Brežnev, Leonid Iljitš

Leonid Iljitš Brežnev
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja
16. kesäkuuta 1977  - 10. marraskuuta 1982
Hallituksen päällikkö Aleksei Kosygin (1964-1980)
Nikolai Tihonov (1980-1985)
Edeltäjä Nikolai Podgorny
Seuraaja Vasily Kuznetsov (näyttelijä)
Juri Andropov
7. toukokuuta 1960  - 15. heinäkuuta 1964
Hallituksen päällikkö Nikita Hruštšov (1958-1964)
Edeltäjä Kliment Vorošilov
Seuraaja Anastas Mikojan
NSKP:n keskuskomitean pääsihteeri
14. lokakuuta 1964  - 10. marraskuuta 1982
Edeltäjä Nikita Hruštšov
Seuraaja Juri Andropov
8. huhtikuuta 1966 asti virkaa kutsuttiin
"NSKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi".
Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri
6. elokuuta 1955  - 6. maaliskuuta 1956
Edeltäjä Panteleimon Ponomarenko
Seuraaja Ivan Jakovlev
Kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri (b) - Moldovan kommunistinen puolue
26. kesäkuuta 1950  - 25. marraskuuta 1952
Edeltäjä Mykola Koval
Seuraaja Dmitri Gladky
Ukrainan CP(b) Dnepropetrovskin aluekomitean ensimmäinen sihteeri
21. marraskuuta 1947  - kesäkuuta 1950
Edeltäjä Pavel Naidenov
Seuraaja Andrei Kirilenko
Ukrainan kommunistisen puolueen Zaporozhyen aluekomitean ensimmäinen sihteeri (b).
30. elokuuta 1946  - 22. marraskuuta 1947
Edeltäjä Fedor Matyushin
Seuraaja Georgi Enyutin
Syntymä 6.    joulukuuta [ 19 ] , 1906 _ _ _
_ _ _ _
Kuolema 10. marraskuuta 1982 (75-vuotias)
Zarechye , Moskovan alue , RSFSR , Neuvostoliitto
Hautauspaikka Necropolis lähellä Kremlin muuria
Isä Ilja Jakovlevich Brežnev (1874-1930)
Äiti Natalya Denisovna Brezhneva (Mazalova) (1886-1975)
puoliso Victoria Petrovna Brezhneva (Denisova) (1907-1995)
Lapset poika: Juri (1933-2013)
tytär: Galina (1929-1998)
Lähetys VKP(b) / CPSU
koulutus Dneprodzerzhinskin metallurginen instituutti
Ammatti lämmitysinsinööri _
Suhtautuminen uskontoon ateisti
Nimikirjoitus
Palkinnot
Neuvostoliiton sankari - 1966 Neuvostoliiton sankari - 1976 Neuvostoliiton sankari - 1978 Neuvostoliiton sankari - 1981 Sosialistisen työn sankari - 1961
muu
Leninin ritarikunta - 1947 Leninin käsky Leninin käsky Leninin käsky
Leninin käsky Leninin käsky Leninin käsky Leninin käsky
Lokakuun vallankumouksen ritarikunta Lokakuun vallankumouksen ritarikunta Punaisen lipun ritarikunta - 1942 Punaisen lipun ritarikunta - 1944
Bohdan Khmelnitsky II asteen ritarikunta - 1945 Isänmaallisen sodan ritarikunta, 1. luokka - 1943 Punaisen tähden ritarikunta - 1943 Mitali "Sotilaallisista ansioista"
Juhlavuoden mitali "Uhkeasta työstä (sotilaallisesta kunniasta). Vladimir Iljitš Leninin syntymän 100-vuotispäivän muistoksi" SU-mitali Odessan puolustamisesta ribbon.svg Mitali "Kaukasuksen puolustamisesta" Mitali "Voitosta Saksasta suuressa isänmaallissodassa 1941-1945"
SU-mitali Kaksikymmentä vuotta voittoa suuressa isänmaallissodassa 1941-1945 ribbon.svg SU-mitali Kolmekymmentä vuotta voittoa suuressa isänmaallissodassa 1941-1945 ribbon.svg SU Medal For the Liberation of Warsaw ribbon.svg SU-mitali Prahan vapauttamisesta ribbon.svg
SU-mitali urheesta työstä suuressa isänmaallisessa sodassa 1941-1945 ribbon.svg SU-mitali aseveljeyden vahvistamisesta ribbon.svg SU-mitali etelän mustan metallurgiayritysten palauttamisesta ribbon.svg SU-mitali Neitsytmaiden kehittämisestä ribbon.svg
SU-mitali 40 vuotta Neuvostoliiton asevoimista ribbon.svg SU-mitali 50 vuotta Neuvostoliiton asevoimista ribbon.svg SU-mitali 60 vuotta Neuvostoliiton asevoimista ribbon.svg SU-mitali Leningradin 250-vuotispäivän muistoksi ribbon.svg
SU-mitali Kiovan 1500-vuotispäivän muistoksi ribbon.svg
Lenin-palkinto - 1979 Kansainvälinen Lenin-palkinto "kansojen välisen rauhan vahvistamisesta" - 1973 Kiovan kaupungin kunniallinen Hulk.png
Hero of Cuba for template.png Gold Star Hero CSSR.png Gold Star Hero CSSR.png Gold Star Hero CSSR.png
Bulgarian kansantasavallan sankari medal.png Bulgarian kansantasavallan sankari medal.png Bulgarian kansantasavallan sankari medal.png Hero MNR.jpg Hero Work Mongolia.png Työn sankari (Vietnam) Medalla de Oro de la Nación (Laos).svg
Puolan uudestisyntymisen ritarikunnan suurristi "Grunwaldin ristin" II asteen ritarikunta POL-mitali Odrę Nysęlta ja Baltyk BAR.svg
Mitali "Voitto ja vapaus" Perun auringon ritarikunnan suurristi Ritarikunnan ritarikunnan suurristi (Guinea)
Cs2okg.png Cs2okg.png Cs2okg.png
Cs2okg.png Valkoisen leijonan ritarikunta 1. luokka Unkarin lipun ritarikunta timanteilla
Unkarin lipun ritarikunta timanteilla Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi Jugoslavian suuren tähden ritarikunta
Orden slobode.png Palkittu kahdella Tšekkoslovakian sotilasristillä 1939 PRK Kansallislipun ritarikunta - 1. luokka BAR.png
Tšekkoslovakian mitali rohkeudesta ennen vihollista Rib.png Mitali aseveljeskunnan vahvistamisesta 1 kl.png Sotilaallinen muistomitali baarilla "USSR"
CUB Order of Playa Giron 2nd type (1972-1979) ribbon.svg Kansallisen ritarikunnan "Jose Marti" kavaleri Kansallisen ritarikunnan "Carlos Manuel de Cespedes" kavaleri
Indonesian tasavallan tähden ritarikunta, 1. luokka Indonesian tasavallan tähden ritarikunta, 1. luokka Toukokuun ritarikunnan ritarikunnan suurristi
Kultaisen tähden ritarikunta Ho Chi Minhin ritarikunta Puolan tasavallan ansioritarikunnan suurristi
GDR Marks-order bar.png GDR Marks-order bar.png GDR Marks-order bar.png Etiopian tähden ritarikunnan suurristi
Georgi Dimitrovin ritarikunta - Bulgaria.png Georgi Dimitrovin ritarikunta - Bulgaria.png Georgi Dimitrovin ritarikunta - Bulgaria.png Tilaa Victoria Socialismului rib.png
OrdenSuheBator.png OrdenSuheBator.png OrdenSuheBator.png OrdenSuheBator.png
Med 30 vuotta voitosta japanista.PNG Med XXX. vuosipäivä chalkin gol voitosta rib.PNG Mitali 40 vuotta Khalkhin Gol Victory ribbon.png 50 vuotta Mongolian vallankumouksesta rib.PNG
Med 50 vuotta Mongolian kansan armeijan rib.PNG 100thAnniversaryOfLiberationRibbon.jpg Ord star afg rib.PNG
Romanian sosialistisen tasavallan tähtiritarikunnan 1. luokan kavaleri


( katso täydellinen palkintolista )
Asepalvelus
Palvelusvuodet  Neuvostoliitto (1935-1954)
Liittyminen puna -armeija neuvostoarmeija
Sijoitus Neuvostoliiton marsalkka
käski 18. armeijan poliittisen osaston
päällikkö , 4. Ukrainan rintaman poliittisen osaston päällikkö
taisteluita Suuri isänmaallinen sota ,
Barvenkovo-Lozovskaja -operaatio ,
Malaja Zemlja ,
Novorossiysk -operaatio ,
Toinen maailmansota ,
Kylmä sota
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Leonid Iljitš Brežnev ( 6. joulukuuta  [19],  1906 [1] [2] , muiden lähteiden mukaan 19. joulukuuta 1906 [ 1. tammikuuta 1907 ] [2] [3] [4] , Kamenskoye , Jekaterinoslavin kuvernööri , Venäjän valtakunta  - 10. marraskuuta 1982 , Zarechye , Odintsovskin piiri , Moskovan alue , RSFSR , Neuvostoliitto ) - Neuvostoliiton valtiomies ja puoluejohtaja, joka toimi NKP : n korkeimmassa johtoasemassa 18 vuotta (vuodesta 1964 kuolemaansa vuonna 1982). Suuren isänmaallisen sodan jäsen , osallistui Voiton paraatiin Punaisella torilla 24. kesäkuuta 1945 ( 4. Ukrainan rintaman yhdistetyn rykmentin apulaisupseeri [5] ).

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja 1960-1964 ja 1977-1982. NKP:n keskuskomitean ensimmäinen sihteeri 1964-1966. NKP:n keskuskomitean pääsihteeri 1966-1982. NSKP:n keskuskomitean RSFSR:n toimiston puheenjohtaja vuosina 1964-1966.

Neuvostoliiton korkeimman neuvoston liiton neuvoston varajäsen Dnepropetrovskin alueelta ( 3. kokous, 1950-1954) [6] , Kazakstanin SSR (4. kokous, 1954-1958) [7] , Kuibyshevin alue (5. kokous, 1958-1962) ) [8] ja Moskova (6.-10. kokous, 1962-1982) [9] [10] [11] [12] [13] . Vuosina 1974-1977 hän oli Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston jäsen [12] . Neuvostoliiton marsalkka (1976) [14] . Neuvostoliiton journalistiliiton ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen [ 15] [16] .

Sosialistisen työn sankari (1961) [17] , neljä kertaa Neuvostoliiton sankari (1966 [18] , 1976, 1978, 1981), kahdeksan Leninin ritarikunnan haltija . Kansainvälisen Lenin- palkinnon "Kansojen välisen rauhan lujittamisesta" (1973) ja Leninin kirjallisuuspalkinnon (1979) saaja. Vuonna 1978 hänelle myönnettiin Voiton ritarikunta (vuonna 1989 tämä palkinto, vastoin ritarikunnan sääntöjä, mitätöitiin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajan M. S. Gorbatšovin allekirjoittamalla asetuksella [19] ). Yhteensä Brežnevillä oli 117 Neuvostoliiton ja ulkomaan valtion palkintoa [20] .

Elämäkerta

Varhaiset vuodet Kamenskojessa

Leonid Iljitš Brežnev syntyi 19. joulukuuta 1906 [Huom. 1] Kamenskoje kylässä , Jekaterinoslavin maakunnassa Venäjän valtakunnassa (nykyinen samanniminen kaupunki [Note 2] Dnipropetrovskin alue Ukrainassa ) perinnöllisten työntekijöiden Ilja Jakovlevich Brežnevin (1878-1937) perheessä [21] [22] ) ja Natalia Denisovna Mazalova (1886-1975).

Isä on kotoisin Brezhnevon kylästä Kurskin alueelta, Leonidin äidin vanhemmat ovat Enakievosta [23] . Brežnevin isä oli tekninen työntekijä metallurgisessa tehtaassa - "valmistaja". Veli - Jakov Iljitš Brežnev [24] (1912-1993). Sisar - Vera Ilyinichna Brezhneva [25] (1910-1997).

Useissa virallisissa asiakirjoissa, mukaan lukien passissa , Leonid Brežnevin kansalaisuus oli suurvenäläinen [ 26] [27] [28] tai ukrainalainen [29] [30] [31] tai venäläinen [32] . Muistelmissaan Brežnev kirjoitti, että hän syntyi työntekijän perheeseen - Kurskin läänistä kotoisin Brezhnevon kylästä Streltsyn alueelta ja oli venäläistä syntyperää: "Olen siis kansallisuudeltaan venäläinen, alkuperästäni. - syntyperäinen proletaari, perinnöllinen metallurgi" [33] .

Vuonna 1915 hänet hyväksyttiin Kamenskoje kaupungin klassiseen lukioon (josta tuli yhtenäinen työkoulu vuonna 1918), josta hän valmistui vuonna 1921 [34] .

Vuodesta 1921 hän työskenteli Kurskin öljytehtaalla työmiehenä [22] , vuonna 1923 hän liittyi komsomoliin (nro 3297) [27] .

Työskentele maanmittaajana (Kursk, Valko-Venäjä, Ural)

Vuosina 1923-1927 hän opiskeli Kurskin maanhoito- ja metsätaloustekniikassa [35] . Saatuaan 3. luokan maanmittaajan pätevyyden hän työskenteli maanmittaajana: useita kuukausia kylässä. Terebreno , Krasnojaruzhsky volost , Graivoronskin alue, Kurskin lääni [36] (nykyinen Krasnojaruzhskin piiri Belgorodin alueella ), sitten Valko- Venäjän SSR :n Orshan piirin Kokhanovskin piiri ( nykyinen Bogdanovkan kylä , Tolochinskin alue , Viteb Valko-Venäjä [37] ) [38] .

Vuonna 1927 hän meni naimisiin Victoria Denisovan kanssa .

Maaliskuussa 1928 [39] Brežnev siirrettiin Uralille , missä hän työskenteli maanmittaajana , piirin maaosaston päällikkönä [40] , Uralin alueen Bisertin piirin toimeenpanevan komitean varapuheenjohtajana (1929-1930). Helmikuun 13. päivänä 1930 hänet hyväksyttiin Sverdlovskin piirin maahallinnon (okrzu) maanhoitoosaston päälliköksi [40] [41] [42] .

9. lokakuuta 1929 hänet hyväksyttiin NLKP:n (b) jäsenehdokkaaksi kahden vuoden kokemuksella [43] [44] .

Dneprodzerzhinsk. Transbaikalia. Dnepropetrovsk

Syyskuussa 1930 hän lähti Uralilta ja siirtyi Moskovan teknilliseen instituuttiin [45] [46] ja syyskuussa 1931 hän siirtyi Arsenitševin mukaan nimetyn Kamensky-metallurgisen instituutin iltaosastoon (työläisten tiedekuntaan ) [45] [46] . . Opintojensa kanssa hän työskenteli mekaanikkona F. E. Dzeržinskin mukaan nimetyssä Dneprin metallurgisessa tehtaassa .

NKP(b) jäsen 24.10.1931 lähtien.

5. toukokuuta 1935 hän sai tutkinnon "lämpövoimainsinöörin" [46] [47] .

Valmistuttuaan instituutista vuonna 1935 hän työskenteli Dzeržinskin tehtaan voimaosaston vuoropäällikkönä [22] [48] .

Lokakuusta 1935 [49] hän palveli puna-armeijassa Kaukoidän alueella : panssarivaunukomppanian kadetti ja poliittinen ohjaaja panssarikoulussa ( Peschankan kylässä (Chita-II), 15 km kaakkoon Chitan kaupungista ), Trans-Baikalin sotilaspiirissä . Hän opiskeli puna-armeijan motorisaatio- ja koneistuskursseilla, minkä jälkeen hän sai ensimmäisen upseeriarvonsa - luutnantti . Vuonna 1982, L. I. Brežnevin kuoleman jälkeen, hänen nimensä annettiin Peschansky- tankkikoulutusrykmentille .

Vuosina 1936-1937 hän oli Dneprodzerzhinskin metallurgisen teknillisen koulun johtaja .

Vuonna 1937 hän työskenteli insinöörinä F. E. Dzeržinskin mukaan nimetyssä Dneprovskin metallurgisessa tehtaassa .

Toukokuussa 1937 hänet valittiin Dneprodzerzhinskin kaupungin toimeenpanevan komitean varapuheenjohtajaksi [50] .

Leonid Brežnev asui Dneprodzerzhinskissä vaatimattomassa kaksikerroksisessa nelikerroksisessa talossa G. P. Pelin Avenuella [51] 40. Nykyään sitä kutsutaan "Leninin taloksi". Entisten naapureiden mukaan hän piti kovasti kyyhkysten jahtaamisesta pihalla seisovasta kyyhkysmajasta (nyt sen paikalla on autotalli). Edellisen kerran hän vieraili esi-isien kodissaan vuonna 1979 ja otti kuvan sen asukkaiden kanssa muistoksi [52] .

14. toukokuuta 1938 lähtien hän työskenteli Ukrainan kommunistisen puolueen ( KP(b)U ) Dnepropetrovskin aluekomitean osaston päällikkönä [53] [54] .

7. helmikuuta 1939 lähtien - CP (b) U:n propagandan aluekomitean kolmas sihteeri [50] [55] .

23. toukokuuta 1939 hänet nimitettiin CP(b) U:n Dnepropetrovskin aluekomitean propaganda- ja agitaatiokomitean sihteeriksi [56] [57] .

10. maaliskuuta 1940 hänet valittiin CP(b)U:n aluekomitean puheenjohtajiston jäseneksi [58] [59] .

25. maaliskuuta 1941 hänet valittiin CP (b) U:n Dnepropetrovskin aluekomitean puolustusteollisuuden sihteeriksi [60] [61] .

Sotavuodet ( komissaari  - eversti  - kenraali )

Suuren isänmaallisen sodan alkaessa hän osallistui puna-armeijan väestön mobilisointiin, osallistui teollisuuden evakuointiin. Hänet kutsuttiin toisen kerran puna-armeijaan 28. kesäkuuta 1941 Dnepropetrovskin kaupungin sotilaskomissariaatissa [62] . Hänelle myönnettiin reservin rykmenttikomissaarin sotilasarvo .

