| Venäjän ja Bysantin väliset sopimukset | |
|---|---|
| Neuvottelut Olegin ja Bysantin keisarien Leo VI:n ja hänen veljensä Aleksanterin välisen sopimuksen ehdoista . Miniatyyri Radziwill-kronikasta, 1400-luvun loppu | |
| Sopimustyyppi | tehdä rauhaa |
| allekirjoituspäivämäärä | 911, 944, 971, 1043 |
| Juhlat | Kiovan Venäjä ja Bysantti |
| Tila | kansainvälinen |
| Kieli (kielet | Keskikreikka , vanha kirkkoslaavi |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Venäjän sopimukset Bysantin kanssa ovat Kiovan Venäjän ensimmäiset tunnetut kansainväliset sopimukset , jotka tehtiin vuonna 907 (erillisen sopimuksen olemassaolo on kyseenalainen [1] ), 911 , 944 , 971 , 1043 Kiovan ruhtinaiden ja Bysantin keisarien välillä [1] . Venäjän oikeuden varhaisimmat kirjalliset lähteet ; sisältävät Venäjän lain normeja (vanha venäläinen oikeustapa ) [2] . Säilytetty luetteloissa osana Venäjän kronikoita , erityisesti "Tarina menneistä vuosista " [1] .
He vakiinnuttivat Venäjän Bysantin vastaisten kampanjoiden ja muiden sotilaallisten operaatioiden tulokset [1] .
Vain vanhan venäläiset sopimustekstit ovat säilyneet, keskikreikasta käännettynä vanhaksi slaaviksi , aidot (jolla oli alkuperäisen oikeusvoima) asiakirjakopiot erityisistä kopiokirjoista. Tuli osana " The Tale of Gone Years " [1] . Sopimustekstit saavuttivat J. Malingudin mukaan kronikoiden laatijat jo käännettynä vanhalle kirkkoslaavilaiselle kielelle. Jäljennöksiä Konstantinopolin keisarillisen toimiston asiakirjoista on voitu hankkia vuosina 971-1046 [3] . Sanojen analyysi mahdollisti, että osa sopimusnormeista perustuu Bysantin lakiin , kun taas käytetyt termit olivat kreikkalaisten käsitteiden käännöksiä [4] .
Sopimukset lujittivat osapuolten välisiä rauhanomaisia ja ystävällisiä suhteita ja määräsivät yhteisiä sotilasoperaatioita. Ilmoitettiin edellytykset, joilla venäläiset kauppiaat, suurlähettiläät, työläiset ja sotilaat voivat olla Bysantissa. Venäjää ja bysanttilaisia koskeviin oikeustoimiin liittyviä kysymyksiä käsiteltiin kummankin osapuolen lain mukaisesti. Laivan haaksirikon varalta säänneltiin rannikkolain sääntöjä. Se sisältää määritelmän suurlähettiläiden vastaanottamisen ehdoista. Sopimusten voimassaoloalue määritetään jne. [1]
Sopimukset vaihtelevat yksityiskohtaisesti ja laajuudeltaan. Täydellisin on vuoden 944 sopimus. Venäjälle edullisin on sopimus 911:stä, vähiten sopimus 971, joka heijastaa Venäjän sotilaallisten operaatioiden onnistumisia tai epäonnistumisia [1] .
Sopimustekstit heijastavat varhaisen Kiovan Venäjän piirteitä, kuten ruhtinaskunnan olemassaoloa, diplomaattien ja kauppiaiden toimintaa, yhteiskuntarakenteen kehitystä [1] .
Sopimus 907Ensimmäinen Venäjän ja Bysantin välinen sopimus. Sopimuksen tekeminen on kyseenalainen, oletetaan, että sopimuksen teksti on kronikkarakenne, joka lyhensi vuoden 911 sopimuksen tekstiä [1] . Toisen oletuksen mukaan sen katsotaan valmistelevan vuoden 911 sopimusta [3] .
