Lomonosov, Mihail Vasilievich

Mihail Vasilievich Lomonosov
Elämänkuva, 1757 [1]
Syntymäaika	8. (19.) marraskuuta 1711 [2]
Syntymäpaikka	Mishaninskajan kylä [3] (nykyinen Lomonosovon kylä ), Arkangelin kuvernööri , Venäjän tsaarikunta
Kuolinpäivämäärä	4. (15.) huhtikuuta 1765 [2] (53-vuotias)
Kuoleman paikka	Pietari , Venäjän valtakunta [2] [4] [5]
Maa	Venäjän valtakunta
Tieteellinen ala	luonnontiede , kemia , fysiikka , mineralogia , historia , filologia , metallurgia , optomekaniikka , tähtitiede
Työpaikka	Akateeminen yliopisto Pietarissa , Marburgin yliopisto , kaivoslaboratorio Freibergissä
Alma mater	Marburgin yliopisto ( 1739 ) [2] Slaavilais-kreikkalais-latinalainen akatemia ( 1734 ) [2] Kiev-Mohyla Academy ( 1735 ) Pietarin tiedeakatemian akateeminen yliopisto ( 1736 ) Marburgin yliopisto [6]
Akateeminen titteli	Pietarin tiedeakatemian akateemikko Keisarillisen taideakatemian akateemikko ( 1762 ) Tukholman ja Bolognan tiedeakatemioiden kunniajäsen
tieteellinen neuvonantaja	Christian von Wolf
Opiskelijat	Stepan Jakovlevich Rumovski [6]
Tunnetaan	tietosanakirjatutkija, Moskovan yliopiston perustaja
Nimikirjoitus
Wikilainaukset
Työskentelee Wikisourcessa
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Mihail Vasilyevich Lomonosov ( 8. marraskuuta [19], 1711 [7] , Mishaninskaya kylä [3] (nykyinen Lomonosovon kylä ), Arkangelin lääni , Venäjän kuningaskunta - 4. huhtikuuta [15], 1765 , Pietari , Venäjän valtakunta ) - ensimmäinen suuri venäläinen luonnontieteilijä . _ _

Silmiinpistävä esimerkki " universaalista ihmisestä " (lat. homo universalis ): tietosanakirjailija , fyysikko ja kemisti (hän tuli tieteeseen ensimmäisenä kemistinä, joka antoi fysikaaliselle kemialle määritelmän, joka on hyvin lähellä nykyaikaista määritelmää ja hahmotteli laajan ohjelman fysikaalisista ja kemiallinen tutkimus [8] [9] [10] ; hänen molekyyli-kineettinen lämmön teoriansa odotti suurelta osin nykyaikaista ajatusta aineen rakenteesta ja monia peruslakeja , mukaan lukien yksi termodynamiikan periaatteista [11] ).

Tieteellisen navigoinnin ja fysikaalisen kemian perustaja [12] ; loi perustan lasitieteelle .

Tähtitieteilijä (löydettiin ilmakehän läsnäolon lähellä Venusta [13] [14] [15] ), instrumenttien valmistaja , maantieteilijä , metallurgi , geologi .

Hänellä oli perustavanlaatuinen rooli venäjän kirjallisen kielen muodostumisessa (yhdessä N. M. Karamzinin ja A. S. Pushkinin sekä niitä seuranneiden venäläisen kirjallisuuden klassikoiden kanssa). Häntä pidetään suurena venäjän kielen uudistajana, joka määritti tavat sen edelleen kehittämiseksi kansalliskielen asemassa. [16]

Hän on myös taiteilija , sukututkija , historiografi ; kotimaisten tieteiden, taloustieteen ja koulutuksen kehityksen mestari (hän kehitti Moskovan yliopiston projektin , joka nimettiin myöhemmin hänen mukaansa).

Valtioneuvoston jäsen , kemian professori (1745), Pietarin keisarillisen tiedeakatemian varsinainen jäsen (1745) ja Ruotsin kuninkaallisten ja Bolognan tiedeakatemioiden kunniajäsen .

Elämäkerta

Kronologia

1711 - Lomonosov syntyi 19. marraskuuta Kholmogoryn kylässä lähellä Arkhangelskia.
1730 - 7. joulukuuta hän sai passin Kholmogoryn voivodikunnan toimistosta .
1730 - 15. joulukuuta meni Moskovaan . Tämän päivämäärän suhteen on myös pieniä poikkeamia: jo mainitussa asiakirjassa se on erilainen - 8. joulukuuta 1725 ("Määrä sen alkuperästä, annettu kuulustelussa Moskovan liittokanslerin synodaalitoimistossa" 4. syyskuuta 1734 - TsGADA, f. Moskovan synodaalitoimisto, nro 245, ll 16-17); mitä tulee yksimielisyyden puutteeseen luvattomasta tai "isän sallimasta" lähdöstä, ensimmäistä vaihtoehtoa ei luonnollisesti voitu ilmoittaa virallisessa asiakirjassa, ja jää vain uskoa itse M. V. Lomonosovin tietoja lennosta; mutta epäsuorasti N. A. Lyubimovin ("karossa") toistama asiakirja vahvistaa tämän. Kholmogory voivodikunnan toimiston myöntämä passi on kuitenkin epäsuorasti ristiriidassa "lennon" version kanssa - tämä asiakirja myönnettiin, kuten nyt, aikuiselle - itsenäiselle henkilölle.
1731 - 15. tammikuuta ilmoittautui opiskelijaksi slaavilais-kreikkalais-latinalaiseen akatemiaan Moskovassa.
1731 - 1734 - opiskelu slaavilais-kreikkalais-latinalaisessa akatemiassa: 1731 - piitikaluokka, 1732 - retoriikkaluokka, 1734 - filosofian luokka.
1734 - 1735 - opiskeli Kiev-Mohyla-akatemiassa . Monet tutkijat epäilevät suuresti mielipidettä, jonka mukaan M. V. Lomonosov opiskeli Kiev-Mohyla-akatemiassa, ja lisäksi jotkut kirjoittajat kiistävät jopa hänen läsnäolonsa siellä useiden kuukausien ajan kuuntelemalla Hieronymus Mitkevichin filosofisia luentoja sekä matematiikan luentoja. ja fysiikkaa.
1735 - palasi Kiovasta takaisin Moskovaan, slaavilais-kreikkalais-latinalaiseen akatemiaan suorittamaan koulutusta.
1735 - marraskuussa valittu 12 opiskelijan joukosta. Teologisesta luokasta valittiin Vasili Lebedev, Jakov Vinogradov, Jakov Nesmejanov; filosofiasta: Mihail Lomonosov, Aleksandr Tšadov, Dmitri Vinogradov , Ivan Golubtsev; retoriikasta: Prokopy Shishkarev, Semjon Starkov; piitikasta: Aleksei Barsov, Mihail Kovrin, Nikita Popov Tiedeakatemiaan pääsyä varten.
1736 - 2. tammikuuta hänet esitteli yhdessä 11 toverinsa kanssa Pietarin tiede- ja taideakatemiassa eläkkeellä oleva lipuke Vasily Popov, joka toi heidät Moskovasta.
1736 - 12. tammikuuta ilmoittautui opiskelijaksi Akateemiseen yliopistoon .
1736 - 4. lokakuuta hänet lähetettiin Saksaan opiskelemaan kaivostoimintaa ja metallurgiaa.
1736 - 1739 - Opiskeli Marburgin yliopistossa .
1737 - tammikuusta lähtien hän on osallistunut professori H. Wolfin mekaniikkakurssille ja professori J. G. Duisingin teoreettisen kemian kurssille. Vuonna 1737 hän keksi temperan ja smaltin - kemialliset munankeltuaiseen perustuvat maalit.
1739 - helmikuussa hän avioitui siviiliavioliitossa vuokraemäntä Elisabeth-Christine Zilchin tyttären kanssa; Marburgin valtionarkisto, haara "Marburg Genealogical Book", osa III.
1740 - 8. marraskuuta, tytär syntyi; 9. marraskuuta - kastettu uudistetun yhteisön kirkossa nimellä Catherine -Elizabeth.
1739 - 1740 - I.F. Genkelin ohjauksessa hän opiskeli kaivostoimintaa.
1740 - 26. toukokuuta vihittiin Marburgin reformoidun yhteisön kirkossa Elisabeth-Christina Zilchin kanssa [17] .
1740 - toukokuun lopussa matkalla kotiin, lähellä Düsseldorfia "tuntui preussilaisille hyvä kala syöttinsä " ja hänet "otettiin" petoksella, hänet värvättiin , mutta lokakuussa hän pakeni, saapui Arnheimin ja Utrechtin kautta Amsterdamiin . , sitten - Haagiin ja vasta palattuaan uudelleen Amsterdamiin hän lähti sieltä meritse Venäjälle [18] .
1741 - 8. kesäkuuta palasi Pietariin .
1741 - 10. kesäkuuta hänet lähetettiin kasvitieteen ja luonnonhistorian professori I. Ammanin luo opiskelemaan luonnontieteitä ja hän aloitti Taidekameran mineraalikabinetin mineraali- ja fossiilikokoelmien luettelon laatimisen. Samana vuonna tiedemies valittiin kemian professoriksi Pietarin akatemiaan.
1741 - 22. joulukuuta Marburgissa syntyi poika Lomonosoville, joka sai nimekseen Ivan kasteessa [19] .
1742 - 8. tammikuuta nimitettiin Pietarin tiede- ja taideakatemian fyysisen luokan adjunttiin .
1745 - 25. heinäkuuta hänet nimitettiin kemian professoriksi [20] , mikä vastaa Pietarin tiede- ja taideakatemian täysjäsenen asemaa . Hänestä tuli ensimmäinen venäläinen akateemikko luonnontieteiden alalla [21] .
1746 - 20. kesäkuuta hän pitää ensimmäistä kertaa julkisia luentoja fysiikasta venäjäksi.
1748 - perusti Venäjän ensimmäisen tutkimus- ja koulutuskemiallisen laboratorion.
1748 - 1757 - suoritti töitä kemian laboratoriossa värillisten lasien ja maalien valmistuksessa, malmien kemiallisessa analyysissä .
1749 - 21. helmikuuta syntyi tytär Elena.
1752-1753 hän luki kemian laboratoriossa ensimmäisen fysikaalisen kemian luentokurssin .
1753 - lasitehdas perustettiin Ust-Ruditsan kylään .
1755 - M. V. Lomonosovin osallistuessa perustettiin 25. tammikuuta Moskovan yliopisto , jolle hän laati alkuperäisen projektin.
1756 - puolustaa alemman venäläisen luokan oikeutta koulutukseen Akateemisessa lukiossa ja Akateemisessa yliopistossa.
1757 - 1. tammikuuta hänet nimitettiin Pietarin keisarillisen tiede- ja taideakatemian kansliaan neuvonantajaksi . Samana vuonna hän muutti valtion omistamasta akateemisesta asunnosta omaan taloonsa Moikalle .
1757 - Synodi vaati Lomonosovin tieteellisen toiminnan keskeyttämistä, ja hän kehotti " varsinkin olemaan moittimatta tieteitä saarnoissa " .

P.P. Pekarsky. Tiedeakatemian historia. T. II. Pietari: 1873. S. 671.

1758 - tulee historiallisen kokouksen, maantieteellisen osaston, akateemisen yliopiston ja akateemisen lukion johtaja.
1759 - osallistui Akateemisen Gymnasiumin järjestämiseen ja sen ja Akateemisen yliopiston peruskirjan laatimiseen puolustaen samalla alempien luokkien oikeuksia koulutukseen kaikin voimin.
1760 – 30. huhtikuuta Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia valitsi M. V. Lomonosovin kunniajäsenekseen [22] .
1761 - 26. toukokuuta tiedemies totesi ensimmäistä kertaa ilmakehän läsnäolon Venuksella.
1763 - 10. lokakuuta hänet valittiin Kolmen jaloimman taiteen akatemian jäseneksi ( mosaiikkityöstä ).
1764 - 17. huhtikuuta hänet valittiin Bolognan instituutin tiedeakatemian kunniajäseneksi .
1765 - 4. huhtikuuta Lomonosov kuoli keuhkokuumeeseen omassa talossaan Pietarissa Moika-joen varrella .
1765 - 8. huhtikuuta hänet haudattiin Aleksanteri Nevski Lavran Lazarevskin hautausmaalle [23] .

Lapsuus

Syntyi 8. marraskuuta ( 19 ), 1711 Mishaninskajan kylässä, Kurostrovskaya volostissa , Dvinskin alueella, Arkangelin läänissä (Arkangelin alue) Vasili Dorofejevitšin (1681-1741) ja Nikolajevskin kirkkopihan malvan tyttären vauraassa perheessä. Matigors, Elena Ivanovna (os. Sivkova) (? - 1720) Lomonosovista. Isä oli poikansa muiston mukaan luonteeltaan kiltti mies, mutta " kasvattu äärimmäisessä tietämättömyydessä " [24] . M. V. Lomonosovin äiti kuoli hyvin varhain, kun hän oli yhdeksänvuotias. Vuonna 1721 hänen isänsä meni naimisiin Feodora Mikhailovna Uskovan kanssa. Kesällä 1724 hän myös kuoli. Muutamaa kuukautta myöhemmin, palattuaan käsityöstä, isä meni naimisiin kolmannen kerran - lesken Irina Semjonovnan (s. Korelskaya) kanssa. 13-vuotiaalle Lomonosoville hänen isänsä kolmas vaimo osoittautui " pahaksi ja kateelliseksi äitipuoliksi " [24] .

Mihail alkoi auttaa isäänsä kymmenen vuoden iästä lähtien. Yhdessä he kävivät kalassa Valkoisellamerellä ja Solovetskin saarille asti . Uimisen usein esiintyvät vaarat hillitsivät nuoren miehen fyysistä voimaa ja rikasttivat hänen mieltään erilaisilla havainnoilla. Venäjän pohjoisen luonteen vaikutus on helppo nähdä paitsi M. V. Lomonosovin kielellä, myös hänen tieteellisissä kiinnostuksissaan: "kysymykset revontuleista, kylmästä ja kuumuudesta, merimatkailusta, merijäästä, meren elämän heijastuksesta maalla - kaikki tämä menee kauas syvyyksiin, nuoren pomorin ensivaikutelmissa” [25] .

Pomorsille kuuluva

Mihail Vasilievich Lomonosovin nimi " pomor ". Hän tuli Kholmogoryn lähellä sijaitsevan Kurostrovskaja-volostin talonpoikaisperheestä, joka harjoitti vain satunnaisesti ja harvoin kaukaista merikalastusta. Toimittaja Dmitri Semushin väittää, että M.V. Lomonosovin "pomorismi" on kaunis historiallinen myytti [26] . Myös termin epämääräisyys on syytä pitää mielessä (katso pomorien tutkimuksen historiaa ), mikä mahdollistaa laajojen väestöryhmien sisällyttämisen käsitteeseen.

M. V. Lomonosov itse puhui alkuperästään kuulustelussa 4. syyskuuta 1734 Moskovan synodaalihallituksen toimistossa : tuosta kylästä se löytyy muiden talonpoikien luota ja sille maksetaan kapitaatiopalkka.” [27 ] Ei ole olemassa historiallisia asiakirjoja, joissa M.V. Lomonosov olisi kutsunut itseään tai sukulaisiaan "pomoreina". Hän on luokkastatuksensa mukaan talonpoika ja paikallisen aluemääritelmän mukaan dvinilainen. Lokalisointi "Dvinyanin", eli Dvinan alueen asukas, on yhdenmukainen "Dvina-asukkaiden" ("Dvinan ihmiset") määritelmän kanssa, jota M.V.:n nuorempi aikalainen on käyttänyt.

Arkangelin alueen valtionarkistossa säilytetyissä asiakirjoissa, joissa on tietoja M. V. Lomonosovin isästä Vasili Dorofejevitšistä ja hänen setänsä Luka Leontyevichista, heitä kutsutaan "Kuroostrovskaya volostin talonpojaksi", "Dvinyaniksi", "Kholmogoryksi", mutta ei " Pomors” [29 ] . M.V. Lomonosovin veljentytär Matryona Evseevna Golovina (Lopatkinin avioliitossa), jonka muistelmat nauhoitti vuonna 1828 Pavel Petrovitš Svinin Arkangelissa, ei kutsunut "pomoreiksi" itseään M.V. Lomonosovia eikä hänen kanssaan tapaaneita maanmiehiä, jotka tulivat. Arkangelista laivoilla Pietariin [30] .

Elämäkerran kirjoittaja, joka teki M. V. Lomonosovista ensimmäisenä "pomorin", oli venäläinen historioitsija Vladimir Ivanovich Lamansky (1833-1914). Tutkijan kuoleman 100 -vuotisjuhlan yhteydessä hän julkaisi vuonna 1863 elämäkertaansa [31] , jossa hän kutsui ensimmäistä kertaa elämäkerrallisuudessa M. V. Lomonosov “Pomor”. V. I. Lamansky oli 1860-luvun alusta lähtien mukana Venäjän tiedeakatemian historiassa. Koska hän ei ollut Venäjän pohjoisen historian asiantuntija, hän oli silti erittäin lahjakas ja hedelmällinen historioitsija, joten hänen kirjoittamansa Lomonosovin elämäkerta vaikutti kaikkiin myöhempiin elämäkerroksiin.

Peruskoulu

Mihail Lomonosovin opetti lukemaan ja kirjoittamaan paikallisen Dmitrovin kirkon diakoni S. N. Sabelnikov. "Oppimisen portit" [24] on hänen omien sanojensa mukaan tehty hänelle Melety Smotrytskyn " Kielioppi " , L. F. Magnitskyn " Aritmetiikka " , Simeon Polotskyn " Rhyming Psalter " . Neljätoistavuotiaana nuori Lomonosov kirjoitti taitavasti ja selkeästi.

Lomonosovin elämä kotikodissaan muuttui sietämättömäksi, täynnä jatkuvia riitoja äitipuolensa kanssa . Lomonosovin intohimo kirjoihin katkesi erityisesti hänen äitipuolistaan. Saatuaan tietää, että hänen isänsä halusi mennä naimisiin hänen kanssaan, Lomonosov päätti lähteä Moskovaan. Hän teeskenteli olevansa sairas, häitä jouduttiin lykkäämään [32] .

Koulutus Moskovassa ja Kiovassa (1731-1735)

Joulukuussa 1730 19-vuotias Mihail lähti kalasaattueella Kholmogorysta Moskovaan. Matka Moskovaan näytti pakolta, koska tuleva tiedemies lähti talosta yöllä, salaa sanomatta hyvästit kenellekään. Häntä pidettiin pitkään pakolaisena. Lomonosov otti mukanaan vaatteiden lisäksi (kaksi paitaa ja lampaannahkaa), vain Smotrytskyn kieliopin ja Magnitskyn aritmeettisen naapurinsa antama aritmeettinen aritmeettinen . Hän lähti liikkeelle jalan ja saavutti karavaanin vasta kolmantena päivänä ja pyysi kalastajia päästämään hänet mukaansa. Matka Moskovaan kesti kolme viikkoa, ja tammikuun alussa 1731 Lomonosov saapui Moskovaan [24] .

Päästäkseen "Spassky-kouluihin", toisin sanoen slaavilais-kreikkalais-latinalaiseen akatemiaan , Lomonosovin täytyi väärentää asiakirjoja ja esiintyä "kholmogory-aatelisen pojana" [33] .

Kirjeessään I. I. Shuvaloville (10. toukokuuta 1753) hän muistelee silloisia elämänsä olosuhteita ja puhuu intohimoisesta opiskelunhalustaan, köyhyydestään ("yksi altyn päivässä") ja alaikäisten luokkatovereiden pilkasta [24] [ 34] .

Lomonosov osoittautui olevansa ahkera opiskelija. Zaikonospasskyn luostarin kirjastossa hän luki kronikoita , patristisia ja muita teologisia kirjoja, maallisia ja filosofisia julkaisuja ja jopa fyysisiä ja matemaattisia teoksia; "Tässä kirjassa löydetyt asiat vahvistivat sen slaavilaisella kielellä." Nykyaikaiset tutkijat huomauttavat, että Lomonosovin syvä tutustuminen moniin muinaisen venäläisen kirjallisuuden tyylilajeihin [35] .

Vuonna 1734 Lomonosov meni Kiovalle , missä hän opiskeli useita kuukausia Kiova-Mohyla Academyssa , mutta koska hän ei löytänyt siellä fysiikkaa ja matematiikasta olevia materiaaleja, hän "ahkerasti lukisi pyhien isien vuosikerrokset ja teokset" [24] .

Ensimmäinen Pietarin kausi

Vuonna 1735 Lomonosov lähetettiin Pietariin yhdessä kahdentoista muun Spasski-koulun opiskelijan kanssa ennen teologian luokkaan pääsyä ja ilmoittautui yliopisto-opiskelijoiksi Tiedeakatemiaan . Lomonosov, huolimatta intohimosta luonnontieteitä kohtaan, halusi aiemmin papiksi ja harjoittaa tiedettä pappina. Vuotta aiemmin, jopa ennen valmistumistaan Spassky-koulusta, hän väitti, että hänen isänsä oli myös pappi, ja pyysi siksi lähetyspappia Orenburgin retkikunnalle [36] . He muistivat, että hän ei puhunut tästä tullessaan sisään. Pyyntö lähetettiin Kholmogorylle. Johto päätti olla karkottamatta Lomonosovia, vaikka hän kertoi valhetta, joka ei luonnehtinut tulevaa pappia hyvin, mutta saatuaan pyynnön luonnontieteisiin kykenevien seminaareiden siirtämisestä Pietarin tiedeakatemiaan, M. V. Lomonosov oli heidän joukossaan [37] .

Pietarissa oleskelunsa ensimmäisinä päivinä Lomonosov ja hänen toverinsa asettuivat itse Tiedeakatemiaan ja muuttivat myöhemmin Akatemian vuokraamaan Novgorodin hiippakunnan kivitaloon Vasiljevskin saaren 1. riville , lähellä. Neva . Heille ostettiin yksinkertaisia puisia sänkyjä, joissa oli patja, yksi pieni pöytä ja tuoli, kolme vaatekaappia ja kolme kirjahyllyä kullekin. Heille annettiin tarvittavat vaatteet, kengät, alusvaatteet jne. Yksi heidän koulutuksensa merkittävistä puutteista oli se, että he eivät osaneet saksaa , mikä oli tuolloin yleistä Akatemiassa. Tunnit alkoivat saksan kielen tutkimuksella, jonka opettaja kristitty saksa opetti heille päivittäin.

V. E. Adodurovin ohjauksessa hän aloitti matematiikan opiskelun, professori G. V. Kraftin kanssa hän tutustui kokeelliseen fysiikkaan, opiskeli itsenäisesti versifikaatiota. Varhaisten elämäkertojen kirjoittajien mukaan tämän melko lyhyen Pietarin akatemiassa opiskellessaan Lomonosov "kuunteli filosofian ja matematiikan alkuperäisiä perusteita ja sovelsi sitä äärimmäisen halukkaasti harjoittaen sillä välin runossa, mutta ei mitään nämä hänen viimeiset teoksensa ilmestyivät painettuna. Hänellä oli erinomainen taipumus kokeelliseen fysiikkaan, kemiaan ja mineralogiaan ” [38] .

Opiskelu ulkomailla (1736-1740)

Helmikuussa 1736 Tiedeakatemian presidentti Johann Korf otti ministerikabinetin puoleen ehdotuksella, että Freibergiin (Saksi) lähetettäisiin useita päteviä nuoria opettamaan heille siellä kemiaa ja kaivostoimintaa . Korf ilmoitti 5. maaliskuuta ehdotuksensa lisäksi hallitukselle, että kolme opiskelijaa, mukaan lukien M. Lomonosov, voitaisiin lähettää ulkomaille. Maaliskuun 13. päivänä hallitus, joka oli samaa mieltä Korfin kanssa, antoi käskyn lähettää hänen ehdottamansa opiskelijat "Freiburgiin berg-fyysikko Henkelin luo". Myöhemmin, 15. kesäkuuta, Korf päätti lähettää heidät ensin kahdeksi vuodeksi Marburgiin ( Hessen ), jotta he opiskelivat siellä ensin metallurgian, kemian ja muiden tieteiden perusteita. Syyskuun 19. päivänä Lomonosov lähti laivalla Pietarista, saapui Marburgiin 3. marraskuuta ja alkoi samassa kuussa kuunnella tohtori Conradin luentoja teoreettisesta ja käytännön kemiasta [39] .

Muutettuaan Saksaan Lomonosov asettui saksalaisen panimon lesken taloon, jonka tyttären hän myöhemmin meni naimisiin.

Ulkomailla Lomonosov opiskeli viisi vuotta: noin kolme vuotta Marburgin yliopistossa kuuluisan Christian Wolfin johdolla ja noin vuoden Freibergissä Genkelin johdolla ; hän vietti noin vuoden liikkeellä, oli Hollannissa .

Ilmoitetun koulutuksen lisäksi Lomonosov vahvisti saksan kielen taitoaan, opiskeli ranskaa ja italiaa [32] , tanssia, piirtämistä ja miekkailua. Opiskellessaan Marburgin yliopistossa Lomonosov alkoi kerätä ensimmäistä kirjastoaan ja käytti merkittävän osan kirjoihin myönnetyistä rahoista. Tämän hänen ensimmäisen kokoelmansa fiktioluettelo on varsin vaikuttava; täällä sekä antiikin että nykyajan kirjailijat: Anacreon , Sappho , Vergilius , Seneca , Ovidius , Martial , Cicero , Plinius Nuorempi , Pomeus ( fr. François-Antoine Pomey ), Erasmus Rotterdamilainen , Fenelon , Swift , ja paras kirje, " Selec Gunther ranskalaisten kirjailijoiden käännös saksaksi" ( Hampuri , 1731), "Äskettäin laajennettu runollinen käsikirja, eli lyhyt johdatus saksalaiseen runouteen" , I. Gübner (Leipzig, 1711) ja muut [32] .

Lomonosov omisti vuodet 1737-1738 eri tieteille. Hänen ensimmäinen opiskelijatyönsä fysiikassa oli "Kiinteän kappaleen muuttamisesta nestemäiseksi, riippuen edellisen nesteen liikkeestä".

Keväällä 1739 Lomonosov esitteli toisen teoksen, "Fysikaalisen väitöskirjan solujen kiinnittymisestä muodostuvien sekakappaleiden välisestä erosta", jossa tutkittiin aineen rakennetta koskevia kysymyksiä ja hahmoteltiin uuden korpuskulaarifysiikan ja -kemian ääriviivat.

Lomonosov yhdisti onnistuneesti luonnontieteiden opiskelun kirjallisiin harrastuksiin. Marburgissa hän tutustui uusimpaan saksalaiseen kirjallisuuteen. Lomonosov oli innostunut paitsi Länsi-Euroopan kirjallisuuden teoreettisesta tutkimuksesta, myös käytännön työhön runokäännöksistä.

Lomonosovin ja hänen tovereidensa elämä ulkomailla oli monimutkaista heidän ylläpitoon ja koulutukseen liittyvien varojen siirtoon liittyvien ongelmien vuoksi. Tiedeakatemian varoja tuli epäsäännöllisesti, ja opiskelijat joutuivat elämään velassa.

Vuoden 1739 alkuun mennessä Lomonosov ja hänen toverinsa olivat suorittaneet opintonsa Marburgissa. Tähän mennessä emäntän tytär, 19-vuotias Elisabeth Zilch , oli jo tullut raskaaksi hänestä, jonka kanssa hän meni naimisiin Marburgissa reformoidun riidan mukaan 26.5.1740. [40] Heidän ensimmäinen tyttärensä Catherine syntyi ennen avioliittoa, ja sitä pidettiin aviottomana. [41] Pian Pietarista tuli tilaus valmistautua lähtöön Freibergiin Genkeliin opiskelemaan metallurgiaa ja kaivostoimintaa.

Venäläisillä opiskelijoilla kesti viisi päivää päästä Freibergiin . He saapuivat tähän Saksin vanhimpaan kaivoskeskukseen 14. heinäkuuta 1739 .

Suhteellisen itsenäisen ja vapaan yliopistoelämän jälkeen Marburgissa venäläiset opiskelijat alistuivat täydellisesti tiukkaan ja pedanttiseen JF Henkeliin . Genkelin koulutus alkoi mineralogian ja metallurgian opinnoista . Opetus perustui pääosin käytännön harjoituksiin: kaivos- ja metallurgisten laitosten käyntien ohessa selitettiin tuotantoprosesseja. Täällä Lomonosov tutustui kaivosten rakentamiseen, kaivosten vahvistamismenetelmiin, nostokoneisiin. Myöhemmin kirjassaan "Metallurgian tai kaivostoiminnan ensimmäiset perusteet" Lomonosov käytti laajasti Freibergissä saatua tietoa ja kokemusta.

Ensimmäinen vakava riita mentorin kanssa puhkesi joulukuun lopussa 1739. Syynä oli Lomonosovin kieltäytyminen tekemästä Henkelin hänelle uskomaa kovaa työtä. Keväällä, kun Lomonosov ja hänen kollegansa tulivat toisen skandaalin jälkeen pyytämään rahaa ylläpitoon, Genkel kieltäytyi heiltä. Suhteet tuhoutuivat täysin. Lisäksi Lomonosov uskoi, ettei hänellä ollut enää mitään opittavaa Freibergissä.

Paluu Venäjälle

Toukokuun alussa 1740 Lomonosov jätti Freibergin ikuisiksi ajoiksi jättäen osan kirjoistaan tovereilleen ja ottamalla mukaansa pienen koevaa'an painoineen. Lomonosov toivoi lähtevänsä Venäjälle paroni G. K. von Keyserlingin , Venäjän lähettilään, avulla. Mutta saapuessaan Leipzigiin , jossa hänen laskelmiensa mukaan lähettilään piti olla, Lomonosov ei löytänyt häntä sieltä. Sitten hän päätti palata Venäjälle meritse Hollannin kautta, mutta matkalla hänet vangittiin ja värvättiin väkisin Preussin armeijaan, päätyi Weselin kasarmiin , palveli useita viikkoja ja pääsi pakoon sieltä (autiomaasta). [42]

Lokakuussa 1740 Lomonosov oli jälleen Marburgissa , missä hän asui jälleen anoppinsa talossa. Lomonosov palasi Pietariin Lyypekin sataman kautta , josta hän lähti toukokuussa 1741. [43]

Toinen Pietarin kausi

Apu

8. kesäkuuta 1741 30-vuotias Lomonosov palasi Pietariin jättäen vaimonsa Marburgiin . Venäjällä hän ei kertonut kenellekään avioliitostaan ja melkein 2 vuoden ajan ei ajatellut vaimoaan ennen kuin tämä löysi hänet Venäjän suurlähetystön kautta. Kuultuaan pyynnöstä vaimoltaan Lomonosov ei kiistänyt häiden tosiasiaa ja helpotti hänen muuttoa Pietariin. [37]

10. kesäkuuta 1741 Lomonosov lähetettiin kasvitieteen ja luonnonhistorian professori I. Ammanin luo opiskelemaan luonnontieteitä . Opiskelijana ja ilman palkkaa Lomonosov aloitti Ammanin johdolla laatimaan Kunstkameran mineraalikabinetin mineraali- ja fossiilikokoelmien luetteloa .

