Leonid Iljitš Brežnev | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
16. kesäkuuta 1977 - 10. marraskuuta 1982 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Hallituksen päällikkö |
Aleksei Kosygin (1964-1980) Nikolai Tihonov (1980-1985) |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Nikolai Podgorny | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja |
Vasily Kuznetsov (näyttelijä) Juri Andropov |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
7. toukokuuta 1960 - 15. heinäkuuta 1964 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Hallituksen päällikkö | Nikita Hruštšov (1958-1964) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Kliment Vorošilov | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Anastas Mikojan | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
NSKP:n keskuskomitean pääsihteeri | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
14. lokakuuta 1964 - 10. marraskuuta 1982 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Nikita Hruštšov | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Juri Andropov | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
8. huhtikuuta 1966 asti virkaa kutsuttiin "NSKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi". |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
6. elokuuta 1955 - 6. maaliskuuta 1956 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Panteleimon Ponomarenko | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Ivan Jakovlev | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri (b) - Moldovan kommunistinen puolue | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
26. kesäkuuta 1950 - 25. marraskuuta 1952 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Mykola Koval | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Dmitri Gladky | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ukrainan CP(b) Dnepropetrovskin aluekomitean ensimmäinen sihteeri | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
21. marraskuuta 1947 - kesäkuuta 1950 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Pavel Naidenov | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Andrei Kirilenko | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ukrainan kommunistisen puolueen Zaporozhyen aluekomitean ensimmäinen sihteeri (b). | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
30. elokuuta 1946 - 22. marraskuuta 1947 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Fedor Matyushin | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Georgi Enyutin | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Syntymä |
6. joulukuuta [ 19 ] , 1906 _ _ _ _ _ _ _ |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kuolema |
10. marraskuuta 1982 (75-vuotias) Zarechye , Moskovan alue , RSFSR , Neuvostoliitto |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Hautauspaikka | Necropolis lähellä Kremlin muuria | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Isä | Ilja Jakovlevich Brežnev (1874-1930) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Äiti | Natalya Denisovna Brezhneva (Mazalova) (1886-1975) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
puoliso | Victoria Petrovna Brezhneva (Denisova) (1907-1995) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lapset |
poika: Juri (1933-2013) tytär: Galina (1929-1998) |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähetys | VKP(b) / CPSU | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
koulutus | Dneprodzerzhinskin metallurginen instituutti | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Ammatti | lämmitysinsinööri _ | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Suhtautuminen uskontoon | ateisti | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Nimikirjoitus | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Palkinnot |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Asepalvelus | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Palvelusvuodet | Neuvostoliitto (1935-1954) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Liittyminen |
puna -armeija neuvostoarmeija |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Sijoitus |
![]() |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
käski |
18. armeijan poliittisen osaston päällikkö , 4. Ukrainan rintaman poliittisen osaston päällikkö |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
taisteluita |
Suuri isänmaallinen sota , Barvenkovo-Lozovskaja -operaatio , Malaja Zemlja , Novorossiysk -operaatio , Toinen maailmansota , Kylmä sota |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Leonid Iljitš Brežnev ( 6. joulukuuta [19], 1906 [1] [2] , muiden lähteiden mukaan 19. joulukuuta 1906 [ 1. tammikuuta 1907 ] [2] [3] [4] , Kamenskoye , Jekaterinoslavin kuvernööri , Venäjän valtakunta - 10. marraskuuta 1982 , Zarechye , Odintsovskin piiri , Moskovan alue , RSFSR , Neuvostoliitto ) - Neuvostoliiton valtiomies ja puoluejohtaja, joka toimi NKP : n korkeimmassa johtoasemassa 18 vuotta (vuodesta 1964 kuolemaansa vuonna 1982). Suuren isänmaallisen sodan jäsen , osallistui Voiton paraatiin Punaisella torilla 24. kesäkuuta 1945 ( 4. Ukrainan rintaman yhdistetyn rykmentin apulaisupseeri [5] ).
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja 1960-1964 ja 1977-1982. NKP:n keskuskomitean ensimmäinen sihteeri 1964-1966. NKP:n keskuskomitean pääsihteeri 1966-1982. NSKP:n keskuskomitean RSFSR:n toimiston puheenjohtaja vuosina 1964-1966.
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston liiton neuvoston varajäsen Dnepropetrovskin alueelta ( 3. kokous, 1950-1954) [6] , Kazakstanin SSR (4. kokous, 1954-1958) [7] , Kuibyshevin alue (5. kokous, 1958-1962) ) [8] ja Moskova (6.-10. kokous, 1962-1982) [9] [10] [11] [12] [13] . Vuosina 1974-1977 hän oli Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston jäsen [12] . Neuvostoliiton marsalkka (1976) [14] . Neuvostoliiton journalistiliiton ja Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen [ 15] [16] .
Sosialistisen työn sankari (1961) [17] , neljä kertaa Neuvostoliiton sankari (1966 [18] , 1976, 1978, 1981), kahdeksan Leninin ritarikunnan haltija . Kansainvälisen Lenin- palkinnon "Kansojen välisen rauhan lujittamisesta" (1973) ja Leninin kirjallisuuspalkinnon (1979) saaja. Vuonna 1978 hänelle myönnettiin Voiton ritarikunta (vuonna 1989 tämä palkinto, vastoin ritarikunnan sääntöjä, mitätöitiin Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajan M. S. Gorbatšovin allekirjoittamalla asetuksella [19] ). Yhteensä Brežnevillä oli 117 Neuvostoliiton ja ulkomaan valtion palkintoa [20] .
Leonid Iljitš Brežnev syntyi 19. joulukuuta 1906 [Huom. 1] Kamenskoje kylässä , Jekaterinoslavin maakunnassa Venäjän valtakunnassa (nykyinen samanniminen kaupunki [Note 2] Dnipropetrovskin alue Ukrainassa ) perinnöllisten työntekijöiden Ilja Jakovlevich Brežnevin (1878-1937) perheessä [21] [22] ) ja Natalia Denisovna Mazalova (1886-1975).
Isä on kotoisin Brezhnevon kylästä Kurskin alueelta, Leonidin äidin vanhemmat ovat Enakievosta [23] . Brežnevin isä oli tekninen työntekijä metallurgisessa tehtaassa - "valmistaja". Veli - Jakov Iljitš Brežnev [24] (1912-1993). Sisar - Vera Ilyinichna Brezhneva [25] (1910-1997).
Useissa virallisissa asiakirjoissa, mukaan lukien passissa , Leonid Brežnevin kansalaisuus oli suurvenäläinen [ 26] [27] [28] tai ukrainalainen [29] [30] [31] tai venäläinen [32] . Muistelmissaan Brežnev kirjoitti, että hän syntyi työntekijän perheeseen - Kurskin läänistä kotoisin Brezhnevon kylästä Streltsyn alueelta ja oli venäläistä syntyperää: "Olen siis kansallisuudeltaan venäläinen, alkuperästäni. - syntyperäinen proletaari, perinnöllinen metallurgi" [33] .
Vuonna 1915 hänet hyväksyttiin Kamenskoje kaupungin klassiseen lukioon (josta tuli yhtenäinen työkoulu vuonna 1918), josta hän valmistui vuonna 1921 [34] .
Vuodesta 1921 hän työskenteli Kurskin öljytehtaalla työmiehenä [22] , vuonna 1923 hän liittyi komsomoliin (nro 3297) [27] .
Vuosina 1923-1927 hän opiskeli Kurskin maanhoito- ja metsätaloustekniikassa [35] . Saatuaan 3. luokan maanmittaajan pätevyyden hän työskenteli maanmittaajana: useita kuukausia kylässä. Terebreno , Krasnojaruzhsky volost , Graivoronskin alue, Kurskin lääni [36] (nykyinen Krasnojaruzhskin piiri Belgorodin alueella ), sitten Valko- Venäjän SSR :n Orshan piirin Kokhanovskin piiri ( nykyinen Bogdanovkan kylä , Tolochinskin alue , Viteb Valko-Venäjä [37] ) [38] .
Vuonna 1927 hän meni naimisiin Victoria Denisovan kanssa .
Maaliskuussa 1928 [39] Brežnev siirrettiin Uralille , missä hän työskenteli maanmittaajana , piirin maaosaston päällikkönä [40] , Uralin alueen Bisertin piirin toimeenpanevan komitean varapuheenjohtajana (1929-1930). Helmikuun 13. päivänä 1930 hänet hyväksyttiin Sverdlovskin piirin maahallinnon (okrzu) maanhoitoosaston päälliköksi [40] [41] [42] .
9. lokakuuta 1929 hänet hyväksyttiin NLKP:n (b) jäsenehdokkaaksi kahden vuoden kokemuksella [43] [44] .
Syyskuussa 1930 hän lähti Uralilta ja siirtyi Moskovan teknilliseen instituuttiin [45] [46] ja syyskuussa 1931 hän siirtyi Arsenitševin mukaan nimetyn Kamensky-metallurgisen instituutin iltaosastoon (työläisten tiedekuntaan ) [45] [46] . . Opintojensa kanssa hän työskenteli mekaanikkona F. E. Dzeržinskin mukaan nimetyssä Dneprin metallurgisessa tehtaassa .
NKP(b) jäsen 24.10.1931 lähtien.
5. toukokuuta 1935 hän sai tutkinnon "lämpövoimainsinöörin" [46] [47] .
Valmistuttuaan instituutista vuonna 1935 hän työskenteli Dzeržinskin tehtaan voimaosaston vuoropäällikkönä [22] [48] .
