Gulliverin matkat

Gulliverin matkat
Englanti  Matkustaa useisiin maailman syrjäisiin valtioihin neljässä osassa. Lemuel Gulliver, ensin kirurgi ja sitten useiden alusten kapteeni
Genre satiiri , fantasia ja dystopia
Tekijä Jonathan Swift
Alkuperäinen kieli Englanti
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 28. lokakuuta 1726
kustantamo Benjamin Mot [d]
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Matkat useisiin maailman syrjäisiin kansoihin, neljässä osassa. Lemuel Gulliver, alustenuseidenensin kirurgi ja sitten  ) , usein lyhennettynä Gulliverin matkat , onJonathanSwiftin satiirinen fantasiaromaani , jossaihminen ja sosiaalisia paheita pilkataan kirkkaasti ja nokkelasti [1] . Romaani sisältää kiehtovan seikkailutarinan, joka yhdistää elementtejä tieteiskirjallisuudesta, utopiasta , dystopia ja satiirinen vertaus, groteski ja allegoria ovat laajalti käytössä [2] [3] .

Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1726 Lontoossa. Kirjasta on tullut moraalisen ja poliittisen satiirin klassikko, vaikka sen lapsille suunnatut lyhennetyt sovitukset (ja elokuvasovitukset) ovat erityisen suosittuja.

Romaani on mukana Maailmankirjastossa ( Norwegian Book Clubin luettelo maailmankirjallisuuden merkittävimmistä teoksista ).

Juoni

"Gulliverin matkat" on satiiri Swiftin ohjelmamanifesti [1] .

Kuten tavallista, Swift ei turvaudu moralisoiviin ohjeisiin, vaan jättää lukijan tekemään omat johtopäätöksensä - valita Yahoon ja moraalisen vastakohtansa välillä, joka on omituisesti pukeutunut hevosen muotoon.

Osa 1. Matka Lilliputtiin

Laivan lääkäri Lemuel Gulliver päätyy haaksirikon jälkeen Lilliputian maahan , jossa asuu pieniä, 12 kertaa pienempiä ihmisiä, pieniä miehiä - kääpiöitä [~ 1] . He vangitsevat Gulliverin. Myöhemmin paikallinen keisari hyväksyy häneltä vasallivalan ja lupauksen kuuliaisuudesta ja vapauttaa hänet.

Tässä osassa Swift kuvailee sarkastisesti liliputien ja heidän tapojensa järjetöntä itsekkyyttä ja jäljittelee karikatuurisesti inhimillisiä. Esimerkiksi liliputien keisari kantaa suurenmoista titteliä "universumin ilo ja kauhu ... monarkkien hallitsija, suurin kaikista ihmislapsista, joka lepää jalkansa maan keskellä, ja koskettaa aurinkoa päällään."

Täällä, kuten muissakin kirjan osissa, monet jaksot viittaavat satiirisesti Swiftin nykytapahtumiin. Esimerkiksi kuningas Yrjö I :stä (ensimmäisessä painoksessa toimittaja poisti) ja pääministeri Robert Walpolesta on erityinen satiiri, ja esille tuodaan myös toryjen ja whigien poliittiset puolueet (korkokengät ja matalat korkokengät). . Katolisten ja protestanttien välisiä uskonnollisia eroja kuvataan kuuluisassa allegoriassa järjettömästä teräväkärkisten ja tylppäkärkisten sodasta, jossa kiistellään siitä, kumman päästä keitetyt munat rikkoa [4] .

Gulliver, joka vannoi valan Lilliputille, joutuu sotaan hänen ja naapurivaltion Blefuscun välillä , jossa asuu sama rotu [~ 2] . Hän vangitsee vihollisen laivaston ja päättää sodan Lilliputin hyväksi. Keisari päättää orjuuttaa kokonaan Blefuscun, jossa keskeneräiset tylpät päät piiloutuvat, ja vaatii Gulliveria varastamaan kaikki muut vihollisen alukset, mutta päähenkilö ei halua toimia Blefuscun kansan orjuuttamisen välineenä. .

Yksi liliputilaisista ilmoittaa sankarille salaa, että kuninkaallinen tuomioistuin on nostanut häntä vastaan ​​syytteen maanpetoksesta, koska tämä kieltäytyi osallistumasta Blefuscun valloittamiseen ja rikkoi lakia, joka kieltää ulostamisen kuninkaallisessa palatsissa (päähenkilö sammutti tulipalo, joka nielaisi palatsin virtsavirralla, jonka jälkeen keisarinna haisevan virran huuhtoutui pois, hän kantoi kaunaa häntä kohtaan). Kuunneltuaan rahastonhoitajan perusteluja, joka uskoo Vuorimiehen sisällön putoavan kuninkaalliseen aarrekammioon, keisari suostuu siihen, että Gulliver pitäisi tappaa nälkiintymällä ja ensinnäkin sokeuttaa hänet.