24. elokuuta 1741 Lomonosov toimitti kaksi väitöskirjaa tutkijoiden luettavaksi: toisen fysiikasta ja toisen kemiasta. Hän toivoi, että ne hyväksyttäisiin ja niiden kirjoittajasta tehtäisiin Akatemian ulkomaille lähettämisen yhteydessä antaman lupauksen mukaisesti ylimääräinen professori. Mutta kuukaudet muuttuivat kuukausiksi, eikä Lomonosov vieläkään saanut mitään tapaamista. Odottaessaan hän ahkeroi kääntämällä fysiikan professori Kraftin artikkeleita .

Lopulta 25. marraskuuta 1741 keisarinna Elizaveta Petrovna nousi valtaistuimelle . Vakuutettuna siitä, että keisarinna ei aio holhota ulkomaalaisia, Lomonosov päättää hakea korkeinta nimeä virkaan. Tällä kertaa vetoomuksella oli oikea vaikutus, ja Schumacher kiirehti akateemikot ilmaisemaan mielipiteensä Lomonosovin väitöskirjoista.

8. tammikuuta 1742 toimiston sihteeri oli jo allekirjoittanut seuraavan asetuksen:

Loppujen lopuksi tämä vetoomuksen esittäjä, opiskelija Mihailo Lomonosov, tieteensä asiantuntija jo viime vuoden heinäkuussa 1741, ilmoittautui konferenssiin, joka oli kaikilta tämän konferenssin professoreilta niin testattu, että tämä asiantuntija voitiin painaa; lisäksi edesmennyt professori Amman suositteli häntä, Lomonosovia, toimistoon; lisäksi tämä Lomonosov käännöksissä saksasta ja latinasta venäjäksi työskenteli melko kovasti, mutta hänen palkkaansa ja paikkaa ei ole vielä määritetty; sitten siihen asti, kunnes hallitus antaa senaatin lisäpäätöksen ja Akatemian kuriirin, joka päätti olla Lomonosov, fyysisen luokan apu. Ja hänelle määrätään palkka vuodesta 1742, tammikuun 1. päivästä alkaen, 360 ruplaa vuodessa, sisältäen asunnon, polttopuut ja kynttilät.

Virkaan astuessaan Lomonosov teki melkein heti ehdotuksen kemiallisen laboratorion perustamisesta, jota ei vielä ollut tiedeakatemiassa. Mutta tämä ensimmäinen ehdotus ei herättänyt huomiota.

Huhtikuussa 1743 Lomonosov vangittiin 8 kuukaudeksi röyhkeästä käytöksestä "venäläisten" ja "saksalaisten" puolueiden välisen akateemisen kiistan aikana [45] . S. M. Solovjovin mainitseman Lomonosovia vastaan tehdyn kantelun tekstin mukaan hän esiintyessään Tiedeakatemiassa "herjasi professori Winsheimia ja kaikkia muita professoreita monilla loukkaavilla ja loukkaavilla sanoilla, kutsuen heitä roistoiksi ja muilla pahoilla sanoilla, <.. .> hän uhkasi professori Winsheimia moittien häntä kaikenlaisilla huonoilla kiroiluilla, että tämä oikaisee hampaansa” [46] .

Vasta 12. tammikuuta 1744 senaatti, kuultuaan tutkintatoimikunnan raportin, päätti: "Vapauttaa tämä lisämies Lomonosovin rangaistuksesta tyytyväisen koulutuksensa vuoksi ja pyytää professoreilta anteeksi hänen ilmoittamansa röyhkeys" ja antaa hänelle "puolet" palkan vuodeksi. Tällä hetkellä hänen vaimonsa Elizabeth saapuu Saksasta.

Professori

34-vuotias Lomonosov sai 25. heinäkuuta 1745 erityisellä päätöksellä kemian professorin tittelin [47] . Hänen väitöskirjaa kutsuttiin "metalliselle loistoksi". Rankkataulukon mukaan hänestä tuli VII -luokan virkamies ja hän sai jalo tilan . Samana vuonna hän haki lupaa pitää julkisia luentoja venäjäksi; Vuonna 1746 - Seminaarien opiskelijoiden rekrytoinnista "käännettyjen kirjojen kertomisesta" luonnontieteiden käytännön soveltamisesta. Samanaikaisesti Lomonosov suorittaa intensiivisesti tutkimuksensa mineralogian, fysiikan ja kemian alalla, julkaisee pitkän sarjan tieteellisiä tutkielmia latinaksi.

Vuonna 1748 Akatemiassa ilmestyi historiallinen osasto ja historiallinen kokoonpano, jonka kokouksissa kemian professori Lomonosov alkoi keskustella G. F. Millerin kanssa . Hän syyttää Milleria Venäjän kansan tahallisesta vähättelystä tieteellisessä tutkimuksessa. Lomonosov esittelee useita muistiinpanoja ja projekteja, joiden tavoitteena on "saa Tiedeakatemia hyvään tilaan", ajaa tiukasti ajatusta "ulkomaisten tutkijoiden epäystävällisyydestä venäläisille nuorille" koulutukseensa.

Vuonna 1749 Tiedeakatemian juhlallisessa kokouksessa Lomonosov lausuu "Kiitossana keisarinna Elizaveta Petrovnalle ", joka oli suuri menestys; siitä lähtien Lomonosov alkoi nauttia suuresta huomiosta hovissa. Vuonna 1753 Lomonosov onnistui I. I. Shuvalovin avulla perustamaan mosaiikkitehtaan. Näitä tarkoituksia varten keisarinna Elisabet myönsi 6. toukokuuta 1753 Ust-Ruditsan Lomonosovin kartanon ja neljä ympäröivää kylää [48] [49] Koporskyn alueella ( Shishkina, Kalishchi , Perekuli , Lipova [50] ).

Samana vuonna Lomonosov oli kiireinen järjestämällä sähkökokeita , jotka koskivat vuonna 1753 sähkökokeen aikana kuolleen professori G. V. Richmanin perheen eläkkeitä ; Lomonosov on erityisen huolissaan siitä, että "tätä tapausta (Richmannin kuolemaa fyysisten kokeiden aikana) ei pitäisi tulkita tieteiden kasvua vastaan" [51] .

Vuonna 1754 Lomonosov, joka oli tyytymätön siihen, että tiedeakatemian ilmoittaman ongelman ratkaisun palkinto meni U. Salkhoville , sydämessään kieltäytyi kemian laitoksesta: Miller kirjoitti sanansa kieltäytymisestä johtaa kemian laitosta. pöytäkirjaan, ja osasto siirrettiin Salhoviin. Laboratoriosta riistetty Lomonosov joutui siitä lähtien opiskelemaan kemiaa kotona ja Ust-Ruditsyssa.

Lomonosovista tulee läheinen Elizabethin suosikki I. I. Shuvalov , mikä saa häneen paljon kateellisia ihmisiä I. D. Schumacherin johdolla [24] . Lomonosovin vaikutuksen alaisena Moskovan yliopiston avaaminen tapahtuu vuonna 1755 , jolle hän laatii alkuperäisen projektin, joka perustuu ulkomaisten yliopistojen "instituutioihin, laillistamiseen, rituaaleihin ja tapoihin". Vuonna 1756 Lomonosov puolusti alemman venäläisen luokan oikeutta koulutukseen lukiossa ja yliopistossa.

Kollegioneuvoston jäsen

13. helmikuuta 1757 [52] 46-vuotias professori Lomonosov sai kollegiaalisen neuvonantajan arvosanan [37] . Rivitaulukon mukaan hänestä tuli VI luokan upseeri. Akatemian toimistosta tuli hänen uudeksi palveluspaikakseen, hän johti tiede- ja opetusosastot. Vuonna 1758 Tiedeakatemian maantieteellisen osaston päälliköksi nimitetty Lomonosov aloitti uuden "Venäjän atlasin" kokoamisen ja yritti lähettää maantieteellisiä kyselyitä kaikkiin provinsseihin, joiden tiedot voisivat auttaa luomaan erilaisia karttoja. Vuonna 1759 hän perusti lukion ja laati sen ja Akatemian yliopiston perustamiskirjan ja puolusti jälleen kaikin voimin alempien luokkien oikeutta koulutukseen vastustaen kuultuja ääniä. hänen ympärillään: "Missä ovat oppineet ihmiset?". Lomonosov väittää, että oppineita ihmisiä tarvitaan " Siperiaan , kaivostoimintaan, tehtaisiin, kansan säilyttämiseen, arkkitehtuuriin, oikeudenmukaisuuteen, moraalin korjaamiseen, kauppiaisiin, puhtaan uskon yhtenäisyyteen, maatalouteen ja sääennusteisiin, sotilasasioihin, pohjoiseen menemiseen ja kommunikointiin itä (itä)” [15] . Samaan aikaan Lomonosovin tunnit maantieteellisellä osastolla ovat käynnissä; Hänen esseensä "Pohjoinen reitti Itä-Intiaan Siperian valtamerellä" vaikutuksesta vuonna 1764 varustettiin retkikunta Siperiaan [13] [34] . Lomonosov valittiin elämänsä lopussa Tukholman (1760) ja Bolognan (1764) tiedeakatemioiden kunniajäseneksi.

Kuolema

Lomonosov kuoli 4. huhtikuuta ( 15 ), 1765 54 -vuotiaana keuhkokuumeesta . Hieman ennen Lomonosovin kuolemaa, keisarinna Catherine II vieraili hänessä ,

kuin antaa uusi Korkein vakuutus todellisesta rakkaudesta ja huolenpidosta isänmaan tieteitä ja taiteita kohtaan.

- " Pietarin lehti ", 1764

Päivää Lomonosovin kuoleman jälkeen G. Orlov sinetöi hänen kirjastonsa ja paperit Catherine II: n määräyksellä , kuljetettiin hänen palatsiinsa ja katosi ilman jälkiä [55] . Jo aikalaiset liittivät asiakirjojen takavarikoinnin pelkoon, että Lomonosovin paperit "päästetään vääriin käsiin" [56] .

Lomonosov haudattiin 8. huhtikuuta ( 19 ) 1765 [ 57] Aleksanteri Nevski Lavran Lazarevskin hautausmaalle . Kansleri M. I. Vorontsovin pystyttämä M. V. Lomonosovin hautakivi on Carrara Marble Stele , jolla on latinalainen ja Venäjän epitafi ja allegoorinen helpotus. Mestari F. Medico ( Carrara ) perustuu J. Stehlinin luonnokseen , 1760 -luku .

Perhe ja jälkeläiset

Marraskuusta 1736 lähtien (4. päivän jälkeen) Mihail Lomonosov asui Marburgin panimon lesken, kaupunginvaltuuston jäsenen ja kirkkovanhimman Heinrich Zilchin, Katariina-Elizabeth Zilchin (s. Zergel) talossa. Hieman yli kaksi vuotta myöhemmin, helmikuussa 1739, Mihail Lomonosov meni naimisiin tyttärensä Elizaveta-Christina Tsilchin (1720-1766) kanssa [58] [59] . 8. marraskuuta 1739 syntyi heidän tyttärensä, joka sai nimen Katariina-Elizabeth kasteessa. 26. toukokuuta 1740 Mihail Lomonosov ja Elizaveta-Christina Zilch menivät naimisiin Marburgin reformoidun yhteisön kirkossa. M. W.:n ja E.-H. Lomonosov, joka syntyi Saksassa 22. joulukuuta 1741 ja sai nimen Ivan kasteessa, kuoli Marburgissa tammikuussa 1742 (ennen 28. päivää, jolloin hänet haudattiin) [19] . Vuonna 1743 (viimeistään marraskuussa) Elizaveta-Khristina Lomonosova tyttärensä Catherine-Elizavetan ja veljensä Johann Zilchin kanssa saapui Pietariin [60] . Lomonosovien ensimmäinen tytär kuoli vuonna 1743 (tiedot heidän kolmannesta lapsestaan, jonka väitetään myös kuolleen, ovat epäluotettavia) [61] . Heidän tyttärensä Elena syntyi Pietarissa 21. helmikuuta 1749. Koska Mihail Vasiljevitšillä ei ollut poikia, hänen edustamansa Lomonosovin perheen linja katkesi [62] .

Ainoa eloonjäänyt tytär, Elena Mikhailovna Lomonosova (1749-1772), avioitui Aleksei Aleksseevich Konstantinovin kanssa, keisarinna Catherine II : n kotitalouskirjastonhoitaja . Tässä avioliitossa syntyi poika Aleksei (n. 1767-1814) ja kolme tytärtä: Sophia (1769-1844), Catherine (n. 1771-1846) ja Anna (n. 1772-1864). Sofia Aleksejevna Konstantinova meni naimisiin Nikolai Nikolajevitš Raevski vanhempi , kenraali, vuoden 1812 isänmaallisen sodan sankari .

Aktiviteetit luonnollisten ja teknisten tieteiden alalla

Optiikka ja lämpö, sähkö ja gravitaatio, meteorologia ja taide, maantiede ja metallurgia, historia ja kemia, filosofia ja kirjallisuus, geologia ja tähtitiede - Lomonosov antoi merkittävän panoksen kaikille näille tieteen alueille.

Luonnonhistoria

M. V. Lomonosov piti kemiaa hänen toiminnan pääkenttään, mutta kuten hänen perintönsä osoittaa, tämä kurinalaisuus, vuorovaikutuksessa muiden teoksen eri vaiheissa olevien luonnontieteiden osien kanssa, pysyi erottamattomasti yhteydessä niihin koko lajikkeensa yhteydessä tutkimukset, jotka vuorostaan liittyivät toisiinsa. Tällainen looginen yhtenäisyys on seurausta hänen ymmärryksestä luonnon yhtenäisyydestä ja muutamien peruslakien olemassaolosta, jotka ovat koko ilmiöiden olennaisen monimuotoisuuden taustalla. Tämän loogisen yhtenäisyyden osoitetaan paitsi hänen luonnontieteisiin ja filosofiaan liittyvät teokset - se voidaan jäljittää heidän ja hänen runollisen teoksensa välillä. Ja edellä mainitun vuoksi, ei vain siksi, että joissakin tapauksissa se "sovelletaan" suhteessa niihin, suorittaen eräänlaisen "mainonnan" toiminnan - kun hän käytti kaikkia kaunopuheisuutensa lahjoja, etsien tutkimusta, tarkoituksenmukaisuudessa joista hän oli vakaasti vakuuttunut ja intohimoisesti kiinnostunut sekä teoreettisena luonnontieteilijänä että johdonmukaisena lääkärinä (”Lasien etuja”). Tutkija haaveili koko "luonnonfilosofiansa" rakentamisesta yhtenäisten ideoiden perusteella, erityisesti hiukkasten "pyörivän" ( kierto ) liikkeen ajatuksen perusteella [24] [34] .

M. V. Lomonosov "korpuskulaarisella filosofialla" ei vain arvostele alkemian ja iatrokemian perintöä, vaan esittää tuottavia ideoita, joita hän käytti käytännössä, muodostaa uuden teorian, jonka oli määrä muodostua modernin tieteen perustaksi [63] . .

Ohjeellinen esimerkki on hänen kiinnostuksen kohteidensa perustavanlaatuinen monipuolisuus, "pitkän kantaman mieli" - N. N. Kachalovin sanoin , ja hän, tämä esimerkki, kuuluu alueelle, jolla oli kaukana ensisijainen paikka M. V.:n etujen piirissä. Lomonosov [64] .

V. V. Dokuchaev vuonna 1901 kirjoitti Chernozemsin alkuperän teoriasta [65] :

Toissapäivänä prof. Vernadski sai Moskovan yliopistolta tilauksen analysoida Lomonosovin teoksia, ja olin yllättynyt kuullessani prof. Vernadski , että Lomonosov oli kauan sitten kirjoituksissaan selittänyt teorian, jonka puolustamiseksi tohtorin tutkinnon suoritin, ja minun on myönnettävä, selittänyt sen laajemmin ja yleisemmin.

Ensimmäisten Venäjän akateemisten tutkimusretkien alullepanija ja järjestäjä [66] .

Lämmön molekyylieneettinen teoria

Yksi MV Lomonosovin merkittävimmistä luonnontieteellisistä saavutuksista on hänen molekyylikineettinen lämmön teoria .

M. V. Lomonosov kiinnittää tiedeyhteisön huomion siihen, että kalorien teorialla ei voida laadullisesti selittää kappaleiden laajenemista niitä kuumennettaessa, painon nousua ampumisen aikana tai auringonvalon fokusointia linssillä . Lämpöilmiöiden yhteys massan muutoksiin synnytti osittain ajatuksen, että massa kasvaa johtuen siitä, että materiaalikalori tunkeutuu kehon huokosiin ja pysyy siellä. Mutta M. V. Lomonosov kysyy, miksi kaloreita jää, kun keho jäähtyy, mutta lämmön voima katoaa?

Kumoaen yhden teorian M. V. Lomonosov ehdottaa toista, jossa hän käyttää Occamin partaveitsiä katkaisemaan tarpeettoman kalorikäsityksen. Tässä ovat M.V. Lomonosovin loogiset johtopäätökset, joiden mukaan "riittävä perusta lämmölle on":

"jonkin aineen liikkeessä" - koska "kun liike lakkaa, myös lämpö laskee" ja "liikettä ei voi tapahtua ilman ainetta";
"Aineen sisäisessä liikkeessä", koska se ei pääse aisteille;
"Oman aineensa sisäisessä liikkeessä" ruumiista, ts. "Ei vieraita";
"kappaleiden oman aineen hiukkasten pyörivässä liikkeessä", koska "erittäin kuumia kappaleita on olemassa ilman" kahta muuta liiketyyppiä "sisäinen translaatio ja värähtely", esimerkiksi kuuma kivi on levossa (ei translaatioliikettä) ja ei sula (ei hiukkasten värähtelevää liikettä).

"Olemme siis a priori todistaneet ja vahvistaneet jälkikäteen , että lämmön syy on sidotun aineen sisäinen pyörimisliike" [67] .

Näillä väitteillä oli valtava resonanssi eurooppalaisessa tieteessä. Kuten odotettiin teoriaa, kritisoitiin enemmän kuin tutkijat hyväksyivät. Periaatteessa kritiikki kohdistettiin seuraaviin teorian näkökohtiin:

M. V. Lomonosovin hiukkaset ovat välttämättä pallomaisia, mitä eurooppalaiset tiedemiehet eivät hyväksyneet ( Rene Descartesin mukaan ennen kaikki hiukkaset olivat kuutioisia , mutta sen jälkeen ne pyyhittiin palloiksi );
Väite, että värähtelevä liike merkitsee kehon hajoamista eikä siksi voi toimia lämmönlähteenä - siitä huolimatta on hyvin tunnettua, että kellojen hiukkaset värähtelevät vuosisatoja eivätkä kellot murene;
Jos lämpö siirrettäisiin hiukkasten pyörityksellä vain siirtämällä kehon toiminto toiseen kehoon, silloin "kimppu ruutia ei syttyisi" kipinästä;
Ja koska pyörivän liikkeen vaimenemisen vuoksi, kun se siirtyy hiukkasesta toiseen, "Lomonosovin lämpö katosi yhdessä tuon liikkeen kanssa; mutta tämä olisi surullista, varsinkin Venäjällä” [68] .

"Kiertoliike"

Kaikki nämä väitöskirjat ovat paitsi hyviä, myös erittäin erinomaisia, sillä hän [Lomonosov] kirjoittaa erittäin tarpeellisista fysikaalisista ja kemiallisista asioista, joita nokkelimmatkaan ihmiset eivät tienneet eivätkä pystyneet tulkitsemaan nykyään, mitä hän teki niin menestyksekkäästi, että minä Olen melko varma hänen selitystensä pätevyydestä. Tässä tapauksessa herra Lomonosovin on tehtävä oikeutta, että hänellä on erinomainen kyky selittää fysikaalisia ja kemiallisia ilmiöitä. Olisi toivottavaa, että muut Akatemiat pystyisivät tuottamaan sellaisia paljastuksia, kuten herra Lomonosov osoitti. Euler vastauksena hänen ylhäisyydelleen herra Presidentille vuonna 1747 [15] .

M. V. Lomonosov väittää, että kaikki aineet koostuvat verisoluista - molekyyleistä , jotka ovat elementtien - atomien "kokoonpanoja" . Väitöskirjassaan "Elements of Mathematical Chemistry" (1741; keskeneräinen) tiedemies antaa seuraavat määritelmät: "Alkuaine on kappaleen osa, joka ei koostu muista pienemmistä ja erilaisista kappaleista ... Korpuskkeli on elementtien kokoelma, joka muodostaa yhden pienen massan."

Myöhemmässä teoksessa (1748) hän käyttää "elementin" sijasta sanaa " atomi " ja "korpuskkelin" sijaan hän käyttää hiukkasta ( lat. particula ) - "hiukkasta" tai " molekyyliä " ( lat. molecula ) ). Hän antaa "elementin" sen modernin merkityksen - kehon jakautumisen rajan merkityksessä - heidän viimeisen oman osan. Muinaiset sanoivat: "Aivan kuten sanat koostuvat kirjeistä, niin ruumiit koostuvat elementeistä." M. V. Lomonosovin mukaan atomit ja molekyylit (elementit ja verisolut) ovat myös usein "fysikaalisesti herkkiä partikkeleita", mikä korostaa, että nämä hiukkaset ovat aistillisesti huomaamattomia. M. V. Lomonosov huomauttaa eron "homogeenisten" solujen, toisin sanoen "samasta määrästä samoja samalla tavalla yhdistetyistä elementeistä", ja "heterogeenisten" - eri elementeistä koostuvien - välillä. Hän kutsuu aloituksia ( lat. Principium ) [34] [63] .

MV Lomonosov odotti runko-kineettisen lämpöteoriansa kanssa monia hypoteeseja ja säännöksiä, jotka liittyivät atomisistien ja aineen rakenteen teorioiden edelleen kehittämiseen. Hänen opinnäytteissään, loogisissa rakenteissa ja todisteissaan voidaan tarkkailla seuraavia analogioita ideoilla, joista tuli merkitystä yli sata vuotta myöhemmin: atomit - pallomaiset pyörivät hiukkaset - seuraava askel otettiin vain elektronin hypoteesilla ( 1874 ; tarkemmin , jopa myöhemmin - kiertoliikkeen hiukkasten mallin myötä ytimen ympärillä - elektroninen konfiguraatio , pyörimissymmetria ), pyörimisnopeuden lisääntyminen vaikuttaa lämpötilan nousuun ja lepoon - ennakoi absoluuttisen nollan ja absoluuttisen ja Mahdollisuus saavuttaa sen. Vuonna 1778 B. Rumford puoliksi empiirisesti lähestyy tiivisiä johtopäätöksiä lämmön luonteesta . Termodynamiikan toinen laki - 1850 ; J. Joulen (1844) mukaan lämpö on seurausta molekyylien pyörimisliikkeestä; Lämmön ja mekaanisen energian, lämpölämpöteorian välinen suhde - W. D. Rankinin ja R. clausius - yhtälöissä - termodynamiikan toisen lain todettamisessa kemiallisten prosessien huomioon ottamisessa. M. V. Lomonosov, virheellisellä alustavalla opinnäytetyllä hiukkasten kosketuksista (mutta - kierto! ), Käyttää kuitenkin ensimmäistä kertaa geometristä mallia todisteisiin, jotka liittyvät pallomaisten atomien eri kokoihin, rakenteeseen ja vuorovaikutukseen; empiirisesti tuli lähellä vedyn löytämistä ; Hän antoi kineettisen mallin ihanteellisesta kaasusta tiettyjen määräysten mukaan, ja useilla muutoksilla vastaa myöhemmin hyväksyttyä; Osoittaa ilman tilavuuden ja joustavuuden välisen suhteen (katso Boyle -Mariotte -lain ), osoittaa välittömästi sen eristeen ilmalla voimakkaalla puristuksellaan, joka määrittelee sen molekyylien lopullisen koon - todellista ideaa sovelsi J. D. van der Waals Johtopäätös Real Gas -yhtälöt ; Kun otetaan huomioon lämpö ja valo (1756-1757), M. V. Lomonosov tekee johtopäätökset lämpöpartikkelien pyörimisprofiilista (”pyörivästä”) ja valon hiukkasten aallosta (”vaihtelevaa”) (vuonna 1771, lämpösäteily, ”säteilylämpö” , pitää K. V. Scheele ); Venäläinen tiedemies puhuu samasta valon ja sähkön alkuperästä, joka on tietyin muutoksilla ajanjakson yleisiin esityksiin verrattavissa D. K. Maxwellin sähkömagneettisen teorian säännöksiin . Muut tutkijat myöhemmin ilmaisivat joitain näistä lausunnoista yhdessä muodossa tai toisessa yhdellä harkinnassa - kukaan. Näiden analogioiden pätevyys ja M. V. Lomonosovin hypoteesien edeltäjä ovat melko vakuuttavasti osoittaneet tieteen kemisti ja historioitsija N. A. Figurovsky ja monet muut tutkijat [24] [34] [63] .

M. V. Lomonosov asetti pyörivän liikkeen "luonnonfilosofiansa" perustaksi yhdeksi maailmankaikkeuden perusperiaatteista. Kaikella M. V. Lomonosovin ajatusten spekulatiivis-filosofisella luonteella ja logiikalla (tiedemies käytti myös laajasti matemaattista laitteistoa; mutta matematiikka ei sinänsä ole "absoluuttinen luotettavuuden takaaja" - alkuperäisten on oltava luotettavia) tämä ei ole sattumaa. . W. Gibbs toteaa: "Matemaatiko voi sanoa mitä haluaa, fyysikon on säilytettävä ainakin hivenen maalaisjärkeä"; suunnilleen saman sanoo P. Duhem [69] , ne ovat vakuuttavia ja oikeudenmukaisia (kuten näemme, tämän totesi myös matemaatikko Leonhard Euler) ja ovat hyvin sopusoinnussa vuosikymmeniä myöhemmin seuranneiden löytöjen kanssa - kuten löytö hänen seuraajansa - D. I. Mendelejev , joka tietämättä atomin rakennetta antoi peruslain, joka myöhemmin ohjasi niitä, jotka ymmärsivät juuri tämän rakenteen [24] [34] [63] .

Lämmön mekaanisen teorian päätelmät, jotka vahvistivat sen itse, perustivat ensimmäistä kertaa hypoteesin aineen atomi- ja molekyylirakenteesta - atomistiikka sai objektiivista luonnontieteellistä näyttöä. Lomonosovin ymmärrys aineen ja voiman (tai liikkeen) säilymislain merkityksestä liittyy suoraan M. V. Lomonosovin korpuskulaariseen teoriaan ja molekyylikineettisiin näkemyksiin. Voiman (tai liikkeen) säilymisen periaatteesta tuli hänelle ensimmäinen aksiooma, kun hän pohti argumentteja molekyylin lämpöliikkeen perusteluissa. Hän soveltaa tätä periaatetta säännöllisesti varhaisissa teoksissaan. Väitöskirjassaan "Kemiallisten liuottimien toiminnasta yleensä" (1743) hän kirjoittaa: "Kun keho kiihdyttää toisen liikettä, se välittää sille osan liikkeestään; Mutta se ei voi kommunikoida osaa liikkeestä paitsi menettämällä täsmälleen sama osa. Samanlaisia ovat näkökohdat aineen säilyttämisen periaatteesta, joka osoittaa kaloriteorian epäjohdonmukaisuuden. Hänen ohjaamana M. V. Lomonosov kritisoi R. Boylen ideoita tulen muutoksesta ”pysyväksi ja painavaksi” aineeksi. Dokumentissa nro 165 olevassa ”Materiaaleissa Lomonosovin elämäkertaa varten” näemme, että tiedemies kirjoittaa joulukuussa 1756: ” Kemiassa: 1) Erilaisten kemiallisten kokeiden välillä, joista lehdessä on 13 arkkia, kokeita tehtiin tiiviisti. Sulatetut lasisäiliöt tutkiakseen: tuleeko metallien paino puhtaasta kuumuudesta. Näillä kokeilla todettiin, että loistava Robert Botiuksen (virhe - sinun pitäisi tietysti lukea Boyle) mielipide on väärä, koska ilman ulkoisen ilman kulkua palaneen metallin paino pysyy yhdellä mitalla ... ". Vuonna 1774 A. L. Lavoisier julkaisi teoksen, joka kuvaa samanlaisia kokeita; myöhemmin hän muotoili ja julkaisi aineen säilymislain - M. V. Lomonosovin kokeiden tuloksia ei julkaistu, joten ne tulivat tunnetuksi vasta sadan vuoden kuluttua [13] [34] [63] .

Hän laatii L. Eulerille kirjeessä "universaalin luonnonlainsa" (5. heinäkuuta 1748), toistaen sen väitöskirjassaan "Keskustelu kehon kovuudesta ja nesteestä" (1760) [34] [63] :

... Kaikki luonnossa tapahtuvat muutokset ovat sellaisia olemisen tiloja, että kuinka paljon yhdestä kehosta otetaan pois, niin paljon lisätään toiseen, joten jos siellä, missä muutama aine vähenee, se lisääntyy toisessa paikassa ... Tämä universaali luonnonlaki ulottuu useimpiin liikesääntöihin, sillä keho, joka liikuttaa toista omalla voimallaan, menettää niistä yhtä paljon kuin se välittää toiselle, jonka liike saa siltä [70] [71] . .

Flogistonin teorian vastustajana M. V. Lomonosov joutui kuitenkin yrittämään harmonisoida sitä "korpuskulaarisen filosofiansa" kanssa (esimerkiksi selittää metallien hapettumis- ja pelkistysmekanismia, rikin "koostumusta" ei ollut rationaalista ymmärrystä ilmiöistä, ei ollut tieteellistä palamisteoriaa - happea ei ollut vielä löydetty ), mikä oli luonnollista nykyajan universaalissa " konventionaalisessa "konventionaalisessa "painottomien nesteiden" teoriassa - muuten hän ei vain olisi ymmärtänyt, mutta hänen ajatuksiaan ei oteta lainkaan huomioon. Mutta tiedemies kritisoi jo G. E. Stahlia : "Koska entisöinti tapahtuu samalla tavalla kuin kalsinointi, jopa voimakkaammalla tulella, ei voida antaa syytä miksi sama tuli joko tunkeutuu ruumiisiin tai lähtee niistä."

M. V. Lomonosovin tärkeimmät epäilykset liittyvät phlogistonin painottomuuteen , joka, joka poistetaan metallista kalsinaation aikana, lisää kalsinaatiotuotteen painoa - jossa tiedemies näkee selkeän ristiriidan "Universal Naturalille laki". M. V. Lomonosov toimii flogistonin kanssa materiaalina, joka on vettä kevyempi, mikä viittaa olennaisesti siihen, että se on vety. Hän kirjoittaa väitöskirjassaan ”Metallisella loistolla” (1745): “... Kun mikä tahansa alkoholia metalli, erityisesti rauta, liuentuu happamiin alkoholiin, palavat höyryt karkaavat pullon aukosta, mikä ei ole muuta kuin Phlogiston vapautettu Liuottimen kitka metallimolekyyleillä (viittaus "väitöskirjaan kemiallisten liuottimien vaikutuksesta yleensä") ja kantaa poistuva ilma alkoholin hienompien osien kanssa. 1) happamien alkoholien puhtaat höyryt ovat syttymättömiä; 2) palavien höyryjen häviämisen vuoksi tuhoutunutta metallikalkkia ei voida palauttaa lainkaan ilman palavaa ainesta runsaasti sisältävää kappaletta. Yli 20 vuotta myöhemmin englantilainen tiedemies G. Cavendish [72] tuli samanlaiseen johtopäätökseen ("palava ilma" on flogistonia, jota myöhemmin kutsuttiin vedyksi) , joka oli varma, että hänen löytönsä ratkaisi kaikki flogistoniteorian ristiriidat. M. V. Lomonosovin identtinen johtopäätös teoksessaan "Metallista kirkkautta" (1751) "jäänyt huomaamatta" [13] [34] [63] .

