Arabian kirjallisen kielen kielioppi ( arabia. قوالغ اللغ الوية qawaːʕidu -lu-luɣati-l-ʕarabijːa ti tai arabi . Tarkoitus lf naħwůn ʕarabi ) on samanlainen kielioppi . Esimerkki klassisesta arabiasta on Koraanin kieli, jonka arabian kielioppitieteen tutkimisen ja standardoinnin vuoksi alkoi syntyä. Klassiseen kieleen verrattuna moderni arabia on vain yksinkertaistanut tyyliä ja tuonut käyttöön uuden sanaston . Arabian kielen murteet puolestaan kehittivät melkoisesti eroja: verbin nimien ja tunneloiden tapaukset katosivat, passiivisen äänen ja kaksoisluvun käyttöä rajoitettiin .
800-luvulta lähtien arabian kieliopin kouluja alkoi muodostua. Ensimmäinen oli Basri-koulu ( arabia. المدرسة البصرية ), jonka Basrassa perusti Abu Amr ibn al-Ala (k. 771). Sitten Kufi-koulu ilmestyi Kufan kaupunkiin ( arabiaksi المدرسة الكوفية ), jonka perustajana pidetään Abu Jafar ar-Ruasia . Myöhemmin, kahden kilpailevan koulukunnan synteesin tuloksena, Bagdadin koulukunta ilmestyi Bagdadiin ( arabia. المدرسة البغدادية ), ja virtausten väliset erot katosivat kokonaan.
Basri- ja Kufi-kielioppikoulut syntyivät muslimien valloitusten aikana Tigris- ja Eufrat-joen laaksossa , jotka olivat muinaisten sivilisaatioiden kehto, joilla oli monipuolinen väestö ja jossa nuori arabikulttuuri kohtasi persialaisen ja intialaisen perinnön. Näiden koulujen välisiä eroja on vaikea määrittää tarkasti. On mahdollista, että todellinen syy tällaiseen jakautumiseen oli henkilökohtainen vihamielisyys yhden tai toisen koulukunnan seuraajien välillä, eikä varsinainen tieteellinen kiista. Kufic-järjestelmä oli epäjohdonmukaisempi kuin Basri-järjestelmä, jolle oli ominaista äärimmäinen purismi , ja se painotti enemmän itse elävää puhuttua kieltä, sallien joissain tapauksissa poikkeamisen klassisen arabian kaanoneista . Toisin kuin Basrassa, jossa pedantismi vallitsi eikä kansallisuuksien ja luokkien monimuotoisuutta ollut, Kufassa oli monimutkainen kielten kudos, ja sen seurauksena oli vaikea säilyttää klassisen arabian kielen puhtautta vieraalta vaikutukselta [ 1] . Ajan myötä tästä linjasta tuli yhä läpinäkyvämpi, ja IV vuosisadalla muslimien kronologia ( X vuosisata ) katosi ikuisesti [1] .
1000-luvulla basri- ja kufi-koulujen ajatusten yhdistämisen seurauksena muodostui Bagdadin arabian kielioppikoulu, vaikka jotkut kirjoittajat kiistävät Bagdadin koulukunnan olemassaolon ja jakavat arabian kielitieteilijät edelleen basrilaisiksi ja kufiiksi. . Bagdadilaiset eivät olleet yhtä kategorisia kuin basrialaiset, ja he sijoittivat koulujen välistä keskimmäistä asemaa, ottivat ansaitsemansa ulkomaiset vaikutteet eivätkä hylänneet niitä kokonaan. Kirjoituksissaan Bagdadilaiset kääntyivät profeetta Muhammedin haditheihin ja nykyaikaisten runoilijoiden, kuten Bashsharin ja Abu Nuwasin [2] teoksiin .
Lisäksi muslimi-Espanjan , Egyptin ja Syyrian alueelle muodostui omat koulunsa basrilaisten ja kufien [3] [4] [5] opetusten synteesin seurauksena .
