| Tähti Betlehemin yllä | |
|---|---|
| Englanti Tähti Betlehemin yllä | |
| Kansi Agatha Christien teosten Tähti Betlehemin yllä ja muita tarinoita ensimmäisestä painoksesta | |
| Genre | runous |
| Tekijä | Agatha Christie |
| Alkuperäinen kieli | Englanti |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | marraskuuta 1965 |
| kustantamo | William Collins |
| Edellinen | Karibian mysteeri |
| Seurata | Bertram hotelli |
Tähti Betlehemin yli ja muita tarinoita on englantilaisen kirjailijan Agatha Christien kuvitettu kokoelma joulurunoja ja tarinoita uskonnollisista aiheista, ja se julkaistiin vuonna 1965 Isossa- Britanniassa ja Yhdysvalloissa . Koostuu viidestä runosta ja kuudesta novellista, joissa yhdistyvät raamatulliset tarinat ja englantilainen nykyelämä. Tiedetään, että Christie säilytti vahvan uskonnollisen vakaumuksensa koko elämänsä ajan. Lisäksi hän oli lapsuudesta lähtien kiehtonut joululomien ilmapiiriä, joka tapasi iloisesti hänen perheessään. Yhdessä elämäkerrallisen teoksen " Kerro kuinka eläton yksi kahdesta kirjasta, jonka hän loi ja julkaisi molemmilla sukunimillään, "Christy" ja "Mullovan", kahdelta aviomieheltään. Kokoelma sai sekä yleisön että kriitikoiden hyväksynnän, ja sen kirjoittaja kohteli tätä kirjaa erityisen lämpimästi.
Tutkijat totesivat, että Agatha Christie oli kiinnostunut uskonnosta koko elämänsä ajan. Detektiivigenren lakien vuoksi hän ei kuitenkaan uskaltanut käsitellä näitä asioita erillisessä kirjassa, vaikka joskus jotkut uskoon liittyvät näkökohdat näkyivät hänen työssään [1] . Hän liittyi uskontoon ja kirkkoon nuorena, kiitos lastenhoitajan, joka, vaikka hän ei käynytkään jumalanpalveluksissa, oli uskova kristitty. ”Hän piti sapattia pyhänä velvollisuutena, ja mikä tahansa turhuus oli hänen mielestään kuolemansynti Kaikkivaltiaan silmissä. Sietämättömällä itseluottamuksella luin itseni pelastuneiden sielujen joukkoon ”, Agatha muisteli myöhemmin. Ikäisten tyttöjen suosiman kirjallisuuden ohella hän nautti Vanhan testamentin lukemisesta , josta hänen postuumisti julkaistun Omaelämäkerran (1977) mukaan hän "nautti elämänsä varhaisista vuosista lähtien". Lapsena hän oli hyvin ylpeä siitä, että hänen isänsä teki hänelle lahjoituksen rakentaakseen uuden kirkon hänen kotimaassaan Torquayssa [2] . Myöhemmin hän rakasti käydä "omassa" kirkossaan, hän piti todella sunnuntain jumalanpalveluksista. Muistelmissaan hän kirjoitti, että lapselle ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin raamatulliset tarinat, koska lasten ajatuksissa nämä ovat "maailman parhaita satuja": "Niissä on aina dramaattinen hehku, jota lapsen mielikuvitus kaipaa: Joosef ja hänen veljensä, hänen värikkäät vaatteensa, nousevat valtaan Egyptissä ja moraalittomien veljien antelias anteeksiannon dramaattinen finaali. Mooses ja palava pensas on toinen suosikkitarina. Puhumattakaan Daavidin ja Goljatin tarinan kiistattomasta vetovoimasta ” [3] . Hän kuvasi värikkäästi myös perheessä vietettyä joulua vuoden pääjuhlaksi. Tänä päivänä he menivät kirkkoon ja antoivat lahjoja. Hän muisti erityisesti runsaan lounaan ja illallisen, joissa tarjoiltiin perinteisiä ruokia. ”Kello yhdeksän joulukuusi sytytettiin jälleen lahjoilla. Kaunein päivä, joka säilyi muistissani koko vuoden uuteen jouluun asti ”, hän muisteli ilolla vanhuuttaan [4] .