23. heinäkuuta 1941 L. I. Brezhnev nimitettiin Etelärintaman asevoimien erityisryhmän johtajaksi (1. muodostelma) [63] [64] . Sitten hän palveli poliittisissa tehtävissä armeijassa: 16. syyskuuta 1941 alkaen Etelärintaman poliittisen osaston apulaispäällikkö [65] [66] , 26. joulukuuta 1941 hänelle myönnettiin prikaatikomissaarin sotilasarvo elokuusta alkaen. 10, 1942, Pohjois-Kaukasian rintaman poliittisen osaston apulaisjohtaja [ 67] [68] , Pohjois-Kaukasian rintaman Mustanmeren joukkojen ryhmän poliittisen osaston apulaisjohtaja (1943) [69] , rintaman johtaja 18. armeijan poliittinen osasto (1.04.1943) [70] [71] .

27. maaliskuuta 1942 prikaatikomissaari Brežnev sai Punaisen lipun ritarikunnan [72] osallistumisesta R. Ya. Malinovskin komennossa hyökkäykseen Barvenkovo-Lozovskin operaatioon Etelä- Harkovin alueella .

16. maaliskuuta 1943 eversti Brežneville myönnettiin Punaisen tähden ritarikunta [73] .

Prikaatikomisaarina , kun sotilaskomissaarien instituutti lakkautettiin lokakuussa 1942, hänet pätevöitti kenraaliarvon sijaan eversti [74] [75] .

Vuonna 1943 hän osallistui Novorossiyskin vapauttamiseen . Kaupungin vapauttamisoperaatiota valmistellessaan hän vieraili toistuvasti amfibiohyökkäyksellä Tsemessin lahden länsirannalla vihollisen maalta ympäröimässä Malaya Zemlyan sillanpäässä . Novorossiyskin vapauttamisesta hänelle myönnettiin Isänmaallisen sodan I asteen ritarikunta [76] .

18. armeijan poliittisen osaston päällikkö eversti Leonid Iljitš Brežnev purjehti neljäkymmentä kertaa Malaya Zemljaan, ja tämä oli vaarallista, koska jotkut tiellä olleet alukset räjäyttivät miinat ja kuolivat suorista kuorista ja ilmapommeista. Kerran nuotta-alus, jolla Brežnev purjehti, törmäsi miinaan, eversti heitettiin mereen ... merimiehet nousivat hänet ...

- S. A. Borzenko artikkelissa "225 päivää rohkeutta ja rohkeutta" ("Pravda", 1943) [77]

”Saksalaisten hyökkäyksen torjumiseen osallistui aktiivisesti 18. armeijan poliittisen osaston päällikkö, eversti toveri. Brežnev. Yhden konekiväärilasku (yksityinen Kadyrov, Abdurzakov täydennyksestä) oli hämmentynyt eikä avannut tulia ajoissa. Kaksi saksalaisten ryhmää hiipi tätä hyödyntäen paikoillemme heittämään kranaatin. Tov. Brežnev vaikutti fyysisesti konekivääriin ja pakotti heidät liittymään taisteluun. Kärsittyään merkittäviä tappioita saksalaiset vetäytyivät jättäen useita haavoittuneita taistelukentälle. Toverin käskystä Brežnevin miehistö ampui heitä kohden, kunnes he tuhosivat sen. Vuonna 1943 eversti Brežnev haavoittui ja häntä hoidettiin sairaalassa [78] .

28. toukokuuta 1944 18. armeijan poliittisen osaston päällikkö eversti Brežnev sai Punaisen lipun ritarikunnan [79] .

3. marraskuuta 1944 eversti Brežneville myönnettiin Mukatsovan ja Uzhgorodin vapauttamisesta Bogdan Hmelnitskin II asteen ritarikunta [80]

Kenraalimajurin sotilasarvo myönnettiin Leonid Iljitš Brežneville 2. marraskuuta 1944 [81] [82] [83] .

Kesäkuusta 1945 lähtien Leonid Brežnev oli 4. Ukrainan rintaman poliittisen osaston päällikkö [84] , 1. syyskuuta 1945 lähtien - Karpaattien sotilaspiirin poliittisen osaston päällikkönä [85] [86] [87] .

Voiton paraatissa 24. kesäkuuta 1945 Moskovan Punaisella torilla kenraalimajuri Brežnev oli 4. Ukrainan rintaman konsolidoidun rykmentin poliittisen osan apulaispäällikkö [88] [89] [90] , käveli rykmentin kärjessä. kolonni yhdessä armeijan A:n rintaman komentajan kenraali I. Eremenko kanssa .

13. kesäkuuta 1946 kenraalimajuri Brežnev L.I. vapautettiin Karpaattien sotilaspiirin poliittisen osaston johtajan virastaan ​​ja lähetettiin Ukrainan liittovaltion bolshevikkien kommunistisen puolueen keskuskomitean käyttöön [91] .

Sodan jälkeinen jälleenrakennus (Zaporozhye, Dnepropetrovsk)

28. elokuuta 1946 - 22. marraskuuta 1947 Ukrainan KP(b) Zaporozhyen aluekomitean ensimmäinen sihteeri (nimitetty N. S. Hruštšovin suosituksesta ) [92] .

Hän johti sodan ja Dneprogeen aikana tuhoutuneiden yritysten entisöintiä .

7. joulukuuta 1947 menestyksestä Zaporizhstalin metallurgisen tehtaan elvyttämisessä L. I. Brezhnev sai ensimmäisen Leninin ritarikunnan [93] .

17. huhtikuuta 1948 hänet hyväksyttiin Ukrainan KP(b) Dnepropetrovskin kaupunkikomitean ensimmäiseksi sihteeriksi [94] [95] .

13. tammikuuta 1949 lähtien hän työskenteli Dnepropetrovskin alueellisen puoluekomitean ensimmäisenä sihteerinä [96] [97] . Hän teki paljon kaupungin ja teollisuusyritysten sodanjälkeisen jälleenrakennuksen hyväksi.

Vuonna 1948 hänelle myönnettiin mitali "Etelän rautametallurgisten yritysten kunnostamisesta" .

16. kesäkuuta 1950 hänet vapautettiin Ukrainan KP(b) Dnepropetrovskin aluekomitean ensimmäisenä sihteerinä ja lähetettiin tarkastajaksi NKP(b) keskuskomiteaan.

"Koska auto- ja traktoriteollisuuden ministeriön henkilöstötyössä tapahtuneet suuret virheet, lähetä Brežnev L.I. ja Shatalin N.N. Moldavian puoluejärjestöön osallistumaan Moldavian keskuskomitean (b) täysistunnon työhön." [98] [99] .

Tärkeimmissä johtotehtävissä (Moldova, armeijan ja laivaston poliittinen hallinto, Kazakstan)

Nimitetty Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeriksi (b) [100] . 2. huhtikuuta 1951 - valittu Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi (b) [101] [102] . Hän on työskennellyt tässä virassa lokakuuhun 1952 saakka, jolloin hänet valittiin ensimmäisen kerran keskuskomitean jäseneksi NLKP:n 19. kongressissa pidetyn henkilökohtaisen tapaamisen jälkeen Josif Stalinin kanssa sekä keskuskomitean kongressin jälkeisessä täysistunnossa. Hänet valittiin keskuskomitean sihteeriksi ja puolueen keskuskomitean puheenjohtajiston jäsenehdokkaaksi [103] [104] . Hän oli myös jäsenenä keskuskomitean puheenjohtajiston alaisuudessa pysyvissä komiteoissa  - ulko- ja puolustuskysymyksissä [105] (jälkimmäisessä 19. marraskuuta 1952).

Stalinin kuoleman jälkeen maaliskuussa 1953 Brežnev vapautettiin molemmista viroista ja nimitettiin merivoimien ministeriön poliittisen osaston johtajaksi [106] . Samassa kuussa seuranneen sotilas- ja meriministeriöiden yhdistämisen yhteydessä myös niiden poliittiset virastot yhdistettiin puolustusministeriöksi ja Brežnev jäi työttömäksi.

3. toukokuuta 1953 Brežnev kirjoitti Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtajalle G. M. Malenkoville pyynnön lähettää hänet töihin Ukrainan puoluejärjestöön [107] [108] .

NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajisto hyväksyi 20. toukokuuta 1953 kenraalimajuri Brežnevin Neuvostoliiton puolustusministeriön poliittisen pääosaston apulaispäälliköksi [ 107] ja Neuvostoliiton puolustusministerin nro. 109] [110] .

P. A. Sudoplatovin [ 111] ja kenraali K. S. Moskalenkon [112] mukaan L. I. Brežnev oli niiden 10 aseellisen kenraalin joukossa, jotka kutsuttiin Kremliin 26. kesäkuuta 1953 pidättämään L. P. Berian .

21. toukokuuta 1953 - 27. helmikuuta 1954 [113]  - Neuvostoliiton armeijan ja laivaston poliittisen pääosaston apulaisjohtaja. Kenraaliluutnantti (8.4.1953) [114] [115] .

Vuonna 1954 hänet siirrettiin N. S. Hruštšovin ehdotuksesta Kazakstanin SSR :ään , jossa hän työskenteli ensin toisena (19. helmikuuta 1954 [116] , jolloin hänet vapautettiin työstä Neuvostoliiton puolustusministeriössä 27. helmikuuta alkaen, 1954 [117] ), ja 6. elokuuta 1955 alkaen - Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri [118] [119] . Tänä aikana hän asuu kunniakansalaisen Golovizinin talossa Alma-Atassa [120] Valvoo neitseellisten maiden kehitystä , jota varten hän 29. huhtikuuta 1957 Kazakstanin SSR:n korkeimman sotilasneuvoston asetuksella hänelle myönnettiin mitali nro 733535 "Neitsytmaiden kehittämisestä " [121] . Osallistuu Neuvostoliiton puolustusministeriön (nykyinen Baikonurin kosmodromi ) "Tutkimuskoepaikan nro 5" rakentamisen valmisteluun Etelä-Kazakstaniin.

NSKP:n keskuskomitean sihteeristössä

NSKP :n keskuskomitean puolustusteollisuuden sihteeri 27. helmikuuta 1956 [122] heinäkuuhun 1960, vuosina 1956-1957 NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston jäsenehdokas, 29. kesäkuuta 1957 alkaen NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajisto (vuodesta 1966 - politbyroo) [123] .

Tammikuusta maaliskuuhun 1958 NSKP:n keskuskomitean varapuheenjohtaja ja jäsen RSFSR:ssä .

4. toukokuuta 1960 [124] - 15. heinäkuuta 1964 [125]  - Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja. Samaan aikaan kesäkuusta 1963 lokakuuhun 1964 - NKP:n keskuskomitean sihteeri.

Helmikuussa 1961 tapahtui tapaus lentokoneen kanssa, jossa Brežnev oli, Ranskan ilmavoimien osallistuessa [126] [127] .

19. lokakuuta 1961 hän piti puheen NLKP:n XXII kongressissa [128] .

Osallistuminen avaruusohjelmaan

Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisenä sihteerinä L. I. Brezhnev osallistui Neuvostoliiton puolustusministeriön "Tutkimuskoepaikan nro 5" rakentamiseen (Baikonurin kosmodromi ) ja tutustui rakentamisen edistymiseen. laukaisukomplekseja. Hän kirjoitti:

Asiantuntijat ymmärsivät hyvin: Black Landsille asettuminen olisi nopeampaa, helpompaa ja halvempaa . Täällä on rautatie, moottoritie, vesi ja sähkö, koko alue on asutettu, eikä ilmasto ole niin ankara kuin Kazakstanissa. Kaukasialaisella versiolla oli siis monia kannattajia. Tuolloin minun piti tutkia paljon asiakirjoja, projekteja, todistuksia, keskustella kaikesta tästä tutkijoiden, yritysjohtajien, insinöörien ja asiantuntijoiden kanssa, jotka tulevaisuudessa aikoivat laukaista rakettiteknologiaa avaruuteen. Vähitellen omassa mielessäni syntyi perusteltu päätös. Puolueen keskuskomitea kannatti ensimmäistä vaihtoehtoa - Kazakstanin vaihtoehtoa. ... Elämä on vahvistanut tällaisen päätöksen tarkoituksenmukaisuuden ja paikkansapitävyyden: Pohjois-Kaukasuksen maat säilytetään maatalouskäyttöön, ja Baikonur on muuttanut maan toisen alueen. Ohjuskanta piti saada nopeasti käyttöön, määräajat olivat tiukat ja työn mittakaava oli valtava.

- L. I. Brežnev. Muistoja [129]

NSKP:n keskuskomitean sihteerinä L. I. Brezhnev valvoi sotilas-teollisen kompleksin kysymyksiä , mukaan lukien avaruusteknologian kehitystä. Ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon valmistelusta ( Yu. A. Gagarin , 12. huhtikuuta 1961) hänelle myönnettiin sosialistisen työn sankarin arvo (17. kesäkuuta 1961 annettua asetusta ei julkaistu) [130] .

NKP:n johdossa

Ensimmäinen matka länteen

Brežnevin valintaa NLKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi edelsi tapahtuma, joka pohdiskeli myöhemmin Neuvostoliiton ja Italian välisiä suhteita . Elokuussa 1964 Brežnev johti Neuvostoliiton valtuuskuntaa Italiaan , joka osallistui Italian kommunistisen puolueen pääsihteerin Palmiro Togliattin (joka kuoli lomalla Krimillä) hautajaisiin. Togliattin hautajaisten jälkeen, jotka pidettiin 25. elokuuta, Leonid Iljitš halusi tavata Roomassa Italian pääministerin Aldo Moron . Tämä saattaa olla Brežnevin ensimmäinen henkilökohtainen tapaaminen vaikutusvaltaisen länsivaltion hallituksen päämiehen kanssa. Todennäköisesti Brežnev halusi tehdä suotuisan vaikutuksen Italian pääministeriin, jotta Hruštšovin lähestyvän eron jälkeen yksi merkittävimmistä Euroopan johtajista voisi esitellä positiivisesti Neuvostoliiton uuden johtajan lännessä. Kuitenkin kristillisdemokraatti Moreau, joka pelkäsi joutuvansa sekaantumaan meluiseen propagandakampanjaan, joka muuttui PCI:n johtajan hautajaisiksi Italiassa, käytti hyväkseen sitä tosiasiaa, että Brežnev saapui puolueen johtoon , ei valtiota. valtuuskunta, ja rikkoi diplomaattista protokollaa , vältti kokouksen selittäen sille mahdottomaksi lähteä Roomasta. Kuusi päivää myöhemmin, 31. elokuuta, Moskovaan lähetettiin Moron anteeksipyyntökirje Brežneville, jonka Italian suurlähetystö luovutti vastaanottajalle vasta 12. syyskuuta. Turhautuneena Brežnev ei edes vastannut ja kirjoitti kirjeen arkistoon. Kuukautta myöhemmin Leonid Iljitšista tuli puolueen johtaja. Ja kun heinäkuussa 1971 Moro Italian ulkoministerinä saapui viralliselle vierailulle Neuvostoliittoon, Brežnev kieltäytyi jo vastaanottamasta italialaista vierasta Moskovaan vedoten hänen poissaoloonsa pääkaupungista. Brežnevin ja Moreaun ainoa tapaaminen pidettiin 25. heinäkuuta 1974 hänen toisen ja viimeisen vierailunsa aikana Neuvostoliittoon Neuvostoliiton ja Italian välisten diplomaattisuhteiden solmimisen 50-vuotispäivänä . On todisteita siitä, että kokous Kremlissä pidettiin Italian puolen kiireellisten pyyntöjen jälkeen myöhään illalla ja se tapahtui muodollisessa, viileässä ilmapiirissä. Brežnev itse pääsihteeriksi tullessaan ei koskaan käynyt Italiassa 18 vuoteen; historioitsijoiden mukaan hän ei koskaan päässyt yli kaunastaan ​​tätä maata kohtaan [131] [132] .

Hruštšovin laskeuma

Vuonna 1964 hän osallistui N. S. Hruštšovin maastapoistamisen järjestämiseen . Politbyroon jäsenen, NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston (1964-1973), Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisen sihteerin (1963-1972) P. E. Shelestin mukaan Leonid Brežnev ehdotti puheenjohtajaa Neuvostoliiton KGB:n V. E. Semichastny valmistellessaan NSKP:n keskuskomitean lokakuun täysistuntoa vuonna 1964 fyysisesti eroon N. S. Hruštšovista:

Kerroin Podgornylle, että olin tavannut Zheleznovodskissa V.E. Semichastny kertoi minulle, että Brežnev tarjosi hänelle fyysistä eroa N. S. Hruštšovista järjestämällä lento-onnettomuuden, auto-onnettomuuden, myrkytyksen tai pidätyksen. Podgorny vahvisti kaiken tämän ja sanoi, että Semichastny ja hän olivat hylänneet kaikki nämä "vaihtoehdot" Hruštšovin eliminoimiseksi ...

Kaikki tämä tiedetään jonain päivänä! Ja miltä "johtajamme" näyttää tässä valossa? [133]

14 lokakuuta p. NSKP:n keskuskomitean täysistunto pidettiin. NSKP:n keskuskomitean täysistunto hyväksyi N. Hruštšovin pyynnön vapauttaa hänet NSKP:n keskuskomitean ensimmäisen sihteerin, NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston jäsenen ja ministerineuvoston puheenjohtajan tehtävistä. Neuvostoliitto korkean iän ja heikentyneen terveyden vuoksi. NSKP:n keskuskomitean täysistunto valitsi toveri L. I. Brežnevin NSKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi.

— Tiedotusraportti NSKP:n keskuskomitean täysistunnosta 14. lokakuuta 1964 [134]

14. lokakuuta 1964 pidetyssä NSKP:n keskuskomitean täysistunnossa Brežnev valittiin NSKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi [135] ja NSKP:n keskuskomitean RSFSR:n toimiston puheenjohtajaksi .

1964-1976

Vuonna 1964 julistettiin muodollisesti paluu "kollektiivisen johtajuuden leninistisiin periaatteisiin". Brežnevin ohella A. N. Shelepin , N. V. Podgorny ja A. N. Kosygin olivat tärkeässä roolissa johtajuudessa .

Tosiasia on, että alun perin Brežnevin asemaa pääsihteerinä ei pidetty pysyvänä. Ja hän tiesi sen erittäin hyvin.

- A. P. Biryukova [136]

Brežnevin johtajuuden alku osui kahdeksanteen viisivuotissuunnitelmaan (1966-1970), jonka seurauksena Neuvostoliiton kansalaisten hyvinvointi parani merkittävästi. Useimmille perheille annettiin mahdollisuus ostaa jääkaappeja, televisioita, pesukoneita ja radioita. Tämä johtuu suurelta osin Kosyginin talousuudistuksen täytäntöönpanosta . Viisivuotisesta suunnitelmasta tuli Neuvostoliiton historian menestynein ja sitä kutsuttiin "kultaiseksi". Vuonna 1967 maa siirtyi viisipäiväiseen työviikkoon .

