Vanha friisi

Vanha friisi
oma nimi frysk
Alueet Hollanti , Pohjois-Saksa , Etelä-Tanska
Sukupuuttoon kuollut kehittyi keskifriisiläiseksi 1500-luvulla
Luokitus
Kategoria Euraasian kielet

indoeurooppalainen perhe

germaaninen haara Länsi-Saksan ryhmä Anglofriisiläinen alaryhmä Friisi kielet
Kirjoittaminen Futhark , myöhemmin latina
Kielikoodit
ISO 639-1 —
ISO 639-2 —
ISO 639-3 ofs
IETF ofs
Glottolog oldf1241

Vanha friisi  on länsigermaaninen kieli , friisiläisen kielen varhainen muoto 800-1500 -luvulla. Sitä puhuivat friisit , jotka asuivat Sinqfalin ja Weserin välisillä alueilla sekä Etelä- Jyllannissa Pohjanmeren eurooppalaisella rannikolla . Vanha friisi kehittyi keskifriisiksi , jota puhuttiin 1500- ja 1800-luvuilla.

Historia

Vain muutamat henkilönimet ja maantieteelliset nimet todistavat myöhäisen antiikin ajanjakson Zuiderzeen ja Emsin välisen alueen uudisasukkaiden kielestä ( friisiläiset , jotka tunnetaan Pliniusin ja Tacituksen kirjoituksista ) [1] . Jo silloin Plinius yhdisti friisit yhdeksi ryhmäksi anglien ja saksien kanssa germaanisten heimojen luokittelussaan , joita hän kutsui yleisnimellä ingveonit; [2] tämä tosiasia 1900-luvulla toimi sysäyksenä ingvae-kielten teorian syntymiselle .

Varhaiskeskiajalla Friisi ulottui Bruggen läheisyydestä nykyisessä Belgiassa Weser -joen rannoille Pohjois- Saksassa . Heimot, jotka muuttivat Englantiin 500-luvulla nykyisestä Pohjois-Saksasta ja Tanskasta , tulivat samalta alueelta ja puhuivat suunnilleen samaa kieltä kuin keskiaikaisen Friisiläisen väestö; tämä tosiasia selittää vanhan friisiläisen ja vanhan englannin välisen suuren läheisyyden . [3]

Friisi kieltä puhuttiin tuolloin koko Pohjanmeren etelärannikolla . Tätä aluetta kutsuttiin Great Frisiaksi ( lat.  Magna Frisia ), ja monet sen alueet säilyttävät edelleen friisiläistä perintöä. Vuoteen 1300 mennessä sen rajat kuitenkin rullasivat takaisin Zuiderzeelle (nykyinen IJsselmeer ), ja friisiläinen kieli rannikolla säilyi vain alustana . [neljä]

800-luvulla, ilmeisesti frankkien ja viikinkien kanssa käytyjen sotien seurauksena , osa friiseistä muutti pohjoiseen ja asettui Helgolandin saarelle ja Pohjois-Friisisaaret . [5] Toinen muuttoaalto tapahtui noin vuonna 1100 ja johti Pohjois-Friisisaarten viereisen mannerrannikon asettamiseen. Osa uudisasukkaista muutti itään ja asettui lähelle Oldenburgia. [2] Siten ilmestyi kaksi muuta friisiläisen kielen ja kulttuurin keskusta.

Fonetiikka

Yleisesti ottaen vanha friisi on foneettisesti hyvin samanlainen kuin vanha englanti. Erityisesti sille on ominaista vanhalle englannin kielelle tyypillinen takakielisten konsonanttien palatalisaatio . Esimerkiksi, vaikka läheiset vanhasaksi ja vanha hollanti säilyttivät takakielisen muodon dag, siitä tuli dei vanhassa friisiläisessä ja dæġ [dæj] vanhassa englannissa . Proto -germaaninen [k] ennen vokaalia muuttui [tʃ] sanan kirkko esimerkkiä seuraten : vanhassa friisiläisessä - tzirke tai tzerke , vanhassa englannissa - ċiriċe [ˈtʃiritʃe] , kun taas vanhassa saksissa ja vanhassa hollannissa - ei-palatalisoitu muoto. kirika . Toinen yhteinen piirre on anglofriisiläinen valistus, joka muuntaa a :n e :ksi tietyissä olosuhteissa. Korostamattomissa tavuissa o :sta tulee a ja i :stä e  , kuten vanhassa englannissa.

