Kanadan Doukhoborin murre

Kanadan Doukhoborin murre  on muunnelma venäjän kielestä, joka muodostui Kanadan alueella suhteellisen suljetuissa doukhoborien yhteisöissä , venäläisissä uskonnollisissa toisinajattelijoissa, jotka ovat samanlaisia ​​kuin kveekerit , jotka lähtivät Venäjän valtakunnasta pääasiassa vuosina 1897-1898. Hänet erottivat tyypilliset etelävenäläiset piirteet sekä englannin ja ukrainan kielten vaikutus.

Tällä hetkellä on kaksi suuntausta: kohti assimilaatiota ja kohti ylläpitoa. Assimilaation seurauksena murre katoaa käytöstä. Kanadalaisten doukhoborien jälkeläiset puhuvat enimmäkseen englantia ja jotkut käyttävät tavallista venäjää . Tuki, myös 1970-luvun alusta lähtien julistetun Kanadan monikulttuurisuuspolitiikan puitteissa, resonoi Doukhoborien kanssa, jotka eivät alusta alkaen hyväksyneet "Moskovan venäläistä", kouluissa aiemmin tarjottua mahdollisuutta opiskella.

Historia

Dukhoborin murteen muodostuminen osuu 1800-luvun neljälle ensimmäiselle vuosikymmenelle. Vuonna 1802 tsaarin hallitus päätti rohkaista doukhoborien ja muiden skismaattisten ryhmien muuttoa Molochnaya- joen alueelle Melitopolin lähellä . Uudelleensijoittaminen kesti noin 20 vuotta ja koski pääasiassa Keski-Venäjän eteläisen ja Itä-Ukrainan maakuntia.

Uudisasukkaat puhuivat lukuisia murteita , enimmäkseen etelävenäjää . Yhdessä asuminen johti Etelä-Venäjän ja Itä- Ukrainan murteisiin perustuvan koinen syntymiseen .

Vuodesta 1841 lähtien doukhoborit (sekä molokaanit ja jotkut muut skismaatit) siirrettiin Etelä-Ukrainasta Transkaukasiaan . Siellä heidän siirtokuntiaan ympäröivät pääasiassa ei-venäjää puhuvat naapurit - Elizavetpolissa pääasiassa azerbaidžanilaiset , Tiflisissä  - armenialaiset ja Karsin alueella (vuoden 1878 jälkeen perustetuissa siirtokunnissa ) - molemmat. Tänä aikana murre kehittyi suhteellisen erillään venäjän pääkielialueesta .

Noin 7 500 Dukhoborin muuttamisen jälkeen Transkaukasiasta Saskatchewaniin vuonna 1899 ja myöhemmin useiden pienempien ryhmien ( Transkaukasiasta ja Siperiasta ) jälkeen Transkaukasian Dukhoborin siirtokuntien murre siirtyi Kanadan tasangoille . Siitä hetkestä lähtien hän alkaa saada vaikutteita Kanadan englannista .

Doukhoborien Saskatchewanissa oleskellessaan hän sai vaikutteita ukrainan kielestä - pääasiassa Itävallan Galiciasta  tulevien maahanmuuttajien puheesta (joka ei ole varmuudella vahvistettu etelä-venäläisten ja länsivenäläisten murteiden sekä nykyaikaisen Valko-Venäjän maahanmuuttajien mukaantulon vuoksi. ryhmän muodostumisen alkuvaiheessa ja Kharkovin maakunnasta XIX vuosisadan lopulla alkuperäisten doukhoborien joukossa).

Noin 1910 Doukhoborien keskuudessa tapahtui jakautuminen, jonka seurauksena merkittävä osa doukhoboreista ( Peter Veriginin seuraajia ) muutti Saskatchewanista Kaakkois- British Columbiaan . Monet suljetuiksi muuttaneet asuivat kunnallisilla siirtokunnilla, pääsääntöisesti eivät lähettäneet lapsiaan kouluun ja kieltäytyivät asevelvollisuudesta useiden vuosikymmenien ajan, ja he säilyttivät venäjän kielen paremmin kuin Dukhoborit, jotka jäivät Saskatchewaniin yksityisviljelijöiksi.