Lokakuusta 1935 [49] hän palveli puna-armeijassa Kaukoidän alueella : panssarivaunukomppanian kadetti ja poliittinen ohjaaja panssarikoulussa ( Peschankan kylässä (Chita-II), 15 km kaakkoon Chitan kaupungista ), Trans-Baikalin sotilaspiirissä . Hän opiskeli puna-armeijan motorisaatio- ja koneistuskursseilla, minkä jälkeen hän sai ensimmäisen upseeriarvonsa - luutnantti . Vuonna 1982, L. I. Brežnevin kuoleman jälkeen, hänen nimensä annettiin Peschansky- tankkikoulutusrykmentille .
Vuosina 1936-1937 hän oli Dneprodzerzhinskin metallurgisen teknillisen koulun johtaja .
Vuonna 1937 hän työskenteli insinöörinä F. E. Dzeržinskin mukaan nimetyssä Dneprovskin metallurgisessa tehtaassa .
Toukokuussa 1937 hänet valittiin Dneprodzerzhinskin kaupungin toimeenpanevan komitean varapuheenjohtajaksi [50] .
Leonid Brežnev asui Dneprodzerzhinskissä vaatimattomassa kaksikerroksisessa nelikerroksisessa talossa G. P. Pelin Avenuella [51] 40. Nykyään sitä kutsutaan "Leninin taloksi". Entisten naapureiden mukaan hän piti kovasti kyyhkysten jahtaamisesta pihalla seisovasta kyyhkysmajasta (nyt sen paikalla on autotalli). Edellisen kerran hän vieraili esi-isien kodissaan vuonna 1979 ja otti kuvan sen asukkaiden kanssa muistoksi [52] .
14. toukokuuta 1938 lähtien hän työskenteli Ukrainan kommunistisen puolueen ( KP(b)U ) Dnepropetrovskin aluekomitean osaston päällikkönä [53] [54] .
7. helmikuuta 1939 lähtien - CP (b) U:n propagandan aluekomitean kolmas sihteeri [50] [55] .
23. toukokuuta 1939 hänet nimitettiin CP(b) U:n Dnepropetrovskin aluekomitean propaganda- ja agitaatiokomitean sihteeriksi [56] [57] .
10. maaliskuuta 1940 hänet valittiin CP(b)U:n aluekomitean puheenjohtajiston jäseneksi [58] [59] .
25. maaliskuuta 1941 hänet valittiin CP (b) U:n Dnepropetrovskin aluekomitean puolustusteollisuuden sihteeriksi [60] [61] .
Suuren isänmaallisen sodan alkaessa hän osallistui puna-armeijan väestön mobilisointiin, osallistui teollisuuden evakuointiin. Hänet kutsuttiin toisen kerran puna-armeijaan 28. kesäkuuta 1941 Dnepropetrovskin kaupungin sotilaskomissariaatissa [62] . Hänelle myönnettiin reservin rykmenttikomissaarin sotilasarvo .
23. heinäkuuta 1941 L. I. Brezhnev nimitettiin Etelärintaman asevoimien erityisryhmän johtajaksi (1. muodostelma) [63] [64] . Sitten hän palveli poliittisissa tehtävissä armeijassa: 16. syyskuuta 1941 alkaen Etelärintaman poliittisen osaston apulaispäällikkö [65] [66] , 26. joulukuuta 1941 hänelle myönnettiin prikaatikomissaarin sotilasarvo elokuusta alkaen. 10, 1942, Pohjois-Kaukasian rintaman poliittisen osaston apulaisjohtaja [ 67] [68] , Pohjois-Kaukasian rintaman Mustanmeren joukkojen ryhmän poliittisen osaston apulaisjohtaja (1943) [69] , rintaman johtaja 18. armeijan poliittinen osasto (1.04.1943) [70] [71] .
27. maaliskuuta 1942 prikaatikomissaari Brežnev sai Punaisen lipun ritarikunnan [72] osallistumisesta R. Ya. Malinovskin komennossa hyökkäykseen Barvenkovo-Lozovskin operaatioon Etelä- Harkovin alueella .
16. maaliskuuta 1943 eversti Brežneville myönnettiin Punaisen tähden ritarikunta [73] .
Prikaatikomisaarina , kun sotilaskomissaarien instituutti lakkautettiin lokakuussa 1942, hänet pätevöitti kenraaliarvon sijaan eversti [74] [75] .
Vuonna 1943 hän osallistui Novorossiyskin vapauttamiseen . Kaupungin vapauttamisoperaatiota valmistellessaan hän vieraili toistuvasti amfibiohyökkäyksellä Tsemessin lahden länsirannalla vihollisen maalta ympäröimässä Malaya Zemlyan sillanpäässä . Novorossiyskin vapauttamisesta hänelle myönnettiin Isänmaallisen sodan I asteen ritarikunta [76] .
18. armeijan poliittisen osaston päällikkö eversti Leonid Iljitš Brežnev purjehti neljäkymmentä kertaa Malaya Zemljaan, ja tämä oli vaarallista, koska jotkut tiellä olleet alukset räjäyttivät miinat ja kuolivat suorista kuorista ja ilmapommeista. Kerran nuotta-alus, jolla Brežnev purjehti, törmäsi miinaan, eversti heitettiin mereen ... merimiehet nousivat hänet ...
- S. A. Borzenko artikkelissa "225 päivää rohkeutta ja rohkeutta" ("Pravda", 1943) [77]”Saksalaisten hyökkäyksen torjumiseen osallistui aktiivisesti 18. armeijan poliittisen osaston päällikkö, eversti toveri. Brežnev. Yhden konekiväärilasku (yksityinen Kadyrov, Abdurzakov täydennyksestä) oli hämmentynyt eikä avannut tulia ajoissa. Kaksi saksalaisten ryhmää hiipi tätä hyödyntäen paikoillemme heittämään kranaatin. Tov. Brežnev vaikutti fyysisesti konekivääriin ja pakotti heidät liittymään taisteluun. Kärsittyään merkittäviä tappioita saksalaiset vetäytyivät jättäen useita haavoittuneita taistelukentälle. Toverin käskystä Brežnevin miehistö ampui heitä kohden, kunnes he tuhosivat sen. Vuonna 1943 eversti Brežnev haavoittui ja häntä hoidettiin sairaalassa [78] .
28. toukokuuta 1944 18. armeijan poliittisen osaston päällikkö eversti Brežnev sai Punaisen lipun ritarikunnan [79] .
3. marraskuuta 1944 eversti Brežneville myönnettiin Mukatsovan ja Uzhgorodin vapauttamisesta Bogdan Hmelnitskin II asteen ritarikunta [80]
Kenraalimajurin sotilasarvo myönnettiin Leonid Iljitš Brežneville 2. marraskuuta 1944 [81] [82] [83] .
Kesäkuusta 1945 lähtien Leonid Brežnev oli 4. Ukrainan rintaman poliittisen osaston päällikkö [84] , 1. syyskuuta 1945 lähtien - Karpaattien sotilaspiirin poliittisen osaston päällikkönä [85] [86] [87] .
Voiton paraatissa 24. kesäkuuta 1945 Moskovan Punaisella torilla kenraalimajuri Brežnev oli 4. Ukrainan rintaman konsolidoidun rykmentin poliittisen osan apulaispäällikkö [88] [89] [90] , käveli rykmentin kärjessä. kolonni yhdessä armeijan A:n rintaman komentajan kenraali I. Eremenko kanssa .
13. kesäkuuta 1946 kenraalimajuri Brežnev L.I. vapautettiin Karpaattien sotilaspiirin poliittisen osaston johtajan virastaan ja lähetettiin Ukrainan liittovaltion bolshevikkien kommunistisen puolueen keskuskomitean käyttöön [91] .
28. elokuuta 1946 - 22. marraskuuta 1947 Ukrainan KP(b) Zaporozhyen aluekomitean ensimmäinen sihteeri (nimitetty N. S. Hruštšovin suosituksesta ) [92] .
Hän johti sodan ja Dneprogeen aikana tuhoutuneiden yritysten entisöintiä .
7. joulukuuta 1947 menestyksestä Zaporizhstalin metallurgisen tehtaan elvyttämisessä L. I. Brezhnev sai ensimmäisen Leninin ritarikunnan [93] .
17. huhtikuuta 1948 hänet hyväksyttiin Ukrainan KP(b) Dnepropetrovskin kaupunkikomitean ensimmäiseksi sihteeriksi [94] [95] .
13. tammikuuta 1949 lähtien hän työskenteli Dnepropetrovskin alueellisen puoluekomitean ensimmäisenä sihteerinä [96] [97] . Hän teki paljon kaupungin ja teollisuusyritysten sodanjälkeisen jälleenrakennuksen hyväksi.
Vuonna 1948 hänelle myönnettiin mitali "Etelän rautametallurgisten yritysten kunnostamisesta" .
16. kesäkuuta 1950 hänet vapautettiin Ukrainan KP(b) Dnepropetrovskin aluekomitean ensimmäisenä sihteerinä ja lähetettiin tarkastajaksi NKP(b) keskuskomiteaan.
"Koska auto- ja traktoriteollisuuden ministeriön henkilöstötyössä tapahtuneet suuret virheet, lähetä Brežnev L.I. ja Shatalin N.N. Moldavian puoluejärjestöön osallistumaan Moldavian keskuskomitean (b) täysistunnon työhön." [98] [99] .
