Ulysses (romaani)

Odysseus
Englanti  Odysseus
Ensimmäisen painoksen kansi 1922
Genre	modernistinen romaani
Tekijä	James Joyce
Alkuperäinen kieli	Englanti
kirjoituspäivämäärä	1914-1921
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä	1918-1920
kustantamo	Sylvia Beach
Edellinen	Taiteilijan muotokuva nuoruudessaan
Seurata	Finnegans Wake
Teoksen teksti Wikilähteessä
Wikilainaukset
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Ulysses ( eng.  Ulysses ) on irlantilaisen kirjailijan James Joycen modernistinen romaani . Ulysses on monimutkainen polystylistinen teos. Tämä romaani, joka tunnustetaan modernismin kirjallisuuden huipuksi [1] , juonen yksinkertaisuudestaan ​​huolimatta sisältää valtavan määrän historiallisia, filosofisia, kirjallisia ja kulttuurisia viittauksia . Vladimir Nabokov vertasi Andrei Belyn romaania Pietariin [ 2] .

Romaani kertoo yhdestä päivästä juutalaista alkuperää olevasta Dublinin asukkaasta Leopold Bloomista (tällä hetkellä tätä päivämäärää, 16.6.1904 , romaanin fanit juhlivat " Bloomin päivänä "). Tämän päivän Bloom viettää kustantamossa, kaduilla ja kahviloissa Dublinissa, ystävänsä hautajaisissa, lahden rannalla, synnytyssairaalassa, jossa hän tapaa Stephen Dedaluksen, nuoren opettajan paikallisessa koulussa. , bordellissa ja lopulta omassa talossaan, jonne hän tuo myöhään illalla melko humalaisen Daedaluksen, joka on menettänyt kattonsa. Romaanin tärkein juoni on Bloomin vaimon pettäminen, josta Bloom tietää, mutta ei ryhdy toimenpiteisiin häntä vastaan.

Romaanin ääriviivat ja sen sävellysrakenne ovat eksplisiittisiä ja implisiittisiä analogioita Homeroksen runon " Odysseia " kanssa. Teoksessa esitellään myös "samankaltaisia" hahmoja: suurelta osin omaelämäkerrallinen Stephen Dedalus ( Telemakhuksen tarina ), Leopold Bloom ( Odysseus , tämän nimen latinankielinen muoto Ulysses toimi romaanin otsikkona), Molly Bloom ( Penelope ). Yksi romaanin pääteemoista on " isä-poika " -teema, jossa Bloom esittää symbolisesti ensimmäisen, Stephen - toisen roolia. Romaani heijastaa eri aikakausien kirjallisia tyylejä ja genrejä, Joycen parodioimien tai jäljittelemien kirjailijoiden tyylipiirteitä.

Rakenne

James Joyce jakoi Ulysseksen 18 lukuun tai "jaksoon". Ensi silmäyksellä kirja saattaa vaikuttaa jäsentämättömältä ja kaoottiselta, ja tällä kertaa Joyce sanoi kerran, että hän "paitsi siihen niin paljon arvoituksia ja arvoituksia, että professorit kiistelevät vuosisatojen ajan siitä, mitä minulla oli mielessäni", mikä tekee romaani "kuolematon" [3] . Joyce piirsi romaanin kaksi ääriviivaa. Ensimmäinen kaava laadittiin hänen ystävälleen Carlo Linatille vuonna 1920, toinen Valerie Larbolle  vuonna 1921. Aluksi Joyce vastusti näiden juonien laajaa julkaisemista, mutta vuonna 1931 hänen luvalla puolustaakseen pornografiaa vastaan ​​Stuart Gilbert julkaisi toisen suunnitelman James Joycen kirjassa "Ulysses" [4 ] [5] .

Jokaisella Ulysseksen jaksolla on oma teemansa, tekniikkansa ja yhteys sen ja Odysseian hahmojen välillä. Alkuperäisessä tekstissä ei ollut jaksojen nimiä, ne ovat peräisin vain Linatin ja Gilbertin suunnitelmista . Kirjeissään Joyce viittasi jaksoihin niiden homerisilla otsikoilla. Joillakin jaksojen otsikoilla on luonteenomaisia ​​yhteyksiä, esimerkiksi "Nausicaa" ja "Telemachida" ovat peräisin Victor Berardin kaksiosaisesta "Phoinicians and the Odyssey" -teoksesta, johon kirjailija tutustui vuonna 1918 Zürichin keskuskirjastossa. .

