Julkishyödykkeet

Julkinen hyödyke   on hyödyke , jonka kaikki kansalaiset kuluttavat yhdessä, maksavatko he siitä tai eivät . Julkiset hyödykkeet eivät ole lainkaan kuin yksityiset tavarat (käytettävissä ja hyödyttävät vain omistajaa), niiden myyntiä on lähes mahdotonta järjestää: yksilöt nauttivat julkishyödykkeiden vaikutuksista, mutta välttyvät maksamasta niistä ( vapaamatkustaja-ilmiö ).

Historia

Julkisen ja yksityisen hyvän erottaminen juontaa juurensa Aristoteleen politiikkaan . Julkinen hyvä on valtion olemassaolon tarkoitus. Tuomas Akvinolainen jatkaa Aristoteleen perinnettä korostaen "yhteistä hyvää" ( bonum commune ).

Määritelmä

C. R. McConnellin ja S. L. Brew'n mukaan julkinen hyödyke  on tavara tai palvelu, johon ei syrjäytymisperiaatetta sovelleta ja jonka tuotannosta valtio huolehtii, mikäli niistä on merkittävää hyötyä yhteiskunnalle [1] .

Merkkejä julkisesta hyödystä

• merkki syrjäytymättömyydestä - on lähes mahdotonta sulkea henkilöä pois tämän tuotteen kuluttajien joukosta;
• merkki kulutuksen kilpailemattomuudesta - tavaran kulutus yhden henkilön toimesta ei vähennä toisen mahdollisuutta kuluttaa sitä;
• merkki jakamattomuudesta - hyvää ei voi hajottaa erillisiksi yksiköiksi.

Esimerkkejä

Puhtaita julkishyödykkeitä ei ole niin paljon; sekahyödykkeet ovat yleisempiä, mukaan lukien omaisuus sekä yksityisistä että julkisista hyödykkeistä.

• Melkein puhdasta julkista tavaraa
  • majakka , joka ohjaa merimiehiä yöllä, loistaa kaikille, jotka saavuttavat sen valon
  • oikeusvaltioperiaatteen taattu sisäinen ja ulkoinen turvallisuus on kaikkien sen alueella olevien saatavilla.
• ylikuormitettuja julkishyödykkeitä
  • julkinen liikenne
  • tiet
• Klubin/jakoedut
  • kirjasto
  • pysäköinti

Julkisten hyödykkeiden kysyntä

Puhtaasti julkishyödykkeen kysyntäkäyrä heijastaa kokonaishyödykkeen rajahyödyllisyyttä . Kokonaiskysyntä määritetään summaamalla kunkin kuluttajan hinnat tietylle volyymille (pystysumma). Kaikkien kuluttajien tulee kuluttaa koko tuotettu määrä julkista tavaraa.

Yleishyödykkeen optimaalista määrää kuvaa Samuelsonin ehto .

Valtion rooli julkishyödykkeiden tarjoajana

On olemassa mielipide, että vain valtio voi tarjota julkisia hyödykkeitä, mutta näin ei ole. 1600 -luvulla Englannissa majakoita rakensivat yksityishenkilöt omaksi hyödykseen, kun taas majakoiden rakentamista varten luotiin erityinen julkinen palvelu ; [2] ja ryöstäjät esimerkiksi tarjoavat omistusoikeuksien suojaa omien ja muiden organisaatioiden jäseniltä.

Valtion tulisi huolehtia julkishyödykkeiden tuotannosta ja järjestää kansalaisten yhteismaksu.

Ilmeisin on valtion osallistumisen tarkoituksenmukaisuus puhtaiden julkishyödykkeiden tarpeiden tyydyttämiseen niiden poissulkemattomuuden ja kilpailemattomuuden ominaisuuksien vuoksi. Useimmissa maissa valtio ei ainoastaan ​​rahoita tällaisten tavaroiden hankintaa veroilla, vaan myös järjestää suoraan niiden luomisen julkisen sektorin toimesta.

Joissakin tapauksissa valtio puuttuu yksityisten hyödykkeiden tuotantoon ja jakeluun poliittisten tai yhteiskunnallisten tavoitteiden perusteella. Tämä koskee ennen kaikkea yhteiskunnallisesti merkittäviä tavaroita.

Katso myös

• Yhteisten resurssien tragedia
• Yhteisöjen vastaisten tragedia

Muistiinpanot

1. ↑ McConnell K. R. , Brew S. L. Taloustiede: periaatteet, ongelmat ja politiikka  : [ rus. ]  = Taloustiede: periaatteet, ongelmat ja periaatteet. - M  .: Respublika , 1992. - T. 1. - S. 99-100. - ISBN 5-250-01486-0 .
2. ↑ Polit.ru - Markkinoiden "maksukyvyttömyyden" käsitteen romahtaminen. "Nojatuoli" teoria ei kestä todellisuudentestiä . Haettu 29. huhtikuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 30. syyskuuta 2007. (määrätön)

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Hienoa norjalaista Britannica (verkossa)
Bibliografisissa luetteloissa	J9U : 987007546171905171 LCCN : sh85108637 LNB : 000065324 NKC : ph171126