1970-luvulla, venäläissyntyisten yhteisön jäsenten kuoleman jälkeen , useimmat kanadalaiset doukhoborit siirtyivät englanniksi . Tämä johtuu sekä osan Dukhoborien ja heidän lastensa luonnollisesta assimilaatiosta että internoinnista Kanadan hallinnon toimesta, minkä tarkoituksena on integroida dukhoborit asevoimien järjestelmään (etenkin toisen maailmansodan aikana) ja koulutukseen (tuomiossa). 1950-luvun lopulla).

Uskollisten douhoborien joukossa venäjä säilyttää asemansa liturgian kielenä . Doukhoborien määrä on laskussa - vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan vain 3 800 ihmistä tunnisti itsensä doukhoboreiksi.

Doukhoborien tiheästi asutulla alueella Brittiläisessä Kolumbiassa (Grand Forks, Castlegar, Creston) nykyaikaista normatiivista venäjää opetetaan kouluissa yhtenä suosituimmista kielistä. Jotkut Dukhoborit opiskelevat edelleen venäjän kieltä korkea-asteen koulutuksen aikana, valitsevat venäläisiä puolisoita muista yhteisöistä, mikä johtaa myös murteen puhujien määrän vähenemiseen.

Murteen ominaisuudet

Kanadan Doukhoborin murre eroaa tavallisesta venäjän kielestä kolmella alueella: alkuperäisen etelävenäläisen (keskivenäläisen seoksen) murteiden vaikutuksesta , englannin kielen vaikutuksesta sekä ukrainan kielestä  - molemmat alkuperäalueella. ja suoraan Kanadassa .

Etelävenäläisten murteiden vaikutus

• frikatiivinen g ;
• -t :n puuttuminen verbien kolmannessa persoonassa;
• leksikaaliset yksiköt, jotka eivät ole tyypillisiä venäjän vakiokielelle;
• vokaalien vähentäminen - akanye , hikka ja vähemmässä määrin - yakane .

Ukrainan kielen vaikutus

• frikatiivinen g ;
• ei-palatalisoitu "r": [retka] ("harvoin"), [hrest] ("risti"), tyypillinen valkovenäläiselle ja ukrainalaiselle kielille;
• ei-palatalisoitu "k": "kysa" "kisa" sijaan;
• proteesin "in" käyttö ennen vokaalia, esimerkiksi deminutiivissa "korva" ("korvat");
• venäjän "k" korvaaminen äänellä [x];
• venäjän "f":n korvaaminen äänillä [хв]: kokhviya ("kahvi"), hvarma ("maatila");
• leksikaaliset lainaukset: "shvydko" - "nopeasti" (ukrainan sanasta "shvydko", jolla on sama merkitys), "troshki" - "vähän" (ukrainan "troshka", jolla on sama merkitys), "kuuntele" - "kuuntele" ( ukrainalaisista "huhuista", joilla on sama merkitys), "gutar" - "puhu" (ukrainalaisesta "gutoritista", jolla on sama merkitys), "mieheni" - "mieheni" (ukrainan sanasta "miy cholovik" samalla tavalla arvo) jne. [1] ;
• soft -t verbien nykyajan yksikön kolmannessa persoonassa: tietää ("tietää"), trimmata ("leikkaa"), joka löytyy myös Keski-Venäjän (Rjazanin) murteista;
• -t :n puuttuminen verbien nykyajan yksikön kolmannessa persoonassa: liikkua ("kävelee"), rauhoittaa ("rauhoittaa"), rauhoittuu ("rauhoittaa"). Tällainen korvaaminen on tyypillistä myös Nikolajevskin alueelle .