Nimitetty Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteeriksi (b) [100] . 2. huhtikuuta 1951 - valittu Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi (b) [101] [102] . Hän on työskennellyt tässä virassa lokakuuhun 1952 saakka, jolloin hänet valittiin ensimmäisen kerran keskuskomitean jäseneksi NLKP:n 19. kongressissa pidetyn henkilökohtaisen tapaamisen jälkeen Josif Stalinin kanssa sekä keskuskomitean kongressin jälkeisessä täysistunnossa. Hänet valittiin keskuskomitean sihteeriksi ja puolueen keskuskomitean puheenjohtajiston jäsenehdokkaaksi [103] [104] . Hän oli myös jäsenenä keskuskomitean puheenjohtajiston alaisuudessa pysyvissä komiteoissa - ulko- ja puolustuskysymyksissä [105] (jälkimmäisessä 19. marraskuuta 1952).
Stalinin kuoleman jälkeen maaliskuussa 1953 Brežnev vapautettiin molemmista viroista ja nimitettiin merivoimien ministeriön poliittisen osaston johtajaksi [106] . Samassa kuussa seuranneen sotilas- ja meriministeriöiden yhdistämisen yhteydessä myös niiden poliittiset virastot yhdistettiin puolustusministeriöksi ja Brežnev jäi työttömäksi.
3. toukokuuta 1953 Brežnev kirjoitti Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtajalle G. M. Malenkoville pyynnön lähettää hänet töihin Ukrainan puoluejärjestöön [107] [108] .
NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajisto hyväksyi 20. toukokuuta 1953 kenraalimajuri Brežnevin Neuvostoliiton puolustusministeriön poliittisen pääosaston apulaispäälliköksi [ 107] ja Neuvostoliiton puolustusministerin nro. 109] [110] .
P. A. Sudoplatovin [ 111] ja kenraali K. S. Moskalenkon [112] mukaan L. I. Brežnev oli niiden 10 aseellisen kenraalin joukossa, jotka kutsuttiin Kremliin 26. kesäkuuta 1953 pidättämään L. P. Berian .
21. toukokuuta 1953 - 27. helmikuuta 1954 [113] - Neuvostoliiton armeijan ja laivaston poliittisen pääosaston apulaisjohtaja. Kenraaliluutnantti (8.4.1953) [114] [115] .
Vuonna 1954 hänet siirrettiin N. S. Hruštšovin ehdotuksesta Kazakstanin SSR :ään , jossa hän työskenteli ensin toisena (19. helmikuuta 1954 [116] , jolloin hänet vapautettiin työstä Neuvostoliiton puolustusministeriössä 27. helmikuuta alkaen, 1954 [117] ), ja 6. elokuuta 1955 alkaen - Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri [118] [119] . Tänä aikana hän asuu kunniakansalaisen Golovizinin talossa Alma-Atassa [120] Valvoo neitseellisten maiden kehitystä , jota varten hän 29. huhtikuuta 1957 Kazakstanin SSR:n korkeimman sotilasneuvoston asetuksella hänelle myönnettiin mitali nro 733535 "Neitsytmaiden kehittämisestä " [121] . Osallistuu Neuvostoliiton puolustusministeriön (nykyinen Baikonurin kosmodromi ) "Tutkimuskoepaikan nro 5" rakentamisen valmisteluun Etelä-Kazakstaniin.
NSKP :n keskuskomitean puolustusteollisuuden sihteeri 27. helmikuuta 1956 [122] heinäkuuhun 1960, vuosina 1956-1957 NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston jäsenehdokas, 29. kesäkuuta 1957 alkaen NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajisto (vuodesta 1966 - politbyroo) [123] .
Tammikuusta maaliskuuhun 1958 NSKP:n keskuskomitean varapuheenjohtaja ja jäsen RSFSR:ssä .
4. toukokuuta 1960 [124] - 15. heinäkuuta 1964 [125] - Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtaja. Samaan aikaan kesäkuusta 1963 lokakuuhun 1964 - NKP:n keskuskomitean sihteeri.
Helmikuussa 1961 tapahtui tapaus lentokoneen kanssa, jossa Brežnev oli, Ranskan ilmavoimien osallistuessa [126] [127] .
19. lokakuuta 1961 hän piti puheen NLKP:n XXII kongressissa [128] .
Osallistuminen avaruusohjelmaanKazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisenä sihteerinä L. I. Brezhnev osallistui Neuvostoliiton puolustusministeriön "Tutkimuskoepaikan nro 5" rakentamiseen (Baikonurin kosmodromi ) ja tutustui rakentamisen edistymiseen. laukaisukomplekseja. Hän kirjoitti:
Asiantuntijat ymmärsivät hyvin: Black Landsille asettuminen olisi nopeampaa, helpompaa ja halvempaa . Täällä on rautatie, moottoritie, vesi ja sähkö, koko alue on asutettu, eikä ilmasto ole niin ankara kuin Kazakstanissa. Kaukasialaisella versiolla oli siis monia kannattajia. Tuolloin minun piti tutkia paljon asiakirjoja, projekteja, todistuksia, keskustella kaikesta tästä tutkijoiden, yritysjohtajien, insinöörien ja asiantuntijoiden kanssa, jotka tulevaisuudessa aikoivat laukaista rakettiteknologiaa avaruuteen. Vähitellen omassa mielessäni syntyi perusteltu päätös. Puolueen keskuskomitea kannatti ensimmäistä vaihtoehtoa - Kazakstanin vaihtoehtoa. ... Elämä on vahvistanut tällaisen päätöksen tarkoituksenmukaisuuden ja paikkansapitävyyden: Pohjois-Kaukasuksen maat säilytetään maatalouskäyttöön, ja Baikonur on muuttanut maan toisen alueen. Ohjuskanta piti saada nopeasti käyttöön, määräajat olivat tiukat ja työn mittakaava oli valtava.
- L. I. Brežnev. Muistoja [129]NSKP:n keskuskomitean sihteerinä L. I. Brezhnev valvoi sotilas-teollisen kompleksin kysymyksiä , mukaan lukien avaruusteknologian kehitystä. Ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon valmistelusta ( Yu. A. Gagarin , 12. huhtikuuta 1961) hänelle myönnettiin sosialistisen työn sankarin arvo (17. kesäkuuta 1961 annettua asetusta ei julkaistu) [130] .
Brežnevin valintaa NLKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi edelsi tapahtuma, joka pohdiskeli myöhemmin Neuvostoliiton ja Italian välisiä suhteita . Elokuussa 1964 Brežnev johti Neuvostoliiton valtuuskuntaa Italiaan , joka osallistui Italian kommunistisen puolueen pääsihteerin Palmiro Togliattin (joka kuoli lomalla Krimillä) hautajaisiin. Togliattin hautajaisten jälkeen, jotka pidettiin 25. elokuuta, Leonid Iljitš halusi tavata Roomassa Italian pääministerin Aldo Moron . Tämä saattaa olla Brežnevin ensimmäinen henkilökohtainen tapaaminen vaikutusvaltaisen länsivaltion hallituksen päämiehen kanssa. Todennäköisesti Brežnev halusi tehdä suotuisan vaikutuksen Italian pääministeriin, jotta Hruštšovin lähestyvän eron jälkeen yksi merkittävimmistä Euroopan johtajista voisi esitellä positiivisesti Neuvostoliiton uuden johtajan lännessä. Kuitenkin kristillisdemokraatti Moreau, joka pelkäsi joutuvansa sekaantumaan meluiseen propagandakampanjaan, joka muuttui PCI:n johtajan hautajaisiksi Italiassa, käytti hyväkseen sitä tosiasiaa, että Brežnev saapui puolueen johtoon , ei valtiota. valtuuskunta, ja rikkoi diplomaattista protokollaa , vältti kokouksen selittäen sille mahdottomaksi lähteä Roomasta. Kuusi päivää myöhemmin, 31. elokuuta, Moskovaan lähetettiin Moron anteeksipyyntökirje Brežneville, jonka Italian suurlähetystö luovutti vastaanottajalle vasta 12. syyskuuta. Turhautuneena Brežnev ei edes vastannut ja kirjoitti kirjeen arkistoon. Kuukautta myöhemmin Leonid Iljitšista tuli puolueen johtaja. Ja kun heinäkuussa 1971 Moro Italian ulkoministerinä saapui viralliselle vierailulle Neuvostoliittoon, Brežnev kieltäytyi jo vastaanottamasta italialaista vierasta Moskovaan vedoten hänen poissaoloonsa pääkaupungista. Brežnevin ja Moreaun ainoa tapaaminen pidettiin 25. heinäkuuta 1974 hänen toisen ja viimeisen vierailunsa aikana Neuvostoliittoon Neuvostoliiton ja Italian välisten diplomaattisuhteiden solmimisen 50-vuotispäivänä . On todisteita siitä, että kokous Kremlissä pidettiin Italian puolen kiireellisten pyyntöjen jälkeen myöhään illalla ja se tapahtui muodollisessa, viileässä ilmapiirissä. Brežnev itse pääsihteeriksi tullessaan ei koskaan käynyt Italiassa 18 vuoteen; historioitsijoiden mukaan hän ei koskaan päässyt yli kaunastaan tätä maata kohtaan [131] [132] .