Fysikaalinen kemia

1740-luvulla M.V. Lomonosov "käsinkirjoitetuissa muistivihkoissaan" " Johdatus todelliseen fysikaaliseen kemiaan " ( lat. Prodromus ad verum Chimium Physicam ) ja "Fysikaalisen kemian alku, jota tarvitsevat nuoret, jotka haluavat parantaa sitä" ( lat. Tentamen Chymiae Physicae in usum studiuosae juventutis adornatum ) on jo antanut luonnoksen tammikuuhun 1752 tiukemmin muodostuneen uuden tieteen tulevasta suunnasta, josta tiedemies kirjoittaa vuoden 1751 tuloksissa: "Keksin uusia työkaluja fysikaaliseen kemiaan ", ja vuoden 1752 tuloksissa - " Sanoin opiskelijoille ja tulkitsin fysikaaliselle kemialle latinaksi säveltämiäni prolegomeeneja, jotka sisältyvät 13 arkkiin 150 kappaleessa, joissa on monia lukuja kuudessa puoliarkissa. Sitten MV Lomonosov hahmotteli valtavan ohjelman ratkaisujen tutkimiseksi, jota ei ole toteutettu täysin tähän päivään mennessä [73] .

M. V. Lomonosov loi fysikaalisen kemian perustan, kun hän yritti selittää kemiallisia ilmiöitä fysiikan lakien ja oman aineen rakenneteoriansa pohjalta. Hän kirjoittaa [74] :

Fysikaalinen kemia on tiedettä, joka selittää fysiikan säännösten ja kokeiden perusteella, mitä sekakappaleissa tapahtuu kemiallisten toimintojen aikana.

Leonhard Euler puhuu M. V. Lomonosovista, ei vain eikä niinkään uuden tieteellisen metodologian muodostamisesta, vaan johtajana uuden tieteen perustamisessa - fysikaalinen kemia yleensä [13] :

Kuinka paljon ihmettelinkin älykkyyttäsi ja syvyyttäsi äärimmäisen vaikeiden kemiallisten kysymysten selittämisessä; niin tasapuolisesti kirjeesi ilahdutti minua ... Kirjoituksistasi huomasin suurella ilolla, että kemiallisten toimintojen tulkinnassa, kaukana kemistien hyväksymästä järjestyksestä, he vetäytyivät, ja laajalla käytännön taidolla yhdistät korkean tiedon ja laajaa taidetta kaikkialla. Siksi minulla ei ole epäilystäkään siitä, että tämän tieteen edelleen epävakaat ja kyseenalaiset perustat eivät johtaneet täydelliseen varmuuteen, joten se voidaan perustellusti antaa fysiikassa paikan jälkeen.

Tärkeä tieteen piirre, jonka perustan M. V. Lomonosov on asettanut hänen menetelmänsä, mikä merkitsee fysikaalisten ja kemiallisten ilmiöiden välistä suhdetta. Jatkuvasti käytännöllistä tiedettä hän löytää sen teoreettisten näkemystensä vahvistuksen, mutta kokeilu ei vain palvele - tutkija käyttää sitä sellaisenaan käytännön kehittämiseen tiettyjen prosessien lakien ymmärtämiseen. Tämä tekniikka ei koske vain kemiaa ja fysiikkaa, vaan myös sähköisiin kokeisiin ja optisiin ilmiöihin liittyvää kemiaa - tutkittavien kohteiden ominaisuuksia, niiden kemiallista koostumusta ja molekyylirakennetta. Kaikki nämä tekijät puhuvat tietoisesta, kehittyneestä ja johdonmukaisesti sovelletusta näkemysten ja tekniikoiden järjestelmästä, joka tietoteorian näkökulmasta antaa oikean kokeellisen vahvistuksen hypoteeseille, joista voi näin ollen tulla perusta. teoriasta. Tämä metodologinen ympyrä voidaan määritellä tiedemiestä itseään "elvyttäväksi" teoriaksi ja tekeväksi käytännön "näkeväksi".

Lasitiede

M. V. Lomonosov piti kemiallisessa laboratoriossaan vuosina 1752-1753 ensimmäistä kertaa tieteen historiassa fysikaalisen kemian kurssin akateemisen yliopiston opiskelijoille. Ja hän sai luvan rakentaa tämä laboratorio vasta kolmen vuoden ponnistelujen jälkeen - se oli ensimmäinen tutkimus- ja koulutuslaboratorio Venäjällä.

... ilman laboratoriota, hän joutuu tyytymään vain yhteen kemian kirjojen ja teorian lukemiseen ja hylkäämään käytännössä kokonaan ja vieroittaakseen sen ajan myötä. - M. V. Lomonosov [64]

Lokakuussa 1748, kun se vihdoin rakennettiin ja sai tiedemiehen itsensä piirustusten ja projektien mukaan tehdyt laitteet, hän alkoi tehdä siinä kokeellista tutkimusta silikaattien kemiasta ja tekniikasta, ratkaisujen teorian perusteluista. metallien pasutuksessa ja myös - suoritetuissa malminäytteissä.

Täällä hän suoritti yli 4 tuhatta koetta. Hän kehitti värillisen lasin tekniikan (läpinäkyvä ja "kuuro" - smalt ) [75] . Hän käytti tätä tekniikkaa värillisen lasin teollisessa sulamisessa ja tuotteiden luomisessa [64] .

Tuon ajan lasiteollisuudessa oli käytettävissään erittäin vähäinen reagenssivalikoima, joka tietenkin vaikutti tuotteiden väriin: Pietarin lasitehtaan tuottama lasit olivat enimmäkseen väritön tai värjätty sininen ja vihreä. Jopa 1700 -luvulla saksalaisella lasinvalmistajalla Johann Kunkelilla oli punaisen lasin salaisuus - "kultainen rubiini" (tunnetaan muinaisessa Roomassa - kullan sisällyttäminen keittämisen aikana). Mutta Kunkel vei salaisuutensa hautaan. M. V. Lomonosov oli yksi ensimmäisistä, jotka purkivat tämän reseptin [64] .

Tiedemies työskenteli lasien ja muiden silikaattien kanssa jopa Saksan kaivos- ja metalliliiketoiminnan tekniikan tutkiessa. Vuonna 1751 Pietarin lasitehdas määräsi tiedeakatemian kautta M. V. Lomonosovin värillisten lasien kehittämisestä [64] .

Lasinvalmistuksen empiiristä tekniikkaa käyttivät silloin vain harjoittajat, joilla ei ollut tieteellisiä menetelmiä. M. V. Lomonosov ja hänen luokkatoverinsa Dmitry Vinogradov , venäläisen posliinin luoja , ilmoittivat ensimmäisenä kemian tarpeen lasien luomiseksi. MV Lomonosov pystyi osoittamaan laboratorio- ja tuotantohenkilöstön tarpeen [24] [64] .

Tärkeä näkökohta Lomonosovin metodologiassa oli erinomaisen systematisaattorin luontaiset ominaisuudet, jotka vaikuttivat tutkimuksen teoreettiseen järjestykseen ja tiukasti johdonmukaiseen, kontrolloituun teknologiseen kiertokulkuun [24] [76] .

M. V. Lomonosovin suorittamassa lasikemian tieteellisessä perustutkimuksessa neljän vuoden aikana, jotka vaativat neljä tuhatta edellä mainittua koetta, voidaan havaita kolme päävaihetta:

Raaka-ainevalikoiman laajentaminen.
Suhteellisen puhtaiden erilaisten mineraalivärien saaminen - luonnollisten ja keinotekoisten yhdisteiden kemiallisen käsittelyn avulla.
Tutkimus väriaineiden vaikutuksesta lasiin.

Teos suoritettiin erittäin korkealla metodologisella tasolla, jokaiselle edellä mainituista tekijöistä suoritettiin suuri riippumaton kokeilusarja, kun sen kvantitatiivinen osallistuminen muuttui systemaattisesti erittäin laajalle alueelle. Kokeelliset sulat oli järjestetty oikein (upokkaiden tarkat mitat - modernit käytännössä eivät eroa niistä, joita M.V. Lomonosov käyttää); Koeolosuhteiden yhdenmukaisuus havaittiin tiukasti; Ensimmäistä kertaa käytännössä havaittiin tiukka annos komponenttien; tarkka roikkuu; tiukka ja tarkka, ohjattu tallennusjärjestelmä tuhansille referenssinäytteille; Yksityiskohtaisen laboratoriolehden säännöllinen ja tiukka ylläpito (itse M. V. Lomonosov); Ensimmäistä kertaa kysymys lasin koostumuksen vaikutuksesta sen ominaisuuksiin oli erittäin selvästi muotoiltu. Nyt tällaisen tutkimuksen muotoilun tarkoituksenmukaisuus on ilmeinen, mutta tuolloin se oli innovaatio - teoreettinen osa kiinnosti tutkijaa erityisesti. Hän kirjoittaa: ”... Teen kaikkeni tehdäkseni erivärisiä laseja, jotka sopisivat edellä mainittuihin taiteisiin, ja siinä olen tietoisesti edistynyt. Kaikkien näiden käytännön kokeiden avulla kirjoitan myös ne olosuhteet, jotka koskevat kemiallisia teorioita ” [64] .

Samanaikaisesti hän harjoittaa myös väriteoriaa, joka on selkeässä yhteydessä nykyhetkeen ja hänen muihin tutkimuksiinsa. Hän oli kiinnostunut valon ja värien luonteesta tieteellisen toiminnan alusta alkaen. Sitten hän suunnitteli värillisten lasien kanssa sarjan kokeiluja värillisillä laseilla. Ja hänen teoreettisten opintojensa mukaisesti M. V. Lomonosov sai mahdollisuuden suorittaa nämä kokeet vuonna 1748 kemiallisessa laboratoriossaan, kun hän sai sellaisia laseja, joiden formulaatioita käytettiin myöhemmin mosaiikkiteoksensa luomisessa. Tämän tieteellisen tutkimuksen kompleksin tulos oli myös hänen oman valon ja värin teorian luominen, joka perustuu ajatukseen valon leviämisestä eetterihiukkasten värähtelyillä, jotka täyttävät maailmantilaa (jo 1800 -luvulla , akateemikko B. B. Golitsyn kutsui sitä ”jännityksen teoriaksi”) [34] .

M. V. Lomonosov hankki paljon erivärisiä laseja, joissa oli hyvin rajoitettu määrä elementtejä, joita käytettiin väriin vaikuttavina inkluusioina (kromi, uraani, seleeni, kadmium, joita käytetään nykyään tähän tarkoitukseen, ei yksinkertaisesti ollut vielä löydetty tuolloin ) - vaihtelevat erittäin taitavasti kemiallisen käsittelyn menetelmiä pelkistävissä ja hapettavissa olosuhteissa samalla kun lasin koostumusta muutetaan lyijyn, tinan, antimonin ja joidenkin muiden aineiden lisäämisen vuoksi.

Rikkaimmat punaiset sävyt saadaan lisäämällä kuparia smalteihin, joita mosaiikkimestarit kutsuvat "scarsetiksi" ja "lakoiksi". Niiden ruoanlaitto vaatii paljon taitoa, mikä ei silti aina onnistu. Tutkijat käyttivät myös kuparia vihreiden ja turkoosien sävyjen saamiseksi. Tähän päivään asti mosaiikkitaiteen asiantuntijat arvostavat Lomonosovin smaltien monivärisiä ominaisuuksia, ja monet uskovat, että tällaiset upeat punaiset ja vihreät sävyt ovat erittäin harvinaisia ja harvat onnistuivat saamaan.

Ja tässä ovat L. Eulerin sanat, jotka vahvistavat M. V. Lomonosovin roolin tunnustamisen lasitieteen perustamisessa - eikä vain omassa maassaan [24] :

Kun aina ihmettelen iloista nokkeluuttasi, jolla loistat eri tieteissä ja selität luonnonilmiöitä erityisen menestyksekkäästi, uutinen oli minusta niin miellyttävä... On sinun arvoistasi, että voit antaa lasille mahdollisia kukkia. Paikalliset kemistit pitävät tätä keksintöä hienona asiana.

Vuosina 1753-1754, lähellä Oranienbaumia , Ust-Ruditsan kylässä, Koporskyn alueella, M. V. Lomonosov sai maa-alueen lasitehtaan rakentamista varten, ja vuonna 1756 maa myönnettiin hänelle ikuiseen käyttöön. Tämän tehtaan rakentamisen aikana tiedemies näyttää insinööri- ja suunnittelukykynsä alkaen rakennuspaikan valinnasta, rakennusmateriaalien laskelmista ja keskittymisestä ensiluokkaiseen Yamburgin hiekkaan ja riittävään määrään puuta lasinsulatusuuneihin ja polttoon. tuhka; – tehtaan työpajojen suunnittelu, teknologisen prosessin yksityiskohtainen kehittäminen, laboratorio- ja teollisuusuunien, alkuperäisten koneiden ja työkalujen suunnittelu; - ja päättyen graafisten materiaalien suunnitteluun, jonka hän myös suorittaa henkilökohtaisesti tai hänen suorassa valvonnassaan. Ust-Ruditskajan tehdas oli ainutlaatuinen ja täysin uusi lasiteollisuusyritys, ja koska sitä johti lasitieteen luoja, johtoasema annettiin lisäksi laboratoriolle, joka oli kokeiluvaiheessa ja oli vuonna jatkuva parannus. Aluksi tehdas tuotti vain helmiä, helmiä, lasihelmiä ja mosaiikkikoostumuksia (SMALTS). Vuotta myöhemmin esiintyy erilaisia ”haberdashery -tuotteita”: faced -kiviä, riipuksia, rintakoruja ja kalvosinnapoja . Vuodesta 1757 lähtien tehdas alkoi tuottaa astiat, wc- ja kirjoitussarjat - kaikki valmistettu monivärisestä lasista, enimmäkseen turkoosi. Vähitellen useiden vuosien jälkeen aloitettiin suurten esineiden tuotanto: puhalletut hahmot, kukkapenkit, puutarhakoristeet, valetut pöytälaudat [64] .

Tämä M. V. Lomonosovin toiminta on elävä esimerkki hänen kykyjensä monimuotoisuuden orgaanisesta yhdistelmästä: innostuneena teoreettisena tutkijana, joka on sujuvasti kokeilussa, lääkäri, joka toteuttaa hyvin onnistuneesti laskelmien ja kokeiden aikana löydettyjä, mitä löytyi laskelmien ja kokeiden aikana, Ammattitaitoinen tuotannon järjestäjä, inspiroitu amatööritaiteilija, jolla on luonnollinen maku, joka pystyy soveltamaan tietonsa oikein tällä alueella. Mutta edes tämä ei tyhjennä monipuolista luovaa luonnetta - M. V. Lomonosov kirjoitti ennennäkemättömän runollisen työn, ainoan laatuaan; Tarkoitan yhdelle aiheelle omistetun versioiden määrää, tässä tapauksessa sisältö ja materiaali - lasi - melkein 3 tuhatta sanaa (noin 15 tuhatta merkkiä) oli hänen "kirjeensä lasin eduista todellisen hänen etuuden yleisen luutnantin kanssa Imperial Majesteetti The Chamberlain, Moskovan yliopiston kuraattori ja valkoisen kotkan, St. Alexanderin ja St. Anna Cavalier Ivan Ivanovich Shuvalov, käskyt, kirjoitettu vuonna 1752 "... [34] [64]

He ajattelevat väärin asioista, Shuvalov,
joka kunnioittaa lasia mineraalien alapuolella,
ja houkutteleva säde paistaa silmissä: siinä
ei ole vähemmän hyötyä, siinä ei ole yhtä kauneutta.

...

Kaukana lopullisen kiitoksen arvoinen lasi,
josta koko vuosi tuskin sain.
Sitten jätän kiitettävät sanat
ja mitä kirjoitin hänestä, aloitan teoilla.

Tähtitiede, optomekaniikka ja instrumentointi

26. toukokuuta 1761 tarkkaillessaan Venuksen kulkemista aurinkokiekon poikki M. V. Lomonosov havaitsi, että siinä oli ilmakehä [77] .

Kun Venus nousi Auringosta, kun sen etureuna alkoi lähestyä auringon reunaa ja oli (kuten silmällä helposti huomaa) noin kymmenesosa Venuksen halkaisijasta, niin Auringon reunaan ilmestyi näppylä, joka tuli selvemmäksi mitä lähempänä Venus tuli puheeseen. Pian tämä näppylä katosi, ja Venus oli yhtäkkiä ilman reunaa.

Toinen tähtitieteilijöiden havaitsema vaikutus Venuksen kiekon lähestyessä tai siirtyessä pois aurinkokiekon ulkoreunasta on myös mielenkiintoinen. Tätä Lomonosovin löytämää ilmiötä ei tulkittu tyydyttävästi, ja ilmeisesti sitä pitäisi pitää Auringon peiliheijastuksena planeetan ilmakehässä - se on erityisen suuri pienissä katselukulmissa, kun Venus on lähellä aurinkoa. Tiedemies kuvailee sitä seuraavasti [34] :

Odottaessaan Venuksen tuloa aurinkoon noin 40 minuuttia efemeridissä määrätyn ajan jälkeen hän lopulta näki, että halutun sisääntulon aurinkoreuna oli tullut epäselväksi ja hieman hämärtyneeksi, ja sitä ennen se oli erittäin puhdasta ja tasaista kaikkialla. Täydellinen poistuminen tai Venuksen takareunan viimeinen kosketus aurinkoon aivan ulostulon kohdalla tapahtui myös tietyllä erolla ja auringon reunan epäselvyydellä.

M.V. Lomonosovin teos "Venuksen ilmiö auringossa, havaittu Pietarin keisarillisessa Maya-akatemiassa 26. päivänä 1761" (Pietari: Tiedeakatemian painotalo, 1761) [78] [79] julkaistiin venäjäksi ja saksaksi ( saksaksi Erscheinung der Venus vor der Sonne beobachtet bei der Kaiserlichen Akademie der Wissenschaften: Aus dem Russischen übersetzt. St. Petersburg, 1761 ja siksi ne tunnettiin Länsi-Euroopassa jo vuoden 2010 julkaisuista lähtien. Akatemia lähetettiin sen suurimpiin tieteellisiin keskuksiin, mutta Venuksen ilmakehän löytäminen johtui I. I. Schroeterin ja F. W. Herschelin ansioista [80] . American Chemical Societyn puheenjohtaja, Columbian yliopiston professori A. Smith kirjoitti vuonna 1912: "Lomonosovin samaan aikaan tekemä löytö ilmakehän olemassaolosta tällä planeetalla on yleensä Schroeterin ja Herschelin ansiota" [81] . On uteliasta, että M. V. Lomonosov itse teki tämän löydön, joka ei antanut suurta merkitystä, joka tapauksessa sitä ei edes mainita hänen laatimassaan teosluettelossa, jota hän piti tärkeimpänä tieteellisessä työssään (katso " Yhteenveto” -osio) [34] [82] .

Akateemikko S. I. Vavilov, joka opiskeli Lomonosovin teoksia vuosia, päätteli, että "...optisen rakennustoiminnan laajuuden ja omaperäisyyden suhteen Lomonosov oli ... yksi aikansa edistyneimmistä optikoista ja tietysti ensimmäinen venäläinen luova optomekaanikko." [83]

Lomonosov suunnitteli ja rakensi yli tusinaa täysin uutta optista instrumenttia [84] ja loi Venäjän tieteellisen ja soveltavan optiikan koulun. M. V. Lomonosov loi katoptri-dioptrin sytytysjärjestelmän; laite "valon sakeuttamiseen", jota hän kutsui "yönäköputkeksi", joka on tarkoitettu kaukaisten esineiden katselemiseen merellä yöllä tai, kuten he sanovat artikkelissaan, joka on omistettu tälle "yönäköputken fyysiselle ongelmalle" ( 1758) - joka toimi tilaisuutena "erottaa yöllä kiviä ja laivoja" - 13. toukokuuta 1756 hän osoitti sen Akateemisen kokouksen kokouksessa (tämä projekti aiheutti useita vastalauseita akateemikot S. Ya. Rumovsky , A. N. Girshov ja N. I. Popov sekä akateemikko F. U. T. Epinus yrittivät todistaa tämän keksinnön "käytännön epäkäytännöllisyyden"), M. V. Lomonosov jatkoi päiviensä loppuun asti instrumenttien luomista yöhavainnointiin, mutta hänen ei ollut tarkoitus katso hänen tämän ideansa toteutus - oman projektinsa mukaan varustetulle naparetkikunnalle kapteeni 1. luokan kapteeni V. Ya. Chichagov koottiin muiden laitteiden ohella 3 yönäköputkea [85] ; optinen järjestelmä, "jonka kautta voidaan tunnistaa nestemäisen aineen läpi kulkevien valonsäteiden taittuminen" [34] .

M. V. Lomonosov kehitti ja rakensi optisen batoskoopin eli uuden ”instrumentin, jolla olisi mahdollista nähdä jokien ja meren pohja paljon syvemmälle kuin yksinkertaisesti näemme. Koska tämä on hyödyllistä ihmiselle, jokainen voi arvioida kätevästi. Erittäin kiinnostava on tiedemiehen luoman "horisontoskoopin" suunnittelu - suuri periskooppi, jossa on mekanismi vaakasuoraan näkymään maastoon. Hän ehdotti myös laitetta nesteiden viskositeetin kvalitatiiviseen määritykseen ( viskosimetri ) [86] . MV Lomonosov on lahjakas keksijä ja instrumenttivalmistaja, joka samalla seisoi venäläisen teoreettisen optiikan alkuperässä [34] .

M. V. Lomonosov, joka tunsi hyvin I. Newtonin ja D. Gregoryn kaukoputket , ehdotti omaa suunnitteluaan. Hän kirjoittaa loppukeväällä - alkukesällä 1762: "Olen aina vaalinut halua, että nämä erinomaiset taivaalliset instrumentit, joiden keksintö on Newtonin ja Gregoryn kunnia, kasvaisivat paitsi kooltaan, kuten yleensä tapahtui, myös ottaa vastaan muita optiikan parantamisen aarteita” [34] .

Olennainen ja ero hänen ehdottamiinsa kahdesta aikaisemmasta parannuksesta oli, että uudessa mallissa oli vain yksi kovera peili, joka oli noin 4°:n kulmassa kaukoputken akseliin nähden, ja tämän peilin heijastamat säteet putosivat okulaariin, joka sijaitsee puolella, mikä mahdollisti valovirran lisäämisen. Tällaisen kaukoputken prototyyppi valmistettiin M. V. Lomonosovin ohjauksessa huhtikuussa 1762, ja 13. toukokuuta tiedemies esitteli sen Akateemisen kokoonpanon kokouksessa. Tätä keksintöä ei julkaistu vuoteen 1827 asti, joten kun W. Herschel ehdotti vastaavaa parannusta kaukoputkeen , tällainen järjestelmä nimettiin hänen mukaansa [34] .

Sähköteoria ja meteorologia

Vuosina 1752-1753 tutkiessaan ilmakehän sähköä M. V. Lomonosov asetti tehtäväksi kirjoittaa teoksen yleisestä sähköteoriasta. Tiedemies aloitti latinankielisen käsikirjoituksen työskentelyn vasta huhtikuussa 1756, mutta jo toukokuussa hän siirtyi sanaan "Sähkövoimasta johtuva sana ilmailmiöistä", jättäen ensimmäisen suorittamatta [34] .

"Matemaattisesti esitellyn sähkön teorian" keskeneräiseen käsikirjoitukseen tutkija sisällytti tuolloin kehittämänsä erilliset säännökset liittyen tähän aiheeseen: ilmakehän ja keinotekoisen sähkön identiteetistä, eetterihiukkasten liikkeestä, joka määrää ennalta sähköilmiöitä. , ja vastaavat. Käsikirjoitus alkaa suunnitelmalla, joka sisältää kahdeksan lukua, joista M. V. Lomonosov suoritti vain ensimmäisen ja osittain toisen. Jäljelle jääneiden kuuden osan nimeämisen perusteella voidaan päätellä, että tiedemies oli oletuksena yrittänyt ottaa huomioon kaikki siihen mennessä tunnetut sähköilmiöt, tarjoten heille ymmärrystä, joka perustuu ymmärrykseen aineen rakenteesta valossa. korpuskulaarisesta teoriasta: "1. Sisältää alustavia tietoja; 2. Eetteristä ja tulesta; 3. Herkkien elinten rakenteesta; 4. Luonnonsähkön saamisesta; 5. Sähköjohdannaisen hankkimisesta; 6. Keinotekoisten ilmiöiden selitys; 7. Luonnonilmiöiden selitys; 8.. Sähköopin tulevista onnistumisista” [34] .

M. V. Lomonosovin sähköntutkimukselle omistetuissa teoksissa on erityisen arvokasta ohjata ne kvalitatiivisista havainnoista kvantitatiivisten mallien luomiseen - sähköteorian perustan muodostumiseen. Osallistuessaan itsenäisesti näihin tutkimuksiin hän, G. V. Richman ja B. Franklin saavuttivat vakuuttavimmat tulokset.

Näiden yhteisten tutkimusten aikana M. V. Lomonosovin kanssa vuonna 1745 G. V. Richman kehitti ensimmäisen kokeelliseen havainnointiin tarkoitetun sähköisen mittauslaitteen - "sähköosoittimen", joka, toisin kuin jo käytössä oleva sähköskooppi, "varustettiin puisella kvadrantilla, jolla oli tutkinto. asteikko sähköasteiden mittaamiseen” (G. V. Richman). Heidän luomallaan "ukkonen koneella" oli perustavanlaatuisia eroja muiden tutkijoiden laitteisiin, mukaan lukien B. Franklinin "sähköleija", joka mahdollisti vakaita havaintoja ilmakehän sisältämän sähkön muutoksilla missä tahansa säässä [ 34] .

Seuraavassa Pietarin tiedeakatemian juhlakokouksessa akateemikot G. V. Rikhman ja M. V. Lomonosov pitivät raporttinsa sähköstä. 26. heinäkuuta 1753 ukkosmyrskyjen havainnoinnin aikana G. V. Richman kuoli salamaniskussa. Tiedemiesten vastustajat käyttivät traagisia olosuhteita: Akateemisen toimiston neuvonantaja I. D. Schumacher suostutteli presidentti K. G. Razumovskin perumaan kokouksen. Energisellä toiminnallaan M. V. Lomonosov onnistui vakuuttamaan jälkimmäisen muuttamaan mielensä - M. V. Lomonosovin laatiman puheen latinalaisesta tekstistä keskusteltiin useissa kokouksissa, minkä jälkeen tiedemies teki siihen joitain muutoksia [34] .

26. marraskuuta 1753 hän teki suuren raportin - "Sana ilmailmiöistä, sähkövoimasta" ja mikä tärkeintä, venäjäksi [87] . M. V. Lomonosov esitti tiukasti tieteellisen teoriansa ilmakehän sähköstä, joka vastaa täysin nykyaikaisia näkemyksiä näistä ilmiöistä. Yksityiskohtaisissa "Sähköilmiöiden sanalle soveltuvissa selityksissä" (olennainen osa "sanaa", johon on liitetty kuvaus havainnoista, kokeista sekä piirustusten ja piirustusten selitys) tiedemies osoittaa vakuuttavasti, että hänen riippumattoman tutkimuksensa tulokset. tutkimukset ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset eroavat merkittävästi B. Franklinin löytämistä ja osoittamista, alkujaan on aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät paljon aikaisempaan aikaan - "tämä sana oli melkein valmis, kun sain tietää Franklinin arvauksesta" - hän huomauttaa; varsinkin oodi " Iltaheijastus Jumalan Majesteetista suurten revontulien tapauksessa " (1743), joka julkaistiin vuonna 1747 "Retoriikassa", osoittaa selvästi hänen paljastamiensa revontulien luonteen. Lisäksi kirjeessään akateemikko A.N. Girshoville [88] , joka muun muassa huomautti B. Franklinin tärkeydestä, hän kirjoittaa: "α) ... Kukaan ei syytä minua, koska tiedemiesten teokset tavoittavat meidät niin. myöhään, varsinkin Amerikasta. β) Franklin oletti ylemmän ilmakehän laskeutumisen vain olettamusten perusteella; Saan hänet pois äkillisesti alkavasta kylmästä säästä, jota Franklin ei mainitse. γ) Tein myös laskelman ja todistin, että yläilma ei vain voi, vaan sen täytyy virrata alas, mistä Franklinilla ei ole jälkeäkään. δ) Franklinin mielipide revontuleista on täysin ristiriidassa minun kanssani. Loppujen lopuksi hän yrittää houkutella revontulien muodostumiseen tarvittavaa sähköainetta tropiikista napoille; mutta löydän sitä runsaasti paikallisesti; hän ei selitä, kuinka tämä tapahtuu, vaan hahmottelee arvelunsa rennosti muutamalla sanalla, ja minä selitän teoriani yksityiskohtaisimmalla tavalla; hän ei perustellut sitä millään argumenteilla, enkä tuen sitä vain argumenteilla, vaan myös ilmiön selityksellä.

Lomonosovin valon ja sähkön tarkastelussa, hänen korpuskulaar-kineettisen lämmön teoriansa yhteydessä, on erittäin tärkeä yhtenäinen tulkinta niiden aaltoluonteesta.

Kiinteä elohopea

Joulukuussa 1759 M. V. Lomonosov ja I. A. Braun saivat ensimmäisinä kiinteää elohopeaa . Mutta tämän menestyksen tärkeyttä M. V. Lomonosoville ei ilmaissut suuremmassa määrin prioriteettiasia, vaan useiden hänen korpuskulaari-kineettisen teoriansa säännösten argumentoinnin logiikka ja myöhempi menestys aineiden luokittelussa - Kun tiedemies oli ensimmäinen tammikuussa 1760, useiden muiden ongelmien ratkaisun ohella osoitettiin elohopean sähkönjohtavuus ja muokattavuus, mikä tuli perustaksi tämän aineen luokittelulle metalliksi [34] .

Helikopterin prototyyppi

Osana meteorologista tutkimusta, mukaan lukien mittaukset eri korkeuksilla (lämpötila, paine jne.), M. V. Lomonosov, riippumatta Leonardo da Vincin ajatuksesta , jonka teokset löydettiin paljon myöhemmin, kehitti pystysuoran nousun lentokoneen - ensimmäinen prototyyppi helikopterista , jossa on kaksi (oletettavasti koaksiaalista [89] ) potkuria. Hän ei kuitenkaan tarkoittanut miehitettyjä lentoja - vain sääinstrumenttien nousua.