Tammikuun 22. päivänä 1969 Sojuz-4- ja Sojuz-5- avaruusalusten miehistön juhlallisessa kokouksessa Leonid Brežneviä yritettiin vastaan. Neuvostoliiton armeijan nuorempi luutnantti Viktor Iljin , naamioituneena jonkun muun poliisin univormuun, meni Borovitsky-portille vartijan varjossa ja avasi tulen kahdella pistoolilla autoa kohti, jossa pääsihteerin oli hänen luulisi olevan mennä. Itse asiassa kosmonautit Leonov , Nikolaev , Tereshkova ja Beregovoy olivat tässä autossa . Kuljettaja Ilja Žarkov kuoli laukauksissa ja useita ihmisiä loukkaantui ennen kuin saattajamoottoripyöräilijä kaatoi ampujan. Brežnev itse ajoi toisessa autossa (ja joidenkin lähteiden mukaan jopa eri reittiä) eikä loukkaantunut.

Vuonna 1967 Brežnev teki viralliset vierailut Unkariin, 1971 Ranskaan, 1973 Saksaan ja 1974 Kuubaan [137] .

9. huhtikuuta 1971 pidettiin NSKP:n keskuskomitean täysistunto. L. I. Brežnev valittiin jälleen yksimielisesti NSKP:n keskuskomitean pääsihteeriksi.

22. maaliskuuta 1974 Brežneville myönnettiin armeijan kenraalin sotilasarvo (ohitellen everstikenraalin arvosanan ) [138] .

Laitteiston sisäinen taistelu

Brežnev onnistui koneistotaistelun aikana eliminoimaan A. Shelepinin ja N. Podgornyn ja asettamaan hänelle henkilökohtaisesti omistautuneita henkilöitä avaintehtäviin ( N. A. Tikhonova , N. A. Shchelokova , K. U. Chernenko , S. K. Tsvigun [Note. 3] ). Kosyginia ei eliminoitu, mutta Brežnev sabotoi järjestelmällisesti hänen talouspolitiikkaansa .

Me, tuolloin maan ylimpään johtoon läheiset ihmiset, tiesimme, että heidän välillään oli tiettyjä kitkoja. Ja Brežnev useammin kuin kerran keskusteluissa kanssamme, aluekomiteoiden sihteerit, puhui paheksuvasti hallituksen toiminnasta. Että se ei kuulemma toimi tarpeeksi hyvin ja monet asiat on ratkaistava keskuskomiteassa, eli hän korosti puutteita ministerineuvoston työssä. Ja kaikille oli täysin selvää, että nämä nuolet oli suunnattu Kosyginiin.

- V. I. Vorotnikov [139]

Vähitellen Brežnevin ympärille muodostui "pieni" politbyroo (johon kuuluivat Yu. V. Andropov , K. U. Chernenko, M. A. Suslov , A. A. Gromyko ja D. F. Ustinov ), joka teki kaikki valtion tärkeimmät päätökset.

Puoluekoneisto uskoi Brežneviin ja piti häntä suojelijanaan ja järjestelmän puolustajana. Roy Medvedevin ja L. A. Molchanovin mukaan puolueen nomenklatuuri hylkäsi kaikki uudistukset, pyrki ylläpitämään hallintoa, joka antoi sille vallan, vakauden ja laajat etuoikeudet, ja Brežnev-kaudella puoluekoneisto valtasi kokonaan valtion, ministeriöt ja toimeenpanovallan. Komiteoista tuli vain puolueen päätöselinten toimeenpanijoita, ja puolueettomat johtajat ovat käytännössä kadonneet [140] [141] .

Poliittinen uudistus

Vuonna 1966 NSKP:n keskuskomitean ensimmäisen sihteerin viran sijasta otettiin käyttöön NSKP:n keskuskomitean pääsihteerin virka, jonka Brežnev otti, lisäksi NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajisto nimettiin uudelleen NSKP:n politbyrooksi. Keskuskomitea.

Vuonna 1967 Brežnev muotoili käsitteen "kehittynyt sosialismi", joka tulkittiin virallisissa asiakirjoissa pakolliseksi vaiheeksi tiellä kommunismiin.

Vuonna 1977 hyväksyttiin uusi Neuvostoliiton perustuslaki , joka vahvisti ajatuksen "kehittyneestä sosialismista" ja legitimoi NKP:n roolin poliittisen järjestelmän ytimenä.

16. kesäkuuta 1977 Brežnev otti Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajan viran [142] .

Terveysongelmat

Vuonna 1952 Moldaviassa hän sai sydäninfarktin . Hän heräsi aamulla kovaan rintakipuun. Hänet vietiin kiireellisesti sairaalaan. Hän oli sairaalassa kuukauden [143] . Vuonna 1968 useiden valtioiden välisten neuvottelujen jälkeen, joihin osallistuivat sosialististen maiden (paitsi Romanian) päämiehet, Brežnev ja hänen työtoverinsa NLKP:n keskuskomitean politbyroossa päättivät lähettää joukkoja Tšekkoslovakiaan tukahduttamaan Prahan kevät . Moskovassa pidettiin 18. elokuuta Neuvostoliiton, DDR:n, Puolan, Bulgarian ja Unkarin johtajien tapaaminen, jossa sovittiin sotilaspoliittisista toimenpiteistä, joiden toimeenpano aloitettiin 2 päivää myöhemmin [144] . Brežnev oli estetty, hänen reaktiot olivat riittämättömiä, ja neuvottelujen aikana pääsihteeri menetti sanansa. Avustajat vaativat vastausta siihen, pystyykö Brežnev jatkamaan neuvotteluja. Brežnev itse mutisi jotain, yritti nousta ylös, ja syntyi reaktio, joka pelotti koko politbyroon. Kosygin istui Brežnevin vieressä ja näki, kuinka hän vähitellen alkoi menettää keskustelun lankaa.

"Hänen kielensä alkoi kutoa", Kosygin sanoi, "ja yhtäkkiä käsi, jolla hän nosti päätään, alkoi pudota. Meidän pitäisi viedä hänet sairaalaan. Mitään kauheaa ei tapahtuisi." Tämä oli meille ensimmäinen merkki Brežnevin hermoston heikkoudesta ja siihen liittyen kieroutuneesta reaktiosta unilääkkeisiin.

- E. I. Chazov [145] .

On olemassa lausunto, jonka mukaan Brežnev sai marraskuussa 1972 aivohalvauksen , jolla oli vakavia seurauksia. Brežneviä hoitanut akateemikko Chazov kuitenkin kiistää tämän:

Hän [Brežnev] vain kerran elämässään Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisenä sihteerinä kärsi sydäninfarktin. Vuonna 1957 sydämessä tapahtui pieniä muutoksia, mutta ne olivat luonteeltaan vain fokaalisia. Sen jälkeen hänellä ei ole ollut sydänkohtausta tai aivohalvausta [146] .

Ennen kuin prinssi Philip vieraili Neuvostoliitossa vuonna 1973 , ulkoministeriö toimitti hänelle lyhyet profiilit henkilöistä, jotka hänen oli määrä tavata. Leonid Brežneviä kuvattiin siellä "vahvatahtoiseksi mieheksi, joka huokuu luottamusta ja pätevyyttä, mutta jolla ei ole loistavaa älyä . Kukkivasta ulkonäöstä huolimatta hän sai useita sydänkohtauksia. Pitää metsästyksestä, jalkapallosta ja ajamisesta; ei puhu englantia" [147] .

Vuoden 1976 alussa hän kärsi kliinisen kuoleman . Sen jälkeen hän ei koskaan pystynyt toipumaan fyysisesti, ja hänen vakava tilansa ja kyvyttömyys hallita maata strategisesti tulivat vuosi vuodelta selvemmiksi. Brežnev kärsi voimattomuudesta (hermostollinen henkinen heikkous) suuren isänmaallisen sodan aikaisen aivotärähdyksen seurauksena, ja hänen holtiton ajamisensa Krim-lomalla hänen viimeisinä vuosinaan ei vain ihmeen kaupalla päättynyt hänen kuolemaansa ja ateroskleroosiin. aivojen verisuonet. Usein hän pystyi työskentelemään vain tunnin tai kaksi päivässä, minkä jälkeen hän nukkui, katsoi televisiota jne. Hänestä tuli riippuvainen unilääkkeistä - Nembutalista , jonka sairaanhoitaja määräsi hänelle lääkäreiden sijaan ja vastoin heidän ohjeitaan [148] [149] .

Ruisku riittää – ja pääsihteeristä tulee nukke jonkun käsissä. Epäilen, että lääketieteellinen väliintulo teki Brežnevistä Brežnevin parodian...

- F. T. Morgun

Elämänsä viimeisinä vuosina Brežnev meni säännöllisesti lepäämään ja parantamaan terveyttään Krimin osavaltion dachassa , samalla kun hän käytti mieluummin kirjejunaa kuin lentokonetta [150] [151] . Pääsihteeri tykkäsi myös matkustaa ympäri maata junalla nuorempana, kuten hän itse kertoi keskustelukumppaneilleen. Erityisesti Brežnev matkusti kirjejunalla maan halki Moskovasta Vladivostokiin [152] .

Tapaamiset Yhdysvaltain presidenttien kanssa

Toukokuun 22.-30. päivänä 1972 tapahtui ensimmäinen Yhdysvaltain presidentin virallinen vierailu Moskovaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen suhteiden historiassa. Brežnevin ja Richard Nixonin välisessä kokouksessa Neuvostoliiton ja USA:n välinen sopimus ohjuspuolustusjärjestelmien rajoittamisesta (ABM-sopimus) [153] , Neuvostoliiton ja USA:n välinen väliaikainen sopimus tietyistä alan toimenpiteistä. Strategisten hyökkäysaseiden rajoittaminen (SALT-1), Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden perusta [154] .

18.-26.6.1973 Brežnev teki vastavierailun Yhdysvaltoihin, keskusteli Washingtonissa R. Nixonin kanssa, minkä seurauksena allekirjoitettiin sopimus ydinsodan ehkäisystä, ydinaseiden käyttämättä jättämisestä. ja strateginen aseiden vähentämissopimus. Nixon antoi amerikkalaisten liikemiesten puolesta Brežneville 10 000 dollarin arvoisen auton [155] . Brežnev asui useita päiviä Nixonin huvilassa San Clementossa (Kalifornia). Brežnevin vierailu tapahtui Nixonille vaikeana hetkenä, muistutti Neuvostoliiton Yhdysvaltain-suurlähettiläs Anatoli Dobrynin , hänen vaikutusvaltansa ja auktoriteettinsa Yhdysvalloissa kävi läpi kriisin, joka päättyi 9. elokuuta 1974 hänen eroamiseensa. Brežnevin vierailun aikana kaikkialla osavaltiossa televisioidut Watergaten kuulemiset keskeytettiin viikoksi . Brežnevin vierailusta USA:ssa tehtiin elokuva "Maan rauhan nimissä" [156] .

27. kesäkuuta 1974 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon ja hänen vaimonsa saapuivat Moskovaan viralliselle vierailulle . Nixonin mukana olivat ulkoministeri H. Kissinger , presidentin avustajat A. Haig ja R. Ziegler [157] .

23.-24. marraskuuta 1974 Brežnevin ja Yhdysvaltain presidentin Gerald Fordin välinen työtapaaminen pidettiin Vladivostokin alueella . Kokouksen aikana allekirjoitettiin Neuvostoliiton ja Amerikan yhteinen julkilausuma, jossa osapuolet vahvistivat aikomuksensa tehdä uusi suolasopimus vuoden 1985 loppuun asti [158] .

18. kesäkuuta 1979 Brežnev ja Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter allekirjoittivat Wienissä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen strategisten hyökkäysaseiden rajoittamisesta (SALT-2-sopimus) [159] .

Neuvostoliiton joukkojen saapumisen Afganistaniin joulukuussa 1979 jälkeen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita korkeimmalla tasolla rajoitettiin. Seuraava kokous pidettiin vasta marraskuussa 1985, jolloin Mihail Gorbatšovista tuli NKP:n keskuskomitean pääsihteeri .

Siitä huolimatta Yhdysvaltain osavaltion valtuuskunta, jota johtivat varapresidentti George W. Bushin ja ulkoministeri George Shultzin , saapui Moskovaan Brežnevin hautajaisiin marraskuussa 1982 [160] .

  • Nixonin kanssa vuonna 1973
    Yhdysvaltain-vierailulla
  • Gerald Fordin
    kanssa vuonna 1974 Vladivostokissa
  • Jimmy Carterin kanssa vuonna 1979
    SALT-2-sopimuksen allekirjoittaminen Wienissä

Detente 1970-luvulla

Seitsemänkymmentäluvulla näiden kahden järjestelmän osittainen sovittaminen tapahtui kansainvälisellä areenalla (" détente "). Juuri tähän aikaan (1973) Brežnev sai Lenin-palkinnon kansojen välisen rauhan vahvistamisesta.

Toukokuussa 1973 Brežnev teki virallisen vierailun Saksaan, jossa ensimmäistä kertaa Moskovan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen korkeimmalla tasolla otettiin esille aihe Euroopan rajojen loukkaamattomuudesta. Liittokansleri Willy Brandt vastasi Brežneville välttelevästi ja, kuten kävi ilmi, ovelasti: "Ikuisia rajoja ei ole, mutta kukaan ei saa yrittää muuttaa niitä väkisin." Neuvostoliiton ja Saksan liittotasavallan välillä allekirjoitettiin sopimus. Brežnevin Saksan-vierailun onnistumista edesauttoi DDR :n salaisen palvelun Stasi yhdessä Neuvostoliiton ulkomaantiedustelupalvelun kanssa useiden liittopäivien kansanedustajien lahjonta , mikä esti liittokansleri Brandtin tappion parlamentissa äänestettäessä äänestyksessä . luottamuksen häneen 27. huhtikuuta 1972. Tämä varmisti Saksan liittotasavallan Neuvostoliiton, Puolan ja DDR:n kanssa tehtyjen sopimusten myöhemmän ratifioinnin, joissa vahvistettiin toisen maailmansodan jälkeen muodostetun FRG:n itärajat [161] .

1. elokuuta 1975 Brežnev allekirjoitti Helsingissä Helsingin sopimuksen , joka vahvisti rajojen loukkaamattomuuden Euroopassa [162] . Sitä ennen Saksa ei tunnustanut Potsdamin sopimuksia , jotka muuttivat Puolan ja Saksan rajoja, eikä tunnustanut DDR :n olemassaoloa . FRG ei itse asiassa edes tunnustanut Kaliningradin ja Klaipedan liittymistä Neuvostoliittoon [163] .

Suomen pääkaupungissa Brežnev piti myös useita kahdenvälisiä tapaamisia. Keskustelun aikana Britannian pääministerin Harold Wilsonin kanssa pääsihteeriä seuranneen henkilökohtaisen valokuvaajan Vladimir Musaelyanin mukaan oli hauska jakso, jossa Leonid Iljitš osoitti poikkeuksellista huumorintajuaan. Wilson sytytti piippunsa, mutta ei kyennyt keksimään, minne laittaisi kotelonsa. Brežnev auttoi häntä välittömästi ja vitsaili samalla: "Kaikki Englannin salaisuudet ovat käsissäni!" [137] .

1980-luvun alussa Brežnev väitti, että kapitalistiset maat olivat siirtyneet Harry Trumanin ehdottamasta "kommunismin rajoituksesta" ajatukseen "kahden järjestelmän lähentymisestä" ja "rauhanomainen rinnakkaiselo". Ronald Reagan , josta tuli Yhdysvaltain presidentti vuonna 1981, vastusti, ja pian, Neuvostoliiton kesällä 1982 suorittamien Shield-82- sotaharjoitusten jälkeen, Reagan kutsui Neuvostoliittoa " pahan imperiumiksi " 8. maaliskuuta 1983 .

Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko puhui erittäin kiitettävästi Brežnevin käytöksestä ja neuvottelutaktiikoista "huipulla" pidetyissä kokouksissa . Gromykon muistelmien mukaan Leonid Iljitš käyttäytyi hyväntahtoisesti, mutta hillittynä, ei painostanut keskustelukumppania, mutta ei antautunut euforiaan ja temppuihinsa, puhui vähän, mutta painoi, yleistetysti ilmaisi strategisia näkökohtia, siirsi vakavia yksityiskohtaisia ​​keskusteluja lähellä istuvat ammattilaiset. Hän osasi aina purkaa jännittyneen tilanteen nokkelalla vitsillä. Useissa tapauksissa, varsinkin jos vieras oli huomattavasti huonompi asema, Brežnev teki keskustelukumppanille selväksi, että hän vain hyväksyi hänet, eikä neuvottele hänen kanssaan, siirtyi mielellään kokouksen virallisesta osasta epäviralliseen keskusteluun klo. päivällinen [164] [165] .

1977-1982

Kesäkuun 20. - 22. kesäkuuta 1977 Brežnev teki virallisen vierailun Ranskaan ja keskusteli presidentti Valeri Giscard d'Estaingin kanssa, minkä seurauksena hän allekirjoitti yhteisen julkilausuman kansainvälisen jännitteen lieventämisestä , Neuvostoliiton ja Ranskan julistuksen. ydinaseiden leviämisen estäminen ja muut asiakirjat [166] .

Yhteensä 18 vuoden aikana puolueen ja valtion johdossa Brežnev vieraili Yhdysvalloissa kerran, neljä kertaa - Ranskassa, kolme kertaa - Saksassa [131] . Sukulaistensa mukaan Brežnevillä oli elämänsä viimeisinä vuosina vain vähän osallistumista maan hallitukseen. Leonid Iljitšin pojanpojan Andrei Brežnevin mukaan:

Muistan Leonid Iljitšin ja hänen vaimonsa välisen keskustelun jossain 1977-1978. Ja isoäitini sanoi, ja myöhemmin lehdistössä ilmestyi, että hän halusi jäädä eläkkeelle... he eivät antaneet hänen mennä. He sanoivat: Leonid Iljitš, kuinka maa voi ilman sinua. Taivutettu jäämään.

