Punilainen kieli

Puunilainen kieli (karthagolainen kieli) ( lat.  Poeni  - nimi, jolla roomalaiset kutsuivat kartagolaisia ) on sukupuuttoon kuollut seemiläinen kieli , jota puhuttiin antiikissa Välimeren rannikolla , erityisesti Pohjois-Afrikassa ja useilla Välimeren saarilla Meri. Puunia, joka tunnetaan myös foinikialais-puunilaisena, on erillinen murre foinikialaisten kielen sisällä , joka on yksi seemiläisten kielten luoteisosan kanaanilaisista kielistä , jota puhutaan Pohjois-Afrikassa, mukaan lukien Karthago, ja koko Välimerellä. Foinikialaisen kielen jälkeläinen Länsi-Aasian rannikolta (nykypäivän Libanon ja Länsi-Syyria), se levisi pääasiassa Luoteis-Afrikan Välimeren rannikolle sekä Iberian niemimaan eteläosaan ja useille Välimeren saarille, kuten Maltalle ja Sisilialle. , Punyalaiset / foinikialaiset koko klassisen antiikin ajan [1] [2] [3] [4] [5] [6] .

Puunilaisten uskotaan eronneen foinikialaisista vanhemmistaan ​​aikana, jolloin Karthagosta tuli alueen johtava kaupunki Mago I :n alaisuudessa , mutta tieteelliset yritykset erottaa nämä murteet eivät ole riittävän tarkkoja, ja niiden luokittelu eroaa yleensä [7] .

Historia

Punialaiset pitivät yhteyttä Foinikiaan auringonlaskuun asti ja Rooman tasavallan tuhoamaan Karthagon vuonna 146 eaa. Aluksi foinikialaisten ja punialaisten välillä ei ollut paljon eroa, mutta ajan myötä Phinikia ja enemmän berberikielet , joita Karthagossa asuneet muinaiset libyalaiset puhuivat, vaikuttivat Punialaisiin yhä vähemmän.

On olemassa termi uuspunilainen (uuspunilainen), joka viittaa puunilaisen kielen murteeseen, jota puhuttiin Karthagon kukistumisen ja Rooman valloituksen jälkeen. Tämä murre eroaa aikaisemmasta puunilaisesta kielestä, mikä käy ilmi aikaisempaan puunkieleen verrattuna poikkeavasta kirjoitusasusta ja ei-seemiläisten, enimmäkseen libyalais-berberi-alkuperäisten nimien käytöstä. Ero johtui murteellisista muutoksista, joita puunilainen kieli kävi läpi leviäessään Pohjois-Afrikan kansojen keskuuteen [8] . Uuspuunilaisia ​​kirjoituksia ovat Lepcis Magna N 19 (jKr 92).

400-luvulla jKr. puunia puhuttiin vielä nykyisen Tunisian alueella sekä muualla Luoteis-Afrikassa ja Välimerellä. Myös uuspuunilaiset aakkoset kehittyivät puunkielisestä aakkosesta [9] . Noin 400 puunilaista kirjaa käytettiin pääasiassa monumentaalisiin kaiverruksiin, muualla korvattu uuspuunisella kursiivilla. Esimerkkejä puunilaisista kirjallisista teoksista ovat kirjailija Magon , joka kirjoitti 28 osaa maataloudesta ja karjanhoidosta. Rooman senaatti arvosti näitä teoksia niin paljon, että Karthagen valloituksen jälkeen he esittivät ne berberin prinsseille, jotka omistivat siellä kirjastoja. Uticalainen Cassius Dionysius käänsi Magon teokset kreikaksi. Latinalainen versio on luultavasti käännetty kreikasta. Muita esimerkkejä puunilaisista kirjallisista teoksista ovat Hannon Navigaattori , joka kirjoitti seikkailuistaan ​​merimatkoilla ympäri Afrikan ja uusien siirtokuntien perustamisesta [10] .

Kolmas versio puunilaisesta kielestä, joka tunnetaan nimellä Latino-Punic, kirjoitettiin latinalaisilla aakkosilla, mutta heijasti Luoteis-Afrikan ääntämistä. Latinalais-puunilaista kieltä puhuttiin 3.-4. vuosisadalle asti, ja se esiintyy 70 restauroidussa tekstissä. Latinalais-puunilaisia ​​tekstejä ovat 1. vuosisadan Zliten LP1 tai 2. vuosisadan Lepcis Magna LP1. Ne ilmestyivät jo 400-luvulla, esimerkiksi Bir ed-Dreder LP2. Klassisissa lähteissä, kuten Strabossa , mainitaan foinikialaisten Libyan valloitus.