Asiakirjat osoittavat, että tiedemies teki työmallinsa [13] [90] [91] [92] Tiedeakatemian konferenssin pöytäkirjan (1754, 1. heinäkuuta; käännetty latinasta) ja M. V. Lomonosovin raportin mukaisesti tieteellisestä työstä vuonna 1754 (1755) [93] :

Nro 4 ... Arvostettu neuvonantaja Lomonosov esitteli keksimäänsä konetta, jota hän kutsuu lentopaikaksi [ilmahengitys], jota tulisi käyttää ilman painamiseen [heittää se alas ], joka aiheuttaa koneen nousta ilman ylempiin kerroksiin voidakseen tutkia yläilman olosuhteita [tilaa] tähän lentopaikkakoneeseen kiinnitettyjen meteorologisten koneiden [instrumenttien] avulla. Kone oli ripustettu kahdelle hihnapyörälle venytetylle narulle ja sitä pidettiin tasapainossa vastakkaisesta päästä ripustetuilla painoilla. Heti kun kevät alkoi, [kone] nousi korkeuteen ja lupasi sitten saavuttaa halutun toiminnan. Mutta tämä toiminta lisääntyy keksijän mukaan entisestään, jos jousen voimaa lisätään ja jos kahden siipiparin välinen etäisyys kasvaa ja laatikko, johon jousi asetetaan, on valmistettu puusta vähentämään paino. Hän [keksijä] lupasi huolehtia tästä... / nro 5 ... Hän teki kokeen koneella, joka nousi itsestään ylös, voisi ottaa mukaansa pienen lämpömittarin selvittääkseen lämpöasteen lämpöä korkeudella, joka, vaikkakin useammalla kuin kahdella kelalla, tuli kevyemmäksi, mutta ei tuotu haluttuun loppuun.

Alkuperäistä lentokentän konetta ei ole säilynyt [94] [95] , museoissa olevat mallit ovat rekonstruktioita.

Maantiede, navigointi ja geologia

Lomonosov johti Tiedeakatemian maantieteellistä osastoa, johti maantieteellisen kartaston luomista , kunnosti maapallon tulipalon jälkeen ja loi sirkumpolaarisen kartan .

Määritellen maantieteen monimutkaiseksi tieteeksi Lomonosov perusteli suurimman osan johtopäätöksistään tietyillä aloilla: ilmakehän, hydrosfäärin, kryosfäärin ja kivikuoren opeissa. Hän tuli siihen tulokseen, että ilmakehässä oli kolme kerrosta. Alemmassa kerroksessa tapahtuvat merkittävimmät muutokset, jotka heijastuvat planeetan pinnalle. Erityisesti Lomonosov muotoili käsitteen konvektiivisista eli nousevista ja laskevista ilmavirroista ja niihin liittyvistä sähköilmiöistä. Keskikerrokselle on ominaista jatkuva matala lämpötila. Ylempi ei riipu maan pinnasta. Lomonosov perusteli meri- ja mannerilmaston muodostumista, paikan korkeuden vaikutusta ilmasto-olosuhteisiin ja tietysti kunnioitti alueen leveysasteen vaikutusta ilmaston muodostumisprosesseihin.

Lomonosov antoi luokituksen luonnonjäälle, perusteli erot veden jäänmuodostuksen lämpötilassa eri mineralisaatiolla .

Lomonosov oletti oikeutetusti jatkuvan jääliikkeen läsnäolon arktisen alueen itäisiltä sektoreilta kohti Atlantia .

Lomonosovin täydellisin ymmärrys maan pinnan rakenteesta ja maan pinnan muutoksista löytyy hänen teoksestaan " Maan kerroksista " [96] , jota kutsutaan Venäjän tieteellisen geologian [97] alustaksi . Lomonosov esitti hypoteesin vyöhykkeiden olemassaolosta, joilla maan taivaanvahvuuden pystysuuntaiset liikkeet liikkuvat nopeasti ja hitaasti, riippuen "sisäisen tulen" voimakkuudesta, näiden liikkeiden ensisijaisesta vaikutuksesta maan pinnan suurimman epätasaisuuden syntymiseen. .

Lomonosov päätti parantaa merkittävästi maan karttoja ja kartastoja. Lomonosov itse osallistui karttojen laatimiseen. Erityisesti hän valmisteli kartan arktisesta alueesta laajana valtameritilana, jossa ehdotettiin Pohjois-Amerikan rannikoiden sijaintia.

Lomonosov esitti ajatuksen maantieteellisten karttojen järjestelmällisestä päivittämisestä 20 vuoden välein. Myös Akateeminen Atlas kaipasi päivitystä. Lomonosov piti välttämättömänä, että uusi atlas heijastaa sosioekonomisia ilmiöitä. Atlasin materiaalin piti kerätä lyhyessä ajassa "maantieteellisten pyyntöjen" avulla, jotka lähetettiin vuonna 1760 maakuntiin ja maakuntiin. Kyselyssä oli 30 kysymystä, joista kymmenen liittyi fyysiseen maantieteeseen, loput talous- ja ympäristöjohtamiseen.

Lomonosov toi tieteelliseen liikkeeseen termit " talousmaantiede " ja "taloudellinen maakartta" . Hän oli syvästi kiinnostunut demografiasta - hänen esseensä "Venäjän kansan säilyttämisestä ja lisääntymisestä" on omistettu tälle aiheelle.

Hengen ja terveyden suojelu

Sama teos sisältää monia ajatuksia terveyden ja kansanterveyden alalla.

Jo aikaisemmin, vuonna 1742, hän käsitteli teoksessaan "Metallurgian tai kaivostoiminnan ensimmäiset perusteet" yksityiskohtaisesti erilaisia "vuoristoihmisten" työturvallisuuteen ja -hygieniaan liittyviä kysymyksiä, heidän työnsä ja lepojärjestelynsä, maakiinnitysten luotettavuutta. , portaiden kiipeämisen turvallisuus, työvaatteiden rationaalisuus. Hän tutki myös monia muita työturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, jotka olivat silloin akuutteja vaarallisten töiden tuotannossa [98] .

Osallistuminen venäjän kielen kehittämiseen

Retoriikka

Lomonosov kirjoitti vuonna 1743 venäjäksi "tiiviin oppaan retoriikkaan". Lomonosovin pääteos retoriikasta on nimeltään "Retoriikka" ( 1748 ). Tästä kirjasta tuli itse asiassa ensimmäinen Venäjän maailmankirjallisuuden antologia , joka sisälsi myös venäläisen kirjallisuuden parhaat teokset. Lomonosovin käsikirjat olivat ensimmäiset julkisesti saatavilla olevat kaunopuheisuuden oppaat. Hänen retoriikan määritelmänsä on perinteinen:

Retoriikka on tiedettä puhua ja kirjoittaa kaunopuheisesti mistä tahansa ehdotetusta asiasta, toisin sanoen esitellä se valituilla puheilla ja kuvaamalla sitä kunnollisin sanoin niin, että kuulijat ja lukijat sen oikeudenmukaisuudesta [99] .

Retoriikassa on kolme perinteistä osaa: keksintö, koristelu, sijainti. Hän korostaa työssään varsinaista retoriikkaa - kaunopuheisuuden oppia yleensä; oratorio - ohjeet proosan puheen säveltämiseen; Runous - ohjeet runollisten teosten säveltämiseen. Lomonosovin ensimmäinen yritys luoda retorinen oppikirja on historiallisesti merkittävä tapahtuma. "Retoriikan" perusteella kirjoitettiin myöhemmin venäläisen kaunopuheisuuden oppikirjoja .

Kielioppi ja tyyliteoria

Lomonosov oli myös ensimmäisen tieteellisen venäjän kieliopin kirjoittaja. " Venäjän kielioppi " -kirjassa Lomonosov perusti ensimmäistä kertaa venäjän kielen tieteelliseen lähestymistapaan yli 10 vuoden systemaattiseen tutkimukseen valtavasta määrästä kielimateriaalia. ) ja luokat sekä leksikofraseologiset yksiköt. Hän käsitteli mitä tahansa puheilmiötä 1700-luvun puolivälin puheviestinnän semanttisen selkeyden ("ymmärrettävyyden") ja relevanssin (esiintymisen) näkökulmasta: "rapunut" ja siksi harvinainen "elävässä" käytössä, ja siksi tuntematon. moniin sanoihin, sanoihin, kielioppimuotoihin tai aktiivisesti käytettyyn moderniin. [16]

Lomonosovin " Venäjän kielioppi " on normatiivinen kuvaus venäjän kielestä, joka hahmottelee puheenosien oppia. "Venäläisen kieliopin" ortoeettiset suositukset perustuvat "Moskovan murteen" erityispiirteisiin: "Moskovan murre on oikeutetusti muiden suosiossa paitsi pääkaupungin merkityksen, myös sen erinomaisen kauneuden vuoksi" [100] . Lomonosov esitteli taiteellisten ja ilmaisutekniikoiden käsitteen.

Hän kehitti klassismin aikakauden venäjän kielen tyylijärjestelmän - kolmen rauhan teorian (kirja "Keskustelu venäjän kielen kirkon kirjojen hyödyllisyydestä").

Runollinen teoria ja käytäntö

M. V. Lomonosov toteutti yhdessä V. K. Trediakovskyn kanssa syllabotonisen uudistuksen ("Kirje venäläisen runouden säännöistä"), ja runoilijat pitivät Lomonosovin kokeiluja esimerkillisinä. Hän loi saksalaiseen malliin perustuen klassisen venäläisen jambisen tetrametrin , alun perin "raskan" täysiskun (oodit Ivan Antonovichille, " Iltaheijastus "), jota sitten kevennettiin ohittamalla jännityksiä.

Venäjän juhlallisen (hallitsijoille osoitetun) ja filosofisen oodin perustaja. Lomonosovin runous on kyllästetty tieteellisellä, kosmisella ja luonnonfilosofisella kuvauksella (didaktinen kirje Shuvaloville, "Reflections"); hän osallistui venäläiseen satiiriin ("Hymni parralle", epigrammit). Keskeneräinen runo "Pietari Suuri" oli yritys kansalliseepos. Monet Lomonosovin rivit muuttuivat siivekkäiksi.

Nuorten miesten tieteet ruokkivat iloa vanhoille.

Syvyys on avautunut, täynnä tähtiä, Tähtiä ei ole, kuilu on pohjaton.

Kirjallinen luovuus

M. V. Lomonosovin runolliset käännökset (Horace ja Anakreon)

Sekä Anakreonin ja Horatian Lomonosov-käännöksiä itseään että heidän kohtaloaan yli 250 vuoden ajalta ovat käsitelleet monet filologit, kirjallisuuskriitikot ja kielitieteilijät. Jopa A. N. Radishchev mainitussa luvussa "Matka Pietarista Moskovaan" kirjoittaa:

Ei turmeltuneisuutesi päälle pystytetty pylväs säilytä muistoasi tuleville sukupolville. Kivi, jossa sinun nimesi on hakattu, ei tuo kunniaasi tuleville vuosisatoille. Sinun sanasi, joka elää ikuisesti luomuksissasi, venäläisen heimon sana, jonka olet uudistanut meidän kielellämme, lentää ihmisten suussa vuosisatojen rajattoman horisontin yli.

Sekä M. V. Lomonosovin käännös että tämä viittaus , suoraan tai epäsuorasti, synnyttivät sarjan runollisia viittauksia sekä muinaiseen alkuperäiskappaleeseen että Lomonosovin tulkintaan siitä. Tunnetuimpia kirjailijoita ovat G. R. Derzhavin, K. N. Batjuškov, A. S. Pushkin, A. Kh. Vostokov; Leksikaalisessa ja etymologisessa analyysissään L. A. Musorina osoittaa ilmiön evoluution muistuttaen, että S. A. Tuchkov, V. Ya. Bryusov (kolme runoa), V. Hodasevich, V. N. Krachkovsky ovat mukana tässä perinteessä (kaksi runoa), S. V. Shervinsky, N. I. Shaternikov, B. V. Nikolsky , Ya. E. Golosovker, A. P. Semenov-Tyan-Shansky, N. F. Fokkov. Muutettuaan A. S. Pushkinin oodin nimen V. A. Žukovsky perustaa jatkuvuuden, joka tulee G. R. Deržavinilta, joka puolestaan on "pilarin" alkuperän velkaa Radishchevin metaforalle, kuten publicisti V. E. Ronkin huomautti . Mutta täydellisimmän kuvan tästä perinteestä antaa Guy Mikhailovich Severin kokoelma, joka täydentää Horatiuksen 30. oodin "Melpomenelle" ( lat. "Ad Melpomenen" ), joka tunnetaan paremmin nimellä "Monument", kääntäjien luetteloa. seuraavilla nimillä: V. A. Alekseev, P. Bobtsov, N. V. Vulikh, V. V. Kapnist, B. Lapkov, P. F. Porfirov, G. M. Sever, S. Suvorova ja A. A. Fet [101] [102] [103] .

Tällainen yksityiskohta on mielenkiintoinen M. V. Lomonosovin teosten "suhteissa" runoilija-kääntäjänä yhdentoista muun venäläisen runoilijan, mukaan lukien G. R. Deržavinin ja A. S. Pushkinin, teosten kanssa: yhdessä muiden kanssa, molemmat jälkimmäisissä henkilöllistyneissä "Monumenteissaan" ” toistaa ensimmäisen semanttisen virheen, joka tehtiin "Monumentin" käännöksessä. Filologi L. A. Musorina huomauttaa: "M. V. Lomonosov ei ymmärtänyt Horatiuksen 30. oodin alkuperäistä tekstiä ja synnytti näin kirjallisen perinteen: yhdeksäntoista kirjailijasta yksitoista kirjoitti "Monumenttinsa" viittaamalla tulevaisuuden loistopaikkoihin. Puhumme M. V. Lomonosovin väärästä tulkinnasta Horatian mainitsemasta toponyymistä ja antroponyymistä kahtena toponyyminä, mikä johti muutokseen Horatian melko merkittävässä osoituksena hänen ensisijaisesta roolistaan käännettäessä Liparilaulu kursiiviseen muotoon. johti laajalle levinneeseen kuvaannolliseen ilmaisuun väitetysti maantieteellisesti hänen maineensa laajuudesta. Syystä tai toisesta (joko latinan kielen riittämättömyys tai M. V. Lomonosovin auktoriteetin vaikutus) nämä kääntäjät toistavat tämän virheen. Samalla tämä ei tietenkään vaikuttanut teosten taiteelliseen arvoon, ja lisäksi tässä suhteessa M.V.:n "virhe" onko tämä vaikka kuinka todellisen luovuuden irrationaalisen olemuksen ominaisuus? [101]

Kirjallisuuskriitikko L. V. Omelko pitää Lomonosovin tekstiä universaalina kokonaisuutena, jossa sekä runoilijan ajatukset että niiden ilmaisumuoto ovat tärkeitä. Yhtä M. V. Lomonosovin viimeisistä runollisista teoksista, "Keskustelu Anakreonin kanssa", ehdotetaan pidettävä eräänlaisena "taiteellisena ja filosofisena testamenttina". Esimerkkinä runollisesta syllogismista M. V. Lomonosov antaa käännöksensä Horatian ”Monumentista” Retoriikassa, mutta toisin kuin G. R. Deržavin ja A. S. Pushkin, jotka, kuten voimme nyt varmuudella sanoa, seurasivat tätä käännöstä, hän ei projisoi sitä arviointiin. omasta luovuudestaan, jonka hän tekee jossain määrin "Keskustelussa Anakreonin kanssa" personoimalla filosofisen ajattelun syvyyden ja runoilijan runollisen taidon synteesin [104] .

Palataksemme Puškinin kriittisiin muistiinpanoihin, lainataksemme hänen sanojaan, jotka puhuvat M. V. Lomonosovin ajasta ja jälleen - hänestä itsestään, ja jos hänen runoudesta on täällä hyvin vähän, niin "venäläisen pindarin" persoonallisuutta ja noin asenteesta häntä kohtaan S. Pushkin, saat jonkinlaisen käsityksen:

Derzhavin kirjoitti salatiireja Sumarokovista ja tuli ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut nauttiakseen hänen raivostaan. Lomonosov oli eri rotua. Hänen kanssaan oli vaikea vitsailla. Hän oli sama kaikkialla: kotona, missä kaikki vapisivat hänen puolestaan; palatsissa, jossa hän repi sivujen korvat; Akatemiassa, jossa Schlozerin mukaan he eivät uskaltaneet lausua sanaakaan hänen edessään. Harvat ihmiset tietävät hänen runokohtauksensa Dmitri Sechenovin kanssa "Hymn to the Parta" yhteydessä, jota ei julkaistu missään hänen teostensa kokoelmassa. Se voi antaa käsityksen runoilijan ylimielisyydestä sekä saarnaajan suvaitsemattomuudesta. Kaiken tämän kanssa Lomonosov oli hyväntuulinen. Kuinka hyvä onkaan hänen kirjeensä onnettoman Richmannin perheestä! Itseensä nähden hän oli hyvin huolimaton, ja näyttää siltä, että hänen vaimonsa, vaikka hän oli saksalainen, tiesi vähän taloudesta ... Alemmassa luokassa syntynyt Lomonosov ei ajatellut korottaa itseään ylimielisyydellä ja tunteella korkeamman aseman omaavia ihmisiä (vaikka arvoltaan hän voisi olla heidän kanssaan samanarvoinen). Mutta toisaalta, hän tiesi puolustaa itseään eikä arvostanut suojelijoidensa suojelijaa tai hyvinvointiaan, kun oli kyse hänen kunniastaan tai suosikkiideoidensa voitosta ... Kuuntele kuinka hän kirjoittaa juuri tälle Shuvaloville, Musin edustajalle, hänen korkealle suojelijalleen, joka ajatteli pilailla häntä. "Minä, Teidän ylhäisyytenne, en halua olla tyhmä, en vain aatelisten keskuudessa, vaan myös herrani Jumalani alapuolella." "Ei", Lomonosov vastusti ylpeänä, "ellei Akatemiaa poisteta minulta." Sellainen oli tämä kiitettävien oodien ja hoviidyllien nöyryytetty kirjoittaja! [105]

Ja tässä on toinen A. S. Pushkinin mielipide M. V. Lomonosovin runoudesta (Hra Lemonten esipuheesta I. A. Krylovin tarinoiden käännökseen) [105] :

... Tarkat tieteet olivat aina hänen pää- ja suosikkiharrastuksensa, kun taas runous oli joskus hauskaa, mutta useammin työharjoitusta. Olisimme turhaan etsineet ensimmäisistä sanoituksistamme tuliisia tunteen ja mielikuvituksen purkauksia. Hänen tyylinsä, tasainen, kukoistava ja maalauksellinen, saa pääedun kirjallisen slaavilaisen kielen syvällisestä tuntemuksesta ja sen onnellisesta sulautumisesta tavallisen kansan kieleen. Siksi psalmien näyttelyt ja muut vahvat ja läheiset jäljitelmät pyhien kirjojen korkeasta runoudesta ovat hänen parhaita teoksiaan. Ne pysyvät venäläisen kirjallisuuden ikuisina monumentteina; heidän mukaansa meidän tulee vielä pitkään tutkia runollista kieltämme; mutta on outoa valittaa siitä, että maalliset ihmiset eivät lue Lomonosovia, ja vaatia, että 70 vuotta sitten kuollut mies pysyy yleisön suosikkina tähän päivään asti. Ikään kuin suuren Lomonosovin kunnia tarvitsisi muodikkaan kirjailijan vähäpätöisiä kunnianosoituksia!

MV Lomonosovin runouden kritiikki

On olemassa ainakin kaksi esimerkkiä M. V. Lomonosovin runollisen perinnön kriittisestä arvioinnista: A. S. Pushkin - hänen kolmannen, ellei neljännen suunnitelman teoksessa - ei liian tunnettu "monipuolinen matkamuistiinpano" -essee - parafraasi Radishchevin teoksesta "todellinen matka" - teoksessa "Matka Moskovasta Pietariin" (julkaistu ensimmäisen kerran tällä ehdollisella nimellä vuonna 1933) [106] ja Radishchevin "Matkan" luvussa "Musta lika", jota lainasi sama A. S. Pushkin, joka sanoo niin jälkimmäisestä ja esittää edelleen mielipiteensä [105] :

Kirjansa lopussa Radishchev esitti sanan Lomonosovista. Se on kirjoitettu paisutettuun ja raskaaseen tyyliin. Radishchevillä oli salainen aikomus iskeä venäläisen pindarin loukkaamattomaan kunniaan . On myös huomionarvoista, että Radishchev peitti tämän aikomuksen huolellisesti kunnioituksen temppuilla ja kohteli Lomonosovin mainetta paljon huolellisemmin kuin korkeimmalla vallalla, jota hän hyökkäsi niin mielettömästi röyhkeästi. Hän täytti yli kolmekymmentä sivua mautonta ylistystä runoilijalle, retoriikolle ja kielioppille sijoittaakseen puheensa loppuun seuraavat kapinalliset rivit:

Haluamme osoittaa, että venäläisen kirjallisuuden suhteen se, joka tasoitti tien kirkkauden temppeliin, on ensimmäinen henkilö, joka on vastuussa kuuluisuuden hankkimisesta, vaikka hän ei päässyt temppeliin. Bacon of Verulam ei ole muistutuksen arvoinen, että hän voisi vain sanoa, kuinka tieteitä voidaan moninkertaistaa? Ovatko rohkeat kirjailijat kiitollisuuden arvoisia, nousevat tuhoon ja kaikkivaltiuteen, jotta he eivät voisi vapauttaa ihmiskuntaa kahleista ja vankeudesta? Emmekä kunnioita Lomonosovia siitä tosiasiasta, että hän ei ymmärtänyt häpeällisen runon sääntöjä ja viipyi eeppisessä, että hän oli vieras herkkyyden säkeissä, että hän ei aina ollut oivaltava tuomioissaan ja että oodissaan hän sisälsi joskus enemmän sanoja kuin ajatuksia.

Lomonosov oli hieno mies. Pietari I:n ja Katariina II:n välissä hän yksin on valaistumisen alkuperäinen kumppani. Hän perusti ensimmäisen yliopiston. Olisi parempi sanoa, että se oli ensimmäinen yliopistomme itse. Mutta tässä yliopistossa runouden ja kaunopuheisuuden professori ei ole muuta kuin palveleva virkamies, ei ylhäältä inspiroitunut runoilija, ei puhuja, voimallisesti kiehtova. Yksitoikkoiset ja ujo muodot, joissa hän heittää ajatuksiaan, antavat hänen proosalleen ikävän ja vaikean kurssin. Tämä puoliksi slaavilainen, puoliksi latinalainen koulutyylinen loisto tuli välttämättömäksi: onneksi Karamzin vapautti kielen vieraalta ikeestä ja palautti sen vapauden kääntäen sen kansan sanan eläviksi lähteiksi. Lomonosovissa ei ole tunnetta eikä mielikuvitusta. Hänen oodinsa, jotka on kirjoitettu silloisten saksalaisten runoilijoiden malliin, jotka ovat kauan unohtuneet itse Saksassa, ovat ikäviä ja paisutettuja. Hänen vaikutuksensa kirjallisuuteen oli haitallista ja näkyy edelleen siinä. Suurenmoinen puhe, hienostuneisuus, inho yksinkertaisuutta ja tarkkuutta kohtaan, kansallisuuden ja omaperäisyyden puuttuminen - nämä ovat Lomonosovin jättämiä jälkiä. Lomonosov itse ei arvostanut runouttaan ja välitti paljon enemmän kemiallisista kokeistaan kuin virallisista oodiista kaimansa erittäin juhlallisena päivänä ja niin edelleen. Miten halveksuen hän puhuu taiteeseensa intohimoisesta Sumarokovista, tästä miehestä, joka ei ajattele muuta kuin huonoa riimiään! Katso hänen kirjeensä Shuvaloville, Vorontsoville jne.

A. S. Pushkinin ja A. N. retiishchevin " Philippics " -tapahtumassa heidän yksityinen mielipiteensä ilmaistaan: Ensimmäisessä tapauksessa runoilija on eri aikakaudella, erilaisia makuja, kun suuri osa suhteellisen viimeaikaisesta menneisyydestä - ”1800 -luvulla, vuosisadalla, vuosisadalla Odes ” - yliarvioitiin. Juuri tällä hetkellä luonnontieteilijä Lomonosov jätettiin "huomiotta"; mutta jos sama A. N. Radishchev, jonka sukupolvi aloitti tämän uudelleenarvioinnin, ottaa vapauden sanoa, että "Lomonosov ei saavuttanut suuruutta luonnon koettelemuksissa", niin A. S. Pushkin pidättäytyy tällaisesta "tuomiosta" ja antaa näille Kuitenkin Hänen muistiinpanonsa, erittäin yksityiskohtainen luonnontieteilijöiden tieteellisten julkaisujen rekisteri, rajoittuvat yleisiin kiitollisiin epiteetteihin. A. S. Pushkinin toistaiseksi vähän tunnettu kriittinen mielipide Lomonosovista humanistina on ristiriidassa saman A. S. Pushkinin muissa julkaisuissa jo tuntemien innostuneiden arvioiden kanssa Lomonosovista humanistina [105] [107] [108] [109 -

Tieteellinen terminologia

Mihail Vasilievich loi perustan venäjän tieteelliselle kielelle ; hän onnistui erittäin hyvin kääntämään fysikaaliset ja kemialliset perustermit latinasta . [110]

Lomonosov toi ensimmäistä kertaa venäjän kieleen ja tieteeseen monia uusia tieteellisiä termejä, jotka suurimmaksi osaksi vakiintuivat jokapäiväiseen elämään. Jotkut niistä olivat vakiintuneiden tai juuri tieteelliseen sanastoon lisättyjen termien transkriptio ja translitterointi : ilmakehä , mikroskooppi , miinus , napa , kaava , reuna , horisontti , halkaisija , säde , suhteellinen , barometri , manometri , ekliptiikka , meteorologia , optiikka , viskositeetti, kiteytys , aine , eetteri , salpeteri , sublimaatti , potaska ... ja vastaavat. Toiset ovat tieteellisessä sanasanastossa esiintyneiden termien jäljityksiä tai neologismeja . Eri lähteiden mukaan ne sisältävät seuraavat: lämpömittari (latinan sanasta aste - askel), prepositio (tapaus) , sytytys (lasi) , tulen hengittäminen (vuoret) , taittuminen (säteiden) , tasapaino , poltettu kalkki (kalkki) , vaaka , pystysuora , neliö , happo , ominaispaino , aluna , pallomainen , sähköinen . [111]

MV Lomonosov toimittajista ja tieteellisestä journalismista

Hyvin suuntaa-antava esimerkki M. V. Lomonosovin osallistumisesta eri tieteenaloihin, hänen journalistiseen ja koulutustoimintaansa on "Keskustelu toimittajien tehtävistä teostensa esittelyssä, jonka tarkoituksena on ylläpitää filosofian vapautta" (1754). Tämä on melko selkeä kontaktivyöhyke hänen eri etujensa välillä, mikä on osoitus hänen siviili-, moraalisesta asemastaan. Tämän "manifestin" relevanssi on ilmeinen, ja - ei pelkästään populaaritieteellisten julkaisujen suhteen - on paljon laajemmin ilmaistu näiden sanojen takana ... [34]

Kaikki tietävät, kuinka merkittävää ja nopeaa tieteiden kehitys on ollut siitä lähtien, kun orjuuden ike heitettiin pois ja korvattiin filosofian vapaudella. Mutta on mahdotonta olla tietämättä, että tämän vapauden väärinkäyttö on aiheuttanut erittäin epämiellyttäviä onnettomuuksia, joiden määrä ei olisi niin suuri, ellei suurin osa kirjoittajista muuttaisi sävellyksiensä kirjoittamista kaupaksi ja ansaitsemisvälineeksi. toimeentuloa sen sijaan, että asettaisivat tavoitteekseen tiukan ja oikean totuuden selityksen. Tästä syntyy niin monia riskialttiita ehdotuksia, niin monia outoja järjestelmiä, niin monia ristiriitaisia mielipiteitä, niin monia poikkeamia ja absurdeja, että tieteet olisivat jo kauan sitten tukehtuneet tämän valtavan kasan alle, elleivät tieteelliset yhdistykset olisi suuntaaneet yhteisiä ponnistelujaan vastustamaan tämä katastrofi. Se on vasta huomattu. että kirjallisuuden virta kantaa vesissään sekä totuutta että valhetta, sekä kiistatonta että kiistatonta, ja että filosofia, jos sitä ei vedetä pois tästä tilasta, uhkaa menettää kaiken auktoriteettinsa. Sieltä syntyivät sekä akatemiat että samalla tavalla lehtien julkaisemisesta vastaavat järjestöt [34] .

Syynä keskusteluun oli erään saksalaisen toimittajan julkaisu, joka vääristi Lomonosovin tutkimuksen merkityksen, vääristi katsauksessa käsitellyn luonnontieteellisen työn olemuksen päinvastaisiin johtopäätöksiin. Tämän seurauksena tämä artikkeli ilmestyi useille epäpäteville julkaisuille, jotka "paljastivat tiedemies M.V. Lomonosovin epäjohdonmukaisuuden" - muiden tutkijoiden jyrkästi kriittisiä hyökkäyksiä häntä kohtaan. Tässä on erityinen osoitus itse M.V. Lomonosovista näistä arvioijan virheistä [112] :

Emme saa unohtaa vielä yhtä viimeistä kiireen merkkiä, jonka tuomarimme pitää mahdollisena yhdistää ankaruuteensa, vaikka ne eivät sovi yhteen. Hän kuvittelee, että herra Lomonosovin "Addendum to Reflections on Reflections of Air" tarkoituksena oli pääasiassa tutkia "se elastisen ilman ominaisuutta, jonka ansiosta sen lujuus on verrannollinen sen tiheyteen" . Hän erehtyy ja pettää muita tekemällä tällaisen tuomion. Jos hän olisi hieman tarkkaavaisempi, hän näkisi ja lukisi, että tässä on kyse juuri päinvastoin ja väitetään, että ilman tiivistymisen kannalta puristusvoimien läsnäolo on suhteessa sitäkin merkittävämpi. kapeampiin rajoihin tämä ilma on suljettu, mistä seuraa, että tiheys ei ole verrannollinen voimiin [34] .

Tiedemies on tietoinen itsessään olevasta voimasta, ei vain puolustaa omien tuomioidensa oikeutta, vaan myös kritisoida luonnontieteiden aiheen mautonta tulkintaa yleensä - hän pitää velvollisuutenaan antaa ohjelma, jonka noudattamista hän suosittelee kirjallisuusveljeskunnan ne, jotka ryhtyvät tähän vastuulliseen toimintaan ilman asianmukaista tietämystä, - mitä moraaliperiaatteita hänen tulisi ohjata, ottamalla vapauden esittää ja arvostella vaikeasti ymmärrettäviä asioita - mukaan lukien, kuten kokemus osoittaa, kriitikko itse.

Arviointi venäläisen kielen kehitykseen

”Venäläisessä filologisessa historiografiassa on kehittynyt tieteellisesti perusteltu käsitys M. V. Lomonosovin perustavanlaatuisesta roolista venäjän kansallisen kirjallisen kielen muodostumisprosessissa (sekä N. M. Karamzinin ja venäjän klassikoiden valtavasta vaikutuksesta kielemme kohtaloon kirjallisuus, johtajana A. S. Pushkin). 1700-luvun lopun - 1800-luvun ensimmäisen kolmanneksen merkittäviä kulttuurihenkilöitä. ja arvovaltaiset venäjän kirjallisen kielen historian tutkijat korostivat Lomonosovin roolia suurena venäjän kielen uudistajana, joka määritti sen kehityksen polun kansalliskielen asemassa. [16]

Muut humanistiset tieteet

Tiedemies on 1950-luvulta lähtien heittänyt pohdiskelun ja tutkimuksen hedelmiä Akatemian kokouksissa pitämiensä puheiden elävään muotoon ja tieteen edustajana yleisölle - kun hän ilmaisee vapaasti teoreettisia näkemyksiään, eikä häntä hämmennyt. akateemisen muistelman täydellisyyden ja tarkkuuden vaatimukset - tässäkin yhdistäen puhujan, luonnontieteilijän, tieteellisen tiedon popularisoijan ja kirjailijan henkilöön - hän "antaa ohjeita, ilmaisee toiveita, suunnittelee uusia ammuksia ja kokeita , tuo ... oman tutkimuksensa tulokset laboratoriossa ja toimistossa" [24] .

