Emulgaattorit ( latinasta emulgeo "I maito, minä maito") ovat aineita, jotka varmistavat emulsioiden muodostumisen sekoittumattomista nesteistä .
Luonnollisia emulgointiaineita on perinteisesti käytetty elintarvikkeiden ainesosina. Vanhimpia ovat nestemäisen munan keltuainen ja proteiini, saponiinit ( esimerkiksi saippuajuurikeite ) .
Nykyaikainen teollisuus käyttää emulgointiaineina pääasiassa synteettisiä aineita sekä lesitiiniä (pääasiassa soijaa).
Elintarvikkeisiin lisätään usein emulgointiaineita emulsioiden ja muiden elintarvikedispersioiden luomiseksi ja stabiloimiseksi . Se on majoneesin ja muiden valmistettujen kastikkeiden, margariinien ja levitteiden, voin, suklaan ja jäätelön vakioainesosa. Emulgaattorit määräävät elintarviketuotteen koostumuksen, sen plastiset ominaisuudet, viskositeetin ja "täytelön" tunteen suussa.
Yleisimmät ovat rasvahappojen mono- ja diglyseridit ( E471 ), glyserolin, rasva- ja orgaanisten happojen esterit ( E472 ), lesitiinit , fosfatidit ( E322 ), fosfatidyylihapon ammoniumsuolat ( E442 ), polysorbaatit ja johdannaiset ( E443 ) . E436 ), sorbitaaniesterit , jänteet (E491… E496 ), polyglyserolin ja keskenään esteröityjen risiinihappojen esterit ( E473 ) .
Koska monet kosmetiikkatuotteet ovat emulsioita , emulgointiaineita käytetään stabiloimaan:
Emulgaattoreiden toiminta perustuu pinta- aktiivisten aineiden kykyyn vähentää vapaan rajapinnan luomiseen tarvittavaa energiaa .
Pinta-aktiiviset aineet keskittyvät sekoittuvien faasien rajapintaan, ja ne vähentävät rajapintojen jännitystä ja tarjoavat koostumuksen pitkäaikaisen stabiilisuuden.
Pinta-aktiivisten aineiden luonteesta riippuen ne kiihdyttävät muodostumista ja stabiloivat emulsion tyyppiä dispergointiväliaineessa, jossa ne liukenevat paremmin.
| Ravintolisät | |
|---|---|
| |