— RIA Novosti//Haastattelu Andrei Brežnevin kanssa Voiton ritarikunta

Hänelle myönnettiin 20. helmikuuta 1978 Voiton ritarikunta , kuten asetuksessa todetaan, "... suuresta panoksesta Neuvostoliiton kansan ja sen asevoimien voittoon Suuressa isänmaallisessa sodassa, erinomaisesta palveluksesta vahvistamisessa maan puolustuskyky, neuvostomaailman ulkopolitiikan kehittämiseen ja johdonmukaiseen toteuttamiseen valtio, joka turvaa luotettavasti maan kehityksen rauhallisissa olosuhteissa ”, joka palkittiin vain sodan aikana erinomaisista palveluksista rintaman johdossa voittojen aikana, jotka takasivat radikaali muutos strategisessa tilanteessa [167] . Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja M. S. Gorbatšov peruutti palkinnon 21. syyskuuta 1989 järjestyksen perussäännön vastaisena [19] [168] .

Muistojen kirjat

Ryhmä tunnettuja Neuvostoliiton toimittajia tilattiin kirjoittamaan Brežnevin muistelmat ("Malaya Zemlja", "Renessanssi", "Vselina"), joiden tarkoituksena oli vahvistaa hänen poliittista auktoriteettiaan. Kuten Leonid Mlechin huomautti , " Brežnev itse ei vain osallistunut omien muistelmiensa työhön, mutta ei edes kertonut niitä kirjoittaneille ihmisille mitään. Heille löydettiin joitain asiakirjoja arkistosta ja Brežnevin työtoverit löydettiin " [169] . Miljoonien kopioiden ansiosta Brežnevin palkkio oli 179 241 ruplaa [170] . Sisällyttämällä pääsihteerin muistelmat koulujen ja yliopistojen opetussuunnitelmiin ja tekemällä niistä pakollisia "positiiviselle" keskustelulle kaikissa työväenryhmissä, puolueideologit saavuttivat täysin päinvastaisen tuloksen - L. I. Brežnevistä tuli hänen elinaikanaan lukuisten vitsin sankari [171] . Vjatšeslav Tihonov , Neuvostoliiton kansantaiteilija, luki muistelmat koko unionin radiossa Brežnevin toiveiden mukaisesti [172] .

Afganistanin sota

10. joulukuuta 1979 Brežnev ja hänen lähimmät työtoverinsa päättivät erikoisoperaatiosta vallan vaihtamiseksi Afganistanissa ja Neuvostoliiton joukkojen tuomiseksi tähän maahan , mikä oli alku Neuvostoliiton pitkäaikaiselle osallistumiselle Afganistanin sisäiseen konfliktiin. On mielipiteitä, että Brežnev ei odottanut niin laajan konfliktin kehittymistä:

...setäni soitti Dmitri Ustinoville joka päivä ja kysyi yleisesti hyväksyttyä kansanperinteen murretta käyttäen: "Milloin tämä ... sota loppuu?" Vihaisena ja punastuneena pääsihteeri huusi puhelimeen: "Dima, lupasit minulle, että tämä ei kestä kauan. Lapsemme kuolevat siellä!"

- Lyubov Brezhnev, L. I. Brežnevin veljentytär [173]

Neuvostoliiton Afganistanin hyökkäyksen jälkeen, josta Brežnev päätti, länsi asetti alakohtaisia ​​pakotteita Neuvostoliittoa vastaan, joista herkimmät vaikuttivat kaasun vientiteollisuuteen: Neuvostoliittoon ei enää toimitettu halkaisijaltaan suuria putkia ja kompressoreja kaasuputkiin . joka Neuvostoliiton ministerineuvoston viimeisen puheenjohtajan Nikolai Ryžkovin (1985-1991) mukaan antoi sysäyksen putkien valssauslaitosten rakentamiseen ja tuontia korvaavien kotimaisten tuotteiden tuotantoon kaasu- ja öljyputkia varten [174] .

1980 olympialaiset

Syksyllä 1974 Moskova valittiin XXII kesäolympialaisten pääkaupungiksi . Pelit pidettiin 19. heinäkuuta - 3. elokuuta 1980, ne avasi Leonid Iljitš Brežnev. Voiton epävirallisessa mitalissa voitti Neuvostoliiton joukkue voitettuaan 195 mitalia, joista 80 oli kultaa.

Kisat tunnetaan muun muassa siitä, että yli 50 maata (mukaan lukien Yhdysvallat ) boikotoi olympialaisia ​​Neuvostoliiton joukkojen saapuessa Afganistaniin vuonna 1979 [175] [176] [177] .

Viimeaikaiset palkinnot

Vuonna 1981, L. I. Brežnevin kommunistisen puolueen toimikauden 50-vuotispäivän aattona, vain hänelle yksin oli kultaan valettu kunniamerkki "50 vuotta NSKP:ssä olemista" [178] (muille NKP:n veteraaneille tämä kunniamerkki tehtiin hopeasta ja kullattu [179] ).

Neljäs Neuvostoliiton sankarin kultatähti myönnettiin Brežneville joulukuussa 1981 hänen 75-vuotissyntymäpäivänsä johdosta [180] .

Vammat Taškentissa

23. maaliskuuta 1982 Taškentissa , kun Brežnev tarkasteli lentokonetehtaan rakennuksia , palkki putosi hänen päälleen, koska lentokoneen ympärillä olevat kävelytiet olivat täynnä ihmisiä ja putosivat häntä seuranneen valtuuskunnan päälle. Vartijat nostivat nopeasti kulkutiet, eikä muille valtuuskunnan jäsenille raportoitu vakavia vammoja. Ja Brežnev sai vakavia vammoja - solisluun murtuman , joka ei sitten kasvanut yhdessä, viiden kylkiluun murtuman , verenvuodon maksassa. Tämän tapauksen jälkeen pääsihteerin terveys heikkeni täysin [181] [182] . Seuraavana päivänä Brežnevin piti puhua seremoniallisessa kokouksessa Taškentissa. Häntä kehotettiin palaamaan välittömästi Moskovaan hoitoon, mutta Brežnev kieltäytyi, jäi ja alkoi pitää puhetta. Salissa olevista ja katsojista näytti siltä, ​​että Brežnev oli juonut edellisenä päivänä - hän oli jonkin verran estynyt. Vain hänen mukanaan olleet ihmiset tiesivät, että pienikin hänen oikean kätensä liike oli hänelle erittäin tuskallista, joten lääkärit antoivat hänelle kipulääkkeen [183] . Sen jälkeen hän meni palkitsemaan Uzbekistanin tasavaltaa, ja palkinnon aikana hän menetti tajuntansa, koska kipulääkkeen vaikutus oli ohi [184] . Hän ei kuollut välittömästi traumaattiseen keuhkokuumeeseen, mutta akateemikko A. G. Chuchalinin mukaan L. I. Brežnev kuoli vamman vuoksi saman vuoden marraskuussa [185] .

Kuolema ja hautajaiset

Leonid Iljitš Brežnev kuoli unissaan marraskuun 10. päivän yönä 1982 Zarechye-6:n osavaltion mökissä. Lääkärintarkastuksen päätelmien mukaan kuolema tapahtui kello 8-9 välillä aamulla äkilliseen sydämenpysähdykseen [186] [187] . Pääsihteeri Juri Tšurbanovin vävyn mukaan Brežnev kuoli välittömästi ja hiljaa yöllä: hänestä irtosi veritulppa , joka osui suoraan sydämeen [188] . Julkaistuista materiaaleista ja todisteista jää epäselväksi, miksi Brežnevin henkilökohtainen lääkäri Mihail Kosarev (joka yleensä aina istui pöydässä pääsihteerin kanssa jopa aterioiden aikana) oli poissa dachasta sinä yönä ja ruumiin löytämisen aikaan. lääkäriasemaa ei ollut, elvytyksen suorittamisen vuoksi noin tunnin ajan oli vain vartija Vladimir Sobachenkov [188] . Tämän oudon ja selittämättömän seikan, jopa yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, huomauttaa erityisesti historioitsija ja publicisti Leonid Mlechin [169] [189] [190] . Turvallisuuspäällikön, Neuvostoliiton KGB:n kenraalimajuri Vladimir Medvedevin kutsusta saapui pian Jevgeni Chazov , joka muistojensa mukaan tuskin vilkaisi pääsihteerin sinisiä kasvoja, tajusi, että elvytys oli jo turhaa. Tšazov, punnittuaan huolellisesti kaikki olosuhteet ja seuraukset, päätti ensin ilmoittaa kaikille Juri Andropovin , puolueen ja valtion toisen henkilön kuolemasta . Andropov oli ensimmäinen poliittisista hahmoista, joka saapui kuolinpaikalle, otti välittömästi Brežnevin henkilökohtaisen salkun digitaalisella lukolla, jonka Leonid Iljitš itse kertoi sukulaisilleen nauraen, ikään kuin se sisältäisi vaarallisia todisteita kaikista politbyroon jäsenistä [ 169] [191] . Media raportoi Brežnevin kuolemasta vasta päivää myöhemmin, 11. marraskuuta kello 10. Kuitenkin monet kokeneet ihmiset sekä Neuvostoliitossa että ulkomailla, jopa pääsihteerin kuolinpäivänä, arvelivat, että maassa oli tapahtunut jotain poikkeavaa: pientä klassista musiikkia soi kaikilla radiokanavilla, televisio peruutti lähetyksen. poliisipäivälle omistetun juhlakonsertin (hänen tilalle tuli Leninistä kertova elokuva " Mies aseella "), illalla Punaisella torilla oli epätavallinen määrä mustia valtion limusiinia - "munankuljettajia", joka herätti länsimaisten kirjeenvaihtajien huomion, ja he tekivät ensimmäiset julkiset oletukset radiossa [169] [192] [193 ] .

Brežnev haudattiin 15. marraskuuta Moskovan Punaiselle torille Kremlin muurin lähelle . Julkaistujen todistusten mukaan ne olivat upeimmat ja mahtavimmat hautajaiset Stalinin jälkeen maaliskuussa 1953, ja niihin osallistui yli 35 maailman maan valtion- ja hallitusten päämiehiä [160] .

Brežneville hyvästelemään saapuneiden joukossa oli yllättäen Pakistanin presidentti kenraali Zia-ul-Haq , joka tuki aktiivisesti Afganistanin Mujahideeneja sodassa neuvostojoukkoja vastaan ​​ja jonka vuoksi hänet pidettiin Neuvostoliitossa epäystävällisenä hahmona. Hyödyntäen odottamatonta tilaisuutta Andropov ja Gromyko tapasivat Zia-ul-Haqin Kremlissä , ja nämä olivat ensimmäiset neuvostojohdon suorat neuvottelut Afganistanin konfliktin ratkaisemiseksi [160] [194] .

Henkilöstöpolitiikka

Neuvostoliiton nomenklatuurin tutkijan M. S. Voslenskyn mukaan saatuaan NSKP :n keskuskomitean pääsihteerin viran Brežnev alkoi aktiivisesti promotoida nomenklatuurin jäseniä maanmiestensä keskuudesta Dnepropetrovskin alueella ja kollegoja Moldovasta vanhemmiksi. johtotehtäviin. Heidän joukossaan [195] :

  • NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsen, Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja N. A. Tikhonov  - valmistunut Dnepropetrovskin metallurgisesta instituutista , oli Dnepropetrovskin tehtaan pääinsinööri, Dnepropetrovskin talousneuvoston puheenjohtaja;
  • NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsen, NSKP:n keskuskomitean sihteeri A.P. Kirilenko  - oli Dnepropetrovskin alueellisen puoluekomitean ensimmäinen sihteeri;
  • NSKP :n keskuskomitean politbyroon jäsen, Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri V. V. Shcherbitsky  - oli Dnepropetrovskin alueellisen puoluekomitean ensimmäinen sihteeri;
  • Neuvostoliiton IT -ministerineuvoston varapuheenjohtaja Novikov  , valmistunut Dnepropetrovskin metallurgisesta instituutista;
  • N. A. Shchelokov , Neuvostoliiton sisäministeri  , valmistunut Dnepropetrovskin metallurgisesta instituutista;
  • Neuvostoliiton KGB:n ensimmäinen varapuheenjohtaja G. K. Tsinev  - valmistunut Dnepropetrovskin metallurgisesta instituutista;
  • NSKP:n keskuskomitean pääsihteerin assistentti AI Blatov  , valmistunut Dnepropetrovskin metallurgisesta instituutista;
  • Pääsihteerin sihteeristön päällikkö G. E. Tsukanov  , valmistunut Dneprodzerzhinskin metallurgisesta instituutista, työskenteli useita vuosia insinöörinä Dnepropetrovskissa;
  • TSKP:n keskuskomitean pääsihteeri K. U. Chernenko  - oli Brežnevin johdolla Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean propaganda- ja agitaatioosaston päällikkö;
  • TSKP :n keskuskomitean tiedeosaston johtaja S. P. Trapeznikov  - oli Moldovan keskuskomitean alaisen korkeamman puoluekoulun johtaja;
  • Neuvostoliiton KGB:n ensimmäinen varapuheenjohtaja Armeijan kenraali S. K. Tsvigun  - oli Moldovan SSR:n KGB:n varapuheenjohtaja

MS Voslensky ilmaisee näkemyksensä, että johtavien henkilöiden valinnalla henkilökohtaisen tuttavuuden ja yhteisön perusteella pyrittiin vahvistamaan Brežnevin henkilökohtaista vaikutusvaltaa nomenklatuurin riveissä [195] .

Toinen Brežnevin henkilöstöpolitiikan tyypillinen piirre oli henkilöstön irrottamattomuus: tapaukset, joissa johtajat pitivät virkojaan useita vuosikymmeniä, yleistyivät.

Määrätyt sotilasarvot

  • panssarijoukkojen luutnantti - katso tämä artikkeli,
  • reservin rykmentin komissaari - 16. syyskuuta 1941 [65] [66] [196] ,
  • Prikaatikomissari - 26. joulukuuta 1941 [197] ,
  • eversti - 15. joulukuuta 1942 [198] [199] ,
  • kenraalimajuri - 2. marraskuuta 1944 [200] [201] ,
  • kenraaliluutnantti - 4. elokuuta 1953 [114] [115] ,
  • Armeijan kenraali - 21. maaliskuuta 1974 [202] ,
  • Neuvostoliiton marsalkka - 7. toukokuuta 1976 [203]

Leonid Brežnev ja veteraanit

Vuonna 1965, kun maa juhli voiton vuosipäivää, 9. toukokuuta tuli vapaapäivä. Voitonpäivästä tuli vähitellen toinen yleinen vapaapäivä Suuren lokakuun sosialistisen vallankumouksen jälkeen . Brežnevin aloitteesta vuonna 1965 Punaisella torilla pidettiin sotilasparaati ja Tuntemattoman sotilaan hauta avattiin . Lisäksi suuren isänmaallisen sodan veteraanien etuja laajennettiin merkittävästi, ja myös veteraanien joukkoa laajennettiin [204] .

Palkinnot ja kunnianimet

Perhe

Leonid Iljitš oli naimisissa Victoria Petrovna Brezhnevan (s. Denisova, 1907-1995, kotoisin Belgorodista ) kanssa joulukuun 11. päivästä 1927 hänen kuolemaansa asti.

Valmistuttuaan koulusta Victoria Petrovna tuli Kurskin lääketieteelliseen korkeakouluun. Vuonna 1925 hän tapasi tanssissa korkeakoulun asuntolassa tulevan aviomiehensä Leonid Brežnevin. Tuolloin hän oli kolmatta vuottaan maanmittaus- ja metsätalousopistossa, ja Victoria oli ensimmäistä vuottaan lääketieteellisessä korkeakoulussa. Myöhemmin Brežnevin leski muistutti, että hän kutsui ensin tyttöystävänsä tanssimaan, mutta hän kieltäytyi, koska nuori mies ei osannut tanssia, ja Victoria suostui. Vuoden 1927 lopussa Leonid ja Victoria menivät naimisiin.

Heidän ensimmäinen lapsensa oli tytär Galina (1929-1998) ja toinen poika Juri (1933-2013), jolla oli poika Andrei (1961-2018), Leonid Iljitšin pojanpoika.

Tytär - Galina Leonidovna Brezhneva - oli yksi Neuvostoliiton eliitin skandaalimaisista hahmoista. Hänen aviomiehensä olivat: sirkustaiteilija, köydenkävelijä ja akrobaatti Jevgeni Milaev , illusionisti Igor Kio (avioliitto kesti 10 päivää), Neuvostoliiton apulaissisäministeri Juri Churbanov . He puhuivat Galina Brezhnevan läheisestä suhteesta balettitanssijaan, Neuvostoliiton kansantaiteilija Maris Liepaan . Mutta Galinan yhteyttä mustalaisnäyttelijä ja laulaja Boris Ivanovich Buryatse (1946-1987) pidetään skandaalimaisimpana. Galina Brezhnevan ainoa tytär ensimmäisestä avioliitostaan ​​Jevgeni Milajevin kanssa on Victoria Milajeva (Filippova; 1952-2018). Victoria Evgenievna Galina Filippovan tytär (syntynyt 1973) on L. I. Brežnevin lapsenlapsentytär.

Julkaisut

  • L. I. Brežnev . Muistoja (" Malaya Zemlya ", " Renessanssi ", " Tselina "). -päiväkirja. " Uusi maailma ", 1978, nro 2, 5, 11.
  • L. I. Brežnev . Muistoja (Luku 1 "Elämä tehtaan pillillä". Luku 2 "Isänmaan tunne". Luku 3 "Pieni maa". Luku 4 "Renessanssi". Luku 5 "Moldovan kevät". Luku 6 "Neitsytmaat". Luku 7 "Kosminen lokakuu" Luku 8 "Sana kommunisteista"). M.: IPL , 1983.
  • L. I. Brežnev . Työ- ja päiväkirjamerkinnät: 3 osassa / Vol. 1: L. I. Brezhnev . Työ- ja päiväkirjamerkinnät. 1964-1982; T. 2: L. I. Brežnev . L. I. Brežnevin vastaanoton sihteerien pöytäkirjat. 1965-1982; T. 3: L. I. Brežnev . Työ- ja päiväkirjamerkinnät. 1944-1964 / Liittovaltion arkistovirasto , Venäjän federaation presidentin arkisto , Venäjän valtion nykyhistorian arkisto , Venäjän historiallinen seura , Saksan historiallinen instituutti Moskovassa ; resp. toim. S. V. Kudryashov; koonnut: A. S. Stepanov, A. V. Korotkov, mukana S. A. Melchin, M. Yu. Prozumenshchikov, Z. K. Vodopyanova, T. V. Domracheva, Yu. N. Muravyov. M.: Historiallinen kirjallisuus, 2016. Vol. 1. - 1264 s. - ISBN 978-5-9908943-1-0 ; T. 2. - 1232 s. - ISBN 978-5-9908943-2-7 ; T. 3. - 1072 s. - ISBN 978-5-9908943-3-4 .