Lähes kaikista arabiankielisistä nimistä ja verbeistä voidaan erottaa juuri , joka koostuu vain konsonanteista.
Arabialainen juuri on useimmiten kolmikirjaiminen, harvemmin kaksi- tai nelikirjaiminen ja vielä harvemmin viisikirjaiminen; mutta jo nelikirjaimiselle juurelle asetetaan vaatimus, että se sisältää vähintään yhden sileistä konsonanteista .
Tunnetun kotimaisen arabistin S. S. Meiselin mukaan trikonsonanttijuurten määrä modernissa arabian kirjallisessa kielessä on 82 % arabian juurisanan kokonaismäärästä [6] .
Mikään konsonanti ei voi osallistua juuren koostumukseen: jotkut niistä ovat yhteensopivia samassa juuressa (tarkemmin sanottuna samassa solussa; katso alla: b), toiset ovat yhteensopimattomia.
Yhteensopimaton:
Tämä arabian juuren koostumuksen ominaisuus helpottaa jossain määrin käsikirjoituksen lukijan tehtävää ilman pisteitä; esimerkiksi oikeinkirjoituksen حعڡر tulisi olla جَعْفَر [ 7]
Sanojen muotoutuminen tapahtuu pääasiassa sanan sisäisen taivoituksen sisäisen rakennemuutoksen seurauksena . Arabiajuuri koostuu yleensä kolmesta (harvemmin kahdesta tai neljästä, erittäin harvoin viidestä) juurikonsonantista (radikaalista), jotka muodostavat transfiksien avulla tämän juuren koko paradigman. Esimerkiksi juuresta "KTB", jolla on yleinen ajatus "kirjoittamisesta", muodostetaan seuraavat sanat ja muodot:
Erillisiä pronomineja käytetään vain subjektina , nimellispredikaattina tai sovelluksena.
| Kasvot | yksikkö | Dv.h. | Monikko | |
|---|---|---|---|---|
| 1 | ʔänäː أَنَا | näħnu ُنَحْن | ||
| 2 | aviomies. | ʔäntä أَنْتَ | ʔäntumäː أَنْتُمَا | ʔäntům أَنْتُم |
| Nainen | ʔänti أَنْتِ | ʔäntunːä أَنْتُنَّ | ||
| 3 | aviomies. | huwä هُوَ | humäː هُمَا | hům هُم |
| Nainen | hijä هِيَ | hunːä هُنَّ | ||
Yhdistettyjä pronomineja käytetään:
Yhdistetyillä 3. persoonan pronomineilla (paitsi ها) on muunnelmia, joissa kasra (i) on kasra (i) tai ي päättyvien sanojen jälkeen. Ensimmäisen persoonan pronominia käytetään muodossa ـنِي ni ː vokaalien jälkeen, muodossa ـيَّ ي (sulautumisen) jälkeen.
| Kasvot | yksikkö | Dv.h. | Monikko | |
|---|---|---|---|---|
| 1 | -niː/-iː/-jä ـِي | -näː ـنَا | ||
| 2 | aviomies. | -kä َـك | -kumäː ـكُمَا | -kům ـكُم |
| Nainen | -ki ِـك | -kunːä ـكُنَّ | ||
| 3 | aviomies. | -hu/-hi ُـه | -humäː/-himäː ـهُمَا | -hům/-hänen ـهُم |
| Nainen | -häː ـهَا | -hunːä/-hinːä ـهُنَّ | ||
Demonstratiiviset pronominit ovat yhdistelmiä seemiläisen demonstratiivin [ðaː] kanssa ( vrt. hepr. זה [zė] "tämä, tämä"). Arabialaiset demonstratiivpronominit ovat yleisten sääntöjen mukaan samaa mieltä sanan kanssa, johon ne viittaavat. Tapauksissa ne muuttuvat vain kaksoisnumerossa .