Elämäkerrat ja sukulaiset totesivat, että hän oli syvästi uskonnollinen henkilö koko elämänsä ajan. Tuntuu symboliselta, että hän lopetti omaelämäkertansa lokakuussa 1965: ”Mitä voin sanoa seitsemänkymmentäviisi? Kiitos, Herra, hyvästä elämästäni ja kaikesta rakkaudesta, joka minulle annettiin” [5] [6] . Hänen jatkuvan lukemisensa aiheena oli Thomas a Kempisin tutkielma " Kristuksen jäljittelystä " . Hän kirjoitti kirjan otsikkosivulle otteen apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille ( Room. 8:30 ). Christie vietti joulua aivan vanhuuteen asti, vaikka hän ei kyennyt kävelemään yksin. Hänen viimeinen perhejuhlansa pidettiin vuonna 1975 hänen Winterbrook-tilallaan Wallingfordissa [7] . Välittömästi ennen kuolemaansa 12. tammikuuta 1976 hän sanoi: "Tulen luoksesi, Jumala" [8] .
1960-luvun alkuun mennessä Christie oli etsiväklassikko, yksi maailman julkaistuimmista ja käännetyimmistä kirjailijoista. Hänen tämän genren kirjoissaan joulun teema esiintyi toistuvasti, ja se sijoitettiin usein otsikkoon (" Hercule Poirot'n joulu " , " Jouluvanukkaan seikkailut ", "Tragedia jouluna") [9] . Lisäksi teoksen kalenteripiirteiden, toistuvien matkojen ja julkaisukäytäntöjen vuoksi yleisö odotti hänen seuraavaa kirjaansa uudenvuoden lomiin mennessä. Tämä perinne nimettiin sellaisen käsitteen muodossa kuin "Christie for Christmas", "Christmas Christie". Hän oli kyllästynyt lukijoiden ja toimittajien liiallisesta huomiosta, kiintynyt ensisijaisesti rikollisluonteisiin sarjakirjoituksiinsa. Siksi hän halusi toistuvasti tehdä jotain uutta, kokeilla. Joten hän kokeili itseään melodramaattisen kirjallisuuden alalla kirjoittamalla useita romaaneja salanimellä Mary Westmacott. Ilmeisesti hänen kiinnostuksensa uskonnollista teemaa kohtaan hän päätti kirjoittaa joululle omistetun kokoelman. Hän teki ensimmäisen yrityksensä jo marraskuussa 1944, kun hän lähetti pysyvälle kirjalliselle edustajalleen Edmund Corkille kokoelmat tarinoita ja runoja uskonnollisista aiheista, ja hänen mukanaan oli kirje, jossa kysyttiin: "Ei varmaan mitään hyvää?". Sen jälkeen hän palasi hänen luokseen vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin [10] .
Hän työskenteli kirjan parissa vuonna 1964, ja vuoden lopussa hänen pysyvä brittikustantajansa pyysi lupaa julkaista kuvitettu kokoelma kristillisistä aiheista kertovia tarinoita ja runoja, nimeltään Tähti Betlehemin päällä ja muita tarinoita ( Star Over Bethlehem ja muita tarinoita ) . . Elsie Wrigley pyysi häntä myös hyväksymään kirjan taideteoksen , johon hän myös suostui välittömästi [11] . Elämäkerrallisen, nostalgisen Tell How You Live -teoksen ohella se oli yksi kahdesta kirjasta, jotka "etsivän kuningatar" loi ja julkaisi molemmilla sukunimillä "Christy" ja "Mullovan" ja sai kahdelta aviomieheltään - Archibald Christieltä ja Max Mullovan. Tämä tehtiin, jotta hänelle voitaisiin erottaa tällaiset kalliit ja henkilökohtaiset kirjat hänen salapoliisitarinoistaan [12] . The Star Over Bethlehem and Other Stories julkaisi marraskuussa 1965 Isossa-Britanniassa Collins Crime Clubin ja samana vuonna Dodd Mead and Companyn [13] .