On todisteita siitä, että kaikki puunilaisen kielen muodot muuttuivat vuoden 146 eKr jälkeen. eKr., Sallustin mukaan , joka väitti, että puunilainen kieli "muuttui heidän sekaavioliitonsa vuoksi numidilaisten kanssa". Tämä todiste on yhdenmukainen muiden todisteiden kanssa Pohjois-Afrikan vaikutuksesta puunilaiseen kieleen, kuten libyalais-berberinimet. Aurelius Augustinea (354-430 jKr.) pidetään yleensä viimeisenä suurena muinaisena kirjailijana, jolla oli jonkin verran puunkielistä osaamista. Hänen mukaansa puunilaista kieltä puhuttiin edelleen tällä Pohjois-Afrikan alueella (Karthago, nykyisen Tunisian alueella ) lähes viisi vuosisataa Karthagon kukistumisen jälkeen Rooman tappion vuoksi. Kuten Augustinus totesi, tuohon aikaan oli vielä ihmisiä, jotka kutsuivat itseään kanaanilaisiksi (eli karthagolaisiksi) [11] . Toinen todiste puunkielisten yhteisöjen olemassaolosta näin myöhään on sarja kolmikielisiä hautaustekstejä, jotka löydettiin Sirten kristillisistä katakombeista Libyasta : hautakivikirjoitukset on kaiverrettu muinaiseksi kreikaksi, latinaksi ja puuniksi. Augustine kirjoitti noin vuonna 401:

Quae lingua si improbatur abs te, nega Punicis libris, ut a viris doctissimis proditur, multa sapienter esse mandata memoriae. Poeniteat te certe ibi natum, ubi huius linguae cunabula recalent.
Ja jos hylkäätte puun kielen, kiellätte itse asiassa sen, minkä useimmat oppineet ihmiset ovat tunnustaneet, että monet asiat on viisaasti säilytetty unohduksesta puun kielellä kirjoitetuissa kirjoissa. Ei, sinun pitäisi jopa hävetä, että olet syntynyt maahan, jossa tämän kielen kehto on edelleen lämmin [12] .

Puunilaiset selvisivät luultavasti arabien valloituksesta Pohjois-Afrikassa : 1000-luvun maantieteilijä Abu Ubayd al-Bakri kuvaili Ifriqiyan maaseudulla asuvia ihmisiä , jotka puhuivat kieltä, joka ei ollut berberi , eikä paikallista latinaa tai koptia [13] , puhekielessä puunia säilyi sen lakkauttamisen jälkeen. käytä [14] . On todennäköistä, että punien arabisoitumista helpotti heidän oma kielensä, joka kuului samaan ryhmään (molemmat olivat seemiläisiä kieliä) valloittajien kielen kanssa, ja siksi heillä oli monia kieliopillisia ja leksikaalisia yhtäläisyyksiä, puun kielen olemassaolo. vaikutti myös arabian kielen leviämiseen alueella [15] [16] [17] [8] :71 . Sitä ei enää mainita, kun arabiheimo Banu Hilal muutti keskiaikaisen Ifriqiyan alueelle 1000-luvun jälkeen , joka asutti aktiivisesti alueita tuhoten ja assimiloiden siellä jäljellä olevan alkuperäiskansan.

Nykyään on olemassa useita yhteisiä berberijuuria, jotka on johdettu puunista, mukaan lukien sana, joka tarkoittaa "oppia" ( *almid , *yulmad ; hepreaksi למד ) [18] .

Kuvaus

Plautus Poenulus sisältää useita puunilaisia ​​lauseita , jotka ovat nyt erityisen kiinnostavia ja kielellisesti tutkittuja, koska toisin kuin säilyneet puunilaiset kirjoitukset, ne sisältävät latinalaisia ​​vokaalia [19] [20] [21] .