| Suku | yksikkö | Dv.h. | Monikko | |
|---|---|---|---|---|
| aviomies. | suora p. | häːðäː هٰذَا | häːðäːni هٰذَانِ | häːʔuläːʔi هٰؤُلَاءِ |
| epäsuora s. | häːðäi̯ni هٰذَيْنِ | |||
| Nainen | suora p. | häːðihi هٰذِهِ | häːtäːni هٰتَانِ | |
| epäsuora s. | häːtäi̯ni هٰتَيْنِ | |||
| Suku | yksikkö | Dv.h. | Monikko | |
|---|---|---|---|---|
| aviomies. | suora p. | ðäːlikä ذٰلِكَ | ðäːnikä ذَانِكَ | ʔuläːʔika أُولٰئِكَ |
| epäsuora s. | ðäi̯nika ذَيْنِكَ | |||
| Nainen | suora p. | tilka تِلْكَ | täːnikä تَانِكَ | |
| epäsuora s. | täi̯nika تَيْنِكَ | |||
Seuraavat sanat sisältävät arabian kielen kyseenalaistamisen: مail.RuS 'kuka?', مail.Ru, mäːðäː 'mitä?', أail.Ru feath ʔäi̯nä 'missä?', كicles käi̯fä 'Kuinka 'tä', مic' paljon?', أَيٌّ äi̯jůn (nainen - أَيَّةٌ äi̯jätůn, mutta sanaa أي voidaan käyttää molemmille sukupuolille) 'mitä, mitä, mitä?'. Näistä vain أيّ ja أيّة vaihtuvat tapauskohtaisesti, niitä käytetään myös idafa-muodossa olevien sanojen kanssa (esim. أَيَّ كِتَابٍ تُرِيدُ), koska sinä haluat (a) kohde on fat (turiin) suoraa kohdetta do? verbi أَرَادَ ʔäräːdä 'halua').
Sanaa كookared käytetään useissa yhteyksissä: määräkysymyksen yhteydessä se vaatii nimen vinitiivissä (كiclesices ouch سail.Ru تail.Ru؟ käm saatan tänta'ru 'kuinka monta tuntia odotat? '), Yllätyksen yhteydessä - genitiivissä (! كork vent ʔaxin läkä 'kuinka monta (kuinka) veljeä sinulla on!'), kysymyksen yhteydessä, joka vaatii järjestysluvun vastauksessa, in nimimerkki (كَمِ السَاعَةُ؟ kämi-s-saːʕatu 'paljonko kello on?').
Kysymyspronomineja ما، من voidaan käyttää myös sukulaisina.
| Suku | yksikkö | Dv.h. | Monikko | |
|---|---|---|---|---|
| aviomies. | suora p. | ʔälːäðiː أَلَّذِي | ʔälːäðäːni أَللَّذَانِ | ʔälːäðiːnä أَلَّذِينَ |
| epäsuora s. | ʔälːäðäi̯ni أَللَّذَيْنِ | |||
| Nainen | suora p. | ʔälːätiː ألَّتِي | ʔälːätäːni أَللَّتَانِ | ʔälːäːtiː , ʔälːäwäːtiː |
| epäsuora s. | ʔälːätäi̯ni أَللَّتَيْنِ | |||
Arabiankielisten nimien luokat ovat sukupuoli , numero , tapaus ja osavaltio.
Arabiassa on kaksi sukupuolta: maskuliininen ja feminiininen. Maskuliinisella sukupuolella ei ole erityisiä indikaattoreita, ja feminiininen sukupuoli sisältää:
Jotkut miespuolisia ihmisiä ja eläimiä ilmaisevat nimet voivat myös päättyä sanaan ـة، ـاءُ، ـٙى, esimerkiksi: مُسْتَشْفى "sairaala", عَلَّامَةُs (Oama nimi) "ُرمد ُ"
Arabiassa on kolme nimeä: yksikkö, kaksois ja monikko.
