetrinen, keski- ja sivuosia koristavat korkeat ullakot, joissa on runsaasti stukko- ja puttivauvojen hahmoja [ 83] . Talon julkisivu on muuttunut useita kertoja: vuoden 1812 tulipalon jälkeen, vuonna 1881 A. E. Weberin projektin mukaan , vuonna 1893 - arkkitehtien S. V. Dmitrievin ja V. P. Gavrilovin toimesta, vuosina 1914-1916 - L. A. Vesninin ja Vesninin projektin mukaan. S.I. Titov [79] [3] . Rakennuksessa on nykyään lukuisia kauppoja, putiikkeja ja ravintoloita. Rakennus on luokiteltu alueellisesti tärkeäksi kulttuuriperintökohteeksi. Talon varrella maanalaiset Kuznetskin sillan rakenteet ovat liittovaltion merkityksen kulttuuriperinnön kohde [3] .

Näkymä taloon nro 7/6/9 Khomyakovin vuokratalosta Rakennus vuodelta 1903. Etualalla - "Khomyakov Grove" Rakennuksen kulmaosa Neglinnaya-kadun kanssa Näkymä Neglinnaya-kadulta, oikealla talo nro 7/6/9, 1800-luvun loppu.
Kannattava talo (hotelli ja ravintola "Yar") (nro 9/10)

Osa entisestä Volynskyjen, sitten Vorontsovien ja Beketovien valtavasta omaisuudesta. Vuodesta 1812 1830-luvun loppuun talon omisti senaatin virkailija L. Shavan, joka vuonna 1823 rakensi kaksikerroksisen kivirakennuksen uudelleen säilyttäen kulman pyöristetyn osan [84] . Vuonna 1826 ranskalainen Tranquille Yard (Yar) avasi Chavanin taloon hotellin ja kuuluisan ranskalaisen keittiön ravintolan " Yar ", jossa A. S. Pushkin ja muut venäläisen kulttuurin näkyvät henkilöt vierailivat toistuvasti. Pushkin omisti yhden runonsa rivit Yar-ravintolalle:

Kuinka kauan minun pitäisi nälän ahdistuksessa pitää tahatonta paastoa ja muistaa Yarin kylmätryffeli vasikanlihasta? [85] .

Yardin jälkeen talossa työskenteli Boudier-hotelli, jonka yhteydessä oli myös ranskalaisesta keittiöstään kuuluisa ravintola [86] . Vuodesta 1838 talon omisti räätäli I. Satias, sitten Rudakov [87] . Samaan aikaan täällä sijaitsi lukuisia kauppoja ja kauppoja, joista yhdessä työskenteli P. Gobl, josta tuli myöhemmin dekabristin I. A. Annenkovin vaimo [30] [58] [8] [88] [89] . 1870-luvun puolivälissä omistus siirtyi veljille Pavel Mikhailovich ja Sergei Mikhailovich Tretjakoville, joiden määräyksestä arkkitehti A. S. Kaminsky rakensi rakennuksen kokonaan uudelleen; osin se rakennettiin kolmanteen kerrokseen [84] . Oikea osa rakennettiin ja suunniteltiin uudelleen vuonna 1880; Shanks & Bolin, Magasin Anglais avattiin täällä . Vuonna 1882 rakennettiin oikea kaksikerroksinen siipi, jossa avattiin makeistalo "Albert". [90] . Tämän seurauksena talo sai modernin ilmeen, ja sen kaksi eturakennusta avautuvat Neglinnayalle ja Kuznetsky Mostille, ja ne on sisustettu klassisen arkkitehtuurin perinteiden mukaisesti tilauslomakkeineen [91] . Tretjakovin kerrostalossa oli myös erilaisia ​​liikkeitä, joista yksi oli P. I. Yurgensonin musiikki- ja soitinliike [92] [86] . Neuvostoaikana rakennuksessa asuivat Stromsyndikat, liittovaltion osuuspankki (Vsekobank), Prombank, K. D. Pamfilovin mukaan nimetty yleishyödyllinen akatemia, Teatteri-lehden toimittajat [38] [61] [93] . Vuonna 1961 rakennuksen oikealle puolelle avattiin Keskustavaratalon sivuliike, Svetlana-myymälä [86] . Vuoteen 2010 asti talossa työskenteli pieni Atlas-kartoitusliike. Tällä hetkellä rakennuksessa toimii Alfa-Bankin sivukonttori [ 94] . Talo on luokiteltu arvokkaaksi kaupunkia muodostavaksi esineeksi [3] .

Hotelli ja ravintola "Yar" (№ 9/10) Näkymä rakennuksesta 1902 (vasemmalla)
Passage San Galli (Moskovan taiteilijatalo) (nro 11)

1700-luvun alussa kiinteistö koostui useista eri omistajien omistamista tonteista, joiden joukossa oli Moskovan kuvernööri B. G. Jusupov . 1730-luvun loppuun mennessä jaostot yhdisti hallituksen ministeri A. P. Volynsky [95] . Kun tila oli siirretty kreivi I. I. Vorontsovin omaisuuteen, kadun varrelle rakennettiin kauppoja, joista tuli osa modernia rakennusta [96] . Vorontsovin kuoleman jälkeen tila siirtyi hänen pojalleen Artemylle ja sitten maanomistajalle I. I. Beketovalle. Oletettavasti hänen poikapuolensa P. P. Beketovin [15] tunnettu kirjakauppa sijaitsi tässä paikassa . Vuonna 1815 N. S. Vsevolzhsky osti sivuston . 1840-luvun puoliväliin mennessä juoni siirtyi kirjapainon ja kustantajan A. Semyonin lapsille , joilta tapettikaupan omistaja F. F. Dabo hankki omistuksen 1840-luvun lopulla [95] . 1850-luvulla täällä sijaitsi lukuisia kauppoja ja liikkeitä.

Vuonna 1880 paikka siirtyi rautavalimon omistajalle, A.A.arkkitehti1883, jonka määräyksestä vuonna[95]F.K. San-GallillevokaalillePietarin kaupunginduuman Vuonna 1915 St. Gallin kulku oli yksi niistä kaupoista, jotka kärsivät Saksan pogromien aikana [97] . Kesällä 1917 rakennuksen osti leipuri N. D. Filippov, joka sijoitti tänne leipomon ja Pittoresk-kahvilan. Kahvilan suunnitteluun osallistuivat monet kuuluisat taiteilijat: G. B. Yakulov , L. A. Bruni , A. A. Osmerkin , N. A. Udaltsova , V. E. Tatlin , A. M. Rodchenko . V. V. Majakovski, D. D. Burlyuk, V. V. Kamensky esiintyivät Pittoreskissa , maaliskuussa 1918 V. E. Meyerhold esitti A. Blokin Muukalaisen [98] [99] täällä . Syksyllä 1918 kahvila oli saanut uuden nimen, Punainen kukko. Kahvilassa vierailivat V. V. Majakovski, A. V. Lunacharsky, V. E. Meyerhold, V. Ya Bryusov ja muut [86] . Red Rooster ei kestänyt kauan ja se suljettiin vuonna 1919 [99] .

Vuodesta 1930 lähtien rakennusta on käytetty taidenäyttelyinä: aluksi täällä toimi Vsekokhudozhnik-osuuskunta ja vuodesta 1953 nykypäivään Moskovan taiteilijatalo [100] . Vuonna 1965 käytävä rakennettiin perusteellisesti uudelleen [101] [102] . Vuonna 2001 säilyneiden piirustusten mukaan rakennus palautettiin vallankumousta edeltävään ilmeeseen [103] . Moderni Moskovan taiteilijatalo on yhdistänyt seiniinsä tilat näyttelyille ja messuille, ravintolan, lahjatavaraliikkeen ja taidesalongin [97] . Rakennus on alueellisesti tärkeä kulttuuriperinnön kohde [3] .

Passage San Galli (Moskovan taiteilijatalo) Saint Gallin väylä, 1907
P. M. ja S. M. Tretyakov (Lyon Credit Bank) kannattava talo (nro 13/9)

Ensimmäiset tiedot kulma-alueen kehityksestä ovat peräisin 1700-luvun puolivälistä, jolloin täällä seisoivat kirjuri G. I. Sovetovin [104] kivikammiot . Sitten paikasta tuli osa Volynskyjen, Vorontsovien ja Beketovien omistamaa omaisuutta. Vuonna 1801 kartanon omistaja P. P. Beketov avasi täällä kirjapainon, jossa hän alkoi julkaista venäläisten kirjailijoiden teoksia [16] . Vuonna 1809 kiinteistö siirrettiin Moskovan lääketieteelliselle ja kirurgiselle akatemialle , jonka lukuisten valmistuneiden joukossa olivat I. V. Buyalsky , G. I. Korablev , M. A. Dostojevski ( kirjailijan isä ), K. F. Rul'e . Oletettavasti Ranskan joukkojen hyökkäyksen aikana Stendhal [13] pysähtyi yhteen taloista . Vuodesta 1846 lähtien täällä on sijainnut Moskovan yliopiston lääketieteelliset klinikat , joissa opetti ja työskenteli tunnettuja tiedemiehiä: A. I. Over , F. I. Inozemtsev , G. A. Zakharyin , A. A. Ostroumov , V. F. Snegirev , N. V. Sklifosovsky [105] .

Vuonna 1891 Tretjakovin veljekset ostivat tontin, jonka määräyksestä jo vuonna 1892 rakennettiin kolmikerroksinen kerrostalo, jonka päällä oli korkeat teltat. Arkkitehti A. S. Kaminsky sovelsi töilleen ominaista venäläistä tyyliä talon julkisivun suunnittelussa . Rakennuksen rakenne, sen julkisivujen plastinen rytmi, suuret ikkuna-aukot ensimmäisessä kerroksessa antavat kuitenkin mahdollisuuden lukea se eklektisen taantuman aikana [106] . Tretjakovit vuokrasivat Rozhdestvenkan varrella sijaitsevan rakennuksen oikean puolen Lyon Credit -pankille , jota varten talon kellariin varustettiin teräskassakaapit, joilla ei tuolloin ollut vastaavia Moskovassa [107] . Talon vasemmalla puolella oli suosittu I. Datsiaron taidekauppa [108] . Kolmannessa kerroksessa oli kolme suurta asuntoa, joista yhden vuokrasi liikkeen omistaja Datsiaro [109] .

Neuvostoliiton aikoina rakennuksessa sijaitsivat aikakauslehtien " October " ( toimittaja A. S. Serafimovich ) ja " Growth " ( toimittaja V. M. Kirshon ) [105] toimitukset . Oikeuden kansankomisariaatin Moskovan syyttäjänvirasto, RSFSR: n syyttäjä, sitten Venäjän federaation syyttäjänvirasto [38] [86] . Maaliskuussa 2008 rakennustöiden aikana rakennuksessa syttyi suuri tulipalo, joka aiheutti sille merkittäviä vahinkoja [110] Vuonna 2011 Moskovan keskuspankin [111] omistaman rakennuksen kunnostustyöt ovat valmistumassa . Tretjakovien kerrostalo on luokiteltu alueellisesti merkittäväksi kulttuuriperinnön kohteeksi, ja se on yksi silmiinpistävimmistä ja tunnusomaisimmista esimerkeistä venäläisestä arkkitehtuurista 1800-luvun jälkipuoliskolla [3] [112] .

P. M. ja S. M. Tretjakovin kannattava talo Tretjakovien kannattava talo 1900-luvun alussa. Taidekauppa I. Datsiaro, n. 1900 Moskovan yliopiston lääketieteelliset klinikat, 1870
Kiinteistö #15

Kiinteistö on ollut tunnettu 1770-luvulta lähtien ja kuului, kuten useimmat naapuritontit, kreivi I. I. Vorontsoville. 1800-luvun puolivälissä Komarovit omistivat kulmaosan ja Zasetskyt pohjoisosan Rozhdestvenkan varrella. Vuonna 1875 kiinteistön molemmat osat siirrettiin suurelle Moskovan yrittäjälle I. G. Firsanoville ja sitten hänen tyttärelleen V. I. Firsanova-Ganetskajalle . 1890-luvun puolivälissä L. S. Polyakovin perustama Moskovan kansainvälinen kauppapankki , joka oli yksi Venäjän suurimmista pankeista, osti kulmatontin Rozhdestvenkan kanssa [113] .

Moscow International Trade Bank (nro 15/8)

Moskovan kansainvälisen pankin ostettua tontin vanhat rakennukset purettiin, ja vuosina 1895-1898 arkkitehti S. S. Eibushitz pystytti kadun käänteeseen modernin rakennuksen , joka sulki näkökulman Neglinnayan ja Rozhdestvenkan välille. Renessanssityyliin rakennetun talon arkkitehtoninen prototyyppi oli Pyhän Hengen pankin rakennus Roomassa  , ensimmäinen rakennus arkkitehtuurin historiassa, joka rakennettiin erityisesti pankkitarkoituksiin [114] . Monumentaalinen pankkirakennus on vuorattu Radomin hiekkakivellä ja koristeltu sinkkikoristeilla [115] . Pankin vinottain suunnatun leikkaussalin peittää kevyillä rakenteilla insinööri V. G. Shukhov . Aluksi talon kruunasi pieni ullakko maskaronilla , mutta 1930-luvulla se katosi.

Poljakovin kolmen entisen pankin sulautumisen jälkeen vuonna 1909 rakennuksessa toimi United Bank . Neuvostoaikana rakennuksessa olivat myös pääasiassa pankkilaitokset: Keskussäästöpankki, CMEA Bank [113] , Neuvostoliiton Zhilsotsbank. 1920-luvun alussa rakennus kunnostettiin arkkitehti A. D. Chichagovin suunnitelman mukaan . Vuonna 1959 rakennuksen kolmannessa kerroksessa sijaitsi I. E. Grabarin johtama State Institute of Art Studies [116] . Vuonna 1990 Mosbusinessbankista tuli rakennuksen omistaja, ja vuonna 1995 sen kustannuksella tehtiin ensimmäinen kunnostus sen rakentamisen jälkeen [114] [117] . Tällä hetkellä rakennuksessa on Moskovan keskuspankin pääkonttori [118] . Rakennus on alueellisesti tärkeä kulttuuriperinnön kohde [3] .

