Lajike ( fr. sorte ) - viljeltyjen kasvien ryhmä, joka on saatu valinnan tuloksena alimpien tunnettujen kasvitieteellisten taksonien sisällä ja jolla on tietty joukko ominaisuuksia (hyödyllisiä tai koristeellisia), jotka erottavat tämän kasviryhmän muista saman lajin kasveista .
Kansainvälisen uusien kasvilajikkeiden suojeluliiton (UPOV) määritelmän mukaan lajike ei voi koostua useamman kuin yhden lajin kasveista. Lajiketta ei voida pitää yhtenä kasvina, yksittäisenä ominaisuutena (esim. taudinkestävyys, kukkien väri) tai valintamenetelmänä (esim . kudosviljelmä ) [1] .
Venäjän federaation siviililain (Art. 1412, 1413) mukaan
Kasvilajike on kasviryhmä, joka suojakyvystä riippumatta määräytyy tiettyä genotyyppiä tai genotyyppien yhdistelmää kuvaavien ominaisuuksien perusteella ja joka eroaa saman kasvitieteellisen taksonin muista kasviryhmistä yhdellä tai useammalla ominaisuudella. .
Kasvilajiketta ja eläinrotua pidetään uutena, jos tämän valintasaavutuksen siemeniä tai jalostusaineistoa ei patenttihakemuksen jättöpäivänä ole myyty tai muuten luovuttanut jalostaja, hänen seuraajansa tai heidän kanssaan. suostumus, muille henkilöille valintasaavutuksen käyttöön:
1) Venäjän federaation alueella aikaisemmin kuin vuotta ennen määrättyä päivämäärää;
2) toisen valtion alueella aikaisemmin kuin neljä vuotta tai, jos kyseessä on viinirypälelajikkeet, koristepuut, hedelmäkasvit ja puumaiset metsälajit, aikaisintaan kuusi vuotta ennen määrättyä päivämäärää.
Suojattuja kasvilajikkeiden luokkia ovat klooni, linja, ensimmäisen sukupolven hybridi, populaatio [2] .
Eri maiden aakkosten kirjaimien ja oikeinkirjoitusjärjestelmien erojen vuoksi oletetaan, että uusien lajikkeiden nimet on translitteroitava tai transkriboitava, jotta ne voidaan rekisteröidä toisella alueella. Lajikenimet ja niiden translitterointi tai transkriptio katsotaan yhdeksi ja samaksi nimeksi. Nimien käännöksiä ei pidetä samana nimenä [3] .
Jokaisella kasvilajikkeella on ainutlaatuinen nimi. Lajikeluokan kansainvälisenä nimityksenä käytetään termiä cultivar ( englanninkielinen cultivar , cultivated lajikkeesta "kultivoitu lajike", eli jalostettu lajike, ei luonnonvaraisesti kasvava lajike) [4] .
Sana on lainattu ranskan kielestä ( fr. sorte ), joka puolestaan tuli latinasta ( lat. sors - "laji", "laji").
Puutarhanviljelyssä lajike (toisin kuin siemenillä levitettävät peltokasvit ) voi olla vain klooni . Kylvämällä siemeniä hedelmäkasvien lajikkeet eivät lisäänty [5] .
Lajiketyyppi - läheisesti sukua olevat kasvilajikkeet, joilla on samanlaiset ominaisuudet, yhdistetty ryhmään tutkimuksen ja inventoinnin helpottamiseksi [6] . Joten kaikki Antonovkan lajikkeet - Kursk, lasi, yksinkertainen jne. - muodostavat yhden lajiketyypin - Antonovka [7] . Ampelografiassa lajiketyypit ovat melko läheisiä rypälelajikkeita, jotka on saatu yhden esi-isän siemenistä ja jotka eroavat monilta ominaisuuksiltaan [8] .