Kaksoisnumero muodostuu säännöllisesti päätteellä ـَانِ -äːni (jossa ة tulee ت). Kaksoisluvun nimet ovat kaksikirjaimia: vinoissa tapauksissa niillä on yhteinen pääte ـَيْنِ -äi̯ni . Konjugoituna nämä nimet menettävät viimeisen nunnansa.
Monikko on oikein, sillä on säännölliset päätteet, ja "rikki" (tai rikki), muodostettu sisäisen taivoituksen avulla monien mallien mukaan, jotka tulisi tarkistaa sanakirjasta.
Miesnimet muodostavat oikean monikon päätteellä ـُونَ -uːnä , josta tulee ـِينَ -iːnä vinoissa tapauksissa ja menettää viimeisen nunnan konjugoidussa tilassa: ـُو -uː ja ـِي -iː .
Naisnimet, jotka päättyvät ـَةٌ -ätůn , saavat ـَاتٌ -äːtůn monikkomuodossa : مَكْتَبَةٌ mäktäbätůn "kirjasto" - مَكْتتَ nary . Myös maskuliiniset verbaaliset nimet, joissa on ة, muodostavat monikon. Vinotapauksissa pääte ـَاتٌ/ـَاتُ muuttuu vastaavasti muotoon ـَاتٍ/ـَاتِ.
Большая часть имён в арабском языке образует «ломаное» множественное число: كِتَابٌ kitäːbůn «книга» — كُتُبٌ kutubůn «книги», مَدْرَسَةٌ mädräsätůn «школа» — مَدَارِسُ mädäːrisu «школы», كُوبٌ kuːbůn «стакан» — أَكْوَابٌ ʔäkwåːbůn «стаканы» и т d.
Arabiaksi on kolme tapausta:
Joillakin nimillä on sama muoto genitiiville ja akkusatiiville, eivätkä myöskään ota tanwinia. Tällaisia nimiä kutsutaan "kaksitapauksiksi".
Kaksikirjaiminen nimet (الأسماء الممنوعة من الصرف) eroavat kolmikirjaimista nimistä siinä, että niissä ei ole tanveenia määrittelemättömässä tilassa, nimeävässä tapauksessa niillä on pääte -u ja genusatiivissa . Kahden kirjainkoon merkityt nimet hylätään kaksoisnumeroissa, samoin kuin nimet, joissa on kokonaisluku monikko.
Määrätyissä ja konjugaattitiloissa kaksikirjaiminen nimet vaihtuvat kuin kolmikokoiset , eli genitiivissä pääte -i .
Kaksikokoiset nimet sisältävät seuraavat sanaluokat:
Useiden luokkien nimet eivät näytä kirjainpäätteitä joissakin tai kaikissa tapauksissa.
Seuraavat viisi nimeä (taulukossa) eivät muutu sääntöjen mukaan. Konjugoidussa tilassa ja fuusioiduilla pronomineilla niiden lyhyt vokaali on pidennetty. Sanoilla ذو ja فو ei ole lyhyitä vokaalimuotoja, koska niitä käytetään vain idafissa ja pronominien kanssa. Niiden ohella käytetään oikeita nimiä صَاحِبٌ ja فَمٌ.