Saatuaan nämä salakavalat suunnitelmat Gulliver muuttaa Blefuskaan ja löytää sieltä rantaan heitetyn veneen ja lähtee merelle, josta laiva poimii hänet ja palauttaa hänet kotimaahansa [~ 3] .

Osa 2 Matka Brobdingnagiin (Jättiläisten maa)

Myrsky vie Gulliverin laivan tuntemattomaan osaan merta. Pieni joukko merimiehiä laskeutui yhdessä Gulliverin kanssa tuntemattomalle rannalle täydentämään vesivaroja. Nähdessään jättiläisen, joka on 22 metriä korkea (Lilliputissa kaikki koot ovat 12 kertaa pienempiä kuin meillä ja Brobdingnagissa  - 12 kertaa suurempi), Gulliverin seuralaiset ryntäsivät paniikissa veneeseen ja uivat pois jättäen sankarin armoille kohtalo. Yksi maanviljelijöistä löytää Gulliverin ja vie hänet maanviljelijälleen. Maanviljelijä kohtelee häntä kuin uteliaisuutta ja esittelee häntä rahasta. Hänen ahneutensa kasvaa, Gulliver kirjaimellisesti menettää leponsa ja on uupunut, mutta onneksi Brobdingnagin kuningatar ostaa hänet ja jättää hänet hoviin hauskana älykkäänä eläimenä. Brobdingnagin erottaa muusta maailmasta meri ja läpäisemätön vuorijono. Kaikki tämän maan asukkaat ovat valtavan kokoisia, ja Gulliver joutuu useita kertoja vaarallisiin seikkailuihin, melkein joutuen koiran, apinan, ampiaisparven, sammakoiden jne. uhriksi.

Gulliver keskustelee Euroopan politiikasta kuninkaan kanssa, joka kommentoi ironisesti hänen tarinoitaan. Tässä, kuten ensimmäisessä osassa, inhimillistä ja sosiaalista moraalia kritisoidaan satiirisesti, mutta ei allegorisesti (kääpiöiden naamion alla), vaan suoraan, jättiläisten kuninkaan huulten kautta .

Jättiläisten kuningas on yksi harvoista jaloista henkilöistä Swiftin kirjassa. Hän on ystävällinen, älykäs, taitavasti ja oikeudenmukaisesti hallitsee maataan. Gulliverin ehdotus käyttää ruutia valloitussodissa, hän hylkäsi närkästyneenä ja kielsi kuoleman kivulla kaiken mainitsemisen tästä pirullisesta keksinnöstä. Luvussa 7 kuningas lausuu kuuluisan lauseen, josta on tullut aforismi:

Jokainen, joka yhden korvan tai yhden ruohonvarren sijasta onnistuu kasvattamaan kaksi samalla pellolla, tekee ihmiskunnalle ja kotimaalleen suuremman palveluksen kuin kaikki poliitikot yhteensä.

Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] että jokainen, joka pystyy tekemään kaksi tähkäpää tai kaksi ruohonterää kasvamaan maan päällä, jossa vain yksi kasvoi ennen, ansaitsisi ihmiskunnalle parempaa ja tekisi maalleen tärkeämpää palvelusta kuin koko poliitikko. yhdessä.

Rannikolla matkalla valtava kotka kantaa pois valvomatta jätetyn Gulliverin leirintämökin, mutta pudottaa sen sitten mereen. Gulliver poimii eurooppalaisen laivan ja palauttaa sen Englantiin.

Osa 3 Journey to Laputa, Balnibarbie, Luggnagg, Glubbdobdrib ja Japan

Gulliver lähtee uudelle matkalle, mutta merirosvot vangitsevat hänen aluksensa ja laskeutuvat asumattomalle saarelle Aleutin saarten eteläpuolella . Täällä lentävä Laputa saari poimii sankarin . Sen pohja on jättimäinen timanttikiekko, johon on rakennettu magneetti, jonka ansiosta Laputa lentää ja voi jopa laskeutua. Kaikki tämän saaren jalot asukkaat ovat intohimoisia matematiikasta ja musiikista ja ovat täysin hajamielisiä. Vain tavalliset ihmiset ja naiset erottuvat järkevyydestään ja voivat ylläpitää normaalia keskustelua. Saarella oleskeleminen rasittaa sankaria, ja hän laskeutuu maahan, Balnibarbin valtakuntaan, joka on Laputan vallan alla. Siellä hän saa suojaa paikallisen arvomiehen Munodin luo. Sankari tarkkailee hämmästyneenä kauheassa autiossa olevaa maaseutua ja vastakohtana isäntänsä kukoistavaa kartanoa. Munodi selittää, että maata pyöritetään projektoreilla, joiden projektit eivät onnistu. Ja hän ja muutama hänen ystävänsä hoitavat taloa vanhanaikaisesti.