Lajikeryhmä (ampelografiassa) - professori AM Negrulin ehdottama termi . Lajikeryhmä on lajiketyypin ja lajikkeen välissä [9] . Muiden lähteiden mukaan lajikeryhmä on ryhmä rypälelajikkeita, jotka ovat syntyneet silmumutaatioiden seurauksena ja jotka eroavat pienellä määrällä ominaisuuksia (marjojen väri, aromi jne.) [8] .
Ryhmä ( englanninkielinen ryhmä ) - lajikkeiden joukko viljelykasveja , jotka on saatu valinnan tai valinnan tuloksenaja jolla on tietty joukko ominaisuuksia, jotka erottavat tämän kasvijoukon muista saman suvun tai lajin lajikkeista tai ryhmistä .
Kasvillisesti lisätyt lajikkeet - kloonit - lajikkeet, jotka on saatu kloonaamalla yksi kasvi. Kun ensimmäinen risteytys ja valinta on suoritettu ja haluttu fenotyyppi eristetty , uusi lajike lisääntyy vegetatiivisesti ilman muita merkittäviä geneettisiä muutoksia.
Itsepölyttäjät - linjat . Itsepölyttävien lajien lajikkeet ovat yleensä homotsygoottisia , ainakin tärkeimpien kuvaavien ominaisuuksiensa osalta, jotka kasvinjalostaja valitsee positiivisesti yhtenäisyyden vuoksi. Tällaiset lajikkeet voidaan helposti pitää identtisinä kuvauksen kanssa toistuvien seksuaalisten lisääntymisjaksojen avulla, koska uros- ja naaraspuolisilla sukusoluilla on yhä enemmän samankaltaisia (ellei identtisiä) genotyyppirakenteita.
Ristipenkit - populaatiot tulevat valittujen kasvien populaatioista. Peräkkäisten sukupolvien ajan lajikkeen osakasveilla on jonkin verran ilmentymistä useimpien ominaisuuksien osalta. Ylläpidettäessä ja lisättäessä tällaiset lajikkeet pysyvät vakaina ja identtisinä kuvauksen kanssa vain suurella vaivalla.
Hybridejä tuotetaan kontrolloidulla jalostuksella valittujen vanhempien välillä, jolloin syntyy hybridiä edustava sukupolvi. Risteytys suoritetaan käsin pölytyksellä, sipulinpoistolla, kemiallisilla ( gametosidi ) tai geneettisillä (itsesopimattomuus, urossteriilisyys) keinoilla. Saatuja komponentteja käytetään erilaisissa kontrolloiduissa risteytysjärjestelmissä, kuten kaksi- tai kolmilinjaisessa, sisäsiittoisessa hybridissä, pintaristeyksessä tai hybridin muodostamisessa kahden risteytyksen välillä. Kasvattajan tavoitteena on käyttää F1-sukupolvessa tehokkainta heteroosia eli hybridin elinvoimaisuutta halutun edun saavuttamiseksi joissakin ominaisuuksissa [10] .
1. tammikuuta 1959 asti oli sallittua antaa lajikkeille (kulttuureille) latinankielisiä nimiä, mutta tästä päivämäärästä alkaen on kiellettyä antaa tällaisia nimiä uusille lajikkeille - nimet on otettava nykyaikaisista kielistä [4] . Lajikeepiteetti voidaan liittää paitsi suvun tai lajin kansainväliseen nimeen (jotka on suositeltavaa kirjoittaa kursiivilla), myös arkipäiväiseen, kansalliseen (esimerkiksi venäjäksi) [11] .
Lajikkeiden (lajikkeiden) nimet ovat " Kansainvälisen viljelykasvien nimikkeistön koodin " alaisia . Koodin mukaan lajikkeen koko nimi alkaa aina sen suvun latinalaisella nimellä, johon lajike kuuluu. Toinen elementti suvun nimen jälkeen on spesifinen tai hybridiepiteetti. Suvun, lajin tai hybridin latinankielistä nimeä seuraa lajikkeen epiteetti, joka kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella (kaikki sanat paitsi prepositiot) ja yksittäisissä lainausmerkeissä ("..." tai rajoitettu heittomerkkiin "..."). . Lajikeepiteetti on koko lajikkeen nimen viimeinen osa [12] [13] .
