Wilk-luokan sukellusveneitä

Wilk -luokan sukellusveneet ovat  sarja puolalaisia ​​kaivos- ja torpedosukellusveneitä , jotka on rakennettu 1920-30-luvuilla. Kolme venettä rakennettiin: "Wilk", "Żbik" ja "Ryś" ("Susi", "Metsakissa" ja "Ilves").

1920-luvun alussa kehitettyjen ns. "Pieni suunnitelma laivaston kehittämiseksi", suunniteltiin rakentaa 9 sukellusvenettä, mukaan lukien kolme miinalaivaa. Ainoastaan ​​ranskalaiset telakat osallistuivat rakentamiseen, koska se oli tarkoitus rahoittaa Ranskan hallituksen myöntämällä lainalla.

Sukellusvene "Wilk"

Historia

Vedenalainen miinakerros "Wilk" rakennettiin ranskalaiselle Chantiers Augustin Normandin telakalle Le Havressa Puolan laivaston tilauksesta. Sopimus allekirjoitettiin 1. joulukuuta 1926 ja rakentaminen aloitettiin vuoden 1927 alussa. Laiva laskettiin vesille 12. huhtikuuta 1929 ja nimettiin Wilkiksi. Hankinta ja testaus saatiin päätökseen lokakuussa 1931, ja veneestä tuli osa Puolan laivastoa 31. lokakuuta 1931. 4. joulukuuta 1931 Wilkistä tuli osa vedenalaista kaivososastoa. Yhdessä muiden veneiden kanssa hän teki useita ulkomaanvierailuja, muun muassa 1932 Tukholmaan, 1934 Amsterdamiin ja 1935 Tallinnaan.

Palvelu

Toisen maailmansodan alussa, 1. syyskuuta 1939, Wilk-vene tapasi Oksivin satamassa , sitten he saivat käskyn partioida Gdanskinlahdella. Syyskuun 2. päivänä nähtiin saksalainen hävittäjä Erich Steinbrink . Mutta miinanraivausalusten M4 ja M7 hyökkäyksen vuoksi vene ei hyökännyt (saksalaisten lähteiden mukaan Erich Steinbrink ilmoitti torpedohyökkäyksestä. Näillä tiedoilla ei kuitenkaan ole vahvistusta). Miinaraivaajan hyökkäyksen aikana kevytrunko vaurioitui, mikä aiheutti vuodon polttoainesäiliöissä. Ehkä tämä öljylauta pelasti veneen, joka makasi pohjassa 60 metrin syvyydessä. Syyskuun 3. päivänä Wilk asetti Gdanskinlahteen 20 miinan miinakentän (todennäköisimmin yhteen näistä miinoista saksalainen kalastustroolari Heimat räjäytettiin 7. syyskuuta 1939). Syyskuun 4. päivänä Wilkin kimppuun hyökkäsivät jälleen miinanraivaajien syvyyspanokset ja hän makasi maassa koko päivän ja nousi pintaan yöllä lataamaan akkuja. Syyskuun 5. päivänä vene joutui jälleen syvyyspanosten kimppuun ja sai pieniä vaurioita (syvyysperäsimet, magneettikompassi, vasemman TsGB:n tulviminen, polttoainevuoto) ja upposi 87 metrin syvyyteen. Samaan aikaan Saksa ilmoitti nopeasti uppoamisesta puolalaisista veneistä miinanraivaaja M4:llä. Syyskuun 6. päivän yönä tarkkailtiin saksalaisten alusten karavaania veneestä, mutta ne eivät päässeet taistelupaikkaan saattaja-alusten vuoksi. 9. syyskuuta "Wilk" Stilon niemestä pohjoiseen. Samana päivänä saattue nähtiin jälleen veneestä, mutta taaskaan he eivät voineet hyökätä. Puolan satamien vaurioiden ja polttoaineen täyttökyvyttömyyden vuoksi vene sai 11. syyskuuta luvan lähteä Iso-Britanniaan tai harjoittaa venettä Ruotsissa. Bolesław Romanowskin mukaan "Wilk" huomasi raskaan risteilijän " Admiral Hipper " Mecklenburgin lahdella, mikä on hyvin kyseenalaista. Yöllä 14. - 15. syyskuuta sijaintiasennossa oleva vene onnistui kulkemaan Soundin läpi (vene ohitti 60 metrin etäisyydeltä saksalaisesta hävittäjästä Richard Beitzenistä ja hävittäjästä T 107 , jotka luulivat hänet ruotsalaiseksi laivaksi) . 15. syyskuuta "Wilk" hyökkäsi saksalaiseen U-48- veneeseen Anholtin saarella , mutta torpedo meni ohi. 20. syyskuuta "Wilk" saapui Rosythiin Iso-Britanniaan. Wilk siirrettiin Scapa Flow'hun , jossa hän pysyi lokakuun puoliväliin asti. Sen jälkeen hänet siirrettiin Dundeeen korjattavaksi, jonka aikana asennettiin kaikuluotain ja brittiläiset 533 mm:n torpedoputket. 23. marraskuuta 1939 veneestä tuli osa Rosythin toista sukellusvenelaivuetta. Ajanjaksolla marraskuusta 1939 tammikuuhun 1941 vene osallistui operaatioihin Pohjanmerellä. Vene ei saavuttanut menestystä, mutta osa laivoista vaurioitui kannen aseen tulissa. Wilk lähti viimeiseen kampanjaansa 8. tammikuuta 1941, minkä jälkeen vene siirrettiin koulutusosastolle. Yhteensä 9 taistelukampanjan aikana vene kulki 9978 mailia. 2. huhtikuuta 1942 vene otettiin reserviin Devonportissa . 28. syyskuuta 1946 Puolan hallitus Isossa-Britanniassa luovutti veneen Britannian laivastolle. Puolan hallitus tarjoutui vaihtamaan "Wilkin" brittiläiseen sukellusveneeseen, mutta monimutkaisen poliittisen tilanteen vuoksi vaihtoa ei tehty. Kulumisen vuoksi lokakuussa 1952 "Wilk" siirrettiin Puolaan. Vuonna 1954 tehtyjen korjausten epätyydyttävän kunnon ja kannattamattomuuden vuoksi vene poistettiin laivastosta ja romutettiin.