Gilbertin kaava

Luomisidea

Joyce esiteltiin Odysseuksen (Ulysses) hahmoon Charles Lamin englanninkielisessä Odysseia - sovituksessa lapsille, The Adventures of Ulysses, joka todennäköisesti vahvisti nimen latinan muunnelman kirjoittajan muistiin. Lukiovuosinaan hän kirjoitti esseen hahmosta nimeltä "My Favourite Hero". Joyce kertoi Frank Bugenille että hän piti Ulyssesta kirjallisuuden ainoana monitahoisena hahmona. Hän harkitsi nimeävänsä novellikokoelmansa, jota hän myöhemmin kutsui Dubliniksi , Ulysses Dublinissa , mutta lopulta tästä ideasta kehittyi ajatus suuresta romaanista, joka aloitettiin vuonna 1914 .

Sijainti

1. Leopold Bloom House : 7 Eccles Street [7] - Luku 4, Calypso; Luku 17, Ithaca ja luku 18, Penelope
2. Posti: Westland Row - Luku 5, Lotus Eaters
3. Swanee's Pharmacy: Lombard Street, Linkin Place [8] (josta Bloom osti saippuoita) – Luku 5, Lotus Eaters
4. Graham Lemon's Makeiset: 49 Lower O'Connell Street; luvun 8, Laestrigons, alku
5. Davy Byrnen pubi – Luku 8, Laestrygons
6. Irlannin kansalliskirjasto - Luku 9, Scylla ja Charybdis
7. Ormond Hotel [9] Liffeyn rannalla – luku 11, Sireenit
8. Barney Kiernan 's Pub – Luku 12, Kykloopit
9. Äitiyssairaala – Luku 14, Auringon härät
10. Bella Cohenin bordelli - Luku 15, Circe
11. Cabman's Refuge: Butte Bridge - Luku 16, Eumeus

• Freemans (lehti) : Princes Street [10] O'Connell Streetin edustalla - Luku 7, Aeolus

Romaanin toiminta siirtyy Dublinin lahden puolelta toiselle, alkaen Sandycovesta kaupungin eteläpuolella ja päättyen Howth Headiin pohjoiseen.

• James Joyce -huone James Joyce Towerin modernissa museossa

• Näkymä Sandymountin rannalta Dublin Baylle ja Howth Headille

• Davy Byrne's Pub (Dublin), jossa Bloom söi Gorgonzola-voileivän ja joi Burgundin viiniä

• Irlannin kansalliskirjasto

• Ulysses, 1922 painos

• Muistolaatta talossa numero 12, rue de l'Odéon ( Pariisi ) [11]

Sensuuri

Romaani kirjoitettiin seitsemän vuoden aikana, julkaistiin erissä amerikkalaisessa Little Review -lehdessä maaliskuusta 1918 joulukuuhun 1920, ja se julkaistiin kokonaisuudessaan Pariisissa Sylvia Beachin toimesta 2. helmikuuta 1922 12] . Lehden ensimmäisten julkaisujen aikana Nausicaä-jakso joutui oikeudessa pornografiaa koskevien syytösten kohteeksi. Vuonna 1919 otteita romaanista ilmestyi myös Lontoon kirjallisuuslehdessä Egoist mutta romaani oli kokonaisuudessaan kielletty Isossa-Britanniassa 1930-luvulle asti. Mutta Joyce oli päättänyt, että kirja pitäisi julkaista hänen 40-vuotissyntymäpäiväänsä, 2. helmikuuta 1922, ja sinä aamuna Joycen kustantaja Pariisissa, Sylvia Beach, sai kirjapainolta kolme ensimmäistä kopiota romaanista.

Syyttäjä Yhdysvalloissa käynnistettiin heti sen jälkeen, kun eräässä Little Review -lehden numerossa julkaistiin ote kirjasta, jossa kuvataan päähenkilön masturboimista. Oikeushistorioitsija Edward de Gracia väittänyt, että harvat lukijat voisivat todella tunnistaa metafora täynnä olevasta tekstistä, että joku saa orgasmin. Irene Gammel jatkoi tätä väitettä ehdottamalla, että Little Review'n pornografiaväitteet johtuivat paronitar Elsa Freytag-Loringofenin selkeimmästä runoudesta, joka ilmestyi samaan aikaan Ulysses-jaksojen kanssa. New York Society for the Suppression of Vice , joka protestoi kirjan sisältöä vastaan, yritti ryhtyä toimiin, jotka estävät kirjan levittämisen Yhdysvalloissa. Vuoden 1921 oikeudenkäynnissä lehti julistettiin pornografiseksi, ja sen seurauksena Ulysses käytännössä kiellettiin Yhdysvalloissa. Koko 1920-luvun Yhdysvaltain postilaitos poltti romaanin kopioita, jotka kohtasivat.

