Runoja ja ongelmia

" Poems and Problems " ( venäjäksi : Poems and Problems ) on venäläisen ja amerikkalaisen kirjailijan V. V. Nabokovin kaksikielinen kirjailijan runokokoelma , jonka julkaisi ensimmäisen kerran vuonna 1970 amerikkalainen kustantaja McGraw-Hill . Kokoelma sisältää venäläisiä runoja, niiden käännöksiä englanniksi, englanninkielisiä runoja ja shakkitehtäviä ratkaisuineen.

Luominen ja julkaiseminen

Kokoelma perustuu Vladimir Nabokovin aiemmin luomiin ja julkaisemiin runoihin. Kokoelman lopullinen versio alkoi muotoutua vuoden 1969 lopulla. Joulukuun alussa kirjailija piti kokoelmaa "Runot ja ongelmat" täysin valmiiksi ja lähetti sen kustantajalle, mutta seuraavan puolentoista kuukauden aikana hän näki 1920-1930-lukuihin liittyvää kirjallista arkistoaan selaillessaan. oli unohtanut sisällyttää joitakin runoja [1] .

Kaksikielisen kirjailijan runokokoelman "Poems and Problems" Vladimir Nabokov julkaisi amerikkalainen kustantamo McGraw-Hill vuonna 1970 [2] [3] . Tämä painos oli kirjailijan toinen kirja romaanin " Ada " jälkeen ja kolmas "McGraw-Hill", jonka kanssa solmittiin pitkäaikainen sopimus yhdestätoista kirjasta [1] . Kaikki tähän kokoelmaan sisältyvät runot olivat jo aiemmin julkaisseet vuonna 1959 amerikkalaisen kustantamoyhtiön Doubleday toimesta [4] [ 5] [3] . Tämän kokoelman ensimmäinen venäjänkielinen täydellinen painos ilmestyi vuonna 1991 [6] .

Kuvaus

Kokoelma sisältää kirjoittajan esipuheen ja muistiinpanot runoihin, 39 venäjänkielistä runoa (englanninkielinen käännös), 14 englanninkielistä runoa ja 18 shakkitehtävää ratkaisuineen [7] . Kirjoittaja piti shakista melkein koko elämänsä ajan ja totesi toistuvasti tietyn suhteen shakin sävellyksen ja kirjallisen luovuuden välillä. Tutkijoiden mukaan ei voida sanoa, että Nabokovin ongelmat olisivat paljastaneet mitään uutta shakin sävellyksessä, mutta ne ovat kiistatta kiinnostavia ymmärtämään sekä hänen persoonallisuuttaan ja kiinnostuksen kohteitaan että hänen lukuisia viittauksia, viittauksia shakkiin täynnä olevaa työtä [8] . Kirjailija ja kriitikko Elizabeth Janeway totesi, että Nabokovin proosa on täynnä mirageja, sanapelejä, rebusteja ja arvoituksia: "Hän rakastaa säveltää shakkiopintoja, joiden salainen tarkoitus on kääntää huomio pois asian olemuksesta, ei profaanista. mutta joku, joka ymmärtää shakinpelaajien teorian" [9] . Nabokovin shakkitehtävät on julkaistu toistuvasti arvostetuissa julkaisuissa, mukaan lukien brittiläinen erikoislehti The Problemist [8] . Osa näistä aiemmin julkaistuista sävellyksistä sisältyi Runot ja ongelmat -kokoelmaan, joka sisältää 18 shakkitehtävää, joista kaksi Nabokov kokosi ennen sotaa. Esipuheessa hän kirjoitti, että hänen mielestään oli perusteltua sisällyttää shakkitehtävät kokoelmaan, ja luonnehtii shakkisävellyksiä omaaviksi samat hyveet, jotka ovat luontaisia ​​kaikkeen "arvolliseen taiteeseen". Läheisesti toisiinsa liittyvien ominaisuuksien joukossa kirjoittaja mainitsi: omaperäisyyden, kekseliäisyyden, ytimeyden, harmonian, monimutkaisuuden ja loistavan teeskentelyn. Hänen mielestään:

Ongelmia on shakin runous, ja tämä runous, kuten kaikki runous, on alttiina vaihtuville suunnalle ja erilaisille konflikteille vanhojen ja uusien koulujen välillä. Tämä äskettäin laatimani kahdeksantoista ongelmani valikoima muodostaa riittävän loogisen päätelmän myöhemmälle runoudelleni [8] .