Hruštšovin laskeumaVuonna 1964 hän osallistui N. S. Hruštšovin maastapoistamisen järjestämiseen . Politbyroon jäsenen, NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston (1964-1973), Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisen sihteerin (1963-1972) P. E. Shelestin mukaan Leonid Brežnev ehdotti puheenjohtajaa Neuvostoliiton KGB:n V. E. Semichastny valmistellessaan NSKP:n keskuskomitean lokakuun täysistuntoa vuonna 1964 fyysisesti eroon N. S. Hruštšovista:
Kerroin Podgornylle, että olin tavannut Zheleznovodskissa V.E. Semichastny kertoi minulle, että Brežnev tarjosi hänelle fyysistä eroa N. S. Hruštšovista järjestämällä lento-onnettomuuden, auto-onnettomuuden, myrkytyksen tai pidätyksen. Podgorny vahvisti kaiken tämän ja sanoi, että Semichastny ja hän olivat hylänneet kaikki nämä "vaihtoehdot" Hruštšovin eliminoimiseksi ...
Kaikki tämä tiedetään jonain päivänä! Ja miltä "johtajamme" näyttää tässä valossa? [133]
14 lokakuuta p. NSKP:n keskuskomitean täysistunto pidettiin. NSKP:n keskuskomitean täysistunto hyväksyi N. Hruštšovin pyynnön vapauttaa hänet NSKP:n keskuskomitean ensimmäisen sihteerin, NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajiston jäsenen ja ministerineuvoston puheenjohtajan tehtävistä. Neuvostoliitto korkean iän ja heikentyneen terveyden vuoksi. NSKP:n keskuskomitean täysistunto valitsi toveri L. I. Brežnevin NSKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi.
— Tiedotusraportti NSKP:n keskuskomitean täysistunnosta 14. lokakuuta 1964 [134]14. lokakuuta 1964 pidetyssä NSKP:n keskuskomitean täysistunnossa Brežnev valittiin NSKP:n keskuskomitean ensimmäiseksi sihteeriksi [135] ja NSKP:n keskuskomitean RSFSR:n toimiston puheenjohtajaksi .
1964-1976Vuonna 1964 julistettiin muodollisesti paluu "kollektiivisen johtajuuden leninistisiin periaatteisiin". Brežnevin ohella A. N. Shelepin , N. V. Podgorny ja A. N. Kosygin olivat tärkeässä roolissa johtajuudessa .
Tosiasia on, että alun perin Brežnevin asemaa pääsihteerinä ei pidetty pysyvänä. Ja hän tiesi sen erittäin hyvin.
- A. P. Biryukova [136]Brežnevin johtajuuden alku osui kahdeksanteen viisivuotissuunnitelmaan (1966-1970), jonka seurauksena Neuvostoliiton kansalaisten hyvinvointi parani merkittävästi. Useimmille perheille annettiin mahdollisuus ostaa jääkaappeja, televisioita, pesukoneita ja radioita. Tämä johtuu suurelta osin Kosyginin talousuudistuksen täytäntöönpanosta . Viisivuotisesta suunnitelmasta tuli Neuvostoliiton historian menestynein ja sitä kutsuttiin "kultaiseksi". Vuonna 1967 maa siirtyi viisipäiväiseen työviikkoon .
Tammikuun 22. päivänä 1969 Sojuz-4- ja Sojuz-5- avaruusalusten miehistön juhlallisessa kokouksessa Leonid Brežneviä yritettiin vastaan. Neuvostoliiton armeijan nuorempi luutnantti Viktor Iljin , naamioituneena jonkun muun poliisin univormuun, meni Borovitsky-portille vartijan varjossa ja avasi tulen kahdella pistoolilla autoa kohti, jossa pääsihteerin oli hänen luulisi olevan mennä. Itse asiassa kosmonautit Leonov , Nikolaev , Tereshkova ja Beregovoy olivat tässä autossa . Kuljettaja Ilja Žarkov kuoli laukauksissa ja useita ihmisiä loukkaantui ennen kuin saattajamoottoripyöräilijä kaatoi ampujan. Brežnev itse ajoi toisessa autossa (ja joidenkin lähteiden mukaan jopa eri reittiä) eikä loukkaantunut.
Vuonna 1967 Brežnev teki viralliset vierailut Unkariin, 1971 Ranskaan, 1973 Saksaan ja 1974 Kuubaan [137] .
9. huhtikuuta 1971 pidettiin NSKP:n keskuskomitean täysistunto. L. I. Brežnev valittiin jälleen yksimielisesti NSKP:n keskuskomitean pääsihteeriksi.
22. maaliskuuta 1974 Brežneville myönnettiin armeijan kenraalin sotilasarvo (ohitellen everstikenraalin arvosanan ) [138] .
Brežnev onnistui koneistotaistelun aikana eliminoimaan A. Shelepinin ja N. Podgornyn ja asettamaan hänelle henkilökohtaisesti omistautuneita henkilöitä avaintehtäviin ( N. A. Tikhonova , N. A. Shchelokova , K. U. Chernenko , S. K. Tsvigun [Note. 3] ). Kosyginia ei eliminoitu, mutta Brežnev sabotoi järjestelmällisesti hänen talouspolitiikkaansa .
Me, tuolloin maan ylimpään johtoon läheiset ihmiset, tiesimme, että heidän välillään oli tiettyjä kitkoja. Ja Brežnev useammin kuin kerran keskusteluissa kanssamme, aluekomiteoiden sihteerit, puhui paheksuvasti hallituksen toiminnasta. Että se ei kuulemma toimi tarpeeksi hyvin ja monet asiat on ratkaistava keskuskomiteassa, eli hän korosti puutteita ministerineuvoston työssä. Ja kaikille oli täysin selvää, että nämä nuolet oli suunnattu Kosyginiin.
- V. I. Vorotnikov [139]Vähitellen Brežnevin ympärille muodostui "pieni" politbyroo (johon kuuluivat Yu. V. Andropov , K. U. Chernenko, M. A. Suslov , A. A. Gromyko ja D. F. Ustinov ), joka teki kaikki valtion tärkeimmät päätökset.
Puoluekoneisto uskoi Brežneviin ja piti häntä suojelijanaan ja järjestelmän puolustajana. Roy Medvedevin ja L. A. Molchanovin mukaan puolueen nomenklatuuri hylkäsi kaikki uudistukset, pyrki ylläpitämään hallintoa, joka antoi sille vallan, vakauden ja laajat etuoikeudet, ja Brežnev-kaudella puoluekoneisto valtasi kokonaan valtion, ministeriöt ja toimeenpanovallan. Komiteoista tuli vain puolueen päätöselinten toimeenpanijoita, ja puolueettomat johtajat ovat käytännössä kadonneet [140] [141] .
Vuonna 1966 NSKP:n keskuskomitean ensimmäisen sihteerin viran sijasta otettiin käyttöön NSKP:n keskuskomitean pääsihteerin virka, jonka Brežnev otti, lisäksi NSKP:n keskuskomitean puheenjohtajisto nimettiin uudelleen NSKP:n politbyrooksi. Keskuskomitea.
Vuonna 1967 Brežnev muotoili käsitteen "kehittynyt sosialismi", joka tulkittiin virallisissa asiakirjoissa pakolliseksi vaiheeksi tiellä kommunismiin.
Vuonna 1977 hyväksyttiin uusi Neuvostoliiton perustuslaki , joka vahvisti ajatuksen "kehittyneestä sosialismista" ja legitimoi NKP:n roolin poliittisen järjestelmän ytimenä.
16. kesäkuuta 1977 Brežnev otti Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajan viran [142] .
Vuonna 1952 Moldaviassa hän sai sydäninfarktin . Hän heräsi aamulla kovaan rintakipuun. Hänet vietiin kiireellisesti sairaalaan. Hän oli sairaalassa kuukauden [143] . Vuonna 1968 useiden valtioiden välisten neuvottelujen jälkeen, joihin osallistuivat sosialististen maiden (paitsi Romanian) päämiehet, Brežnev ja hänen työtoverinsa NLKP:n keskuskomitean politbyroossa päättivät lähettää joukkoja Tšekkoslovakiaan tukahduttamaan Prahan kevät . Moskovassa pidettiin 18. elokuuta Neuvostoliiton, DDR:n, Puolan, Bulgarian ja Unkarin johtajien tapaaminen, jossa sovittiin sotilaspoliittisista toimenpiteistä, joiden toimeenpano aloitettiin 2 päivää myöhemmin [144] . Brežnev oli estetty, hänen reaktiot olivat riittämättömiä, ja neuvottelujen aikana pääsihteeri menetti sanansa. Avustajat vaativat vastausta siihen, pystyykö Brežnev jatkamaan neuvotteluja. Brežnev itse mutisi jotain, yritti nousta ylös, ja syntyi reaktio, joka pelotti koko politbyroon. Kosygin istui Brežnevin vieressä ja näki, kuinka hän vähitellen alkoi menettää keskustelun lankaa.
"Hänen kielensä alkoi kutoa", Kosygin sanoi, "ja yhtäkkiä käsi, jolla hän nosti päätään, alkoi pudota. Meidän pitäisi viedä hänet sairaalaan. Mitään kauheaa ei tapahtuisi." Tämä oli meille ensimmäinen merkki Brežnevin hermoston heikkoudesta ja siihen liittyen kieroutuneesta reaktiosta unilääkkeisiin.
- E. I. Chazov [145] .On olemassa lausunto, jonka mukaan Brežnev sai marraskuussa 1972 aivohalvauksen , jolla oli vakavia seurauksia. Brežneviä hoitanut akateemikko Chazov kuitenkin kiistää tämän:
Hän [Brežnev] vain kerran elämässään Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäisenä sihteerinä kärsi sydäninfarktin. Vuonna 1957 sydämessä tapahtui pieniä muutoksia, mutta ne olivat luonteeltaan vain fokaalisia. Sen jälkeen hänellä ei ole ollut sydänkohtausta tai aivohalvausta [146] .