Mielipiteet ja arviot

Brežnevin aikakaudella voidaan erottaa kaksi vaihetta, joista ensimmäinen oli erittäin onnistunut. Suurin osa Leonid Iljitš Brežnevin hallintokaudesta kutsutaan "kehittyneeksi sosialismiksi", koska tuolloin Kosyginin uudistus (1964-1976) toteutettiin onnistuneesti osittain, mikä antoi merkittävän sysäyksen Neuvostoliiton taloudelle. 1960-1970-luvuilla sosiaalinen bruttotuote kasvoi noin 350 %, teollisuustuotanto 485 %, maatalous 171 %. Kolhoosien työpäivät korvattiin kuukausittaisilla käteismaksuilla. Brežnevin aikana Neuvostoliitossa toteutettiin useita suuria infrastruktuuri- ja energiahankkeita. Sayano-Shushenskajan vesivoimalan ensimmäinen hydraulinen yksikkö asetettiin teolliseen kuormitukseen , kymmeniä muita vesivoimaloita, ydinreaktoreita, uusia teitä ja rautateitä, kemian-, metallurgisia ja koneenrakennuslaitoksia otettiin käyttöön [205] .

Brežnevin hallituskauden toista vaihetta kutsuttiin " pysähdyksen kaudeksi " (1977-1982). Tänä aikana tapahtui asteittainen pysähtyneisyys , tavarapulan lisääntyminen , väestön kuolleisuuden ja alkoholisoitumisen lisääntyminen sekä mellakoita . Paineet muihin sosialistisiin maihin lisääntyivät (erityisesti Afganistanin sodan (1979-1989) sotilaallinen tukahduttaminen), älymystön vaino (erityisesti I. Brodskin ja M. Šemjakinin pakkomuutto Leningradista , karkottaminen ) A. Solzhenitsyn (1974) ja akateemikko A. Saharovan maanpaossa ).

Levada Centerin huhtikuussa 2013 tekemien mielipidemittausten mukaan Venäjän kansalaiset arvioivat L. I. Brezhnevin paremmaksi kuin muut maan johtajat 1900-luvulla. 56% vastaajista suhtautui häneen myönteisesti, 29% - negatiivisesti. Toisella sijalla on Lenin (55 % ja 28 %). Häntä seuraavat Stalin (50 % ja 38 %), Nikolai II (48 % ja 21 %), Hruštšov (45 % ja 35 %), Jeltsin (22 % ja 64 %) ja Gorbatšov ( 22 % ja 65 %) . 206 ] [207]

Ilmeisestä heikkoudesta ja voimattomuudesta huolimatta , jotka ilmenivät selvästi Brežnevin elämän viimeisinä vuosina [208] , jotkut muistelijoiden kirjoittajat esittävät Brežnevin eri valossa. Niinpä SPRN :n ja SKKP :n pääsuunnittelijan mukaan vuosina 1970-1987. V. G. Repin Brežnev oli ainoa kaikista ylipäällikköistä , jonka kanssa hän tapasi pääsuunnittelijan työvuosien aikana ja joka " piti itselleen tarpeelliseksi käydä henkilökohtaista keskustelua pääsuunnittelijan kanssa ". Repinin mukaan Brežnev " osoitti myös aitoa kiinnostusta, esitti monia kysymyksiä, syventyi ongelmien ytimeen ja teki muutoksia valmisteltuun päätösluonnokseen kokouksen aikana ". Repinin mukaan " [Brežnevin] aktiivinen käytös erosi vahvasti muiden puolustusneuvoston jäsenten käyttäytymisestä . » [209]


M.S. Gorbatšovin valtaan tultua vuonna 1985 Brežnevin aikakautta alettiin kutsua " pysähdykseksi ", ja 1970-luvun loppua, jolloin Brežnev sai valtionpalkinnon toisensa jälkeen, kutsuttiin "pysähdyksen aikakauden kukoistukseksi", ilmentymäksi. puhallettava auktoriteetti. Toisin kuin stalinistinen "persoonallisuuskultti", Brežnevin aikakautta kutsuttiin " kultiksi ilman persoonallisuutta ". Brežnev-vuosina laajalle levinnyt virallista puheenvuoroa, jota yleisesti käytettiin lehdistössä, televisiossa ja radiossa, kritisoitiin: "Kiitos tästä alkuperäiselle keskuskomitealle ja henkilökohtaisesti toveri Brežneville." Kuitenkin kriisin alkaessa ja Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla Brežneviä ja "pysähdyksen aikakautta" kohtaan esitetty kritiikin aalto laantui jyrkästi [19] .

Brežnevin aikakauden varsinaisessa käytännössä ei ollut "paluuta Staliniin", toisin kuin länsimaisessa ja modernissa venäläisessä kirjallisuudessa laajalle levinneille mielipiteille. Ja toisinajattelijoiden vastaisten poliittisten sortotoimien laajuudessa Hruštšovin hallinto on suhteettoman lähempänä Stalinia kuin Brežnevin hallintoa. Jos Hruštšovin aikana useita tuhansia ihmisiä tuomittiin "neuvostonvastaisesta" agitaatiosta ja propagandasta, niin Brežnevin aikakaudella kymmeniä [210] .

Muisti

Muistin säilyttämistä koskeva asetus

18. marraskuuta 1982 annettiin NKP:n keskuskomitean, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston ja Neuvostoliiton ministerineuvoston yhteinen päätös "Leonid Iljitš Brežnevin muiston säilyttämisestä" [211] . Sen mukaisesti useat esineet (Naberezhnye Chelnyn kaupunki, kaupunginosat, aukiot, yritykset ja organisaatiot, sotilasyksiköt, laivat jne.) nimettiin uudelleen tai saivat lisänimen Brežnevin kunniaksi [212] .

Naberezhnye Chelny [211] ( Tatar ASSR ) kaupunki, jossa KamAZ sijaitsee, nimettiin uudelleen Brežneviksi . Vuonna 1988 entinen nimi palautettiin kaupungille [213] [214] .

Kaksi kaupunginosaa ( Moskovan Cheryomushkinsky-alue ja Dneprodzerzhinskin Zavodskoin alue ) nimettiin uudelleen Brežnevskin alueeksi [211] . Cheryomushkinsky-alue palautti entisen nimensä vuonna 1988 [214] ja Zavodskoy - 1990-luvulla [215] .

Brežnevin nimi annettiin Tähtikaupungille (täten sen virallinen nimi oli "L. I. Brezhnevin mukaan nimetty tähtikaupunki") [211] . Vuodesta 1988 lähtien Star City on lakannut käyttämästä Brežnevin nimeä [216] .

Tuotantoyritykset: Oskolin sähkömetallurginen tehdas , PO "Eteläinen koneenrakennustehdas" , Novorossiyskin sementtitehdas, Volgodonskin ydinvoimatekniikan tuotantoyhdistys , Nurek HPP .

Maatalousyritykset: Kazakstanin SSR:n Kustanai-alueen neitsytsovhoosi (vuoteen 1982 asti ja vuodesta 1988 Borovskin piirin "Borovskoy"-valtiotila) ja Moldavian SSR:n Orhein piirin kolhoosi "Vyatsanoue".

Koulutusorganisaatiot: Dnepropetrovskin metallurginen instituutti , puolustusministeriön korkeampi sotilaskoulu ; koulutustankkidivisioona, jossa L. I. Brežnev palveli (sotilasyksikkö 21250, nyt 212. kaartipiirin Wienin Leninin ritarikunta ja Kutuzovin nuorempien asiantuntijoiden koulutuskeskus (tankkijoukot) kenraaliluutnantti I. N. Russijanovin mukaan); Dneprodzerzhinskin kaupungin lukio numero 1.

Merialukset: ydinjäänmurtaja "Arktika" , laivaston alus , merimatkustaja-alus (vuoteen 1982 ja vuodesta 1989 "Karelia").

Kadut ja aukiot

NSKP:n keskuskomitean päätöksen mukaan Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajisto ja Neuvostoliiton ministerineuvosto 18.11.1982 nimettiin Brežnevin kunniaksi uudelleen "yhdeksi uudeksi aukioksi 18.11.1982". Moskova , Leningrad , Kiova , Alma-Ata ja Dnepropetrovsk " [211] .

  • Moskovassa Brežnev-aukio nimettiin Profsojuznaja- ja Garibaldi -katujen risteykseen [217] . NSKP:n Moskovan kaupunginkomitean toimisto antoi 23. joulukuuta 1987 päätöslauselman, joka sisälsi tuen Moskovan kaupungin kansanedustajien neuvoston ehdotukselle "nimen "Leonid Iljitš Brezhnev Square" poistamisesta Moskovassa ja muistolaatan ja -taulujen purkaminen selittävällä tekstillä" ja pyyntö NSKP:n keskuskomitealle, että myös tämä kysymys otettaisiin huomioon [218] . Vuodesta 1988 lähtien tämä nimi on kadonnut kartoista ja kylteistä, ja Brežnevin muistomerkki on poistettu aukiolta.
  • Leningradissa tämä nimi annettiin Krasnogvardeyskaya-aukiolle (vuonna 1988 entinen nimi palautettiin) [214] .
  • Kiovassa Brežnevin aukiosta tuli entinen Uritsky-aukio (vuonna 1988 nimi Solomenskaja palautettiin ).
  • Alma-Atassa Uusi aukio nimettiin uudelleen Brežnevin aukioksi (vuonna 1988 se palautettiin entiseen nimeensä [219] ja vuodesta 1990 lähtien sitä on virallisesti kutsuttu Tasavallan aukioksi ).

Muu

Monumentit ja laatat

  • Brežnevin haudalle Kremlin muurin lähelle pystytettiin graniittinen rintakuva [180] .
  • Rinnat pystytettiin Moskovaan ja Vladimiriin [180] .
  • Kamenskoje -kaupungissa (1936-2016 - Dneprodzerzhinsk), jossa L. I. Brežnev syntyi ja vietti nuoruutensa, Vapauttajien aukiolla (entinen Oktyabrskaya) on NKP:n keskuskomitean pääsihteerin pronssinen rintakuva [ 228] , asennettu kotimaahansa vuonna 1976 kahdesti sankariksi (Neuvostoliiton ja sosialistisen työvoiman), kuten Neuvostoliitossa oletettiin.
  • Dnipron valtion teknisen yliopiston rakennukseen Gymnasichesky Prospektin (entinen Pelina) varrella, jossa L. I. Brezhnev opiskeli vuosina 1931–1935, asennettiin muistolaatta vastaavalla tekstillä ja pääsihteerin bareljeefilla.
  • 16. syyskuuta 2004 L. I. Brežnevin muistomerkki avattiin Novorossiiskissa Neuvostoliiton ja Novorossiyskin tasavallan katujen risteyksessä. Monumentin kirjoittaja on krasnodarilainen kuvanveistäjä Nikolai Bugaev. Novorossiyskin viranomaiset huomauttavat, että Leonid Iljitš teki kerran paljon kaupungin, sataman ja laivayhtiön hyväksi. Kuvanveistäjä kuvasi nuorta, energistä pääsihteeriä kävelemässä kaupungin halki puvussa, ilman palkintoja, viitta selässään. Veistoksen työnimi oli "Man Walking in the City" [229] .

  • Brežnevin muistomerkki Novorossiiskissa

  • Muistolaatta Moskovan Kutuzovski prospektin talosta, jossa Brežnev asui. Berliinin muurin museo

  • Muistolaatta Dneprin yliopistossa Kamianskessa

  • Muistolaatta Dneprissä Krutogornyin laskeutuessa

  • Vuonna 2006 Dnepropetrovskin kaupungissa Brežnevin syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi muistolaatta asennettiin Rogaleva Street 1:n talon seinälle, jossa hän asui 1940-luvun lopulla - 1950-luvun alussa . 230] . Vuodesta 1982 lähtien Brežnevin nimeä Dnepropetrovskissa on kantanut yksi kaupungin keskustan aukioista, Metallurgical Institute , sekä Yuzhny Machine-Building Plant -tuotantoyhdistys (kaikki nimet peruutettiin 1980-luvun lopulla). Kaupunginvaltuusto nimesi kadun 25. tammikuuta 2012 Brežnevin mukaan. Vuonna 2016 katu nimettiin uudelleen kommunikaation yhteydessä.
  • 19. joulukuuta 2013 Moskovassa, osoitteessa 26 Kutuzovsky Prospekt , jossa Brežnev asui noin 30 vuotta, kunnostettiin vuonna 1991 purettu muistolaatta [231] .

Filatelia

Taiteessa

Elokuvan inkarnaatiot

Dokumentit

  • Muisto ikuisesti, 1975. Ohjaaja ja käsikirjoittaja D. Firsova . Operaattorit: TSSDF-operaattorit, kuuluttaja: Hlebnikov A. [3]
  • Roman Karmenin dokumenttielokuva " Suuri isänmaallinen sota ", Yhdysvaltain lipputuloissa tämä elokuva julkaistiin nimellä "Unknown War"
    (jaksot).
  • "Hero City Novorossiysk" (1974). Operaattorit: Akkuratov E., Mikosha V., Leongardt Yu.
  • Dokumenttielokuva "Leonid Brezhnev" sarjasta " Neuvostoliiton elämäkerrat ", NTV (2011).
  • Historialliset kronikat Nikolai Svanidzen kanssa, 68. sarja. "1966 - Leonid Brežnev"
  • "Venäjän toinen vallankumous" - BBC (1991)

Asiakirjat

  • Henkilökohtainen arkki L. I. Brežnevin henkilöstöasiakirjoille 25. lokakuuta 1942

  • 27. maaliskuuta 1942 päivätty palkintolomake L. I. Brežnevin myöntämisestä Punaisen tähden ritarikunnan kunniaksi

  • 18. syyskuuta 1943 päivätty palkintolomake L. I. Brežnevin myöntämisestä Isänmaallisen sodan ritarikunnan 1. asteen kunniamerkillä