Kokoelma "Star over Betlehem" sai sekä yleisön että kriitikoiden hyväksynnän. Christy piti tästä kirjasta erityisen paljon ja oli erittäin tyytyväinen, kun häntä pyydettiin allekirjoittamaan yksi sen kopio [14] . Arvostelijat olivat iloisesti yllättyneitä ja puhuivat myönteisesti tästä "etsivän kuningattaren" työstä useissa artikkeleissa. "Rouva Christie ei lakkaa hämmästyttämästä meitä 79-vuotiaana", "Christiellä ei ole ratkaisemattomia tehtäviä", "Jälleen yksi voitto Dame Agathalle", "Agatha Christie muuttaa genreä?" kirjoitti arvosteluissa. Kirjailija A. Titovin venäläinen tutkija kirjoitti kirjan luonteesta: ”Kokoelman tarinat ovat koskettavia yksinkertaisuudellaan ja kekseliäisyydellään, ja samalla niissä on poikkeuksellista lyyryyttä ja jopa hienostuneisuutta. Rouva Christie onnistui syntetisoimaan muinaiset raamatulliset vertaukset modernin todellisuuden kanssa yllättävän orgaanisella tavalla .
Teoksesta on laajalle levinnyt käsitys, että se on tarkoitettu ensisijaisesti lapsiyleisölle. Richard Hack, Christien kirjailija ja elämäkerran kirjoittaja, oli eri mieltä tästä asenteesta ja huomautti, että tämä " bestseller ", josta tuli lopulta bibliografinen harvinaisuus , on hänen muiden teostensa valtavirta. Hän viittasi myös hänen toisen aviomiehensä Max Mullovanin mielipiteeseen, joka kutsui kirjaa "jouluetsivien" kokoelmaksi [15] . Tämä mielipide juontaa juurensa jälkimmäisen muistelmiin, joiden otsikkona on "Agatha ja arkeologi", jossa hän kirjoitti: "Ehkä Agathan viehättävin teos ja yksi epätavallisimmista on pieni uskonnollista teemaa käsittelevä tarinasarja, joka on kirjoitettu joulun aikaan. , jonka otsikko on "The Star over Betlehem" (1965). Nämä hyvät tarinat ovat tuoneet puhdasta iloa monille lukijoille. Heitä voidaan perustellusti kutsua raamatullisiksi etsijiksi” [16] . Venäläinen kääntäjä Alla Nikolaevskaja kirjoitti venäjänkielisen kirjan toisessa painoksessa vuonna 2014, että tämä oli yksi englantilaisen kirjailijan vähiten tunnetuista teoksista, joka "kadotettiin" hänen laajan työn joukossa: "Vain uskollisimmat ihailijat etsiväkuningattaren lahjakkuus tietää heistä, puhumattakaan lapsista ja nuorista. Hän kuvaili vertauksia kokoelmaksi "erityisiä kammiopieniä - apokryfiä raamatullisista aiheista" [9] .
Kokoelma koostuu viidestä runosta ja kuudesta novellista:
Kokoelman aloittaa runo "Hyvää joulua!", joka kuvaa perinteisiä joulusymboleja: joulukuusen kansi; englantilainen khristoslavtsykävely talosta taloon pyhällä juhlalla kupin viiniä kera; Jeesus - lapsi makaamassa oljella luolassa lähellä Betlehemiä , jossa hän syntyi; paimenet ja taikurit menevät palvomaan Jumalan poikaa; Betlehemin tähti , joka valaisee mitä tapahtuu. Tämä joulukuva päättyy iloisiin säkeisiin: "Tänään enkelit taivaalla // Ylistäkää Herran rakkauden lahjaa // Enkelit puhaltavat trumpetteja, // Herätkää aikuiset ja lapset: // Herätkää, sielu elää, // Joulun kunniaksi!" [17]