Sankari vierailee pääkaupungin projektorien akatemiassa, jossa he yrittävät toteuttaa erilaisia ​​naurettavia pseudotieteellisiä hankkeita. Balnibarbin viranomaiset antautuvat aggressiivisille projektoreille ja ottavat käyttöön parannuksiaan kaikkialla, minkä vuoksi maa on hirveässä taantumassa [~ 4] .

Odottaessaan aluksen saapumista Gulliver tekee matkan Glubbdobdrib saarelle , jonka asukkaat ovat velhoja, jotka pystyvät kutsumaan kuolleiden varjot, ja keskustelee muinaisen historian legendaaristen henkilöiden kanssa. Vertaamalla esi-isiä ja aikalaisia ​​hän on vakuuttunut aateliston ja ihmiskunnan rappeutumisesta. Swift kumoaa ihmiskunnan perusteettoman omahyväisyyden. Sitten Gulliver tulee Luggneggin maahan , jossa hän oppii struldbrugeista  - kuolemattomista ihmisistä, jotka on tuomittu ikuiseen voimattomaan vanhuuteen, täynnä kärsimystä ja sairauksia.

Keisari Luggneggin suojeluksessa Gulliver päätyy Japaniin , joka oli tuolloin käytännössä suljettu Euroopasta (kaikista eurooppalaisista sinne päästettiin silloin vain hollantilaiset ja sitten vain Nagasakin satamassa sijaitsevalle Dejiman saarelle ) ja sieltä hän palaa kotimaahansa. Tämä on ainutlaatuinen kuvaus matkoista: Gulliver vierailee samanaikaisesti useissa maissa, joissa asuu hänen kaltaisiaan ihmisiä, ja palaa takaisin tietäen paluutien suunnan.

Kirjan tässä osassa Swift mainitsee kaksi Marsin satelliittia, vaikka tähtitieteilijä Asaph Hall löysi ne vasta vuonna 1877, eli 150 vuotta kirjan kirjoittamisen jälkeen [5] .

Osa 4: Matka Houyhnhnmien maahan

Halveksiessaan aikomusta lopettaa matkustaminen, Gulliver varustaa oman kauppa-aluksensa "Adventurer" ( englanniksi  Adventurer , kirjaimellisesti - "seikkailija"), joka on kyllästynyt kirurgin asemaan muiden ihmisten laivoilla. Matkalla hänen on täydennettävä miehistöään, joista osa kuoli sairauksiin. Äskettäin saapuneet merimiehet osoittautuvat kuitenkin rikollisiksi, he tekevät yhteistyötä, aloittavat kapinan ja laskevat sankarin autiolle saarelle ja päättävät ryhtyä piratismiin. Gulliver löytää itsensä järkevien ja hyveellisten hevosten maasta  - Houyhnhnms . Tässä maassa on myös inhottavia Yahooja  - ihmisiä-eläimiä. Gulliverissa he tunnistavat Yahoon temppuistaan ​​huolimatta, mutta tunnustaen hänen korkean älyllisen ja kulttuurisen kehityksensä Yahoolle, he pitävät häntä erikseen kunniavankina eikä orjana.

Houyhnhnm-yhteiskuntaa kuvataan innokkaimmilla termeillä, ja Yahoon tavat ovat satiirinen allegoria ihmisten paheista. Lopulta Gulliver karkotetaan syvään surukseen tästä utopiasta, ja hän palaa perheensä luo Englantiin . Palattuaan ihmisyhteiskuntaan hän kokee voimakasta inhoa ​​kaikkea tapaamaansa ihmistä kohtaan ja kaikkia ihmisiä kohtaan, mukaan lukien hänen perheensä (joitakin hemmottelua sulhaselle).

