Minä

I , i (nimi: i ) - useimpien slaavilaisten kyrillisten aakkosten kirjain; 30. bulgariaksi , 32. valkovenäläiseksi , 33. venäjäksi [1] ja ukrainaksi , viimeinen kaikissa neljässä (ukrainaksi vuodesta 1990 , ennen sitä lopussa oli pehmeä merkki ); se suljettiin pois serbin kielestä 1800- luvun puolivälissä , sitä ei otettu käyttöön makedoniaksi uuden serbian mallin mukaisesti. Sitä käytetään myös useimmissa ei-slaavilaisten kielten kyrillisissä kirjoissa. Kirkon slaavilaisissa aakkosissa sitä kutsutaan myös "minäksi", mutta se näyttää kahdelta:ja , koska se yhdistää kaksi erilaista vanhaa slaavilaista kirjainta, jotka tunnetaan ehdollisilla nimillä " yus small " ja " A iotized ", joissa ääniarvo osui hyvin pitkään yhteen ja jäljelle jäi vain muodollinen oikeinkirjoitusero (katso alla). Kirkoslaavilaisissa aakkosissa tätä kaksoiskirjainta I pidetään yleensä 34. järjestyksessä (joskus nämä kaksi tyyliä erotetaan kuitenkin laittamalla Ꙗ ( IA ) välittömästi Ѧ :n eteen ja joskus niiden väliin lisätään jotain muuta, kuten yksi. kirjaimen O tai Ѡ muunnelmista ), st.-sl. Kyrilliset aakkoset Ѧ on 36. sijalla ja Ꙗ ( IA ) - 34.; glagoliticissa vain Ѧ on olemassa (näyttää siltä , ​​että se on sijalla 35). Yleisesti sanotaan, että millään mainituista merkeistä ei ole numeerista arvoa, vaikka kyrillistä Ѧ käytettiin joskus edustamaan numeroa 900, koska se on samanlainen kuin arkaainen (ei-klassinen kreikkalainen aakkosto ) antiikin kreikkalainen kirjain sampi (Ϡ), jolla on sama. numeerinen arvo. Modernin I -kirjaimen muoto, joka on samanlainen kuin latinalaisen R -kirjaimen peilikuva, toistaa jo 1500-luvun puolivälissä levinneen kursiivoidun Ѧ -kirjaimen tyylin (tämän kirjaimen pinnallinen ääriviiva, vasen jalka). vähitellen katosi, ja koko hahmo kääntyi hieman myötäpäivään; ligatuuri Ꙗ ( IA ) näytti läheltä nykyistä käsinkirjoitettua ja c -muotoista häntää päällä) . Tässä muodossa se korjattiin siviilityypin käyttöönotolla vuonna 1708 , eikä se ole muuttunut paljon sen jälkeen.

Käyttö

Venäjän kieli

Iskuasennossa tarkoittaa:

• sanan alussa, vokaalien ja erottimien jälkeen - pari ääntä [ya];
• konsonanttien jälkeen - niiden pehmennys (jos mahdollista) ja ääni [a].

Korostamattomassa asennossa se on käytännössä sama kuin kirjaimet E ja I edustavat äänet (muodot kuten tahto - tahto - tahto lausutaan lähes samoin ja eroavat vain kirjallisesti), harvemmin Yo (painottamattomassa asennossa, mahdollista lainauksissa) : shogunate ), ja puhekielessä still ja Yu (useimmiten verbipäätteissä ja partisiippiliitteissä: liima - bleat , liima - bleating ).

Suhisemisen w , sh , h , u , guttural g , k , x ja myös q :n jälkeen sitä ei käytetä, lukuun ottamatta vieraita nimiä ja nimiä, jotka ovat suurimmaksi osaksi syntyneet vain muodollisen transkription seurauksena ( Dzhyakovitsa , Mkrtchyan, Siauliai, Anykschyai; gyaur, Kyakhta, Pyhyäjärvi; huaqiao jne.).

