Kaksikymmentä tuhatta liigaa meren alla
Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 15. elokuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .| kaksikymmentä tuhatta liigaa meren alla | |
|---|---|
| fr. Vingt Mille Lieues sous les mers [1] | |
| Genre | tieteiskirjallisuus , fantasia , meriseikkailu [d] , tieteiskirjallisuus , matkaromaani [d] , spekulatiivinen fiktio , seikkailu ja merveilleux scientifique [d] |
| Tekijä | Jules Verne |
| Alkuperäinen kieli | Ranskan kieli |
| kirjoituspäivämäärä | 1869 [2] |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 20. maaliskuuta 1869 ja 1869 |
| Kierrä | Extraordinary Journeys ja Captain Nemo -trilogia [d] |
| Edellinen | Kapteeni Grantin lapset |
| Seurata | Salaperäinen saari ja kuun ympäri |
 Teoksen teksti Wikilähteessä | |
 Wikilainaukset | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
"Kaksikymmentä tuhatta liigaa veden alla" [3] ( ranskaksi "Vingt mille lieues sous les mers" , kirjaimellisesti - "kaksikymmentä tuhatta liigaa meren alla"; vanhoissa venäjänkielisissä käännöksissä - " Kahdeksankymmentä tuhatta mailia veden alla ", Neuvostoliitossa - " 80 000 kilometriä veden alla " [4] ) on ranskalaisen kirjailijan Jules Vernen klassinen tieteisromaani , joka julkaistiin ensimmäisen kerran 20. maaliskuuta 1869 - 20. kesäkuuta 1870 Magasin d'éducation et de récréation -lehdessä . Venäläinen "Journal Education and Entertainment"), jonka julkaisi Pierre-Jules Etzel Pariisissa ja julkaistiin erillisenä painoksena vuonna 1870.
Romaani kertoo kapteeni Nemon seikkailuista hänen rakentamallaan Nautilus - sukellusveneellä, kuvatulla ajan teknologisella ihmeellä. Luonnonhistoriallisen museon professorin Pierre Aronaxin mukaan tarina kerrotaan ensimmäisessä persoonassa, joka on yksi tämän sukellusveneen satunnaisista matkustajista .
Ensimmäinen kuvitettu kirjapainos (lehtipainos ei ollut kuvitettu), jonka julkaisi Pierre-Jules Etzel , sisältää taiteilijoiden Alphonse de Neuvillen ja Édouard Rioux'n teoksia [5] .
Otsikko
Romaanin nimi viittaa meren pinnan alla kuljettuun matkaan, ei upotussyvyyteen, koska 20 000 metristä liigaa on 80 000 kilometriä, yli 6 maan halkaisijaa. Suurin kirjassa mainittu syvyys on 4 liigaa (eli 16 km: lähes puolitoista kertaa syvempi kuin Mariana-hauta , maailman syvin paikka).
Juoni
Vuonna 1866 merimiesten silmiin alkoi kiinnittää epätavallinen esine , joka ylitti valaan nopeudeltaan ja kooltaan.
Sanomalehdet, joita seurasivat tiedemiehet, kiinnostuivat tuntemattomasta esineestä, jota pitkien keskustelujen jälkeen pidettiin tieteelle tuntemattomana eläimenä, oletettavasti jättimäisenä narvalana .
Akateeminen kiinnostus korvattiin puhtaasti käytännöllisellä, kun useat alukset saivat reikiä törmäyksen seurauksena esineeseen. Päätettiin: vuonna 1867 varustaa retkikunta Yhdysvaltain armeijan purjehdus- ja ruuvifregatti "Abraham Lincoln" kapteeni Farragutin komennossa löytääkseen ja tuhotakseen merenkululle vaarallisen eläimen (alus on Lloyd's Registerin mukaan kuvitteellinen, Yhdysvaltain laivaston omistamaa ruuvifregattia "Abraham Lincoln" ei koskaan ollut olemassa).
Pitkän etsinnän jälkeen retkikunta tapaa "tuntemattoman eläimen" Tyynellämerellä, mutta törmäyksen seurauksena fregatti vaurioituu ja sillä olleet ranskalaiset: Professori Aronnax ( Pierre Aronnax ) ja hänen palvelijansa Conseil ( fr. Conseil , Russian Council ), samoin kuin kanadalainen - harppuunasoittaja Ned Land ( Ned Land ) - löytävät itsensä vedestä. Sen jälkeen he kaikki pääsevät sukellusveneeseen, joka, kuten käy ilmi, aiemmin luultiin "tuntemattomaksi eläimeksi" ...