Kannattava talo Firsanov (nro 15/8, rakennus 2, purettu)

1800-luvun alussa tämä osa kiinteistöstä kuului tuomioistuimen neuvonantajalle T. A. Agentovalle, sitten kapteeni D. P. Verderevskylle ja hänen jälkeensä tuomioistuimen neuvonantajalle M. D. Zasetskylle. Talossa sijaitsi Fuldan mestari timantti- ja kultakauppa, Paris Mangon suutarin, Myukke daguerreotype, Lagosin ruokasali, Feldshtem ilmapallokauppa ja Ernesti-korsettipaja. Pihalla oli Loskutovin kenkätehdas ja Maslovin pieni kangastehdas. Talossa vieraili usein A. V. Sukhovo-Kobylin , joka vuokrasi täältä asunnon rakkaalleen Louise Simon-Demanchelle. Täällä asuivat myös matemaatikko B. K. Mlodzievskii , kirurgi F. E. Gaag ja näyttelijä L. L. Leonidov [119] . Kiinteistön ostanut I. G. Firsanov rakensi talon uudelleen vuonna 1875 arkkitehti M. A. Arsenievin [3] hankkeen mukaan . Firsanovit jatkoivat talon vuokraamista: täällä sijaitsivat N. I. Mamontovin, D. Baikovin, R. Neratovin, P. Tšeljaginin kirjakaupat, A. P. Zubchaninovan kirjasto ja kauppa sekä E. F. Otton koulu [119] . 1980-luvun 80-90-luvuilla talossa sijaitsi työ- ja työministeriö sekä nuorisovaihto [119] . Suojatusta asemasta huolimatta [3] . Firsanovin talo purettiin 2000-luvun lopulla. Moskovan keskuspankin uuden rakennuksen rakentamisen aikana rakennustyömaalla kuoli  tunnettu historiallisten rakennusten puolustaja Ljudmila Melikova [120] .

Kansainvälinen kauppapankki International Trade Bank, varhainen postikortti. 20. vuosisata Firsanovin kannattava talo (toinen talo oikealla), 1900-luvun alku.
Tverin yhdiste (nro 17)

1600-luvulta lähtien paikka kuului Tverin yhdyskuntaan - Tverin arkkipiispojen asuinpaikkaan . Kiinteistön sisäpihalla sijaitseva kaksikerroksinen, suorakaiteen muotoinen kammiorakennus on pohjaratkaisultaan monimutkainen ja on saatettu pystyttää kahdella rakennuskaudella. Kammiot liittyvät Tverin arkkipiispan ja Kashin Platonin elämään ja työhön [121] . Vuoteen 1770 asti Tverin piispan Pyhän Arsenin kirkko, joka tunnettiin vuodesta 1690 [122] , kuului rakennukseen . Osa tontin rakennuksista vuokrattiin maatilaksi. Vuosina 1810-1820 yhdessä taloista toimi kuvanveistäjä S. Campionin työpaja . Tverin sisäpihan rakennuksissa, joista oli näkymä kadulle, oli lukuisia kauppoja [121] . 1860-luvulla talossa asui amatööritaiteilija M. B. Tulinov [123] , joka piti yllä valokuvaatudiota , joka vieraili oppilaansa ja nuoremman ystävänsä I. N. Kramskoyn [124] [121] [125] luona . Rakennuksen kellarissa 1800-luvun lopulla toimi suosittu ravintola "Venetsia", joka on kuvattu V. Gilyarovskyn kirjassa " Moskova ja moskovalaiset " . N. N. Zlatovratsky , N. M. Astyrev , V. A. Goltsev , P. G. Zaichnevsky [126] ovat olleet täällä .

Vuonna 1974 Tverin yhdisteen kokonaisuus sisällytettiin tasavallan merkittävien historiallisten ja kulttuuristen monumenttien luetteloon. Kuitenkin vuonna 1996 neljä yhtyeen rakennusta purettiin, ja kaksikerroksinen rakennus, josta on näkymät Kuznetsky Mostille, "luotiin uudelleen" rakentamalla uusi A. R. Vorontsovin suunnittelema kompleksi [127] . Moskovan pormestari Yu. M. Luzhkov tunnusti Tverin yhdisteen "tieteellisen entisöinnin" osallistujat parhaasta restaurointikilpailun voittajiksi [117] . Yhtyeen päärakennus, Tverin yhdistetyn kammiot, joka on säilynyt alueen sisäpihalla, on liittovaltion kulttuuriperinnön kohde [3] .

Tverin yhdistetyn "rekonstruoitu" rakennus Tverin sisäpiha (suora), 1903 Tver-yhdistyksen kammiot (pihalla)
Prinssi A. G. Gagarinin kannattava talo (Mur and Maryliz -myymälä) (nro 19)

Kiinteistö on ollut tiedossa vuodesta 1742, jolloin se kuului I. I. Velyaminov-Zernoville. 1700-luvulla se kuului Bobrishchevs-Pushkineille ja ruhtinas V. M. Dolgorukov-Krymskylle . Hänen jälkeensä taiteilija G. G. Gagarin [128] tuli sivuston omistajaksi . Myöhemmin sivuston omistaja oli hänen poikansa, tiedemies, prinssi A. G. Gagarin . Vuonna 1843 kartanon pihan vanhoissa kammioissa, jotka saivat klassismin aikakaudella uuden käsittelyn ja portiksen [18] . Venäläisten tuotteiden myymälä avattiin venäläisten tuotteiden kanssa, joka vuonna 1849 sulautui "Venäjän tehtaiden tuotebasaari" -myymälään. 1900-luvun alussa entisen "Venäläisten tuotteiden myymälän" rakennusta laajennettiin ja rakennettiin uudelleen [18] .

Moderni nelikerroksinen rakennus rakennettiin kahdessa vaiheessa (1886 ja 1898, arkkitehdit V. A. Kossov ja R. I. Klein ), ja se sisältää 1700-luvun ensimmäisellä kolmanneksella rakennetun kartanokompleksin kammiot ja lisärakennukset [129] . Vuonna 1915 rakennus rakennettiin uudelleen arkkitehti V. G. Piotrovichin hankkeen mukaan [128] . Julkisivukoostumuksen keskipiste on jättimäinen kaksikerroksinen ikkuna sisäänkäyntikaaren yläpuolella, koristeltu griffinveistoksilla ja Merkuriuksen sauvalla . Joidenkin taidekriitikkojen mukaan rakennuksen julkisivun seinä on ylikuormitettu stukkokoristeilla ja veistokset näyttävät hirveiltä [129] . Vuonna 1888 uudessa rakennuksessa sijaitsi Muir and Marylies General Trading Companyn sivuliike . Gagarinit vuokrasivat tilat myös muille liikkeille ja kauppayrityksille [130] .

1920-luvulla rakennuksessa työskenteli Zemlya i Fabrika (ZIF) -kustantamo, joka julkaisi venäläisten ja ulkomaisten kirjailijoiden alkuperäistä kaunokirjallisuutta sekä aikakauslehtiä 30 Days, World Pathfinder ja Around the World . Samaan aikaan talossa oli osuuskauppa OGPU :n työntekijöille , ja poptaiteilija V. N. Yakhontov asui [131] [38] . Myöhemmin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa toimi ruokakauppa [132] . Tällä hetkellä rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on useita kauppoja ja putiikkeja. Siinä toimii myös Moskovan kansainvälinen yksityistämisen ja yrittäjyyden edistämiskeskus [133] sekä muita instituutioita ja organisaatioita. Rakennus on luokiteltu tunnistetuiksi kulttuuriperintökohteiksi [3] .

Prinssi A. G. Gagarinin ("Muir ja Maryliz") kannattava talo Näkymä kohti Bolshaya Lubyankaa, vasemmalla "Muir ja Merilize", 1910-luku.
Ensimmäisen Venäjän vakuutusyhtiön kannattava talo (nro 21/5)

1700-luvun alussa useat suuret tontit tässä kadun osassa kuuluivat ruhtinaille Golitsynille . Vuonna 1819 kiinteistö siirtyi V.V. Varginille , jonka talossa A.F. Merzlyakov , N.A. Polevoy , K.A. Polevoy , N.V. Varginin kuoleman jälkeen omaisuus siirtyi perillisille. 1800-luvun puolivälistä lähtien kaksikerroksisessa rakennuksessa, joka on vastapäätä Kuznetsky Mostia, on ollut lukuisia kauppoja.

1880-luvulla talo vuokrattiin ensimmäisen kerran, ja vuonna 1903 sen osti Ensimmäinen Venäjän palovakuutusyhtiö . Seuran tilauksesta arkkitehdit L. N. Benois ja A. I. Gunst rakensivat vuosina 1905-1906 suuren vapaaseen uusklassiseen tyyliin rakennettua vuokrataloa, josta on näkymät Bolšaja Lubjankaan ja Kuznetski Mostille [134] . 1910-luvulla taloon sijoitettiin valokuva K. A. Fischeristä, tilat vuokrasi Moskovan ensimmäinen venäläinen autoklubi, jonka puheenjohtaja oli prinssi F. F. Jusupov . Vuosina 1918-1952 täällä sijaitsi ulkoasioiden kansankomissaariaatti (vuodesta 1946 - Neuvostoliiton ulkoministeriö ). Vuonna 1934 rakennukseen avattiin diplomaatti- ja konsulityöntekijöiden koulutusinstituutti [135] . Talossa asuivat eri aikoina: T. S. Lyubatovich , A. F. Miller , R. Zelyonaya . Sen jälkeen kun ulkoministeriö muutti Smolenskaja-Sennaja-aukiolle , talossa toimi Moskovan kaupungin talousneuvosto [136] sekä Neuvostoliiton oikeusministeriö; elintarviketeollisuus; kalastusteollisuus [93] ; auto-, traktori- ja maataloustekniikka [131] . Ensimmäisen venäläisen vakuutusyhtiön kannattava talo on tunnistettu kulttuuriperinnön kohde [3] .

Ensimmäisen venäläisen vakuutusyhtiön kannattava talo (kulmaosa) Näkymä Bolshaya Lubyankasta, oikealla kulmassa Kuznetskin kanssa Suurin osa talosta nro 21/5, n. 1906
Vorovskogo-aukio

Aiemmin kadun sulki vuonna 1519 italialaisen arkkitehti Aleviz Novyn [137] rakentama Siunatun Neitsyt temppeliin -kirkko . Aluksi kirkkoa kutsuttiin myös "pihkovitshissa" - lähellä olevan Pihkovan asukkaiden asutuksen mukaan [138] . 1700-luvun puolivälissä koko kirkon läpi kulkeva kulku Kuznetskin sillalle tunnettiin nimellä Vvedenskaya street [139] .

Vuonna 1611, moskovilaisten kansannousun aikana Puolan varuskuntaa vastaan, tänne rakennettiin linnoitus, jota prinssi D. Pozharsky puolusti . Kun Pozharski karkotettiin Moskovasta, kirkko korjattiin Pozharskin kustannuksella ja Pozharskyn ensimmäinen vaimo haudattiin hänen läsnäoloonsa, jonka muistoksi kirkkoon rakennettiin kappeli Pyhän Paraskevan nimeen . Vuosina 1745-1749 arkkitehti Postnikov [140] rakensi kirkon olennaisesti uudelleen barokkityyliin . 1870-luvulla kirkon sivukappeleita laajennettiin [139] .

Kun kirkon kehälle rakennettiin kerrostalo, tänne muodostettiin käytävä Venäjän ensimmäiselle vakuutusyhtiölle [2] [141] . Vuonna 1924 sisäpihalle pystytettiin kuvanveistäjä M. I. Katsin suunnittelema monumentti V. V. Vorovskylle [142] . Muistomerkin siirtämisen verukkeella kirkko purettiin lokakuussa 1924. Vapautunut paikka nimettiin Vorovsky-aukioksi , mutta sen keskustassa olevaa monumenttia ei koskaan pystytetty. Vorovskin muistomerkki on yksi harvoista varhaisen Neuvostoliiton muistomerkeistä ja se on luokiteltu alueellisesti merkittäväksi kulttuuriperintökohteeksi [140] . Tällä hetkellä suurin osa alueesta on pysäköintialueen käytössä [138] .

Vorovsky-aukio ja yleisnäkymä talosta numero 21/5 Sama paikka vuonna 1910 V. V. Vorovskyn muistomerkki

Tasaisella puolella

Solodovnikov-teatteri (S. Ziminin ooppera) (nro 2/6)

Nykyinen rakennus perustuu 1700-luvun kartanoon, joka kuului A. V. Suvorovin appille , ruhtinas I. V. Prozorovsky Jr.:lle [143] . Vuodesta 1798 kiinteistö kuului Shcherbatoveille, sitten Shakhovskyille . Vuodesta 1863 paikan omisti miljonäärikauppias G. G. Solodovnikov , jonka määräyksestä vuosina 1883-1894 arkkitehti K. V. Tersky rakensi rakennuksen uudelleen viisikerroksiseksi teatteriksi 3 100 katsojalle [144] [145] . Aluksi esityksiä teatterissa esittivät italialainen oopperaryhmä ja M. V. Lentovskyn ryhmä [144] . Vuonna 1896 Solodovnikov-teatterissa avattiin S. I. Mamontovin yksityinen venäläinen ooppera , joka piti täällä esityksiä lyhyillä tauoilla vuoden 1904 alkuun asti. Vuosina 1897-1898 arkkitehti I. E. Bondarenko rakensi rakennuksen uudelleen [146] . F. I. Chaliapin, N. I. Zabela-Vrubel , N. V. Salina ja muut oopperaesittäjät esiintyivät teatterissa. 6. toukokuuta 1896 pidettiin tässä rakennuksessa ensimmäinen Moskovan elokuvaesitys: ranskalainen impressaario Raoul Gunsburg esitteli Lumièren veljien elokuvia , mukaan lukien elokuvan Junan saapuminen La Ciotatin asemalle [ 147] .

Mamontovin oopperan jälkeen rakennuksessa oli jonkin aikaa M. Kozhevnikovin venäläisen yksityisoopperan yhdistys [148] . Vuonna 1907 Solodovnikovin teatteri paloi [144] . Arkkitehti T. Ya. Bardtin suorittaman rakennuksen entisöinnin ja uudelleenjärjestelyn jälkeen [149] . siinä vuonna 1908 avattiin " Zimin-oopperatalo ". Zimin-teatterin lavalla esitettiin oopperoiden lisäksi balettiesityksiä: M. M. Fokinin ryhmä tanssi täällä, A. Duncan [148] ja M. Kshesinskaya esiintyivät . Lokakuun vallankumouksen jälkeen Ziminin ooppera vaihtoi useita nimiä, kunnes siitä tuli Bolshoi-teatterin osa vuonna 1936 . Samana vuonna rakennus rakennettiin uudelleen [150] . Rakennuksen osassa, josta oli näkymät Kuznetski Mostille, oopperan entinen johtaja S. I. Zimin asui kuolemaansa asti vuonna 1942 [151] . Neuvostoliiton aikoina samassa talon osassa oli RSFSR:n teatterityöntekijöiden liiton ja Bolshoi-teatterin klinikka. [56] Sen jälkeen, kun Bolshoi-teatteri sai toisen vaiheen Kremlin kongressipalatsiin, vuodesta 1961 tähän päivään, Moskovan operettiteatteri on sijainnut täällä [152] [153] . Viranomaisilla oli 1990-luvun lopulla suunnitelmia rakennuksen purkamisesta ja uuden rakentamisesta sen tilalle [151] [154] , mutta ne eivät toteutuneet.