Ennen kuin prinssi Philip vieraili Neuvostoliitossa vuonna 1973 , ulkoministeriö toimitti hänelle lyhyet profiilit henkilöistä, jotka hänen oli määrä tavata. Leonid Brežneviä kuvattiin siellä "vahvatahtoiseksi mieheksi, joka huokuu luottamusta ja pätevyyttä, mutta jolla ei ole loistavaa älyä . Kukkivasta ulkonäöstä huolimatta hän sai useita sydänkohtauksia. Pitää metsästyksestä, jalkapallosta ja ajamisesta; ei puhu englantia" [147] .
Vuoden 1976 alussa hän kärsi kliinisen kuoleman . Sen jälkeen hän ei koskaan pystynyt toipumaan fyysisesti, ja hänen vakava tilansa ja kyvyttömyys hallita maata strategisesti tulivat vuosi vuodelta selvemmiksi. Brežnev kärsi voimattomuudesta (hermostollinen henkinen heikkous) suuren isänmaallisen sodan aikaisen aivotärähdyksen seurauksena, ja hänen holtiton ajamisensa Krim-lomalla hänen viimeisinä vuosinaan ei vain ihmeen kaupalla päättynyt hänen kuolemaansa ja ateroskleroosiin. aivojen verisuonet. Usein hän pystyi työskentelemään vain tunnin tai kaksi päivässä, minkä jälkeen hän nukkui, katsoi televisiota jne. Hänestä tuli riippuvainen unilääkkeistä - Nembutalista , jonka sairaanhoitaja määräsi hänelle lääkäreiden sijaan ja vastoin heidän ohjeitaan [148] [149] .
Ruisku riittää – ja pääsihteeristä tulee nukke jonkun käsissä. Epäilen, että lääketieteellinen väliintulo teki Brežnevistä Brežnevin parodian...
- F. T. MorgunElämänsä viimeisinä vuosina Brežnev meni säännöllisesti lepäämään ja parantamaan terveyttään Krimin osavaltion dachassa , samalla kun hän käytti mieluummin kirjejunaa kuin lentokonetta [150] [151] . Pääsihteeri tykkäsi myös matkustaa ympäri maata junalla nuorempana, kuten hän itse kertoi keskustelukumppaneilleen. Erityisesti Brežnev matkusti kirjejunalla maan halki Moskovasta Vladivostokiin [152] .
Toukokuun 22.-30. päivänä 1972 tapahtui ensimmäinen Yhdysvaltain presidentin virallinen vierailu Moskovaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen suhteiden historiassa. Brežnevin ja Richard Nixonin välisessä kokouksessa Neuvostoliiton ja USA:n välinen sopimus ohjuspuolustusjärjestelmien rajoittamisesta (ABM-sopimus) [153] , Neuvostoliiton ja USA:n välinen väliaikainen sopimus tietyistä alan toimenpiteistä. Strategisten hyökkäysaseiden rajoittaminen (SALT-1), Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden perusta [154] .
18.-26.6.1973 Brežnev teki vastavierailun Yhdysvaltoihin, keskusteli Washingtonissa R. Nixonin kanssa, minkä seurauksena allekirjoitettiin sopimus ydinsodan ehkäisystä, ydinaseiden käyttämättä jättämisestä. ja strateginen aseiden vähentämissopimus. Nixon antoi amerikkalaisten liikemiesten puolesta Brežneville 10 000 dollarin arvoisen auton [155] . Brežnev asui useita päiviä Nixonin huvilassa San Clementossa (Kalifornia). Brežnevin vierailu tapahtui Nixonille vaikeana hetkenä, muistutti Neuvostoliiton Yhdysvaltain-suurlähettiläs Anatoli Dobrynin , hänen vaikutusvaltansa ja auktoriteettinsa Yhdysvalloissa kävi läpi kriisin, joka päättyi 9. elokuuta 1974 hänen eroamiseensa. Brežnevin vierailun aikana kaikkialla osavaltiossa televisioidut Watergaten kuulemiset keskeytettiin viikoksi . Brežnevin vierailusta USA:ssa tehtiin elokuva "Maan rauhan nimissä" [156] .
27. kesäkuuta 1974 Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon ja hänen vaimonsa saapuivat Moskovaan viralliselle vierailulle . Nixonin mukana olivat ulkoministeri H. Kissinger , presidentin avustajat A. Haig ja R. Ziegler [157] .
23.-24. marraskuuta 1974 Brežnevin ja Yhdysvaltain presidentin Gerald Fordin välinen työtapaaminen pidettiin Vladivostokin alueella . Kokouksen aikana allekirjoitettiin Neuvostoliiton ja Amerikan yhteinen julkilausuma, jossa osapuolet vahvistivat aikomuksensa tehdä uusi suolasopimus vuoden 1985 loppuun asti [158] .
18. kesäkuuta 1979 Brežnev ja Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter allekirjoittivat Wienissä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisen sopimuksen strategisten hyökkäysaseiden rajoittamisesta (SALT-2-sopimus) [159] .
Neuvostoliiton joukkojen saapumisen Afganistaniin joulukuussa 1979 jälkeen Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita korkeimmalla tasolla rajoitettiin. Seuraava kokous pidettiin vasta marraskuussa 1985, jolloin Mihail Gorbatšovista tuli NKP:n keskuskomitean pääsihteeri .
Siitä huolimatta Yhdysvaltain osavaltion valtuuskunta, jota johtivat varapresidentti George W. Bushin ja ulkoministeri George Shultzin , saapui Moskovaan Brežnevin hautajaisiin marraskuussa 1982 [160] .
Seitsemänkymmentäluvulla näiden kahden järjestelmän osittainen sovittaminen tapahtui kansainvälisellä areenalla (" détente "). Juuri tähän aikaan (1973) Brežnev sai Lenin-palkinnon kansojen välisen rauhan vahvistamisesta.
Toukokuussa 1973 Brežnev teki virallisen vierailun Saksaan, jossa ensimmäistä kertaa Moskovan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen korkeimmalla tasolla otettiin esille aihe Euroopan rajojen loukkaamattomuudesta. Liittokansleri Willy Brandt vastasi Brežneville välttelevästi ja, kuten kävi ilmi, ovelasti: "Ikuisia rajoja ei ole, mutta kukaan ei saa yrittää muuttaa niitä väkisin." Neuvostoliiton ja Saksan liittotasavallan välillä allekirjoitettiin sopimus. Brežnevin Saksan-vierailun onnistumista edesauttoi DDR :n salaisen palvelun Stasi yhdessä Neuvostoliiton ulkomaantiedustelupalvelun kanssa useiden liittopäivien kansanedustajien lahjonta , mikä esti liittokansleri Brandtin tappion parlamentissa äänestettäessä äänestyksessä . luottamuksen häneen 27. huhtikuuta 1972. Tämä varmisti Saksan liittotasavallan Neuvostoliiton, Puolan ja DDR:n kanssa tehtyjen sopimusten myöhemmän ratifioinnin, joissa vahvistettiin toisen maailmansodan jälkeen muodostetun FRG:n itärajat [161] .
1. elokuuta 1975 Brežnev allekirjoitti Helsingissä Helsingin sopimuksen , joka vahvisti rajojen loukkaamattomuuden Euroopassa [162] . Sitä ennen Saksa ei tunnustanut Potsdamin sopimuksia , jotka muuttivat Puolan ja Saksan rajoja, eikä tunnustanut DDR :n olemassaoloa . FRG ei itse asiassa edes tunnustanut Kaliningradin ja Klaipedan liittymistä Neuvostoliittoon [163] .
Suomen pääkaupungissa Brežnev piti myös useita kahdenvälisiä tapaamisia. Keskustelun aikana Britannian pääministerin Harold Wilsonin kanssa pääsihteeriä seuranneen henkilökohtaisen valokuvaajan Vladimir Musaelyanin mukaan oli hauska jakso, jossa Leonid Iljitš osoitti poikkeuksellista huumorintajuaan. Wilson sytytti piippunsa, mutta ei kyennyt keksimään, minne laittaisi kotelonsa. Brežnev auttoi häntä välittömästi ja vitsaili samalla: "Kaikki Englannin salaisuudet ovat käsissäni!" [137] .
1980-luvun alussa Brežnev väitti, että kapitalistiset maat olivat siirtyneet Harry Trumanin ehdottamasta "kommunismin rajoituksesta" ajatukseen "kahden järjestelmän lähentymisestä" ja "rauhanomainen rinnakkaiselo". Ronald Reagan , josta tuli Yhdysvaltain presidentti vuonna 1981, vastusti, ja pian, Neuvostoliiton kesällä 1982 suorittamien Shield-82- sotaharjoitusten jälkeen, Reagan kutsui Neuvostoliittoa " pahan imperiumiksi " 8. maaliskuuta 1983 .
Neuvostoliiton ulkoministeri Andrei Gromyko puhui erittäin kiitettävästi Brežnevin käytöksestä ja neuvottelutaktiikoista "huipulla" pidetyissä kokouksissa . Gromykon muistelmien mukaan Leonid Iljitš käyttäytyi hyväntahtoisesti, mutta hillittynä, ei painostanut keskustelukumppania, mutta ei antautunut euforiaan ja temppuihinsa, puhui vähän, mutta painoi, yleistetysti ilmaisi strategisia näkökohtia, siirsi vakavia yksityiskohtaisia keskusteluja lähellä istuvat ammattilaiset. Hän osasi aina purkaa jännittyneen tilanteen nokkelalla vitsillä. Useissa tapauksissa, varsinkin jos vieras oli huomattavasti huonompi asema, Brežnev teki keskustelukumppanille selväksi, että hän vain hyväksyi hänet, eikä neuvottele hänen kanssaan, siirtyi mielellään kokouksen virallisesta osasta epäviralliseen keskusteluun klo. päivällinen [164] [165] .