Pojan syntymän jälkeen Neitsyt Marian luo seimessä vierailee Aamuenkeli , joka sanoi, että Jumala on lähettänyt hänet paljastamaan hänelle vauvan kohtalo. Sen jälkeen hän näki poikansa aikuisena, kun tämä rukoili yksin Getsemanen puutarhassa , jotta kärsimyksen malja menisi hänen ohitseen. Seuraava kuva esitteli Jeesuksen kärsimystä, kun kolme legioonalaisten vartioimaa ihmistä kantoi ristin teloituspaikalle. Yhdessä niistä Mary tunnisti odottamatta poikansa ja sen jälkeen hän näki hänen ristiinnaulitsemisen paljaalla vuorella . Aluksi hän ehdotti, että hän oli hämmentynyt johonkin rikolliseen, mutta enkeli näytti hänelle, mikä edelsi teloitusta: naisen kunnioittama ylipappi syytti hänen poikaansa pyhäinhäväisyydestä. Hän ei voinut uskoa sitä, mutta enkeli vakuutti hänelle, että niin tapahtuisi. Enkeli tarjosi hänelle valinnan: jättää kaikki Jumalan tarkoittamana tai jättää hänen pojalleen elämä. Pohdittuaan ja muistaessaan näkemiensä kuvien yksityiskohdat Maria päätti, että kaiken pitäisi pysyä Jumalan kaitselmuksen tarkoittamalla tavalla, eikä hänellä ollut oikeutta hallita vauvan kohtaloa. Enkelin katoamisen jälkeen ilmestyi Joosef , jolle hän kertoi tapahtuneesta. Aviomies oli samaa mieltä vaimonsa päätöksestä, mutta ilmaisi epäilynsä enkelin totuudesta. Hän julisti kasvattavansa poikansa vanhurskaassa uskossa ja antavansa hänelle uskonnollisen koulutuksen välttääkseen sen, mitä ennustettiin. Taivaassa ylpeyden ja raivon repimänä Lucifer moitti itseään siitä, ettei hän kyennyt selviytymään yksinkertaisen naisen kanssa. Hän vannoi pystyvänsä tulevaisuudessa muuttamaan tapahtumien kulkua, minkä vuoksi hän ottaisi Kristuksen kiusauksen . Sen jälkeen "Son of the Dawn" välähti taivaalla kuin soihtu ja katosi pimeyteen. Tämän valon näki idässä kolme vartijaa, joista he eivät jättäneet kertomatta vanhimilleen. Huolimatta siitä, että oletettiin, että tämä oli merkki, joka ilmoitti ihmeellisen lapsen syntymästä, päätettiin, että tämä oli todennäköisesti paholaisen juoni. Tällä hetkellä Betlehemin lähellä sijaitsevassa kosharassa ihmiset ja eläimet iloitsivat vauvan syntymästä, joka nauroi ja hymyili tapahtumille [9] .
Runon tapahtumat ja kuvat on omistettu joulusymbolien muodostumiselle. Idässä Neitsyt Maria kutoi hollyn oksia , ja Maria Magdaleena valmisti orjantappurakruunun Jumalan pojalle. Lännessä, kelttien pakanaisessa maassa , misteli kietoi versot omenapuun ympärille "seppeleen" tapaan. Huolimatta siitä, että orjantappurat kasvoivat siellä, ja erityisesti Glastonburyssa ja myös kaikkialla hollyssa, kuitenkin vain misteli kunnioitettiin maan asukkaiden keskuudessa. Tämä oli aikaan, jolloin kukaan ei tiennyt Jeesuksen kohtalosta. Aika kuluu, St. Patrick saapuu Irlantiin, jossa hän näkee omenapuussa käärmeen, joka on kietoutunut misteliin. Hän karkottaa matelijan saarelta ja kertoi mistelille Jeesuksen uhrista, jonka hän toi ihmisten vuoksi. Pyhä sanoo, että uhrausta persoonallistava holly ja rakkauden symboliksi muodostunut oranssi ovat tärkeitä ihmisille ja uskolle, ja mitä misteli voi antaa Jumalan Pojalle? Hän vastaa, että hän on valmis tarjoamaan "kyyneleitä-marjojaan" - säälin merkkiä. "Kyllä, sääli, uhraus, rakkaus // He pysyvät kanssamme nyt!", runo päättyy [18] .