Historia

Pääasiallinen historiaa käsittelevä teos on Ancient Russian History [113] , joka julkaistiin kirjailijan kuoleman jälkeen. M. V. Lomonosov aloittaa slaavien ja "rossien" historian Rooman valtakunnan ajoilta. Itä-slaavien muinaisten uskomusten vertaileva analyysi paljastaa monia samanlaisia elementtejä. Hänen mielestään pakanallisen panteonin muodostumisen juuret ovat samat.

Lyhennetty versio "Venäjän historiasta" julkaisi aiemmin hänen "A Brief Russian Chronicler with Genealogy" [114] . Tässä tiivistetysti kaikki Venäjän historian tärkeimmät tapahtumat vuosilta 862 - 1725. Tämä kirja helpotti kronikkojen ja muiden historiallisten asiakirjojen käyttöä, antoi lyhyen mutta merkityksellisen kokoelman historiallisia tosiasioita. Jopa Lomonosovin elämän aikana Chronicler käännettiin saksaksi, ja sitten kahdesti, vuosina 1767 ja 1771, painettiin uudelleen. Vuonna 1767 hänen englanninkielinen käännöksensä julkaistiin [115] .

Historiografit pitävät Lomonosovin "liberaali-aatelisen suunnan" [116] [117] ansiota 1700-luvun venäläisessä historiografiassa. Lomonosov tuki sarmatialaista teoriaa slaavien etnogeneesistä , mistä on osoituksena hänen keisarinna Elisabetin käskystä kirjoittama teos "Muinainen Venäjän historia"; näin ollen hän identifioi aorit ja roksaanit (rossaanit) "venäläisiin", joiden väitettiin olevan yhtenäisyydessä alaanien kanssa, eikä pitänyt heitä ossetioiden iraninkielisinä esivanhempana [118] , vaan slaaveina, jotka ovat samaa juurta Varangians -Rosses [119] ja kumosi silloisen Normanin teorian viitaten muun muassa "Patriarkka Photiuksen piiriviestiin". G. F. Millerin kanssa käymässään polemiikassa Lomonosov väitti, että oli poliittisesti vaarallista hylätä historiallisen kritiikin perusteella sellaiset virallisesti hyväksytyt legendat, kuten Pyhän Andreas Ensikutsutun Venäjän -vierailu [120] , että Miller vähättelee tarkoituksella venäläisten arvokkuutta ja että historiografian tehtävänä on korostaa venäläisen kansan suuruutta ja antiikkia ja sen historian synkät sivut tulee vaieta (samaan aikaan Lomonosov oli samaa mieltä Schlozerin kanssa siitä, että historiallisten tosiasioiden keksiminen on mahdotonta hyväksyä). ); Hän vastusti Millerin muiden kuin Siperian historiaa koskevien teosten julkaisemista. Myöhemmin Millerin luona suoritettiin virallinen tutkinta ja etsintä, joihin Lomonosov osallistui henkilökohtaisesti [121] . Millerin mielipide, että Lomonosovin kotikylän nimi Kholmogory tuli " Golmgardiasta , jota skandinaavit kutsuivat sitä", kumosi Lomonosovin selitys: "Nimi Kholmogory vastaa paikan sijaintia, sillä kukkuloita sen ympärillä olevat saaret ja vuoret kovettuneella maalla, jota pitkin ja sen lähellä olevia kyliä kutsutaan" [122] . Miller, jopa keskustelun jälkeen Lomonosovin kanssa, tunnustaen mahdollisuuden kutsua varangilaisia Nemanin suusta, vaati, että Holmgardia, kuten Novgorodin saagoja kutsutaan, kutsuttiin alun perin Kholmogoryksi, " Biarmian pääkaupungiksi" . Ruotsin ja muissa pohjoismaisissa kielissä on 12 erittäin merkittävää lainausta vanhasta venäjästä, esimerkiksi "lodhia" - lodya (rahtilaiva) [123] , "torg" - neuvottelut, markkinat, kauppa-alue, "besman" ("bisman" ”) - terästarha , pitschaft - sinetti jne. Lomonosov väitti, että varangit eivät olleet yksittäinen etninen ryhmä, vaan eri etnisten ryhmien seikkailijat Itämereltä ja varangilaiset , jotka Rurik kutsui hallitsemaan Novgorodissa , jotka mainittiin Tarinassa menneistä vuosista , eivät olleet skandinaavia , vaan slaavilaista alkuperää olevia balttilaisia viikingejä (hän piti slaaveja paitsi balttilaisena myös balttilaisina ) [124] [125] . Lomonosov teki slaavien muinaisen historian väittäen, että he osallistuivat Troijan sotaan ja asettuivat sitten Veneton alueelle [121] .

Samaan aikaan Lomonosov huomautti ensimmäisenä, että jos Rurik-perheen Varangian hallitsijat olisivat skandinaaveja, tiedot tästä olisi säilyneet Skandinavian nykykansojen eeppisessä, mutta he eivät ole. Hän korosti myös pohjoismaisten sanojen lainaamisen puutetta vanhan venäjän kielen navigointiin ja kauppaan liittyvissä termeissä. Lomonosov keskittyi siihen tosiasiaan, että Varangian perheen venäläiset ruhtinaat kunnioittivat Perunia saastaisena ja hänen kulttinsa oli laajalle levinnyt Itämeren slaavilaisilla rannikolla, ja tuli siihen tulokseen, että Varangian venäjä tuli sieltä. ja puhui "slaavilaista kieltä". Kiistämättä skandinaavien olemassaoloa varangilaisten joukossa [126] , hän huomautti ensimmäisenä mahdollisuudesta kutsua varangialaisia ruhtinaita Venäjän kansasta Nemanin rannoilta. Vuonna 1761 hänen vastustajansa G. F. Miller , kun hän lopulta julkaisi puheensa vuonna 1749, kirjoitti siinä mahdollisuudesta kutsua gootit-roksolanit hallitsemaan slaaveja , jotka muuttivat Nemanin rannoille (jonka suu oli ns. Rusa), syntetisoi Lomonosovin erilaisia oletuksia muinaisen hallitsevan dynastian eteläisestä ja balttialaisesta alkuperästä. Siten Lomonosov ei ole vain anti-normalismin, vaan myös Millerin ja M. P. Pogodinin muodostuneen klassisen normanismin edelläkävijä , joka myös elämänsä lopussa kallistui siihen versioon, että varangilaiset-venäläiset kutsuttiin Venäjän rannoilta. (nykyajan Nemanin suu), mutta katsoivat heidän puhuvan skandinaavisia kieliä ja mahdollisesti niiden heimojen jäännöksiä, jotka olivat nykyaikaisten skandinaavien esi-isiä ja asuivat Nemanilla, ja sitten heidän jälkeläisensä asettuivat Skandinaviaan. Pogodin myönsi myös mahdollisuuden, että suurin osa varangilaisista oli slaaveja, kuten Lomonosov uskoi, mutta uskoi, että ruhtinaiden omaperäisyys Venäjän kansasta johtui heidän skandinaavista puhumisestaan.

Monia Lomonosovin näkemyksiä kannattivat paitsi normanistit myös heidän vastustajansa. G. Eversin mukaan , joka uskoi, että emme koskaan osaa tuntea varangilaisten-venäläisten kieltä hallitsevasta perheestä ja voi puhua vain heidän aineellisesta kulttuuristaan, "minusta tuntuu kuitenkin vertaansa vailla ja luonnottomalta, että valloittajat muuttavat oman nimensä toiselle, jota heidän naapurinsa käytti, ja ilmoitti tämän hyväksytyn nimen hänen perustamalleen valtiolle” [127] [128] .

Lomonosov uskoi, että Ptolemaios kutsui slaaveja stavaniksi. Hän piti myös mahdollisena slaavien alkuperää amatsoneista , joiden nimen hän käänsi "itsekiitoksi" ja selitti sarmatien slaavistumisen avioliitoilla heidän kanssaan. Nestorissaan Schlozer viittaa jatkuvasti edeltäjiinsä ja aikalaisiinsa ja asettaa Lomonosovin yleensä Tatištševin, Millerin, Shcherbatovin viereen. Historiografisessa luvussa Schlözer asettaa Lomonosovin ensimmäiselle sijalle ja kirjoittaa: "Tässä kemian professori Lomonosov sääli ja kirjoitti Lyhyen venäläisen kronikon. Hän aloitti työskentelyn tämän suuremman työn parissa, mutta nosti sen vasta 1054:ään; hänen kuolemansa jälkeen Akatemia painoi tämän kohdan vuonna 1766 (140 s.) minun (vaikkakin muutetun) esipuheen kanssa. Molemmat on käännetty saksaksi: Shtelin nuoremman kirjoittama The Brief Chronicler (1767), toinen painos 1771 (korjasin, kuten esipuheessa todetaan) ja Buckmeisterin Muinainen Venäjän historia, joka on käännetty myös ranskaksi. Siten ilmestyi melko siedettävä opas Venäjän historiaan. [129]

Lomonosov teki merkittäviä muutoksia Voltairen käsikirjoitukseen "Venäjän historia Pietari Suuren johdolla" ja valmisteli merkittävän osan materiaaleista. Historiansa IV ja V luvuissa Voltaire toisti Lomonosovin teoksen "Kuvaus Streltsyn mellakoista ja prinsessa Sofian hallituskaudesta" lähes sanatarkasti ja täsmensi tämän muistiinpanoissa. Muut Lomonosovin aikalaiset, venäläiset ja länsimaiset, toisin kuin Schlözer, eivät arvostaneet hänen historiallisia teoksiaan korkeasti, erityisesti Voltaire piti slaavien rakentamista troijalaisille pikemminkin keskiaikaisen kuin modernin historiankirjoituksen menetelmänä. Keskiaikaisen kirjallisuuden tunnettu piirre oli kokoamisperiaate, joka nosti kaiken, mitä tästä aiheesta kirjoitettiin ennen häntä, tiedemiehen korkeimmaksi ansioksi, ja hänen vastustajansa eivät osanneet venäjää ja kirkkoslaavia, ja tässä suhteessa. Lomonosov oli lukutaitoisempi kuin he. Mutta M. M. Shcherbatov, N. M. Karamzin ja muut eivät pitäneet hänen työstään vakavaa merkitystä. Uusi kiinnostus Lomonosovin historiallisiin teoksiin liittyy 1800-luvun maaperän liikkeeseen. ja " taistelussa kosmopolitismia vastaan " 1940-1950-luvuilla, jolloin Lomonosovin historialliset saavutukset asetettiin muiden yläpuolelle [121] .

Pedagogiset ideat

Koulutuksen tieteelliset perusteet . Hän käsitteli tiedon tärkeimpiä osatekijöitä: aistihavaintoa, teoreettisia yleistyksiä ja tulosten kokeellista todentamista. "Ideat ovat esityksiä asioista tai toimista mielessämme…". "Havainnoista teorian vahvistamiseen, teorian kautta oikeisiin havaintoihin - on kaikista paras tapa löytää totuus." M. V. Lomonosov käsitteli ihmisluontoa hierarkkisesti: "alempi", aistillinen, egoistinen ja "korkeampi", henkinen, isänmaallinen.

Ideoita, joihin M. V. Lomonosovin pedagoginen teoria on rakennettu. Ihmisten kuntoa voidaan parantaa kulttuurin ja koulutuksen leviämisen kautta. Hän kannatti luokkatonta koulutusjärjestelmää yliopistoon asti. Hän puolusti ajatusta maallisesta koulutuksesta ja nuorten tieteellisen tiedon perustusten hankinnasta. Hän yhdisti ihmisen muodostumisen hänen elämänsä erityisiin sosiohistoriallisiin olosuhteisiin, koko yhteiskunnan kehitystasoon.

koulutus . Hän oli luonnollisen mukautumisen periaatteen kannattaja. Kasvattajan tulee ohjata lapsen luonnollisen luonnollisen kehityksen tekijöitä. "Useammin luonnollinen lahjakkuus ilman tiedettä kuin tiede ilman luonnollista lahjakkuutta lisäsi kiitosta ja hyvettä." [130] Hän piti lasten luonnollisia ominaisuuksia heidän kehityksensä perustana ja lähteenä, suositteli opettajia rakentamaan koulutusta lasten taipumuksia huomioiden. Koulutuksen tavoitteena on isänmaallisen ihmisen muodostuminen, jonka pääominaisuuksien tulisi olla korkea moraali, rakkaus tieteeseen, tieto, ahkeruus, epäitsekäs isänmaan palvelu. Hän antoi suuren roolin kasvatukselle "... Nuorilla on lempeä moraali, joustava intohimo joka suuntaan, ja heidän pehmeät ja vahamaiset ajatuksensa ovat hyvän koulutuksen hallinnassa." Hän jatkoi koulutusta humanismin ja kansallisuuden periaatteista. Koulutuksen menetelmä ja kunto on järjestys ja kurinalaisuus. Moraalinen koulutus. Moraalisesti koulutetun henkilön ominaisuudet: isänmaallisuus, armo, huolellisuus. Moraalin pahat: laiskuus, pistely, pelkuruude, käsityö, pahoinpitely, tekopyhyys, itsepäisyys, itsesääntö jne. [131]

koulutus . Hän näki koulutuksen orgaanisen yhteyden, kannatti fyysisen ja moraalisen kasvatuksen ja henkisen kehityksen suhdetta. Hän puhui ensimmäistä kertaa venäläisessä pedagogiiassa klassisen, luonnontieteen ja reaaliopetuksen synteesin kannattajana. Hän tuki luokkatuntijärjestelmää mielen ja muistin kehittämisen kannalta tehokkaimpana. Oli läksyjä ja kokeita varten. Oppimisprosessissa hän osoitti merkittävän harjoittelupaikan, järjesti kokeita ja pani merkille tiedon käytännön merkityksen. Hän arvosti venäjän kieltä erittäin korkeasti, esitti ajatuksen venäjän kielen kasvatuksellisesta arvosta.

Osallistuminen pedagogiikan kehittämiseen . Hän kehitti ensimmäistä kertaa Venäjällä pedagogisen teorian, jonka metodologisena perustana oli materialistinen maailmankuva, tieteen ja uskonnon ero. Hän oli tieteen ja koulutuksen järjestäjä. Kirjoitti ensimmäisen venäjän kielen kieliopin.

Kuvataide

Mosaiikit

Kahden lasinvalmistukseen liittyvän keskeisen ajatuksen edistäminen, hänen perustamansa lasitieteen kehittäminen, taidelasin, smaltin tuotanto - tehtaasta ja mosaiikkipajasta - meni paljon menestyksekkäämmin kuin ensimmäisen rakentaminen. laboratorio [64] .

Tällä hetkellä M. V. Lomonosov ei ollut enää joku tuntematon adjuntti, vaan Akatemian professori. Hänen löytönsä tunnetaan ulkomailla, hänen nimensä kuullaan usein keisarinnan hovissa. "Häntä kohtaan vihamieliset pienet akateemisten ihmisten ryhmät eivät uskalla korottaa ääntään ja yrittää puuttua asiaan ja tehdä pahaa ovelille" [64] .

Tiedemiehen lannistumaton energia, päättäväisyys vaikutti siihen, että hänen toiveensa oli määrä toteutua: hänen talonsa erityisessä lisärakennuksessa Vasiljevskin saarella avattiin työpaja mosaiikkimaalauksille, ja siinä hän aloitti oppitunnit. ensimmäisten oppilaidensa kanssa - mosaiikkitaiteilijoiden Matvey Vasilyevich Vasilyev ja Efim Tikhonovich Melnikov . Ja M.V. Lomonosov itse oli ensimmäinen henkilö Venäjällä, joka alkoi hallita mosaiikkiladontatekniikkaa omalla kokemuksellaan ja omin käsin. Hän osoittaa erehtymättömän taiteellisen hohteen ominaisuuksia, ideoiden jaloa patosta; jolla on raitti näkemys taiteesta, M. V. Lomonosovista tulee mahdollisimman lyhyessä ajassa johtaja taiteilijaryhmälle, joka tuli tunnetuksi luomalla ensiluokkaisia mosaiikkimaalauksia, jotka ovat laadultaan verrattavissa parhaisiin maalauksiin [64] [132] .

Kemian professori ja Akatemian valtuutettu Mihail Lomonosov alkoi valmistaa hämmästyttävän määrän värillisiä lasiseoksia kaikista kuviteltavissa olevista sävyistä [133] , leikkaamalla niitä pieniksi ja pieniksi kuutioiksi, prismoiksi ja sylintereiksi. valmistui ensimmäisen kerran onnistuneesti mosaiikkina Jumalanäidin kuva verrattomasta [134]Solimenan , kaksi jalkaa korkea ja puolitoista leveä. Tästä onnistuneesta kokemuksesta hän ansaitsi Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisimman hyväksynnän ja suuren palkinnon. Ja Hänen Majesteettinsa antoi tälle kuvalle paikan [hänen] huoneistonsa [132] [135] ikonien joukossa .

Jakob Shtinin raportoi Peter I: n ja hänen tyttärensä [Anna] -muotokuvasta Holsteinin herttuatarista ... vuonna 1756 luotu, hän toteaa, että ”herttuatarin muotokuvassa nauhat on tehty vain pienistä fragmentteista valkoista liticiä, ja yleensä sarjan saumat tai Smalt -kappaleiden väliset aukot eivät ole enemmän ja puolet yhtä selkeitä kuin ensimmäisissä maalauksissa, joissa melkein pieni sormi voitiin laittaa niiden väliin. Samanaikaisesti V.K. Makarov toteaa, että ”Lomonosovin teloittaman Peter I: n muotokuva, joka on kirjoitettu suuriin, epäsäännöllisesti muotoiltuihin sirutettuihin smalt -kappaleisiin, on 1800 -luvun korkean taiteellisen kulttuurin arvokas jäännös ja antaa yhden eniten Ilmaisut, hengelliset kuvat Pietarista ” [132] [136] . Vuonna 1757 M. V. Lomonosov esitteli senaatille ohjelman, jossa on tarkoitus rakentaa mosaiikkimonumentti Pietarin suuren haudan päälle ja ”koko linnoituskirkon asettaminen mosaiikkikuvilla” [137] . Vuonna 1761 senaatti uskoi hänelle tämän kauniin teloittamisen, saman J. Shtelinin, projektin mukaan, maksanut useita tuhansia ruplaa "etukäteen tai peräkkäin" [132] .

Poltavan taistelu

M. V. Lomonosov ryhtyi kaikin voimin toteuttamaan suunnitelmansa, vaikkakin "leikattiin", mutta suurenmoisia mosaiikin elvyttämiseksi, suunnitelmia [138] , hän aloittaa valmistelut monumentaalisen paneelin "Poltavan taistelu" luomiseksi. , jolle oli tarpeen maalata kuva (pahvi). "Hyvä kaupunkimaalari L. Z. Kristinek ( Fanzeltin oppilas , Grotton kopioija )" [139] palkattiin , jolle annettiin "säälittävät tulokkaat akateemisesta maalauskoulusta ja vastaava pari rakennusviraston köyhää miestä". auttaa, kuten luonnehditaan "jäsenet, jotka esittävät ryhmää" J. Shtelin. Ja he "sokaistivat" 14 jalkaa pitkän ja 9 jalkaa korkean "hirveän kauniin ja suuren kuvan, jonka piti edustaa Poltavan taistelua" ( saksa: ein abscheulich schön und großes Gemählde ) [132] .

Tämän kokoinen mosaiikki valmistui myöhään syksyllä 1764, suljettuna kullattuihin kuparikehykseen. Kun Itävallan suurlähettiläs saapui samana vuonna Moikan työpajaan tarkastamaan Poltavan taistelua, M. V. Lomonosov vietiin ulos talosta nojatuoleissa, koska hänen jalkansa sairaus ei enää antanut hänen kävellä [64] [ 132] .

Tämän työn valmistumisen jälkeen M. V. Lomonosov aloitti hieman pienemmän kuvan mosaiikkipaneelille "Azovin valloitus vuonna 1696", mutta hänen kuolemansa seuraavana vuonna keskeytti työn. Buchholzin luoma luonnos ja kolme muuta, joiden piti seurata sitä, M.V. Lomonosov aikoi ohjeistaa Torellia korjaamaan sen , mutta hän ei ottanut sävellystä vakavasti sanoen, että "korjaus" johtaisi täydelliseen muutokseen, jonka M.V. Lomonosov vannoi pysyen aikeissaan ... [132] .

Mielipiteet M. V. Lomonosovin lahjakkuudesta taiteilijana, jos ne eivät poikkea ristiriitaisuudesta, anna hänen ymmärryksensä tietysti eri tavalla. Taidehistorioitsija V.K. Makarov antaa arvion työnsä roolista jo retrospektiivisen katsauksen korkeudelta, enemmän itsenäisesti kuin J. Shtelin - väistämättömällä, mutta myös hänen modernille havainnointiilmiölle luonnollisella tavalla - masennusta ja jonkinlaista skeptisyyttä , suurelta osin tiedostamattomuudesta, mutta vilpittömästi myötätuntoisena rohkean amatöörin energiaa ja innostusta kohtaan, jolla ei ole taitavia esiintyjiä. Ja jos ensimmäinen vertaa oikeutetusti Lomonosovin mosaiikkeja "uuden ajan monumentaaliseen mosaiikkimaalaukseen", joka juontaa juurensa juuri M. V. Lomonosovin suunnitteleman ja toteuttaman mittakaavasta ja monumentaalisuudesta, niin toisessa todetaan, että niille luonnoksille ja pahville, jotka palvelivat Tämä ruumiillistuma luonnossa, ei ollut arvokkaita maalareita, jotka vähentävät mosaiikin roolia maalauksen jäljittelyyn, vaikka se olisi monumentaalinen, ymmärtämättä sen itsenäisten plastisten ominaisuuksien arvoa. Samanaikaisesti juuri mosaiikin erityispiirteiden ymmärtäminen mahdollisti M. V. Lomonosovin ymmärtämään, että pahvia ei tarvinnut seurata perusteellisesti materiaalissa, kun näiden materiaalin ainutlaatuisten plastisten ominaisuuksien ansiosta paljon yhdistyisi. modulaarinen setti.

Joka tapauksessa se oli Jakob Shtelin, joka tietysti järkyttyneenä, mutta haluten myös uskoa suunnittelemansa tarkoituksenmukaisuuteen, varoitti M.V. toisaalta luultavasti hän, kuten monet muut, mukaan lukien ammattitaiteilijat, ei kyennyt täysin esittämään sitä, mitä M. V. Lomonosov selvästi näki, ja jo luotu, lopulta hämmästytti Ya. Koska hän ei osannut piirtää, M. V. Lomonosovilla oli kuitenkin taiteilijalle erittäin arvokas yleistämisen lahja, ja kyky abstrahoida antoi hänelle laajan näkemyksen ehdollisesta, monumentaalisesta - vapaudesta naturalistisesta kirjaimellisuudesta, jonka ansat olivat jota rasitti hänen vastustajiensa tällä alueella, mukaan lukien J. Shtelina, käsitys "taiteellisesta totuudesta". Jälkimmäisen työn suuri tuntija, K.V. Malinovsky, kuvaa objektiivisesti M.V:n toiminnan ymmärtämisen tasoa ja kykyä, joka seurasi aikakautensa makuja eikä voinut olla puolueeton välimies. Lomonosov oli lähempänä nykyistä käsitystä maalauksen ja vastaavasti mosaiikin maalauksellisuudesta” [64] [132] [141] .

M. V. Lomonosovin teoksen ensimmäinen nykyaikainen tutkija antaa tyhjentävän luettelon hänen perinnöstään mosaiikkitaiteessa - mikään muu tähän omistettu työ ei sisällä tällaista dokumenttitietojen täydellisyyttä tekemästään. Pietari I: n ja P.I. Shuvalovin, ”Poltavan taistelu”, kuuluisat muotokuvat, useista muista tutkijoiden säilyttävistä tai mainitsemasta esityksistä tutuista teoksista on nimetty täällä: “Apostoli Pietari” (1761), St., St. Aleksanteri Nevski (1757-1758), Katariina II :n rintakuva (1763), suurruhtinas Pjotr Fedorovitšin (1758-1759) muotokuva, suurherttuatar Elisabet Petrovnan (1758-1760), kreivi M. I. Vorontsovin muotokuva (1765); mutta Jacob Shtelin mainitsee useita M. V. Lomonosovin ja hänen työpajansa teoksia, joita ei mainita missään muussa lähteessä: muotokuva suurherttua Pavel Petrovitšista, kaksi maisemaa (1765-1766), muotokuva kreivi G. G. Orlovista (1764), St. . Peter (P.-P. Rubensin maalauksesta) [132] .

Yhteenvetona tämän viimeisen osan M. V. Lomonosovin työstä, joka täydentää hänen palvelustaan sekä tieteelle että taiteelle, N. N. Kachalov toteaa tärkeimmät tulokset tällaisilla sanoilla [64] :

Aidosti tieteellinen kokeellisen tutkimuksen menetelmä on kehitetty ja otettu laboratoriokäytäntöön, jos koeolosuhteet ovat tiukat, havaitut ilmiöt otetaan tarkasti huomioon, näytteitä järjestelmällisesti säilytetään ja laboratoriopäiväkirjaa pidetään yllä.

Ensimmäinen tiukasti tieteellinen pääomatutkimus eri mineraalivärien vaikutuksesta lasiin tehtiin ja luotiin metodologia, jolla tutkitaan lasin koostumuksen vaikutusta sen ominaisuuksiin.

Koska tuolloin tunnettuja mineraaliväriaineita on erittäin rajoitettu, lukuisten värillisten lasien formulointi kehitettiin käyttämällä edistyneimpiä kemiallisten laboratoriokokeiden menetelmiä.

Mosaiikkismaltien rikkain paletti on kehitetty.

Tekniikan käyttöönotto värillisen lasin sulamiseksi ja tuotanto suoritettiin, minkä seurauksena kotimaan lasitehtaat alkoivat tuottaa eri värillisiä taidetuotteita.

Rakennettiin laitteistoltaan ja työmenetelmiltään edistynyt lasitehdas, joka on suunniteltu valmistamaan erilaisia taiteellisia tuotteita värillisestä lasista Lomonosovin kehittämän tekniikan mukaisesti.

Suhteet synodiin

Vuonna 1743 M. V. Lomonosov kirjoitti "Aamumeditaatio Jumalan Majesteetista", joka sisälsi hypoteeseja auringon prosesseista, jotka saivat tieteellisen vahvistuksen vasta 1800-luvun puolivälissä, ja " Iltameditaatio Jumalan Majesteetista". Suuri pohjoisvalot ", joka julkaistiin toistuvasti kirjoittajan elämän aikana; toinen odi on erityisen arvokas, kuten edellä mainittiin, revontulien luonteen tieteellisessä selityksessä (kauan ennen ja oikeammin B. Franklin ). MV Lomonosov puhuu luonnontieteilijän näkökulmasta, ei koskaan ja minnekään kiistä Jumalan olemassaoloa [34] .

Mutta vuoden 1756 lopulla - maaliskuun 1757 alussa hän kirjoitti antipapilaan "Hymn to the Parta", joka oli suunnattu obskurantismia vastaan - oletettavasti osoitettu yhdelle tietylle henkilölle - arkkipiispa Sylvester Kulyabkalle (M.V. Lomonosovin mukaan, kun hän ärsytti "yksi" näistä tyhjistä parrasta", "ja muut" puolustivat häntä). Tiedemiehen elämän aikana runoa ei julkaistu, se jaettiin luetteloissa; alkuperäisen olinpaikka on tuntematon [142] [143] . Vastauksena tähän satiiriin, jonka papit yleensä näkivät omalla kustannuksellaan [144] , synodi vaati 6. maaliskuuta 1757 kaikkein alistuvimmassa keisarinnalle osoitetussa raportissaan "tällaisten viettelevien ja loukkaavien herjausten hävittämistä ja julkista poltettiin, ja tästä eteenpäin oikaisemaan kielto, ja edellä mainittu Lomonosov asianmukaisesti lähettämään kehotukset ja korjaukset synodille. Oletukset skismatiikasta satiirin keskeisenä kohteena, huolimatta olemassa olevista epäsuorista syistä, on jo pitkään tunnustettu kestämättömiksi - tämän todistaa myös se tosiasia, että tämä satiiri vaikutti juuri korkeimpiin papistoihin (katso edellä). Synodin pyyntö jätettiin ilman seurauksia, ja raportti, "kuten aiemmat valitukset Lomonosovia vastaan, ei tuonut hänelle mitään vastuuta, ja muutamaa päivää myöhemmin ... hänet nimitettiin akateemisen toimiston neuvonantajaksi" [34] [ 143] [145] .

Jo synodin vetoomuksen jälkeen, hyödyntäen tilaisuutta satuttaa M. V. Lomonosovia, samassa yhteydessä papit epäilivät nuoruudessaan humanitaarista V. K.:ta ateismista [34] [143] [145] .

Tunnetaan myöhempi epigrammiruno samasta aiheesta, myös M. V. Lomonosovin ansioksi (alkuperäisen sijaintia ei tiedetä). ENSIMMÄINEN P. PEKARSKY [146] [147] [148]

Oi pelko! Voi luoja! ukkonen! Vetit housut

Jotka ovat Saatanan vyön alla.
Katsos, hän raivoaa [ja] vihainen,

Diravan punainen nenä, kaldealainen liesi, tupakointi

M. V. Lomonosovin monimutkaiset suhteet synodiin johtuivat tuolloin kehittyneiden tieteellisten ajatusten ja kirkon dogmien muodollisesta ristiriidasta - samasta tiedemiehen halusta, jota johdonmukaisesti ohjasi tieteellisen maailmankatsomuksen logiikka, vastustaa epäselvyyttä. Riittää, kun sanotaan, että synodi kielsi Pietarissa vuonna 1740 julkaistun B. B. de Fontenelin kirjan "Keskusteluja monista maailmoista", joka selitti Kopernikaanisen järjestelmän; A. paavin kirjan käännös, essee ihmisestä (1757), joka on samanlainen sisällöllä, pilaantui sensuurilla .

M. V. Lomonosov kirjoittaa teoksessaan The Phenomenon of Venus:

Jotkut kysyvät, jos meillä on planeetoilla asuvia ihmisiä, niin mitä uskoa he ovat? Saarnattiinko heille evankeliumia? Ovatko he kastetut Kristuksen uskoon? Simille annetaan vastaus kysymykseen. Mitä uskoa eteläisissä suurmaissa, joiden rantoja nykyaikana leimaavat melkein vain merenkulkijat, siellä asuvat asukkaat, samoin kuin muissa tuntemattomissa maissa, asukkaat, ihmiset ulkonäöltään, kielestä ja kaikesta käytöksestä ovat meiltä erinomaisia? Ja kuka saarnasi heille evankeliumia? Jos joku tahtoo tietää siitä tai käännyttää ja kastaa heidät, niin hän evankeliumin sanan mukaan ("älkää hankkiko kultaa, älkää hopeaa älkääkä kuparia vyöllänne, älkääkä pitoja matkalla, älkääkä kahta viittaa , ei saappaita, ei sauvaa”). Ja heti kun hän viimeistelee saarnansa, sen jälkeen antoi hänen mennä Venukseen siihen. Kunpa hänen työnsä ei olisi ollut turhaa. Ehkä siellä olevat ihmiset eivät tehneet syntiä Aadamissa, ja siitä kaikki seuraukset eivät ole välttämättömiä. "On monia tapoja pelastua. Taivaassa on monia asuinpaikkoja." Kaiken tämän kanssa kristitty usko on muuttumaton. Sitä ei voida vastustaa Jumalan luomista, Jumalan luominen on alempi, paitsi niille, jotka eivät sukella Jumalan luomuksia.