Sukellusvene "Ryś"

Sotien välinen aika

Sukellusvene "Ryś" oli ensimmäinen puolalainen sukellusvene. Vene kuului Wilk-luokan vedenalaisiin miinalaskuihin. Köli laskettiin rampille 28.5.1927. Laukaisu tapahtui 22. huhtikuuta 1929. Veneen ensimmäinen kapteeni oli Edward Zhistovki. Heinäkuussa 1931 vene testattiin, ja 2. elokuuta Puolan lippu nostettiin juhlallisesti. 19. elokuuta Ryś-sukellusvene saapui Gdyniaan. Vuosina 1932-1935 vene teki useita harjoitusmatkoja ja teki useita vierailuja Tallinnassa ja Helsingissä. Vuosi 1936 oli alukselle erittäin onneton vuosi. Helmikuussa Suomenlahdella partioiessaan veneen pysäytti kaksi Neuvostoliiton hävittäjää ja pakotettiin nousemaan pintaan. Hänet saatettiin Kronstadtiin antamaan selityksen ja palasi sitten Gdyniaan. Huhtikuun 1. päivänä aluksella akku räjähti ja loukkaantui 14 merimiestä. Tämän tapauksen seurauksena sukellusvenedivisioonan komentaja, komentajaluutnantti Jevgeni Plavsky poistettiin virastaan. Vuosina 1937-1938 vene teki useita koulutusmatkoja ja vierailuja. Elokuussa 1939 vene siirrettiin Heliin.