Rakennuksen julkisivu Kuznetsky Mostista Teatterin Parterre tulipalon jälkeen, 1907 Näkymä rakennuksesta Bolshaya Dmitrovkasta, 1913
V. S. Zasetskajan kannattavien kiinteistöjen kompleksi (nro 4/3)

1700-luvulla laaja kiinteistö, joka ulottui syvälle Kopevsky Lane -kadulle, kuului ruhtinaskunnalle Shcherbatovs . 1800-luvun toisella puoliskolla V. S. Zasetskaya ohitti paikan. Yhdessä kiinteistön rakennuksista 1930-luvulla sijaitsi All-venäläinen yhdistys "Down with lukutaidottomuus", jonka puheenjohtaja oli M. I. Kalinin [61] .

V. S. Zasetskajan kannattava talo (oikea puoli)

Rakennus on uusittu useita kertoja. Huolimatta siitä, että säilyneen julkisivun tekijä on useimmissa lähteissä arkkitehti A. N. Ageenko , on näyttöä siitä, että nelikerroksinen kerrostalo rakennettiin vuonna 1894 puolisoille M. M. ja N. M. Ivanenko arkkitehdin N. V. hankkeen mukaan . Sultanov ja A. N. Ageenko valvoivat rakennuksen rakentamista [155] . 1980-luvulla rakennuksessa toimi Optika- ja Fruit-myymälät [82] . Tällä hetkellä talon ensimmäisessä kerroksessa on myös kauppaa.

"Kuznetsky Passage" (vasen puoli)

Kolmikerroksinen rakennus rakennettiin vuonna 1893 arkkitehti V. P. Zagorskyn hankkeen mukaan Kuznetsky Passage -myymälän sijoittamiseksi. Joidenkin tietojen mukaan naapurikerrostalon kirjoittaja N.V. Sultanov osallistui rakennuksen yksittäisten elementtien suunnitteluun [155] . Julkisivukoostumuksen pääarkkitehtoninen motiivi on kaksi suurta kaari-ikkunaa, jotka on erotettu sisääntulokaarella. Rakennuksen oikealla puolella on käytäväkaari, jonka yläpuolella on myös puoliympyrän muotoinen kaari-ikkuna. Julkisivuseinä on koristeltu laajamittaisella stukkokoristeella, jonka joukosta erottuvat kaksi kupidosta ja väriseinä [ 156] . Neuvostoaikana rakennuksessa toimi Subscription Editions -kirjakauppa [157] . Vuonna 2003 talo kunnostettiin arkkitehti V. N. Kovshelin hankkeen mukaan, ja siihen sijoittui Kuznetsky Most, 4 bisneskeskus [3] [158] . Siinä on myös Pedagogisten kirjojen talon Kuznetsky-osasto, joka on erikoistunut esikouluikäisille ja ala-asteelle tarkoitettuun kirjallisuuteen [159] . Rakennus on luokiteltu arvokkaiksi kaupunkia muodostaviksi esineiksi [3] .

Shcherbatovien päärakennus (pihalla, purettu)

Aiemmin ruhtinaiden Shcherbatovsin kartanon päärakennus sijaitsi pihalla, joka purettiin vuonna 1995 kellariin Bolshoi-teatterin laajennuksen yhteydessä [160] . Kiinteistön omisti historioitsija ja kirjailija M. M. Shcherbatov , pamfletin "Moraalivaurioista Venäjällä" kirjoittaja. Talossa asunutta Natalya Shcherbatovaa pidetään Sofia Famusovan ("Voi viisaudesta") prototyyppinä [30] . Shcherbatovit hyväksyivät perheeseen ja kasvattivat tässä kartanossa orvoksi jääneen sukulaisen P. Ya. Chaadajevin , josta tuli kuuluisa venäläinen filosofi ja publicisti [154] . Täällä pidettiin myös Moskovan yliopiston opiskelijoiden kokouksia, joihin osallistui A. S. Griboyedov [161] . M. Posokhinin projektin mukaan rakennettu uusintaversio sisältyy Bolshoi-teatterin rakennuksiin [154] [162] .

"Kuznetsky Passage" (vasen puoli) V. S. Zasetskajan kannattava talo (oikea puoli) Zasetskajan kannattavat rakennukset 1902 (oikealla)
A. S. Khomyakovin vuokratalot (nro 6)

1700-luvun lopulla tässä paikassa Kuznetsky Lanen varrella seisoi pitkä puurakennus, sisäpihan syvyyksissä oli suuria puukartanoita, joista pohjoiseen kulki puutarha [19] . Yli 100 vuoden ajan (1791-1918) Petrovkan tien kulmassa oleva omaisuus kuului aatelisille Khomyakoville [60] . Tällä hetkellä kiinteistön julkisivu koostuu kolmesta eri aikakauden rakennuksesta.

Talo, jossa parturi "Basil" (oikea puoli)

Itävallan jugendtyylinen rakennus rakennettiin vuosina 1902-1903 arkkitehtien M. K. Geppenerin ja I. A. Ivanov- Shitzin projektin mukaan . Todennäköisimmin Ivanov-Shitzin suunnittelema julkisivu on koristeltu värillisillä keraamisilla laatoilla, kaarevilla metallikiinnikkeillä, kaarevilla ikkunoilla, kuvioiduilla stukkopaneeleilla ja naisen pään veistoksella sisäänkäynnin yläpuolella. Naispää jäljittelee kirjallista prototyyppiään - upeaa Loreleita , joka antoi elämän koko symbolismin suuntaukselle . Modernin arkkitehtuurin tutkija M. V. Nashchokina vertaa rakennusta taideteokseen [163] [164] . Talo oli asuinrakennus, ja ensimmäisessä kerroksessa oli suosittu kampaamo "Basil", joka nimestä huolimatta ei kuulunut ranskalaisille, vaan venäläiselle kunniamoskovilaiselle Jakovleville. I. Bunin tarinassa "Far" muisteli: "Kuinka monen ihmisen hiukset leikkasivat, Basil ja Theodore ajelivat" [165] . Vuonna 1987 neuvosto-bulgarialainen kampaamo "Magiya" avattiin vanhan "basilikan" paikalle [77] . Pitkän aikaa Basilin suunnittelusta I. A. Ivanov-Shitzin piirustusten mukaan tehdyt näyteikkunat ja etuovi säilyivät. Kuitenkin 2000-luvulla, kun Adidas Originals -myymälä sijaitsi täällä, yli sata vuotta säilyneet näyteikkunat tuhoutuivat [166] . Tällä hetkellä Coyote Ugly -baari toimii entisen Basilin tiloissa [167] .

Kannattava talo kauppoineen (keskiosa)

Kolmikerroksinen rakennus, jossa on kaari-ikkunat kahdessa alemmassa kerroksessa, rakennettiin Khomyakovin tilauksesta vuonna 1870 arkkitehti S. V. Dmitrievin [82] suunnitelman mukaan . Rakennuksen pohjakerroksessa on liikemies A. Mamutin omistama yksi suosituimmista metropoliklubeista "The Most" , joka avattiin vuonna 2007 "Most"-ravintolan 1990-luvulla käytössä olleissa tiloissa [168] . Rakennus on luokiteltu arvokkaiksi kaupunkia muodostaviksi esineiksi [3] .

Talo kampaajan kanssa "Basil", 2008 Naisen pää talon julkisivussa kampaajan "Basil" kanssa Kannattava talo kauppoineen
Kannattava talo Khomyakov (kulmaosa)

Kulmarakennus rakennettiin vuonna 1900 I. A. Ivanov-Shitzin projektin mukaan. Vuonna 1931 talo rakennettiin kahteen kerrokseen [77] . Kaavoitusasemansa mukaan talo sulkee visuaalisesti kadun keskiosan. Rakennuksen julkisivu on koristeltu runsaasti, suuret ikkunat ja hallitsevat nivelet erottuvat sen ulkonäöstä, jota korostavat erilaisten materiaalien käyttö [169] . Yleisesti ottaen taidehistorioitsijat määrittelevät rakennuksen tyylin "kreikkalaisen tyypin jaloksi "nouveauksi" a la Otto Wagner ". Talon päällysrakenne vääristi merkittävästi sen alkuperäistä ulkonäköä ja taiteellista eheyttä; myös joitain koristeellisia yksityiskohtia katosi [170] [171] . Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi G. Volkovin ja hänen poikiensa pankki, toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli Muir and Maryliz -myymälän huonekaluosasto , osa tiloista vuokrattiin asunnoiksi [129] [ 172] [173] . Talon vieressä Petrovkan puolelta on toinen Khomyakoville kuulunut rakennus - O. Boven hankkeen mukaan rakennettu kartanon päärakennus , jossa asui publicisti A. S. Khomyakov , jonka luona vieraili monet kuuluisat kulttuurihenkilöt. [174] [173] [175] .

Ennen nykyisen rakennuksen rakentamista sen paikalla oli puutalo, joka paloi vuonna 1898. Palaneen rakennuksen edessä oli kolmion muotoinen osa, joka kavensi suuresti Kuznetski-kaistaa. Kaupunginduuma yritti ostaa sen perilliseltä, veljenpojalta ja tiedottajan A. S. Khomyakovilta, mutta hän aidasi alueen ja istutti sinne useita pensaita, joita moskovilaiset antoivat lempinimen "Homjakov Grove" [176] . Kaksitoista vuotta kestäneen oikeudenkäynnin ja duuman päätöksen tontin pakkoluovuttamisesta Khomyakov myi sen kaupungille markkina-arvon ylittävään hintaan.

Neuvostoaikana rakennuksessa toimi useita laitoksia ja organisaatioita [174] [38] [61] [157] . Talossa asuivat eri aikoina seuraavat: oopperalaulaja N. A. Shevelev , taiteilijat L. M. Leonidov ja M. P. Bolduman , kirjailija V. A. Obrutšev [174] . Tässä talossa kuvattiin kohtauksia E. Rjazanovin komediasta " Office Romance " [177] . Tällä hetkellä suurin osa rakennuksesta on liittovaltion meri- ja jokiliikenneviraston käytössä [175] .

Kannattava talo Khomyakov (julkisivun fragmentti) Khomyakovin kannattava talo, 1902 "Khomyakov Grove" kulmassa Petrovkan kanssa, 1900-luvun alku
Solodovnikov-käytävä (nro 8/4/7, purettu)

Tällä paikalla oli vuodesta 1564 tunnettu Sanan ylösnousemuskirkko, johon oli liitetty hautausmaa, joka paloi vuonna 1812 ja purettiin vuonna 1816. Kasvispuutarhat ulottuivat kirkosta jokeen, ja itse kirkkoa ympäröivät papiston talot, joista yhdessä oli suosittu lemmikkikauppa 1800-luvun alussa [178] [79] . Vuonna 1821 koko kirkon entinen alue siirtyi diplomaatti D. P. Tatishcheville , joka vuosina 1821 - 1823 rakensi sille suuren kolmikerroksisen kerrostalon, joka oli koristeltu kahdentoista joonialaisen pilasterin portiikilla, jossa oli kaksikerroksiset siivet pitkin Petrovkaa ja Neglinnyn kulku. Tatishchevin talon edustava julkisivu sisällytettiin Moskovan parhaiden rakennusten arkkitehtuurialbumiin. Rakennuksen eteläpuolella oli pieni käytävä, joka jatkoi Sofiykan (nykyinen Cannon Street) linjaa. Periaatteessa ilman muutoksia, julkisivua pienillä muutoksilla, rakennus seisoi neljäkymmentä vuotta, minkä jälkeen talon siivet rakennettiin yhteensä kolmikerroksiseksi [84] .

1860-luvun alussa Tatishchev-talon viereisen rakennuksen osti kauppias G. G. Solodovnikov, joka vuonna 1862 rakensi sen uudelleen arkkitehti N. V. Nikitinin projektin mukaan omistajan Solodovnikovskin nimen mukaan nimetyn käytävän alle [79] [ 179] . Vuonna 1874 Solodovnikov itse osti entisen Tatishchev-talon, ja vuonna 1878 rakennukset yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi [180] [181] . Solodovnikovsky-käytävän gallerioissa sijaitsi lukuisia kauppoja: P.I. Yurgenson , Burger , Khlebnikov , A.I. Monet tunnetut arkkitehdit [182] osallistuivat käytävän osastojen ja vitriinien suunnitteluun . Solodovnikovskin kulku ei ollut vain liike- ja kauppakompleksi, vaan myös yksi vallankumousta edeltävän Moskovan sosiaalisen ja kulttuurisen elämän keskuksista [180] . Musiikin ja draamataiteen ystävien seura, Shakespeare Circle, saksalainen teatteri, Buff-teatteri, Mephistopheles-teatteri, Cinema Theatre ja Kinofon [147] sijaitsivat täällä . Rakennuksessa käytiin kauppaa myös neuvostoaikana - siinä sijaitsi Mostorgin kaupat [179] . Osa talosta vuokrattiin asunnoiksi: D.S. Kerin ja V.N. Davydov asuivat täällä [79] . V. Majakovski [183] ​​työskenteli ROSTAssa , joka sijaitsi Abrikosovin entisessä myymälässä .

Rakennus tuhoutui vuonna 1941 Moskovan pommituksen seurauksena [181] . Vuonna 1945 käytävän jäänteet purettiin, ja vuonna 1947 sen tilalle rakennettiin pieni aukio [77] [79] . Vuonna 1974 keskustavaratalolle rakennettiin kuusikerroksinen laajennus [179] . Vuonna 2007 aukion paikalle rakennettiin uusi viisikerroksinen keskustavaratalon rakennus, joka muodosti yhden kompleksin aiempien rakennusten kanssa (sillä ei ole osoitetta Kuznetsky Mostille) [184] [185] . Rakentamisen aikana arkeologit löysivät noin 300 muinaista hautausta, joista vanhin on peräisin 1400-luvulta, Ylösnousemuskirkon perustukset ja Solodovnikovski-käytävän muurien jäännökset [186] [187] .

