Venäläiset Tadžikistanissa

Tadžikistanin venäläiset ovat yksi maan etnisistä vähemmistöistä turkkia puhuvien uzbekkien (13,9 %) ja kirgissien (0,8 %) jälkeen, ja heitä on tällä hetkellä noin 35 tuhatta ihmistä (noin 0,5 % tasavallan väestöstä). Tadžikit itse muodostavat vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan yli 84 prosenttia tasavallan väestöstä. Aikaisemmin venäläisten määrä ja osuus tasavallassa olivat paljon suuremmat, mutta Neuvostoliiton romahtamisen , Tadžikistanin sisällissodan , jyrkän talouden taantuman jälkeen venäläisten sosioekonominen tilanne heikkeni merkittävästi ja suurin osa heistä muutti maasta. maa Venäjän federaatioon itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina.

Tällä hetkellä Tadžikistanin venäläiset ovat yksi IVY- maiden pienimmistä venäläisten diasporoista Armenian jälkeen . 1800-luvun viimeisellä neljänneksellä tulevan tasavallan alueelle ilmestymisensä jälkeen venäläisillä on ollut tärkeä rooli maan kaikilla elämänalueilla, erityisesti Neuvostoliiton aikana, ja ensisijaisesti sen pääkaupungissa Dušanben kaupungissa . Levottomat etnisten ryhmien väliset suhteet tasavallassa, taloudellinen taantuma, poliittinen epävakaus, islamisaation uhka johtivat venäläisten ja muiden eurooppalaisten siviiliväestön joukkomuuttoon Keski-Aasiasta ja Tadzikistanista, pääasiassa 1990-luvun alussa . Tämä puolestaan ​​johti maan venäläisen väestön merkittävään ikääntymiseen ja sen demografisten indikaattoreiden heikkenemiseen. Venäläisten osuus väestöstä on laskenut merkittävästi: 1960-luvun alun 13 prosentista nykyiseen 1 prosenttiin. Erityisen huolestuttavaa on naimattomien eläkeläisten hallitsevan Venäjän väestön sosioekonomisen tason heikkeneminen , sen köyhtyminen ja tasavallan sosiaalisen elämän sivuun joutuminen.

1900-luvun väestölaskennan mukaan Tadžikistanissa asui eniten venäläisiä vuonna 1979 - 395,1 tuhatta (10,4 % väestöstä); vuoteen 2000 mennessä heidän määränsä oli pudonnut 68,2 tuhanteen. Venäjän väestön osuus oli suurin vuoden 1959 väestönlaskennan mukaan (13,3 %) [1] .

Historia

Vuoteen 1920 asti suurin osa Tadžikistanista kuului Bukharan emiraatiksi ja sitä kutsuttiin " Itä-Bukharaksi ". Siitä huolimatta, kun Venäjän protektoraatti on perustettu Buharan emiraatille, Tadzikistaniin ilmestyy venäläisiä: Bukharan ja Afganistanin rajaa vartioivia sotilaita sekä virkamiehiä. 1900-luvun alussa Itä-Bukharassa asui noin 50 tuhatta venäläistä [2] . Siellä oli myös Pamir-yksikkö .

Vuonna 1920 Puna-armeija miehitti Bukharan emiraatin ja muuttui Bukharan NSR :ksi , josta osasta tuli pian osa Tadžikistanin ASSR :ää . Tänä aikana Tadzikistaniin tulee venäläisiä. Uudelleensijoittaminen ei aina ollut vapaaehtoista. Maaliskuusta 1936 lähtien Keski-Venäjän talonpoikia (joka syrjäytettiin vuosina 1929-1931) alettiin uudelleensijoittaa Tadžikistanin SSR:ään - työtyöhön (pääasiassa Vakhsh-laaksoon ) [3] . Vuonna 1945 Venäjän vapautusarmeijan entisiä sotilaita [4] lähetettiin Pohjois-Tadžikistaniin (Thkalovskin kaupunkiin uraanikaivoksille) .

Keskittyminen

Yhteensä vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan tasavallassa asui lähes 388 tuhatta venäläistä (7,6% tasavallan väestöstä), vaikka heidän asteittainen muuttonsa maasta alkoi kauan ennen sitä. Nykyaikaisen Tadzikistanin venäläinen väestö samoin kuin Tadžikistanin SSR on historiallisesti keskittynyt tasavallan kaupunkeihin . Eniten venäläisiä (noin 2/3 kaikista tasavallan venäläisistä) asui maan pääkaupungissa, monikansallisessa ja kosmopoliittisessa Dušanben kaupungissa , jossa neuvostokaudella venäläiset muodostivat teollisuustuotannon väestön perustan. tasavallan. Joten vuoden 1970 väestönlaskennan mukaan 376 tuhannesta Dušanben kaupunginvaltuuston asukkaista ( mukaan lukien Takobin kylä ) venäläisten osuus oli 42%, tadžikit - 26%, uzbekit - 10%, loput ( tataarit , saksalaiset , ukrainalaiset ). , juutalaiset , mordvalaiset , korealaiset ja muut) - noin 21 % [5] . Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan venäläisiä oli jo vain 5,1 % (27 tuhatta) pääkaupungin väestöstä (540 tuhatta) Maan maaseudulla ja kaupungeissa ei ollut käytännössä yhtään venäläistä ja muuta eurooppalaista väestöä.