Kesäkuun 20. - 22. kesäkuuta 1977 Brežnev teki virallisen vierailun Ranskaan ja keskusteli presidentti Valeri Giscard d'Estaingin kanssa, minkä seurauksena hän allekirjoitti yhteisen julkilausuman kansainvälisen jännitteen lieventämisestä , Neuvostoliiton ja Ranskan julistuksen. ydinaseiden leviämisen estäminen ja muut asiakirjat [166] .
Yhteensä 18 vuoden aikana puolueen ja valtion johdossa Brežnev vieraili Yhdysvalloissa kerran, neljä kertaa - Ranskassa, kolme kertaa - Saksassa [131] . Sukulaistensa mukaan Brežnevillä oli elämänsä viimeisinä vuosina vain vähän osallistumista maan hallitukseen. Leonid Iljitšin pojanpojan Andrei Brežnevin mukaan:
Muistan Leonid Iljitšin ja hänen vaimonsa välisen keskustelun jossain 1977-1978. Ja isoäitini sanoi, ja myöhemmin lehdistössä ilmestyi, että hän halusi jäädä eläkkeelle... he eivät antaneet hänen mennä. He sanoivat: Leonid Iljitš, kuinka maa voi ilman sinua. Taivutettu jäämään.
— RIA Novosti//Haastattelu Andrei Brežnevin kanssa Voiton ritarikuntaHänelle myönnettiin 20. helmikuuta 1978 Voiton ritarikunta , kuten asetuksessa todetaan, "... suuresta panoksesta Neuvostoliiton kansan ja sen asevoimien voittoon Suuressa isänmaallisessa sodassa, erinomaisesta palveluksesta vahvistamisessa maan puolustuskyky, neuvostomaailman ulkopolitiikan kehittämiseen ja johdonmukaiseen toteuttamiseen valtio, joka turvaa luotettavasti maan kehityksen rauhallisissa olosuhteissa ”, joka palkittiin vain sodan aikana erinomaisista palveluksista rintaman johdossa voittojen aikana, jotka takasivat radikaali muutos strategisessa tilanteessa [167] . Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja M. S. Gorbatšov peruutti palkinnon 21. syyskuuta 1989 järjestyksen perussäännön vastaisena [19] [168] .
Muistojen kirjatRyhmä tunnettuja Neuvostoliiton toimittajia tilattiin kirjoittamaan Brežnevin muistelmat ("Malaya Zemlja", "Renessanssi", "Vselina"), joiden tarkoituksena oli vahvistaa hänen poliittista auktoriteettiaan. Kuten Leonid Mlechin huomautti , " Brežnev itse ei vain osallistunut omien muistelmiensa työhön, mutta ei edes kertonut niitä kirjoittaneille ihmisille mitään. Heille löydettiin joitain asiakirjoja arkistosta ja Brežnevin työtoverit löydettiin " [169] . Miljoonien kopioiden ansiosta Brežnevin palkkio oli 179 241 ruplaa [170] . Sisällyttämällä pääsihteerin muistelmat koulujen ja yliopistojen opetussuunnitelmiin ja tekemällä niistä pakollisia "positiiviselle" keskustelulle kaikissa työväenryhmissä, puolueideologit saavuttivat täysin päinvastaisen tuloksen - L. I. Brežnevistä tuli hänen elinaikanaan lukuisten vitsin sankari [171] . Vjatšeslav Tihonov , Neuvostoliiton kansantaiteilija, luki muistelmat koko unionin radiossa Brežnevin toiveiden mukaisesti [172] .
Afganistanin sota10. joulukuuta 1979 Brežnev ja hänen lähimmät työtoverinsa päättivät erikoisoperaatiosta vallan vaihtamiseksi Afganistanissa ja Neuvostoliiton joukkojen tuomiseksi tähän maahan , mikä oli alku Neuvostoliiton pitkäaikaiselle osallistumiselle Afganistanin sisäiseen konfliktiin. On mielipiteitä, että Brežnev ei odottanut niin laajan konfliktin kehittymistä:
...setäni soitti Dmitri Ustinoville joka päivä ja kysyi yleisesti hyväksyttyä kansanperinteen murretta käyttäen: "Milloin tämä ... sota loppuu?" Vihaisena ja punastuneena pääsihteeri huusi puhelimeen: "Dima, lupasit minulle, että tämä ei kestä kauan. Lapsemme kuolevat siellä!"
- Lyubov Brezhnev, L. I. Brežnevin veljentytär [173]Neuvostoliiton Afganistanin hyökkäyksen jälkeen, josta Brežnev päätti, länsi asetti alakohtaisia pakotteita Neuvostoliittoa vastaan, joista herkimmät vaikuttivat kaasun vientiteollisuuteen: Neuvostoliittoon ei enää toimitettu halkaisijaltaan suuria putkia ja kompressoreja kaasuputkiin . joka Neuvostoliiton ministerineuvoston viimeisen puheenjohtajan Nikolai Ryžkovin (1985-1991) mukaan antoi sysäyksen putkien valssauslaitosten rakentamiseen ja tuontia korvaavien kotimaisten tuotteiden tuotantoon kaasu- ja öljyputkia varten [174] .
1980 olympialaisetSyksyllä 1974 Moskova valittiin XXII kesäolympialaisten pääkaupungiksi . Pelit pidettiin 19. heinäkuuta - 3. elokuuta 1980, ne avasi Leonid Iljitš Brežnev. Voiton epävirallisessa mitalissa voitti Neuvostoliiton joukkue voitettuaan 195 mitalia, joista 80 oli kultaa.
Kisat tunnetaan muun muassa siitä, että yli 50 maata (mukaan lukien Yhdysvallat ) boikotoi olympialaisia Neuvostoliiton joukkojen saapuessa Afganistaniin vuonna 1979 [175] [176] [177] .
Viimeaikaiset palkinnotVuonna 1981, L. I. Brežnevin kommunistisen puolueen toimikauden 50-vuotispäivän aattona, vain hänelle yksin oli kultaan valettu kunniamerkki "50 vuotta NSKP:ssä olemista" [178] (muille NKP:n veteraaneille tämä kunniamerkki tehtiin hopeasta ja kullattu [179] ).
Neljäs Neuvostoliiton sankarin kultatähti myönnettiin Brežneville joulukuussa 1981 hänen 75-vuotissyntymäpäivänsä johdosta [180] .
Vammat Taškentissa23. maaliskuuta 1982 Taškentissa , kun Brežnev tarkasteli lentokonetehtaan rakennuksia , palkki putosi hänen päälleen, koska lentokoneen ympärillä olevat kävelytiet olivat täynnä ihmisiä ja putosivat häntä seuranneen valtuuskunnan päälle. Vartijat nostivat nopeasti kulkutiet, eikä muille valtuuskunnan jäsenille raportoitu vakavia vammoja. Ja Brežnev sai vakavia vammoja - solisluun murtuman , joka ei sitten kasvanut yhdessä, viiden kylkiluun murtuman , verenvuodon maksassa. Tämän tapauksen jälkeen pääsihteerin terveys heikkeni täysin [181] [182] . Seuraavana päivänä Brežnevin piti puhua seremoniallisessa kokouksessa Taškentissa. Häntä kehotettiin palaamaan välittömästi Moskovaan hoitoon, mutta Brežnev kieltäytyi, jäi ja alkoi pitää puhetta. Salissa olevista ja katsojista näytti siltä, että Brežnev oli juonut edellisenä päivänä - hän oli jonkin verran estynyt. Vain hänen mukanaan olleet ihmiset tiesivät, että pienikin hänen oikean kätensä liike oli hänelle erittäin tuskallista, joten lääkärit antoivat hänelle kipulääkkeen [183] . Sen jälkeen hän meni palkitsemaan Uzbekistanin tasavaltaa, ja palkinnon aikana hän menetti tajuntansa, koska kipulääkkeen vaikutus oli ohi [184] . Hän ei kuollut välittömästi traumaattiseen keuhkokuumeeseen, mutta akateemikko A. G. Chuchalinin mukaan L. I. Brežnev kuoli vamman vuoksi saman vuoden marraskuussa [185] .