Ulkoasuhistoria

Gulliverin matkaan vaikuttaneiden kirjojen joukossa on Lucianin antiikkiromaani The True Story . Lucianin vaikutus on erityisen merkittävä Swiftin teoksen kolmannessa kirjassa [6] [7] . Brittiläinen kirjallisuudentutkija Charles Whibley joka eli ennen tieteiskirjallisuuden nousua, kutsui Gulliverin matkaa Lucianin True Storyn suurimmaksi seuraajaksi . 1600-luvun ranskalainen kirjailija d'Ablancourt kirjoitti jatko-osan The True Storylle, jossa mainitaan "eläinsaari, jonka kanssa jättiläisten, velhojen ja kääpiöiden saaret naapurisivat" [9] . Ei ole selvää, onko tässä yhteydessä "Gulliveriin" vai onko tämä pelkkä sattuma.

Swiftin kirjeenvaihdosta päätellen kirjan idea muotoutui noin vuonna 1720. Työn alku on vuodelta 1721; tammikuussa 1723 Swift kirjoitti: "Olen lähtenyt hevosten maasta ja olen lentävällä saarella... kaksi viimeistä matkaani päättyvät pian" [10] .

Työ kirjan parissa jatkui vuoteen 1725 asti. Vuonna 1726 julkaistiin Gulliverin matkat (ilman todellisen kirjoittajan nimeä). Sensuurin hieman pilaama kirja nauttii ennennäkemättömästä menestystä, eikä sen kirjoittaja ole salaisuus kenellekään. Muutaman kuukauden sisällä Gulliverin matkat painettiin kolme kertaa [11] , pian käännökset saksaksi, hollanniksi, italiaksi ja muille kielille sekä laajoja kommentteja, joissa selitettiin Swiftin viittauksia ja allegorioita.

Voltaire , silloin maanpaossa Lontoossa, antoi innostuneen arvion kirjasta ja lähetti useita kopioita Ranskaan. [12] Ensimmäinen ranskankielinen käännös, josta tuli klassikko useiden vuosien ajan, teki vuonna 1727 kuuluisa kirjailija Abbé Pierre Defontaine . Myöhemmät käännökset muille eurooppalaisille kielille pitkään (melkein puolitoista vuosisataa) ei tehty englanninkielisestä alkuperäisestä, vaan ranskankielisestä versiosta. Esipuheessa ja kirjeessä Swiftille Defontaine myönsi, että hän muutti monia kohtia ranskalaiseen makuun (mutta vaikeni tarkistuksen laajuudesta - hän poisti melkein puolet tekstistä, lisäsi oman ja kirjoitti loput merkittävästi uudelleen), mikä oli ranskalaisten klassistien yleinen käytäntö . Vastauskirjeessä Swift, tahallisesti irtaantuessaan tekijästä, antoi arvion luomuksestaan: [13]

Tämän Gulliverin kannattajat, joita meillä on täällä lukemattomia, väittävät, että hänen kirjansa elää niin kauan kuin kielemme, koska sen arvo ei riipu ohimenevistä ajattelun ja puheen tavoista, vaan se koostuu sarjasta havaintoja ikuisesta epätäydellisyydestä, piittaamattomuudesta. ja ihmiskunnan paheet..

Gulliverin ensimmäinen ranskalainen painos myytiin loppuun kuukaudessa, ja pian seurasi uusintapainos; kaikkiaan defontaine-versio julkaistiin yli 200 kertaa. Korruptoitumaton ranskankielinen käännös Granvillen upeine kuvineen ilmestyi vasta vuonna 1838 .

Swiftin kuoleman jälkeen Britanniassa suurin osa romaanin painoksista leikattiin eriasteisesti, editoitiin tai mukautettiin lapsille "mauttomuuden karkottamiseksi" jne. Tilanne jatkui ainakin vuoteen 1970 asti [14] [15] . Faulknerin teksti vuodelta 1735, Swiftin korjaama, julkaistiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1922 [16] .

Swiftin sankarin suosio herätti henkiin lukuisia jäljitelmiä, vääriä jatko-osia, dramatisointeja ja jopa operetteja [17] , jotka perustuvat Gulliverin matkaan. Gulliverin nimellä julkaistiin jopa sata tutkielmaa, feuilletonia, utopistista, satiirista ja pornografista jatkoa pelkästään englanniksi, jopa "Lilliput Library tai the Gulliver Museum: täydellinen tietojärjestelmä nuorille kymmenessä osassa, jonka on koonnut Lilliputius Gulliver” [18] . 1800-luvun alussa eri maissa ilmestyi voimakkaasti lyhennettyjen lasten kertomusten Gulliverista.

Painokset Venäjällä

Ensimmäinen venäjänkielinen käännös "Gulliverin matkasta" julkaistiin vuosina 1772-1773 otsikolla "Gulliverin matkat Lilliputiin, Brodinyagaan, Laputaan, Balnibarbaan, Guyngmskyn maahan tai hevosille". Käännöksen teki (Defontinen ranskankielisestä painoksesta) Erofey Karzhavin [19] . Vuonna 1780 Karzhavinin käännös julkaistiin uudelleen.