TSUM:n uusi rakennus, näkymä Neglinnaya-kadulta Solodovnikovskin kulku Neglinnayan kanssa, aikaisin. 20. vuosisata O. Cadol . Kuznetsky Most vuonna 1834. Oikealla - Tatishchevin talo
Moskovan kauppaseuran kannattava talo (nro 10/8)

Alue, jolla talo tällä hetkellä sijaitsee ja joka sijaitsee koko korttelin etuosassa Kuznetsky Mostista Pushechnaya Street -kadulle, rajautui keskiajalla Cannon Yardiin. XVII-XVIII vuosisatojen aikana siellä oli valtion juomatalo, sitten sotasairaalan papiston pihat lähellä ylösnousemuskirkkoa [188] [189] . 1820-luvun alussa Neglinny Proyezdin varrelle rakennettiin kaksikerroksinen laajennettu rakennus, jossa oli makeisliikkeitä, piirustusliike ja useita muodikkaita liikkeitä [189] .

Vuonna 1874 Moskovan kauppiasyhdistys osti sivuston [189] . joka määräsi uuden rakennuksen rakentamisen arkkitehti A. S. Kaminskylle [87] . Vuonna 1888 lähes valmis rakennus yhtäkkiä romahti, ja sen raunioiden alle kuoli työläisiä [190] . A. S. Kaminsky tuomittiin "kirkkoparannukseen ja kuuden viikon vankeuteen vartiotalossa", joka sitten korvattiin kotiarestilla [191] . Romahtunut rakennus valmistui vuonna 1889 . Talo on malliesimerkki suurista klassisen tyylisistä liikerakennuksista. Rakennuksen symmetris-aksiaalisessa koostumuksessa on kolme aktiivista pystyakselia, jotka vastaavat kolmea Neglinnaya-kadun pääsisäänkäyntiä [192] . Rakennuksen kulman suunnittelussa käytettiin veistoksellisia naispäiden kuvia, jotka kuuluvat jo 1900-luvun alun jugendtekniikan koristelutekniikoihin [169] . Talon rakentamisen jälkeen sen kulmasta sijaitsi Faberge -myymälä . Täällä toimi myös P. A. Schmitin huonekaluliike, kustantaja A. Ya. Lipskerovin toimistot ja toimitukset , Paris Press Agencyn kirjakauppa, useita makeis- ja korukauppoja [193] [87] [8] [189] . Vuonna 1906 arkkitehti A. E. Erichson muokkasi hieman rakennuksen julkisivua [194] . vuonna 1907  W. W. Sherwood [192] .

Neuvostoliiton aikana rakennuksessa toimi Molodaja Gvardija -kustantamon myymälä, Moskovan kaupungin toimeenpanevan komitean Moskovan kiinteistöhallinto (MUNI) [ 87] [38] , A. Hammerin toimisto , Allen Moskovan haaratoimisto. -Venäjän historiallisten ja kulttuuristen monumenttien suojeluyhdistys. Tällä hetkellä talossa on Moskovan kaupungin kulttuuriosasto [195] , lukuisia ravintoloita ja kauppoja. Rakennus on luokiteltu arvokkaiksi kaupunkia muodostaviksi esineiksi [3] .

Moskovan kauppiasyhdistyksen kannattava talo Näkymä rakennuksesta 1910-luvulta. Kulmasta - sisäänkäynti Faberge-myymälään
K. S. Popovin (Dzhamgarovsin) teksti (nro 12)

1600-luvun lopulla - 1700-luvun alussa modernin rakennuksen paikalla oli taloudenhoitaja I. M. Verderevskyn omaisuutta kahdella talolla kadun varrella. 1700-luvun puoliväliin mennessä paikka siirtyi kreivi P. B. Sheremeteville ja 1800-luvun alussa kenraalimajuri E. I. Blankennagelille . Vuoden 1812 palon aikana rakennukset säilyivät hengissä ja siirtyivät viisi vuotta myöhemmin kuuluisan kouluttajan V. N. Karazinin vaimolle . 1820-luvulla talon toisessa kerroksessa sijaitsi kirjapaino A. Semjonin kirjakauppa . Useita vuosia rakennuksessa toimi A. Gresserin musiikki- ja musiikkiliike sekä Datsiaron perheen myymälä. Vuonna 1831 I. V. Junkerin pankkitalon kauppa ja sivukonttori sijaitsivat Karazinin talossa [196] [197] .

1870-luvulla kiinteistö siirrettiin suurelle teekauppiaalle, kauppias K. S. Popoville, joka purki entiset rakennukset ja rakensi vuonna 1877 käytävän arkkitehti A. I. Rezanovin hankkeen mukaan [197] [198] . Käytävän rakentamista valvoi arkkitehti S. V. Dmitriev [199] . "Popov Passage" oli kaksi kertaa korkeampi kuin ympäröivät rakennukset ja oli monen vuoden ajan tämän kadun osan sävellys hallitseva [200] . Rakentamisen jälkeen rakennuksessa oli useita kauppoja. Osa talosta vuokrattiin asunnoiksi: täällä asuivat fyysikko A. A. Eikhenvald ja Maly-teatterin taiteilija M. A. Reshimov [197] . Vuonna 1882 Moskovan ensimmäinen puhelinkeskus avattiin Popovin käytävässä [201] . Vuonna 1885 tähän pystytettiin kaupungin ensimmäinen valaistu mainonta [202] . Vuonna 1894 talossa aloitti työnsä Venäjän valokuvaseura , jonka kokouksissa puhuivat N. E. Zhukovsky , N. A. Umov , K. A. Timiryazev , N. D. Zelinsky ja muut merkittävät tiedemiehet. Vuonna 1883 arkkitehti I. F. Chervenkon hankkeen mukaan rakennukseen järjestettiin läpikulkuväylä Pusetšnaja-kadulle, mikä muutti käytävän suosituksi jalankulkuväyläksi [42] [203] .

Vuonna 1899 K. S. Popov myi rakennuksen Dzhamgarov- veljesten pankkitalolle, joka perusti siihen pankin. Vallankumouksen jälkeen rakennus oli useiden valtion instituutioiden ja yhteisöjen käytössä. Vuodesta 1958 lähtien talossa on toiminut Valtion julkinen tieteellinen ja tekninen kirjasto [202] . Vuonna 2005 tehtiin päätös Passage-rakennuksen kunnostamisesta, jolloin kirjasto siirrettiin toiseen paikkaan [204] . Rakennus on suunniteltu rekonstruoitavaksi arkkitehti P. Andreevin hankkeen mukaisesti . Arkkitehti A. Kaminsky purkaa Pushetshnaya-kadun julkisivun [205] ja sen jälkeen "ennallistaa" [206] .

K. S. Popovin kulku (Dzhamgarov) Näkymä Rozhdestvenkasta, vasemmanpuoleinen Passage Popov, 1888 Risteys Neglinnaya-kadun kanssa, kuvan keskellä Passage Popova, 1890-luku.
A. M. Mihailovin kauppayhtiön rakennus (nro 14)

Tällä paikalla sijaitsivat 1600-luvulla taloudenhoitaja I. M. Vederevskyn, rekisterinpitäjä Klyucharevin ja ulkomaalaisen I. Tardieun tuomioistuimet. 1800-luvun alussa kiinteistö siirtyi kauppias F. Guttille ja sitten hänen vaimolleen. 1840-luvulla paikan omisti E. Lacomme. Vuonna 1848 sisäpihan siivessä sijaitsi kreivi S. G. Stroganovin perustama litografinen instituutti, jossa tehtiin tilauksia painettujen materiaalien ja kuvien tuottamiseksi. Vuonna 1850 omaisuus siirtyi kenraali A. P. Yermolovin pojalle ja myöhemmin hänen vaimolleen [207] . Vuonna 1883 Jermolovien talon vuokrasi ja osti sitten 1. killan kauppias, turkismies A. M. Mikhailov. Hänen määräyksestään arkkitehti V. V. Barkov rakensi vuonna 1889 sisäpihalle nelikerroksisen rakennuksen turkistehtaalle [3] . Tehdas oli Kuznetsky Mostin ainoa teollisuusyritys, ja se jatkoi toimintaansa Neuvostoliiton aikana [207] . Modernin talon, josta on näkymät Kuznetsky Most -kadulle, rakensi vuonna 1903 arkkitehti A. E. Erichson . Vuosina 1906-1907 sama Erichson viimeisteli viidennen kerroksen lisäyksen [208] . Vallankumoukseen asti rakennuksessa toimi A. M. Mikhailovin "Siperialaisten ja amerikkalaisten turkistuotteiden myymälä". Rakennuksen julkisivukoostumuksen perustana on suurten ikkuna-aukkojen rytmi, jotka vievät lähes koko pystysuoran rakenteen tukien ja lattianvälisten kattojen tukitankojen välisen tilan. Parvekekaiteet rakennuksen julkisivussa ovat joidenkin arkkitehtuurin tutkijoiden mukaan parhaita Moskovassa tällä tyylillä valmistettuja. Alun perin kauppatilan sisustuksen suunnitteli graafikko V. A. Favorsky , mutta alkuperäisestä sisustuksesta on säilynyt vain muutama yksityiskohta tähän päivään asti [209] [210] .

1940-luvun puolivälissä rakennuksessa toimi All-Union House of Fashion Models (ODMO) [211] , jota myöhemmin kutsuttiin Kuznetsky Most Model Houseksi. Mallitalo loi vaatekokoelmia 300 vaatetehtaalle Neuvostoliitossa, suoritti koulutusta ja metodologista työtä, myi valmiita kuvioita ja järjesti muotinäytöksiä [212] . Siinä toimi myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Fashion Magazine -lehden toimittajat [93] . Muotisuunnittelija V. Zaitsev työskenteli ODMOssa , muotimalleja olivat R. Zbarskaya ja T. Mikhalkova [211] [213] . Muotitalo teki myös yksittäisiä tilauksia monille kuuluisille näyttelijöille ja poliitikoille [211] [212] [214] . Vuonna 2002 MDM-ryhmästä tuli House of Modelsin omistaja, ja vuotta myöhemmin rakennus myytiin venäläiselle muotikauppiaalle Podiumille [212] . Talossa toimii tällä hetkellä Podium-konseptimyymälä, korkealuokkainen vaatekauppa [215] [216] . A. M. Mihailovin kauppayhtiön rakennus on tunnistettu kulttuuriperinnön kohde [3] .

Kauppayhtiö A. M. Mikhailovin rakennus (Podium-konseptimyymälä) A. M. Mikhailovin kauppayhtiö, näkymä rakennuksesta 1912
Pankin talo ja kauppatalo "I. W. Juncker & Co. (nro 16)

1700-luvulla tällä paikalla seisoivat seppä Mosjaginin, Artemjevin tykkiopiskelijan pihat, sitten ulkomaalaiset Tardieu ja Roger [207] omistivat alueen . Siellä oli myös ranskalaisen Marie-Rose Aubert-Chalmetin omistama pelikorttitehdas ja suosittu lyhyttavarakauppa [30] . Kiinteistö kuului 1800-luvun alusta 1870-luvun puoliväliin kauppias H. Beckersille ja hänen jälkeläisilleen. Täällä sijaitseva Beckers-veljesten sekatavarakauppa myi savea, keramiikkaa , sideroliittia , kukkaruukkuja, karikatyyrihahmoja ja muita tavaroita [207] [217] . Vuonna 1859 täällä sijaitsi A. Gutheil -musiikki- ja kustantamo , josta tuli yksi vallankumousta edeltäneen Venäjän suurimmista musiikin kustantamoista, sekä soittimien kauppa [207] .

Vuonna 1876 rakennus rakennettiin uudelleen arkkitehti P. S. Campionin suunnitelman mukaan . Vuonna 1878 kiinteistön osti kauppatalo "I. V. Junker", jonka toimeksiannosta vuosina 1900-1908 arkkitehti A. E. Erichson rakensi rakennuksen uudelleen Moskovan varhaisen jugendtyyliin [210] . Talo oli arkkitehdin ensimmäinen tämän tyylinen rakennus, itse asiassa "erichsonilaisen" jugendtyylin arkkitehtoninen kieli muodostui siinä. Rakennus aiheutti paljon kriittisiä arvosteluja [218] . Ehkä kritiikin ansiosta talon julkisivu rakennettiin uudelleen uusklassisiin muotoihin jo vuosina 1914-1916 V. I. Yeramishantsevin ja Vesninin veljesten hankkeen mukaan rakennuksen rakennetta säilyttäen [210] . Useiden taidehistorioitsijoiden mukaan pankin talo ja kauppatalo "I. V. Junker & Co. on yksi Moskovan uusklassismin parhaista rakennuksista [210] .

Vuonna 1931 Venäjällä vieraileva B. Shaw tapasi Neuvostoliiton kirjailijoita tässä rakennuksessa [207] . Neuvostoaikana olivat: Glavlegmash, valtionpankin Moskovan aluetoimisto, valtion vakuutuslaitoksen kaupungin haara, OGIZ- kustantamo, Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten liiton keskuskomitea , Moskovan kaupungin toimisto. Stroybank, The Bank for Foreign Trade [38] [61] [157] [219] . Vuonna 1990 rakennukseen siirtyi Vneshtorgbank , jonka pääkonttori sijaitsi täällä 2000-luvun puoliväliin asti [220] . Tällä hetkellä talossa toimii Venäjän liittovaltion ulosottoviraston keskustoimisto [221] .

Junckerin pankin talo ja kauppatalo Rakennuksen julkisivu ennen remonttia, n. 1900
Dzhamgarovien kannattavat rakennukset (nro 18/7)

1600-luvulla tämä alue oli virkailija N. Poluninin omaisuutta, joka rajasi pohjoisesta Suzdalin pihaan. 1700-1800-luvuilla alueen omistivat Obolduev, Bekhtereva ja Sokolovit [207] . 1880-luvun lopulla pankkiiriveljekset Dzhamgarovit [207] tulivat ensin tontin vuokralaisiksi ja sitten omistajiksi .