Sopimus 911Se tehtiin 2. syyskuuta 911, kun Kiovan ruhtinas Oleg hyökkäsi Konstantinopoliin noin vuonna 907. Sen päättämisen aloitti Bysantti estääkseen hyökkäykset tulevaisuudessa [5] . Sopimus tarjosi Venäjälle erittäin edulliset ehdot heille. Erityisesti venäläiset kauppiaat vapautettiin tavanomaisen 10 prosentin tullin maksamisesta kaikista Kultaisesta sarvesta tuoduista ja viedyistä tuotteista . Lisäksi heille määrättiin erityinen asuinpaikka lähiöissä, St. Mamantin kaupunginosassa , joka sijaitsee Bosporinsalmen eurooppalaisella rannalla Kultaisen sarven pohjoispuolella. Siellä heille tarjottiin kuuden kuukauden ajan ilmainen asunto ja, kuten sopimuksessa todettiin, "mahdollisuus pestä kylvyissä niin paljon kuin haluavat". Toisaalta venäläiset saivat turvallisuussyistä tulla Konstantinopoliin vain yhden portin kautta, ilman aseita, enintään 50 henkilöä kerrallaan ja keisarillisen virkamiehen seurassa [5] .
J. Malingudin mukaan vuoden 911 sopimus oli neuvottelujen viimeisen toisen näytöksen tulos. Ensimmäinen oli vuoden 907 sopimus, joka heijasti tuolloin tehtyjä sopimuksia [3] [6] .
Sopimus 944Huolimatta suotuisasta rauhansopimuksesta vuonna 911, Kiovan ruhtinas Igor päätti vuonna 944 hyödyntää keisarillisen laivaston poissaoloa Konstantinopolista ja yritti hyökätä kaupunkiin mereltä [7] . Hyökkäys torjuttiin venäläisille suurilla tappioilla, ja Igor itse selvisi ihmeen kaupalla kuolemasta [7] . Tämän seurauksena uusi sopimus osoittautui paljon vähemmän hyödylliseksi venäläisille, erityisesti Konstantinopolista peräisin olevien tavaroiden tuonti- ja vientitulli palautettiin [7] . Venäjä lupasi myös olla vaatimatta Krimin omistusta Bysantista, olematta jättämättä etuvartioita Dneprin suulle , venäläiset ja bysanttilaiset lupasivat auttaa toisiaan sotilaallisilla voimilla.
Sopimus 971Hän tiivisti Venäjän ja Bysantin sodan 970-971 . Sen päätti prinssi Svjatoslav Igorevitš keisari John Tzimiskeksen kanssa Venäjän joukkojen tappion jälkeen lähellä Dorostolia ( Tale of Gone Years mukaan, sen jälkeen, kun liittoutuneiden armeija voitti Bysantin armeijan). Sopimus sisälsi Venäjän velvollisuuden olla hyökkäämättä Bysantiumia vastaan, eikä myöskään pakottaa kolmansia osapuolia hyökkäämään Bysantiumia vastaan ja auttamaan Bysanttia tällaisten hyökkäysten sattuessa.
Sopimus 1043Yhteenveto Venäjän ja Bysantin sodasta vuonna 1043. Voivode Vyshata vapautettiin vankeudesta ja palasi Kiovaan. Bysantin kiinnostus maailmaa kohtaan johtui uudesta uhkasta sen pohjoisrajoja kohtaan Petenegit . Venäjästä tuli jälleen Bysantin liittolainen, jo vuonna 1047 venäläiset joukot taistelivat osana armeijaansa kapinallista Lev Tornikia vastaan . Pian liitto sinetöi prinssi Vsevolod Jaroslavitšin avioliiton Bysantin prinsessan kanssa, jota venäläiset kronikot kutsuvat keisari Constantine Monomakhin ( Monomakhinya ) tyttäreksi.
Diplomaattiset pöytäkirjat , asiakirjat ja oikeudelliset kaavat, jotka sisältyvät kolmen sopimuksen venäläiskappaleisiin, lukuun ottamatta vuoden 907 sopimusta, heijastavat klassisia bysanttilaisia kirjallisia kaavoja käännöksissä tai ovat parafraasi Bysantin oikeudellisista monumenteista [1] .