Sukellusveneen omistaja ja komentaja esittelee itsensä professorille ja hänen seuralaisilleen nimellä "Kapteeni Nemo" ( lat. Nemo - Ei kukaan). Hän ilmoittaa pelastuneille, että he ovat hänelle kuuluvalla Nautilus-sukellusveneellä ( lat. nautilus - vene). Kapteeni Nemo tovereineen katkaisi lausunnon mukaan kaikki siteet ihmisyhteiskuntaan ja vetäytyi merelle elääkseen vapaasti. Salaa kaikilta autiolla saarella olevilta hän rakensi ja varusti Nautilus-sukellusveneen niin, että hänellä oli mahdollisuus melkein rajoittamattomaan autonomiaan. Sen jälkeen kapteeni Nemo ja hänen toverinsa, jotka muodostivat aluksen miehistön, menivät ikuisesti mereen.
Koska Nemo on kiinnostunut pitämään Nautiluksen salaisuuden, hän päättää pidättää pelastetun professorin ja hänen toverinsa sukellusveneessä määräämättömäksi ajaksi. Romaanin sankarit, joille itse asiassa on annettu valinta vankeuden ja kuoleman välillä, joutuvat hyväksymään hänen päätöksensä. Kapteeni kutsuu professori Aronaxin osallistumaan tieteelliseen tutkimukseen ja havaintoihin, joita hän tekee Nautiluksella, kiipeämällä meren syvyyksiin, joihin "maallinen" tiede ei pääse käsiksi ( ei puhu ollenkaan professorin kumppaneista: herra ja palvelijat ovat yhteiskunnan eri kerroksia ). Tästä syystä harppuunasoittaja Ned Land (tuntuu erityisen nöyryytetyksi) provosoi jatkuvasti kaikki tietämättömät Nautilus-sukellusveneen "matkustajat" pakenemaan sukellusveneestä.
Seuraavien seitsemän kuukauden aikana sankarit kokevat seikkailuja kaikilla maapallon valtamerillä, paitsi Jäämerellä. Tällä maailmanympärimatkalla meren ja valtamerten pinnalla ja syvyyksissä he osallistuvat kevätkalastukseen, vierailevat Uuden-Guinean saarilla, kalastavat helmiä ja taistelevat haita vastaan Intian valtamerellä, tapaavat hämmästyttävän ihmisen lähellä Kreikkaa. , vieraile Atlantiksen tulvivilla raunioilla , taistele kaskelo valaiden ja mustekaloja vastaan. "Nautilus" voittaa Etelämantereen jään , ja kapteeni Nemo avaa siellä navan.
Tämän matkan aikana sankareille käy selväksi, että Nautiluksen miehistö, vaikka he lähti maasta, pysyy tietoisena siellä tapahtuvista tapahtumista ja auttaa aktiivisesti kolonialisteja vastaan taistelevia kansoja. Tarinan lopussa Nautilus lähtee taisteluun englantilaisen sotalaivan kanssa ja upottaa sen armottomasti iskulla. Niinpä sankarit oppivat, että kapteeni muun muassa hoitaa henkilökohtaista oikeutta .
Koko tarinan ajan hahmot palaavat jatkuvasti Nautiluksesta pakenemiseen, jota Ned Land erityisesti vaati. Mutta "vedenalaisesta vankilasta pakeneminen on kaksinkertaisesti mahdotonta". Miehistön joukosta on mahdotonta löytää rikoskumppania - merimiehet puhuvat vain omaa kieltään, jota kukaan sankareista ei osaa, lisäksi miehistö ei kommunikoi vankien kanssa ollenkaan, lukuun ottamatta kapteeni Nemoa. Lopulta kamppailun jälkeen englantilaisen aluksen kanssa, kun kapteeni näyttää vajoavan masennukseen ja menettävän tapahtuvan hallinnan, Ned Land huomaa, että Nautilus on lähellä jonkinlaista maata, ja tarjoutuu pakenemaan ottamalla sukellusveneen pelastusveneen. . Viime hetkellä käy ilmi, että laiva putosi Maelströmiin - voimakkaaseen pyörteeseen - mutta on liian myöhäistä muuttaa jotain. Aronax ja hänen seuralaisensa pakenevat ihmeen kautta ja pääsevät ulos Norjan rannikolle; romaanin viimeinen luku päättyy Aronaxin pohdiskeluihin kapteeni Nemon vaikeasta kohtalosta.