Sisältö

• Kolmekymmentäyhdeksän venäläistä runoa:

• Neljätoista englanninkielistä runoa

Kritiikki

Heti julkaisunsa jälkeen kokoelma "Runot ja ongelmat" ei käytännössä huomannut kriitikot [7] . Amerikkalainen runoilija ja kriitikko Howard Nemerov, yhden harvoista arvostelujen kirjoittaja, piti kirjaa "eräänlaisena matkamuistona tämän kirjailijan monille lukijoille, todisteena hänen erilaisista sivuharrastuksistaan". Hän piti parempana 20- ja 30-luvun venäläistä runoutta ja totesi, että Nabokovin englanninkieliset runot "ovat suurimmaksi osaksi taitavasti ja siististi leikattuja - ei sen enempää" [11] .

Yleensä Nabokovin englanninkieliset runot, sekä tässä kokoelmassa että muissa, herättävät vain vähän kriitikkojen huomiota, ja niiden uskotaan olevan huonompia kuin hänen venäläinen runoutensa ja vielä enemmän proosa (jota kirjoittaja itse korosti toistuvasti). Niinpä Nabokov kirjoitti runot ja ongelmat esipuheessa, että hänen englanninkieliset runot ovat vähemmän kyllästyneitä kuin venäläiset, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että "heillä ei ole sisäisiä verbaalisia assosiaatioita vanhoihin hämmennyksiin ja jatkuvaan ajatuksen levottomuuteen, jotka ovat tyypillisiä. äidinkielellään kirjoitettuja, kun maanpako mutisee jatkuvasti lähellä ja ilman lupaa, kuin lapsi, vetää ruosteisia narujasi” [12] .

Philippe Dupreen mielestä Nabokovin pääosin englanniksi kirjoitetut runot ovat "tärkeitä, siinä määrin kuin runous voi olla merkityksetöntä", mutta silti mielenkiintoisia. Kriitikko Thomas Ekman uskoo, että kirjoittajan englanninkielisten runojen helppous, syvyyden puute selittyy sillä, että ne oli tarkoitettu New Yorker -viikkolehteen . Hänen mielestään tämä ei tietenkään ole paljon runoutta, mutta näissä runoissa on "älyä, kekseliäisyyttä ja aitoa kielen hallintaa", ja näiden "hauskojen englanninkielisten runojen" pääkomponentti on riimi, jonka Nabokov hallitsee helposti [ 12] .