Vuonna 1893 arkkitehti B. V. Freidenberg rakensi Dzhamgarovien määräyksestä kolmikerroksisen talon (oikealla). Rakennuksen symmetristä julkisivua koristavat leijonanaamiot, keskiosaa korostaa barokkityylinen metallikupoli, jonka mastossa on tuuliviiri [129] . Kustantamo "Partnership M.O. Wolf " avasi tänne suuren kirjakaupan, jota vallankumouksen jälkeen kutsuttiin "Kirjailijoiden kirjakauppaksi" [222] . 1900-luvun alussa täällä sijaitsi "Slaavilainen apuyhdistys Moskovassa", johon kuuluivat kirjankustantaja I. D. Sytin , kirjailija V. A. Gilyarovsky ja muut tuon ajan julkisuuden henkilöt. 1920-luvun lopulla talossa sijaitsi Kansainvälisen kirjajärjestön toimisto [38] . jonka antiikkiosastoa johti P. P. Shibanov [223] [224] , sitten vieraskielinen kirjakauppa [157] . Siellä oli myös kirjakauppa "Golden Shop", joka säilytti pitkään kahden salin alkuperäisen sisustuksen, joka tuhoutui 1990-luvulla [166] . Tähän päivään asti rakennuksessa toimivat Writers' Bookstore [115] ja House of Foreign Books [225] . Talossa on sijainnut 1950-luvulta lähtien Moldovan SSR :n edustusto [93] . Nyt osa rakennuksesta on Moldovan Venäjän suurlähetystön käytössä.

Vuosina 1907-1909 arkkitehti A. E. Erichson rakensi uudelleen kulmarakennuksen, jossa oli Rozhdestvenka (vasemmalla), ja siitä tuli osa yhtä arkkitehtonista kokonaisuutta kiinteistön nro 18/7 [ 129] . Tyylikäs kolmikerroksinen jugendtyylinen rakennus, jonka julkisivu on lähes kokonaan vitriinien peitossa, erottuu omalaatuisesta pysty- ja vaakasuuntaisten nivelten rytmistä, pyöristetyistä räystäsreunuksista ja pienistä ikkunakirjoituksista (kolmannessa vain osittain säilynyt). kerros) [129] [226] . Kannattavassa rakennuksessa oli lukuisia kauppoja: kauppatalo "N. Zharkov ja M. Sokolov, M. I. Rogatkin-Jozhikov turkistuotteet, Heinrich Weiss kenkäkauppa, Select manufactory shop ja monet muut. Neuvostoliiton aikana talossa oli myös erilaisia ​​kauppoja ja laitoksia [227] [219] .

Kiinteistön vasen (kulma)osa Oikean käden puoli
Torletskyn kannattava talo - Zakharyin (nro 20/6/9)

1600-luvulla tämä paikka kuului M. V. Sobakinin liikenneympyrään ja sitten hänen jälkeläisilleen. Suuren kartanon keskellä oli kolmikerroksisia kammioita, pohjoisessa oli pieni kirkko ja pappien kartanot sijaitsivat Kuznetskaja-kadun varrella [228] . Rozhdestvenkan kulma oli Suzdal Euthymiev -luostarin pihalla [229] . Vuoden 1782 jälkeen rakennetun rakennuksen julkisivu sisältyi Moskovan parhaiden talojen albumiin, jonka on laatinut arkkitehti M. Kazakov [230] . Kiinteistön syvyydessä oleva naapuritontti kuului Saltykoveille. Täällä seisoi " Saltychikhan " talo, joka kidutti 38 talonpoikaa ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Vuonna 1835 molemmat kohteet siirtyivät kenraalimajuri A. D. Chertkoville ja kaksi vuotta myöhemmin kauppias V. Surovštšikoville , jonka alaisuuteen omaisuudet yhdistettiin. Täällä sijaitsi A. Semjonin kirjakauppa, jossa vieraili runoilija A. S. Pushkin [231] , Anna Kareninassa mainitun V. V. Gauthierin (myöhemmin F. I. Tasteven ) ulkomainen ja antiikkikirjakauppa sekä muita kauppoja [232] . 1840-luvun loppuun mennessä koko alueen omistivat L. G. Torletsky ja hänen poikansa A. L. Torletsky. Vuonna 1867 talossa asui kirjallisuuskriitikko D. I. Pisarev [233] . Vuonna 1888 terapeutti G. A. Zakharyin osti kiinteistön Aleksanteri Aleksandrovitš Torletskilta , jonka alaisuudessa talossa sijaitsi musiikkiliikkeet Zimmerman , A. Gutheil ja Herman and Grossman, ompelukonekauppa " Singer " ja muut kauppayritykset . [232 ] [234] [235] [236] [237] . Vähän ennen kuolemaansa Leo Tolstoi vieraili Zimmermannin kaupassa kuuntelemassa pianomusiikkia, joka on tallennettu yhdellä tuon ajan kehittyneimmistä laitteista, Mignonista [232] .

Uuden talouspolitiikan vuosina rakennuksessa toimi Nedra-kustantamon toimisto ja myymälä, joka julkaisi monien kuuluisien kirjailijoiden teoksia [234] . M. A. Bulgakov teki yhteistyötä Nedran kanssa, joka vieraili usein tässä rakennuksessa [39] . 1920-luvulla talossa sijaitsi valtionkappeli P. G. Chesnokovin johdolla [234] . Myöhemmin talossa sijaitsi Neuvostoliiton taiteilijaliiton näyttelyhalli, erilaisia ​​liikkeitä, joidenkin ulkomaisten yritysten edustustoja [238] [93] [157] [232] . Joulukuussa 1975 kiinteistön sisäpihalla, entisten Sobakinien kammioiden paikalla, avattiin Kuznetsky Most -metroasema , joka rakennettiin arkkitehtien N. A. Alyoshinan ja N. K. Samoilovan [3] suunnitelman mukaan . Tällä hetkellä talon pohjakerroksessa on kauppa "Kuznetsky Most, 20", jonka sisustuksen on luonut A. Brodskyn arkkitehtitoimisto [239] . Liikkeen rakentamisen aikana rakennuksen julkisivu vaurioitui [233] . Talossa toimii myös Radiotekhnika-kustantamo [240] . Rakennus on liittovaltion kannalta merkittävä kulttuuriperinnön kohde [3] .

Torletskyn kannattava talo - Zakharyin Katu 1900-luvun alussa, vasemmalla - talonumero 20/6/9
Venäjän federaation liittovaltion turvallisuuspalvelun rakennuskompleksi (nro 22-24)

Aiemmin useista pienistä tonteista koostunut kiinteistö on tunnettu väestölaskentakirjoista vuodesta 1738 lähtien ja se oli tuolloin Tykkipihan vieressä. Ruhtinaat Volkonskyt omistivat useita tontteja , ja 1760-1770-luvulla täällä sijaitsi ruhtinaiden Khilkovien kammiot . 1780-luvulla tämä paikka oli ylipäällikkö V. M. Dolgorukov-Krymskyn tyttären, prinsessa F. V. Dolgorukova-Krymskajan koti. 1800-luvun alussa kiinteistö siirtyi ruhtinaille Golitsynille - veljille Dmitri ja Mihail , joiden jälkeläiset omistivat sen vuoteen 1917 [234] [241] . M. N. Golitsyn tuli tunnetuksi Moskovan ensimmäisen kappaleen "Galleriat kauppoineen M. N. Golitsyn" perustajana. Hän myös rakensi uudelleen talonsa Bolshaya Lubyankan kulmaan kauppoja varten. Maaliskuussa 1813 täällä avattiin Pietarin makeiset ja ruokakauppa. Vuoden 1814 alussa Moskovan yliopiston professori F. F. Reiss asettui taloon ja avasi kivennäisvesiä myyvän apteekin. 1820-luvulla italialainen kauppias P. Bezozi kauppasi täällä sen ajan parhaita herkkuja. Talossa oli erilaisia ​​"varastoja" - tapettikauppoja, kenkiä sekä lukuisia kirjakauppoja: K. Urbena, M. Arlt, F. Severin, N. Krasheninnikov, K. Tikhomirov, P. Zakharov, T. Lebedev. R. Revelin "Manufactory News" -myymälä ja "City of Paris" -myymälä myivät ulkomaista kashmiria , kiinalaista kreponia, taftia; kauppa "Dresden" - kristalli ja posliini Auerbach, Gardner ja Maltsev; P. Sorokoumovskyn kauppatalo tunnettiin turkistaan ​​[234] .

Vuosina 1835-1836 täällä asui kuvanveistäjä I. P. Vitali , jonka luona K. P. Bryullov asui, V. A. Tropinin ja A. S. Pushkin vierailivat [234] . Vuosina 1837-1839 talon rakensi uudelleen arkkitehti M. D. Bykovsky [ 242] . 1850-luvulla taloon avattiin K. A. Meyerin kasvitieteellinen myymälä ja O. I. Hubertin (myöhemmin V. Kirchhoff) englantilaisten metallitavaroiden myymälä. 241] . Rakennuksessa sijaitseva itävaltalaisen huonekaluvalmistajan M. Thonetin myymälä oli kuuluisa wieniläisistä taivutetuista huonekaluistaan, ja Krumbyugelin metallitehtaan myymälä, joka osallistui Kremlin suuren palatsin ja Eremitaasin koristeiden valmistukseen , myytiin. kattokruunut ja "aurinkolamput". Vuosisadan puolivälissä sveitsiläisen kauppiaan F.B.:n yritys laaja valokuva-valikoima dagerrotypiatuotteita [217] . Rakennuksen yläpuolelle rakennettiin torni observatorioineen, jossa voi kuunnella tähtitieteen luentoja, tarkkailla kuuta ja planeettoja. 1800-luvun jälkipuoliskolla talossa oli myös A. Schneiderin lamppu- ja pronssikauppa sekä Baumgarbenin (myöhemmin I. Dyagochenko) "daguerrotypialaitos" [121] .

1900-luvun alussa rakennuksessa alkoi toimia Kuznetskin ruokala, jossa oli keittiö, joka toimitti ateriat. Monta vuotta järjestettiin myös "Berlitzin vieraiden kielten kurssi" käännöstoimiston kanssa, joka suoritti "kirjeenvaihtoa kaikilla kielillä ja kaikenlaisilla". Samaan aikaan Venäjän ”karamellikuninkaan” G. Landrinin makeisliike, jonka sukunimestä sai nimen edulliset karamellit [245] , Nosovien veljien vähittäiskauppa ja alusvaatekauppa ”Jockey Club” [ 245]. 241] työskenteli talossa samaan aikaan . Vuonna 1907 rakennuksen julkisivua muutettiin arkkitehti N. D. Strukovin [246] suunnitelman mukaan . ja sen vieressä, erityisesti yritykselle "F. Shvabe" rakennettiin uusi nelikerroksinen rakennus. Vuonna 1915 tänne perustettiin Jan Husin venäläis-tsekkiyhdistys [121] . 1920-luvun lopulla talossa numero 22 sijaitsivat osakeyhtiöt Dubitel ja Selkhozimport [38] , 1950-luvulla Soviet Woman -lehden toimitus ja Kevytteollisuus -kirjakauppa [93] ; talossa numero 24 - metallurgisen syndikaatin Moskovan toimisto ja säätiö "Tochmekh" [38] . Vuonna 1930 täällä sijaitsi kemiantekniikan instituutti [121] . Vuonna 1982 F. Shvaben purettujen talojen paikalle rakennettiin arkkitehtien B. V. Paluyn ja G. V. Makarevitšin hankkeen mukaan Neuvostoliiton KGB:n (nykyinen Venäjän federaation liittovaltion turvallisuuspalvelu ) rakennukset. [139] .

Venäjän federaation liittovaltion turvallisuuspalvelun rakennus, näkymä Bolshaya Lubyankasta Kauppa F. Schwabe, 1900-luku

Kuljetus

Autoliikenne

Autojen tullessa Moskovaan Kuznetsky Most -joen varrella harjoitettiin raskasta liikennettä. Kadun ja Petrovkan risteykseen 1920-luvun lopulla asennettiin ensimmäinen liikennesemafori [247] ja 30. joulukuuta 1930  ensimmäinen Moskovan liikennevalo. Vuonna 1932 Kuznetsky Mostin ja Neglinnaya-kadun risteykseen asennettiin toinen liikennevalo. Molempien liikennevalojen asennus oli luonteeltaan kokeellista, ja vuoden 1933 loppuun mennessä, kun kokeilua pidettiin onnistuneena, Moskovaan asennettiin noin sata liikennevaloa [248] . Tällä hetkellä yksisuuntaista liikennettä harjoitetaan vain Rozhdestvenkasta Bolshaya Lubyankaan kulkevalla kadunosuudella. Loput kadusta on jalankulkua.

Metro

250 m kadun alusta ovat asemat " Teatralnaja " ja " Okhotny Ryad ", 210 m kadun päästä - " Lubjanka ". Talon nro 20/6/9 pihalla on Kuznetsky Most -aseman maanalainen aula (kulku kaaren läpi Rozhdestvenkasta ja rakennuksen aukon kautta Kuznetsky Most -kadulta).

Maan joukkoliikenne

Vuodesta 1872 lähtien Neglinnyn käytävää pitkin kulki hevoskärryt , jonka yksi pysäkeistä oli Kuznetsky Most -kadun risteyksessä. Myös taksien liike jatkui. Samaan aikaan Kuznetsky Mostilla kiellettiin ajaminen vetoohjaamoilla (eli kuormilla) [249] . 1900-luvun alussa Neglinnayan hevosvaunut korvattiin raitiovaunulla . Neuvostoaikana reittien 1, 11, 15, 27, 28 raitiovaunut pysähtyivät Kuznetskin kulmassa [38] . Raitiovaunu kulki Neglinnayaa pitkin noin neljäkymmentä vuotta ja se poistettiin vuosina 1946-1947 [250] [251] . 1920-luvun puolivälistä lähtien eri reittien matkustajabussit ovat kulkeneet Kuznetsky Mostia pitkin:

Seuraavien reittien johdinautot kulkivat kadulla : nro 12 ja nro 17 (1939), nro 2 ja 2K (1939-1961, ajoittain), nro 9 (1954) [254] [261] [262] . Myöhemmin johdinautojen liikennöinti suoritettiin kadun osuudella Rozhdestvenkasta Vorovskogo-aukiolle (nro 9, 48). Lopulta johdinlinjat poistettiin kadulta vuoden 2002 lopussa [263] . Elokuusta 2016 lähtien Kuznetsky Mostilla ei ole julkista maaliikennettä. 290 metrin päässä kadun alkuosuudesta Teatteriaukiolla on bussilinjojen nro m2, m3, m10, 38, 101, 144, 904, K pysäkit; H1, H2 (yö). 100 m kadun päästä lähellä taloa numero 16 Bolshaya Lubyankalla on bussipysäkki numero m9, H6 (yö).