Romaanin mukaan professori Pierre Aronnax piti Nautiluksella purjehtiessaan päiväkirjaa, josta käy selvästi ilmi, että matka kesti 8.11.1867-23.6.1868.
Jatkuu
Vuonna 1874 julkaistussa romaanissa Mysterious Island Jules Verne kuvaili kapteeni Nemon ja hänen sukellusveneensä Nautiluksen tarinan loppua.
Sukellusvene "Nautilus" voitti pyöreän pyörteen, johon hän astui ennen professori Aronaxin ja hänen tovereidensa lentoa... saarella, ja elää siellä viimeiset päivänsä... Kun hurrikaanin hylkäämät pakolaiset amerikkalaiset löytävät itsensä saarelta, kapteeni auttaa joskus nimettömänä. Romaanin viimeisessä osassa kapteeni tapaa amerikkalaiset, kertoo heille tarinansa ja kuolee pian. He hautaavat Nautiluksen kapteeni Nemon ruumiineen luolan vesien kuiluun, jonka jälkeen saaren jäänteet uppoavat mereen heränneen tulivuoren räjähdyksen jälkeen.
Paljon myöhemmässä romaanissa Flag of the Motherland kirjailija palasi laittoman sukellusvenekapteenin teemaan. Kirjan päähenkilö, konna Ker Carrage, on pahamaineinen merirosvo, joka toimii yksinomaan voittoa tavoittelemassa, täysin vailla Nemon jaloutta ja siksi kykenee erityisen julmiin murhiin. Kapteeni Nemon tavoin Ker toimii ranskalaisille epävieraanvaraisena "mestarina", mutta toisin kuin jalo kapteeni Nemo, Carrageen rikollinen ura päättyy kansainvälisten ponnistelujen ja panttivankien kapinan yhdistelmän ansiosta. Huolimatta siitä, että romaani julkaistiin suurena painoksena ja käännettiin monille kielille, sen suosio ei koskaan saavuttanut "kaksikymmentätuhatta liigaa".
Samoin kuin kapteeni Nemo, vaikkakin vähemmän houkutteleva, Robur romaanista " Robur the Conqueror " on Albatross -lentokoneen komentaja . Näiden romaanien juoni on samanlainen. Molemmissa kirjoissa ihmismaailmaa halveksinut keksijä sieppaa useita ihmisiä, ja heidän on pakko matkustaa ympäri maailmaa. Lisäksi Robur esiintyy uudelleen Jules Vernen seuraavassa romaanissa " Maailman herra " universaalin (mukaan lukien vedenalaisen) aluksen " Kauhea " keksijänä ja omistajana .
Päähahmot
- Pierre Aronnax ( fr. Pierre Aronnax ) (40 vuotta syntymäpäivästä matkan alussa) on professori Pariisin luonnontieteellisessä museossa, joka toimii romaanissa kertojana. Hän tuntee kasvitieteen, eläintieteen ja mineralogian ja kirjoitti kirjan "Syvänmeren salaisuudet", josta tuli bestseller. Ennen professorin paikkaa hän harjoitti lääketieteellistä toimintaa. Kaikista kolmesta tahattomasta "Kapteeni Nemon matkatoverista", jotka pääsivät Nautilukseen, hän on vähiten pakenemassa ja ennen kaikkea häntä kiinnostaa kapteeni Nemon persoonallisuus.
- Kapteeni Nemo ( fr. Le capitaine Nemo ) - Nautiluksen luoja, kapteeni ja komentaja, joka vihasi yhteiskuntaa ja piiloutui häneltä mereen. Hän tutkii meren syvyyksiä ja auttaa myös vallankumouksellisia ja eurooppalaisten kolonialistien sortamien maiden asukkaita.
- Conseil ( fr. Conseil ) (30 vuotta syntymäpäivästä matkan alussa, 10 vuotta - professori Aronaxin palvelijana)[ kenen toimesta? ] , joka sai tällaisen nimen yhden "puoliupotettavan aluksen" keksijän Jean-Francois Conseilin kunniaksi. Professori kuvaili häntä "rohkeaksi flaamilaiseksi mieheksi noin kolmekymppiseksi". Flegmaattinen, kaiken ammatin jätkä ja samaan aikaan, toisin kuin hänen nimensä ( ranskaksi - "neuvosto"), hän ei koskaan anna neuvoja. Eläinten teoreettisen luokituksen tuntija erottaa ne samalla ulkoisesti - erittäin heikosti.