  • Leonid Brežnevin passi, 1947

  • Juhlakortti L. I. Brežnev 1973

Katso myös

Muistiinpanot

Kommentit
  1. ↑ 1.3.1918 alkaen vanhasta tyylistä uuteen siirtyessä uudet syntymäajat piti kirjata (uudelleenkirjoittaa) asiakirjoihin, mutta käytännössä usein jätettiin ne syntymäajat, jotka merkittiin syntymärekistereihin. .
  2. ↑ Vuosina 1936-2016 - Dneprodzerzhinsk
  3. ↑ Nämä henkilöt työskentelivät samanaikaisesti Brežnevin kanssa Moldovassa ja Dnepropetrovskissa muodostaen nimistössä niin kutsutun " Dnepropetrovsk-Moldovan klaanin " . Neuvostoliiton tunnetun nomenklatuurin tutkijan M. S. Voslenskyn mukaan juuri tämä seikka selittää heidän nimityksensä korkeisiin tehtäviin Neuvostoliiton johdossa Brežnevin tullessa NSKP :n keskuskomitean pääsihteerin virkaan. ( Mihail Voslenski. " Nomenklatuura " Luku 6).
Lähteet
  1. ↑ Brežnev Leonid  Iljitš // Brasos - Vesh. - M  .: Soviet Encyclopedia, 1971. - S. 17. - ( Great Soviet Encyclopedia  : [30 osassa]  / päätoimittaja A. M. Prokhorov  ; 1969-1978, v. 4).
  2. ↑ 1 2 Great Russian Encyclopedia , M., Great Russian Encyclopedia , 2006, osa 4, s. 185.
  3. ↑ Neuvostoliiton marsalkat. Henkilökohtaisista asioista kerrotaan. M., kustantamo "Suosikkikirja", 1996, s. kahdeksantoista.
  4. ↑ Leonid Iljitš Brežnev . Haettu 7. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 9. marraskuuta 2013.
  5. ↑ Neuvostoliiton PVS:n asetuksella 9. lokakuuta 1942 ja NPO:n määräyksellä nro 307 9. lokakuuta 1942 komissaarien instituutio lakkautettiin ja sen tilalle otettiin poliittisen upseerin virka.
  6. ↑ Luettelo Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kolmannen kokouksen kansanedustajista
  7. ↑ Luettelo Neuvostoliiton korkeimman neuvoston 4. kokouksen kansanedustajista
  8. ↑ Luettelo 5. kokouksen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajaista
  9. ↑ Luettelo kuudennen kokouksen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajaista (pääsemätön linkki) . Haettu 21. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 5. joulukuuta 2012. 
  10. ↑ Luettelo 7. kokouksen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajaista
  11. ↑ Luettelo Neuvostoliiton korkeimman neuvoston 8. kokouksen kansanedustajista
  12. ↑ 1 2 Luettelo Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajaista 9. kokouksessa
  13. ↑ Luettelo 10. kokouksen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajaista . Haettu 18. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 10. heinäkuuta 2013.
  14. ↑ D. F. Ustinovin ehdotuksesta asetusta ei julkaistu välittömästi hänen nimityksensä jälkeen puolustusministeriksi [1] Arkistokopio 20. maaliskuuta 2007 Wayback Machinessa
  15. ↑ "Tulokset" nro 43 (30.10.2001) Tuntematon Brežnev
  16. ↑ Kirjailija Brežnevin voitto
  17. ↑ Sosialistisen työn sankarin arvonimi myönnettiin osallistumisesta avaruusohjelmaan.
  18. ↑ 60-vuotisjuhlan yhteydessä.
  19. ↑ 1 2 3 Brežneville myönnettiin Voiton ritarikunta takautuvasti . radiovesti.ru. Haettu: 7.12.2019.
  20. ↑ Marsalkka Brežnevin palkintojen mysteerit
  21. ↑ L. I. Brežnevin vuonna 1945 kirjoitetusta omaelämäkerrasta "... Isä työskenteli 42 vuotta tehtaalla valssaamoissa, kuoli vuonna 1937 ...". RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1197. L. 6.
  22. ↑ 1 2 3 Omaelämäkerta L.I. Brežnev. [1945 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivänä.] . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  23. ↑ Leonid Iljitš Brežnev Elämä tehdaspillin mukaan - Elämä tehtaan pillin mukaan . www.e-reading.club. Haettu: 7.12.2019.
  24. ↑ L. I. Brežnevin vuonna 1945 kirjoitetusta omaelämäkerrasta "... veli [työstää] Dneprodzerzhinskin kaupunginkomitean sihteerinä ...". RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1197. L. 6.
  25. ↑ L. I. Brežnevin omaelämäkerrasta, jonka hän kirjoitti vuonna 1945, "Siskoni työskentelee tehtaalla ...". RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1197. L. 6.
  26. ↑ "Esivarusmiehen L. I. Brežnevin tilikirjassa", joka on päivätty 5.10.1928, kohdassa 6 "Kansallisuus ja äidinkieli" on kirjoitettu - "Suurvenäläinen " . GASO. F. R-160. Op. 1l. D. 103. L. 6. Ja 18.11.1929 päivätyssä NSKP:n jäsenen rekisteröintikortissa (b) myös kohdassa 4. "Kansakunta" on kirjoitettu "Suurvenäläinen " ja kohtaan 5. " Äidinkieli" - "ukraina" on yliviivattu ja "venäjä" on kirjoitettu päälle. TsDOOSO. F. 4. Op. 17. D. 22. L. 256.
  27. ↑ 1 2 Esivarusmiehen L.I. Brežnev. 5. lokakuuta 1928 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  28. ↑ NKP:n jäsenen rekisteröintikortti (b) Brežnev Leonid Iljitš. | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  29. ↑ tuntematon. Englanti: Brezhnev LI:n passi vuodelta 1947 (11.6.1947). Haettu: 7.12.2019.
  30. ↑ https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ru/a/ac/Brezhnev_LI_ListKadr_1942.jpg
  31. ↑ https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/d/db/Brezhnev_LI_OrKrZn_NagrList_1942.jpg?uselang=ru
  32. ↑ "NSK:n keskuskomitean uutisia", nro 7 (306) kesäkuu 1990
  33. ↑ L. I. Brežnev. Muistoja: elämää tehtaan pillissä. Polit. kirjallisuus, M., 1981. S. 7.
  34. ↑ Devyatov S. V., Kotelenets E. A., Savrusheva K. Ts . Venäjän historia. Lyhyt kurssi. Opastus. Kustantaja "Prospect", 2015 - 123 s.
  35. ↑ RGANI. F. 80. Op. 2. D. 277. L. 18.
  36. ↑ Tuntematon Brežnev | Belogoryen kronikka . Haettu: 7.12.2019.
  37. ↑ Brežnevin jälki Vitebskin alueella (kysely) . Sanomalehti "Vitebsk Courier" (27. elokuuta 2014). Haettu: 25.2.2019.
  38. ↑ Järkevyyden rajoissa . Belarus Today (13. helmikuuta 2009). Haettu: 7.12.2019.
  39. ↑ "Ote Sverdlovskin aluehallinnon tilauksesta nro 28, päivätty 31. maaliskuuta 1928, s. 8. Gr.: Annenkova I.F., Brezhneva L.I. , Kameneva [], Silaeva A.L., Ukhina Yu T. 1. huhtikuuta tänä vuonna harkita hyväksytyksi maanmittausmiehiin, ja toimen mukaan määrätty ylläpitopalkka Varajäsen Zamzavokrza Golovachev. F. R-160. Op. 1l. D. 103. L. 5.
  40. ↑ 1 2 Pöytäkirja nro 85 bolshevikkien kommunistisen puolueen Sverdlovskin piirikomitean toimiston kokouksesta, kohta 9 L.I. Brežnev piirin maahallinnon (OKRZU) maanhoidon osaston päälliköksi. 13. helmikuuta 1930 | Brežnev. Syntymän 110-vuotispäivänä. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  41. ↑ Ote bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen Sverdlovskin piirikomitean toimiston pöytäkirjasta nro 85 "9". Hyväksy pää. Maanhoidon laitos OKRZU toveri. Brežnev, muistutti hänet Bisertin alueelta. NSKP:n OK:n sihteeri (b) - Narimanov. 13.02.1930 TsDOOSO. F. 6. Op. 1. D. 1992. L. 114.
  42. ↑ Bolshevikkien kommunistisen puolueen liittovaltion Sverdlovskin piirikomitean liittovaltion kommunistisen puolueen Bisertin piirikomitealle lähetetty viesti L.I. Brežnev töihin piirikunnan maahallitukseen. 20. helmikuuta 1930 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  43. ↑ NKP:n jäsenen (b) Brežnevin rekisteröintikortista 18.11.1929 nro 2871 "... 9). ehdokkaiden joukkoon tuloaika - 9.10.1929 10). Mikä kokemus hyväksyttiin - kaksi vuotta ... ". TsDOOSO. F. 4. Op. 17. D. 22. L. 256.
  44. ↑ Pöytäkirja nro 44 bolshevikkien kommunistisen puolueen liittovaltion Bisertin piirikomitean toimiston kokouksesta, kohta nro 9 RCP:n jäseneksi ottamisesta (b) L.I. Brežnevillä 2 vuoden ehdokaskokemus. | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  45. ↑ 1 2 Tutkintotodistuksesta, jonka on myöntänyt gr. Brežnev Leonid Iljitš, koska hänet siirrettiin Moskovan koneenrakennusinstituutista syyskuussa 1931 ja hän valmistui tammikuussa 1935 Arsenitševin nimestä Kamensky-metallurgisesta instituutista lämpö- ja sähköalan tutkinnolla ja 5.5.1935 hän sai tutkinnon. - insinööri- lämpövoimalaitos. Val-Kamensky. RGANI F. 80. Op. 1. D. 1196. L. 2.
  46. ↑ 1 2 3 Kopio L.I.:n tutkintotodistuksesta. Brežnevin metallurginen instituutti. Arsenichev Kamenskoyen kaupungissa ja myönsi hänelle lämpövoimainsinöörin pätevyyden. 5. toukokuuta 1935 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  47. ↑ Brežnev L. I.:n tutkintotodistuksesta, joka annettiin hänelle 5. toukokuuta 1935 "... gr. L. I. Brežnev valmistui lämpövoimainsinööriksi. RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1196. L. 2-2v.
  48. ↑ L. I. Brežnevin omaelämäkerrasta, jonka hän kirjoitti vuonna 1945. ”Vuonna 1935 hän valmistui instituutista ja työskenteli vuoropäällikkönä Power Shopissa nimetyssä tehtaassa. Dzeržinski". RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1197. L. 6.
  49. ↑ L. I. Brežnevin palveluspöytäkirjasta SA:n poliittisen kokoonpanon muistikortista. "Dneprodzerzhinsky GVK kutsui lokakuussa 1935 ja palveli lokakuuhun 1937 ... DVK:n panssarirykmentin komppanian poliittinen ohjaaja ..."
  50. ↑ 1 2 Leonid Iljitš Brežnevin elämäkerta . RIA Novosti (20121110T0900+0400). Haettu: 7.12.2019.
  51. ↑ Grigori Petrovitš Pelin (1881-1919) - Dneprin metallurgisen tehtaan hitsaaja, Mustanmeren laivaston merimiehistä, bolshevikki, punakaartin paikallisen yksikön päällikkö teini-ikäisen murhasta, paikalliset asukkaat lynkattiin Pelin ja tappoi hänet. G.P. Pelinin kuoleman jälkeen paikalliset neuvostoviranomaiset nimesivät Gymnazichesky Prospektin hänen mukaansa; vuonna 2016 entinen nimi Gimnasichesky palautettiin kadulle.
  52. ↑ Dneprodzerzhinskissä Leonid Brežnev siivosi elämäkertansa . Haettu 7. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 12. syyskuuta 2014.
  53. ↑ KP (b) U:n aluekomitean toimiston päätöksellä 14.5.1938 hänet nimitettiin Sovtorgin päälliköksi KP (b) U:n aluekomitean osastolta, ja 07. /20/1938 hänet hyväksyttiin. RGANI. F. 80. Op. 108. D. 4. L. 83.
  54. ↑ L.I.:n hyväksymistodistus. Brežnevin pää. Ukrainan kommunistisen puolueen aluekomitean (b) ala. 20. heinäkuuta 1938 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  55. ↑ Ote Ukrainan kommunistisen puolueen (b) Dnepropetrovskin aluekomitean täysistunnon pöytäkirjasta "Ukrainan kommunistisen puolueen aluekomitean (b) propagandan sihteeristä". 7. helmikuuta 1939 RGANI | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  56. ↑ Ote Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon kokouksen pöytäkirjasta nro 3, päivätty 23. toukokuuta 1939 ”...s. 26. ... toveri Brežnev L. I. - Dnepropetrovskin alueellisen propaganda- ja agitaatiokomitean sihteeri. RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1200. L. 4.
  57. ↑ Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon päätös "Dnepropetrovskin aluekomitean sihteereistä". 23. toukokuuta 1939 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  58. ↑ Ote KP:n aluekomitean työvaliokunnan kokouksen pöytäkirjasta nro 1 (b) U, päivätty 3.10.1940 “Valittu yksimielisesti KP:n aluekomitean työvaliokunnan jäseneksi ( b) U: toveri. Brežnev L. I. - CP (b) U:n aluekomitean sihteeri propagandasta ja agitaatiosta. RGANI. F. 5. Op. 108. D. 4. L. 86.
  59. ↑ Ote CP (b) U:n Dnepropetrovskin aluekomitean täysistunnon kokouksen pöytäkirjasta "KP (b) U:n propagandan ja agitoinnin aluekomitean sihteeristä". 10. maaliskuuta 1940 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  60. ↑ Dnepropetrovskin KP(b) U:n kuudennessa täysistunnossa, joka pidettiin 24.-25.3.1941, pöytäkirjassa ”KP(b) U:n puolustusteollisuuden aluekomitean sihteeristä” kirjoitettiin. - "Valittu toveri. BREZHNEV Leonid Iljitš CP(b)U:n puolustusteollisuuden aluekomitean sihteeriksi vapauttamalla hänet KP(b)U:n aluekomitean kolmannen sihteerin tehtävistä. CP(b)U:N ALUEKOMITUN SIHTEERI (ZADIONCHENKO)." RGANI. F. 5. Op. 108. D.4. l. 87.
  61. ↑ Ote CP (b) U:n Dnepropetrovskin aluekomitean täysistunnon kokouksen pöytäkirjasta "Ukrainan kommunistisen puolueen (b) puolustusteollisuuden aluekomitean sihteeristä". 24. maaliskuuta 1941 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  62. ↑ L. I. Brežnevin palveluspöytäkirjasta SA:n poliittisen kokoonpanon muistikortista: "... TsAMO.
  63. ↑ ”Etelärintaman päämajaan l/s nro 003 23.7.1941 päivätty määräys Brežnev L. I:n nimittämisestä ei ole sotilasarvoa - hän on erikoisryhmän päällikkö, palkka 1600 ruplaa. ... Ilmoittautuminen 10.VII.1941 alkaen Syy: Käsky rintamajoukkoon nro 0012 7.19.1941. TsAMO. F. 228. Op. 718. D. 6. L. 57-58.
  64. ↑ Etelärintaman esikunnalle annettu määräys henkilöstöstä nro 003, 23. heinäkuuta 1941, Brežnev Leonid Iljitšin nimittämisestä Etelärintaman sotaneuvoston erityistyöryhmän päälliköksi | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  65. ↑ 1 2 Neuvostoliiton NPO:n määräys nro 02714, päivätty 16.9.1941 "Brežnev Leonid Iljitš - Reservin rykmenttikomisaari, entinen kommunistisen puolueen (b)U:n Dnepropetrovskin aluekomitean 3. sihteeri, nimitetään Etelärintaman poliittisen osaston apulaisjohtaja. Sijainen NKO Neuvostoliiton armeijan komissaari 1. arvo L. Mekhlis. TsAMO. F. 33. Op. 11484. D. 82. L. 119.
  66. ↑ 1 2 Neuvostoliiton puolustusvoimien kansankomissaarin määräys nro 02714, 16. syyskuuta 1941, reservin rykmenttikomissaarin Brežnev Leonid Iljitšin nimittämisestä Etelärintaman poliittisen osaston apulaispäälliköksi | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  67. ↑ Puna-armeijan poliittisen pääosaston päällikön Shcherbakovin käsky nro 0708, 8.10.1942 TsAMO. F. 32. Op. 11296. D. 221. L. 8.
  68. ↑ Puna-armeijan poliittisen pääosaston päällikön määräys nro 0708, 10. elokuuta 1942, prikaatikomisaari Brežnev Leonid Iljitšin nimittämisestä Pohjois-Kaukasian rintaman poliittisen osaston apulaispäälliköksi. | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  69. ↑ Pohjois-Kaukasian rintaman asevoimien rintaman käsky nro 53 / n, päivätty 16.3.1943. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2012. TsAMO f. 33, op. 686044, yksikkö harjanne 1781, tietuenumero: 19183611
  70. ↑ Neuvostoliiton NPO:n määräys nro 02297, päivätty 1. huhtikuuta 1943 "Brežnev L.I. - eversti, entinen varajäsen. aikaisin PU ChGV SKF, nimittää PO 18 A:n johtaja. Venäjän TsAMO. F. 33. Op. 11484. D. 205. L. 589.
  71. ↑ Puolustusvoimien kansankomissaarin käsky nro 02297 eversti L.I. Brežnev 18. armeijan poliittisen osaston päälliköksi. 1. huhtikuuta 1943 | Brežnev. Syntymän 110-vuotispäivänä. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  72. ↑ Brežnev Leonid Iljitš, Punaisen lipun ritarikunta :: Asiakirja palkinnosta :: Kansan muisto . pamyat-naroda.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  73. ↑ Brežnev Leonid Iljitš, Punaisen tähden ritarikunta :: Asiakirja palkinnosta :: Kansan muisto . pamyat-naroda.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  74. ↑ Oletettavasti syynä tähän oli E. A. Aizonin tuomitseminen. Katso [2]  (downlink) .
  75. ↑ Neuvostoliiton PVS:n asetuksella 9. lokakuuta 1942 ja NPO:n määräyksellä nro 307 9. lokakuuta 1942 komissaarien instituutio lakkautettiin ja sen sijaan otettiin käyttöön poliittisen upseerin virka. Ne sotilaat, jotka jäivät yksiköihin sertifioinnin aikana, alensivat arvoaan yhden askeleen.
  76. ↑ Brežnev Leonid Iljitš, Isänmaallisen sodan ritarikunta, I aste :: Palkintoasiakirja :: Kansan muisto . pamyat-naroda.ru. Käyttöönottopäivä: 20.4.2020.
  77. ↑ Red Star, 19. joulukuuta 2006 Pääsihteerin määräys arkistoitu 18. huhtikuuta 2010 Wayback Machinelle
  78. ↑ RGANIlla on valokuva vuodelta 1943, jossa Brežnev L.I. on sairaalassa. RGANI. F. 80. Op. 2. D. 278. L. 22.
  79. ↑ Brežnev Leonid Iljitš, Punaisen lipun ritarikunta :: Asiakirja palkinnosta :: Kansan muisto . pamyat-naroda.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  80. ↑ Brežnev Leonid Iljitš, Bogdan Hmelnitskin ritarikunta II aste :: Palkintoasiakirja :: Kansan muisto . pamyat-naroda.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  81. ↑ Brežnev Leonid Iljitš - poliitikon elämäkerta (pääsemätön linkki) . www.biografii.ru. Käyttöpäivä: 7. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 19. helmikuuta 2008. 
  82. ↑ 100 vuotta pysähtyneisyyden isästä / Lifestyle / Nezavisimaya Gazeta . www.ng.ru Haettu: 7.12.2019.
  83. ↑ Käsikirja  (pääsemätön linkki)
  84. ↑ Kesäkuusta 1945 lähtien hän oli 4. UkrF:n PU:n päällikkö, ja 7.9.1945 SVGK:n määräyksellä nro 140 hänet hyväksyttiin tähän virkaan. RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1199. L. 41.
  85. ↑ Karpaattien sotilaspiiri - Voronežin osavaltion yliopiston "Memory" -klubin sivu . samsv.narod.ru. Haettu: 7.12.2019.
  86. ↑ Bolshevikkien kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeristön päätös L. I. Brežnevin nimittämisestä PU Prikarpin johtajaksi. VO (pöytäkirja nro 229, kohta 342). RGASPI. F. 17. Op. 116. D. 226. L. 78.
  87. ↑ Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeristön päätös L.I. Brežnev Karpaattien sotilaspiirin poliittisen osaston päälliköksi. Pöytäkirja nro 229, s. 342 1. syyskuuta 1945 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  88. ↑ Venäjän TsAMO. F. 135. Op. 12776. D. 1289. L. 272-273.
  89. ↑ Luettelo 4. Ukrainan rintaman konsolidoidun rykmentin puoluejärjestäjistä, jotka olivat matkalla Moskovaan Voiton paraatille. 30. toukokuuta 1945 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  90. ↑ Luettelo 4. Ukrainan rintaman yhdistetyn rykmentin lippujen hankkimisesta Punaiselle torille paraatin päivänä. 8. kesäkuuta 1945 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  91. ↑ Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean päätös nro 264, 13.6.1946 RGASPI. F. 17. Op. 163. D. 1484. L. 55.
  92. ↑ Ote kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroon kokouksen pöytäkirjasta (b) U “On tt. Brežnev L.I. ja Matyushina F.S. L.I. Brežnev Ukrainan kommunistisen puolueen (b) Zaporozhyen aluekomitean ensimmäiseksi sihteeriksi. 28. elokuuta 1946 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  93. ↑ Yleensä olkahihnat hänen kotituhkaansa - Brežnev . www.e-reading.life. Haettu: 7.12.2019.
  94. ↑ Ote Ukrainan kommunistisen puolueen (b) Dnepropetrovskin aluekomitean toimiston pöytäkirjasta. "Toverista. Brežnev L. I. Hyväksy toveri. Brežnev Leonid Iljitš KP(b)U:n Dnipropetrovskin kaupunginkomitean ensimmäiseksi sihteeriksi, valittu KP(b)U:n Dnepropetrovskin kaupunginkomitean täysistunnossa. KP(b)U:n aluekomitean sihteeri. Kudinov. RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1199. L. 15.
  95. ↑ Ote kommunistisen puolueen Dnepropetrovskin aluekomitean toimiston kokouksen pöytäkirjasta (b) U "Toveri Brežnev L.I." L.I. Brežnev KP(b)U:n Dnepropetrovskin kaupunginkomitean ensimmäiseksi sihteeriksi. 16. huhtikuuta 1948 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  96. ↑ Valittiin KP(b) U:n Dneprin aluekomitean ensimmäiseksi sihteeriksi 8. puoluekonferenssissa. RGAPI. F.5. Op. 108. D. 4. L. 101.
  97. ↑ Ote CP (b) U:n Dnepropetrovskin aluekomitean toimiston kokouksen pöytäkirjasta "KP (b) U:n aluekomitean sihteerien valinta" L.I. Brežnev KP(b)U:n Dnepropetrovskin aluekomitean ensimmäiseksi sihteeriksi. 13. tammikuuta 1949 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  98. ↑ Pöytäkirjasta nro 511, päivätty 16.6.1950 - kohdat 256 ja 257. RGASPI. F. 17. Op. 116. D. 517. L. 55.
  99. ↑ Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeristön päätöslauselma L.I. Brežnev (pöytäkirja nro 511, s. 256), N.N. Shatalin ja L.I. Brežnev Moldavian puoluejärjestölle (pöytäkirja nro 511, s. 257). 16. kesäkuuta 1950 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  100. ↑ Kyselylomake L.I. Brežnev, Moldovan kommunistisen puolueen III kongressin (b) edustaja, jolla on ratkaiseva äänioikeus. 1. maaliskuuta 1951 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  101. ↑ Ote Moldovan keskuskomitean (b) ensimmäisen täysistunnon kokouksen pöytäkirjasta, päivätty 2. huhtikuuta 1951 “Valittu toveri. Brežnev Leonid Iljitš. Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeri (b) Gorban. RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1199. L. 33.
  102. ↑ Ote Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean täysistunnon kokouksesta "Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisestä sihteeristä (b)". 2. huhtikuuta 1951 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  103. ↑ TSKP:n keskuskomitean täysistunnon pöytäkirjan nro 1 otteesta 16.10.1952 "10 Valitaan: ... b) puheenjohtajiston jäsenehdokas ... Brežnev L. I .. 3) NSKP:n keskuskomitean sihteeristö ... Brežnev L. I ... ". RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1200. L. 23.
  104. ↑ NSKP:n keskuskomitean täysistunnon päätös "NSKP:n keskuskomitean toimeenpanevien elinten vaalit". 16. lokakuuta 1952 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  105. ↑ NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston kokouksen pöytäkirja nro 1 "Työtehtävien jakamisesta NSKP:n keskuskomitean sihteerien kesken". 18. lokakuuta 1952 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  106. ↑ Pöytäkirja nro 13 NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston puheenjohtajiston kokouksesta "NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajuudesta ja NSKP:n keskuskomitean sihteereistä". 4.-5. maaliskuuta 1953 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  107. ↑ 1 2 Venäjän federaation presidentin arkisto. F. 3. Op. 50. D. 13. L. 185-188.