Venäläisten sekä ukrainalaisten ja valkovenäläisten läsnäolo oli historiallisesti merkittävää, ja osittain edelleenkin, Sughdin (Leninabadin) alueen kaupungeissa. Vuoden 1939 väestönlaskennan mukaan itäslaaveja oli yhteensä 43 tuhatta (8 %) Leninabadin alueen 512 tuhannesta väestöstä. Neuvostoliiton aikana venäläinen väestö oli laajalti edustettuna sekä itse Khujandissa ( Leninabad ) että muissa Leninabadin alueen teollisuuskeskuksissa: Chkalovskissa , Gafurovissa , Tabosharissa , Kairakkumissa , Shurabissa . Vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan 24 tuhatta ihmistä eli 1,3 % Sughdin (entisen Leninabadin) alueen väestöstä, jossa tuolloin asui 1,9 miljoonaa ihmistä, kutsui itseään Sughdin alueella venäläisiksi.

On huomattava, että tärkein syy heidän lähtönsä Tadžikistanista oli tuhoisa taloudellinen tilanne. Itse asiassa tämän indikaattorin mukaan maa on IVY :n viimeinen . Venäläisellä diasporalla ei ollut käytännössä mitään varaa maassa, josta oli lähtenyt useita satojatuhansia tadžikilaisia ​​vierastyöläisiä . Viime aikoina Venäjän sotilaallinen läsnäolo Tadžikistanissa on kuitenkin lisääntynyt, ja kouluverkosto Venäjän armeijan lapsille ja paikalliselle väestölle on laajentunut [6] . Mutta edelleen on akuutti ongelma venäläisten hautausmaiden ylläpidossa Tadžikistanissa ja laadukkaan venäjänkielisen koulutuksen tarjoamisessa. Tasavallan venäläinen väestö noudattaa perinteisesti ortodoksisuutta, vaikka myös ateistien määrä on merkittävä.

Väestödynamiikka

[7]

Nopeimmin venäläisten, ukrainalaisten, tataarien ja juutalaisten määrä väheni 1990-luvulla. Syynä joukkopakoon olivat Dushanben mellakat . 1990 -luvulla venäläisten määrä maassa väheni lähes 6-kertaiseksi. Lasku hidastui 2000-luvulla: yli puolet tasavallassa vuonna 2000 asuneista venäläisistä asui siellä vuonna 2010.

Selvitys

Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan :

[9] [10] [11] [12] [13] [14] [15]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan :

[16]

Katso myös

• Venäjän kieli Tadžikistanissa
• Dushanben hiippakunta

Kirjallisuus

• Muradov G. L., Poloskova T. V., Zatulin K. F. et al. Venäläisen maanmiehen hakuteos // M .: Venäjän maailma, 2006. 2. painos - s. 130-133

Muistiinpanot

1. ↑ Tulsky M. Vuoden 2000 Tadžikistanin väestönlaskennan tulokset: kansallinen, ikä, sukupuoli, perhe ja koulutuskokoonpano Demoscope Weekly nro 191-192, 21. helmikuuta - 6. maaliskuuta 2005
2. ↑ Nikolaeva L. Yu. Venäläiset Itä-Bukharassa // Itäinen arkisto. - 2008. - nro 17. - s. 34.
3. ↑ Nikolaeva L. Yu. Tadžikistanin karkotetut kansat // Itäinen arkisto. - 2008. - nro 18. - s. 61.
4. ↑ Nikolaeva L. Yu. Tadžikistanin karkotetut kansat // Itäinen arkisto. - 2008. - nro 18. - S. 63-64.
5. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1970. Neuvostoliiton tasavaltojen alueiden kaupunki- ja maaseutuväestö (paitsi RSFSR) sukupuolen ja kansallisuuden mukaan
6. ↑ Vähemmän koululaisia ​​opiskelee venäjäksi
7. ↑ Väestön lukumäärä ja kansallinen koostumus
8. ↑ 1 2 GBAO:n ainoa kaupunki on Khorog .
9. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1989. Neuvostoliiton tasavaltojen kaupunki- ja maaseutuväestön jakautuminen sukupuolen ja kansallisuuden mukaan. Tadžikistanin SSR
10. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1989. Neuvostoliiton tasavaltojen alueiden kaupunki- ja maaseutuväestön jakautuminen sukupuolen ja kansallisuuden mukaan. Dushanben kaupunginvaltuusto
11. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1989. Neuvostoliiton tasavaltojen alueiden kaupunki- ja maaseutuväestön jakautuminen sukupuolen ja kansallisuuden mukaan. Tadžikistanin SSR:n RRP
12. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1989. Neuvostoliiton tasavaltojen alueiden kaupunki- ja maaseutuväestön jakautuminen sukupuolen ja kansallisuuden mukaan. Kulyabin alue
13. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1989. Neuvostoliiton tasavaltojen alueiden kaupunki- ja maaseutuväestön jakautuminen sukupuolen ja kansallisuuden mukaan. Kurgan-Tube alue
14. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1989. Neuvostoliiton tasavaltojen alueiden kaupunki- ja maaseutuväestön jakautuminen sukupuolen ja kansallisuuden mukaan. Leninabadin alue
15. ↑ Koko unionin väestölaskenta vuodelta 1989. Neuvostoliiton tasavaltojen alueiden kaupunki- ja maaseutuväestön jakautuminen sukupuolen ja kansallisuuden mukaan. Gorno-Badakhshanin autonominen alue
16. ↑ Tadzikistanin tasavallan väestö- ja asuntolaskenta 2010. Osa III. Tadzikistanin tasavallan väestön kansallinen kokoonpano, kielitaito ja kansalaisuus (pääsemätön linkki) . Haettu 28. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 14. lokakuuta 2013. (määrätön) 

Linkit

• Sarkorova A. Venäläiset Tadžikistanissa: muutosta odotellen BBC , 2007