Heliosentrinen mallin ja asuttujen maailmojen moninaisuutta koskevien oletusten vakaana kannattajana M. V. Lomonosov näki jälkimmäisen epäsuoran vahvistuksen perustamansa Venuksen lähellä olevan ilmakehän läsnä ollessa. Tutkija herättää "lisäyksensä" "Venuksen ilmiöön". Vertailemalla lainauksia Pyhästä Raamatusta ja ortodoksisista teologeista, hän osoittaa eron uskonnon ja tieteen tehtävien välillä - niillä ei ole mitään syytä vastustaa toisiaan. Hän kirjoittaa erittäin vakuuttavia säkeitä "Addendumiin" "Kaksi tähtitieteilijää tapahtui yhdessä juhlissa...", kuitenkin sallien joitain vapauksia: Tyko Brahen olisi pitänyt olla Ptolemaioksen paikalla - "Toinen, että aurinko johtaa kaikkia Planeetat sen kanssa ... ” - Tämä hänen järjestelmä, ei Ptolemaiosta [78] [79] .

M. V. Lomonosov puhuu epäjohdonmukaisuuksista joidenkin kirkon tapojen ymmärtämisen epäjohdonmukaisuuksista paastoamisen ja, Niinpä kirkon lomat eivät millään tavoin ole ristiriidassa kohtuullisten ortodoksisten pastorien ja kirkon isien mielipiteitä tässä asiassa (esimerkiksi kohtuutonta keskustelua, dogmatismia ja kirjallisuutta tiettyjen riittojen suorittamisessa jne.) [150] [151] .

Suorituskyvyn arviointi

Yhteenvetona toimintansa tuloksista noin toukokuussa 1764 M. V. Lomonosov valitsee kaikesta työstään sen, mikä hänestä näyttää tärkeimmältä. Tämän analyysin tuloksena oli kuvaus yhdeksästä "löydöstä", joista neljä (1-3, 6) liittyy hänen korpuskulaariteoriaansa ja kehon muodostavien hiukkasten pyörimisliikkeen hypoteesiin perustuvaan tutkimukseen (3 - fysikaalinen kemia, ratkaisuteoria), loput ovat mineralogiaa ja geologiaa (4), sähköilmiöiden tutkimusta (5) ja gravimetriaa (7-9) [34] [152] [153] .

Yleiskatsaus tärkeimmistä löydöistä, joita Mihailo Lomonosov yritti rikastuttaa luonnontieteitä

Yleiskatsaus tärkeimmistä löytöistä, joiden kanssa Mikhailo Lomonosov, osavaltion neuvonantaja E.I., yritti rikastuttaa luonnontieteiden kanssa. sisään. koko Venäjästä, Pietarin tiedeakatemian täysjäsen ja varsinainen kemian professori, sinne perustetun Taideakatemian kunniajäsen sekä Tukholman kuninkaallinen akatemia ja Bolognan instituutti.

yksi.

The New Commentaries of the St. Petersburg Academy, Volume I, julkaisi Reflections on the Cause of Heat and Cold, jossa todistetaan, että lämmön voima ja sen erilaiset jännitteet tulevat kehon oman aineen sisäisestä pyörimisliikkeestä, joka on kiihtynyt v. Eri tapoja, ja kylmä selitetään hiukkasten hidas kiertäminen. Kaiken tämän a priori ja a posteriori todistamisen jälkeen päivänvalolle altistuu selkeä ymmärrys ja geometrinen tieto tästä luonnon perustavanlaatuisesta ilmiöstä, joka muodostaa muiden ilmiöiden olemuksen, ja epämääräiset olettamukset jostain vaeltavasta, laittomasti vaeltavasta lämpöaineesta eliminoidaan. .

Väitöskirja ilman kimmoisuuden syystä johtaa perustellumpaan luonnontieteeseen pyrkivän kimmoisuuden syyn mekaaniseen selittämiseen, sulkeen pois oletuksen, että syy on elastisissa hiukkasissa, mutta joka on johdonmukainen kaikissa johtopäätöksissään teoriamme kanssa. lämpöä.

Kemiallisiin kokeisiin ja fysikaalisiin periaatteisiin perustuva ratkaisuteoria on ensimmäinen esimerkki ja malli todellisen fysikaalisen kemian perustalle, varsinkin kun ilmiöt selitetään mekaniikan kiinteiden lakien mukaan, ei vetovoiman nestepohjalta.

neljä.

Fyysisessä tasavallassa ei ollut selkeää käsitystä luonnon ilmiöistä mineraalivaltakunnassa, maan suolistossa. Metallurgit, kun heidän täytyi kääntyä muille tiedon aloille, eivät menneet käytännön kemiaa pidemmälle ja yleensä rajoittuivat viittaamaan piilotettuihin ominaisuuksiin, kunnes edellä mainittu fysiikalla ja geometrialla aseistettu professori Lomonosov väitteli väitöskirjassaan Metallien keveydestä. (Uusia kommentteja, vol. I) ja Sana metallien syntymisestä maan tärinästä, joka lausuttiin julkisessa kokouksessa ... vuotta, eivät osoittaneet, kuinka pitkälle tällä tavalla voi mennä paljastamisessa ja perusteellisessa selityksessä maanalaisia salaisuuksia.

Hänen selvityksessään ilmakehän sähköilmiöistä annetaan hänen löytämänsä, selittämän ja todistaman ylemmän ilmakehän laskeutumisen perusteella varsin hyväksyttäviä (jos niitä ei halua kutsua epäilemättömiksi) selityksiä. äkillisille kylmyille, salamavoimille, revontuleille, mahtavien komeettojen pyrstöille jne. Näistä syistä revontulien syy selvisi viime talven kokeilla ja havainnoilla, joista keskustellaan jäljempänä.

Saarna valon ja värien alkuperästä, joka pidettiin Akatemian ... vuoden julkisessa kokouksessa, osoittaa, kuinka lujasti ja oikein verrattomat miehet Cartesius ja Mariotte perustivat valon ja värien määrän teorian. Myös tässä ehdotetaan uutta elementaarista järjestelmää ja esitellään uusi tähän asti tuntematon primääristen elementtien ominaisuus, jota kutsutaan nimellä "valaistus"; väitetään, että se on syynä hyvin moniin luonnonilmiöihin, jotka johtuvat pienimmistä verisoluista. Kirjoittaja vahvistaa tämän pian ja erittäin perusteellisesti uusilla todisteilla.

Diskurssissa merireitin tarkemmasta tarkkuudesta [154] , lue Akatemian ... vuoden julkisessa kokoelmassa, §... kuvataan sentroskooppinen heiluri ja lopussa näyte tietueista, jotka osoittavat sen värähtelyt lisätään. Tähän päivään yli viiden vuoden ajan tehdyt havainnot ovat varmasti osoittaneet painopisteen muutoksen, koska viimeksi mainitut ovat 1) jaksoittaisia, 2) vastaavat suunnilleen kuun liikkeitä, 3) mihin aikaan vuodesta tahansa, missä tahansa tilassa. ilmakehästä, lämmitetyllä ja lämmittämättömällä uunilla, puoleenpäivään saakka ja sen jälkeen antavat aina samat jaksot havainnoissa.

kahdeksan.

Tässä työssä §:ssä on kuvattu umpipainemittari tai halutessasi Amontonsin ilmalämpömittari. Tässä instrumentissa on havaittavissa jotain outoa, nimittäin se, että elohopean korkeuden muutokset (vaikka astian tavallinen aukko on tiiviisti suljettu ja ilmakehän muuttuvan painovoiman vaikutus on täysin poissuljettu) ovat suurimmaksi osaksi samaa mieltä muutoksen kanssa. tavallisessa barometrissa, joka todistaa erittäin selvästi tavallisen barometrin korkeuden muutoksen, ei vain erilaisista ilmanpaineista. Tämä ei riipu lämpötilaerosta ja siitä johtuvasta astian sisältämän ilman elastisuuden muutoksesta, koska astian lähellä tai jopa sisällä oleva lämpömittari näyttää jotain muuta. Kuka tahansa voi tehdä tämän kokeen juottamalla tiukasti barometrin avoimen jalan. Tämän ilmiön syyllä on suuri merkitys meteorologisissa asioissa.

Siitä tosiasiasta, että sentroskooppisen heilurin lukemien ja sen keskuksen, johon painavat kappaleet ovat yleensä muodostuneet, muutokset kiistattomalla tavalla, seuraa välttämättä, että kappaleiden painovoima ei ole vakio. Tämän selvittämiseksi kirjoittaja on huolehtinut isoissa kelloissa käytetyn elastisen teräskierrejousen sisältävästä koneesta; kun kaikki kitka on poistettu, se tuntuu ja näyttää selvästi asteikolla 1/10 grain kasvun 26 unssin kuormalla [76] [155] .

A. S. Pushkin luonnehtii Lomonosovin toimintaa seuraavasti:

Lomonosov omaksui kaikki koulutusalat. Tieteen jano oli tämän intohimoisen sielun vahvin intohimo. Historioitsija, retoriko, mekaanikko, kemisti, mineralogi, taiteilija ja runoilija, hän koki kaiken ja tunkeutui kaikkeen: hän oli ensimmäinen, joka syventyi isänmaan historiaan, hyväksyi sen julkisen kielen säännöt, antoi klassisen kaunopuheisuuden lakeja ja malleja, onneton Richmann ennakoi Franklinin löytämisen, perustaa tehtaan, hän rakentaa itse kolossin, antaa taiteellisia mosaiikkiteoksia ja lopulta paljastaa meille runollisen kielemme todelliset lähteet [105]

A. S. Pushkin sanoi myös Lomonosovista:

Lomonosovin perinnön tutkiminen ja popularisointi

M. V. Lomonosovin elämäkertaa yritettiin tutkia jo vuonna 1768. Akateemikot I. I. Lepekhin ja N. Ya. Ozeretskovsky vuosina 1768–1772 mukaan lukien tutkivat Lomonosovin kotimaata (Ozeretskovskin muistiinpanot Dvinan maasta, Kholmogory) sekä tiedemiehen elämäkertaa, he oppivat hänen perheestään ja lapsuudenvuosistaan.

Sitten toinen pääaine P. I. Chelishchev vieraili Kurostrovissa vuonna 1791 ja kirjoitti muistiin Dvinyan Varfolomeevin ja naapureiden muistot Lomonosovin nuoruudesta pienessä kotimaassaan ja pystytti jopa ensimmäisen puisen muistomerkin tiedemiehelle (jolla ei ole enää varoja). 1860-1870-luvulta 1900-luvun alkuun saakka tutkijoiden kiinnostus perintöä, Venäjän kulttuurin tärkeintä panosta, M. V. Lomonosovia kohtaan kasvoi, ja hänen luonnontieteellisiä teoksiaan analysoitiin. P. S. Bilyarskyn , A. A. Kunikin , A. S. Budilovichin , P. P. Pekarskyn ja V. I. Lamanskyn teokset merkitsivät alkua Lomonosovin perinnön tutkimuksen muuttamiselle tieteenalaksi.

M. V. Lomonosovin akateemista elämäkertaa koskevassa työssä käytettiin A. A. Kunikin keräämiä materiaaleja. Niiden pohjalta julkaistiin myös aineistokokoelma 1700-luvun keisarillisen tiedeakatemian historiaa varten (1865), joka on omistettu V. K. Trediakovskyn ja M. V. Lomonosovin elämälle ja kirjalliselle työlle.

Vuonna 1865 julkaistiin D. M. Perevoštšikovin kirja "Lomonosovin teokset fysiikasta ja fysikaalisesta maantieteestä". Matemaatikko ja tähtitieteilijä D. M. Perevoštšikov oli yksi ensimmäisistä, joka teki systemaattista tutkimusta ja popularisoi Lomonosovin tieteellistä perintöä. Myöhemmin A. S. Budilovich julkaisi teokset "Lomonosovin tieteellisestä toiminnasta luonnontieteissä ja filologiassa" (1869), "Lomonosov kirjailijana. Materiaalien kokoelma Lomonosovin kirjoittajan toiminnan huomioon ottamiseksi "(1871).

Paljon työtä M. V. Lomonosovin teosten luonnontieteellisen rungon tutkimiseksi teki B. N. Menshutkin , joka toimintansa tuloksena antoi mahdollisuuden saada käsityksen molemmista harvinaisissa julkaisuista. painoksia ja M. V. Lomonosovin teoksia, joita ei ole julkaistu ollenkaan, koska ne on löydetty, käännetty latinan kielestä ja julkaistu tutkijan laboratoriolehtiä, käsikirjoituksia ja tutkimusohjelmia. Koska Menshutkin on itse kemisti ja tieteen historioitsija, hän antoi ammattimaisen arvion M. V. Lomonosovin panoksesta ainemassan säilyttämistä koskevien ideoiden kehittämiseen. Hän julkaisi monografiat Lomonosov fyysisenä kemistinä (1904) ja Ensimmäinen venäläinen tiedemies (1915), kokoelmat Lomonosovin käsikirjoitukset Neuvostoliiton tiedeakatemiassa (1937) ja M. V. Lomonosovin fysiikan ja kemian teokset (1936). B. N. Menshutkin toimitti M. V. Lomonosovin kerättyjä teoksia, jotka suoritettiin vuosina 1891-1948. Nämä teokset olivat tärkeä panos luonnontieteilijän roolin ymmärtämiseen, ei vain hänen tutkimuksensa pääsuunnilla, vaan myös tieteen metodologian näkökulmasta.

Ukrainan tiedeakatemian presidentti V. I. Vernadsky teki paljon ymmärtääkseen M. V. Lomonosovin toimintaa ja arvioidakseen sitä oikein , jonka nimi venäläisten luonnontieteilijöiden joukossa on oikeutetusti rinnakkain ensimmäisen venäläisen tiedemiehen ("1900-luvun Lomonosov") kanssa. ), V. I. Vernadsky johti kulttuuriperintötutkimuskomiteaa ensimmäisen laboratorionsa 150-vuotisjuhlan aattona.

Termi "Lomonosovovedenie" vahvistettiin tieteessä. M. V. Lomonosovin akateemisen museon johtaja E. P. Karpeev määrittelee Lomonosovin opinnot seuraavasti:

... tutkia Lomonosovin elämäkertaa, tieteellistä perintöä ja panosta tieteeseen ja kulttuuriseen prosessiin ... Lomonosov oli aikansa monimutkaisin ilmiö, joka yhdisti kansanjuuret, uskonnollisuuden, monarkkiset tunteet, luonnontieteellisen rationalismin, valistuksen ja monet muut . jne., siksi Lomonosovin tutkimuksissa ilmaistiin sen alusta lähtien monipuolisimmat, joskus vastakkaiset arviot hänen elämästään ja työstään. "Lomonosovin" alkua voidaan pitää aikalaisten arvioina, jotka ilmestyivät välittömästi L.:n kuoleman jälkeen [156] .

Pohjoisessa (arktisessa) liittovaltion yliopistossa , joka sijaitsee Arkangelin kaupungissa , on "Lomonosovedenie" tieteenaloja useilla erikoisaloilla. .

Vuonna 1992 Arkangeliin perustettiin Interregional Lomonosov -säätiö, jonka yksi päätehtävistä on koulutustoiminta . Rahaston organisoinnin perusideana on jatkaa M. V. Lomonosovin epäitsekästä toimintaa, jonka tavoitteena on elvyttää Venäjän pohjoisen tieteen, kulttuurin ja koulutuksen parhaat perinteet [157] . Säätiön aloitteesta valmistellaan viisiosaista Pomor Encyclopediaa, vuonna 2006 Arkangelissa järjestettiin Lomonosov-talon tiede- ja kulttuurikeskus, M. V. Lomonosovin mukaan nimetty kilpailu Arkangelin alueen ympäristönsuojeluongelmien tutkimus- ja toteutustöistä. luotiin.

M. V. Lomonosov taiteilijoiden esittämänä

Akateemikko P. L. Kapitsa kirjoittaa: ”Hyvä muotokuva Lomonosovista ei ole tullut meille. Yleensä jäljennettävät muotokuvat ja kaiverrukset on tehty postuumisti ja ovat kopioita samasta alkuperäisestä, jonka on maalannut tuntematon ja huonosti lahjakas taiteilija. Vain Lomonosovin henkilökohtaisesti tunteneen Šubinin rintakuva antaa meille hänen elävän ja hengellistyneen kuvansa” [158] .

Totuus ja legendat M. V. Lomonosovista

M. V. Lomonosov oli luonteeltaan riippuvuutta aiheuttava, joskus - kiihkeä; varsin arvovaltaiset lähteet viittaavat esimerkkeihin hänen hillittömyydestään suhteessa tasa-arvoisiin, "röyhkeydestä" ja "epäkunnioittavasta toiminnasta" [13] . Hänen Saksassa oleskelunsa historia on säilyttänyt todisteita hänen elämänsä "häiriöstä" siellä. Hänen Pietarin aikansa skandaaliset jaksot ovat jo tiedossa ... "... Tarttui päähän, johon peruukit ripustetaan, ja alkoi lyödä kaikkia ja käski palvelijansa hakkaamaan kaikki kuoliaaksi ... "- julistaa hänen "uhrinsa" , kaunistaen hänen tarinaansa sydäntäsärkevillä yksityiskohdilla tästä "yhteisöllisestä" yhteenotosta "pahoinpitelyn" ja "puolittain kuoliaaksi hakkaamisen" kanssa, joka muuttui M. V. Lomonosoville tutkimukseksi ja lyhyeksi johtopäätökseksi ... Ei vain anekdootteja, vaan myös todistuksia on säilynyt tästä kaikesta. Mutta kuten sanotaan, "mikä on sallittua Jupiterille..." [13] .

Tuomioissaan ja arvioinneissaan hän on suora - hän ei turvaudu eufemismiin ja "tasoittaviin kulmiin", kun hän kirjoittaa pahantahtoistensa juonitteluista ja rivoista vihjailuista: "... Taubertin huonekoira - Rumovsky . Taubert , heti kun hän näkee koiran kadulla, joka haukkuu minulle, hän on heti valmis ripustamaan tämän pedon kaulaansa ja suudella häntä hännän alle. Ja hän tekee tämän, kunnes hänen haukkumisen tarve on ohi; sitten hän heittää hänet mudaan ja asettaa muut koirat hänen päälleen ”(kirje L. Eulerille; 21. helmikuuta 1765) [13] .

Ominaisuus [159] Fyysiset ominaisuudet: erinomainen voima ja lähes urheilullinen voima. Esimerkiksi taistelu kolmea merimiestä vastaan hyökkäsi, jotka hän voitti ja riisui vaatteensa. Myrskyinen - tavallisten ihmisten elämäntapa. Henkiset ominaisuudet: tiedonahne, tutkija, pyrkivä löytämään uusia asioita. Moraaliset ominaisuudet: röyhkeä, alaistensa kanssa ja kotimainen tiukka. Pyrkimys erinomaisuuteen, halveksuminen tasavertaisia kohtaan.

Tässä on jakso rosvoista toisessa esityksessä [160] :

Kerran kauniina syysiltana hän meni yksin kävelylle merelle Vasiljevski-saaren Bolšoi prospektia pitkin . Paluumatkalla, kun oli jo hämärtynyt ja hän kulki metsän läpi leikattua katua pitkin, kolme merimiestä hyppäsi yhtäkkiä pensaista ja hyökkäsi hänen kimppuunsa. Ei sielua näkynyt. Hän puolusti itseään näitä kolmea rosvoa vastaan mitä suurimmalla rohkeudella: hän löi yhtä heistä, niin että hän ei vain päässyt ylös, vaan ei edes tullut järkiinsä pitkään aikaan; toinen sai niin iskun kasvoihin, että hän, veren peitossa, juoksi kaikin voimin pensaisiin; ja kolmas hänen ei ollut enää vaikea voittaa; hän kaatoi hänet (sillä välin ensimmäinen heräsi, pakeni metsään) ja piti häntä jalkojensa alla, uhkasi tappavansa hänet välittömästi, jos hän ei paljasta hänelle kahden muun rosvojan nimiä ja mitä he halusivat. tehdä hänen kanssaan. Tämä myönsi, että he halusivat vain ryöstää hänet ja päästivät sitten hänet menemään. "Ah, roistot", huusi Lomonosov, joten minä ryöstelen teidät! Ja varkaan täytyi välittömästi riisua takkinsa, kangastakkinsa ja housunsa ja sitoa ne kaikki solmuun omalla vyöllään. Täällä Lomonosov löi vielä puolialastonta merimiestä jalkoihin, niin että hän kaatui ja tuskin pystyi liikkumaan, ja hän itse, laittanut nippun hartioilleen, meni kotiin palkintojensa kanssa, kuten valloitetun saaliin kanssa ...

Vuonna 1748 Lomonosov kirjoitti oodin keisarinna Elizabeth Petrovnan valtaistuimelle liittymisen seuraavan vuosipäivän kunniaksi, josta hänelle myönnettiin kaksi tuhatta ruplaa. Koska vuonna 1748 ei vielä ollut paperirahaa, kultaa ei käytännössä ollut liikkeessä ja hopeaa ei ollut tarpeeksi, M. V. Lomonosov sai 2000 ruplan bonuksen vain kuparikolikoissa ja joutui tuomaan sen useilla kärryillä, koska se painoi 3,2 tonnia [161] .

M. V. Lomonosovin osoitteet Pietarissa

1. tammikuuta - 23. maaliskuuta 1736 - Tsaarin Praskovya Feodorovnan entinen palatsi (ei säilynyt).
23. maaliskuuta - 8. syyskuuta 1736 - Novgorodin seitsemän luostarin piha Vasiljevskin saaren 1. rivillä " Bolšaja Nevkasta vasemmalla puolella" - Universitetskaja pengerrys , Vasiljevski saaren 1. ja 2. rivin välissä (ei säilynyt).
8. kesäkuuta 1741 - 9. syyskuuta 1757 - Bonov-talo - Vasiljevski-saaren 2. rivi - Vasiljevski-saaren Srednyn ja Malyn näkymien välillä (ei säilynyt) [162]
9. syyskuuta 1757 - 4. huhtikuuta 1765 - M. V. Lomonosovin kartano Moikalla - Bolšaja Morskaja , 61 (ehdollisesti; Bolšaja Morskaja- ja Pochtovaja- kaduilla), lähellä Yaguzhinsky-tavernaa - rakennettiin uudelleen, paikka julistettiin suojelluksi vyöhykkeeksi [ 163]
1. tammikuuta - 8. kesäkuuta 1736; 8. kesäkuuta 1746 - 4. huhtikuuta 1765 - Pietarin tiedeakatemia - Universitetskaja pengerrys, 1 (ei säilynyt); Universitetskaya pengerrys, 3 (säilötty).
29. tammikuuta - 1. maaliskuuta 1762 - Pietarin keisarillinen posliinitehdas, Shlisselburgsky tract - Prospect Obukhovskaya Oborony , 151 (rakennus rakennettiin uudelleen) [164] .

Monumentit

Venäjällä

Arkangelissa _
Krasnodarissa _
Lomonosovissa _
Rostov - on-Donissa
Pietarissa _

Sparrow Hillsillä
Lomonosovin muistomerkki Sparrow Hillsillä (lähellä)
Mokhovaya -kadulla

Monuments of Federal significance

Liittovaltion merkitykselliset arkkitehtoniset muistomerkit

M. V. Lomonosovin kuolinpesä Moika - Bolshaya Morskaya -kadulla 61 - Kulttuuriperintökohde nro 7810071000 // Wikigida Cultural Heritage Registry.

Veliki Novgorodissa , " Venäjän 1000-vuotispäivä" -monumentilla , Venäjän historian (vuodesta 1862) 129 merkittävimmän persoonallisuuden joukossa on M. V. Lomonosovin hahmo.

Venäjän ulkopuolella

Muistomerkki yliopiston kampuksen alueella Marburgissa ( Saksa ). Asennettu vuonna 2012. Pronssi, 2 metriä korkea, kuvaa nuorta tiedemiestä, kädessään Moskovan valtionyliopiston päärakennuksen pienennetty kopio. Kuvanveistäjä - Andrei Orlov [165] .
Saksilaisen Freibergin historiallisessa keskustassa yksi pieni neliö kantaa Lomonosovin nimeä, siihen on asennettu rintakuva, ja Lomonosovin talo, jossa on museoosa, avattiin professori Henkelin työpajan paikalle. Fischerstrasse, 39/41) [166] .

Kharkovissa , Ukrainassa _
Gorna Oryahovitsassa , Bulgariassa
Kostyukovkassa , Valko - Venäjällä , Gomelin alueella ; asennettu Lomonosov-kadulle

Muisti

M. V. Lomonosovin nimi annettiin teollisuus-, tiede- ja koulutuslaitoksille

Oppilaitokset ja tiedelaitokset

Lomonosov Moskovan valtionyliopisto (MSU nimetty M.V. Lomonosovin mukaan)
Moskovan mekaniikka ja sähkötekninen instituutti, joka on nimetty V.I. M. V. Lomonosov (Lomonosov-instituutti)
Neuvostoliiton tiedeakatemian Lomonosov Geokemian, Minerologian ja Petrografian instituutti Moskovassa
M. V. Lomonosovin mukaan nimetty pohjoinen (arktinen) liittovaltion yliopisto
Odessan elintarviketeollisuuden teknologinen instituutti nimetty M. V. Lomonosovin mukaan
Lomonosov Moskovan osavaltion hienokemiallisten teknologioiden yliopisto (MITHT nimetty M. V. Lomonosovin mukaan) [167]
Useita kouluja Venäjällä ja Kazakstanissa

Teollisuuden, liikenteen ja energian laitokset

Lomonosovin posliinitehdas
Domodedovon lentoasema nimettiin M. V. Lomonosovin mukaan.
"Akademik Lomonosov" - ensimmäinen kelluva ydinvoimala (FNPP)
Mihail Lomonosovin nimeä kantoi Latvian varustamon kylmälaiva .

Nimetty...

Lomonosovin kunniaksi nimettiin:

Lomonosov on kaupunki Pietarissa
Lukuisia katuja, useita kyliä ja alueita.
Avaruusobjektit: ( kraatteri Kuussa , kraatteri Marsissa ja asteroidi "(1379) Lomonosowa", jonka löysi G. I. Neuimin )
Lomonosovin harju , Lomonosovin niemimaa ja Lomonosovin virtaus .
Mineraali lomonosoviitti [168] .

Lomonosovin nimet palkinnot ja palkinnot

Lomonosov Big Gold -mitali on Venäjän tiedeakatemian korkein palkinto.
Moskovan valtionyliopiston M. V. Lomonosov -palkinnot .
Lomonosovin ritarikunta - perusti vuonna 2000 koko Venäjän julkinen järjestö " Turvallisuus-, puolustus- ja lainvalvontaakatemia ", joka on julkinen tiedemiesyhdistys tutkimaan ja yleistämään maailman ja kotimaisen tieteen saavutuksia, edistämään tieteen kehitystä. , tekninen, sosioekonominen kehitys ja sen käytännön käyttö saavutukset turvallisuuden, puolustuksen ja lain ja järjestyksen edistämiseksi Venäjällä. [169] , [170]
Arkangelin alueen hallituksen M.V. Lomonosovin nimet palkinnot, g.o. Arkangeli ja Lomonosov-säätiö (perustettu vuonna 1998, palkittu neljässä ehdokkaassa) [171]
Arkangelin alueen hallituksen ja Severodvinskin kaupungin M. V. Lomonosovin nimetyt palkinnot [172]

Palkittu aiemmin

Lomonosov-palkinto - perustettiin vuonna 1865 ja sen on myöntänyt Venäjän keisarillinen tiedeakatemia vuosina 1867-1917.

Filateliassa

Numismatiikassa

Venäjän juhlarahoja
1992 , ensimmäinen Venäjän federaation keskuspankin juhlaraha , jonka nimellisarvo on 100 ruplaa. Kulta
2005 , 3 ruplaa, hopea. 250 vuotta Moskovan valtionyliopiston perustamisesta
2011 , 2 ruplaa, hopea. Syntymän 300-vuotispäivänä
Vuoden 2015 juhlaraha 10 ruplaa

Lisäksi 19. marraskuuta 1986, M. V. Lomonosovin syntymän 275-vuotispäivänä, Neuvostoliiton valtionpankki laski liikkeeseen kupari-nikkeli-seoksesta muistorahan, jonka nimellisarvo oli 1 rupla.

Elokuvissa

Kalastajan poika (1928) - Aleksanteri Ivanovskin elokuva. Näyttelijät: Nikolai Simonov.
Mihailo Lomonosov (elokuva, 1955) - Alexander Ivanovin elokuva . Roolissa - Boris Livanov .
" Isänmaan savu " (1980) - Yaropolk Lapshinin elokuva . Roolissa - Mikhail Zimin .
Mihailo Lomonosov (elokuva, 1986) - Aleksanteri Proshkinin elokuva . Roolissa - Viktor Stepanov ja Igor Volkov .
"Mihail Lomonosov" - dokumenttielokuva, TRK "Civilization" , 2004 (kirjoittaja - Lev Nikolaev , ohjaaja - Viktor Juštšenko, kameramies - Viktor Durandin). [173]
" Hienoa ". Roolissa - Dmitri Bykovsky-Romashov .
" Katariina ". Roolissa - Pavel Vorozhtsov .