Kuznetsky Eniten taiteessa

Kuznetski Suurin osa kirjallisuudesta ja kansanperinteestä

Katu kirjallisuudessa

Katu mainitaan monissa venäläisen kirjallisuuden teoksissa. Joten Aleksanteri Gribojedovin sankari Famusov valitti:

Ja kaikki Kuznetskin silta ja ikuiset ranskalaiset,
Sieltä muotia meille, ja kirjailijat ja muusat:
Taskujen ja sydämien tuhoajat!

Runoilija Pjotr ​​Vyazemsky kirjoitti kuuluisassa " Esseissä Moskovasta ":

Kuznetskin silta on ollut pitkään ilman takomoita,
Pariisi on kirjava nurkka,
missä hän värvää venäläisiä vankeja,
missä hän kerää heiltä maksuja.

Sata vuotta Gribojedovin ja Vjazemskin jälkeen Mihail Bulgakovin tarinan " Koiran sydän " sankari Sharikov käyttää keskustelussa toisen sankarin , professori Preobraženskin kanssa Kuznetskin sillan kuvaa muodin ja eleganssin indikaattorina:

- Mistä tämä paska tuli? Puhun solmiosta.
[...]
— No... "ällöttävää" [...] Upea solmio. Darja Petrovna antoi.
"Daria Petrovna antoi sinulle kauhistuksen. Kuten nämä saappaat. Mitä vaivaa hehkuvaa nukkaa? missä? Mitä minä kysyin? Osta prii-henkilökohtaiset saappaat! Ja mikä tuo on? Valitsiko tohtori Bormenthal sellaiset ihmiset?
– Käskin hänen lakata. Mitä, olenko ihmisiä huonompi? Mene Kuznetskyyn, kaikki lakattu. [264]

Runoilija Vladimir Majakovski tunnusti rakkautensa Kuznetsky Mostille :

Rakastan Kuznetskia (anteeksi syntiselle)
Sitten Petrovka, sitten Stoleshnikov;
Käyn niiden läpi sata tai kaksisataa kertaa vuodessa
Izvestiasta Izvestiaan .

Monet Savva Dangulovin romaanin "Kuznetsky Most" tapahtumat, jotka on omistettu Neuvostoliiton diplomatian toimille suuren isänmaallisen sodan aikana, tapahtuvat entisessä Ulkoasioiden kansankomissariaatin rakennuksessa (nro 21/5) [265] .

Legends of the Kuznetsk Bridge

Kaupunkien legendojen mukaan Kuznetsky Mostissa asui kaksi haamua. Yksi heistä on ranskalaisen naisen haamu, Zhu-Zhu, joka oli elämänsä aikana (1900-luvun alussa) hurmaava malli, joka työskenteli yhdessä muotiliikkeestä. Zhu-Zhulla oli läheinen suhde kuuluisaan liikemies Savva Morozoviin . Eräänä aamuna, kun Zhu-Zhu ajoi taksilla Kuznetsky Most -tietä pitkin, hän kuuli sanomalehtipojan huudot: "Savva Morozov teki itsemurhan!" Ranskalainen nainen hyppäsi ulos vaunuista ostaakseen sanomalehden ja joutui kuoliaaksi toisesta ohi kulkevasta vaunusta. Seuraavana päivänä myöhään illalla yhdestä Kuznetsky Mostin portista löydettiin nuori sanomalehtimies kuristettuna naisen sukkahousuihin. Tutkimuksen mukaan sukka kuului Zhu-Zhulle. Sen jälkeen legendan mukaan paperipoikia ei ole enää koskaan ilmestynyt kadulle.

Toinen legenda liittyy kuljettajaan. Kun 1800-luvulla häviäjä lähti kasinolta Kuznetsky Mostilla, hänen luokseen ajoi heti harmaa vaunu, joka tarjosi pelaajalle halvan kyydin kotiin. Niitä, jotka suostuivat, ei koskaan enää nähty [266] .

Muistiinpanot

Alaviitteet

  1. ↑ Venäjän tiedeakatemian venäjänkielisen oikeinkirjoitussanakirjan mukaan . gramota.ru. Haettu: 10. huhtikuuta 2011.
  2. ↑ Rakennusten ja rakenteiden nimet annetaan seuraavasti:

Kirjallisuus

  1. ↑ 1 2 3 4 Sytin, 1947 , s. 92.
  2. ↑ 1 2 3 Moskova: Kaikki kadut, aukiot, bulevardit, kaistat / Vostryshev M. I. - M . : Algorithm , Eksmo, 2010. - S. 100-101. — ISBN 978-5-699-33874-0 .
  3. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Kulttuuriperintökohteiden rekisteri . Moskomnaslediya verkkosivusto. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  4. ↑ 1 2 Sytin P. V. Mistä Moskovan katujen nimet ovat peräisin. - M . : Moskovan työntekijä, 1959. - S. 168. - 366 s.
  5. ↑ 1 2 3 Sytin, 2008 , s. 140.
  6. ↑ 1 2 3 4 Sorokin, 1994 , s. 53.
  7. ↑ Sorokin V.V. Muinaisella Kuchkov-kentällä  // Tiede ja elämä . - 1965. - Nro 3 .
  8. ↑ 1 2 3 4 5 6 Nikolsky, 1924 .
  9. ↑ 1 2 3 4 5 Sorokin, 1993a , s. 113.
  10. ↑ Sytin, 1950 , s. 67.
  11. ↑ Sytin, 1950 , s. 75.
  12. ↑ Muravjov V. B. Moskovan kadut. Salaisuuksien uudelleennimeäminen. - M . : Algorithm, Eksmo , 2007. - S. 168-171. — 336 s. - ISBN 978-5-699-17008-1 .
  13. ↑ 1 2 3 Sorokin V. V. Rozhdestvenka-kadun ikimuistoiset paikat kujineen  // Tiede ja elämä . - 1994. - Nro 11 . Arkistoitu alkuperäisestä 9. elokuuta 2011.
  14. ↑ 1 2 Sytin, 1954 , s. 166.
  15. ↑ 1 2 Kannattava paikka ja Beketovin painotalo (pääsemätön linkki) . Moskovan taiteilijatalon verkkosivusto. Haettu 9. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 10. huhtikuuta 2012. 
  16. ↑ 1 2 P. P. Beketovin kirjapaino (pääsemätön linkki - historia ) . RGGU:n verkkosivusto. Haettu: 27. helmikuuta 2011.   (linkki ei käytettävissä)
  17. ↑ Kondratjev I.K. Harmaatukkainen vanha Moskova. - M. : AST: Keeper, 2008. - S. 314. - 763 s. — ISBN 978-5-17-037381-9 .
  18. ↑ 1 2 3 Makarevich et ai., 1989 , s. 207.
  19. ↑ 1 2 Sytin, 1950 , s. 146.
  20. ↑ Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 105.
  21. ↑ Smirnov K. Anna Kuznetskin silta! Mutta... virtuaalinen vai todellinen?  // Uusi sanomalehti. - 5. kesäkuuta 2005. - Nro 40 .
  22. ↑ Fedosyuk, 1991 , s. 62.
  23. ↑ Makarevich et ai., 1989 , s. 179.
  24. ↑ 1 2 Fedosyuk, 2009 , s. 53.
  25. ↑ Sytin, 1954 , s. 376.
  26. ↑ Sytin, 1954 , s. 379.
  27. ↑ 1 2 Sytin, 2008 , s. 141.
  28. ↑ Kolodny, 2004 , s. 231.
  29. ↑ 1 2 3 Fedosyuk, 2009 , s. 54.
  30. ↑ 1 2 3 4 Lebedeva E. Kuznetsky Suurin osa ja ikuinen ranskalainen ... (pääsemätön linkki) . "New Chronicles" (29. toukokuuta 2005). Haettu 10. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 18. marraskuuta 2011. 
  31. ↑ Makarevich et ai., 1989 , s. 32.
  32. ↑ Bukreev I.N. Moskovan kaupungin kaasutalouden kehityksen historia . Valtion yhtenäisyrityksen "Mosgaz" verkkosivusto. Haettu 24. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  33. ↑ Nizhny Susalny kaista, 5. Moskovan kaasulaitos (pääsemätön linkki) . Moskova, mikä ei ole. Haettu 24. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 28. joulukuuta 2011. 
  34. ↑ Dobrovolsky A. Valo kasviöljyssä  // Moskovsky Komsomolets. - 17. joulukuuta 2010. - Nro 137 . Arkistoitu alkuperäisestä 21. tammikuuta 2011.
  35. ↑ 1 2 Fedosyuk, 2009 , s. 55.
  36. ↑ Markus B. Moskovan kuvia 1920-1930-luvuilta (muistelmat) . Elektroninen aikakauslehti "Woman Moscow". Haettu: 10. maaliskuuta 2011.
  37. ↑ Makarevich et ai., 1989 , s. kolmekymmentä.
  38. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Moskova on suunnitelmissa. Käsikirja-opas. - 3., tarkistettu. ja ylimääräistä toim. - M .: Mosreklamspravizdat, 1929. - S. 32, 46, 90, 144, 146-149, 169-171, 324.
  39. ↑ 1 2 3 Chudakova M. O. Mikhail Bulgakovin elämäkerta . - M . : Kirja, 1988. - 672 s. - ISBN 5-212-00075-0 .
  40. ↑ Moskovan kaupungin jälleenrakennuksen yleissuunnitelmasta . pravo.levonevsky.org. - Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston, bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean asetus, 10. heinäkuuta 1935, nro 1435. Saapumispäivä: 27. helmikuuta 2011.
  41. ↑ Fedosyuk, 2009 , s. 174.
  42. ↑ 1 2 Kuznetskin silta muutetaan tuntemattomaksi, mutta historiallinen kuva palautetaan . RIA Novosti (17. joulukuuta 2007). Käyttöpäivä: 7. tammikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  43. ↑ Nikolskaya O. Kuznetsky Most ei ole vihreä koira  // Ilta Moskova. - 15. marraskuuta 2004. - Nro 215 .  (linkki ei saatavilla)
  44. ↑ Lapsky V. Silta tekohengitykseen  // Izvestia . Arkistoitu alkuperäisestä 4. elokuuta 2012.
  45. ↑ Suojavyöhykkeiden hyväksymisestä Moskovan keskustan alueella (Puutarharenkaan sisällä) (pääsemätön linkki) . lawrussia.ru - Moskovan hallituksen asetus, päivätty 16. joulukuuta 1997, nro 881. Käyttöönottopäivä : 15. helmikuuta 2011. Arkistoitu 11. huhtikuuta 2012. 
  46. ↑ Istomina E. Hyödykesarja  // Kommersant-sanomalehden liite. - 9. maaliskuuta 2008. - Nro 157 .
  47. ↑ Maevskaya Ya. Kun Kuznetskin sillasta tulee jalankulku  // Ilta Moskova. - 11. huhtikuuta 2008. - Nro 63 .
  48. ↑ Moskovan viranomaiset lykkäsivät jalankulkualueen luomista Kuznetskin sillalle . Gazeta.ru (14. marraskuuta 2010). Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  49. ↑ Osa Kuznetsky-sillasta ja Rozhdestvenka suljettu liikenteeltä (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 25. tammikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 1. maaliskuuta 2013. 
  50. ↑ Kiinteistöt ja asunnot Kuznetsky Most -metroaseman alueella - alueen analyyttinen passi . Irn.ru. Haettu: 23. maaliskuuta 2011.
  51. ↑ Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 124.
  52. ↑ Makarevich et ai., 1989 , s. 153.
  53. ↑ RSBI:n historiasta (pääsemätön linkki) . RGBI:n verkkosivusto. Käyttöpäivä: 27. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  54. ↑ 1 2 Sorokin, 1988 , s. 131.
  55. ↑ Ylösnousemusportilta Trubnaja-aukiolle. Moskova, mikä ei ole. Opas. - M. : Muistoja, 2010. - S. 121-127. - ISBN 978-5-903116-96-6 .
  56. ↑ 1 2 Fedosyuk, 2009 , s. 156.
  57. ↑ 1 2 Sorokin, 1988 , s. 134.
  58. ↑ 1 2 Mak I. Joki on putkessa ja silta on maan alla (pääsemätön linkki) . Izvestia-Nedelya (12. marraskuuta 2007). Haettu 13. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  59. ↑ 1 2 Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 126.
  60. ↑ 1 2 Fedosyuk, 2009 , s. 56.
  61. ↑ 1 2 3 4 5 Koko Moskova. Osoitekirja / Weinzweig G. E. - M . : Moskovan työntekijä, 1936. - S.  1 .
  62. ↑ Myyntitoimistot Moskovassa (pääsemätön linkki) . Aeroflot Russian Airlinesin verkkosivusto. Haettu 10. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  63. ↑ 1 2 Nashchokina, 2005 , s. 400.
  64. ↑ Valtion yhtenäinen yritys "Mosproekt-3" Workshop nro 5 (pääsemätön linkki) . Sivusto "Mosproekt-3". Haettu 10. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  65. ↑ Mitrofanov, 2008 , s. 126.
  66. ↑ 1 2 3 Mikhailov, 2007 , s. 246.
  67. ↑ 1 2 Annenkova P.G. Muistoja . - M .: Zakharov, 2003. - 384 s. — ISBN 5-8159-0323-X .
  68. ↑ 1 2 Mikhailov, 2007 , s. 247.
  69. ↑ 1 2 Sorokin, 1991a , s. 76.
  70. ↑ Kolodny, 2004 , s. 296.
  71. ↑ Mitrofanov, 2008 , s. 129.
  72. ↑ Ivanov V. I. Koržev Mihail Petrovitš (pääsemätön linkki) . www.gardener.ru Käyttöpäivä: 19. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 15. huhtikuuta 2009. 
  73. ↑ Vasiliev A. Ich bin Moskauer (pääsemätön linkki) . Portaali "Foodstuffs" (helmikuu 2004). Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 15. heinäkuuta 2012. 
  74. ↑ 1 2 Malinin N. Elvyttävää hämmennystä jäätyneen musiikin sijaan  // Nezavisimaya gazeta  : sanomalehti. - 6. maaliskuuta 2002. - Nro 2 .
  75. ↑ Berliini Petrovkassa  // Moskovan näkökulma. - 1. heinäkuuta 2003. - Nro 24 . Arkistoitu alkuperäisestä 5. maaliskuuta 2016.
  76. ↑ 1 2 Makarevich et ai., 1989 , s. 170.
  77. ↑ 1 2 3 4 5 Fedosyuk, 2009 , s. 57.
  78. ↑ 1 2 Kolodny, 2004 , s. 235.
  79. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Sorokin, 1991b , s. 91.
  80. ↑ Kolodny, 2004 , s. 236.
  81. ↑ Mitrofanov, 2008 , s. 147.
  82. ↑ 1 2 3 Fedosyuk, 1983 , s. 70.
  83. ↑ Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 114.
  84. ↑ 1 2 3 Makarevich et ai., 1989 , s. 171.
  85. ↑ Pushkin A. S. Tievalitukset (pääsemätön linkki) . www.classic-book.ru Haettu 27. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. huhtikuuta 2015. 
  86. ↑ 1 2 3 4 5 Fedosyuk, 2009 , s. 59.
  87. ↑ 1 2 3 4 Sorokin, 1993b , s. 75.
  88. ↑ Kolodny, 2004 , s. 237.
  89. ↑ Rakhmatullin, 2002 .
  90. ↑ Fedosyuk, 1991 , s. 59.
  91. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 200.
  92. ↑ Sorokin, 1993b , s. 76.
  93. ↑ 1 2 3 4 5 6 Moskova. Pikaopas vierailijoille . - M . : Kustantaja Min. com. RSFSR:n talous, 1956. Arkistoitu kopio (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 7. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 29. huhtikuuta 2005. 
  94. ↑ Haara "Kuznetsky Most" . Alfa Bankin verkkosivuilla. Haettu 1. helmikuuta 2011.
  95. ↑ 1 2 3 Omistajat (pääsemätön linkki) . Moskovan taiteilijatalon verkkosivusto. Käyttöpäivä: 9. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 27. marraskuuta 2011. 
  96. ↑ Kreivi Vorontsovin kartano (pääsemätön linkki) . Moskovan taiteilijatalon verkkosivusto. Haettu 9. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 10. huhtikuuta 2012. 
  97. ↑ 1 2 Shevchenko A. Kannattava paikka: Kauppasilta  // Vedomosti. - 22. marraskuuta 2004. - Nro 214 . Arkistoitu alkuperäisestä 31. elokuuta 2014.
  98. ↑ Arkkitehtoninen suunnannäyttäjä - San Gallin kulku (pääsemätön linkki) . Moskovan taiteilijatalon verkkosivusto. Haettu 9. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 10. huhtikuuta 2012. 
  99. ↑ 1 2 Kahvila "Pittoresk" (pääsemätön linkki) . Moskovan taiteilijatalon verkkosivusto. Haettu 9. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 10. huhtikuuta 2012. 
  100. ↑ Punaisesta kukosta taiteilijoille (pääsemätön linkki) . Moskovan taiteilijatalon verkkosivusto. Haettu 9. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 10. huhtikuuta 2012. 
  101. ↑ Dvinsky E. Ya. Moskova A–Z - 2. painos. - M . : Moskovan työntekijä, 1976. - S. 172.
  102. ↑ Fedosyuk, 1983 , s. 71.
  103. ↑ Moskovan taiteilijatalo (linkki ei saavutettavissa) . Moskovan taiteilijatalon verkkosivusto. Haettu 9. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 8. helmikuuta 2012. 
  104. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 316.
  105. ↑ 1 2 Sorokin, 1995a , s. 91.
  106. ↑ Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 107.
  107. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 325.
  108. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 317.
  109. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 334.
  110. ↑ Kaksi monumenttia paloi Moskovassa (pääsemätön linkki) . Interfax (13. maaliskuuta 2008). Haettu 10. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2015. 
  111. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 318.
  112. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 315.
  113. ↑ 1 2 Petrov Yu. A. XX vuosisadan alun talouskriisi. ja valtionpankki: Lazar Poljakovin tapaus  // Venäjän keskuspankin tiedote. - 27. helmikuuta 2008. - Nro 10 . Arkistoitu alkuperäisestä 25. joulukuuta 2008.
  114. ↑ 1 2 Tiesitkö? (pääsemätön linkki - historia ) . Portaali "Construction World" (13. lokakuuta 2000). Haettu: 20. helmikuuta 2011.   (linkki, jota ei voi käyttää)
  115. ↑ 1 2 Fedosyuk, 2009 , s. 61.
  116. ↑ Mazaev A. I. Valtion taidetieteen laitoksen historia (pääsemätön linkki) . Valtion taidetieteen laitoksen verkkosivut. Käyttöpäivä: 10. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 20. elokuuta 2014. 
  117. ↑ 1 2 Moskovan historiallisen ja kaupunkiympäristön arkkitehtonisten monumenttien ja muiden esineiden parhaasta restauroinnista, jälleenrakentamisesta vuonna 1995 järjestetyn kilpailun tuloksista (pääsemätön linkki) . www.rasocard.ru — Moskovan pormestarin määräys 10. huhtikuuta 1996 nro 190-RM. Haettu 5. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 21. joulukuuta 2014. 
  118. ↑ Tietoja Moskovan keskuspankista (linkki ei saavutettavissa) . Moskovan pankin verkkosivusto. Haettu 10. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  119. ↑ 1 2 3 Sorokin V. V. Rozhdestvenka-kadun ja viereisten katujen ja kujien mieleenpainuvia paikkoja  // Tiede ja elämä . - 1994. - Nro 12 . Arkistoitu alkuperäisestä 18. syyskuuta 2011.
  120. ↑ Stepova B. "KamAZ" ajoi Ljudmila Dmitrievnan jalan yli, hän kaatui "  // Izvestia. - 2009. Arkistoitu 2. elokuuta 2012.
  121. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Sorokin, 1995b , s. 51.
  122. ↑ Makarevich et ai., 1989 , s. 219.
  123. ↑ Shipova T. N. Moskovan valokuvaajat - muistoksi tulevaisuutta varten. 1839–1930: Viitekirja. M.: Kustantajayhdistys "Mosgorarkhiv"; JSC "Moskovan oppikirjat", 2001 (pääsemätön linkki) . Haettu 22. helmikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 25. joulukuuta 2012. 
  124. ↑ Trofimov, 1972 , s. 175.
  125. ↑ Varkaus . Moskovan arkki (21. toukokuuta 1905). Haettu: 11. helmikuuta 2011.
  126. ↑ Gilyarovsky V. A. Moskova ja moskovilaiset . - M .: AST, Astrel, 2010. - 512 s. — ISBN 5-271-11652-2 .
  127. ↑ Liiketoiminnan monitoimikompleksi . A. R. Vorontsovin arkkitehtitoimiston verkkosivusto. Haettu: 5. maaliskuuta 2011.
  128. ↑ 1 2 3 Sorokin, 1995b , s. 52.
  129. ↑ 1 2 3 4 5 6 Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 129.
  130. ↑ Fedosyuk, 1991 , s. 71.
  131. ↑ 1 2 3 Sorokin, 1995b , s. 53.
  132. ↑ Fedosyuk, 1991 , s. 70.
  133. ↑ Moskovan kansainvälinen yksityistämisen ja yrittäjyyden edistämiskeskus (linkki ei ole käytettävissä) . Virallinen sivusto. Haettu 16. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 14. toukokuuta 2013. 
  134. ↑ Latour, 2009 , s. 205.
  135. ↑ Kashlev Y. Venäjän diplomatian koulu  // Nezavisimaya gazeta  : sanomalehti. - 13. lokakuuta 1999.
  136. ↑ Fedosyuk, 1983 , s. 69.
  137. ↑ Mihailov, 2007 , s. 253.
  138. ↑ 1 2 Romanyuk S. K. Moskova. Tappiot. - M . : PTO "Center", 1992. - S. 138-142. - ISBN 5-87667-001-4 .
  139. ↑ 1 2 3 Sorokin, 1995c , s. 111.
  140. ↑ 1 2 Lebedeva E. Vvedensky kirkot Moskovassa . Pravoslavie.Ru (3. joulukuuta 2002). Haettu: 14. helmikuuta 2011.
  141. ↑ Vorovsky, aukio // Moskovan katujen nimet . Toponyymisanakirja / R. A. Ageeva, G. P. Bondaruk, E. M. Pospelov ja muut; toim. esipuhe E. M. Pospelov. - M. : OGI, 2007. - 608 s. - (Moskovan kirjasto). — ISBN 5-94282-432-0 .
  142. ↑ Vaclav Vorovskyn muistomerkin entisöinti valmis (pääsemätön linkki - historia ) . Construction World (2. heinäkuuta 2008). Haettu: 11. helmikuuta 2011.   (linkki, jota ei voi käyttää)
  143. ↑ Kiprin V. Tietoja A. V. Suvorovin kolmesta Moskovan pääosoitteesta . Ortodoksinen uutistoimisto (23. kesäkuuta 2004). Haettu: 20. maaliskuuta 2011.
  144. ↑ 1 2 3 Zaitsev M. Gavrila Solodovnikov ja hänen teatterinsa  // Moscow Journal. - 1. marraskuuta 1998.
  145. ↑ Chumakov V. Eksentrinen  Solodovnikov // Ogonyok. - 2003. Arkistoitu 16. kesäkuuta 2013.
  146. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 91.
  147. ↑ 1 2 Kirillov N. Elokuvalähetysten alkaminen . Archnadzor (16. lokakuuta 2008). Haettu 20. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  148. ↑ 1 2 Ylösnousemusportilta Trubnaja-aukiolle. Moskova, mikä ei ole. Opas. - M. : Muistoja, 2010. - S. 115-119. - ISBN 978-5-903116-96-6 .
  149. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 68.
  150. ↑ Tartakovsky V. Tarvitsemme nykyaikaiset olosuhteet taiteeseen  // Nezavisimaya gazeta  : sanomalehti. - 2. syyskuuta 2000.
  151. ↑ 1 2 Zimina V. Moskova haluaa tuhota Zimin-oopperan ainutlaatuisen rakennuksen  // Nezavisimaya gazeta  : sanomalehti. - 2. syyskuuta 2000.
  152. ↑ Sorokin, 1988 , s. 130.
  153. ↑ Fedosyuk, 1991 , s. 53.
  154. ↑ 1 2 3 Rakhmatullin R. Venevitinovin taloa puolustettiin  // Nezavisimaya gazeta  : sanomalehti. - 12. helmikuuta 2008.
  155. ↑ 1 2 Saveljev Yu. R. N. A. Sultanovin tuntemattomat teokset Moskovassa  // Moskovan arkkitehtuuri ja rakentaminen. - 2008. - Nro 1 .
  156. ↑ Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 125.
  157. ↑ 1 2 3 4 5 Moskova. Tietosanakirja / Narotšitski A. L. - M. : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1980. - S. 348.
  158. ↑ Yrityskeskus. Kuznetsky useimmat, 4 (pääsemätön linkki) . www.britishproperty.ru Käyttöpäivä: 25. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 22. heinäkuuta 2012. 
  159. ↑ Pedagogisten kirjojen talo. Osasto "On Kuznetsky" (pääsemätön linkki) . Moskovan kirjojen talon verkkosivusto. Haettu 27. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 5. marraskuuta 2011. 
  160. ↑ Kalinina Yu. Muistomerkki ilman muistia . Moskova, joka ei ole (24. tammikuuta 2008). Haettu 25. helmikuuta 2011.
  161. ↑ Andreev A. Yu. Joulukuuta edeltävien organisaatioiden muodostumisen alkuperään: Moskovan yliopiston tulevat dekabristit  // Moskovan valtionyliopiston tiedote. Sarjan historia. - 1997. - Nro 1 .
  162. ↑ Rakhmatullin R. Museot putoavat tajuttomuuteen  // Izvestia. - 15. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 3. elokuuta 2012.
  163. ↑ Nashchokina, 2005 , s. 387.
  164. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 225.
  165. ↑ Kolodny, 2004 , s. 241.
  166. ↑ 1 2 Rakhmatullin R. Satavuotiset apteekit, kaupat ja leipomot katoavat sisätilojen mukana  // Izvestia. - 26. elokuuta 2005. Arkistoitu alkuperäisestä 13. tammikuuta 2013.
  167. ↑ Wikstrom A. Coyote Ruma . afisha.ru (25. marraskuuta 2009). Haettu 9. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  168. ↑ Zimin A. Silta kuilun yli  // Vedomosti-Friday. - 16. maaliskuuta 2007. - Nro 9 .  (linkki ei saatavilla)
  169. ↑ 1 2 Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 127.
  170. ↑ Nashchokina, 2005 , s. 229.
  171. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 222-224.
  172. ↑ Nashchokina, 2005 , s. 228.
  173. ↑ 1 2 Kirillova G. Pirogi Shcherbakissa  // Moskovan näkökulma. - 6. heinäkuuta 2010. - Nro 47 .
  174. ↑ 1 2 3 Sorokin, 1991a , s. 75.
  175. ↑ 1 2 Repin L. Kaupungin skandaalin lehto  // Komsomolskaja Pravda. - 5. huhtikuuta 2004. - Nro 47 .
  176. ↑ Gilyarovsky V. A. Moskova ja moskovilaiset . - AST, Astrel, 2010. - ISBN 5-271-11652-2 .
  177. ↑ Rogachev A. "Toimistoromantiikka" dokumenttina . "Nainen Moskova" (27. lokakuuta 2006). Haettu: 27. helmikuuta 2011.
  178. ↑ Sytin, 1947 , s. 93.
  179. ↑ 1 2 3 4 Sorokin, 1993a , s. 112.
  180. ↑ 1 2 Titova N. Moskovan kohdat. Ostoskadut lasin alla . IRN.ru (27. marraskuuta 2006). Haettu: 15. maaliskuuta 2011.
  181. ↑ 1 2 Prokofjeva I. A. Ensimmäiset Moskovan kohdat  // Moskovan arkkitehtuuri ja rakentaminen. - 1999. - Nro 6 .
  182. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 511, 482.
  183. ↑ A. Mihailov. Majakovski . - M . : Nuori vartija, 1988. - ISBN 5-235-00589-9 .
  184. ↑ Arkkitehti- ja suunnittelutyöpaja nro 22 (pääsemätön linkki) . JSC "Mosproekt" -sivusto. Haettu 13. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 28. heinäkuuta 2012. 
  185. ↑ Bunina M. Rakennuksen anatomia: 100 vuotta shoppailua  // Vedomosti. - 17. marraskuuta 2008. - Nro 217 . Arkistoitu alkuperäisestä 31. elokuuta 2014.
  186. ↑ Egorshina N. TSUM kätki salaisuuden  // Trud . - Nuori vartija , 18. maaliskuuta 2006. - Nro 47 .
  187. ↑ Mozhaev A. Menneet ostokset  // Big City. - 15. marraskuuta 2004. - Nro 37 .
  188. ↑ Sytin, 1954 , s. 381.
  189. ↑ 1 2 3 4 Sorokin, 1995a , s. 87.
  190. ↑ Kuznetsova S. Venäjän roskien kulta-aika  // Raha. - 24. maaliskuuta 2008. - Nro 11 .
  191. ↑ Shevatov B. A. Moskovan arkkitehti Alexander Kaminsky ja hänen uusin mestariteos  // Moskovan arkkitehtuuri ja rakentaminen. - 16. tammikuuta 2004. - Nro 6 . Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2007.
  192. ↑ 1 2 Kirichenko, 2011 , s. 217.
  193. ↑ Iso juttu . Venäjän sana (5. syyskuuta 1906). Haettu: 11. helmikuuta 2011.
  194. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 512.
  195. ↑ Moskovan kaupungin kulttuuriosasto (pääsemätön linkki) . Osaston verkkosivut. Käyttöpäivä: 15. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 22. tammikuuta 2012. 
  196. ↑ Sorokin, 1995a , s. 88.
  197. ↑ 1 2 3 Kuznetsky Useimmat 12, sivua historiaa . Venäjän valtion julkisen tieteellisen ja teknisen kirjaston verkkosivusto. Haettu: 7. tammikuuta 2011.
  198. ↑ Kolodny, 2004 , s. 244.
  199. ↑ Dmitriev Semjon Vasilyevich . www.biografija.ru. Käyttöpäivä: 7. tammikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  200. ↑ Prokofjeva I. A., Khait V. L. Moskovan kohdat - eilen, tänään, huomenna  // Moskovan arkkitehtuuri ja rakentaminen. - 2001. - Nro 11 .
  201. ↑ Semjonova E. Nuori nainen puhelimesta  // Nezavisimaya gazeta  : sanomalehti. - 27. heinäkuuta 2007.
  202. ↑ 1 2 Fedosyuk, 2009 , s. 60.
  203. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 279.
  204. ↑ Uuden rakennuksen rakentamisesta Venäjän valtion julkiselle tieteelliselle ja tekniselle kirjastolle osoitteeseen: st. 3. Khoroshevskaya, ow. 17 - 19 ja olemassa olevien rakennusten saneeraus osoitteessa: st. Kuznetsky most, 12/3, s. 1 ja 2 (pääsemätön linkki - historia ) . Rakentamisen maailma. — Moskovan hallituksen asetus, päivätty 14. maaliskuuta 2005, nro 353-RP. Haettu: 23. maaliskuuta 2011.   (linkki, jota ei voi käyttää)
  205. ↑ Kirichenko, 2011 , s. 273.
  206. ↑ Tarabarina Yu. OEWG:n kokous 5. huhtikuuta 2007 . Architectural News Agency (6. huhtikuuta 2007). Käyttöpäivä: 15. tammikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  207. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Sorokin, 1995a , s. 89.
  208. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 511.
  209. ↑ Nashchokina, 2005 , s. 343.
  210. ↑ 1 2 3 4 Buseva-Davydova et ai., 1997 , s. 128.
  211. ↑ 1 2 3 Potemkina O. "ODMO" Kuznetskin sillalla . "Tietotila". Haettu: 13. helmikuuta 2011.
  212. ↑ 1 2 3 Vinogradova E. MDM Group myy House of Modelsin kartanon, jonka se osti viime vuonna  // Vedomosti. - 4. huhtikuuta 2003. Arkistoitu alkuperäisestä 6. kesäkuuta 2013.
  213. ↑ Krushinskaya K. Tatyana Mikhalkova Neuvostoliiton mallin elämästä  // Hei!. - 23. lokakuuta 2001. - Nro 43 . Arkistoitu alkuperäisestä 18. kesäkuuta 2009.
  214. ↑ Valmistettu Neuvostoliitossa . Labor (15. maaliskuuta 2007). Haettu: 13. helmikuuta 2011.
  215. ↑ Kryazhev D. Mallitalo annettiin Podiumille  // Kommersant. - 23. toukokuuta 2005. - nro 48 / s.
  216. ↑ Podium-konseptikauppa (downlink) . Podiumin verkkosivusto. Haettu 13. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  217. ↑ 1 2 Shipova T. N. Moskovan valokuvaajat - muistoksi tulevaisuutta varten: 1839-1930. Viitekirja . - M . : Mosgorarkhiv-yhdistyksen kustantamo; JSC "Moskovan oppikirjat ja kartolitografia", 2001. - S. 52-62. — ISBN 5-7228-0086-4 . Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Haettu 8. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 20. joulukuuta 2012. 
  218. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 504.
  219. ↑ 1 2 Fedosyuk, 1983 , s. 73.
  220. ↑ "RSFSR:n ulkomaankauppapankista" (pääsemätön linkki - historia ) . "Menestyksen energia" (22. lokakuuta 1990). Haettu: 20. helmikuuta 2011.   (linkki, jota ei voi käyttää)
  221. ↑ Keskustoimisto . Venäjän liittovaltion ulosottomiespalvelun verkkosivusto. Haettu 13. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 17. huhtikuuta 2009.
  222. ↑ Kustantaja M. O. Wolf (pääsemätön linkki - historia ) . RGGU:n verkkosivusto. Haettu: 19. helmikuuta 2011.   (linkki, jota ei voi käyttää)
  223. ↑ Sorokin, 1995a , s. 90.
  224. ↑ Osakeyhtiö "International Book" (pääsemätön linkki) . sales-books.by.ru. Haettu 12. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 11. syyskuuta 2007. 
  225. ↑ Ulkomaisten kirjojen talo . Moskovan kirjojen talon verkkosivusto. Haettu: 27. helmikuuta 2011.
  226. ↑ Nashchokina, 2005 , s. 483.
  227. ↑ Latour, 2009 , s. 175.
  228. ↑ Sytin, 1950 , s. 150.
  229. ↑ Makarevich et ai., 1989 , s. 197.
  230. ↑ Sorokin, 1995b , s. 48.
  231. ↑ Sorokin, 1995b , s. 49.
  232. ↑ 1 2 3 4 Kolodny, 2004 , s. 246.
  233. ↑ 1 2 Mihailov K. Pisarevin talo kunnostettiin nokkavasaroilla (pääsemätön linkki - historia ) . Gzt.ru (16. joulukuuta 2009). Haettu: 2. maaliskuuta 2011. 
  234. ↑ 1 2 3 4 5 6 Sorokin, 1995b , s. viisikymmentä.
  235. ↑ Varkaus . Venäjän sana (11. marraskuuta 1905). Haettu: 11. helmikuuta 2011.
  236. ↑ Tretyakov E. Sorokoumovsky-perheestä (pääsemätön linkki - historia ) . Moscow Journal, nro 8 (1999). Haettu: 14. helmikuuta 2011. 
  237. ↑ Ongelmia autosta . Moskovan arkki (2. kesäkuuta 1905). Haettu: 11. helmikuuta 2011.
  238. ↑ Fedosyuk, 2009 , s. 62.
  239. ↑ Kuznetsky Most, 20 (pääsemätön linkki) . Aikakatkaisu - Moskova. Haettu 10. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  240. ↑ Tietoja kustantajasta (linkki ei saavutettavissa) . Kustantajan "Radiotechnics" sivusto. Haettu 16. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 17. tammikuuta 2012. 
  241. ↑ 1 2 3 Sorokin, 1995c , s. 110.
  242. ↑ M. D. Bykovskyn arkkitehtuuriperintö Moskovassa . - M . : Rudentsov Publishing House, 2011. - S. 117.
  243. ↑ Tryndin E. N. F. Shvabe (2004). Haettu 16. helmikuuta 2011.
  244. ↑ . 1830-luvulla siellä oli tryndinien kauppa ja työpaja -  katso Tryndin E.N., Morozova S.G. Tryndinit // Moscow Journal. - 2010. - Nro 3 . - S. 55 . — ISSN 0868-7110 .
  245. ↑ Maryina T. Candy- "demokraatti"  // Pietari Vedomosti. - 19. heinäkuuta 2006. - Nro 130 .
  246. ↑ Nashchokina (2), 2005 , s. 412.
  247. ↑ Dedushkin A. Kolmisilmäiset liikenteenohjaajat  // Moskovan perintö. - 2010. - Nro 4 . - S. 136 . Arkistoitu alkuperäisestä 6. tammikuuta 2011.
  248. ↑ Liikennevalohistoria. Apua . RIA Novosti (8. toukokuuta 2009). Haettu 14. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012.
  249. ↑ Biryukova T. Äiti Moskovassa tsaari-isän alaisuudessa. Esseitä moskovilaisten arjesta. - M .: Olimp, 2007.
  250. ↑ Fedosyuk, 2009 , s. 175.
  251. ↑ Sytin, 2008 , s. 149.
  252. ↑ Reitti #2 . Moskovan bussi. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  253. ↑ Reitti nro 23 . Moskovan bussi. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  254. ↑ 1 2 3 VSHV. Viitetiedot (kuollut linkki) . Koko unionin maatalousnäyttely. Haettu 11. helmikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2012. 
  255. ↑ Reitti nro 18 . Moskovan bussi. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  256. ↑ Reitti nro 48 . Moskovan bussi. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  257. ↑ Reitti nro 9 . Moskovan bussi. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  258. ↑ Reitti nro 61 . Moskovan bussi. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  259. ↑ Reitti nro 24E . Moskovan bussi. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  260. ↑ Reitti nro 24 . Moskovan bussi. Haettu: 9. helmikuuta 2011.
  261. ↑ Reitti nro 17 . Moskovan johdinauto. Haettu: 11. helmikuuta 2011.
  262. ↑ Reitti nro 2K . Moskovan johdinauto. Haettu 1. helmikuuta 2011.
  263. ↑ Johdinautot alkavat ohittaa Kuznetsky Most  // Ilta Moskova. - 27. tammikuuta 2002. - Nro 241 .
  264. ↑ Mihail Bulgakov. Heart of a Dog // White Guard; Mestari ja Margarita. - Moskova: OLMA Media Group, 2003. - S. 555. - 656 s. — ISBN 5-94850-101-1 .
  265. ↑ Dangulov S. A. Kuznetskyn silta. - M . : Terra-Book Club , 2005. - ISBN 5-275-01284-5 .
  266. ↑ Trubilina M. Moskovan legendat  // Rossiyskaya Gazeta - Stolichny-numero. - 26. tammikuuta 2004. - Nro 3388 .