Yksi aasi ei todellakaan halunnut työskennellä, hän pelasi usein tuhmasti ja pakeni kaikilta herroiltaan. Jottei enää jää kiinni, hän päätti liittyä Betlehemiin matkaavaan karavaaniin, koska oli helpompi eksyä väkijoukkoon. Saapuessaan sinne hän meni kosharaan, jossa oli muita kotieläimiä. Sen jälkeen paikalle tuli mies ja nainen, jotka olivat synnyttämässä. Siellä syntyi lapsi, jonka luo paimenet tulivat ylistäen hänen syntymäänsä ja heidän takanaan tärkeitä ihmisiä lahjoineen. "Tuhma" lähestyi vastasyntynyttä poikaa, joka tarttui häntä korvasta. Aasi koki uusia tunteita, hän ei halunnut juosta minnekään, vaan "antautua" lapselle, palvella häntä. Sen jälkeen Joosef tuli pitkän vieraan - Jumalan enkelin - kanssa ja kertoi Marialle, että hänen oli paettava . Joosef, Maria ja heidän poikansa lähtivät kiireesti navetta ja ottivat aasin mukaansa. He liikkuivat vuorten halki ja onnistuivat yhdessä vaiheessa matkallaan välttämään törmäyksen kuningas Herodeksen sotilaiden kanssa. Sillä hetkellä tulevaisuus avautui aasille: hän näki, kuinka hänen kypsä omistajansa ratsastaa hänen päällänsä kaupunkiin. Toisessa näyssä tämä orjantappurakruunua pukeutunut mies ristiinnaulittiin ristille. Näiden kuvien jälkeen aasi tajusi haluavansa elää vain nykyhetkessä, rakastaa uutta omistajaansa ja että hän myös rakasti häntä, ja nyt on pääasia, että he pääsevät turvallisesti Egyptiin .
Neitsyt Maria on läsnä Golgatalla poikansa teloituksessa. Hän muistelee tuskallisesti, kuinka hänen syntymänsä jälkeen idän viisaat tulivat palvomaan Jeesusta - tulevaa Israelin kuningasta, kuten he ilmoittivat. He toivat hänelle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa , enkelit ylistivät "Herran rakkauden ihmeen" ilmestymistä, eikä mikään ennakoinut hänen kohtaloaan. Kaikista näistä ristiinnaulitsemisen uhreista jäi jäljelle vain katkera mirha. Äiti katsoi kuolevaa poikaansa, eikä hänelle annettu tietää, että hänen kuolemansa oli Kristuksen valtakunnan alku .
Uskovalla rouva Hargreavesillä oli yksi synti, jota hän ei kaikista ponnisteluistaan huolimatta pystynyt voittamaan itsestään - hän ei pitänyt ihmisistä. Nainen pyrki välttämään tarpeettomia kontakteja, vihasi joukossa olemista, ei kyennyt ymmärtämään jonkun toisen surua. Kommunikointi annettiin hänelle väkisin ja se vaikutti epämiellyttävältä. Hän yritti auttaa muita, osallistui hyväntekeväisyyteen, mutta teki sen vilpittömästi, ilman tunteita, mistä hän moitti itseään, mutta hän ei voinut auttaa itseään. Eräänä aamuna hänen piika valitti jälleen kerran onnettomuuksiaan - hänen tyttärensä tuli raskaaksi tuntemattomasta henkilöstä, yritti tehdä maanalaista aborttia, sai verenmyrkytyksen, minkä jälkeen hänet vietiin sairaalaan. Näihin keskusteluihin ja ihmisiin kyllästynyt rouva Hargreaves päätti lähteä venematkalle Thamesille ja laskeutua Greenwichiin asti. Tyhjällä kannella hän kiinnitti huomion yksinäiseen matkustajaan, joka oli pukeutunut jonkinlaiseen epätavalliseen viittaan, ilmeisesti itämaista alkuperää. Yllättynyt sellaisista vaatteista, hän kosketti niitä tahattomasti ja koki merkittävän muutoksen itsessä: hän alkoi tuntea ja arvostaa ihmisiä paremmin, ymmärtää heidän etunsa ja haitansa. Nainen ymmärsi, että nämä hänen luonteensa muutokset eivät olleet ikuisia, vaan niitä oli vahvistettava ja kehitettävä. Hän palasi takaisin tyhjällä junalla, mutta tapahtuneen jälkeen hänellä ei ollut mitään siinä olevia ihmisiä vastaan. Hänen ajatuksensa palasivat mieheen laivasta: ”Muistan vieraan viitta – kokonaan kokonaisena, ilman yhtä saumaa. Mutta hän ei päässyt näkemään miehen kasvoja. Mutta ehkä hän tietää kuka se oli .
