| Mecklenburg-Vorpomeranian murteet | |
|---|---|
| oma nimi | Mękelborgsch-Vörpommersch |
| Maat | Saksa |
| Alueet | Mecklenburg-Vorpommern |
| Luokitus | |
| Kategoria |
Euraasian kielet Indoeurooppalainen perhe germaaninen haara Länsi-Saksan ryhmä Ala-Saksan alaryhmä Itä-alasaksan murteet |
| indoeurooppalaiset kielet germaaniset kielet länsigermaaniset kielet Ingvaion kielet alasaksalainen Itä-alasaksan murteet Mecklenburg-Vorpomeranian murteet | |
| Kirjoittaminen | latinan kieli |
| IETF | nds-u-sd-demv |
| Glottolog | meck1238 |
Mecklenburg-Vorpomeranian murteet ( saksa: Mecklenburgisch-Vorpommersch ; murteeksi - Mękelborgsch und Vörpommersch ) ovat alasaksan kielen murteita, jotka kuuluvat itäalasaksan murreryhmään. Jaetaan pääasiassa nykyaikaisessa Saksan liittovaltiossa Mecklenburg-Vorpommernissa . Kaikki ryhmän murteet ovat hyvin samankaltaisia toistensa kanssa, eikä niillä ole tiukasti määriteltyjä rajoja, jotka mahdollistaisivat siirtymävyöhykkeiden määrittelemisen.
Itäalasaksan murteille on ominaista, että monikkoverbeistä puuttuu vanhasaksista johdettu pääte -t . Sen sijaan verbi saa päätteen -(e)n , mikä tuo sen lähemmäksi yläsaksaa .
Lännessä mecklenburgilaisesta tulee holstein . Sillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä Mecklenburgin kanssa, joka Holsteinissa (alueesta riippuen) sekoittuu pohjoisen alasaksilaisen murteen kanssa . Ratzeburgin alueella , joka on myös luokiteltu osaksi Mecklenburgin murrevyöhykettä, tapahtuu siirtymävaihetta, jossa Mecklenburgin ja Holsteinin piirteet ovat läsnä muuttuneessa muodossa, sekoittuen yksittäisten murteiden sisällä . Joten Schwerinin länsiosassa pääte -t tunnetaan monikkoverbeistä.
Avointen /oː/ :n ja / eː/: n tavanomainen matala diftongisaatio (niiden siirtyminen /oʊ / ja /eɪ/ ) on vielä selvempi Mecklenburgissa ( /oː/ voi myös muuttua /aʊ/ ). Sama sääntö koskee umlauteja ( /øʏ/ muuttuu /œʏ/ tai /ɔɪ/ ). Kuitenkin sanoilla, joissa diftongi "au" esiintyi protogermaanisessa kielessä, puhdas "o"-ääni lausutaan Mecklenburgissa ja päinvastoin ( protogermaaninen *augo (silmä) muuttui ogeksi , mutta bōks (kirja) baukiksi ) .
Mecklenburg-Vorpomeranian murteet käyttävät useita ääniä, jotka eivät ole tyypillisiä muille alasaksan murteille. Niiden välittämiseen käytetään erikoiskirjaimia Æ(Œ) ja Ę sekä koko alasaksalaiselle alueelle yhteistä kirjainta Å.
Å/å , jota käytetään pääasiassa Pomeranian alueella, käytetään osoittamaan ääntä /oː/ ennen vokalisoitua r :tä, jossa a-kirjain kirjoitetaan saksan kielellä . Esimerkiksi alasaksan sana Jor (vuosi), joka vastaa kirjallista saksaa Jahr, voidaan kirjoittaa nimellä Jår [1] .
Ę/ę tarkoittaa pitkää ääntä E [/ ɛ: /] [2] . Sitä käytetään niissä sanoissa, joissa alkuperäinen vanhasaksilainen pitkä ääni muutin E :ksi ( vanhasaks . g i van ja mekl. g ę ven ( geben - antaa)).
Æ/æ tai Œ/œ tarkoittaa ääntä [/ ɶː /], joka on umlauti A, joka kuitenkin eroaa kirjallisesta saksan kielestä Ä ja on pitkän Ä:n ja Ö:n risteys [3] . Tätä ääntä merkitään usein myös nimellä Ä .
Mecklenburg-vanhapommerin murteissa käytetään heittomerkkiä lopussa pudonneen E:n tilalla, mikä osoittaa, että sanan lopussa oleva konsonantti ei ole tainnuttunut.