Tambo Colorado

Tambo Colorado , Tambo Colorado  on hyvin säilynyt Adobe-rakennusten kokonaisuus Inka-ajalta Perun rannikolla. Tunnetaan myös vaihtoehtoisilla ketšua -nimillä : Puka Tambo ( Puka Tampu ), Pucayakta ( Pucallacta ) tai Pucahuasi ( Pucahuasi ).

Sijainti

Kiinteistö sijaitsee Perun etelärannikolla Pisco-joen laaksossa, noin 40 km Piscosta Via de los Libertadores -moottoritien varrella . Vuoden 2007 maanjäristys Perussa ja Ecuadorissa ei tiettävästi aiheuttanut merkittäviä vahinkoja muistomerkille [1] . Kompleksin sisäänkäynnillä on pieni museo.

Historia

Kohde rakennettiin 1400-luvun lopulla Inca Pachacuti Inca Yupanquin aikana, ja inkat käyttivät sitä hallinnollisena keskuksena ja valvontapisteenä rannikolta vuorille johtavalla päätiellä.

Suunnittelu

Laitos sisältää useita rakenteita puolisuunnikkaan keskusaukion ympärillä, jonka pohja on 150 metriä pitkä. Rakenteet on ryhmitelty kahteen ryhmään, pohjoiseen ja eteläiseen sektoriin, ja ne sisältävät: Pohjoinen palatsi, kaksi eteläistä palatsia, Ushnu (kohotettu seremoniallinen taso) ja rakennus, joka tunnetaan nimellä Utilities Structure.

Ominaisuudet

Esineen nimi tulee runsaasta maalin käytöstä seinillä. Hyvien ilmasto-olosuhteiden (poikkeuksellisen kuiva ilmasto) ansiosta monet Tambon seinistä, sekä ulko- että sisätiloista, ovat säilyttäneet riittävästi ikivanhaa väritystä, mikä mahdollistaa alkuperäisen suunnittelun uudelleen rakentamisen. Maalit levitettiin usein vaakasuuntaisina punaisina, mustina, valkoisina ja keltaisina raidoina kipsin poikki, ja värivaihtelut heijastivat arkkitehtonisia piirteitä, kuten nissejä. Tambon puolisuunnikkaan muotoisissa syvennyksissä oli 1–2 syvennystä, ilmeisesti tärkeiden esineiden sijoittamista varten. Kuten muissakin inka-rakenteissa, nichien mitat ovat vakiona koko esineelle.

Muistiinpanot

  1. Josephs, Leslie Quake aiheuttaa vakavia vahinkoja turistikohteille, luonnonsuojelualue suljettu . International Herald Tribune (22. elokuuta 2007). Haettu 5. helmikuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 27. maaliskuuta 2012.

Linkit