Kirjallisuus

Historialliset oppaat

  • Fedosyuk Yu.A. Moskova Sadovykhin kehässä. - M .: Astrel , AST, 2009. - S. 52-62. — 448 s. - 3000 kappaletta.  — ISBN 5-239-01139-7 .
  • Fedosyuk Yu.A. Moskova Sadovykhin kehässä. - 2., tarkistettu. toim. - M . : Moskovan työntekijä , 1991. - S. 60-72. — 496 s. – 50 000 kappaletta.
  • Sytin P. V. Moskovan katujen historia. - M . : Eksmo, 2008. - S. 140-143. — 512 s. - 5100 kappaletta.  — ISBN 978-5-699-24988-6 .
  • Sytin P. V. Vanhassa ja uudessa Moskovassa. - M . : Valtion lastenkirjallisuuden kustantamo, 1947. - S. 92-95. — 234 s. – 30 000 kappaletta.
  • Nikolsky V. A. Vanha Moskova. Historiallinen ja kulttuurinen opas . - L . : Brockhaus-Efron, 1924. - 30 000 kappaletta.
  • Kolodny L. E. Moskova kaduilla ja kasvoilla. Keskusta. - M .: Voice-Press, 2004. - S. 229-254. — 512 s. - 3000 kappaletta.  — ISBN 5-7117-0463-X .
  • Mitrofanov A. G. Kävelee vanhassa Moskovassa. Petrovka. - M .: Klyuch-S, 2008. - S. 120-148. – 270 s. - 3000 kappaletta.  - ISBN 978-5-93136-057-7 .
  • Mikhailov K. Moskova on kuollut. 1917-2007. - M. : Yauza, Eksmo, 2007. - S. 246-247, 253. - 3000 kappaletta.  — ISBN 978-5-699-19132-1 .
  • Trofimov V. G. Moskova. Opas alueille. - M . : Moskovan työntekijä , 1972. - S. 159, 175.
  • Guryanov I. G. Moskova tai historiallinen opas Venäjän valtion kuuluisaan pääkaupunkiin. - M . : S. Selivanovskin painotalo, 1827. - T. 3. - S. 159-163. — 416 s.

Julkaisuja arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta

  • Moskova: Arkkitehtoninen opas / I. L. Buseva-Davydova , M. V. Nashchokina , M. I. Astafjeva-Dlugach . - M .: Stroyizdat, 1997. - S. 105, 107, 114, 124-129. — 512 s. — ISBN 5-274-01624-3 .
  • Makarevich G.V. , Altshuller B.L., Baldin V.I. et al. White City // Moskovan arkkitehtuurin monumentit. Moskova :Taide, 1989. s. 30-32, 153, 170-171, 179, 197, 207, 219. 380 s. – 50 000 kappaletta.
  • Sytin P.V. Moskovan suunnittelun ja kehityksen historia. Materiaalit ja tutkimus (1147-1762) / Salov F.I. - M. : Moskovan historian ja jälleenrakennusmuseo, 1950. - T. 1. - S. 67, 75, 146, 150.
  • Sytin P.V. Moskovan suunnittelun ja kehityksen historia. Materiaalit ja tutkimus (1762-1812) / Salov F.I. - M. : Moskovan historian ja jälleenrakennusmuseo, 1954. - T. 2. - S. 166, 169, 376, 379, 381.
  • Latour A. Moskova 1890-2000. Opas moderniin arkkitehtuuriin. - 2. - M . : Taide-XXI vuosisata, 2009. - S. 175, 200, 205. - 440 s. - 1000 kappaletta.  - ISBN 978-5-98051-063-3 .
  • Nashchokina M. V. Moskovan moderni. - 2. painos - M .: Zhiraf, 2005. - S. 228-229, 343, 387-398, 400, 483. - 560 s. - 2500 kappaletta.  — ISBN 5-89832-042-3 .
  • Kirichenko E. I. A. S. Kaminskyn arkkitehtuuriperintö Moskovassa . - M. : Rudentsov Publishing House, 2011. - S. 200, 217, 221-222, 273, 279, 315-318, 323, 325. - 415 s.
  • Nashchokina M.V. Moskovan jugend-arkkitehdit. Luovia muotokuvia . - 3. painos - M . : Zhiraf, 2005 . — S. 68, 91, 222-225, 412, 482, 504, 511-512. - 2500 kappaletta.  - ISBN 5-89832-043-1 .

Artikkelit

Linkit