Kansainvälisen oikeuden normit ovat sopimusten fragmentteja, joille tunnetaan analogeja Bysantin sopimuksista muiden valtioiden kanssa. Tämä luku sisältää rajoitukset, jotka koskevat ulkomaalaisten oleskeluaikaa Konstantinopolissa (vuosien 907 ja 944 sopimukset), rannikkooikeutta koskevat artiklat (vuoden 911 sopimus) ja ehdot (vuoden 907 sopimus). Vuoden 911 sopimuksen pakolaisia orjia koskevilla normeilla on analogeja Bysantin ja Bulgarian välisissä sopimuksissa. Vuoden 944 sopimus rajoittaa silkin vientiä, mikä on tyypillistä tämän ajan lakiasiakirjoille, ei vain bysanttilaisille. Vuoden 944 sopimuksessa protokollavaatimus, jonka mukaan suurlähettiläillä ja kauppiailla on oltava sinetit, oli kansainvälinen käytäntö [1] .
Bysantin papiston pöytäkirja heijastui sopimuksissa bysanttilaisille kirjoille tyypillisissä säädöksissä, joissa mainittiin yhdessä hallitsijat yhdessä hallitsevan monarkin kanssa: Leo VI Viisas, Aleksanteri ja Konstantinus VII Porphyrogenitus mainitaan samalla rivillä vuoden 911 sopimuksessa; Roman I Lekapenos, hänen poikansa Konstantinus ja Stefan vuoden 944 sopimuksessa; Johannes I Tzimisces, Basil II Bulgar Slayer ja Konstantinus VIII vuoden 971 sopimuksessa. Tämä oli vieras venäläisille kronikoilla ja lyhyillä Bysantin kronikoilla. Bysantin pappispöytäkirja vaikutti myös Bysantin paino- ja rahamittausten käyttöön (litra vuoden 911 sopimuksessa), tiettyyn kronologiaan ja teon päivämääräjärjestelmään (vuosien 911 ja 944 sopimukset) sekä syytteiden päivämäärään (vuoden 911 sopimus). 971). Vuosien 911 ja 944 sopimukset osoittavat, että orjan hinta lähestyy Bysantin orjan keskihintaa. Suurlähettiläiden asemalla, joka on korkeampi kuin vuoden 944 sopimuksessa kauppiaiden, on analogia keisari Konstantinus VII Porphyrogenituksen tutkielmassa " Seremonioista " 10. vuosisadan puolivälissä, jonka mukaan Konstantinopolin suurlähettiläät saivat kaksi kertaa enemmän maksuja kuin kauppiaat. Vuoden 944 sopimus edellyttää, että ulkomaalaiset kauppiaat rekisteröidään Konstantinopoliin saapumisen jälkeen, kuten 1000-luvun " Eparchin kirja " vahvistaa. Asiakirjan seuraava kappale heijasti Bysantissa käyttöön otettua tapaa lunastaa vankeja silkkikankaille. Useita sopimusten määritelmiä verrataan Bysantin oikeudellisten monumenttien normeihin [1] .
Bysantin kulttuurin vaikutus näkyy myös kielitasolla. Jäljitetyt paperit on jäljitetty Bysantin diplomatiassa yleisistä kaavoista. Esimerkiksi ilmaus "kuninkuutemme" heijastaa tyypillistä bysanttilaista kaavaa "kuninkuutemme", joka on keisarin nimi . "Caesarin aviomies" välittää basilikan hoviaseman nimen. Vuoden 911 sopimuksesta peräisin oleva ilmaus "yhdenvertainen toiseen kokoukseen" on heijastus Bysantin termistä, joka tarkoittaa aitoa kopiota, virallisen asiakirjan kopiota. "Ensimmäisen sanan mukaan" on tyypillinen bysanttilainen johdatus asiakirjaan. "Olemus on ikään kuin se olisi hellämpi" löytää analogin ilmaisusta Bysantin-Persialaisen maailman tekstistä 562, joka tunnetaan Menander Protectorin "Historian" katkelmissa [1] .