Katso myös

Mihail Lomonosov

Muistiinpanot

↑ Paperi, kaiverrus leikkurilla. E. Fessar ja K. A. Wortman. 1757 Kustantajalta: Lomonosov M.V. Kokoelma erilaisia säkeis- ja proosateoksia, herra kollegiaalineuvoston jäsen ja professori Mihail Lomonosov / 2. painos lisäyksineen. - Moskova, 1757. - T. 1.
↑ 1 2 3 4 5 Lomonosov, Mikhail Vasilyevich // Venäjän biografinen sanakirja / toim. N. D. Chechulin , M. G. Kurdyumov - Pietari. : 1914. - T. 10. - S. 593-628.
↑ 1 2 Jotkut lähteet antavat syntymäpaikan - Denisovkan kylän, esimerkiksi samassa N. A. Lyubimovin kirjassa sanotaan: "Seitsemänkymmentä mailia Arkangelista, Kholmogorin näkökulmasta, Kurostrovskaya volostissa, kylässä Denisovskaja, myös Swamp”; A. A. Morozovin mukaan "...syntyi Mishaninskajan kylässä - 1700-luvun puolivälissä se sulautui Denisovkan kylään, jota alettiin virheellisesti pitää hänen kotimaahansa" - Morozov A. A. Lomonosovin kotimaa. Arkangeli: Luoteis-kirjan kustantaja . 1975.
↑ http://www.st-petersburg-essentialguide.com/bridges-in-saint-petersburg.html
↑ http://www.nndb.com/people/437/000042311/
↑ 1 2 Matemaattinen sukututkimus (englanti) - 1997.
↑ Useimmat lähteet ilmoittavat täsmälleen tämän päivämäärän, mutta joitakin eroja on jopa tiedemiehen syntymävuoden suhteen; luultavasti yksi syy tähän oli Jakob Stelinin tekemä virhe, joka kirjoitti, että "seitsemännentoista vuonna hän lähti salaa isänsä talosta, seuraten kalansaattuetta, ... tavoitti hänet seuraavana päivänä, 80 mailia hänen kylänsä”, tästä epätarkkuudesta M. V. Lomonosovin aikakaudella viittaa myös Nikolai Alekseevich Lyubimov työssään; antaa seuraavan selityksen viitaten akateemikko N. Ya. Ozeretskovskin tietoihin : "Mihail Vasilievitšin vuonna 1730 hänelle antaman passin viivästymisen vuoksi, joka ei ilmestynyt hetkeksi, hänet tuomittiin silloisen tilintarkastajan Lermantovin määräyksestä. näytetty karkuun, vankeuspalkan vuoksi ja poissuljettu (tämä seuraa, että Lomonosov lähti kotimaastaan kahdeskymmenes, eikä seitsemäntenätoista vuonna, kuten Shtelin kirjoittaa. Tämä on myös Lomonosovin itsensä todistuksen mukaista) - Historioitsijoiden tuntemassa asiakirjassa sanotaan: "Mihailon syntyessä Arkangelin maakunnassa, Dvinan piirissä, Kurostrovskajan palatsikylän talonpojan Vasili Dorofejevin poika, ja että hänen isänsä on edelleen löydetty tuosta kylästä ja vangittu. palkka ... Moskova, josta hänelle annettiin passi (jonka hän menetti huolimattomuutensa vuoksi) Kholmogory voivodikunnan toimistolta silloisen voivodi Grigori Vorobjovin käsistä, ja sillä passilla hän tuli Moskovaan "(" Todistus sen alkuperä, annettu kuulustelussa Moskovan liittokanslerin synodaalitoimistossa, 4. syyskuuta 1734 - TsGDA, f. Moskovan synodaalitoimisto, nro 245, ll. 16-17). A. I. Andreev päättelee historiallisten tietojen, mukaan lukien Lomonosovin itsensä todistukset , perusteella, että Lomonosov syntyi ajanjaksolla maaliskuusta 4. syyskuuta 1711 2012 Wayback Machinessa // Lomonosov, Artikkelien ja materiaalien kokoelma, osa 3 M.-L.: 1951, s. 364-369).
↑ Pogodin S. A. Lomonosov ja 1700-luvun kemia. // Luonnontieteiden ja tekniikan kysymyksiä, 1962, numero 12.
↑ Volkov V.V., Vonsky E.V., Kuznetsova G.I. Maailman erinomaiset kemistit. - M .: "Higher School", 1991. - ISBN 5-06-001568-8 .
↑ L. Euler puhuu myös tästä - katso kohta "Fysikaalinen kemia".
↑ Figurovsky N. A. Essee kemian yleisestä historiasta. Muinaisista ajoista 1800-luvun alkuun. - M .: Nauka, 1969. - 455 s.[ selventää ]
↑ G. A. Ammon . Maritime -vuosipäivät. Moskova. Military Publishing House 1987 s. 78.
↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Materiaalia Lomonosovin elämäkertaan. Keräsi poikkeuksellinen akateemikko Bilyarsky. Pietari. Keisarillisen tiedeakatemian kirjapainossa. 1865[ määritä ] .
↑ Pietarin keisarillisen tiedeakatemian historia, Peter Pekarsky. Osa yksi. Keisarillisen tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osaston painos. Pietari. Keisarillisen tiedeakatemian painotalo. 1870.
↑ 1 2 3 Pietarin keisarillisen tiedeakatemian historia, Peter Pekarsky. Osa kaksi. Keisarillisen tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osaston painos. Pietari. Keisarillisen tiedeakatemian painotalo. 1873.
↑ 1 2 3 Belchikov Yu. A. M. V. Lomonosovin paikka venäjän kirjallisen kielen historiassa // Moskovan yliopiston tiedote. Sarja 19. Kielitiede ja kulttuurienvälinen viestintä. 2011. Nro 3. URL: https://cyberleninka.ru/article/n/mesto-mv-lomonosova-v-istorii-russkogo-literaturnogo-yazyka (käyttöpäivä: 02.10.2021) . Haettu 17. lokakuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 17. lokakuuta 2021. (määrätön)
↑ M. I. Sukhomlinov. Lomonosov on opiskelija Marburgin yliopistossa. Russian Bulletin, osa 31, nro 1, Pietari, 1861, s. 163
↑ erittäin hyvinovkin M. I. myöhäisen Mikhail Vasilyevich Lomonosovin elämä. M. V. Lomonosov hänen aikalaistensa muistelmissa ja ominaispiirteissä. - M.-L.: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1962
↑ 1 2 Marburg State Archives, Marburg Genealogical Book, osa 14, nro 20569
↑ Keisarinna Elizabeth I :n asetus
↑ Yu. Ya . Geologia ja kaivostieteet. M.: Scientific world, 2000. Tietoja S. 53:sta.
↑ B. Modzalevsky. Lomonosov on Ruotsin tiedeakatemian jäsen. (linkki ei saatavilla)
↑ M. V. Lomonosovin elämän ja työn kronikka - M. L.: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1961 . Haettu 3. lokakuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 16. marraskuuta 2010. (määrätön)
↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Lyubimov N. Lomonosovin elämä ja teokset. Osa yksi. Moskova. Yliopistopaino (Katkov and Co.), Strastnoy Boulevardilla. 1872[ selventää ]
↑ Vernadski. Lomonosov kokoelma. II. S. 144.
↑ Dmitri Semushin. Lomonosovin "pomorismi" on myytti. . IA REGNUM (14. huhtikuuta 2012). Haettu 21. tammikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2016. (Venäjän kieli)
↑ Lomonosov M. V. Täysi. coll. op. T. 10. M., L. 1957. T. 10. Nro 473. S. 322-323.
↑ Krestinin V.V. Proceedings. Luova elämäkerta. Bibliografia. Arkhangelsk, 2007. S. 26-27, 121, 127.
↑ Sibirtsev I. M. Elämäkerrallisiin tietoihin M. V. Lomonosovista (Hänen elämänsä kotona) // Lomonosovin kokoelma, 1711-1911. SPb., 1911. S. 29-65; Morozov A. A. Lomonosovin syntymäpaikka. Arkhangelsk, 1975. S. 231, 234-235.
↑ Svinin P. Lomonosovin jälkeläiset ja aikalaiset // Kirjasto lukemiseen. 1834. Vol. 2. Det. 1. S. 213.
↑ Lamanski V.I. Mihail Vasilyevich Lomonosov. Elämäkerrallinen sketsi. Ensimmäiset neljä lukua. SPb., 1863.
↑ 1 2 3 Lebebev E. N. Lomonosov. - M .: Nuori vartija. 1990. - Ihana ihmisten elämä. Ongelma. 705
↑ Lomonosov Mihail Vasilyevich Arkistokopio 23. toukokuuta 2013 Wayback Machinessa (downlink alkaen 21-01-2016 [2468 päivää])
↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 Mihail Vasilyevich Lomonosov. Valitut teokset 2 osana. - M .: Nauka, 1986.[ selventää ]
↑ Artemenko T. N. Muinaisen venäläisen kaunopuheisuuden perinteiden tutkimisesta M. V. Lomonosovin kirjallisessa työssä // Muinainen Venäjä. Keskiaikaisia kysymyksiä . 2001. nro 4(6). s. 82-92
↑ Lomonosovin aikomuksesta ottaa vastaan pappeus ja mennä I. K. Kirillovin kanssa Orenburgin tutkimusmatkalle 1734 - Sergei Aleksejevitš Belokurov - lue, lataa . Haettu 25. joulukuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 4. helmikuuta 2021. (määrätön)
↑ 1 2 3 Lomonosov - XXI vuosisadan opiskelijat . Haettu 30. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2019. (määrätön)
↑ Veryovkin M. I. Edesmenneen Mihail Vasiljevitš Lomonosovin elämä / Publ. ja huomata. G. E. Pavlova / M. V. Lomonosov aikalaisten muistelmissa ja ominaisuuksissa. — M.-L.: Kustantaja. Acad. Neuvostoliiton tieteet, 1962 . Haettu 25. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 11. helmikuuta 2010. (määrätön)
↑ Kronikka M. V. Lomonosovin elämästä ja työstä / toim. A. V. Topchiev, N. A. Figurovsky ja V. L. Chenakal. - M. - L .: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1961. - S. 31-34.
↑ Women of Lomonosov Arkistoitu 18. joulukuuta 2012 Wayback Machinessa .
↑ M. V. Lomonosovin henkilökohtainen kohtalo // T. S. Butorina Isänmaan eduksi ja kunniaksi / G. P. Dobrunova. - Arkangeli, 2003. - S. 174-185 . (Venäjän kieli)
↑ Veryovkin M. I. Edesmenneen Mihail Vasilievich Lomonosovin elämä / Publ. ja huomata. G. E. Pavlova // M. V. Lomonosov aikalaisten muistelmissa ja ominaisuuksissa. — M.-L.: Kustantaja. Acad. Neuvostoliiton tieteet, 1962. - S. 42-51 . Haettu 25. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 11. helmikuuta 2010. (määrätön)
↑ Matka Euroopan halki . Haettu 30. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 16. toukokuuta 2021. (määrätön)
↑ Venäjän tiedeakatemian arkiston Pietarin haara. F. 20. Op. 002. D. 6 Arkistoitu 29. tammikuuta 2019 Wayback Machinessa
↑ [https://web.archive.org/web/20191212200326/https://w.histrf.ru/articles/article/show/lomonosov_mikhail_vasilievich Arkistoitu 12. joulukuuta 2019 Wayback Machinessa Artikkeli Lomonosovista BDT :ssä ].
↑ Solovjov S. M. Venäjän historia muinaisista ajoista lähtien. Osa 22 // Solovjov S. M. Teoksia. - M .: Ajatus, 1963. - Kirja. XI. - S. 532.
↑ Lomonosov - Venäjän ensimmäinen kemian professori . Käyttöpäivä: 22. joulukuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2013. (määrätön)
↑ Ust-Ruditsa Arkistoitu 16. heinäkuuta 2009 Wayback Machinessa
↑ Ust-Ruditsaan vierailulla Lomonosoviin. Pietarin yliopisto, nro 10, 2008 (linkki ei ole käytettävissä) . Käyttöpäivä: 2. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 24. joulukuuta 2013. (määrätön)
↑ Bezborodov M.A.M.V. Lomonosov ja hänen työnsä silikaattien kemiasta ja tekniikasta. Neuvostoliiton tiedeakatemia Moskova-Leningrad. 1948. Luku 5. Tehdas Ust-Ruditsyssa. Arkistoitu 10. syyskuuta 2019 Wayback Machinessa
↑ Lomonosovin kirje I. I. Shuvaloville, päivätty 26. heinäkuuta 1753. . Haettu 7. helmikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 10. helmikuuta 2009. (määrätön)
↑ Venäjän tieteen Lomonosovin juuret Arkistokopio 4. maaliskuuta 2013 Wayback Machinessa
↑ Lomonosov M.V.:n hauta, jonka pystytti Vorontsov M.L. Kaiverrus 1784 . Haettu 2. tammikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 2. tammikuuta 2022. (määrätön)
↑ ”... Kansleri kreivi Vorontsov, kunnioittaen suuresti hänen palvelustaan isänmaan hyväksi, halusi pystyttää hänelle muistomerkin jalosta marmorista ja laittaa sen hänen haudalleen Nevskin luostarissa; hän käski valtionneuvos Shteliniä laatimaan allekirjoitukset ja piirustuksen sille firenzeläisen kokoisena. Kreivi lähetti molemmat Livornoon, ja seuraavana vuonna vastaanotettiin Carraran marmorista valmistettu monumentti, joka oli valmistettu täsmälleen siinä muodossa olevan suunnitelman mukaan. kuinka se on nyt edellä mainitun luostarin hautausmaalla ”- Pietarin keisarillisen tiedeakatemian historia, Peter Pekarsky. Osa kaksi. Keisarillisen tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osaston painos. Pietari. Keisarillisen tiedeakatemian painotalo. 1873.
↑ Vuonna 1971 Lomonosovin kirjasto ja arkisto löydettiin Helsingin yliopistosta , jonne ne päätyivät vuonna 1832 osaksi Orlovin kirjakokoelmaa. Kirjaston kokoonpano on annettu kirjassa: Kulyabko E. S., Beshenkovsky E. B. M. V. Lomonosovin kirjaston ja arkiston kohtalo . - L .: Nauka, 1975. Aikaisemmin kirjaston likimääräinen koostumus tiedettiin vain epäsuorien tietojen perusteella; aiheluettelot ovat kirjassa: Korovin G. M. Lomonosov Library. Aineistoa Lomonosovin kirjoituksissaan käyttämän kirjallisuuden kuvaamiseksi sekä henkilökohtaisen kirjastonsa luettelo . - M. - L .: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1961.
↑ Beljavski M.T. Lomonosov ja Moskovan yliopiston perustaminen / Toim. M. N. Tikhomirova. - M . : Kustantaja Mosk. Yliopisto, 1955. - S. 20. - 311 s.
↑ Hautajaisten metritietue St. Isaac's Cathedral -arkistokopiossa , päivätty 25. kesäkuuta 2016 Wayback Machinessa .
↑ Alaviitevirhe ? : Virheellinen tunniste <ref>; marbei tekstiä alaviitteisiin
↑ Koska M. Lomonosov ja E.-Kh. Tsilch eri uskontoihin, avioliitto voitiin virallistaa vain "siviilisäädyn rekisteröinnin" muodossa, mikä näkyy Marburgin sukututkimuskirjan asiakirjassa. Mitä tulee häihin, jotka pidettiin myöhemmin, siihen mennessä ilmeisesti. Elizabeth-Christina kääntyi ortodoksiseksi.
↑ Tiedeakatemian historian aineistokokoelma, toim. herra A. Kunikom, s. 401; Kokoelma "Lomonosov", osa IV, s. 310
↑ M.V. Lomonosovin jälkeläiset (8. sukupolveen asti, katkelma sukupolven maalauksesta) - sivusto "Venäjän menneisyys" Arkistokopio 30. joulukuuta 2008 Wayback Machinessa
↑ Telum imbelle, sine ictu ( latinasta - "Ei-sotilaallinen keihäs, ilman iskua" - Vergiliuksen Aeneis, II, 544 sanat) - sukututkimuksen mukaan saarnaaja ilmoitti viimeisimmän edustajan haudan yli. perhe, murtaa miekan - perhe katkaistiin ...; mutta tässä tapauksessa puhumme vain M.V. Lomonosovin linjasta, ja nyt Pomoreista peräisin olevien Lomonosovin perheen muiden linjojen edustajat elävät ja voivat hyvin.
↑ 1 2 3 4 5 6 7 Figurovsky N. A. Essee kemian yleisestä historiasta. Muinaisista ajoista 1800-luvun alkuun. - M.: Nauka, 1969[ määritä ] .
↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Kachalov N. N. Lasi. M.: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo. 1959[ selventää ]
↑ Professori V. V. Dokuchaev ja A. F. Fortunatovin luennot. Poltavan maakunnan Zemstvon taloustoimisto. 1901.
↑ Aleksandrovskaja O. A., Shirokova V. A., Romanova O. S. et al. Lomonosov ja 1700-luvun akateemiset tutkimusmatkat. M.: RTSoft, 2011. 272 s.
↑ Lomonosov M. V. Meditationes de caloris et frigoris causa auctore Michaele Lomonosow = Mihail Lomonosovin heijastuksia lämmön ja kylmyyden syystä. Arkistokopio 12. syyskuuta 2011 Wayback Machinessa / Per. B. N. Menshutkina // Lomonosov M. V. Täydelliset teokset / Neuvostoliiton tiedeakatemia. - M.; L., 1950-1983. - Osa 2: Fysiikan ja kemian teoksia, 1747-1752. - M.; L.: AN SSSR, 1951.
↑ M. V. Lomonosov aikalaisten muistelmissa ja ominaisuuksissa // Toim. Neuvostoliiton tiedeakatemia, 1962.
↑ Englanti. Matemaatikko voi sanoa mitä tahansa, mutta fyysikon on oltava ainakin osittain järkevä (RB Lindsay). Matematiikan ja fysiikan suhteesta, The Scientific Monthly, joulukuu 1944, 59, 456.
↑ Kirjeen latinalainen teksti viittaa liikkeen säilyttämiseen - venäjänkielisessä käännöksessä se viittaa voiman säilyttämiseen.
↑ M. V. Lomonosov yhdistää kirjeessään ensimmäistä kertaa aineen säilymisen ja liikkeen lait yhdeksi sanamuodoksi ja kutsuu sitä "universaaliksi luonnonlaiksi".
↑ N. Corr . Geschichte der Chemie. bd. I. Braunschweig, 1843, S. 232.
↑ Materiaalit Lomonosovin elämäkertaan. SPb. 1863. S. 111, 163, 187.
↑ Mihail Vasilyevich Lomonosov. 275 vuotta syntymäpäivästä. Jaettu valokuva-albumi. M.: Planeetta. 1986.
↑ Lisäksi tiedemiehen täytyi tehdä kaikki tämä valtava työ yksin - hänelle annettiin "laboratorio" useiden tähän aiheeseen vetoamisen jälkeen; Schumacher täydensi tämän vaatimuksen tyydytystä seuraavin sanoin: "... ainakaan herra Lomonosovilla ei ollut muuta liiketoimintaa kuin kemian, mutta hän tarvitsee laboratorion tai henkilön, joka osaa käsitellä tulipaloa, koska professori itse ei tiedä sitä vielä, kyllä, ja teoriaa harjoittelemalla ei sitä niin pian opi. Jos sellaista henkilöä ei anneta hänelle, hän pilaa enemmän astioita ja kuluttaa enemmän materiaaleja kuin hänelle annettu henkilö saa niin paljon palkkaa, eikä tee mitään erityistä.
↑ 1 2 Budilovich A. S. Lomonosov luonnontieteilijänä ja filologina. SPb. 1869.
↑ V. Šiltsev. Vuoden 1761 Venuksen ilmakehän löytö: Lomonosov ja muut (englanniksi) // Journal of Astronomical History and Heritage : Journal. - 2014. - Vol. 17 , ei. 1 . - s. 85-112 . Arkistoitu alkuperäisestä 7. joulukuuta 2014.
↑ 1 2 "The Phenomenon of the Venus on the Sun, havaittu Pietarin keisarillisen Mayan tiedeakatemiassa 26. päivänä 1761" Arkistokopio päivätty 13. syyskuuta 2011 Wayback Machinessa - helmikuu.
↑ 1 2 "Lisäys" artikkeliin "The Phenomenon of Venus" Arkistoitu 11. tammikuuta 2012 Wayback Machinessa - helmikuu.
↑ Kuuluisa venäläinen tähtitieteilijä D. M. Perevoštšikov kirjoittaa: "... Lomonosov selitti melko perusteellisesti ... [kehän] ilmakehän olemassaololla Venuksen lähellä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, Schroeterin ja Herschelin välisen pienen kiistan jälkeen, nämä kuuluisat tähtitieteilijät myönsivät Venuksen lähellä olevan ilmakehän olemassaolon, jonka Argo myöhemmin vahvisti. Joten Lomonosov kuuluu Venuksen lähellä olevan ilmakehän ensimmäisen löydön kunniaan . - Sateenkaari, kirja. 4, 1865, s. 59-73 ja 176-201.
↑ Smith A. Varhainen fysikaalinen kemisti - M.W. Lomonosoff. — J. Amer. chem. Society, 1912, voi. 34, nro 2, s. 119.
↑ Aattona, kun Venus kulki aurinkolevyn poikki vuonna 2012, kaksi amerikkalaista tähtitieteilijää ilmaisivat epäilyksensä siitä, että M. V. Lomonosov pystyi havaitsemaan Venuksen ilmakehän vuonna 1761 käyttämällä käytössään olevia laitteita. Epäilysten poistamiseksi ryhmä amatööritähtitieteilijöitä järjesti 5.-6. kesäkuuta 2012 havainnoinnin Venuksen kulkemisesta aurinkokiekon poikki 1700-luvun taittoteleskooppien avulla ja vahvisti, että M. V. Lomonosov saattoi löytää ilmakehän. Löydön yksityiskohtainen rekonstruktio osoitti hänen kaukoputkensa (yksi kahdesta ensimmäisestä - linssiakromaatit - Dollond refraktorit) riittävyyden ja M. V. Lomonosovin reseptien noudattamisen erityisen tärkeyden - nimittäin erittäin heikkojen aurinkosuodattimien käytön ja havainnoinnin menetelmin. jotka lisäävät silmän herkkyyttä. ( Pasachoff, Jay; Sheehan, William. Lomonosov, Venuksen ilmakehän löytö ja 1800-luvun Venuksen siirtymät (englanniksi) // Journal of Astronomical History and Heritage : päiväkirja. - 2012. - Vol. 15 . — s. 1 . — . ; A. Koukarine, et al ., "Kokeellinen rekonstruktio Lomonosovin löytämästä Venuksen ilmakehästä antiikkisilla refraktoreilla vuoden 2012 Venuksen transitissa" Arkistoitu 6. helmikuuta 2020 Wayback Machinessa (2012); Shiltsev V., Nesterenko I. "Näen onnen sinussa tai Venuksessa..." Arkistokopio päivätty 20. syyskuuta 2012 Wayback Machinessa // Science First Hand, 3(45), 2012.
↑ Lebedev E. Mihailo Vasilyevich Lomonosov. Rostov-on-Don, Phoenix, 1997, s. 297.
↑ Gurikov V. M. V. Lomonosovin ja hiomamestari I. I. Beljajevin yhteinen työ Arkistokopio päivätty 10. toukokuuta 2005 Wayback Machinessa .
↑ Vuonna 1772 samanlaisen laitteen suunnittelua ehdotti saksalainen matemaatikko, fyysikko ja tähtitieteilijä I. G. Lambert , ja 30 vuotta myöhemmin, vuonna 1803, ranskalainen tähtitieteilijä J. de Lalande kuvasi yöhavaintojen kaukoputken - molemmat pitivät itseään kirjoittajina. keksinnöstä.
↑ Bilyk V. Ya. Lomonosov laite nesteiden tutkimukseen // Lomonosov M. V. Kokoelma artikkeleita ja materiaaleja. - M. - L .: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1960. - T. 4 . - S. 70-82 .
↑ Perinne määräsi akateemisten raporttien tekemisen yksinomaan latinaksi.
↑ "Selitykset" olivat vastaus akateemikkojen A. N. Girshovin, N. I. Popovin ja I. A. Brownin huomautuksiin.
↑ "Koneen suunnittelukaaviota ei tunneta yksityiskohtaisesti, mutta annettujen kuvausten perusteella se on samanlainen kuin koaksiaalihelikopterin kaavio" ( Shavrov V. B. Lentokonesuunnittelun historia Neuvostoliitossa vuoteen 1938. - M . : Mashinostroenie , 1978. - s. 8. - 576 s. ).
↑ M. V. Lomonosovin teoksia ilmaa raskaamman lentokoneen luomisen alalla (Eroplanin verkkosivustolla) (linkki ei pääse) . Haettu 29. huhtikuuta 2001. Arkistoitu alkuperäisestä 29. huhtikuuta 2001. (määrätön)
↑ Helikopterit (Der Beginn - Die Hubschrauber - Seite) Arkistoitu 25. helmikuuta 2011 Wayback Machinessa .
↑ Lomonosov "Aerodynamiikka" - All the World's Rotorcraft Arkistoitu 20. marraskuuta 2010 Wayback Machinessa .
↑ A. S. Bilyarskyn lainaukset on annettu kirjan "Aeronautics and Aviation in Russia vuoteen 1917" mukaan Arkistoitu 23. toukokuuta 2013 Wayback Machinessa . Asiakirjojen kokoelma. V. A. Popovin päätoimittajana. M.: Puolustusteollisuuden valtion kustantamo. 1956.
↑ "Kaikki, mikä tiedetään tästä Lomonosovin keksinnöstä, sisältyy Akateemisen kokouksen pöytäkirjan keskiarvoihin" ( Figurovsky N.A. Proceedings of M. V. Lomonosov in fysiikka ja kemia // Lomonosov M. V. Valitut teokset kemiassa ja fysiikassa . : Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1961. - S. 456 . ).
↑ "Auton alkuperäistä piirustusta, jonka Lomonosov teki tuolloin, ei löytynyt; piirustus, jota useissa kirjoissa toistuvasti lainattiin, tehtiin jo meidän aikanamme ”(Shavrov, Historia, ibid.).
↑ Lomonosov M.V. Maan kerroksilla // Metallurgian tai malmiasioiden ensimmäiset perusteet . SPb: tyyppi. IAN, 1763. Liite 2, s. 237-416.
↑ Tikhomirov V.V., Voskresenskaya N.A. Ikimuistoiset päivämäärät marraskuusta joulukuuhun 1963. Katsaus 42: 200 vuotta M. V. Lomonosovin teoksen "Maan kerroksilla" julkaisemisesta // Neuvostoliiton geologia. 1963, s. 142-143.
↑ Metallurgian tai malmiasioiden ensimmäiset perusteet Arkistoitu 8. elokuuta 2020 Wayback Machinessa . Alkuperäinen nimi: Pervyya osnovaniya metallurgii, ili rudnykh de l' Kustantaja: Tip. Imperial Academy of Sciences Julkaisupaikka: St. Petersburg. Julkaisuvuosi: 1763.
↑ Mihail Vasilyevich Lomonosov. Valitut teokset. Kahdessa osassa. Tarina. Filologia. Runous. T. 2. - M .: Nauka. 1986
↑ Evtyukhin V. B. M. V. Lomonosovin "Venäjän kielioppi" . Haettu 24. kesäkuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 26. toukokuuta 2012. (määrätön)
↑ 1 2 L. A. Musorina. Erot alkuperäisestä käännöksissä XXX Horatiuksen oodin käännöksissä, jotka on tehty akateemisiin tarkoituksiin. (Science. University. 2001 - Novosibirsk, 2001) . Haettu 23. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 3. huhtikuuta 2008. (määrätön)
↑ V. E. Ronkin. "Monumentin" esihistoria . Haettu 23. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 9. lokakuuta 2009. (määrätön)
↑ Käännökset XXX Horatian oodista G. M. Severin kokoelmassa . Käyttöpäivä: 17. heinäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 25. heinäkuuta 2014. (määrätön)
↑ L. V. Omelko. M. V. Lomonosovin runollinen ajattelu ("Keskustelu Anakreonin kanssa"). — Novgorodin osavaltion yliopiston tiedote. 1998, nro 4 . Haettu 23. syyskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 11. lokakuuta 2008. (määrätön)
↑ 1 2 3 4 5 Pushkin A. S. Täydellisiä teoksia 19 osassa (23 kirjaa). M.: Sunnuntai 1994
↑ Artikkeli, jolla ei ole otsikkoa nimikirjoituksissa, P. V. Annenkovin julkaisussa vuodesta 1855, on ehdollisesti nimetty nimellä "Thoughts on the Road" - niin kaikissa painoksissa vuoteen 1933 asti, jolloin se oli uusi, yhtä ehdollinen, mutta Enimmäkseen tarkoitusta ja sisältöä heijastava otsikko oli "Matka Moskovasta Pietariin" - Pushkin A.S. Complete Works 19 osana (23 kirjaa). M.: Sunnuntai 1994
↑ Radishchev A. N. Matka Pietarista Moskovaan. Vapautta. Pietari: Tiede. 1992 ISBN 5-02-027927-7
↑ venäläiset kirjailijat. 1800-1917. Biografinen sanakirja. T. 1-5. KUTEN. M.: Neuvostoliiton tietosanakirja - Suuri venäläinen tietosanakirja -. 1989-2007
↑ Serkov A. I. Venäjän vapaamuurarius. 1731-2000. M. ROSPEN. 2001 ISBN 5-8243-0240-5
↑ Landau L. D. , Kitaigorodsky A. I. Fysiikkaa kaikille: Fyysiset kehot. - 5. painos, Rev. - M.: Nauka. Pääpainos Phys.-Math. Kirjallisuus, 1982. - s. 21. - 208 s.
↑ Lev Uspensky. Sana sanoista. — L.: Lenizdat. 1962_ _ Haettu 5. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 28. heinäkuuta 2013. (määrätön)
↑ Saksalainen fyysikko I. Kh. Arnold puolusti väitöskirjaansa Ernlangenin yliopistossa vuonna 1754 - M. S. Lomonosovin lämmön molekyylikineettisen teorian "kiistämisen" vallitsevien "puolialkemiallisten" teorioiden näkökulmasta. Eniten viimeksi mainittua ärsytti lukutaidoton kritiikki A. G. Kestnerin arvostelussa, joka julkaistiin Leipzigin lehdessä "Commentarii de rebus in scientia naturali et medicina gestis" (1752, t. 1, s. 2) - tutkija päätti. vastata julkisesti tähän ja muihin saksalaisten aikakauslehtien arvosteluihin; artikkelin hyväksyi Akatemia, ja se julkaisi ensimmäisen kerran L. Eulerin avustuksella J. G. S. Formey Amsterdam-lehden toisessa kirjassa "Nouvelle Bibliothèque, ou l'historie littéraire de l'Allemagne, de la Suisse et des pays de" Nord" (huhtikuu - heinäkuu 1755)
↑ Lomonosov M. Muinaisen Venäjän historian arkistokopio 27. tammikuuta 2012 Wayback Machinessa
↑ Lomonosov M. Lyhyt venäläinen kronikoija sukututkimuksella Arkistoitu kopio 25. maaliskuuta 2012 Wayback Machinessa
↑ Voznesensky A. V. Tuntematon versio M. V. Lomonosovin "Ancient Russian History" -julkaisusta. Arkistokopio päivätty 24. syyskuuta 2015 Wayback Machinessa . XVI, 215-218 / XVIII vuosisata. Kokoelma 16. 1700-luvun venäläisen kirjallisuuden tutkimuksen tuloksia ja ongelmia. L., "Nauka", Leningradin haara. 1989
↑ Gratsiansky P. S. Venäjän poliittinen ja oikeudellinen ajattelu 1700-luvun jälkipuoliskolla. M.: Nauka 1984
↑ Martysevich I. D. Valtion ja oikeuden kysymyksiä M. V. Lomonosovin teoksissa. Moskova: Moskovan yliopiston kustantaja 1961
↑ Jotkut nykyajan turkkia puhuvat kansat pitävät alaanit kuitenkin esi-isiään.
↑ M. V. Lomonosov kirjoittaa: ”Joten, Slavenopolin ihmiset kutsuvat itseään sarmatialaisiksi; ja minä, Kromerin kanssa, en epäröi päätellä, että slaavit ja wendit yleensä ovat muinaisia sarmateja... Plinius sarmatialaisista gynecocratumenista eli vaimojen omistamista mainitsee avioliiton amatsonien kanssa; Myös Sarmatian Amazonit. Siksi he kuuluivat slaavilaiseen heimoon... [Toisin sanoen Lomonosov pitää amatsoneja slaaveina ja tämän perusteella sarmatiaina.] Strabon nimet Aorsi ja Roksane tai Rossane väittävät Rossien ja Rossien täsmällisen yhtenäisyyden. Alanit, joiden luotettavuus moninkertaistuu, että he olivat slaavilaisen sukupolven taustakuvia, sitten että muinaiset kirjoittajat todistivat saman heimon sarmatialaisille, ja siksi he ovat samaa juurta varangilaisten-venäläisten kanssa. - Lomonosov M. V. Venäjän historia ... // Lomonosov M.V. Täydelliset teokset / Neuvostoliitto. - M.; L., 1950-1983. s. 174, 180, 181, 209 arkistoi 27. tammikuuta 2012 Wayback Machine -sivustolla
↑ Koska tietolähde tästä apostoli Andreaksen vierailusta on Tarina menneistä vuosista , joka sisältää myös tietoa varangilaisten kutsumisesta , eikä Lomonosov kiistänyt skandinaavien läsnäoloa varangilaisten joukossa, Lomonosov ei ollut sen edelläkävijä. anti-normalismi, joka yleensä pitää varangilaisten kutsumista keksintönä, mutta klassisen normanismin, erityisesti M. P. Pogodinin , joka ei kiistänyt slaavien, kasaarien ja alaanien vaikutusta Muinaisen Venäjän valtion luomiseen ennen Venäjän kutsumista. varangilaiset ja ennen viikinkiaikaa, eivätkä sulkeneet pois skandinaavisen puhuvan hallitsevan dynastian kutsumista ei Skandinaviasta.
↑ 1 2 3 A. A. Formozov. Kiistoihin historioitsija Lomonosovista. // A. A. Formozov. Venäläisen kirjallisuuden ja historiatieteen klassikot. M., Grif i K, 2012 s. 25-49
↑ Merkittäviä kukkuloita ja vuoria, lukuun ottamatta itse saaria kukkuloina ja joen oikeaa jyrkkää rantaa vuorina, ei kuitenkaan ole.
↑ Vaikka vene saattaa olla vanhannorjalaiselta lodrilta - iho. Mutta skandinaavit eivät käyttäneet nahkaa laivanrakennuksessa. Rus kuitenkin vei nahkaa Skandinaviaan. Siksi on tunnustettava, että ihmiset, jotka tulivat kauppaan Skandinavian maihin ja toivat mukanaan arabien kolikoita, nahkaa, nahkaseteleitä, olivat ilmeisesti suurelta osin slaaveja.
↑ V. V. Fomin. Lomonosov ja Miller. Kaksi lähestymistapaa Varangin kysymyksen ratkaisemiseen. Historia ja historioitsijat, 2004, nro 1 . Haettu 30. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 12. joulukuuta 2019. (määrätön)
↑ Lomonosov M. V. Muinainen Venäjän historia ... // Lomonosov M. V. Täydelliset teokset / Neuvostoliiton tiedeakatemia. - M.; L., 1950-1983. [1] Arkistoitu 27. tammikuuta 2012 Wayback Machinessa
↑ Lomonosov N. V. Valittu proosa / Sävellys, Enter. artikkeli ja kommentti. V. A. Dmitrieva. M., 1980. S. 211.
↑ Fomin V.V. Lomonosovin historiallinen nero . Haettu 22. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 23. helmikuuta 2019. (määrätön)
↑ Miller ja Lomonosov.
↑ Grekov B. G. Lomonosov historioitsijana. Marxilainen historioitsija, nro 11(087), 1940, s. 18-34 (pääsemätön linkki)
↑ M. V. Lomonosov ja moderni tyyli ja retoriikka. M., 2012 . Haettu 29. huhtikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 4. huhtikuuta 2016. (määrätön)
↑ Kodzhaspirova G. M. Kasvatushistoria ja pedagoginen ajattelu: taulukot, kaaviot, viitemuistiinpanot. - M., 2003. - S. 100.
↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Jakob Stehlinin muistiinpanot. Kuvataiteesta Venäjällä. 2 osassa. Kokoelma, käännös saksan kielestä, johdantoartikkeli, osien esipuheet ja muistiinpanot K. V. Malinovsky, - Osa I. M .: Art. 1990[ selventää ]
↑ Kuten edellä mainittiin, M.V. Lomonosov aloitti kemialliset kokeensa värillisten lasien valmistuksessa vuoden 1748 lopulla
↑ Hän valmistui F. Solimenan alkuperäisestä teoksesta The Mother of God syyskuussa 1752 - Lomonosov M. V. Complete Works. T. 9. M.-L. 1955
↑ Jakob Stehlinin ”Huomautus” sanoo: ”Koska hän itse ei ole oppinut piirtämään tai maalaamaan, hän käyttää tähän työhönsä kahta akateemista oppilasta-maalaria, jotka osaavat yhä paremmin. Toinen on nimeltään Matvey Vasiliev, ja hän on esiintynyt tähän mennessä parhaansa mukaan, ja toinen on Shalaurov (Y. Shtelinin epätarkkuus - toinen opiskelija oli, kuten edellä mainittiin, E. T. Melnikov, ja Jakov Prokhorovich Šalaurov otettiin mosaiikkiopiskelijaksi myöhemmin - vuonna 1761), molemmat edesmenneen Grimmelin oppilaat . Tämän jälkeen hän jatkoi tätä työtä ja teki Caravaquen maalauksesta Pietari I:n muotokuvan, joka oli edelleen erittäin kova ja terävä valokohdissa ja varjoissa. Hän kopioi myös itkevän apostoli Pietarin (V.K. Makarov ilmoittaa, että alkuperäinen oli Guido Renin maalaus "Ascension of Our Lady" Genovan Sant'Ambrogion kirkosta – Makarov V.K. M.V. Lomonosovin taiteellinen perintö. Mosaiikit. M.-L. ., 1950). Hän itse ei osaa piirtää ollenkaan, vaan käskee piirtämään tai tekee sen kiillellä.
↑ Makarov V.K. M.V. Lomonosovin taiteellinen perintö. Mosaiikit. M.-L., 1950
↑ J. Shtelin kirjoittaa: "Kaikki taiteilijat ja asiantuntijat nauroivat hänen keksinnölle ja säälivät kirkkoa, jos se oli vuorattu lasilla", mutta senaatti hyväksyi vuonna 1761 M. V. Lomonosovin toisen, lyhennetyn luonnoksen.
↑ Alun perin M. V. Lomonosovin mosaiikki"keksinnöt" linnoituskirkon seinille, jotka esiteltiin Taideakatemian kokoukselle [Tiedeakatemiassa], piti olla - "Tärkein"-kirjan alaosassa. Pietari Suuren teot", jokaisen niitä kuvaavan maalauksen yläpuolella olisi pitänyt liittyä siihen liittyvä raamatullinen juoni, esimerkiksi "Pietarin kaupungin rakentaminen, Kronstadt ja nautinto". palatsi Peregofin" - "Kristuksen kirkastus ja apostoli Pietarin sanat: "Luo tänne kolme katos"; yli "Venäjän laivaston rakentaminen" - "Pietari heittää verkkoa" ja Kristuksen sanat "Astu syvyyksiin" ja niin edelleen. Riitojen välttämiseksi kukaan kokoukseen osallistuneista ei uskaltanut sanoa mitään, vaan vain "keksijä" meni ulos ovesta, "kuului yleistä naurua ja huokauksia" - Jakob Stehlinin muistiinpanot. Kuvataiteesta Venäjällä. 2 osassa. - Osa I. M .: Art. 1990
↑ Tämä J. Shtelinin viittaus on ainoa todiste L. Z. Kristinekin (1732-1792) Pietarin koulutuksesta ja alkuperästä , mikä kumoaa version hänen saapumisestaan Venäjälle vuonna 1763.
↑ Shtelin pyysi häntä omaksi kunniakseen olemaan aloittamatta mosaiikkityötä..., lupasi hänelle hankkia tätä varten Italiasta kunnollisen historiallisen maalarin, joka maalaisi tämän ja kaikki muut kuvat Pietari Suuren historiasta hänelle. .. Mutta hän halusi säästää rahaa lompakkossaan ja olla tyytyväinen kurjakuvaansa. Kerran hän kutsui Shtelinin, Valerianin ja Gradazzin tarkastelemaan suurta maalaustaan, kerskui siitä väärinymmärryksestä eikä halunnut kuunnella mitään sitä vastaan. Valeriani poistui huokaisten: ”Voi luoja! Mitä piittaamattomuutta haluta tehdä mosaiikki sellaisella..."
↑ Mosaiikin ansioiden arvioinnin kriteerit osoittavat esimerkiksi seuraava Y. Shtelinin huomautus: "Ennen kuin tuomioistuin lähti Moskovaan vuonna 1767, kreivi Aleksander Sergeevich Stroganov antoi epätavallisen alkuperäisen erinomaisesta taidegalleriastaan - [vanhan miehen] Rubensin pää Lomonosovin entiselle oppilaalle Mat. [vey] Vasiliev. Tämä teki venäläisen taidemaalarin Ivan Belskyn valvonnassa niin erinomaisen mosaiikin, että usean askeleen etäisyydellä se erehtyi alkuperäiseen.
↑ "Hymni parralle" - helmikuu . Haettu 4. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 12. syyskuuta 2011. (määrätön)
↑ 1 2 3 kommenttia artikkeliin "Hymni parralle" - Runo 227, helmikuu . Haettu 4. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 11. tammikuuta 2012. (määrätön)
↑ "Hymni parralle" on tarkasteltava yhteisen eurooppalaisen kirjallisen perinteen yhteydessä: esimerkiksi katolilaisten keskuudessa papiston "parta"-kysymyksellä on paljon pidempi ja monimutkaisempi historia kuin Venäjällä - helmikuu) . Haettu 4. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 11. tammikuuta 2012. (määrätön)
↑ 1 2 Pietarin keisarillisen tiedeakatemian historia, Peter Pekarsky. Osa kaksi. - Pietari.: Keisarillisen tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osaston julkaisu. 1873. S. 603-608.
↑ Oi pelko! Voi luoja! ukkonen! vedit housusi... - Runo 228, helmikuu . Haettu 4. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 13. syyskuuta 2011. (määrätön)
↑ helmikuu: Huomautuksia: Lomonosov. PSS. T. 8. - 1959 (teksti) . Haettu 4. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 11. tammikuuta 2012. (määrätön)
↑ Pietarin keisarillisen tiedeakatemian historia, Peter Pekarsky. Osa kaksi. - Pietari.: Keisarillisen tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osaston julkaisu. 1873. S. 605-606
↑ Käsikirjoitus, joka julkaistiin ensimmäisen kerran suurilla sensuurirajoituksilla vuonna 1819 Journal of Ancient and Modern Literaturessa, ei ole säilynyt.
↑ Venäjän kansan säilyttämisestä ja lisääntymisestä. - helmikuuta . Haettu 5. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 12. syyskuuta 2011. (määrätön)
↑ Huomautuksia: Venäjän kansan säilyttämisestä ja lisääntymisestä. - helmikuuta . Haettu 5. syyskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 12. syyskuuta 2011. (määrätön)
↑ Tiedeakatemian arkisto, f. 20, op. 1, nro 3, ll. 274-277 - Alkuperäinen latinaksi; latinankielisen tekstin ensimmäinen julkaisu, Academic Publishing House, osa VI, s. 255-259; Venäjän käännös - Budilovich A. S. Lomonosov luonnontieteilijänä ja filologina. Pietari, 1869, s. 58-60
↑ Vuonna 1961 tämä teos käännettiin saksaksi ja julkaistiin julkaisussa Ausgewählte Schriften, Bd. 2, S. 262-268
↑ Perustelua merireitin tarkemmasta tarkkuudesta
↑ Ensimmäinen julkaisu - Pietari, 1869
↑ Karpeev E.P. // Lomonosov: Tiivis tietosanakirja. Pietari: Nauka, 2000. s. 94–99)
↑ Lomonosovin säätiö. Tehtävät ja toiminnan rakenne (pääsemätön linkki)
↑ Kapitsa P.L. Lomonosov ja maailmantiede // Kokeilu, teoria, käytäntö. Artikkelit ja puheet. - M .: Nauka, 1977. - S. 256 . .
↑ TAI GPB, f. 871, yksikkö harjanne 90, l. 3. Käännös latinan kielestä tehtiin tekijöiden pyynnöstä Ya. M. Borovsky - lainattu kirjasta "Notes of Jakob Shtelin. Kuvataiteesta Venäjällä. 2 osassa. - Osa I. M .: Art. 1990
↑ Tiedeakatemian historian aineistokokoelma, toim. herra A. Kunikom, II, 386, 387; 404, 405 - lainattu lähteestä: Pietarin keisarillisen tiedeakatemian historia, Peter Pekarsky. Osa kaksi. Keisarillisen tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osaston painos. Pietari. Keisarillisen tiedeakatemian painotalo. 1873
↑ Maksimov M.M. Essee kullasta. M., "Nedra", 1977. 128 s. S. 10
↑ Se nimettiin ensimmäisen omistajansa, kenraali G.I. Bonin mukaan. Aluksi Lomonosov asui kahden ja myöhemmin viiden huoneen asunnossa. Lomonosoville rakennettiin kemiallinen laboratorio talon viereiselle tontille. - Bonov-talo // Lomonosov. Lyhyt tietosanakirja. S. 26
↑ Sivustoa rajoittavat etelästä talonumero 61 Bolshaya Morskayassa ja talonumero 16/18 Pochtamtskaya-kadun varrella pohjoisesta
↑ Osio käyttää Georgi Aleksandrovitš Likhotkinin kirjaa "Lomonosov Pietarissa" - L .: Lnizdat. 1981
↑ Sanomalehti "Book Review", nro 22, 2012
↑ Lomonosovin talo Freibergissä , video YouTubessa
↑ Fine Chemical Technologies -instituutti. M.V. Lomonosov-MIREA - Venäjän teknillinen yliopisto . chemtech.mirea.ru Haettu 31. heinäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 31. heinäkuuta 2018. (Venäjän kieli)
↑ Uusi mineraali, jonka V.I. Gerasimovsky kuvasi vuonna 1950 - Gerasimovsky V.I. Lomonosovite - uusi mineraali // Neuvostoliiton tiedeakatemian raportit . - 1950. - T. 70 , nro 1 . - S. 83-86 .
↑ Tietoja Lomonosovin ritarikunnan arkistokopiosta 21. huhtikuuta 2021 Wayback Machinessa Albert Likhanovin sivulla
↑ Lomonosovin tilaus Arkistokopio 22.9.2020 Wayback Machinessa (yleinen näkymä, kuvaus) Tilaukset ja mitalit -sivulla
↑ Arkangelin alueen hallituksen M. V. Lomonosovin nimetyt palkinnot, g.o. Arkangelin ja Lomonosovin rahasto
↑ Tietoja M.V. Lomonosovin palkinnoista Severodvinskissa . Haettu 4. tammikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 4. marraskuuta 2019. (määrätön)
↑ Lev Nikolaev. Mihail Lomonosov. . Dokumenttielokuva . TRK "Civilization", Channel One (2004) . Haettu 21. tammikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 25. marraskuuta 2015. (Venäjän kieli)