Majuri Rodney Griersonin perheessä suuri tragedia - heidän poikansa Alan on henkisesti jälkeenjäänyt. Janet, hänen äitinsä, todella toivoo hänen paranemistaan, rukoilee paljon, vie hänet lääkäreille, mutta mikään ei auta. Alan on 13-vuotias, hän viettää paljon aikaa puutarhassa, jossa hän kommunikoi ystävänsä kanssa, jota kukaan muu ei näe. Tuttava auttaa antamaan pojalle nimet epätavallisille eläimille, jotka ovat alkaneet ilmaantua alueelle. Äiti selittää pojalleen, että nämä ovat mutantteja, jotka ilmestyivät ydinvoimalaitoksen onnettomuuden seurauksena. Illalla poika menee puutarhaan, jossa hän tapaa jälleen ystävänsä ja heidän keskustelustaan käy ilmi, että tämä on Jumala. Hän tykkää kävellä "kylmässä" iltaisin keskustellakseen pojan kanssa uudesta maailmasta.
Runon sankari haaveilee "taivaallisesta" Jennystä, jonka kuvan hän loi ja pitää jatkuvasti päässään, mutta hän ymmärtää, että hänen unelmansa on saavuttamaton ja hän voi luottaa vain Herran apuun.
Vuoden 2000 alussa neljätoista paratiisissa asuvaa pyhää: Lawrence , Thomas , Andrei , Anthony , Peter , Skoytsin, Barbara , Catherine , Appolonia , Elizabeth Unkari , Christina , Margarita , Martha ja yksi tarinassa nimeämätön korkein oikeus pyytää vapauttamaan heidät maan päälle ihmisten auttamiseksi. Huolimatta siitä, että he suosivat ihmisiä heidän maallisessa elämässään ja kuolivat Jumalan kunniaksi, heistä näyttää siltä, että heidän uhrauksensa eivät riitä ja he haluavat jatkaa hädässä olevien auttamista: tuoda sääliä ja myötätuntoa ihmiskunnalle. "Kirjan enkeli", harkittuaan heidän vetoomuksensa, myönsi sen ja antoi luvan "ylennykselle". Sen jälkeen he tulevat ihmisten maailmaan ja kohtaavat nykyajan ongelmia, joissa monet ovat unohtaneet pyhien saarnaamat arvot [9] .
Jumalan kunniaksi kuolleet marttyyrit: Pyhä Laurentius, Pyhä Katariina, Pyhä Margaret pyytävät Herralta lupaa laskeutua taivaasta maan päälle näyttääkseen tietä taivasten valtakuntaan rakkaudesta ihmisiä kohtaan.
Maria alkoi Jeesuksen teloituksen jälkeen huolehtia apostoli Johannes Teologista . He muuttivat syrjäiselle saarelle , jossa ihmiset tiesivät hänestä vain, että hänen poikansa oli tuomittu ja ristiinnaulittu. Mutta hänen toinen poikansa John, ystävällinen mies, teki ihmeitä, ja he tunnustivat hänet pyhimykseksi. Vuodet kuluivat: Mary vanheni ja John työskenteli käsikirjoituksiaan. Kun laiva saapui saarelle, sen matkustajat etsivät taivaan kuningatarta. Paikalliset eivät kuitenkaan tienneet mitään siitä, että heidän välillään asuu jokin jumala ja lähettivät muukalaisia pyhälle - ehkä hän voi auttaa. Johanneksenkaan he eivät kuitenkaan saavuttaneet etsimäänsä. Hän ja Maria kertoivat heille, että oli vain yksi Vapahtaja, Jumalan Poika, eikä muita jumalia tarvinnut etsiä. Matkailijat huomasivat naisen poikkeuksellisen kauneuden ja lähtivät saarelta purjehtimaan löytämättä etsimäänsä. Johanneksella oli yöllä profeetallinen näy, hän kaatui ja jähmettyi yhteen asentoon. Maria, joka oli toistuvasti kohdannut tällaisen tilansa aiemmin, meni merenrantaan. Siellä hän näki poikansa Jeesuksen veneessä, jonka kanssa apostolit Pietari ja Andreas olivat. Jeesus johdatti hänet veden läpi veneeseen ja vei hänet luokseen: keskustelun aikana käy selväksi, että hän oli se, joka pyysi äitiä huolehtimaan Johanneksesta. Aamulla apostoli tulee järkiinsä ja täynnä Jumalan henkeä alkaa kirjoittaa Ilmestyskirjaa .