Esimerkkejä lajikkeen nimien oikeinkirjoituksesta:
Lajikkeiden nimeäminen kansallisilla kielillä on sallittua. Nimien suunnittelua koskevat säännöt pysyvät ennallaan [13] :
ARTIKLA 8: NIMET JA EPITEETIT 8.1. Lajikkeen tai ryhmän nimi koostuu sen suvun tai alemman taksonin nimen yhdistelmästä, johon se on liitetty, ja lajikkeen tai ryhmän epiteetin. Nämä nimet voidaan kirjoittaa useilla tavoilla.
Esim. 1. Fragaria 'Cambridge Favorite', Fragaria × ananassa 'Cambridge Favorite', mansikka 'Cambridge Favorite', 'Cambridge Favourite' mansikka, Erdbeere 'Cambridge Favorite' (saksaksi), fraisier 'Cambridge Favorite' (ranskaksi) ja Cambridge Favorite' morangueiro (portugaliksi) ovat nimiä samalle lajikkeelle.
Esim. 2. Alcea rosea Chater's Double Group, Alcea Chater's Double Group, hollyhock Chater's Double Group, rose trémière Groupe Chater's Double (ranskaksi), Stockrose Chaters Doppelte Gruppe
(saksaksi) ja stokroos Chaters Dubbele Groep (hollanniksi) ovat saman ryhmän nimiä.
— Kansainvälinen viljelykasvien nimikkeistön koodi, 2009Kirjallisuudesta löydät muita tapoja kirjoittaa kasvilajikkeiden nimiä:
Jos lajin nimessä tapahtuu muutos sen aseman muutoksen vuoksi luokituksessa (esimerkiksi kun se sisältyy toiseen sukuun), tämän lajin lajikkeiden nimet pysyvät ennallaan [4] .
Vieraan lajikkeen nimen käännöstä ei käytetä, tarvittaessa tulee käyttää sen transkriptiota (translitterointia) venäjäksi. Kotimaisten lajikkeiden nimet annetaan venäjäksi yleisten sääntöjen mukaan, mutta ensimmäisessä lajikkeen kuvauksessa julkaisussa vaaditaan myös sen nimen transkriptio latinalaisilla aakkosilla [14] .
Lajikkeiden venäläisten nimien kääntämiseen voit käyttää kansainvälistä standardia ISO 9 ( GOST 7.79-2000 ).
Kansainvälisten konferenssien esitelmien jättämistä koskeviin sääntöihin kuuluu vaatimus kirjoittaa lajikkeiden nimet kansainvälisen viljelykasvien nimikkeistön koodin [15] mukaisesti .
Lajikkeen nimen tulee kuvastaa sen geneettistä kuuluvuutta. Lajike on nimettävä nimellä, joka sisältää sen yleisnimityksen [16] .
UPOV-yleissopimuksen mukaan nimen on myötävaikutettava lajikkeen tunnistamiseen, eikä se saa johtaa harhaan tai aiheuttaa sekaannusta lajikkeen ominaisuuksien, taloudellisen hyödyn tai tunnistettavuuden tai jalostajan identiteetin suhteen . Erityisesti sen on erotettava kaikista muista nimityksistä, jotka ilmaisevat Kansainvälisen uusien kasvilajikkeiden suojeluliiton (UPOV) jäsenmaiden alueella saman kasvilajin tai lähisukulaisen lajin olemassa olevan lajikkeen.
Nimi ei saa koostua pelkästään numeroista, ellei tämä ole vakiintunut käytäntö lajikkeiden nimeämisessä.
Jalostajan on toimitettava lajikenimi toimivaltaiselle viranomaiselle. Nimi on rekisteröitävä toimivaltaiselle viranomaiselle samalla, kun jalostajanoikeus myönnetään [17] . Venäjän alueella tällainen toimivaltainen viranomainen on liittovaltion instituutio "Venäjän federaation valtionkomissio kasvatussaavutusten testaamiseksi ja suojaamiseksi" [18] .