1800-luvulla Venäjällä oli useita Gulliverin painoksia, kaikki käännökset tehtiin Defonten-versiosta. Kirjasta Vissarion Belinsky puhui hyväntahtoisesti , Leo Tolstoi ja Maksim Gorki arvostivat sitä suuresti [20] . P. P. Konchalovsky ja V. I. Yakovenko tekivät Gulliverin täydellisen venäjänkielisen käännöksen, ja se julkaistiin kahdesti: vuosina 1889 ja 1901. He käyttivät kuitenkin erittäin epätäydellistä englanninkielistä tekstiä saksalaisen B. Tauchnitzin (W. Tauchnitzin) julkaisemassa "Britishilaisten tekijöiden kokoelma" -sarjassa. A. A. Frankovsky muutti tämän käännöksen perusteellisesti vuosina 1928 ja 1935 ottaen huomioon englantilaisten kirjallisuuskriitikkojen siihen aikaan tekemän työn. Se on kahden ensimmäisen osan ( Tamara Gabben , Boris Engelhardtin , Valentin Stenichin ) lyhennettyjen painosten ja lasten uudelleenkertojen taustalla , jotka julkaistiin paljon suurempina painoksina, mistä johtuu lukijoiden keskuudessa laajalle levinnyt mielipide Gulliverin matkasta puhtaasti lastenkirjana. Hänen neuvostojulkaisujensa kokonaislevikki on useita miljoonia kappaleita [21] . Kun Frankovskin täydellinen käännös julkaistiin uudelleen vuosina 1967 ja 1976, tyylin pieniä yksityiskohtia muokattiin, mutta viittaamatta alkuperäiseen, mikä johti useissa tapauksissa epätarkkuuksiin [22] .

Ideologiset ja taiteelliset motiivit

Swiftin mielipide ihmiskunnan historiasta

Lyhyt historiani maassamme viime vuosisadan aikana on hämmästyttänyt kuningasta [jättiläisiä] äärimmäisessä hämmästyksessä. Hän ilmoitti, että hänen mielestään tämä tarina on vain joukko salaliittoja, ongelmia, murhia, pahoinpitelyjä, vallankumouksia ja karkotuksia, jotka ovat ahneuden, puolueellisuuden, tekopyhyyden, petollisuuden, julmuuden, raivotaudin, hulluuden, vihan pahimpia seurauksia. kateus, himo, pahuus ja kunnianhimo... Sitten ... kääntyi minuun seuraavilla sanoilla, joita en koskaan unohda, aivan kuten en unohda sävyä, jolla ne sanottiin:

”Pikkuystäväni Grildrig, esitit mitä hämmästyttävimmän ylistyspuheen isänmaallesi; olet selvästi osoittanut, että tietämättömyys, laiskuus ja pahe ovat joskus ainoita lainsäätäjän luontaisia ​​ominaisuuksia; että lait selittävät, tulkitsevat ja panevat käytäntöön parhaiten ne, jotka ovat eniten kiinnostuneita ja pystyvät vääristämään, hämmentämään ja kiertämään niitä... Faktat, jotka panin merkille tarinassasi, sekä vastaukset, jotka onnistuin puristamaan ja poimimaan teillä niin vaikein mielin, ei voi muuta kuin johdattaa minut siihen johtopäätökseen, että suurin osa maanmiehistänne on rotu pieniä vastenmielisiä matelijoita, julmimpia kaikista maan pinnalla koskaan ryömeistä.

Swiftin satiirilla romaanissa on kaksi päätarkoitusta.

  1. Swift suuttui aina liiallisesta inhimillisestä omahyväisyydestä: hän kirjoitti Gulliver's Travelsissa olevansa valmis alentuvasti kohtelemaan kaikkia ihmisten paheita, mutta kun niihin lisätään ylpeys , "kärsivällisyyteni on lopussa" [23] . Romaanin kaikissa osissa Swift osoittaa johdonmukaisesti ja elävästi, kuinka kohtuuttoman ylimielistä ihmisen omahyväisyys on.
  2. Swift ei jakanut liberaalia ajatusta yksilön oikeuksien korkeimmasta arvosta; hän uskoi, että itselleen jätettynä ihminen väistämättä liukuu eläimelliseen amoralismiin exu . Swiftille itselleen moraali on aina ollut inhimillisten arvojen kärjessä. Hän ei nähnyt ihmiskunnan moraalista edistystä (pikemminkin päinvastoin hän pani merkille rappeutumisen) ja osoitti sen selvästi Gulliverin matkoissa [24] [25] .