- Ned Land ( eng. Ned Land ) on kanadalainen harppuuna (kalastaja, metsästäjä, joka käyttää merireunaisia aseita - harppuuna ), jota pidetään yhtenä alansa parhaista asiantuntijoista ja siksi hänet kutsuttiin Abraham Lincolnin kyytiin metsästämään väitettyä merihirviötä. Erittäin vahva ja taitava käsittelemään harppuunaa. Hän on myös erinomainen tarinankertoja lukemattomista valaanmetsästystarinoista. Täysin sukunimensä mukaisesti ( englanniksi " Earth") hän tuntee olonsa pahimmaksi sukellusveneessä, ennen kaikkea yrittää paeta siitä ja yllyttää jatkuvasti "epäonnessa olevia veljiään" pakenemaan.
- Komentaja Farragut on amerikkalaisen fregatin Abraham Lincolnin kapteeni , joka lähetettiin etsimään tuntematonta meriobjektia, joka osoittautui Nautilukseksi. On mahdollista, että hän sai sukunimensä tosielämän amiraali Farragutin kunniaksi , joka tuli tunnetuksi Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
Käännökset venäjäksi
Ensimmäinen käännös romaanista venäjäksi julkaistiin samana vuonna kuin alkuperäinen, ja sen teki Marco Vovchok , joka tunsi henkilökohtaisesti Jules Vernen (ja hänen omalla luvallaan) . Käännöksen julkaisi kustantamo "Kirjakauppias S. V. Zvonarevin painos" Pietarissa mukautetulla otsikolla "Kahdeksankymmentä tuhatta mailia veden alla. Matka valtameren aaltojen alla" alkuperäisillä de Neuvillen ja Rioux'n kuvilla.
Seuraava oli anonyymi käännös, jonka julkaisija M. N. Katkov julkaisi vuonna 1870 alkuperäisellä nimellä Twenty Thousand Leagues Under the Sea. Sitten, vuonna 1872, sen julkaisi kustantamo I.E. Syuman" käännös E. Zhelabuzhsky myös mukautetulla otsikolla "Satatuhatta versiota. Maailman ympäri matkustaa veden, jään ja kadonneen Atlantiksen joukossa . " Nämä olivat ainoat ennen vallankumousta tehdyt romaanin käännökset.
Vuonna 1927 kustantamo "Zemlya i Fabrika" julkaisi nimettömän käännöksen, mutta osoitti, että sen oli kokonaan muokannut kirjailija Alexander Belyaev . Samana vuonna kustantamo " GIZ " julkaisi M. Opochininan käännöksen, joka itse asiassa oli ilmainen uudelleenkertomus Marko Vovchokin käännöksestä (nimi muutettiin "80 000 kilometriä valtameren aaltojen alla" ).
Vuonna 1933 " Your Guard " -kustantamo julkaisi Ignatiy Petrovin käännöksen "80 000 kilometriä veden alla" , joka oli yleisin vuoteen 1956 asti, jolloin kustantamo " GHIL " julkaisi Nina Yakovlevan ja Jevgeni Korshin käännöksen. lopulta perustettiin otsikko "Kaksikymmentä tuhatta liigaa meren alla . " Tästä käännöksestä tuli suosituin, ja vuoteen 2021 mennessä se oli käynyt läpi 73 uusintapainosta.
Faktat
- Vedenalaiseen matkaan perustuvan romaanin juonen ideaa ehdotti Jules Vernelle George Sand , joka oli ystävällinen Etzelin kanssa ja arvosti suuresti Extraordinary Journeys -sarjan ensimmäisiä romaaneja - Five Weeks in a Balloon ja Journey . maan keskipisteeseen .