Kirjallisuus

Tieteelliset julkaisut. Asiakirjajulkaisut

Materiaalit Lomonosovin elämäkertaan. Keräsi poikkeuksellinen akateemikko Bilyarsky. Pietari. Keisarillisen tiedeakatemian kirjapainossa. 1865
Pietarin keisarillisen tiedeakatemian historia, Peter Pekarsky. Osa yksi. Keisarillisen tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden osaston painos. Pietari. Keisarillisen tiedeakatemian painotalo. 1870
Pietarin keisarillisen tiedeakatemian historia Peter Pekarsky. Toinen osa. Venäjän kielen kielen laitoksen ja kirjallisuuden laitoksen painos keisarillisen tiedeakatemian. Pietari. Imperial Academy of Sciences. 1873
Shevyryov S.P. Keisarillisen Moskovan yliopiston historia, kirjoitettu satavuotisjuhlaksi. 1775-1785. — Uusintapainos. - M .: Moskovan yliopiston kustantamo. 1998 ISBN 5-211-03884-3
Lyubimov N. Lomonosovin elämä ja teokset. Osa yksi. Moskova. Yliopistopaino (Katkov and Co.), Strastnoy Boulevardilla. 1872
Jacob Stehlinin muistiinpanot. Kuvataiteesta Venäjällä. 2 osassa. - Osa I. M .: Art. 1990 - maalauksesta Venäjällä; Tietoja mosaiikki; Kolmen jaloimman taiteen akatemia; Tietoja arkkitehtuurista; Ilotulitus taide; Tietoja mitalitaiteesta; Jakob Stehlinin kirjeitä. ISBN 5-210-00122-9 (osa I) (venäjä) ISBN 5-210-00147-4
Budilovich A. S. Lomonosov luonnontieteilijänä ja filologina. SPb. 1869
Venäjän virtuaalikirjasto. Mihail Vasilievich Lomonosov .
M. V. Lomonosovin elämän ja työn kronikka. M.; L.: Nauka, 1961 .
Lomonosov aikalaistensa muistelmissa ja ominaisuuksissa. L .: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1962 .
Lomonosov: Tiivis tietosanakirja / Ros. Acad. tieteet; M. V. Lomonosovin museo; Ed.-Stat. E. P. Karpeev. - Pietari: Nauka, 1999.
Lomonosov: kokoelma artikkeleita ja materiaaleja. M.; L .: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1940 - 1961 . T. I-V; M.; L.: Nauka , 1965-1991 . - T. VI-IX.
Lomonosovin käsikirjoitukset Neuvostoliiton tiedeakatemiassa: Tieteellinen kuvaus / Neuvostoliiton tiedeakatemia; Comp. L. B. Modzalevsky; Ed. G. A. Knyazeva. - M.; L .: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1937. - 404 s. - (Neuvostoliiton tieteiden akateemikko. Proceedings of the Arch; Issue 3).
Suurten kemistien elämäkertoja. Toimittaja K. Heinig. M.: Mir. 1981 - Käännös saksankielisestä painoksesta: Biographien bedeutender. Eine Sammlung von Biographien. Von eine autorenkollektiv, herausgegeben von dr. Karl Heinig. 4 auflage. Volk und Wissen Volkseigenen Verlag. Berliini. 1977
Mikhail Vasilyevich Lomonosovin Menshutkin BN : n elämäkerta. M.; L.: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1947
Menshutkin B.N. Lomonosov, Mihail Vasilyevich // Venäjän elämäkertainen sanakirja : 25 osassa. - Pietari. , 1914. - T. 10: Labzina - Lyashenko. — S. 593–628.
Menshutkin B. N. M. V. Lomonosov. M.; L.: GIZ, 1925.
Kudryavtsev B. B. Mikhail Vasilyevich Lomonosov. 1711–1765: Hänen elämänsä ja työnsä. - Toim. 2. - M .: Gostekhizdat, 1950. - 112 s. - ( Venäjän tieteen ihmiset ).
Kudryavtsev B. B. M. V. Lomonosov. - m .: Uchpedgiz , 1955. - 128 s. - (fysiikan klassikot).
Pavlova G.E., Fedorov A.S. Mihail Vasilyevich Lomonosov (1711-1765). - m .: Nauka, 1988. - 465 s. - (tieteellinen ja elämäkerrallinen kirjallisuus). - 60 000 kappaletta.
Serman I. Z. Julkaisematon synopsis M. V. Lomonosovista "Trakaatti ylevästä" Pseudo-Longin kääntänyt N. Boileau // XVIII vuosisata. - SPb., 2002. - la. 22. - S. 333-346.
Sidorov N. I. M. V. Lomonosov // Neuvostoliiton tiedeakatemian tiedotteiden historiasta. VII sarja. Fyysisten ja matemaattisten tieteiden laitos, 1930, nro 7, s. 679-706
Pavlov A.P. Lomonosovin merkitys maaperätieteen historiassa. - Maaperätiede, 1912.
Krupenikov I. A. Lomonosov maaperästä ja maataloudesta: (Hänen syntymänsä 275-vuotispäivään). - Maaperätiede, 1986. Nro 9.
Kachalov N. N. Lasi. M.: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo. 1959
Taideteosluettelo, jossa on kuvia Mihail Vasilyevich Lomonosovista Moskovan yliopiston kokoelmasta // Comp. E. V. Zimenko, G. A. Shirokova. Alla. toim. A. P. Lobodanova. - M.: Moskovan osavaltion yliopiston kustantamo, 2011. - 88 s.; sairas.
275 vuotta Pietarin osavaltion yliopistosta. Chronicle 1724-1999. - Pietari: St. Petersburg State University Publishing House, 1999 ISBN 5-288-02146-5
Kusov V.S. M.V. Lomonosovin keskeneräiset teokset Venäjän kartoittamisesta // Vestnik Mosk. yliopisto. Maantiede, 1989. Nro 1, s. 37-44.
Tiedeakatemian päärakennus Pietarissa (historiallinen tausta). Venäjän tiedeakatemian 250-vuotisjuhlaan. Pietari: Eurooppa-talo. 1999 ISBN 5-8015-0024-3
M. V. Lomonosov ja Elisabetin aika / Toim. N. Yu. Guseva. - St. Petersburg: State Hermitage Publishing House, 2011. - 596 s., ill., 1500 kpl, ISBN 978-5-93572-417-7
Abramzon T. "Lomonosov Text" Venäjän kulttuurista: Valitut sivut. -M.: Ogi, 2011.-240 s., 100 kappaletta, ISBN 978-5-94282-652-9
Fomin VV Lomonosov: Venäjän historian nero / Arvostelijat: vastaava jäsen. RAS A. N. Sakharov , tohtori ist. Tieteet M. G. Vandalkovskaya , historian tohtori. Tieteet SV Perevezentsev ; Venäjän historian instituutti RAS . - M . : Venäjän panoraama, 2006. - 464 s. - 1000 kappaletta. — ISBN 5-93165-133-0 .
Sana Lomonosov / Comp. ja vastaavasti. toim. V. V. Fomin . - m .: Venäjän panoraama, 2012. - 576 s. - (Normaanien karkottaminen Venäjän historiasta; numero 3). -800 kappaletta . -ISBN 978-5-93165-283-2 .
Steven Usitalo (2013): Mihail Lomonosovin keksintö (Venäjän kansallinen myytti), Academic Studies Press. ISBN 978-1-61811-173-9
Vasiliev Yu.A. Mihail Vasilievich Lomonosov venäläisen historiallisen kirjoittamisen rakentajana ja askeettina

Publicismi

Balandin R. Mihail Lomonosov. - M.: Veche, 2011. - 352 s. - Sarja "Suuret historialliset henkilöt". - 3000 kappaletta. -ISBN 978-5-9533-5333-5 .
Belyavsky M. T. ... Olen kokenut kaiken ja läpäissyt kaiken. - M . : Moskovan yliopiston kustantamo, 1990. - 222 s. – 30 000 kappaletta. — ISBN 5-211-01352-2 .
Bulich N. N. Lomonosovin satavuotismuistolle . - Kazan: Univ. tyyppi., 1865. - 134 s.
Eliseev A. A. M. V. Lomonosov. - L., 1941.
Lebedev E. N. M. V. Lomonosov. - M., 1990; 2. painos Rostov-on-Don, 1997. - ( Ihanien ihmisten elämä ).
Likhotkin G. A. Lomonosov Pietarissa. - L.: Lenizdat. 1981
Lomonosov ja venäläinen kulttuuri. - Severodvinsk, 1996.
Lvovich-Kostritsa A. I. M. V. Lomonosov, hänen elämänsä, tieteellinen, kirjallinen ja sosiaalinen toiminta: elämäkertainen luonnos. - Pietari, 1892
M. V. Lomonosov. 1711-1765. - Arkangeli, 1961.
Mihailo Lomonosov: Elämäkerta. Valitut teokset. Aikalaisten muistelmia. Jälkeläisten tuomiot. Runoja ja proosaa hänestä / Comp. G.E. Pavlova, A.S. Orlov; taiteellinen B. A. Lavrov. - M . : Sovremennik, 1989. - 493 s. — (Löytöjä ja kohtaloita. Venäjän tieteellisen ja teknisen ajattelun kronikka henkilöissä ja asiakirjoissa). - 100 000 kappaletta. — ISBN 5-270-00341-4 .
Mihailov G. Venäjän ajattelun arkkienkeli. Abbess Taisian muistoyhdistys. - 2010. - ISBN 978-5-91041-040-8 .
Morozov A. A. Mihail Vasilyevich Lomonosov. - M .: Nuori vartija, 1965
Morozov A. A. Lomonosovin nuoriso. - Arkhangelsk, 1953
Morozov A.A.M.V. Lomonosov: Polku kypsyyteen. - l.
Morozov A. A. Lomonosovin syntymäpaikka. - Arkangeli: Luoteis. kirjakustantaja, 1975
Ogarkov N. V. Lomonosov Mihail Vasilyevich // Neuvostoliiton sotilastietosanakirja. - M. : sotilaskustantamo, 1978. - T. 5. - S. 24-26. — 688 s. - 105 000 kappaletta.
Pavlov A. P. Lomonosov geologina. — M.: 1912.
Moskovan yliopisto juhlii Lomonosovin satavuotisjuhlavuotta 4. huhtikuuta 1765-1865 juhlallisessa kokouksessa 11. huhtikuuta . — M.: Univ. tyyppi., 1865. - [2], 115 s., 1 arkki. muotokuva
Kutateladze S. S. Mihailo Lomonosov ja hänen aikansa matematiikka (M. V. Lomonosovin 100-vuotisjuhlassa)
Sadovnichiy V. A. Mihail Vasilyevich Lomonosov (1711-1765) // Tietoja Moskovan yliopiston ihmisistä. — 3. painos, täydennetty. - M . : Moskovan yliopiston kustantamo, 2019. - S. 9-21. — 356 s. - 3000 kappaletta. — ISBN 978-5-19-011397-6 .
Sana Lomonosovista. - Arkangeli: Luoteis. kirjakustantaja, 1986.
Smagina G. I. Prinsessa ja tiedemies: E. R. Dashkova ja M. V. Lomonosov (M. V. Lomonosovin syntymän 300-vuotispäivänä). - Pietari: Rostock, 2011. - 416 s. - 1000 kappaletta. - ISBN 978-5-94668-097-4 .
Tyulichev D. V. imwerden.de/cat/modules.php?name=books&pa=showbook&pid=1644 M. V. Lomonosovin kirjallisten teosten ja joidenkin tieteellisten teosten elinikäiset painokset // Lomonosov: la. artikkeleita ja materiaaleja. T. VIII. - L .: 1983.
Chudinov I. A. Tieteen ja taiteen Bogatyr (nuorille M. V. Lomonosovista). - Arkhangelsk: MIU, 2001.
Myrsky G. P. Lomonosov, 1933. - 144 s. - (Ihanien ihmisten elämä)
Shubinsky V. I. Lomonosov: Kokovenäläinen mies . - M . : Nuori vartija, 2010. - 471 s. - ( Ihanien ihmisten elämä ). - ISBN 978-5-235-03323-8 .
Shumilov N. A. Lomonosovin perhe: Sukupolvien maalaus. - Arkangeli: Pravda Severa, 2000.

Aikakauslehdet

Crease, Robert. Michael Kuka? (englanniksi) // Physics World : aikakauslehti. - 2011 - marraskuu.
Siltsev, Vladimir. Marraskuu. 19. 1711: Mihail Lomonosov, Venäjän ensimmäinen moderni tiedemies (englanniksi) syntyi // APS News : aikakauslehti. - 2011. - marraskuu ( osa 20 , nro 10 ).
Siltsev, Vladimir. Mihail Lomonosov ja Venäjän tieteen kynnyksellä (englanniksi) // Physics Today : aikakauslehti. - 2012. - Helmikuu ( osa 65 , nro 2 ) (linkki ei saatavilla)
Crease, Robert; Siltsev, Vladimir. Pomor Polymath: Mihail Vasilyevich Lomonosovin kasvatus, 1711–1730 // Fysiikka näkökulmasta : päiväkirja. - 2013. - joulukuu ( osa 15 , nro 4 ).

Linkit

Mihail Vasiljevitš Lomonosovin syntymän 300-vuotisjuhla . lomonosov300.ru (2011). Haettu: 13.5.2013. (määrätön)
M. V. Lomonosovin elämäkerta ja pääteokset tieteellisen pedagogisen elektronisen kirjaston sivustolla . elib.gnpbu.ru. (määrätön)
Nimellinen indeksi: Kronikka Lomonosovin elämästä ja työstä . Haettu: 20. maaliskuuta 2014. (määrätön)
Lomonosov, Mihail Vasilievich Venäjän tiedeakatemian virallisella verkkosivustolla
Kuznetsov B. G. Lomonosov, Lobatševski, Mendelejev: esseitä elämästä ja maailmankuvasta M.-L.: Neuvostoliiton tiedeakatemian kustanta, 1945. Esipuhe. Neuvostoliiton tiedeakatemian presidentti akad. V. L. Komarova . Pihkovan sähköportaalissa. b-ki.
Khramov, Yu . A. I. Akhiezer . - Toim. 2nd, rev. ja ylimääräistä — M .: Nauka , 1983. — S. 167. — 400 s. - 200 000 kappaletta.
Zhukovskaya T. N. Lomonosov Mihail Vasilievich — Pietarin valtionyliopiston elämäkerta
Geologian tieteiden bibliografia tietojärjestelmässä " Geologian ja kaivostoiminnan historia " RAS.

Temaattiset sivustot

Sanakirjat ja tietosanakirjat

Sukututkimus ja nekropolis

Etsi hauta

Bibliografisissa luetteloissa

Mihail Vasilievich Lomonosov
Tieteelliset saavutukset	Korpuskulaarinen kineettinen teoria lasitiede Venuksen ilmakehän löytö " Poltava -taistelu " M. V. Lomonosovin mosaiikit
Julkaisut	Johdatus todelliseen fysikaaliseen kemiaan (1752) Venäjän kielioppi (1755) Luettelo Lomonosovin teoksista
Perhe	M. V. Lomonosovin esi-isät ja jälkeläiset
Muisti	Lomonosovin muistomerkki Monumentti Lomonosoville (Pietari, Lomonosov Square) Lomonosovin muistomerkki (Arkangeli) Lomonosovin muistomerkki (Moskova, Sparrow Hills) Lomonosovin muistomerkki (Moskova, Mokhovaya-katu) Mihail Lomonosovin mukaan nimetyt esineet Mihailo Lomonosov (elokuva, 1955) Kotimaan savu Mihailo Lomonosov (elokuva, 1986) Lomonosov (kokoelma) Lomonosov-turnaus Lomonosovin suunnitelma

Pietarin yliopiston johtajat
1700-luvulla	G.-F. Miller S. P. Krasheninnikov M. V. Lomonosov
1800-luvulla	M. A. Balugyansky E. F. Zyablovsky A. A. Degurov I. P. Shulgin P. A. Pletnev A. A. Voskresensky E. H. Lenz A. A. Voskresensky K. F. Kessler P. G. Redkin A. N. Beketov I. E. Andreevsky M. I. Vladislavlev P. V. Nikitin V. I. Sergeevich A. H. Holmsten
20. vuosisata	A. M. Ždanov I. I. Borgman D.D. Grimm E.D. Grimm A. A. Ivanov S. A. Zhebelev V. M. Shimkevich N. S. Derzhavin S. K. Minin [* 1] V. B. Tomashevsky M. V. Serebryakov Yu. N. Nikich-Krilichevsky [* 2] V. K. Serezhnikov [* 2] M. S. Lazurkin [* 2] K. I. Lukashev [* 2] P. V. Zolotukhin A. A. Voznesensky N. A. Domnin A. A. Iljushin A. D. Aleksandrov K. Ya. Kondratiev G. I. Makarov V. B. Aleskovsky S. P. Merkuriev L. A. Verbitskaja
XXI vuosisata	N. M. Kropachev
↑ Leningradin valtionyliopiston järjestelytoimikunnan puheenjohtajana ↑ 1 2 3 4 Johtajana