Kuolema ja hautajaisetLeonid Iljitš Brežnev kuoli unissaan marraskuun 10. päivän yönä 1982 Zarechye-6:n osavaltion mökissä. Lääkärintarkastuksen päätelmien mukaan kuolema tapahtui kello 8-9 välillä aamulla äkilliseen sydämenpysähdykseen [186] [187] . Pääsihteeri Juri Tšurbanovin vävyn mukaan Brežnev kuoli välittömästi ja hiljaa yöllä: hänestä irtosi veritulppa , joka osui suoraan sydämeen [188] . Julkaistuista materiaaleista ja todisteista jää epäselväksi, miksi Brežnevin henkilökohtainen lääkäri Mihail Kosarev (joka yleensä aina istui pöydässä pääsihteerin kanssa jopa aterioiden aikana) oli poissa dachasta sinä yönä ja ruumiin löytämisen aikaan. lääkäriasemaa ei ollut, elvytyksen suorittamisen vuoksi noin tunnin ajan oli vain vartija Vladimir Sobachenkov [188] . Tämän oudon ja selittämättömän seikan, jopa yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, huomauttaa erityisesti historioitsija ja publicisti Leonid Mlechin [169] [189] [190] . Turvallisuuspäällikön, Neuvostoliiton KGB:n kenraalimajuri Vladimir Medvedevin kutsusta saapui pian Jevgeni Chazov , joka muistojensa mukaan tuskin vilkaisi pääsihteerin sinisiä kasvoja, tajusi, että elvytys oli jo turhaa. Tšazov, punnittuaan huolellisesti kaikki olosuhteet ja seuraukset, päätti ensin ilmoittaa kaikille Juri Andropovin , puolueen ja valtion toisen henkilön kuolemasta . Andropov oli ensimmäinen poliittisista hahmoista, joka saapui kuolinpaikalle, otti välittömästi Brežnevin henkilökohtaisen salkun digitaalisella lukolla, jonka Leonid Iljitš itse kertoi sukulaisilleen nauraen, ikään kuin se sisältäisi vaarallisia todisteita kaikista politbyroon jäsenistä [ 169] [191] . Media raportoi Brežnevin kuolemasta vasta päivää myöhemmin, 11. marraskuuta kello 10. Kuitenkin monet kokeneet ihmiset sekä Neuvostoliitossa että ulkomailla, jopa pääsihteerin kuolinpäivänä, arvelivat, että maassa oli tapahtunut jotain poikkeavaa: pientä klassista musiikkia soi kaikilla radiokanavilla, televisio peruutti lähetyksen. poliisipäivälle omistetun juhlakonsertin (hänen tilalle tuli Leninistä kertova elokuva " Mies aseella "), illalla Punaisella torilla oli epätavallinen määrä mustia valtion limusiinia - "munankuljettajia", joka herätti länsimaisten kirjeenvaihtajien huomion, ja he tekivät ensimmäiset julkiset oletukset radiossa [169] [192] [193 ] .
Brežnev haudattiin 15. marraskuuta Moskovan Punaiselle torille Kremlin muurin lähelle . Julkaistujen todistusten mukaan ne olivat upeimmat ja mahtavimmat hautajaiset Stalinin jälkeen maaliskuussa 1953, ja niihin osallistui yli 35 maailman maan valtion- ja hallitusten päämiehiä [160] .
Brežneville hyvästelemään saapuneiden joukossa oli yllättäen Pakistanin presidentti kenraali Zia-ul-Haq , joka tuki aktiivisesti Afganistanin Mujahideeneja sodassa neuvostojoukkoja vastaan ja jonka vuoksi hänet pidettiin Neuvostoliitossa epäystävällisenä hahmona. Hyödyntäen odottamatonta tilaisuutta Andropov ja Gromyko tapasivat Zia-ul-Haqin Kremlissä , ja nämä olivat ensimmäiset neuvostojohdon suorat neuvottelut Afganistanin konfliktin ratkaisemiseksi [160] [194] .
Neuvostoliiton nomenklatuurin tutkijan M. S. Voslenskyn mukaan saatuaan NSKP :n keskuskomitean pääsihteerin viran Brežnev alkoi aktiivisesti promotoida nomenklatuurin jäseniä maanmiestensä keskuudesta Dnepropetrovskin alueella ja kollegoja Moldovasta vanhemmiksi. johtotehtäviin. Heidän joukossaan [195] :
MS Voslensky ilmaisee näkemyksensä, että johtavien henkilöiden valinnalla henkilökohtaisen tuttavuuden ja yhteisön perusteella pyrittiin vahvistamaan Brežnevin henkilökohtaista vaikutusvaltaa nomenklatuurin riveissä [195] .
Toinen Brežnevin henkilöstöpolitiikan tyypillinen piirre oli henkilöstön irrottamattomuus: tapaukset, joissa johtajat pitivät virkojaan useita vuosikymmeniä, yleistyivät.
Vuonna 1965, kun maa juhli voiton vuosipäivää, 9. toukokuuta tuli vapaapäivä. Voitonpäivästä tuli vähitellen toinen yleinen vapaapäivä Suuren lokakuun sosialistisen vallankumouksen jälkeen . Brežnevin aloitteesta vuonna 1965 Punaisella torilla pidettiin sotilasparaati ja Tuntemattoman sotilaan hauta avattiin . Lisäksi suuren isänmaallisen sodan veteraanien etuja laajennettiin merkittävästi, ja myös veteraanien joukkoa laajennettiin [204] .
Leonid Iljitš oli naimisissa Victoria Petrovna Brezhnevan (s. Denisova, 1907-1995, kotoisin Belgorodista ) kanssa joulukuun 11. päivästä 1927 hänen kuolemaansa asti.
Valmistuttuaan koulusta Victoria Petrovna tuli Kurskin lääketieteelliseen korkeakouluun. Vuonna 1925 hän tapasi tanssissa korkeakoulun asuntolassa tulevan aviomiehensä Leonid Brežnevin. Tuolloin hän oli kolmatta vuottaan maanmittaus- ja metsätalousopistossa, ja Victoria oli ensimmäistä vuottaan lääketieteellisessä korkeakoulussa. Myöhemmin Brežnevin leski muistutti, että hän kutsui ensin tyttöystävänsä tanssimaan, mutta hän kieltäytyi, koska nuori mies ei osannut tanssia, ja Victoria suostui. Vuoden 1927 lopussa Leonid ja Victoria menivät naimisiin.
Heidän ensimmäinen lapsensa oli tytär Galina (1929-1998) ja toinen poika Juri (1933-2013), jolla oli poika Andrei (1961-2018), Leonid Iljitšin pojanpoika.
Tytär - Galina Leonidovna Brezhneva - oli yksi Neuvostoliiton eliitin skandaalimaisista hahmoista. Hänen aviomiehensä olivat: sirkustaiteilija, köydenkävelijä ja akrobaatti Jevgeni Milaev , illusionisti Igor Kio (avioliitto kesti 10 päivää), Neuvostoliiton apulaissisäministeri Juri Churbanov . He puhuivat Galina Brezhnevan läheisestä suhteesta balettitanssijaan, Neuvostoliiton kansantaiteilija Maris Liepaan . Mutta Galinan yhteyttä mustalaisnäyttelijä ja laulaja Boris Ivanovich Buryatse (1946-1987) pidetään skandaalimaisimpana. Galina Brezhnevan ainoa tytär ensimmäisestä avioliitostaan Jevgeni Milajevin kanssa on Victoria Milajeva (Filippova; 1952-2018). Victoria Evgenievna Galina Filippovan tytär (syntynyt 1973) on L. I. Brežnevin lapsenlapsentytär.
Brežnevin aikakaudella voidaan erottaa kaksi vaihetta, joista ensimmäinen oli erittäin onnistunut. Suurin osa Leonid Iljitš Brežnevin hallintokaudesta kutsutaan "kehittyneeksi sosialismiksi", koska tuolloin Kosyginin uudistus (1964-1976) toteutettiin onnistuneesti osittain, mikä antoi merkittävän sysäyksen Neuvostoliiton taloudelle. 1960-1970-luvuilla sosiaalinen bruttotuote kasvoi noin 350 %, teollisuustuotanto 485 %, maatalous 171 %. Kolhoosien työpäivät korvattiin kuukausittaisilla käteismaksuilla. Brežnevin aikana Neuvostoliitossa toteutettiin useita suuria infrastruktuuri- ja energiahankkeita. Sayano-Shushenskajan vesivoimalan ensimmäinen hydraulinen yksikkö asetettiin teolliseen kuormitukseen , kymmeniä muita vesivoimaloita, ydinreaktoreita, uusia teitä ja rautateitä, kemian-, metallurgisia ja koneenrakennuslaitoksia otettiin käyttöön [205] .
Brežnevin hallituskauden toista vaihetta kutsuttiin " pysähdyksen kaudeksi " (1977-1982). Tänä aikana tapahtui asteittainen pysähtyneisyys , tavarapulan lisääntyminen , väestön kuolleisuuden ja alkoholisoitumisen lisääntyminen sekä mellakoita . Paineet muihin sosialistisiin maihin lisääntyivät (erityisesti Afganistanin sodan (1979-1989) sotilaallinen tukahduttaminen), älymystön vaino (erityisesti I. Brodskin ja M. Šemjakinin pakkomuutto Leningradista , karkottaminen ) A. Solzhenitsyn (1974) ja akateemikko A. Saharovan maanpaossa ).