Swiftin mielipide ihmiskunnan historiasta ilmaistaan ​​elävästi jättiläisten maan kuninkaan monologissa (katso sivupalkki).

Jotkut romaanin maat sisältävät utopian piirteitä : Ensinnäkin tämä on jättiläisten maa: Swift kirjoittaa paljastaen selvästi oman ymmärryksensä rationaalisesti järjestetystä yhteiskunnasta, että "tämän kansan tieto ... rajoittuu moraaliin. , historiaa, runoutta ja matematiikkaa, mutta näillä alueilla oikeus on tehtävä, he ovat saavuttaneet suuren täydellisyyden. Mitä tulee matematiikkaan, sillä on täällä puhtaasti sovellettu luonne ja sen tarkoituksena on parantaa maataloutta ja eri tekniikan aloja, jotta se saisi meiltä alhaisen arvosanan ”(Swift ironisti kaikenlaisista spekulatiivisista tieteistä ja uskoi, että niiden pitäisi tuoda todellista hyötyä ihmisille massoille).

Mutta Houyhnhnmien maa , joka on täysin vailla inhimillisiä paheita, ansaitsi Swiftille erityisen korkean arvosanan . Houyhnhnmit ovat kasvissyöjiä , jotka syövät kauraa ja maitotuotteita. He eivät tunne sairauksia, he kuolevat kärsimättä. Osa Houyhnhnmeistä, jotka ovat luonnostaan ​​vähemmän lahjakkaita, työskentelee palvelijoina, mutta tämä on ainoa sosiaalinen eriarvoisuus heidän yhteiskunnassaan. Heillä on "luonnollisesti yleinen taipumus kaikkiin hyveisiin, eikä heillä ole pienintäkään käsitystä siitä, mitä pahaa järkevässä olennossa on". Heidän elämänsä pääsääntö on mielen parantaminen. Heidän tärkeimmät hyveensä ovat ystävyys ja hyvä tahto kaikkia tovereitaan kohtaan. Riitoja, konflikteja, vihaa Houyhnhnmien keskuudessa ei koskaan esiinny, vaan erimielisyyksien sattuessa he etsivät yhdessä järkevintä ratkaisua. Swiftin kuvaamat tavat ovat lähellä 1700-luvun valistusajan rationalismin ihanteita.

Sitä vastoin Swift kuvasi välittömästi Yahoon - keskittyneen kuvan ihmisluonnosta, jota ei jalostanut henkisyys. "Yehu on synteesi yhteiskunnan pahoista: eläimellisestä egoismista, rahanraivauksesta, himosta ja omistushalusta" [26] . Swift on toistuvasti todennut, että hän vihaa ihmiskuntaa ja pitää sitä luonnostaan ​​ilkeänä [27] .

Swift pilkkasi järjettömiä teologisia kiistoja ( protestantit katolilaisten ja puritaanien kanssa ), kuvaillen Gulliverin matkoissa kuuluisaa allegoriaa tylppäkäristen ihmisten tinkimättömästä taistelusta teräväkärkisiä vastaan, jonka päähän keitetyt munat rikotaan [4] Tämä on kummallista, on syy hänen muuttumattomiin protesteihinsa uskonnonvapautta vastaan ​​Britannian kuningaskunnassa - hän uskoi, että uskonnollinen hämmennys heikentää julkista moraalia ja ihmisten veljeyttä. Swiftin mukaan mitkään teologiset erot eivät ole vakava syy kirkon hajoamiseen ja varsinkin konflikteihin [28] [29] ..

Uskonnollisten ja liberaalien arvojen puolustajat hyökkäsivät satiiristin kimppuun terävällä kritiikillä. He väittivät, että loukkaamalla henkilöä hän loukkaa Jumalaa luojanaan [30] . Jumalanpilkan lisäksi Swiftiä syytettiin ihmisvihasta , töykeästä ja huonosta mausta, ja neljäs matka aiheutti erityistä suuttumusta.

Swiftin työn objektiivisen tutkimuksen aloitti Walter Scott (1814). 1800-luvun lopusta lähtien useita tieteellisiä tutkimuksia Gulliverin matkoista on julkaistu Isossa-Britanniassa ja muissa maissa.

Kulttuurivaikutus

Swiftin kirja on saanut aikaan monia jäljitelmiä ja jatko-osia. Ne aloitti "Gulliver" Defontinen ranskalainen kääntäjä, joka sävelsi "The Travels of Gulliver the Son" [31] . Kriitikot uskovat, että Voltairen tarina Micromegas (1752) kirjoitettiin Gulliverin matkojen vahvan vaikutuksen alaisena. Swiftin keksimät sanat " Lilliput " ( englanniksi  lilliput ) ja " Ehu " ( englanniksi  yahoo ) tulivat monille maailman kielille.