Vuonna 1933 kustantamo Random House ja asianajaja Morris Ernst järjestivät ranskalaisen painoksen maahantuonnin, jolloin aluksen purkamisen yhteydessä sen tuonut matkustaja vaati, että hänen omaisuutensa tarkastetaan (ironista kyllä, tullivirkailija sinä päivänä, koska sää, päästäkää kaikki läpi ilman tarkastusta), kirja löydettiin ja tulli takavarikoi sen kappaleen, jota sitten protestoitiin, kuten oli tarkoitettu. 6. joulukuuta 1933 asiassa Yhdysvallat vastaan ​​kirja, johon viitattiin nimellä Ulysses, Yhdysvaltain piirituomari John M. Woolsey päätti, että kirja ei ollut säädytön eikä siksi voinut olla pornografinen. Stuart Gilbert kutsui "maamerkkipäätökseksi" . Second Circuit Court of Appeal vahvisti tämän päätöksen vuonna 1934. Sitten Yhdysvalloista tuli ensimmäinen englanninkielinen maa, jossa kirja alkoi olla vapaasti saatavilla. Irlannissa "Ulysses" ei ollut kielletty, mutta siitä huolimatta romaania ei julkaistu siellä.

Romaanin vastaanotto

En koskaan oikein pitänyt Ulyssesista, suurin osa romaanista koostuu esimerkeistä siitä, kuinka ei saa kirjoittaa romaania.

Dial -lehden arvostelussa T. S. Eliot sanoi Ulyssesista: ”Pidän tätä kirjaa merkittävimpänä ilmaisuna, jonka sukupolvemme on löytänyt; tämä on kirja, jonka olemme kaikki velkaa ja jota kukaan ei voi paeta. Hän väitti myös, ettei Joyce ollut syyllinen siihen, että ihmiset eivät myöhemmin ymmärtäneet häntä: "Seuraava sukupolvi on vastuussa omasta sielustaan; nerokas mies on vastuussa vertaisilleen, ei lukutaidottomille ja kouluttamattomille tyypeille."

Kirjalla on myös arvostelijansa. Virginia Woolf totesi, että "Ulysses oli unohtumaton katastrofi - mittaamaton rohkeudeltaan ja kauhea tuhoisuudessa." Marxilainen Karl Radek kutsui "Ulyssesta" "lantaa kasaan, jossa madot parveilevat ja joka on kuvattu elokuvalaitteella mikroskoopin läpi" [14] . Eräs sanomalehden asiantuntija totesi, että se sisältää "salaisen syntisen viemärikanavan... joka kanavoi yhdeksi virraksi hänen käsittämättömät ajatuksensa, kuvat ja pornografiset sanansa", ja sisältää "iljettävää jumalanpilkkaa", joka "devalvoi, vääristää ja häpeää mielikuvitusta ja nokkeluutta ja kielen keveyttä. Samanlaisia ​​näkemyksiä kirjallisuuden oikeasta roolista ilmaisi eriävä muutoksenhakutuomari yhdysvaltalaisessa asiassa, joka totesi kirjan olevan pornografinen: vihjaten, että Joyce oli alttiina "pornografisille tai himoille" ja "Kristus ei ollut hänen päällänsä". Tuomari totesi, että kirjallisuuden tulee palvella ihmisten tarpeita "moraalisina periaatteina", olla "upea ja kestävä" ja "kannustaa, helpottaa, puhdistaa tai jalostaa ihmisten elämää".

Ulyssesta on kutsuttu "modernistisen kirjallisuuden huomattavimmaksi virstanpylväksi", teos, joka kuvaa elämän monimutkaisuutta "vertattoman ja vertaansa vailla olevalla kielellisellä ja tyylillisellä virtuoosuudella". Tätä tyyliä on kehuttu parhaana esimerkkinä tietoisuuden virrasta modernissa fiktiossa, jonka kirjoittaja meni syvemmälle ja syvemmälle sisäiseen monologiin kuin mikään muu kirjailija. Tämä tekniikka on kuuluisa ajatusten, tunteiden, henkisten havaintojen ja mielialan vaihteluiden rehellisestä esittämisestä. Kriitikko Edmund Wilson huomautti, että "Ulysses" yrittää kuvata "mahdollisimman tarkasti ja suoraan sanoin, millaista osallistumisemme elämään hetkestä hetkeen on (tai pikemminkin näyttää siltä)". Stuart Gilbert sanoi, että "Ulysseksen hahmot eivät ole kuvitteellisia", että "nämä ihmiset ovat sitä, mitä heidän pitäisi olla; he toimivat, kuten näemme, tietyn lex aeternan mukaan, joka on heidän olemassaolonsa horjumaton ehto. Näiden hahmojen avulla Joyce "saavuttaa harmonisen ja kokonaisvaltaisen tulkinnan elämästä".