Lajike on toimitettava kaikille UPOV-liiton jäsenille samalla nimellä. Kunkin unionin jäsenen toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä nimi sellaisena kuin se on jätetty, ellei se katso nimeä sopimattomaksi alueellaan.
Aakkosmerkkien ja oikeinkirjoitusjärjestelmien erojen vuoksi lähetetty nimi voi olla tarpeen translitteroida tai litteroida , jotta se voidaan rekisteröidä toisella alueella. Tällaisissa tapauksissa sekä toimitetun lajikkeen nimen että sen translitteroinnin tai transkription katsotaan olevan sama nimi. Saman nimen käännöstä ei oteta huomioon.
Kun lajiketta tarjotaan myyntiin tai markkinoidaan, rekisteröityä nimitystä voidaan käyttää yhdessä tavaramerkin , kauppanimen tai muun vastaavan nimityksen kanssa. Tällaisen yhdistelmän tapauksessa nimen on kuitenkin oltava helposti tunnistettavissa [17] .
Kansainvälinen viljelykasvien nimikkeistön koodi sallii kasvitieteellisten taksonien nimissä esiintyvien epiteettien käytön Kansainvälisen kasvitieteellisen nimikkeistön koodin mukaisesti vastaavien lajikkeiden nimissä [19] .
Kansainvälinen kasvitieteellisen nimikkeistön koodi (Codex Wien, 2006) tarjoaa seuraavat esimerkit:
Joillekin kreikkalaisille kuuluvien orkideoiden lajikkeiden ( kloonien ) täydellinen nimi koostuu kolmesta osasta: suvun nimi, kreikkalainen nimi (joka puolestaan voi koostua useista sanoista) ja itse lajikkeen nimi, kun taas suvun nimi kirjoitetaan kursiivilla, kreikan nimi - roomalaisella kirjaimella, lajikkeen nimi - myös roomalaisella kirjaimella, jälkimmäinen on otettu lainausmerkeissä [20] . Esimerkiksi hybridisuvun Vuylstekeara Cambria Grexiin kuuluvan Plush-lajikkeen koko nimi on seuraava yhdistelmä:
×Vuylstekeara Cambria 'Plush'
Maatalouskasvien, vihannesten, kukkien jne. lajien ja lajikkeiden nimet - agronomian ja puutarhanhoidon termit - erotetaan lainausmerkeillä ja kirjoitetaan pienellä kirjaimella, esimerkiksi: vehnä "Krymka", vadelma "Marlboro" , tulppaani "musta prinssi", luumu "Nikolskaya".
- Venäjän oikeinkirjoituksen ja välimerkkien säännöt . Lopatinin toimittama täydellinen akateeminen hakuteosISHS :n lajikenimikkeistöä ja rekisteröintiä käsittelevän komission toimeenpaneva komitea on vastuussa kaikkien kansainvälisten lajikkeiden rekisteröintiviranomaisten (ICRA) nimittämisestä ja työn valvonnasta. ICRA-järjestelmä on ollut käytössä yli 50 vuotta ja se on edistänyt merkittävästi viljelykasvien nimikkeistön vakautta. Komissio toimii kansainvälisen viljelykasvien nimikkeistön (ICNCP) alaisena, ja sen päätarkoituksena on estää lajikkeiden nimien päällekkäisyys luokassa (yleensä suvussa) ja varmistaa, että nimikkeistö on yhdenmukainen kansainvälisen koodin viimeisimpien painosten kanssa. viljelykasvien nimikkeistöstä.
ICRA-järjestelmä on vapaaehtoinen, ei-valtiollinen eikä tarjoa oikeudellista suojaa. ICRA-järjestelmä on pohjimmiltaan yritys toteuttaa viljelykasvien nimikkeistön kansainvälistä itsehallintaa [21] .
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
---|