Vanhoista germaanisista diftongeista * ai ja * au tuli vanha friisi ē / ā ja ā , kuten ēn / ān ("yksi") protogermaanisesta * ainaz , ja brād sanasta * braudą ("leipä"). Vertailun vuoksi näistä diftongeista tuli ā ja ēa ( ān ja brēad ) vanhassa englannissa ja ē ja ō ( ēn ja brōd ) vanhassa saksin kielessä. Diftongista * eu tuli useimmissa tapauksissa ia , kun taas vanha germaaninen * iu säilyi. Nämä diftongit alkoivat alun perin tavulla (korostettu) i , mutta painotus siirtyi myöhemmin toiseen vokaaliin, jolloin tuloksena oli iā ja iū . Esimerkiksi thiād ("ihmiset") ja liūde protogermaanisista * þeudō ja * liudīz .

Yleensä h vokaalien välissä on kadonnut ( sian sanasta * sehwanaN ), kuten vanhassa englannissa ja vanhassa hollannissa. Toisaalta sanan alussa oleva h- säilyi. Vanha friisi säilytti th :n kaikissa tapauksissa pidempään kuin vanha hollantilainen ja vanhasaksi, mikä osoittaa asteittaista siirtymistä th :stä d :hen etelästä pohjoiseen, alkaen Etelä-Saksassa 800-luvulla osana toista konsonanttiliikettä , mutta ei vaikuttanut Friisi 1200- tai 1300-luvulle asti.

Kielioppi

Vanhassa friisiläisessä kielessä on säilytetty käännöksiä :

tapaus yksiköitä määrä pl. määrä
1 nimimerkki dei/dî degar
2 Genitiivi deis/dîs dega
3 Dative dei/dî degum/degem
4 Akusatiivinen dei/dî degar

Kirjalliset monumentit

Varhaisimmat tunnetut esimerkit vanhasta friisiläisestä kirjoituksesta ovat useat ennen 800-luvun riimukirjoitukset kielen hyvin varhaisessa muodossa. Nämä riimukirjoitukset koostuvat kuitenkin enintään yhdestä yhden tai useamman sanan kirjoituksesta. [2] [4]

Ensimmäiset klassisen vanhan friisiläisen kielen näytteet - latinalaisessa kontekstissa epäjohdonmukaiset sanat - kuuluvat ajalle 800-luvulta. Vanha friisi on todistettu useissa säilyneissä käsikirjoituksissa, jotka ovat peräisin 1100-1300-luvuilta, mutta suurin osa niistä on peräisin 1300- ja 1400-luvuilta. Nämä tekstit ovat pääsääntöisesti sisällöltään pääasiassa juridisia. Muinaisille friisiläisille lakiteksteille oli ominaista, että lähes kaikki ne edustavat eri alueilla ja eri aikoina syntyneen materiaalin käsittelyä. Tuon ajan tekstien sanakirjassa on paljon lainauksia, joiden syntaksissa on havaittavissa latinan kiistaton vaikutus. Muut tämän ajanjakson monumentit - diplomaattiset asiakirjat, kiinteistörekisterit, oikeuden pöytäkirjat jne. - heijastavat erityistä käyttöä, käyttävät erityistä kirjoitusasua ja useita erikoisia kielimuotoja. Niiden kirjoitusasu on erittäin mielivaltainen ja epäjohdonmukainen. Tekstit sisältävät kliseitä ja ilmaisuja, joita ei löydy muista muinaisista friisiläisistä monumenteista. [2] Seuraavassa on luettelo vanhanfriisiläisistä asiakirjoista kronologisessa järjestyksessä:

Myös Etelä-Jyllannin (nykyisen Pohjois-Frisian) rannikolla asuvat friisiläiset puhuivat vanhaa friisiä, mutta kirjallisia muistiinpanoja siltä ajalta ei ole vielä löydetty tältä alueelta. Scheldtin ja Vlien väliseltä alueelta ei myöskään ole säilynyt yhtään vanhaa friisiläistä asiakirjaa . [neljä]

Muistiinpanot

  1. ↑ Hewett WT Friisiläinen kieli ja kirjallisuus. - Ithaca, New York: Finch & Apgar, 1879. - 60 s.
  2. ↑ 1 2 3 4 Zhluktenko Yu. A., Dvuzhilov A. V. Friisi kieli. - Kiova: Naukova Dumka, 1984. - 200 s.
  3. ↑ Thomas William Shore. Anglosaksisen rodun alkuperä: Tutkimus Englannin asutuksesta ja vanhan englantilaisen kansan heimoalkuperästä . — Lontoo: Elliot Stock, 1906. — 416 s.
  4. ↑ 1 2 3 Rolf H. Bremmer, Jr. Johdatus vanhaan friisiin: historia, kielioppi, lukija, sanasto. - John Benjamins Publishing, 2009. - ISBN 9027232555 .
  5. ↑ Über Nordfriesland  (saksa) . NDR Welle Nord . Norddeutscher Rundfunk . Haettu 12. elokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 12. elokuuta 2011.