Joyce käyttää metaforia, symboleja, kaksoisosoitteita ja piilotettuja viittauksia, jotka asteittain kietoutuvat ja muodostavat koko teoksen sitovan verkoston. Tämä kytkentäjärjestelmä antaa romaanille laajemman, yleismaailmallisemman merkityksen, jossa Dublin esiintyy romaanissa koko maailman symbolina , Bloom on moderni Ulysses, symboli miehestä sellaisenaan, hänen vaimonsa ilmentää kaikkien naisten kuvaa. , yksi kesäpäivä - kaikki ajat maan päällä . Eliot kuvaili tätä järjestelmää "myyttiseksi menetelmäksi": "tapa hallita, järjestellä, antaa muoto ja merkitys valtavalle turhuuden ja anarkian panoraamalle, joka on modernin historia."

Tiedetään, että Bull Mulliganin prototyyppi oli Joycen entinen ystävä Oliver Gogarty [16] .

Romaani sisällytettiin kaikkien aikojen 100 parhaan kirjan listalle Norjan kirjaklubissa, joka suoritti kyselyn 100 kirjailijalle ympäri maailmaa listan kokoamiseksi [17] .

Painokset venäjäksi

• 1920-luku:

• 1925 - V. Zhitomirskyn kääntämä jakso 18 [18] julkaistiin almanakissa "Novelties of the West" [19] ;
• 1929 - otteita jaksoista 4 ja 8 julkaistiin Literaturnaya Gazetassa, S. Alimovin ja M. Levidovin käännös [20] .

• 1930-luku:

• 1934-1935 - jaksot 4-6 julkaistiin Star -lehdessä V. I. Stenichin käännöksessä [ 21] [22] ;
• 1935-1936 - jaksot 1-10 julkaistiin " International Literature " -lehdessä First Translation Associationin käännöksessä. I. A. Kashkina .

• 1980-luku:

• 1982 - otteita romaanista on kääntänyt A. Liergant ;
• 1985 - otteita romaanista käänsi I. Pomerantsev ;
• 1986 - otteita romaanista käänsi I. Shamir ;
• 1989 - ensimmäinen täysi julkaisu V. Hinkisin , S. Khoruzhyn käännöksenä , E. Genievan kommentit lehdessä " Foreign Literature ".

• 1993 - venäjänkielisen käännöksen ensimmäinen kirjapainos: Joyce D. Ulysses / Per. englannista. V. Hinkis ja S. Khoruzhy; kommentteja S. Khoruzhy. — M.: Respublika, 1993. — 671 s. ISBN 5-250-02181-6
• Joyce D. Valittu. 2 osassa. - Osa 1: Ulysses. - M.: Terra, 1997. - 672 s.
• Joyce D. Ulysses. - Pietari: Symposium, 2000. - 832 s. ISBN 5-89091-098-1
• Joyce D. Ulysses. - Pietari: Crystal, 2001. - 1152 s.
• Joyce James "Odyssey" / Per. englannista. S. Makhova , - M .: SFC Invest LLC, 2007. - 696 s. ISBN 978-5-91439-003-4 (II osa)
• Joyce J. Ulysses. - Pietari: Azbuka-klassika, 2006. - 992 s. ISBN 5-352-01300-6
• Ulysses : romaani / James Joyce ; Per. englannista. S. Khoruzhy. — M.: Eksmo, 2013. — 928 s. ISBN 978-5-699-43288-2
• James Joyce. Ulysses / Per. englannista. S. Ogoltsova - Litraa Samizdat, 2020-950 s.