- Jules Verne pysyi romaanin parissa työskennellessään Puolan vuoden 1863 kansannousun vaikutuksen alaisena . Aluksi kapteeni Nemo oli puolalainen aristokraatti [6] , joka taisteli Venäjän tsarismia vastaan, joka tappoi hänen koko perheensä, mutta kustantajansa Etzelin painostuksesta, joka ei lähtenyt pelkästään poliittisesta tilanteesta, vaan myös terveestä järjestä, Jules Verne tilapäisesti " riistettiin" Nemolta kansallisuus, joka jäi tuntemattomaksi Aronnaxille ja hänen seuralaisilleen, mutta joka tulee tunnetuksi Sayers Smithille ja hänen seuralaisilleen romaanissa Salaperäinen saari. Vain muotokuva vallankumouksellisesta Tadeusz Kosciuszkosta , joka oli muun muassa kapteenin hytissä, muistuttaa "Puolan jälkiä" hänen historiassaan . Myöhemmin romaanissa "Salaperäinen saari" Jules Verne paljastaa Nemon identiteetin salaisuuden ja esittelee hänet Dakkarin intialaisena prinssinä (jota ei pidä sekoittaa Nana Saibiin Jules Vernen myöhemmästä romaanista " Höyrytalo "), joka pakeni. sepoy-kapinan epäonnistumisen jälkeen ja kosti Englannin, joka orjuutti hänen kotimaansa.
- "Nautilus" oli yhden ensimmäisistä sukellusveneistä nimi, jonka loi englantilainen insinööri Robert Fulton , joka esitteli mallinsa Napoleon Bonapartelle vuonna 1800. Myöhemmin tämä nimi annettiin: ensimmäinen sukellusvene, joka laskettiin vesille Englannissa vuonna 1886 [7] , sekä yksi maailman ensimmäisistä ydinsukellusveneistä (Yhdysvaltojen omistuksessa), joka teki matkan, kuten Jules Vernen laiva. navalle, totta, pohjoiseen, ei etelään (ilman pintaa). Jules Verne, joka syntyi vuonna 1828, ei koskaan mainitse insinööri Robert Fultonin nimeä missään teoksessaan, varsinkin kun hän tarjosi sukellusveneensä paitsi Ranskalle, myös sen mahdolliselle viholliselle - Iso-Britannialle [8] . 20 000 Leagues Under the Sea -pelin lopussa englantilainen alus hyökkää Nautiluksen kimppuun (se ei ole suoraan osoitettu, mutta se on vihjattu melko selvästi). Näin ollen Jules Vernellä ei ollut syytä nimetä kuvitteellista sukellusveneänsä todellisen sukellusveneen mukaan. Lisäksi romaanissa kuvataan episodi, jossa Nautiluksen matkustajat katselevat nautilusnilviäisten parvea (romaanissa niitä kutsutaan "argonauteiksi") ja vertaavat nilviäisiä ja niiden kuoria kapteeni Nemon laivaan [9] . Sama jakso paljastaa motton "Nautilus" merkityksen - "Mobiili mobiiliympäristössä" ( lat. Mobilis mobiilissa ) [10] . Usein Jules Vernen ansioksi lueteltu romaanin ennustus sukellusveneen ideasta on virheellinen. Kirjoitushetkellä oli siis jo esitelty kirjoittajalle tuttu 1800-luvun suurimman sukellusveneen projekti Plongeur , joka on luotu Ranskassa. On huomattava [11] , että Nautiluksella oli useita teknisiä lainauksia ranskalaiselta sukellusveneeltä: paineilmasäiliö keulassa, mekaaninen potkurikäyttö ja vene.
- Kuvaillessaan Nautiluksen aseistusta Jules Verne ei koskaan maininnut torpedoja romaanissaan 20 000 Leagues Under the Sea , vaikka idea torpedosta esitettiin vuonna 1865, neljä vuotta ennen kirjan julkaisemista [12] . Kuitenkin kirjassa "Salaperäinen saari", joka toimi "Nautiluksen" tarinan jatkona, kuvataan merirosvolaivaan kohdistuvaa hyökkäystä vedenalaisen miinan avulla. On legenda, että saatuaan tietää torpedon keksinnöstä kirjailija yritti epäonnistua ostaa kirjan koko painoksen [13] . Myöhemmin Jules Verne joutui samanlaiseen valitettavan laiminlyönnin tilanteeseen romaanin " Kelluva saari " kanssa - huolimatta siitä, että radiolähetyksen alalla tehtiin kokeita vuosina 1893-1894, Jules Verne varusteli Standard Islandilleen jättimäisen kaapelin. ulottuu hänen takanaan kommunikoidakseen maan kanssa Tyynenmeren yli San Franciscosta.