Toinen maailmansota

1.9.1939 vene lähti käskyn mukaisesti merelle klo 6.00. Suunnitelmana oli, että veneen partioalue olisi Helin niemimaan koilliseen. Partioalue määrättiin koordinaateille 54°N ja 19°W, kun taas akkujen latausalue määrättiin pohjoisempana (koordinaatit 55°N 19°W). Alueella partioiessaan vene törmäsi kahteen Leberecht Maass -luokan hävittäjään , useisiin veneisiin ja miinanraivaajiin, mutta etäisyys oli liian suuri torpedohyökkäykseen. Syyskuun 2. päivänä kello 11.35-18.45 kahdeksan saksalaisen lentokoneen kimppuun hyökkäsi veneeseen, mutta se ei saanut vaurioita. Samana päivänä veneestä nähtiin saksalainen miinanraivaaja ja metsästäjä, mutta vene onnistui pakenemaan huomaamatta. Syyskuun 4. päivänä kello 01:00 vene tapasi tuntemattoman aluksen, joka makasi kurssilla. Sukelluksen jälkeen löydettiin vielä kaksi alusta. Sukellusvene yritti paeta takaa-ajoa. Veneen komentaja tajusi, että takaa-ajoista ei olisi mahdollista irtautua veden alla, hän päätti nousta pinnalle ja lähteä pinta-asennossa. Takaa-ajon aikana paljastettiin kaikki Wilk-luokan veneiden viat. Mekanismien korkea melu, joka auttoi venettä jäljittämään veden alla, hydrofonien puuttuminen, matala syvyys periskoopin käyttöä varten. Periskoopin syvyyteen (12 metriä) mennyt vene oli ilmailun nähtävissä, mitä saksalaiset käyttivät hyväkseen. Lisäksi veneestä lähti öljyjälki, joka muodostui polttoainesäiliöiden vuotamisen vuoksi. Päällikkö päätti tulla Helin niemimaalla sijaitsevaan satamaan, mutta tarkkailuasema varoitti häntä noin 10 saksalaisesta torpedoveneestä sataman sisäänkäynnin pohjoispuolella. Säiliöiden vuoto kuitenkin lisääntyi ja vene saapui kuitenkin satamaan. Seuraavana päivänä vene oli laiturissa. Vahinko osoittautui vakavaksi eikä nopea korjaus ollut mahdollista, joten polttoaine pumpattiin ulos säiliöstä. Sitten vene lähti merelle Batoryn rajaveneellä, jonka piti valvoa, jättääkö vene öljyjäljen. Öljyjälkiä ei löydetty, ja vene lähti miinanlaskutehtävälle 8 mailia Helistä pohjoiseen. Operaation tuloksena paikannettiin vain 10 miinaa, koska alueella oli suuri määrä saksalaisia ​​aluksia. Syyskuun 11. päivänä sukellusvene sai päämajalta käskyn lähteä Isoon-Britanniaan tai internoida Ruotsiin. Polttoainevarastot eivät sallineet matkustamista Isoon-Britanniaan ja kapteeni päätti jäädä partioon ja polttoaineen loppuessa lähteä Ruotsiin. Kello 22.35 vene törmäsi saksalaiseen saattueeseen, mutta pääsi karkuun. Syyskuun 12. päivänä vene päätyi Öölannin majakan alueelle. Meri oli erittäin myrskyinen. Periskooppi tulvi jatkuvasti ja veneen komentaja päätti sukeltaa syvemmälle antaakseen miehistön levätä. Syyskuun 14. päivänä kapteeni lähetti päämajaan pyynnön, voisiko hän hyökätä mihinkään saksalaiseen laivaan. Hän sai kielteisen vastauksen ja joutui toimimaan kansainvälisten lakien mukaisesti, joiden mukaan vain sota-aluksiin tai sotalaivojen saattamiin kuljetuksiin saa hyökätä. Luotain puuttumisen ja polttoainesäiliöongelmien vuoksi kapteeni päätti lähteä Ruotsiin. Syyskuun 8. päivänä klo 2.25 Ryś-sukellusvene lähestyi Almagrudetin majakkaa. Klo 7.15 ruotsalainen torpedovene lähestyi venettä ja vene päästettiin satamaan. Kansainvälisen lain mukaan vene sai olla neutraalissa satamassa vain 24 tuntia, mutta veneen tutkimisen jälkeen kävi selväksi, että kiireelliset korjaukset eivät olleet mahdollisia ja vene päätettiin internoida. Sodan loppuun asti vene oli Ruotsissa.

Sodan päätyttyä

Sodan päätyttyä Puola alkoi neuvotella veneen palauttamisesta. Vuonna 1946 vene palautettiin Puolaan. Saman vuoden toukokuun 6. päivänä aloitettiin sen jälleenrakentaminen, joka jatkui vuoden 1949 alkuun saakka. Sodan jälkeisen palveluksensa aikana vene muodosti ytimen yhdessä veneiden "Sęp" ("korppikotka") ja "Żbik" kanssa. Puolan sukellusvenelaivastosta. Palvelun alussa vene oli käytössä koulutusveneenä sukellusveneilijöiden koulutuksessa, ja siinä tehtiin myös useita vierailuja. 50-luvun alussa venettä modernisoitiin, torpedoputket korvattiin Neuvostoliiton torpedoilla ja miinojen akselit purettiin. Huollon päätyttyä vene oli käytössä harjoitusveneenä. Vene poistettiin laivastosta 8. syyskuuta 1955. Vuonna 1956 se romutettiin.

Sukellusvene "Żbik"

Vene ei osallistunut vihollisuuksiin. Syyskuun 25. päivästä lähtien yhdessä veneen "Sęp" kanssa internoitiin sodan loppuun asti Ruotsissa.

Linkit

• www.militarium.net // Projektin kuvaus ja alusten historia  (puola)

Lähteet

• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 .  (Englanti)
• Bagnasco, Erminio: Toisen maailmansodan sukellusveneet. Lontoo, Englanti: Arms and Armor Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X .  (Englanti)