Muistiinpanot

1. ↑ Ulyssesta on kutsuttu "koko modernistisen liikkeen kvintessenssiksi". Beebe, Maurice (syksy 1972). "Ulysses ja modernismin aika". James Joyce Quarterly (University of Tulsa) 10(1): s. 176.
2. ↑ Joycen myöhempää romaania "Pietari" tuovat lähemmäksi keskeinen Oidipal-konflikti ja juonen kuori: sankarien vaeltaminen huolellisesti kirjoitetussa kaupungissa yhden päivän ajan.
3. ↑ The Bookers' Booker... , The Observer  (5. marraskuuta 2000). Arkistoitu alkuperäisestä 6. heinäkuuta 2008. Haettu 25. kesäkuuta 2016.
4. ↑ Ulysses: Gilbert-skeema (downlink) . Haettu 18. kesäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 18. tammikuuta 2012. (määrätön) 
5. ↑ Joyce, James. Odysseus. - New York: Everyman's Library, 1997. - S. 23. Johdanto. - ISBN 978-1-85715-100-8 .
6. ↑ ULYSSES Dublinin piirikunnan kartta . irlandaonline.com. Haettu 26. elokuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 26. elokuuta 2022. (määrätön)
7. ↑ Valokuva 7 Eccles Streetistä . Rosenbachin museo ja kirjasto. Haettu 26. syyskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2016. (määrätön)
8. ↑ O'Connell, Mark The Tiny Shop That Ulysses teki kuuluisaksi ja joka saattaa pian sulkea ovensa (16. kesäkuuta 2014). Haettu 26. elokuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 30. syyskuuta 2018. (määrätön)
9. ↑ Suunnitelma Ormond-hotellin purkamisesta kehittämistä varten hylättiin . Arkistoitu alkuperäisestä 26. elokuuta 2022. Haettu 26. elokuuta 2022.
10. ↑ Larkin, Felix M. (4. maaliskuuta 2012). " " Prince's Streetin vanha nainen": Ulysses ja The Freeman's Journal. Dublin James Joyce Journal . 4 (4): 14-30. DOI : 10.1353/djj.2011.0007 . S2CID  162141798 .
11. ^ "Vuonna 1922 Mademoiselle Sylvia Beach julkaisi James Joycen Ulysseksen tässä talossa." Siinä toimi alun perin Shakespeare & Co. -kirjakauppa.
12. ↑ Ulysseksen ensimmäinen painos myytiin ennätyshinnalla . Haettu 30. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 16. toukokuuta 2021. (määrätön)
13. ↑ Aldous Huxleyn elämänsäännöt | Esquire.ru -lehti . Haettu 13. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 14. lokakuuta 2017. (määrätön)
14. ↑ Ensimmäinen Neuvostoliiton kirjailijoiden kongressi. Sanatarkka mietintö. - M . : Valtion kaunokirjallisuuden kustantamo, 1934. - 718 s. — ISBN 5265009167 .
15. ↑ Jung K. "Ulysses": Monologi ( Wirklichkeit der Seele ). - Nimbus . Osa 2, nro 1, kesä-elokuu 1953.
16. ↑ Yana Daškovskaja. Kirjallinen kosto . // h.ua (9. heinäkuuta 2007). Haettu 1. elokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2012. (määrätön)
17. ↑ Dette er Verdensbiblioteket . Norsk Bokklubben (2016). Haettu 25. kesäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 4. kesäkuuta 2016. (määrätön)
18. ↑ Genieva E. Yu. Joycen uudelleenluku / Joyce J. Valittu. - M., 2000. - S. 7-18
19. ↑ James Joyce. Ulysses // Lännen uutuudet. 1925. Almanakka 1. S.65-94. / Käännös V. Zhitomirsky
20. ↑ James Joyce. Ulysses (fragmentit) // Kirjallinen sanomalehti. 1929. 2. syyskuuta (s.3.) / Käännös S.Alymov ja M.Levidov
21. ↑ James Joyce. Patrick Dinghamin hautajaiset (ote "Ulysses") // Tähti. 1934. Nro 11. / Käännös V. Stenich. s. 116-137. Kommentti. R. Miller-Budnitskaja. s. 137-142.
22. ↑ James Joyce. Mr. Bloomin aamu (luku Ulysseksesta) // Lit. nykyaikainen. 1935. nro 5. s. 136-159. / Käännös Val. Stenich.

Linkit

• www.james-joyce.ru // Joycen "Ulysses" (venäjänkielinen käännös ja alkuperäinen)
• Ulysses Maxim Moshkovin kirjastossa  (englanniksi)
• James Joyce. Odysseus. - Pietari. : Symposium , 2004. - 830 s. - ISBN 5-89091-098-1 . .

Teosten tekstit	Projekti Gutenberg
Temaattiset sivustot	MusicBrainz LibraryThing
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri katalaani Britannica (verkossa) Universalis
Bibliografisissa luetteloissa BNE : XX3383715 BNF : 11943692j GND : 4099246-9 J9U : 987007590322605171 LCCN : n92029109 NDL : 00971887 NKC : aun2006373019 SUDOC : 027383113 VIAF : 174999739 WorldCat VIAF : 174999739