| "Viisi nimeä" | |||
| sanakirjan muoto | Nim. | Gen. | acc. |
|---|---|---|---|
| أَبٌ ʔäbůn "isä" | أبو زيدٍ ʔäbuː zäi̯din | أبي زيدٍ ʔäbiː zäi̯din | أبا زيدٍ ʔäbäː zäi̯din |
| أَخٌ ʔäxůn "veli" | أخو زيدٍ ʔäxuː zäi̯din | أخي زيدٍ ʔäxɨː zäi̯din | أخا زيدٍ ʔäxaː zäi̯din |
| حَمٌ ħamůn "appi, appi" | حمو زيدٍ ħamuː zäi̯din | حمي زيدٍħamiː zäi̯din | حما زيدٍ ħamäː zäi̯din |
| فو fuː "suu" | فو زيدٍ fuː zaydin | في زيدٍ fiː zäi̯din | فا زيدٍ fäː zäi̯din |
| ذو ðuː "omistaja" | ذو مَالٍ ðuː mäːlin | ذي مَالٍ ðiː mäːlin | ذا مَالٍ ðäː mäːlin |
| Laulaa. | kaksinkertainen. | Pl. | ||
|---|---|---|---|---|
| Masc. | Nim. | ðuː ذو | ðäwäː ذوا | ðäwuː, uluː ذوو، أولو |
| acc. | ðäː ذا | ðäwäi̯ ذويْ | ðäwiː, uliː ذوي، أولي | |
| Gen. | ðiː ذِي | |||
| Fem. | Nim. | ðäːtu ذاتُ | ðäwäːtäː ذواتا | ðäwäːtu, uläːtu ذوات، أولاتُ |
| acc. | ðäːtä ذاتَ | ðäwäːtiː ذواتي | ðäwäːti, uläːti ذوات، أولات | |
| Gen. | ðäːti ذاتِ | |||
Tietty nimien tila on muoto ilman tanveenia. Sitä käytetään useissa tapauksissa: artikkelin ال jälkeen, vokatiivisten partikkelien jälkeen jne. Adjektiivit ovat samaa mieltä substantiivien kanssa määritellyssä ja epämääräisyydessä.
" Idafa " on erityinen konstruktio seemiläisillä kielillä (vastaa hepreaa smichut ). Siinä ensimmäinen sana on niin kutsutussa konjugaattitilassa. Arabiassa (ja muissa seemiläisissä kielissä, joissa tapaukset on säilytetty) toinen sana on genitiivissä. Idafan sanat ovat suhteessa "omistajan esine". Konjugaattitilassa oleva sana ei ota artikkelia ال, vaan sen katsotaan määritetyksi seuraavan sanan avulla, koko konstruktion määrällisyys lasketaan viimeisen sanan mukaan.
Nimen vertailevat ja superlatiivimuodot muodostetaan kolmikirjaimisesta juuresta seuraavan kaavan mukaan:
أَفْعَلُ (monikko: أَفْعَلُونَ tai أَفَاعِلُ) tarkoittaa maskuliinista sukupuolta, فُعْلَى (monikko: ُرُُُُْم. Esimerkiksi: suuriin kokoihin liittyvä juuri ك،ب،ر (esimerkiksi كَبُرَ olla suuri) - أَكْبَرُ on suurin - كُبْرَى on suurin.
Näitä lomakkeita käytetään neljässä yhteydessä:
Arabian kielessä määritelmä on yhtäpitävä määritellyn kanssa määritellyn, sukupuolen, lukumäärän ja kirjainkoon suhteen. Samaan aikaan "järkevien" nimien (ihmisten nimeäminen) monikkomuodossa määritelmillä on halutun sukupuolen monikkomuoto ja "järjettömillä" nimillä (kutsutaan eläimiä, elottomia esineitä) - feminiinin yksikkömuodossa. sukupuoli.
Arabian kielellä on haarautunut sanajärjestelmä, joka perustuu kahteen muotoon, jotka juontavat juurensa seemiläiseen täydelliseen ja epätäydelliseen. Kolmikirjaimisessa verbissä on 15 lajia, joista vain 10 on aktiivisessa käytössä, nelikirjaimisessa verbissä 4 lajia, joista 2 on laajalti käytettyjä juurikirjaimet, heikkojen kirjainten (و tai ي) tai hamza esiintyminen.
| arabian kieli • العربية | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Arvostelut | |||||||
| Kirjoittaminen | |||||||
| Arabialainen aakkoset |
| ||||||
| Kirjaimet | |||||||
| periodisointi | |||||||
| Lajikkeet |
| ||||||
| Akateeminen | |||||||
| Kaunokirjoitus |
| ||||||
| Kielitiede | |||||||