Levada Centerin huhtikuussa 2013 tekemien mielipidemittausten mukaan Venäjän kansalaiset arvioivat L. I. Brezhnevin paremmaksi kuin muut maan johtajat 1900-luvulla. 56% vastaajista suhtautui häneen myönteisesti, 29% - negatiivisesti. Toisella sijalla on Lenin (55 % ja 28 %). Häntä seuraavat Stalin (50 % ja 38 %), Nikolai II (48 % ja 21 %), Hruštšov (45 % ja 35 %), Jeltsin (22 % ja 64 %) ja Gorbatšov ( 22 % ja 65 %) . 206 ] [207]
Ilmeisestä heikkoudesta ja voimattomuudesta huolimatta , jotka ilmenivät selvästi Brežnevin elämän viimeisinä vuosina [208] , jotkut muistelijoiden kirjoittajat esittävät Brežnevin eri valossa. Niinpä SPRN :n ja SKKP :n pääsuunnittelijan mukaan vuosina 1970-1987. V. G. Repin Brežnev oli ainoa kaikista ylipäällikköistä , jonka kanssa hän tapasi pääsuunnittelijan työvuosien aikana ja joka " piti itselleen tarpeelliseksi käydä henkilökohtaista keskustelua pääsuunnittelijan kanssa ". Repinin mukaan Brežnev " osoitti myös aitoa kiinnostusta, esitti monia kysymyksiä, syventyi ongelmien ytimeen ja teki muutoksia valmisteltuun päätösluonnokseen kokouksen aikana ". Repinin mukaan " [Brežnevin] aktiivinen käytös erosi vahvasti muiden puolustusneuvoston jäsenten käyttäytymisestä . » [209]
M.S. Gorbatšovin valtaan tultua vuonna 1985 Brežnevin aikakautta alettiin kutsua " pysähdykseksi ", ja 1970-luvun loppua, jolloin Brežnev sai valtionpalkinnon toisensa jälkeen, kutsuttiin "pysähdyksen aikakauden kukoistukseksi", ilmentymäksi. puhallettava auktoriteetti. Toisin kuin stalinistinen "persoonallisuuskultti", Brežnevin aikakautta kutsuttiin " kultiksi ilman persoonallisuutta ". Brežnev-vuosina laajalle levinnyt virallista puheenvuoroa, jota yleisesti käytettiin lehdistössä, televisiossa ja radiossa, kritisoitiin: "Kiitos tästä alkuperäiselle keskuskomitealle ja henkilökohtaisesti toveri Brežneville." Kuitenkin kriisin alkaessa ja Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvulla Brežneviä ja "pysähdyksen aikakautta" kohtaan esitetty kritiikin aalto laantui jyrkästi [19] .
Brežnevin aikakauden varsinaisessa käytännössä ei ollut "paluuta Staliniin", toisin kuin länsimaisessa ja modernissa venäläisessä kirjallisuudessa laajalle levinneille mielipiteille. Ja toisinajattelijoiden vastaisten poliittisten sortotoimien laajuudessa Hruštšovin hallinto on suhteettoman lähempänä Stalinia kuin Brežnevin hallintoa. Jos Hruštšovin aikana useita tuhansia ihmisiä tuomittiin "neuvostonvastaisesta" agitaatiosta ja propagandasta, niin Brežnevin aikakaudella kymmeniä [210] .
18. marraskuuta 1982 annettiin NKP:n keskuskomitean, Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston ja Neuvostoliiton ministerineuvoston yhteinen päätös "Leonid Iljitš Brežnevin muiston säilyttämisestä" [211] . Sen mukaisesti useat esineet (Naberezhnye Chelnyn kaupunki, kaupunginosat, aukiot, yritykset ja organisaatiot, sotilasyksiköt, laivat jne.) nimettiin uudelleen tai saivat lisänimen Brežnevin kunniaksi [212] .
Naberezhnye Chelny [211] ( Tatar ASSR ) kaupunki, jossa KamAZ sijaitsee, nimettiin uudelleen Brežneviksi . Vuonna 1988 entinen nimi palautettiin kaupungille [213] [214] .
Kaksi kaupunginosaa ( Moskovan Cheryomushkinsky-alue ja Dneprodzerzhinskin Zavodskoin alue ) nimettiin uudelleen Brežnevskin alueeksi [211] . Cheryomushkinsky-alue palautti entisen nimensä vuonna 1988 [214] ja Zavodskoy - 1990-luvulla [215] .
Brežnevin nimi annettiin Tähtikaupungille (täten sen virallinen nimi oli "L. I. Brezhnevin mukaan nimetty tähtikaupunki") [211] . Vuodesta 1988 lähtien Star City on lakannut käyttämästä Brežnevin nimeä [216] .
Tuotantoyritykset: Oskolin sähkömetallurginen tehdas , PO "Eteläinen koneenrakennustehdas" , Novorossiyskin sementtitehdas, Volgodonskin ydinvoimatekniikan tuotantoyhdistys , Nurek HPP .
Maatalousyritykset: Kazakstanin SSR:n Kustanai-alueen neitsytsovhoosi (vuoteen 1982 asti ja vuodesta 1988 Borovskin piirin "Borovskoy"-valtiotila) ja Moldavian SSR:n Orhein piirin kolhoosi "Vyatsanoue".
Koulutusorganisaatiot: Dnepropetrovskin metallurginen instituutti , puolustusministeriön korkeampi sotilaskoulu ; koulutustankkidivisioona, jossa L. I. Brežnev palveli (sotilasyksikkö 21250, nyt 212. kaartipiirin Wienin Leninin ritarikunta ja Kutuzovin nuorempien asiantuntijoiden koulutuskeskus (tankkijoukot) kenraaliluutnantti I. N. Russijanovin mukaan); Dneprodzerzhinskin kaupungin lukio numero 1.
Merialukset: ydinjäänmurtaja "Arktika" , laivaston alus , merimatkustaja-alus (vuoteen 1982 ja vuodesta 1989 "Karelia").
Kadut ja aukiot
NSKP:n keskuskomitean päätöksen mukaan Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajisto ja Neuvostoliiton ministerineuvosto 18.11.1982 nimettiin Brežnevin kunniaksi uudelleen "yhdeksi uudeksi aukioksi 18.11.1982". Moskova , Leningrad , Kiova , Alma-Ata ja Dnepropetrovsk " [211] .
Brežnevin muistomerkki Novorossiiskissa
Muistolaatta Moskovan Kutuzovski prospektin talosta, jossa Brežnev asui. Berliinin muurin museo
Muistolaatta Dneprin yliopistossa Kamianskessa
Muistolaatta Dneprissä Krutogornyin laskeutuessa
Henkilökohtainen arkki L. I. Brežnevin henkilöstöasiakirjoille 25. lokakuuta 1942
27. maaliskuuta 1942 päivätty palkintolomake L. I. Brežnevin myöntämisestä Punaisen tähden ritarikunnan kunniaksi
18. syyskuuta 1943 päivätty palkintolomake L. I. Brežnevin myöntämisestä Isänmaallisen sodan ritarikunnan 1. asteen kunniamerkillä
Leonid Brežnevin passi, 1947
Juhlakortti L. I. Brežnev 1973
![]() | ||||
---|---|---|---|---|
Temaattiset sivustot | ||||
Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
Sukututkimus ja nekropolis | ||||
|
Neuvostoliiton johtajat | ||
---|---|---|
Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja (1922-1924) |
Vladimir Lenin 1 (1922-1924) | |
Bolshevikkien liittovaltion kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteeri (1922-1934) |
Josif Stalin (1922-1934) | |
Bolshevikkien kommunistisen liittopuolueen / NSKP:n keskuskomitean sihteerit (1934-1953) |
| |
NKP:n keskuskomitean ensimmäiset sihteerit (1953-1966) |
| |
NSKP:n keskuskomitean pääsihteerit (1966-1990) |
| |
Neuvostoliiton presidentti (1990-1991) |
| |
1 kuoli virassa |
RSDLP(b) - RCP(b) - VKP(b) - CPSU:n johtajat | ||
---|---|---|
Puolueen todellinen johtaja [1] |
| |
Pääsihteeri [2] |
| |
Keskuskomitean sihteeristö [3] |
| |
Ensimmäiset sihteerit [4] |
| |
Pääsihteerit [5] |
| |
Huomautuksia
|
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston päämiehet | ||
---|---|---|
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajat (1938-1989) | ||
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajat (1989-1991) | ||
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston jaostojen puheenjohtajat (lokakuu - joulukuu 1991) |
Neuvostoliiton marsalkat | |||
---|---|---|---|
1 Rivitetty arvo 2 Palautettu arvoon 3 Myöhemmin hän sai Neuvostoliiton generalissimon arvonimen |
Moldovan kommunistisen puolueen keskuskomitean johtajat | |||
---|---|---|---|
Kazakstanin kommunistisen puolueen keskuskomitean johtajat (1920-1991) | ||
---|---|---|
|
Kommunistisen puolueen Zaporozhyen aluekomitean ensimmäiset sihteerit (1939-1991) | |
---|---|
|
Ukrainan kommunistisen puolueen Dnepropetrovskin aluekomitean ensimmäiset sihteerit | |||
---|---|---|---|
Vladimir Tšerniavski (1932) → Vasili Stroganov (1932-1933) → Mendel Khataevich (1933-1937) → Natan Margolin (1937) → Demyan Korotchenko ( näyttelijä , 1937-1938) → Semjon Grusheva Konstantin → 1 9 näytelmä ( 193) , 1941) → Nikolai Stashkov (1941-1942, maanalainen ) → Dmitri Sadovnichenko ( 1942-1943, maanalainen ) → Georgi Dementiev (1943-1944) → Pavel Naidenov (1944-1947) → Leonid 57) (1 Andrey57) Kirilenko (1950-1955) → Vladimir Štšerbitski ( 1955-1957) → Anton Gaevoy (1957-1961) → Nikita Tolubeev (1961-1963, 1963, teollisuus ) → Aleksei Vatšenko (1963-1964, maaseutu6 )- → 1 Shcherbit 1964, teollisuus , 1964-1965) → Aleksei Vatšenko (1965-1976) → Jevgeni Kachalovsky (1976-1983) → Viktor Boyko (1983-1987) → Vladimir Ivashko (1987-1988) (1987-1988) → 98988 ) Nikolai Omelchenko (1990-1991) |
"Voitto" | Ritarikunnan||
---|---|---|
kaksinkertainen | ||
Yksittäinen | ||
Ulkomaalainen |