Nabokovisteja kiinnostaa erityisesti runo "Longwood Glenin balladi" ("Longwood Valleyn balladi"), joka kirjoitettiin kesällä 1953 ja julkaistiin New Yorker -lehdessä vasta toisella yrityksellä (New Yorker. 1957. Vol. 33. No. 20 (6. heinäkuuta). "Balladin ..." ensimmäinen painos hylättiin, vaikka Nabokov itse piti tätä teosta parhaana englanninkielisenä runonsa, jonka hän toistuvasti totesi kirjeissä New Yorkerin toimittajalle Catherine Whitelle (päivätty 16. helmikuuta ja 16. maaliskuuta, 1957) [13] . Kirjoittajan maaliskuussa kirje sisältää neuvoja, miten tämä vain ensisilmäyksellä vitsaileva balladi pitäisi ottaa: "..." Balladi "saattaa tuntua sinusta oudolta Chagallin ja isoäiti Mooseksen yhdistelmältä . Mutta pyydän teitä, katsokaa sitä tarkemmin, niin uteliaita sävyjä ja piilotettuja kuvioita ilmestyy uteliaan katseesi eteen” [14] . Nabokovin elämäkerran kirjoittajan Brian Boydin mukaan "tämä naiivi-primitiivinen balladi on yksi hänen runouden parhaista esimerkeistä" [15] . Kuten Nabokov-tutkija N. G. Melnikov totesi: "Ei sillä käytännössä ole mitään yhteistä synkkien romanttisten "kauhutarinoiden" kanssa (ja juuri niihin yhdistetään balladigenre), Nabokovin runo muistuttaa tyyliltään todella juhlallisen kirkkaita värejä. amerikkalaisen primitiivisen taiteilijan maalauksia: bukolisia maisemia, joissa on tiheästi litteitä, hieman räikeitä ihmisten ja eläinten hahmoja. Nabokovin englanninkielinen "Balladi ..." on kuitenkin kaikesta humoristisesta sävyistään ja lähes koomisista kuvista huolimatta yhtä vakava kuin hänen venäjänkielisten sanoitusten parhaat esimerkit 30-luvun jälkipuoliskolta - 40-luvun alkupuolelta. Groteskissa tarinassa nöyrän kananpoikaisen kukkaviljelijän katoamisesta Nabokovin työn pääteemat katkeavat oudosti: romanttinen kaksoismaailma, pako arjen tukahduttavasta mauttomuudesta kauniiseen "kaukaiseen", ihanaan, unelmien ja luovan mielikuvituksen muualla maailmassa. Tuskin on sattumaa, että balladin päähenkilön nimi on Taide (kirjaimellisesti käännettynä - taide, luovuus)" [16] .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Boyd, 2010 , s. 684-685.
2. ↑ Nabokov V. Runoja ja ongelmia  . - New York ja Lontoo: McGraw-Hill, 1970. - 218 s. — ISBN 978-0070457249 .
3. ↑ 1 2 Nabokov lasin alla - Näyttely New Yorkin julkisessa kirjastossa . web-static.nypl.org . Haettu 24. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. elokuuta 2018. (määrätön)
4. ↑ Nabokov V. Runoja. Garden City, New York: Doubleday, 1959.
5. ↑ Nabokov, 2002 , s. 598.
6. ↑ Nabokov V.V. Runoja ja runoja // Kokoonpano, Johdanto. Art., valmistettu. tekstejä ja muistiinpanoja. V. S. Fedorova. - M . : Sovremennik, 1991. - 572 s.
7. ↑ 1 2 Nabokov, 2002 , s. 574.
8. ↑ 1 2 3 Svjatoslav Yu. R. V. V. Nabokov ja shakki - Journal Hall . magazines.gorky.media. Haettu 24. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 6. toukokuuta 2021. (määrätön)
9. ↑ Klassinen ilman retusointia. Kirjallinen maailma Vladimir Nabokovin työstä: Kriittisiä arvosteluja, esseitä, parodioita / Toim. N.G. Melnikov . - M . : New Literary Review, 2000. - S.  566 . — 688 s. — ISBN 5-86793-089-0.
10. ↑ Se on melko ilkeä parodia B. L. Pasternakin runosta "Nobel-palkinto" (1959)
11. ↑ Nemerov H. Vladimir Nabokovin runoja ja ongelmia // The New York Times Book Review. - 1971. - 2. heinäkuuta. - S. 4-5 .
12. ↑ 1 2 Nabokov, 2002 , s. 42-43.
13. ↑ Nabokov V.V. "En paljasta sieluani sinulle..." Vladimir Nabokovin epistolaariperinnöstä / Käännös Alexander Livigant. Nikolai Melnikovin kommentit // Ulkomainen kirjallisuus. - 2017. - Nro 6 . - S. 67 .
14. ↑ Nabokov, 1989 , s. 209.
15. ↑ Boyd, 2010 , s. 364.
16. ↑ Melnikov N. Vladimir Nabokovin "Fancy Hybrid"  // Ulkomainen kirjallisuus. - 2017. - Nro 6 . - S. 133 . Arkistoitu alkuperäisestä 15. marraskuuta 2019.

Kirjallisuus

• Boyd, Brian. Vladimir Nabokov. American Years: Biography = Vladimir Nabokov: The American Years / Per. englannista. M. Birdwood-Hedger, A. Glebovskaja, T. Izotova, S. Ilyin. - Pietari. : Symposium, 2010. - 950 s. - ISBN 978-5-89091-422-4 .
• Nabokov V.V. Runoja ja runoja // Kokoonpano, Johdanto. Art., valmistettu. tekstejä ja muistiinpanoja. V. S. Fedorova. - M . : Sovremennik, 1991. - 572 s.
• Nabokov V. V. Runot // Kokoaminen, tekstin valmistelu, M. E. Malikovan kommentit. - Pietari. : Akateeminen projekti, 2002. - 674 s. — ISBN 5-7331-0160-1 .
• Nabokov, V. Valitut kirjeet 1940-1977 / Toim. kirjoittaneet D. Nabokov ja MJ Bruccoli. - N. Y .: Harcourt Brace Jovanovich / Bruccoli Clark Layman, 1989.

Linkit

• Shakkitehtävät runoista ja ongelmista