Kirkkoslaavi

Venäläisen julkaisun kirkon slaavilaisen kielen säännöt edellyttävät ääriviivan Ꙗ käyttöä sanojen alussa ja itse asiassa Ѧ  - keskellä ja lopussa seuraavilla kahdella poikkeuksella:

• persoonapronomini ѧ҆̀ (= he, 3. persoona akusatiivi monikko ja duaali) kirjoitetaan Ѧ :llä (mutta siitä johdettu suhteellinen pronomini ꙗ҆́zhe (= mikä, kuka, kuka) kirjoitetaan Ꙗ :llä ;
• sana ѧ҆zykъ ja sen johdannaiset kirjoitetaan eri tavalla merkityksen mukaan: puheelin ja viestintävälineet kirjoitetaan Ѧ :n kautta, kun taas ihmiset (“ meidän galѡv ja ҆ heidän kanssaan dvꙋna desѧti ꙗ҆zy̑kъ ”) - sanan Ꙗ kautta .

Kirkkoslaavilaista oikeinkirjoitusta käytettiin joskus tulostettaessa tekstejä muilla kielillä - esimerkiksi venäjäksi ja serbiaksi; tässä tapauksessa 1. persoonan pronomini ꙗ҆̀ (jota ei ole olemassa varsinaisessa kirkkoslaavikielessä, se vastaa а҆́зъ ) välitettiin pääsääntöisesti kirjoituksella Ꙗ .

Toisin kuin venäjän kielessä, kirjain Ѧ kirjoitetaan joskus kirkkoslaaviksi vihellytyksen jälkeen (vaikka se luetaan tässä tapauksessa samalla tavalla kuin A -kirjain ). Tärkeimmät tapaukset sen käytöstä sellaisessa asennossa ovat seuraavat:

• pronominien, partisiippien, adjektiivien ja substantiivien päätteissä osoittaa monikkomuotoja: dschѝ nascha (tyttäremme) - dschєrѝ nashisѧ (tyttäremme);
• nykyajan lyhyiden reaalipartisiisiosien (ne. tapaus yksikön maskuliininen ja neutraali) päätteessä voidaan joskus poistaa homonyymia aoristimuotojen kanssa : kuule ( kuuleminen ) - kuule (sinä / hän kuuli, aoristi kuulemasta ; he kuulivat, aoristi kuulosta ), mutta usein kirjoitettu ilman tarvetta, esimerkiksi täydessä muodossa kuule (kuulo), ei homonyymi minkään kanssa.

1600 -luvulle saakka (joskus myöhemmin) Venäjällä käytettiin myös muita oikeinkirjoitusjärjestelmiä: erityisesti Ꙗ voitiin sijoittaa sanojen alkuun ja vokaalien jälkeen sekä Ѧ  konsonanttien jälkeen.

ukrainan kieli

Ukrainan kielellä, toisin kuin venäjällä, on melko yleistä käyttää pehmeää yhdistelmää tsya : tsya (tsatsa), tsyatka (piste, täplä, pisara), tsyamkati (slurp), vulytsya ( katu) jne.

Käsinkirjoitetun ukrainalaisen i :n vanhentunut muoto , joka muistuttaa alareunassa sulatettua "ɛı", on johdettu ligatuurista Ꙗ .

Bulgarian kieli

Olen bulgarialaisten aakkosten  viimeinen kirjain . Se on lainattu venäläisestä siviilikirjoituksesta ja on graafisesti (ja venäjän kielen näkökulmasta - ja foneettisesti) pienen yusin perillinen Ѧ . Bulgarian kielen näkökulmasta tämä säännös on virheellinen, koska bulgarialaisen yus:n foneettinen kehitys antoi äänen [e]. Tällä hetkellä I bulgariaksi kirjoitetaan historiallisen iotisoidun "a" sijasta , Ѣ :n sijaan sanoissa, joissa on "jakki" ääntäminen, sekä poikkeuksissa, joissa on foneettinen merkitys [yъ] joissakin verbipäätteissä, joissa iootti iso yus (ѭ) seisoi historiallisesti . Minulla on foneettinen merkitys [y] sekä maskuliinisen substantiivin lyhyessä että täydellisessä konjugoidussa muodossa: opettajat , opettajat  - [opettajat], [opettajat].