Swiftin romaanilla oli merkittävä vaikutus kirjallisuuden myöhempään kehitykseen, mukaan lukien G. Fieldingin, T. Smollettin, L. Sternin , J. Byronin , A. Francen , B. Shaw'n, B. Brechtin ja muiden teoksiin [ 2] .

Swiftin aiheet näkyvät selvästi monissa HG Wellsin teoksissa . Esimerkiksi romaanissa " Herra Blettsworthy Rampole Islandilla " villien kannibaalien yhteiskunta kuvaa allegorisesti modernin sivilisaation pahuutta. Romaanissa " Aikakone " kasvatetaan kaksi nykyihmisten jälkeläisten rotua - Yahooa muistuttavat eläimelliset morlockit ja heidän hienostuneet uhrinsa Eloi . [32] Wellsillä on myös jaloja jättiläisiä ("Jumalien ruoka").

Venäläinen romanttinen kirjailija A. S. Green muistutti, että Gulliverin matkat oli ensimmäinen kirja, jonka hän luki (6-vuotiaana), ja kirja teki häneen valtavan vaikutuksen [33] .

Frigyes Karinthy teki Gulliverista kahden romaaninsa aiheen: Matka Fa-re-mi-doon (1916) ja Capillaria (1920) [31] . Swiftin suunnitelman mukaan kirjoitettiin myös Lao Shen klassikkokirja " Notes on a Cat City ". Siellä kasvatettujen Marsin kissojen sivilisaatio on kirjoittajalle syövyttävä pamfletti nykyajan kiinalaisyhteiskunnasta. Muita samanlaista tekniikkaa käyttäviä tunnettuja teoksia ovat Anatole Francen Isle of the Penguins ja Akutagawan In the Land of the Watermen .

Unkarilainen esperantokirjailija Sandor Satmari kirjoitti romaanin Matka Kazohiniaan jälleen Gulliverin matkan muodossa [34] . Alun perin unkariksi kirjoitetun kirjan kirjoittaja käänsi sen jälkeen esperantoksi . Venäjänkielinen käännös on olemassa, mutta sitä ei ole vielä julkaistu.

Bulgarialainen tieteiskirjailija Emil Manov kirjoitti satiirisen dystopian Matka Uibrobiaan ( P'tuvane v Uibrobia , 1981), jonka hahmot päätyvät totalitaariseen maahan, jossa asuu useita Gulliverin matkojen hahmoja [35] .

Useat venäläiset kirjailijat julkaisivat kirjoja samalla nimellä Gulliverin viides matka. Heidän joukossaan: Andrey Anikin , Vladimir Savtšenko , Mihail Kozyrev . Amerikkalainen kirjailija tohtori Seuss kirjoitti sadun "Kronikka voileipäsodasta", jossa liliputilaisten ja blefuscualaisten tapaan voi-yuks ja voileipä-zoukit kilpailevat asevarustelukilpailussa.

Kriitiko, filologi ja kääntäjä Zverev, Aleksei Matvejevitš esseessään "Vanhin veljestä ja valaan vatsasta: luonnos Orwellin muotokuvasta" ilmaisi mielipiteen, että "Gulliverin matkat" vaikuttivat merkittävästi George Orwellin työhön [36 ] .

1700-luvun säveltäjä Georg Philipp Telemann kirjoitti Gulliver-sarjan kahdelle viululle [ 37] .