Ajatus siitä, että puun kieli olisi maltan kielen alkuperä, esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1565 [22] . Nykyaikainen kielitiede on osoittanut, että maltan kieli on itse asiassa johdettu arabiasta, ehkä erityisesti sisilialais-arabiasta , ja että italiasta on paljon lainasanoja [23] . Puunia kuitenkin puhuttiin Maltan saarella jossain vaiheessa sen historiaa, mistä ovat osoituksena sekä Melqartin cippus , joka on olennainen osa puunilaisen kielen tulkintaa sen katoamisen jälkeen, että muut saarilta löydetyt kirjoitukset. . Itse puunilainen kieli, koska se oli kanaanilainen, muistutti enemmän nykyhepreaa kuin arabiaa.

Foinikialaisen esi-isänsä tavoin puunilainen kieli kirjoitettiin oikealta vasemmalle vaakasuorilla viivoilla ilman vokaalia [9] .

Kielelliset ominaisuudet

Fonetiikka

Puun kielessä oli 22 konsonanttia [24] .

Konsonanttifoneemien taulukko

Esimerkkejä

"Poenuluksen" viides näytös alkaa Gannonin puheella puuniksi, hänen äidinkielellään. Muutaman seuraavan rivin kieli (kursiivilla) on epäselvä, mutta sen uskotaan olevan hepreaa tai "libyalaista", ellei puunia. Sitten Plautus antaa latinankielisen käännöksen edellisistä riveistä [25] :

Yth alonim ualonuth sicorathi symacom syth 930
chy mlachthi in ythmum ysthy alm ych-ibarcu mysehi
li pho caneth yth bynuthi uad edin byn ui byn ui
bymarob syllohom alonim cchenyllh damasthh 3 antikh i n t
s i t s i s t i t i s t s t o s t s o s t o s t o s t o l i s t o s t u i t i s ys dybur ch-innocho-tnu agorastocles yth emanethi hy chirs aelichot sithi nasot bynu yid ch-illuch ily gubulim lasibithim bodi aly thera ynnynu yslym min cho-th iusim






Yth alonim ualoniuth iusim Yth alonim ualoniuth sicorathima 4comabetalam
9
thymthhimii
s . . . hunesobinesubicsillimbalim
esse antidamos sonalemuedubertefet
donobun.hun ec cil thumucommucroluful 945
altanimauosduberithemhu archaristolem
sitt esed anec naso ters ahelicot
alemu [y]s duber timur ,
lunncodtm

5 colossu dequíur









mucop[m] suistititi abolimuedubertefet re huc veni rite venerim, measque hic ut gnatas et mei fratris filium reperire me siritis, di vostram fidem. [quae mihi surruptae sunt et fratris filium.] sed hic mihi antehac hospes Antidamas fuit; 955 eum fecisse aiunt, sibi quod faciundum fuit. eius filium esse hic praedicant Agorastoclem : ad eum hospitalem hanc tesseram mecum fero; on hisce habitare monstratust regionibus. hos percontabor qui hinc egrediuntur foras. [26]

Käännös venäjäksi on seuraava:

Hei jumalat, jumalattaret tässä kaupungissa!

Siunaa sitä asiaa, jota varten olen tullut! Anna minun löytää tyttäreni ja veljeni poika! Tätä armoa pyydän sinulta! Anna minulle varastetut takaisin! Minulla oli täällä ystävä, ja häntä kutsuttiin Antidamasiksi. Hän täytti elämänsä kierteen. Hän asuu täällä, on huhu, hänen poikansa Agorastocles. Tämä tabletti, merkki vieraanvaraisuudesta, kannan hänelle mukanani. He huomauttivat minulle, että hän asuu tällä alueella.

Kysyn ihmisiltä, ​​jotka lähtevät kotoa. [27]

Tietenkin kuinka latinalainen translitterointi eroaa väistämättä alkuperäisestä puunilaisesta puheesta. Lisäksi teksti eroaa eri käsikirjoituslähteissä, ja P (palatinsk) -lähde osoittaa, että jotkut sanat on jaettu väärin ja tulkittu väärin [28] . Tässä annettu tuntemattomalla kielellä oleva teksti kuuluu lähdeperheeseen A (Ambrosian palimpsest); molemmissa perheissä pieniä tekstinpätkiä katosi ajan myötä. Tuntemattoman kielen aukot pyritään täyttämään ja morfeemeja erottelemaan oikein. Rivien 930-931a/940 ja rivien 937/947 (alleviivattu yllä) välinen tarkka pohdiskelu viittaa siihen, että "tuntemattoman kielen" teksti on myös puunilaista. Yleisesti oletetaan, että tämän tekstin turmeltuneempi muoto on aikaisempi [29] [30] [31] . Jotkut tekstistä löytyvät punilaiset sanat ovat:

• 930-931a/940: 'yt 'lnm w'lnt šqrt qr't 'š tmlkn 'lt hmqm z . "Z" ( 𐤆 ) on "esse", joka on säilynyt P. mucom -versiossa vuonna 949 - myös MQM[ mitä? ] [29] .
• 937/947: 'tz 'nk nš't ly ḥrs hhlkt . Sama " esse " [29] .
• " duber " vuosina 940-949: Seemiläisen juuren DBR "luettu" [30] . " fel ": Seemiläinen juuri P'L "tehdä" [29] .

Muistiinpanot

1. ↑ Moscati, Sabatino. Foinikialaiset  : [ eng. ] . - IBTauris, 2001. - S. 200. - ISBN 9781850435334 .
2. ↑ Palma, Salvatore Di. L'Histoire des marques depuis l'antiquité jusqu'au moyen âge  : [ fr. ] . – Société des Ecrivains, 18.11.2014. - s. 139. - ISBN 9782342031201 .
3. ↑ Jouhaud, Edmond Jules Rene. Historie de l'Afrique du Nord  : [ fr. ] . - Editions des Deux Cogs dÓr, 1968. - s. 22.
4. ↑ Leirit, Gabriel. L'Afrique du Nord au féminin  : [ fr. ] . — Perrin (réédition numérique FeniXX), 9.10.2015. - s. 45. - ISBN 9782262057435 .
5. ↑ Temporini, Hildegard. Politische Geschichte (Provinzen und Randvölker: Allgemeines; Britannien, Hispanien, Gallien)  : [ fr. ] . — Walter de Gruyter GmbH & Co KG, 26.9.2016. - s. 664. - ISBN 9783110882070 .
6. ↑ Caruana, AA :n raportti fonikialaisten ja roomalaisten antiikeista Maltan saariryhmässä  : [ eng. ] . - Yhdysvaltain hallituksen painotalo, 1852. - s. 50.
7. ↑ Guzzo, Maria Giulia Amadasi. Punic Scripts // "Eye for Form": Epigrafiset esseet Frank Moore Crossin kunniaksi  / Jo Ann Hackett ja Walter Emanuel Aufrecht. - Eisenbrauns, 2014. - "Meidän pitäisi aloittaa määrittelemällä, mitä voidaan kutsua puunkieliseksi kirjaimeksi suhteessa puun kieleen. Perinteisesti kutsumme Karthagolle tyypillistä "puunilaista" kirjoitusta, joka levisi muihin siirtokuntiin, kun "Uudesta kaupungista" tuli foinikialaisten lännen "pääkaupunki". Alueen historiasta saatavilla olevien tietojen perusteella Karthagosta tuli muiden siirtokuntien johtaja 6. vuosisadan puolivälissä tai lopussa eKr. e., aikana, jolloin heidän suhteensa etruskien kaupunkeihin tunnettiin ensimmäisen kerran, ensimmäinen sopimus Rooman kanssa (noin 509 eKr.) ja karthagolaisten ensimmäinen osallistuminen Sardinian ja Sisilian sotiin. Voidaan olettaa, että ennen tätä ajanjaksoa foinikialainen kieli, joka oli kirjoitettu foinikialaisten ortografisten ja paleografisten käytäntöjen mukaan, oli edelleen käytössä lännessä, ja kirjoituksessa tapahtui joitain paikallisia muutoksia alueittain tai kaupungista toiseen ... kielen foinikialais-puunilaiset kieliopit (jonka kirjoittajat eivät pääsääntöisesti ole samaa mieltä foinikialaisen kielen eri vaiheiden ja murteiden luokittelusta) tekevät eron foinikialaisten ja puunilaisten kielten välillä. Heiltä puuttuu kuitenkin tarkkuus, kun he yrittävät määrittää puun kielen ominaisuuksia ja sen syntyaikaa… Voimme erottaa puunilaisen foinikiasta (osittain) kirjoitetun kielen oikeinkirjoituksen perusteella. Ensimmäinen kielellinen piirre, jonka voimme tunnistaa, on laskusuuntaus guttural ʾalep ääntämisessä, jota seuraa he (puuniksi) ja lopuksi koko sarja guttural ja nielun (myöhäispuuniksi)." - ISBN 978-1-57506-303-4 . Arkistoitu 28. lokakuuta 2021 Wayback Machinessa
8. ↑ 1 2 Jongeling, Karel. Myöhäinen puunilainen epigrafia: Johdatus uuspuunilaisten ja latinalais- puunilaisten kirjoitusten  tutkimukseen / Karel Jongeling, Robert M. Kerr. - Mohr Siebeck, 2005. - ISBN 978-3-1614-8728-6 .
9. ↑ 12 puunilainen . _ Omniglot . Haettu 25. lokakuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 1. helmikuuta 2019. (määrätön)
10. ↑ Rollin, Charles, muinainen Carthage , < http://history-world.org/Carthage,%20A%20History%201.htm > . Haettu 18. kesäkuuta 2014. Arkistoitu 9. toukokuuta 2008 Wayback Machinessa 