- Ilman regenerointijärjestelmän puute (kuvaili Jules Verne edellisessä romaanissa - " Maasta kuuhun "; se mainitaan myös täällä, mutta Nemo piti sitä tarpeettomana: mikään ei estänyt Nautilusta kellumasta ja "hengittämästä" ”aavikkomaailmanmerellä noina aikoina”) ja säännöllisen ilmanvaihdon tarve [14] väitetään riistävän Nautilukselta täydellisen autonomian (Nautilus-sukelluksen enimmäiskesto on noin viisi päivää) [15] .
- Lewis Mercierin romaanin ensimmäisessä englanninkielisessä käännöksessä tehtiin useita suuria virheitä [16] kerralla. Joten "sukelluspuku" jostain syystä käännettiin "korkkiliiviksi", mikä johti sekaannukseen. Lisäksi irlantilainen itsenäisyystaistelija Daniel O'Connell "suljettiin pois" kuvattaessa muotokuvia historiallisista henkilöistä Nemon hytissä .
- Romaanissa Jules Verne tekee melko suuren määrän virheitä ja epätarkkuuksia (johtuen alhaisesta tieteellisen tiedon tasosta) - nykyaikaisissa painoksissa ne on merkitty alaviitteillä. Siten kuvaaessaan Etelämantereen eläimistöä Jules Verne sijoittaa mursut sinne [17] - niitä esiintyy vain pohjoisella pallonpuoliskolla. Syynä on se, että romaania kirjoitettaessa Etelämanner, jonka löysivät ennen romaanin kirjoittamista venäläiset merenkulkijat F. F. Bellingshausen ja M. P. Lazarev , jotka lähestyivät ensimmäisenä Etelämantereen jäähyllyjä vuonna 1820, oli vielä käytännössä tutkimatta. Manner-Ihmiset saavuttivat ensimmäisen kerran etelänavalle vasta vuonna 1911 - kirjailijan kuoleman jälkeen.
- Punaisen ja Välimeren välinen maanalainen käytävä [18] , jonka kautta Nautilus kulkee, on kirjailijan fiktiota. Myös legendaarisen Atlantiksen rauniot valtameren pohjalla ovat fiktiota.
- Taiteilija Rioux, joka kuvitti romaanin ensimmäisen painoksen, antoi professori Aronnaxille muotokuvan muistuttavan Jules Verneä ja kuvasi Vernen ja Etzelin yhteisestä halusta kapteeni Nemoa kuin Jean Charrasia, republikaanien everstiä, joka karkotettiin Ranskasta liittymisen jälkeen. Napoleon III:sta .
Näyttösovitukset
Romaani kuvattiin toistuvasti , myös Neuvostoliitossa (televisio kolmiosainen elokuva " Kapteeni Nemo ", 1975).
Romaanin ensimmäisen täyspitkän elokuvasovituksen ensi-ilta tapahtui Yhdysvalloissa 24. joulukuuta 1916.
- 1907 - " 20 000 Leagues Under the Sea ", lyhytelokuva, Ranska, ohj. George Melies.
- 1916 - " 20 000 Leagues Under the Sea ", USA, ohj. Stuart Peyton. Elokuva, joka on kuvattu Jules Vernen pojan - Michelin - suoraan osallistumiseen. [19]
- 1985 - "20 000 Leagues Under the Sea" , australialainen sarjakuva,
- 1954 - " 20 000 Leagues Under the Sea ", USA, ohj. Richard Fleisher
- 1975 - " Kapteeni Nemo ", Neuvostoliitto, ohj. Vasily Levin
- 1996 - 20 000 Leagues Under the Sea , TV-elokuva, USA, ohj. Michael Anderson
- 1997 - " 20 000 Leagues Under the Sea ", USA, ohj. Rod Hardy
- 2002 - "20 000 Leagues Under the Sea", USA, ohj. Scott Heming
Lisäksi romaanin ja itse Nautiluksen hahmoja esiintyy elokuvassa The League of Extraordinary Gentlemen (2003).
Vuonna 1952 löyhä kerronta kapteeni Nemon ja Nautilus-veneen tarinasta esitettiin kahdessa jaksossa [20] yhdysvaltalaisessa scifi-sarjassa Tales of Tomorrow, tällä hetkellä tarinan ensimmäinen osa katsotaan kadonneeksi, vain toinen osa on selvisi. [21]
Romaanin modernisoitu sovitus on elokuva " Nautilus: Master of the Ocean " (englanninkielinen nimi - "30 000 Leagues Under the Sea", 2007).