Yllä olevat ominaisuudet voivat liittyä alkuperäisen asuinmaan murteisiin, eivät vain Saskatchewanin ukrainan kielen vaikutukseen . Lisätutkimusta tarvitaan näiden kahden kerroksen erottamiseksi.

Englannin lainasanat

Venäjältä Kanadaan muuttaneet doukhoborit asettivat tehtäväkseen säilyttää perinteitä ja kulttuuri-identiteettiä, johon venäjän kieli oli olennainen osa . Siksi englannin kielen lainaukset rajoittuivat alun perin vain välttämättömään sanavarastoon, joka liittyi alkuperäisen asuinmaan todellisuuteen. Ensinnäkin nämä olivat rautateihin , sahoihin , tuotantovälineisiin liittyvät termit sekä mittayksiköiden ja rahan nimet.

Joitakin muita ominaisuuksia

• Tapausten epätyypillinen käyttö - "noin kaksi" "noin kaksi" sijasta - voidaan selittää sekä englannin kieliopin vaikutuksen alaisena yksinkertaistamisella että Kanadaan tuoduilla dialektismeilla .
• Suuntaus genetiivin monikkopäätteen -ov lisääntyneeseen käyttöön ("lamput", "järvet" standardien "lamput" ja "järvet" sijaan).

Kirjallisuus

• Golubeva-Monatkina N. I. Venäjän emigranttipuhe Kanadassa 1900-luvun lopulla. Tekstit ja kommentit. M.: Pääkirjoitus URSS, 2004. - 384 s. ISBN 5-354-00448-9
• Gunter Schaarschmidt (Victorian yliopisto, Kanada) Neljä normia – yksi kulttuuri: Doukhobor Russian Kanadassa
• Makarova V. A. (2012). Venäjän kielen käyttö nykyajan Doukhobor-rukouspalvelussa. // Kansainvälinen tieteellinen ja käytännön Internet-konferenssi "Filologian todelliset ongelmat ja vieraiden kielten opetusmenetelmät" 1. helmikuuta - 29. helmikuuta 2012;
• Makarova V. A., Usenkova E. V., Evdokimova V. V., Evgrafova K. V. (2011). Saskatchewan Doukhobor Language: Johdatus analyysiin . // Uutisia korkeakouluista. Sarja "Humanistiset tieteet". Kielitieteen osasto. Osa 2. Numero 2, s. 146-151.
• Schaarschmidt G. (2012). Venäjän kielen historia Kanadassa. Doukhoborin sisäiset ja ulkoiset muuttoliikkeet: vaikutukset kielen kehitykseen ja rakenteeseen. Toimittanut V. Makarova, Russian Language Studies in North America: the New Perspectives from Theoretical and Applied Linguistics . Lontoo/New York: Anthem Press. Kanssa. 235-260. ISBN 978-1-78-308046-5

Muistiinpanot

1. ↑ V.A. Makarova, E.V. Usenkova, V.V. Evdokimova, K.V. Evgrafova "Saskatchewanin Dukhoborien kieli: johdatus analyysiin" . Haettu 12. huhtikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 12. huhtikuuta 2021. (määrätön)
2. ↑ Garsheninin tutkimus 1960-luvun alussa, op. Lainaus : Golubeva-Monatkina N.I. Venäjän emigrantin puhe Kanadassa. M., 2004. Ss. 348
3. ↑ 1 2 Analyysi Dukhobor-lehden Iskra venäjänkielisistä aineistoista vuodelta 1993, N. I. Golubeva-Monatkina, kirjoittaja: Golubeva-Monatkina N. I. Venäläisen emigrantin puhe Kanadassa. M., 2004. Ss. 349-350
4. ↑ Radio Canadan ääniarkisto, 1960. cit. Lainaus : Golubeva-Monatkina N.I. Venäjän emigrantin puhe Kanadassa. M., 2004. Ss. 348

Katso myös

• Ukrainan murre Kanadassa
• Kanadan kielet