Näyttösovitukset

Katso myös

Muistiinpanot

Kommentit
  1. ↑ Alkuperäisessä tekstissä "Lilliput" ( eng.  Lilliput ) on itse maan nimi, ja sen asukkaita kutsutaan liliputilaisiksi ( eng.  Lilliputians ).
  2. ↑ Kommentoijat uskovat, että Ranska on tarkoitettu , vaikka oletetaan, että Swift tarkoitti Irlantia .
  3. ↑ Joskus tässä jaksossa he näkevät vihjeen valtiomiehen ja filosofin, varakreivi Bolingbroken  , Swiftin läheisen ystävän, elämäkertaan. George I syytti häntä petoksesta ja pakeni Ranskaan.
  4. ↑ Tämä osa kirjaa sisältää räikeän satiirin Royal Societyn spekulatiivisista tieteellisistä teorioista .
Lähteet
  1. ↑ 1 2 Brandis, 1984 , s. 306-307.
  2. ↑ 1 2 BDT .
  3. ↑ Dystopia  // Suuri venäläinen tietosanakirja  : [35 nidettä]  / ch. toim. Yu. S. Osipov . - M .  : Suuri venäläinen tietosanakirja, 2004-2017.
  4. ↑ 1 2 Brandis, 1984 , s. 322.
  5. ↑ Jonathan Swift. Osa III, luku III. // Gulliverin matkat. – 2003.
  6. ↑ Clay D. Lucianin todellinen historia // Lucian, True History: Johdanto, teksti, käännös ja kommentit. - Oxford: Oxford University Press, 2021. - s. 18.
  7. ↑ Georgiadou A. , Lamour D. Lucianin tieteiskirjallisuusromaani "True Histories". — Leiden; Boston; Koln: Brill, 1998. - s. 45.
  8. ↑ Whibley C. Johdanto // Lucianin todellinen historia. - Lontoo, 1894. - P. XXIII.
  9. ↑ Muravjov, 1972 , s. 47-48.
  10. ↑ Muravjov, 1972 , s. 20-21.
  11. ↑ Chekalov, 1987 , s. 394.
  12. ↑ Kriitikot uskovat, että gulliverilaiset motiivit näkyvät selvästi Voltairen tarinassa "Micromegas".
  13. ↑ Muravjov, 1972 , s. 32-33.
  14. ↑ Danchin, Pierre. Le lecteur anglais d'aujourd'hui peut-il connaitre Gulliver's Travels? Etudes Anglaises, 1958, XI, s. 97-111.
  15. ↑ Muravjov, 1972 , s. 185-186.
  16. ↑ A. Anikst . Kommentti // Jonathan Swift. Lemuel Gulliverin matkat joihinkin kaukaisiin maailman maihin ... - M .: Fiction, 1967. - S. 358-382.
  17. ↑ Offenbach , 1867.
  18. ↑ Muravjov, 1972 , s. 102.
  19. ↑ Zabludovsky M. D. Swift. asetus. op. – 1945.
  20. ↑ Muravjov, 1972 , s. 194-195, 202.
  21. ↑ Muravjov, 1972 , s. 204.
  22. ↑ V. Syöpä. Kommentit // Jonathan Swift. Suosikit. - L .: Kaunokirjallisuus, 1987. - S. 392-393.
  23. ↑ Jonathan Swift. Osa IV, luku XII. // Gulliverin matkat. – 2003.
  24. ↑ Swift, 2003 , s. 593.
  25. ↑ Rak V.D., 1987 , s. 15-17.
  26. ↑ Zabludovsky M. D. Swift // Englanninkielisen kirjallisuuden historia. - 2. numero. - M. , 1945. - T. 1.
  27. ↑ John J. Reich, Lawrence S. Cunningham . Kulttuuri ja arvot: humanististen tieteiden kysely Arkistoitu 17. toukokuuta 2013 Wayback Machinessa  .
  28. ↑ Muravjov, 1972 , s. 124.
  29. ↑ Rak V.D., 1987 , s. 6, 13-14, 426.
  30. ↑ Muravjov, 1972 , s. 105.
  31. ↑ 1 2 Dmitriev V. G. Kirjallisuuden maassa. M.: Moskovsky Rabochiy, 1987, s. 117-120.
  32. ↑ HG Wellsin monivuotinen aikakone: valitut esseet 100-vuotisjuhlasta ... Kirjailija: George Edgar Slusser, Patrick Parrinder, Danièle Chatel Arkistoitu 13. tammikuuta 2021 Wayback Machinessa 
  33. ↑ Varlamov A. Alexander Green. M.: Eksmo, 2010. S. 10.
  34. ↑ Provo de recenzo pri "Vojaĝo al Kazohinio". . Haettu 18. huhtikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 9. heinäkuuta 2012.
  35. ↑ Emil Manov. Matka Uibrobiaan. . Haettu 29. heinäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2014.
  36. ↑ Isoveljestä ja valaan vatsasta: Luonnos Orwellin muotokuvaan . Haettu 30. huhtikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 23. joulukuuta 2019.
  37. ↑ Sarja 2 sooloviululle D-duuri `Gulliver`, TWV 40:108 . classic-online.ru _ Haettu: 28.8.2022.

Kirjallisuus

romaanin teksti

kirjallisia kirjoja romaanista

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Teosten tekstit
Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
 Gulliverin matkat
Hahmot
Paikat
muu
Elokuvat
sarjakuvia
TV
 Jonathan Swift
SaarnatJonathan Swiftin saarnat
satiirisia
teoksia
Essee
Kokoelmat