11. ↑ Jongling. Karel; & Kerr, Robert M. Late Punic Epigraphy  (määrittelemätön) . — Mohr Siebeck, 2005. - s. 4. - ISBN 3161487281 .
12. ↑ Augustine of Hippo , Monteverde, Franco, toim., Epistola 17 , < http://www.augustinus.it/latino/lettere/lettera_017_testo.htm > Arkistoitu 23. lokakuuta 2021 Wayback Machinessa 
13. ↑ Dunn, Michael Collins Selvisikö puunilainen arabian tuloon asti? Osa 4: Post-Augustine Evidence . MEI Editorin blogi (30. heinäkuuta 2013). Haettu 30. elokuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 30. elokuuta 2019. (määrätön)
14. ↑ Jongeling, Karel Latino-puunilaisia ​​tekstejä Pohjois-Afrikasta . Vertailevan kielitieteen laitos, Leidenin yliopisto. Arkistoitu alkuperäisestä 9. marraskuuta 2005. (määrätön)
15. ↑ Jongeling, K. ja Kerr, R.M. (2005). Myöhäinen puunilainen epigrafia: johdanto uuspuunilaisten ja latinopuunkielisten kirjoitusten tutkimukseen. Tübingen: Mohr Siebeck, s. 71, ISBN 3-16-148728-1 .
16. ↑ Ager, S. (1998). Punic. Omniglot . Haettu 25. elokuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 1. helmikuuta 2019. (määrätön)
17. ↑ (fr.) Elimam, A. (2009). Du Punique au Maghribi: Trajectoires d'une langue sémito-méditerranéene'. Synergies Tunisia, (1), 25-38. Arkistoitu 3. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa 
18. ↑ Blažek, Václav (2014), "Fonikialaiset/puunilaiset lainat berberin kielissä ja niiden rooli berberin kronologiassa" Arkistoitu 22. kesäkuuta 2019. , Folia Orientalia , Voi. 51, Masaryk University, Brno, Tšekki.
19. ↑ Sznycer, Maurice. Les passages puniques en transkriptio latinaksi dans le Poenulus de Plaute  (ranska) . - Pariisi: Librairie C. Klincksieck, 1967.
20. ↑ Studien zu Plautus' Poenulus: herausgegeben von Thomas Baier. Gunther Narr Verlag Tübingen. 2004. S. 183-
21. ↑ Onko Plautuksen "Poenuluksessa" oleva puunilainen transkriptio aito? | Arye Olman - Academia.edu . Haettu 21. marraskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 12. marraskuuta 2020. (määrätön)
22. ↑ Cassar, Mario L-Istorja tal-Ilsien Malti  (maltalainen) . Akademja tal-Malti. Arkistoitu alkuperäisestä 23. syyskuuta 2015.
23. ↑ Vella, Alexandra. Kielikontakti ja maltan intonaatio: Muutamia yhtäläisyyksiä muiden kielien kanssa // Monikielisyyden näkökohtia Euroopan kielihistoriassa . - John Benjamins Publishing Company, 2004. - S.  263 . - ISBN 978-90-272-1922-0 .
24. ↑ Segert, Stanislav. Foinikialaisten ja puunilaisten kielioppi. - München: Beck, 1976. - ISBN 978-3-406-00724-8 .
25. ↑ Riley, Henry Thomas Plautuksen komediat . Perseus Digital Library , Tufts University . Haettu 13. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 24. lokakuuta 2021. (määrätön)
26. ↑ Plautus. Poenulus . Latinalainen kirjasto. Haettu 13. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 6. maaliskuuta 2018. (määrätön)
27. ↑ Komedia. 3 osassa / per. A. Artjuškova. (Sarja "Muinaisen kirjallisuuden muistomerkit"). M .: Terra, 1997. T. 3.
28. ↑ Schroder, Paul. Die phönizische Sprache: Entwurf einer Grammatik nebst Sprach- und Schriftproben: mit einem Anhang enthaltend eine Erklärung der punischen Stellen im Pönulus des Plautus  : [ Saksa ] ] . - Verlag der Buchhandlung des Waisenhauses, 1869. - s  . 287 .
29. ↑ 1 2 3 4 Krahmalkov, Charles R. (1988). "Havaintoja Hannon puunisista monologeista "Poenuluksessa " . Orientalia . 57 (1): 55-66. ISSN  0030-5367 . JSTOR  43075544 .
30. ↑ 1 2 Gratwick, AS (1971). Hannon puunilainen puhe Plautuksen poenuluksessa. Hermes . 99 (1): 25-45. ISSN  0018-0777 . JSTOR  4475664 .
31. ↑ Rosół, Rafał (2012). "Zum Monolog Des Hanno Im Plautinischen Poenulus (V. 930-960)" . Hermes . 140 (1): 89-95. Arkistoitu alkuperäisestä 28.10.2021 . Haettu 13.10.2021 . Käytöstä poistettu parametri |deadlink=( ohje )