Samaan aikaan sopimustekstit sisältävät ilmaisuja ja käsitteitä, jotka puuttuivat Bysantin yhteiskuntapoliittisesta ja tunnustuskäytännöstä. Termi "caesars" vuoden 907 sopimuksessa ei ole keisarin arvonimi, joka on hierarkiassa alempana kuin keisari, vaan itse basileus . Yleinen slaavilainen etnonyymi "kreikkalaiset" oli jossain määrin halventava roomalaisille. Vuoden 907 sopimuksessa mainitut "bojarit" ovat myös Bysantin käsitelaitteiston ulkopuolella. Vanha venäläinen kulttuuri vuoden 911 sopimuksessa näkyy aseyhtiössä ( vala) ja Perun -jumala . Vuoden 911 sopimuksessa määrätään tappajan omaisuuden siirtämisestä paon aikana uhrin lähimmälle sukulaiselle, jolla ei ole analogia Bysantin laissa. Vuoden 971 sopimuksessa käytetty epiteetti "jumalan inspiroima" ei sovellu Bysantin keisarille [1] .
R.-v.:n sekä oikeudellisten että protokollamuotojen samankaltaisuus. D. ja Bysantissa. laillinen tekstit (lähinnä 10. vuosisadalla) on tärkeä päivämääräpiirre, joka on ristiriidassa vallitsevan hypoteesin kanssa sopimustekstien myöhäisestä alkuperästä, jonka oletetaan olevan synkroninen PVL:n kirjoitusajan kanssa.
Kielitieteilijä A. V. Zimmerlingin mukaan suurlähettiläsluetteloissa olevien varangilaisten ja niihin liittyneiden nimet viittaavat melko myöhäisiin foneettisiin prosesseihin, joista suurin osa heijastaa itäskandinaavisia murrepiirteitä [8] .
Kielitieteilijä E. A. Melnikova kirjoitti, että vuoden 911 sopimuksessa 15 venäläisnimestä ("venäläisestä perheestä") kaksi on suomalaisia, loput ovat skandinaavista alkuperää ( vanhanorjalainen versio annetaan suluissa): Karls ( Karli ), Inegeld ( Ingjaldr ), Farlof ( Farulfr ), Veremud ( Vermu(n)dr ), Rulav ( Rollabʀ ), Gudy ( Góði ), Ruald ( Hróaldr ), Karn ( Karn ), Frelav ( Friðláfr ), Ryuar ( Hróarr ) , Aktev (Suomi) , Truan ( Þrándr ), Lidul (fin.), Fost ( Fastr ), Stemir ( Steinviðr ) [9] [10] .
Kielitieteilijä S. L. Nikolaevin mukaan vuoden 944 sopimuksessa suurin osa Venäjän suurlähettiläiden nimistä ei kuulu mihinkään tunnetuista pohjoisgermaanisista kielistä [11] . Nikolaevin mukaan kronikkalähettiläiden varangilaisten nimien pääryhmä heijastaa pohjoisgermaanisen murteen (tiedemies kutsui sitä mannermaiseksi pohjoisgermaaniseksi kieleksi ) fonetiikkaa, joka on erillinen vanhannorjalaisesta kielestä , mutta lähellä sitä. Tämä fonetiikka eroaa huomattavasti vanhan tanskan , vanhanruotsin ja vanhannorjan ( vanhanorjalainen ja vanhanorjalainen ) fonetiikasta, mutta juontaa juurensa yleensä proto-pohjoisgermaanista ja heijastaa pohjoisgermaanlaisia innovaatioita. Sillä on arkaaisia piirteitä, mikä osoittaa murteen aikaisemman eron vanhasta pohjoisgermaanisesta (vanhanorjalainen) kielestä kuin muiden pohjoisgermaanisten kielten jakautumisesta itäiseen ( ruotsi - tanska ) ja läntiseen ( norja - islanti ). ) ja Hutnic ryhmät. Nikolajevin mukaan 1. vuosituhannen lopulla Novgorodin alueelle asettuneet skandinaavit puhuivat mannermaista pohjoisgermaanista murretta, ja 1200-luvulle saakka he muodostivat pääasiassa varangilaisen osan venäläisten ruhtinaiden ryhmästä. Sitä ovat saattaneet käyttää myös Smolenskin alueelle asettuneet skandinaavit ( Gnezdovossa pohjoissaksalaiset asuivat jatkuvasti 10.