  108. ↑ Brežnev - Leonid Mlechin, s. 139 . Haettu 2. maaliskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 9. maaliskuuta 2013.
  109. ↑ Neuvostoliiton puolustusministeriön käsky nro 01607, päivätty 21. toukokuuta 1953. Palveluspöytäkirjasta. Venäjän TsAMO. SA:n poliittinen henkilöstökortti.
  110. ↑ Neuvostoliiton puolustusministerin määräys nro 01607. 21. toukokuuta 1953 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  111. ↑ Sudoplatov P.A. Erikoisoperaatiot. Lubjanka ja Kreml 1930-1950 . militera.lib.ru. Haettu: 7.12.2019.
  112. ↑ Moskalenkon muistelmista.  (linkki ei saatavilla)
  113. ↑ "Vapautettu tehtävästään, koska hänet valittiin Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean toiseksi sihteeriksi Neuvostoliiton armeijan kaadereissa jäljellä olevien kanssa", Neuvostoliiton puolustusministeriön määräys nro 01181, 03/ 05/1954 Palveluspöytäkirjasta Venäjän TsAMO. Kartta SA:n poliittisesta kokoonpanosta.
  114. ↑ 1 2 Neuvostoliiton ministerineuvoston asetus nro 02064, 8/04/1953 Palveluspöytäkirjasta. Venäjän TsAMO. Kartta SA:n poliittisesta kokoonpanosta.
  115. ↑ 1 2 Neuvostoliiton ministerineuvoston asetus nro 2064 "Kenraaliluutnantin sotilasarvon myöntämisestä toveri Brežnev L.I." 4. elokuuta 1953 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  116. ↑ Ote Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean täysistunnon pöytäkirjasta Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean toisen sihteerin valinnasta. 19. helmikuuta 1954 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  117. ↑ TSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston päätös "Toveri Brežnev L.I." 27. helmikuuta 1954 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  118. ↑ Ote Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean täysistunnon pöytäkirjasta 2.-6. elokuuta 1955 "... Valitaan Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri L. I. Brezhnev vapauttaen hänet toisen sihteerin tehtävästä." RGANI. F. 5. Op. 108. D. 4. L. 114.
  119. ↑ Ote Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean täysistunnon pöytäkirjasta "Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisestä sihteeristä". elokuu 1955 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  120. ↑ Vernyn kaupungin 150 vuotta. House of Golovizin (pääsemätön linkki) . Haettu 5. marraskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 5. marraskuuta 2018. 
  121. ↑ L.I. Brežnev mitalille "Neitsytmaiden kehittämisestä". 1957 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  122. ↑ Ote NSKP:n keskuskomitean täysistunnon pöytäkirjasta nro 1, päivätty 27. helmikuuta 1956, RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1200. L. 39-40.
  123. ↑ Tiedotusraportista NSKP:n keskuskomitean täysistunnosta (22-29.06.1957) - L. I. Brežnevin valinta NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston jäseneksi. RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1200. L. 44.
  124. ↑ Ote NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston pöytäkirjasta nro 279 "Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston puheenjohtajasta", päivätty 5.4.1960 "... tyydyttääkseen toveri Voroshilov K. E.:n pyynnön vapauttaa hänet Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston puheenjohtajan tehtävistä terveydellisistä syistä ... valita toveri Brežnev L. I. Neuvostoliiton asevoimien puheenjohtajiston puheenjohtajaksi. RGANI. F. 80. Op. 1. D. 1200. L. 49.
  125. ↑ Juuri Brežnevin erottaminen Neuvostoliiton PVS:n puheenjohtajan tehtävästä vauhditti valmisteluja Hruštšovin erottamiseksi virastaan.
  126. ↑ "Ranskalaisen koneen hyökkäys L. I. Brežnevin koneeseen". GA RF. F. R-7523. Op. 78. D. 66. L. 1.2.
  127. ↑ Otteita Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistölle lähetetyistä kirjeistä, jotka liittyvät ranskalaisen koneen hyökkäykseen L. I. Brežnevin koneeseen. helmikuuta 1961 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  128. ↑ L. I. Brežnevin puhe NKP:n XXII kongressissa
  129. ↑ L. I. Brežnev. Avaruus lokakuu. Lukuja kirjasta "Muistot" // Kaksintaistelu. - 2006. - Nro 51.
  130. ↑ Goryannikova V. F. V. D. Kalmykov - suunnittelija, tiedemies, ministeri
  131. ↑ 1 2 Jevgeni Zhirnov. Iljitšin väijytys . Kommersant (17. huhtikuuta 2006). Haettu: 5.1.2016.
  132. ↑ Aleksei Bogomolov. Katso Neuvostoliitto ... Ja kuole (pääsemätön linkki) . Top Secret (20. kesäkuuta 2011). Haettu 8. joulukuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 10. joulukuuta 2015. 
  133. ↑ Pjotr ​​Shelest. "Historian todellinen tuomio on vielä edessä." Muistelmat, päiväkirjat, asiakirjat, materiaalit / Toim. Y. Shapoval . - Kiova: Geneza, 2004. - S. 417. - ISBN 966-504-341-2
  134. ↑ Tiedotusviesti NSKP:n keskuskomitean täysistunnosta 14.10.1964
  135. ↑ Ote NSKP:n keskuskomitean täysistunnon 10.14.1964 päivätystä pöytäkirjasta nro 9 "... valitakseen L. I. Brežnevin NSKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi ... hyväksyttiin yksimielisesti. ". RGANI. F. 2. Op. 1. D. 752. L. 6-21.
  136. ↑ Oksana Khimich. Kongressi, joka käänsi Stalinin ylösalaisin // Moskovsky Komsomolets . - 2006. - nro 2036.   (Hoitopäivä: 24. syyskuuta 2010)
  137. ↑ 1 2 Musaelyan Vladimir . www.musaelian.ru Haettu: 7.12.2019.
  138. ↑ Neuvostoliiton marsalkat ja amiraalit
  139. ↑ Pavel Korobov. Vitali Vorotnikov: Brežnevin ja Gorbatšovin välillä . Tietokanta "Modern Russia", 18. lokakuuta 2004.   (Päivämäärä: 24. syyskuuta 2010)
  140. ↑ Medvedev R. A. Persoonallisuus ja aikakausi. Leonid Brežnevin poliittinen muotokuva. - M., 1991. - Prinssi. yksi.
  141. ↑ L. A. Molchanov L. I. Brežnev. Arkistoitu 28. joulukuuta 2007 Wayback Machine Encyclopedia of Cyril and Methodius -julkaisuun .  (Käytetty: 24. syyskuuta 2010)
  142. ↑ 24.5.1977 Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja N.V. Podgorny kirjoitti kirjeen NSKP:n keskuskomitean politbyroolle "... Iän ja terveydellisistä syistä johtuen ... pyydän teitä vapauttamaan minut tehtävistäni NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsen ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja eläkkeelle siirtymisen yhteydessä…”. AP RF. F. 3. Op. 67. D. 255. L. 14.
  143. ↑ L. I. Mlechin. Brežnev.
  144. ↑ Neuvostoliiton joukkojen saapuminen Tšekkoslovakiaan. elokuu 1968 (linkki ei saatavilla) . Käyttöpäivä: 28. syyskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 22. heinäkuuta 2015. 
  145. ↑ Chazov Jevgeni Ivanovitš. MITEN JOHTAJAT LÄHETTIIN. KREMLIN PÄÄLÄÄKÄRIN HUOMAUTUKSET.
  146. ↑ Chazov E. Terveys ja voima. Muistoja "Kremlin lääkäristä"
  147. ↑ Prinssi, vakoojia ja KGB . Moskovan kaiku (26. huhtikuuta 2004). Haettu: 7.12.2019.
  148. ↑ Valeri Boldin, Viktor Golikov . Pääsihteeri Brežnev Arkistoitu 27. syyskuuta 2007 Wayback Machinessa // Tomorrow. - 2002. - nro 48.   (Hoitopäivä: 24. syyskuuta 2010)
  149. ↑ [ http://www.humer.info/bibliotek_Buks/History/chazov/02.php  (pääsemätön linkki) E. I. Chazov. Terveyttä ja voimaa.]
  150. ↑ Leonid Brežnevin kirjejuna. Moskovan rautatien veteraanien muistelmat. Gudok, 11. tammikuuta 2019
  151. ↑ Energiainsinööristä pääinsinööriksi. Moskovan keskuspiiri on Sergei Vjazankinin tapahtumarikkaan elämän pääprojekti. Täysi versio . Ilman postimerkkejä (3.3.2019). Haettu: 4.3.2019.
  152. ↑ Jatkuvasti eteenpäin. Gennadi Fadeev: "Moskovan rautateille tärkein asia on matkustaja" . Gudok (29. maaliskuuta 2019). Haettu: 29.3.2019.
  153. ↑ Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus ohjuspuolustusjärjestelmien rajoittamisesta. 26. toukokuuta 1972 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  154. ↑ Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton ja Amerikan yhdysvaltojen välisten suhteiden perusteet. 29. toukokuuta 1972 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  155. ↑ Brežnevin vierailu Yhdysvaltoihin rauhoitti tilannetta kansainvälisellä areenalla . radiovesti.ru. Haettu: 7.12.2019.
  156. ↑ Elokuva Maallisen rauhan nimissä (L. I. Brežnevin vierailu USA:ssa) .. (1973) . www.net-film.ru Haettu: 7.12.2019.
  157. ↑ "Istu ja kuuntele": kuinka Nixon tuli Brežneviin . Sanomalehti.Ru . Käyttöönottopäivä: 5.7.2019.
  158. ↑ Yhdysvaltain presidenttien ensimmäiset vierailut Neuvostoliittoon / Venäjän federaatioon. Apua . RIA Novosti (20090706T0930+0400). Haettu: 7.12.2019.
  159. ↑ SALT-2 sopimus. Apua . RIA Novosti (20090618T1135+0400). Haettu: 7.12.2019.
  160. ↑ 1 2 3 L.I.:n hautajaiset Brežnev. Miten se oli - Artikkelit, muistiinpanot, haastattelut - Artikkeliluettelo - Leonid Iljitš Brežnev . leonidbrezhnev.ucoz.ru. Haettu: 7.12.2019.
  161. ↑ Stasin salaisuudet. DDR:n kuuluisan salaisen palvelun historia . www.universalinternetlibrary.ru. Haettu: 7.12.2019.
  162. ↑ Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi . bse.scilib.com. Haettu: 7.12.2019.
  163. ↑ Nikolai Platoshkin. Platoshkin Nikolai Nikolajevitš. Kuuma kesä 1953 Saksassa . - OLMA Media Group, 2004. - 410 s. — ISBN 978-5-94849-577-4 .
  164. ↑ S. Rybas, 2011 , s. 490-505.
  165. ↑ Mlechin L. M. Brežnev. M .: Nuori vartija, 2008. - 624 s., ill. (sarja "Life of Remarkable People"). ISBN 978-5-235-03114-2
  166. ↑ Neuvostoliiton keskuskomitean pääsihteerin, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajan Ranskan-vierailun aikana allekirjoitetut neuvosto-ranskalaiset asiakirjat | Hanke "Historialliset materiaalit" . istmat.info. Haettu: 7.12.2019.
  167. ↑ Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston puheenjohtajiston asetus "NJK:n keskuskomitean pääsihteerin, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajan, Neuvostoliiton puolustusneuvoston puheenjohtajiston palkitsemisesta Neuvostoliiton marsalkka Brežnev L.I. Voiton ritarikunta. 1978 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 23.4.2020.
  168. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus "Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston 20. helmikuuta 1978 antaman asetuksen kumoamisesta" NSKP:n keskuskomitean pääsihteerin palkitsemisesta, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja, puolustusneuvoston puheenjohtajisto S | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivälle. / liders.rusarchives.ru Haettu 23. huhtikuuta 2020.
  169. ↑ 1 2 3 4 Mlechin Leonid Mikhailovich. Merkittävien ihmisten elämä - Brežnev (Koko teksti) - ModernLib.Net . modernlib.net. Haettu: 7.12.2019.
  170. ↑ 8.-14.11 . // Aikakatkaisu. - 2004. - nro 41.   (Hoitopäivä: 24. syyskuuta 2010)
  171. ↑ Joseph Raskin . Huligaanien ortodoksisten tietosanakirja. Brežnev Leonid Iljitš - "syvästi inhimillinen seniili" Arkistokopio päivätty 15. huhtikuuta 2012 Wayback Machinessa .  (Käytetty: 24. syyskuuta 2010)
  172. ↑ Esseitä permilaisten yksityiselämästä - Journal Hall . magazines.gorky.media. Haettu: 7.12.2019.
  173. ↑ Iljitšin tähtikuvion alla Arkistokopio 30. elokuuta 2008 Wayback Machinessa // Novaja Gazeta . - 2002. - nro 83.   (Hoitopäivä: 24. syyskuuta 2010)
  174. ↑ Nikolai Ryžkov: "Maa ei selviä ilman uutta harppausta" (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 27. syyskuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2014. 
  175. ↑ Kenan Alijev. Vuoden 1980 kisojen boikotin järjestäjä: "Olympialaiset ovat aina politiikkaa" . Radio Liberty (31. maaliskuuta 2008). Haettu 18. heinäkuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 25. elokuuta 2011.
  176. ↑ Gennadi MEDVEDEV | Komsomolskaja Pravdan verkkosivusto. Tallinna on olympiakaupunki . KP.RU - Komsomolskaja Pravdan verkkosivusto (19. heinäkuuta 2010). Haettu: 7.12.2019.
  177. ↑ Olympics-80: Urheilu, joka voitti politiikan
  178. ↑ Komsomolskaja Pravda | Komsomolskaja Pravdan verkkosivusto. Leonid Iljitšistä tuli melkein "äiti-sankaritar" . KP.RU - Komsomolskaja Pravdan verkkosivusto (19. joulukuuta 2001). Haettu: 7.12.2019.
  179. ↑ Naryshkin B.V. CPSU vallankumouksissa ja keskuskomitean kongressien, konferenssien ja täysistunnon päätöksissä Arkistoitu 7. marraskuuta 2011 Wayback Machinessa . - 1986. - Toim. 9. - V. 14. - S. 219.   (Käyttö: 24. syyskuuta, 2010)
  180. ↑ 1 2 3 Brežnev Leonid Iljitš . www.warheroes.ru Haettu: 7.12.2019.
  181. ↑ Miten se oli. Neljännes vuosisataa sitten Leonid Brežnev melkein kuoli Taškentin Tšerepovetsin tietosivustolla . www.cpv.ru Haettu: 7.12.2019.
  182. ↑ Khinshtein A.E. Luku 8. Venäjän kiinteistöt // Jeltsin. Kremlin. Taudin historia. - M . : Olma Media Group, 2007. - ISBN 978-5-373-00357-5 .
  183. ↑ Mlechin L. M. Brežnev. Venäjän pettymys. - Pietari. : Peter, 2012. - S. 337.
  184. ↑ Tšernjajevin päiväkirjasta: Brežnev poistettiin Tashkentista saapuneesta koneesta, hän ei voinut nousta jaloilleen ja suoraan ambulanssiin, Granovskiin. Kaikki olivat yllättyneitä: lähtö Taškentista näytettiin televisiossa ("Time"), mutta saapuminen Moskovaan ei. He sanovat, että silloin, kun hänet piti viedä Vnukovosta sairaalaan, kaduilla olevia ohikulkijoita "pyydettiin" menemään sisäpihoille, sisäänkäynteihin jne. Miksi on käsittämätöntä.
  185. ↑ Tšernenkon henkilökohtainen keuhkolääkäri: jotta pääsihteeri voisi hengittää, käytimme avaruusteknologiaa . TASS . Haettu: 7.12.2019.
  186. ↑ 1982: Leonid Brežnevin kuolema . InoSMI (12. marraskuuta 2008). Haettu 20. huhtikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2012.
  187. ↑ Lääketieteellinen lausunto L.I:n sairaudesta ja kuolinsyystä. Brežnev. 11. marraskuuta 1982 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 21.4.2020.
  188. ↑ 1 2 Pavel Kotlyar. Leonid Brežnev kuoli 35 vuotta sitten . Gazeta.ru (10. marraskuuta 2017). Haettu: 10.11.2017.
  189. ↑ L. I. Brežnev. Erään aikakauden kuolema . www.ntv.ru Haettu: 7.12.2019.
  190. ↑ Bysantin juonittelut Kremlissä . www.stoletie.ru Haettu: 7.12.2019.
  191. ↑ "Päivän sankarin tunnustus". Jevgeni Chazovin vuosipäivään . www.ntv.ru Haettu: 7.12.2019.
  192. ↑ Valeri Legostajev. Miten Brežnev kuoli? (linkki ei saatavilla) . Haettu 4. huhtikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 4. syyskuuta 2011. 
  193. ↑ Aleksanteri GAMOV | Komsomolskaja Pravdan verkkosivusto. Kysymys siitä, kuka olisi seuraava pääsihteeri, päätettiin kuolleen Brežnevin ruumiin perusteella . KP.RU - Komsomolskaja Pravdan verkkosivusto (8. marraskuuta 2007). Haettu: 7.12.2019.
  194. ↑ Zia-Ul-Haq Mohammad (1924–1988). Igor Mussky. 100 suurta diktaattoria. Historian kirjoja verkossa. Elektroninen kirjasto . historylib.org. Haettu: 7.12.2019.
  195. ↑ 1 2 Mihail Voslenski. "Nimikkeistö" Luku 6
  196. ↑ Sodan alussa L. I. Brežnevillä oli arvonimi "reservirykmenttikomissaari". Tässä asemassa hän oli ainakin lokakuun loppuun 1941 asti jo sijaisena. aikaisin Etelärintaman poliittinen osasto. Etelärintaman poliittisen osaston raportit
  197. ↑ NPO:n määräys nro 04452 / n, päivätty 26.12.1941. Palvelukortista. Venäjän CA MO. SA:n poliittinen henkilöstökortti.
  198. ↑ NPO:n määräys nro 07380 / n, päivätty 15.12.1942. Palvelurekisteristä. Venäjän CA MO. Kartta SA:n poliittisesta kokoonpanosta.
  199. ↑ Khinshtein A.E. Henkilökohtainen arkki L. I. Brežnevin henkilöstöasiakirjoille // Miksi Brežnevistä ei voinut tulla Putinia. Tarina kadonneesta ajasta. - M. : OLMA, 2011. - S. 635.
  200. ↑ Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston asetus 2. marraskuuta 1944. Palveluspöytäkirjasta. Venäjän TsAMO. SA:n poliittinen henkilöstökortti.
  201. ↑ Kirjanpitopalvelukortti L.I. Brežnev Neuvostoliiton armeijan poliittisen kokoonpanon kortista. | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 23.4.2020.
  202. ↑ Neuvostoliiton ministerineuvoston päätös 21. maaliskuuta 1974. Palveluspöytäkirjasta. Venäjän TsAMO. Kartta SA:n poliittisesta kokoonpanosta.
  203. ↑ Neuvostoliiton PVS:n asetus 5.7.1976. Kynämerkinnän päälle on kirjoitettu: "(ilmoittanut Neuvostoliiton puolustusministeriön pr-z nro 053, 22.3.1974)". Palvelukortista. Venäjän TsAMO. SA:n poliittinen henkilöstökortti.
  204. ↑ Denis Babichenko. Nämä ovat Voiton päiviä . Tulokset, nro 19/465 (10. toukokuuta 2005).
  205. ↑ "Ihmiset ovat tottuneet elämään hyvin": kuinka Leonid Brežnev muutti Neuvostoliittoa . RT venäjäksi . Käyttöönottopäivä: 11.4.2021.
  206. ↑ Venäläisten asenne Venäjän valtion eri aikojen johtajiin | Levada Center  (pääsemätön linkki)
  207. ↑ Venäläiset kutsuvat Brežneviä 1900-luvun parhaaksi johtajaksi, Gorbatšovia pahimmaksi - RT Venäjän politiikka.  (Englanti)
  208. ↑ Kissinger G. , Brpandt V. , Giscard d'Estaing V. Esipuheen sijaan // Brežnev. Lähde ajoissa . - M . : Algoritmi. — 246 s. - ISBN 978-5-4438-0120-9 .
  209. ↑ V. G. Repin, "Tapahtumat ja ihmiset" , julkaistu ensimmäisen kerran kirjassa "Puolustuslinjat - avaruudessa ja maan päällä. Esseitä rakettien ja avaruuspuolustuksen historiasta. Tekijä-komp. N. G. Zavaliy. - M .: Veche, 2003, s. 433-472
  210. ↑ Kozlov V. A. Tuntematon Neuvostoliitto. Vastakkainasettelu kansan ja viranomaisten välillä 1953-1985.  - M. : Olma-press, 2006. - 448 s.
  211. ↑ 1 2 3 4 5 Leonid Iljitš Brežnevin muiston säilyttämisestä . Haettu 7. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 7. marraskuuta 2016.
  212. ↑ NKP:n keskuskomitean, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston ja Neuvostoliiton ministerineuvoston päätös "L.I.:n muiston säilyttämisestä. Brežnev". 18. marraskuuta 1982 | Brežnev. Syntymän 110-vuotispäivänä. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 23.4.2020.
  213. ↑ Vuonna 2007 Brežnev FM -radioasema aloitti lähetykset Naberezhnye Chelnyssä ; Tatarstanin lähialueilla se kuuluu taajuudella 90,9 MHz .
  214. ↑ 1 2 3 TSKP:n keskuskomitean politbyroon päätös "Naberezhnye Chelnyn kaupungin, Moskovan Cheryomushkinskyn alueen, Leningradin Krasnogvardeiskaya-aukion ja aukion nimen L.I. Brežnev Moskovassa. 28. joulukuuta 1987 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. / . leaders.rusarchives.ru. Käyttöönottopäivä: 23.4.2020.
  215. ↑ L. I. Brežnevin syntymän satavuotispäivänä Dneprodzerzhinskin kaupunginvaltuusto käsitteli kysymystä hänen nimensä antamisesta kulttuuri- ja virkistyspuistoon, mutta tätä päätöstä ei koskaan tehty.
  216. ↑ Ote Kosmonauttien koulutuskeskuksen puolueaktivistien kokouksen pöytäkirjasta "L.I.:n mukaan nimetyn Star Cityn uudelleennimeämisestä. Brežnev Star Cityyn. 22. tammikuuta 1988 | Brežnev. Hänen syntymänsä 110-vuotispäivää. . leaders.rusarchives.ru. Haettu: 7.12.2019.
  217. ↑ "L. I. Brežnevin nimen antamisesta Moskovan kaupungin aukiolle". (linkki ei saatavilla) . www.mosclassific.ru _ Haettu 8. marraskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 8. marraskuuta 2016.   Moskovan kaupungin kansanedustajien neuvoston toimeenpanevan komitean päätös 25.11.1982 nro 3309.
  218. ↑ TSKP:n Moskovan kaupunginkomitean toimiston päätös "Moskovan Leonid Iljitš Brežnev-aukio nimen poistamisesta" liders.rusarchives.ru . Käyttöönottopäivä : 22.5.2020 .
  219. ↑ Kazakstanin kronikka "P": Vuoden 1988 tärkeimmät tapahtumat . lyakhov.kz . Haettu: 22.5.2020.
  220. ↑ Brezhnev Street ilmestyy Novorossiiskiin . Kommersant (5. huhtikuuta 2002). Haettu: 7.12.2019.
  221. ↑ Federal Information Address System (pääsemätön linkki) . Haettu 11. maaliskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 14. marraskuuta 2011. 
  222. ↑ KLADR Gamurzievskyn alue Nazranin kaupunki Ingušian tasavallassa . kladr-rf.ru. Haettu: 7.12.2019.
  223. ↑ Venäjä, Krasnojarskin alue, Balakhtinskin alue, Izhulskoyen kylä . all-zip.ru . Haettu: 22.5.2020 . Venäjän postinumerot "All-Zip".
  224. ↑ Venäjä, Dagestan, Karabudakhkentsky piiri, Kakashurin kylä . kladr-rf.ru . Haettu: 22.5.2020.
  225. ↑ Venäjä, Nižni Novgorodin alue, Shatkovsky piiri, Novoje Ivantsevon kylä (pääsemätön linkki) . post-zip.ru . Haettu 11. joulukuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 11. joulukuuta 2012.   . Venäjän postinumerot "All-Zip".
  226. ↑ Venäjä, Volgogradin alue, Nekhaevskin piiri, Solonkan kylä (pääsemätön linkki) . post-zip.ru . Haettu 12. joulukuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2012.   . Venäjän postinumerot "All-Zip".
  227. ↑ Venäjän federaation suurlähetystö Zimbabwen tasavallassa. Tietoja suurlähetystöstä
  228. ↑ L. I. Brežnev // Ihmisten saavutus: Suuren isänmaallisen sodan muistomerkit, 1941-1945. / Comp. ja yleistä toim. V. A. Golikova. - M  .: Politizdat , 1980. - S. 176-178. — 318 s.
  229. ↑ Muistavatko he Brežnevin hänen kotikaupungissaan? . tribuna-ua.narod.ru. Haettu: 7.12.2019.
  230. ↑ Vanhimmat talot: tila, jossa Brežnev asui, ja ainutlaatuinen aukio, jolla sijaitsi päiväkoti, vankila ja teatteri . www.segodnya.ua. Haettu: 7.12.2019.
  231. ↑ L.I. Brežnevin muistolaatta palautettiin Moskovaan. 19.12.2013 . webground.su. Haettu: 7.12.2019.