Kirjallisuus

• Hoftijzer, Jacob ja Karel Jongeling. 1985. Luoteisseemiläisten kirjoitusten sanakirja. R. C. Steinerin, A. Mosak-Moshavin ja B. Portenin liitteet. 2 osaa Handbuch der Orienatlistik, Erste Abteilung: Der Nahe und Mittlere Osten 2. Leiden, Alankomaat: Brill.
• Jongeling, K. 2008. Neo-Punic Inscriptions -käsikirja. Tübingen: Mohr Siebeck.
• Jongeling, K. ja Robert M. Kerr. 2005. Late Punic Epigraphy: Johdatus uuspuunilaisten ja latinalais-puunilaisten kirjoitusten tutkimukseen. Tübingen: Mohr Siebeck.
• Kerr, Robert M. 2010. Latino-Punic Epigraphy: A Descriptive Study of the Inscriptions. Tübingen: Mohr Siebeck.
• Krahmalkov, Charles. 1970. "Opinnot foinikiasta ja puunilaista kielioppia." Journal of Semitic Studies 15, nro 2: 181-88.
• --. 2000. Foinikia-puunilainen sanakirja. Studia Phoenicia 15. Leuven, Belgia: Peeters.
• --. 2001. Foinikialais-puunilainen kielioppi. Käsikirja Oriental Studies: Section One, Lähi-itä ja Lähi-itä 54. Leiden, Alankomaat: Brill.
• Schmitz, Philip C. "Fonikialais-puunilainen kielioppi ja leksikografia uudella vuosituhannella." Journal of the American Oriental Society 124, no. 3 (2004): 533-47. doi: 10.2307/4132279.
• Segert, Stanislav. 1976. Foinikialaisten ja puunilaisten kielioppi. München: CH Beck.
• --. 2003. "Fonikialais-puunilainen: kielioppi ja sanakirja." Archiv Orientalni 71. no. 4:551-56.
• Tomback, Richard S. 1978. Foinikialaisten ja puunilaisten kielten vertaileva seemiläinen leksikoni. Missoula, MT: Tutkijat.

Linkit

• Puun aakkoset osoitteessa Omniglot.com
• Foinikialaiset fontit unicodesta

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Britannica (verkossa)
Bibliografisissa luetteloissa	BNF : 12286549m J9U : 987007550913105171 LCCN : sh85109110 NKC : ph330283