-1100-luvuilla, sen asukkaat slaavistuivat vähitellen Smolenskin krivitsien keskuudessa) ja muinaisen Pihkovan skandinaavit, mistä on kotoisin Varangian prinsessa Olga , jonka nimeä analysoidaan myös manner-Pohjoissaksaksi. Oletetaan, että mannermainen pohjoisgermaaninen murre muodostui tulevan Venäjän alueelle "vartijoissa" ("Varangin siirtokunnissa"), joita asuttivat Skandinaviasta tulleet siirtolaiset VIII-IX-luvuilla [12] . Kielitieteilijä A. V. Zimmerlingin mukaan suurlähettiläsluettelossa olevien varangilaisten ja heihin liittyneiden nimet viittaavat melko myöhäisiin foneettisiin prosesseihin, joista suurin osa heijastaa itäskandinaavisia murrepiirteitä [13] .
Sopimukset ovat ensimmäiset venäläiset kirjalliset lähteet, joissa mainitaan slaavilaiset jumalat Perun ja Veles . Joten vuoden 907 sopimuksen mukaan " keisarit ... itse suutelivat ristiä, ja Oleg ja hänen aviomiehensä otettiin vannomaan uskollisuutta Venäjän lain mukaisesti, ja he vannoivat aseidensa ja Perunin, heidän jumalansa ja Voloksen kautta , karjan jumala, ja hyväksyi maailman " (" Caesar mutta ... suutelevat ristiä itse, ja Olga ja hänen miehensä johdattivat hänet yritykseen Venäjän lain mukaisesti: vannoivat aseensa ja Perun, heidän jumalansa ja Volos , karjan jumala ja vahvistaa maailmaa") [10] .
Perunin ja Voloksen yhteinen mainitseminen näissä valaissa aiheutti lukuisia tulkintoja [14] : jotkut tutkijat vertaavat Perunia aseisiin ja sotaan ja Volosia kultaan ja kauppaan, jotkut yhdistävät Perunia hallitsevaan eliittiin (tai varangialaisiin-Rusiin ) ja Volos tavallisten ihmisten kanssa (slaavit/ sloveenit ja jopa suomalaiset ) [15] , toiset vastustavat Volosta Perunille [16] . Perunin mainitseminen valassa johtuu siitä, että varangilaisille - Venäjälle hän oli "oma jumalansa", prinssin ja ryhmän suojelija. Oletettavasti slaavilainen jumala Perun korvasi heille skandinaavisen Thorin , myös ukkosen [17] .
Oikeushistorioitsija S. V. Jushkovin mukaan nämä sopimukset ovat muistomerkki Kiovan Venäjän vahvoista taloudellisista, poliittisista ja kulttuurisista siteistä Bysantin kanssa. Tällaisten oikeudellisten asiakirjojen ansiosta on mahdollista vahvistaa oikeustietoisuuden ja oikeudellisen ajattelun taso 800-1000-luvuilla [18] .
Ne edustavat muinaisen venäläisen diplomatian ja Venäjän ja Bysantin suhteiden varhaisimpia kirjallisia monumentteja. Bysanttilaisen M. V. Bibikovin mukaan sopimukset heijastavat useita kansainvälisen oikeuden normeja sekä molempien sopimusten tekemiseen osallistuvien osapuolten normeja, mikä osoittaa niiden kuulumisen toistensa kulttuuristen ja oikeudellisten perinteiden kiertokulkuun . ] .