Myös kapteeni Nemo ja hänen "Nautilus" esiintyvät amerikkalaisessa fantasiasarjassa " Once Upon a Time " kauden 6 jaksossa 6 (2016)
Katso myös
- Plongeur on 1800-luvun ranskalainen sukellusvene.
- Kapteeni Nemo
Muistiinpanot
- ↑ https://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb12100647x
- ↑ https://catalogue.bnf.fr/ark:/12148/cb12100647x.public
- ↑ Kirjan versiot RSL-luettelossa . Sigla järjestelmä. Haettu: 13.7.2016.
- ↑ 80 000 kilometriä veden alla. Osa I. - M. Detgiz. 1934. 400 sivua, 50 000 kopiota. Sama. Osa 2
- ↑ Sergei Dyga. Édouard Riou | KIRJA- JA LEHTIGRAFIKAN MESTARI . Édouard Riou | KIRJA- JA LEHTIGRAFIKAN MASTERIT (8. kesäkuuta 2012). Haettu: 3.4.2019.
- ↑ Prashkevich, G. M. Kostajat ja rakentajat // Keskipäivä. XXI vuosisata. - M . : Maailman ympäri, 2013. - Nro 1. - S. 145-164.
- ↑ E. Campbellin ja D. Aschin (Iso-Britannia) projekti sukellusvenelaitteen parantamiseksi. Sukellusvene "Nautilus" . Syvyys Myrsky. Haettu 27. tammikuuta 2009.
- ↑ Shapiro L. S. Nautilus ja muut (pääsemätön linkki) . Venäjän sukellusvenelaivasto. Haettu 3. toukokuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 14. toukokuuta 2011.
- ↑ Verne J. Intian valtameri // Kaksikymmentä tuhatta liigaa meren alla.
- ↑ Verne J. Mobilis mobiilissa // Kaksikymmentä tuhatta liigaa meren alla.
- ↑ Brandis, E. P. Jules Vernen vieressä. — ISBN 5-08-000087-2 .
- ↑ Yu. L. Korshunov, G. V. Uspensky [wunderwaffe.narod.ru/WeaponBook/MO_01/chap02.html Venäjän laivaston torpedot] . wunderwaffe. Haettu: 1. lokakuuta 2014.
- ↑ Jules Vernen oivallukset ja virheet . Astrohome.com. Haettu: 1. lokakuuta 2014.
- ↑ Verne J. Kaikki sähköenergialla // 20 000 liigaa meren alla.
- ↑ Verne J. Ilman puute // Kaksikymmentä tuhatta veden alla.
- ↑ Norman M. Wolcott. Kuinka Lewis Mercier ja Eleanor King toivat sinut Jules Vernen .
- ↑ Luku 14. Etelänapa .
- ↑ Luku 5. Arabian tunneli .
- ↑ Prashkevich G. M. // Jules Verne. — sarja: Merkittävien ihmisten elämä. - Nuori vartija, 2013. - ISBN 978-5-235-03599-7 .
- ↑ Kaksikymmentätuhatta liigaa meren alla
- ↑ 20 000 liigaa meren alla Internet-arkistossa
Kirjallisuus
- Verne, Jules. Kaksikymmentä tuhatta liigaa meren alla / trans. alkaen fr. N. Yakovleva, E. Korsh. - M . : Valtion kaunokirjallisuuden kustantamo, 1956. - 478 s. - (Kootut teokset: 12 osaa / J. Verne; 1954-1957, v. 4).
Linkit
- Kirjan englannin-venäläinen rinnakkaiskäännös . getParallelTranslations.com. Haettu 2. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 11. maaliskuuta 2012.
- Vingt mille lieues sous les mers (1866–69) (pääsemätön linkki) . Kuvitettu Jules Verne. — Kuvituksia elinikäiseen painokseen. Haettu 2. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. marraskuuta 2014.
- Prashkevich G. M. // Jules Verne. — sarja: Merkittävien ihmisten elämä. - Nuori vartija, 2013. - ISBN 978-5-235-03599-7
 Teosten tekstit | ||||
|---|---|---|---|---|
| Temaattiset sivustot | ||||
| Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
| ||||