Makedonian kieli

Sitä ei käytetä nykyaikaisessa makedonian aakkosissa. I-kirjaimen sijaan käytetään kirjainyhdistelmää ја .

Serbian kieli

Kirjain Ya katosi serbian kielestä 1800-luvun puolivälissä. Kirjain I korvattiin kirjainyhdistelmällä ја . Esimerkiksi: serbi. Jabuka  on omena .

Muut kielet

Se on Kazakstanin kyrillisten aakkosten 42. ja viimeinen kirjain . Merkitsee [ j a ], latinalaisissa aakkosissa se korvataan yhdistelmällä İa ia .

Antiikkiset kirjaimet

Vaikka Ya ja Ѧ  eivät ole eri kirjaimia, vaan vain saman merkin historiallisia kirjasinmuunnelmia, siellä on I - muotoinen "vanhan slaavilaisen" tyylinen kuvake (usein mainoksissa, muinaisen Venäjän historiaa ja filologiaa käsittelevien kirjojen kansissa, jne.) klassisen tyylin Ѧ sijaan , joka hyväksyttiin tällaisiin tapauksiin 1800-luvulla .

Tyyliteltyä tyyliä kohdattiin kuitenkin joskus jo ennen vallankumousta, ks. esimerkiksi vuoden 1905 mallin kolmen ruplan valtion hyvityslasku .

Tyylitelty "minän" käyttö latinaksi

Kirjain Ya, joka näyttää peilikuvalta latinalaisesta R-kirjaimesta yhdessä And-kirjaimen kanssa (samanlainen kuin N:n heijastus), latinalaisella grafiikalla varustettujen kielten puhujalle on yksi silmiinpistävimmistä kyrillisen kirjaimen elementeistä. aakkoset. Mainosteksteissä, otsikoissa, bannereissa jne., kun soitetaan venäläisillä aiheilla, latinalaisissa teksteissä voin korvata R:n (katso esimerkki " The Sun " -sanomalehden); tämä on esimerkki niin kutsutusta vääristä kyrillisistä aakkosista. Toisaalta käänteinen R näyttää Ilta jopa niissä tapauksissa, joissa se on vain käänteinen R ilman ripsiä kyrillistä.

Kooditaulukko

HTML :ssä iso kirjain I voidaan kirjoittaa muodossa Я ; tai Я ja pienet kirjaimet i  я tai я. Puolimuodolliset tyylit: isot kirjaimet Ѧ kuten Ѧ tai Ѧ, pienet kirjaimet ѧ ,  kuten ѧ tai ѧ.

Muistiinpanot

1. ↑ Suuri venäläinen tietosanakirja  : [35 nidettä]  / ch. toim. Yu. S. Osipov . - M .  : Suuri venäläinen tietosanakirja, 2004-2017.

Kirjallisuus

• Bulich S. K. I, venäjän aakkosten kirjain // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osassa (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
• I // Kirjakilpi - Yaya. - M .  : Soviet Encyclopedia, 1978. - ( Great Soviet Encyclopedia  : [30 osassa]  / päätoimittaja A. M. Prokhorov  ; 1969-1978, osa 30).
• Karsky E.F. Slaavilainen kyrillinen paleografia / Toim. toim. akad. V. I. Borkovski . - 2. painos, faksi . - L., M. (faksi): Neuvostoliiton tiedeakatemiasta; lähettäjältä "Nauka" (faksi), 1928, 1979 (faksi). - S. 206-208. — 494 s. - 2700 kappaletta.
• I  // Suuri venäläinen tietosanakirja  : [35 nidettä]  / ch. toim. Yu. S. Osipov . - M .  : Suuri venäläinen tietosanakirja, 2004-2017.

Linkit

• Minä osoitteessa Scriptsource.org 
• minä osoitteessa Scriptsource.org 

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen Bolšaja Juzhakova Brockhaus ja Efron Pieni Brockhaus ja Efron V. Dahl Työpöytä