Kirjallisuus

  • Volkogonov D. A. Seitsemän johtajaa. Neuvostoliiton johtajien galleria kahdessa kirjassa / A. V. Korotkov. - M . : Uutiset , 1995. - 349 s. – 30 000 kappaletta.  - ISBN 5-7020-1031-0 .
  • Brežnev Leonid Ilyich // Ivanyan E. A. Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteiden tietosanakirja. XVIII-XX vuosisatoja. - Moskova: Kansainväliset suhteet, 2001. - 696 s. — ISBN 5-7133-1045-0 .
  • Brežnev: syntymänsä 109. vuosipäivään: historiallisen ja dokumenttinäyttelyn luettelo / kirjoittaja-kokoaja: N. G. Tomilina [ja muut]. - M. : Kuchkovon kenttä, 2016. - 255 s. — ISBN 978-5-9950-0684-8 .
  • Pääsihteeri Leonid Brežnev. 1964-1982. - M. , 2006. - 239, [1] s. — (Presidentin arkiston tiedote. Erikoispainos).
  • Mlechin L. M. Brežnev. M .: Nuori vartija, 2008. - 624 s., ill. (sarja "Life of Remarkable People"). ISBN 978-5-235-03114-2
  • Svjatoslav Rybas . Gromyko. Sota, rauha ja diplomatia. — M. : Nuori vartija, 2011. — 530 [14] s. - (ZhZL). -5000 kappaletta.  — ISBN 978-5-235-03477-8 .
  • Shattenberg S. Leonid Brežnev. Ihmisen ja maan suuruus ja tragedia / Per. hänen kanssaan. V.A. Brun-Tsekhovy. — M .: Poliittinen tietosanakirja , 2018. — 623 s. - ISBN 978-5-8243-2244-6 .
  • Brežnev, Leonid Iljitš // Kultaiset tähdet: Kirja kahdesti Neuvostoliiton sankareista ja sankareista, Dnepropetrovskin alueen alkuperäisasukkaista / koost. N. S. Golovin , V. N. Petrishcheva  ; mukana F. A. Matyushko , A. I. Posadnev  ; toim. M. A. Stein. - Dnepropetrovsk  : Promin, 1967. - S. 98-100. — 432 s. - (Neuvostoliiton sankarit).
  • Brežnev, Leonid Iljitš // Sekä kenraali että yksityishenkilö ...: Esseitä Neuvostoliiton sankareista, Dnepropetrovskin alueen alkuperäisasukkaista / N. I. Vorobjov , S. A. Gerasimenko , V. L. Golovko ja muut; comp. A. F. Snitko  ; toim. G. V. Nikolenko, K. K. Tšernyšev. - Dnepropetrovsk  : Promin, 1983. - S. 3-5. — 567 s. - (Neuvostoliiton sankarit). - LBC 63,3 (2UK) 722,78 . 
vierailla kielillä
  • Brežnev arvosteli / toim. Edwin Bacon ja Mark Sandle. - Basingstoke (Hants.); New York: Palgrave Macmillan, 2002. VIII, 233 s. — (Opinnot Venäjän ja Itä-Euroopan historiasta ja yhteiskunnasta). — ISBN 0-333-79463-X .
  • Bilousov M. M. Brezhnev Leonid Illich // Ukrainan diplomaattinen tietosanakirja  : [ ukr. ]  : 2 tonnia  / Pääkirjoitus: L. V. Gubersky (pää) ta in .. - K .  : Knowledge of Ukraine, 2004. - T. 1. - 760 s. — ISBN 966-316-039-X .
  • Shapoval Y. Brezhnev Leonid Illich // Poliittinen tietosanakirja: [ ukr. ]  / Toimituslautakunta: Yu. Levenets (pää), Yu. Shapoval (zast. johtaja) ja in .. - K .  : parlamentaarinen vidavnitstvo, 2011. - s. 74. - ISBN 978-966-611-818-2 .

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Valokuva, video ja ääni
Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis
 Leonid Iljitš Brežnev
 RSDLP(b) - RCP(b) - VKP(b) - CPSU:n johtajat
Puolueen todellinen johtaja [1]
Pääsihteeri [2]
Keskuskomitean sihteeristö [3]
Ensimmäiset sihteerit [4]
Pääsihteerit [5]
Huomautuksia
  1. ↑ Lenin oli bolshevikkipuolueen johtaja siitä hetkestä lähtien, kun se perustettiin erillisenä puolueena vuonna 1917. Sitä ennen, vuodesta 1898, hän johti bolshevikkipuoluetta RSDLP :ssä , mutta hänellä ei ollut virallisia johtotehtäviä.
  2. ↑ Keskuskomitean pääsihteerin virka otettiin käyttöön vuonna 1922 XI kongressissa ; samaan aikaan sitä ei kirjattu peruskirjaan, eikä muodollisesti pääsihteeri ollut puolueen johtaja. Vuonna 1925 XIV kongressissa puolue nimettiin uudelleen VKP(b). Stalin piti tätä asemaa sen luomishetkestä lähtien, mutta hänestä tuli puolueen ja Neuvostoliiton suvereeni johtaja vasta 30-luvun alussa.
  3. ↑ Vuonna 1934 17. kongressissa pääsihteerin virka lakkautettiin. Muodollisesti keskuskomitean sihteeristöstä tuli puolueen ylin elin, jonka kaikki jäsenet olivat tasa-arvoisia. Itse asiassa yksi sihteeristä, Stalin, oli puolueen ja valtion johtaja; maaliskuussa 1953 hänet korvattiin toisella sihteerillä, Malenkovilla. Vuonna 1952 19. kongressissa puolue nimettiin uudelleen NKP:ksi. Useat täällä edustettuina olevista sihteereistä työskentelivät sihteeristössä ennen vuotta 1934 ja vuoden 1953 jälkeen, mutta tänä aikana he eivät olleet puolueen muodollisia johtajia.
  4. ↑ Vuonna 1953 perustettiin ensimmäisen sihteerin virka; peruskirjaa muutettiin, mikä antoi hänelle virallisen aseman puolueen korkeimpana.
  5. ↑ Vuonna 1966 XXIII kongressissa asema nimettiin uudelleen.
  6. ↑ 24. elokuuta 1991 Gorbatšov erosi pääsihteerin tehtävästä. Hänen sijaisensa Ivashko hoiti tätä tehtävää NLKP:n kieltoon saakka
 Neuvostoliiton marsalkat

1 Rivitetty arvo      2 Palautettu arvoon      3 Myöhemmin hän sai Neuvostoliiton generalissimon arvonimen

 Armeijan kenraalit (Neuvostoliitto)
  • 1 Myöhemmin hän sai Neuvostoliiton marsalkan arvonimen
  • 2 Omistusoikeus poistettu
  • 3 Alennettiin eversti kenraaliksi
  • 4 Alennettiin kenraaliluutnantiksi
  • 5 Alennettiin kenraalimajuriksi
  • 6 Palautettu arvoon
  • 7 Ylennettiin kenraalimajurista
  • 8 Myöhemmin ylennettiin tykistöpäälliköksi
  • 9 Nyt elossa
 Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean johtajat
 Kommunistisen puolueen Zaporozhyen aluekomitean ensimmäiset sihteerit (1939-1991)
 Ukrainan kommunistisen puolueen Dnepropetrovskin aluekomitean ensimmäiset sihteerit

Vladimir Tšerniavski (1932) → Vasili Stroganov (1932-1933) → Mendel Khataevich (1933-1937) → Natan Margolin (1937) → Demyan Korotchenko ( näyttelijä , 1937-1938) → Semjon Grusheva Konstantin → 1 9 näytelmä ( 193) , 1941) → Nikolai Stashkov (1941-1942, maanalainen ) → Dmitri Sadovnichenko ( 1942-1943, maanalainen ) → Georgi Dementiev (1943-1944) → Pavel Naidenov (1944-1947) → Leonid 57) (1 Andrey57) Kirilenko (1950-1955) → Vladimir Štšerbitski ( 1955-1957) → Anton Gaevoy (1957-1961) → Nikita Tolubeev (1961-1963, 1963, teollisuus ) → Aleksei Vatšenko (1963-1964, maaseutu6 )- → 1 Shcherbit 1964, teollisuus , 1964-1965) → Aleksei Vatšenko (1965-1976) → Jevgeni Kachalovsky (1976-1983) → Viktor Boyko (1983-1987) → Vladimir Ivashko (1987-1988) (1987-1988) → 98988 ) Nikolai Omelchenko (1990-1991)