Klassinen arabia

Klassinen arabia
oma nimi العربية الفصحى
Alueet ennen se oli yleistä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa , nyt se on palvontakieli islamissa
Tila kuollut kieli [1]
Sukupuuttoon kuollut 9. vuosisadalla (pysyi edelleen papiston kielenä [1] )
Luokitus
Kategoria Euraasian kielet

Afroaasialainen makroperhe

Seemiläinen perhe Länsiseemiläinen haara Keskisemiläinen ryhmä Arabialainen alaryhmä
Kirjoittaminen Arabialainen kirjoitus

Klassinen arabi ( araabia . اللail.Ru ٱلbed ٱلbed al -'arabiya al-Fussha [2] ) - arabian kielen muoto, jossa esi-islamilaisen aikakauden runolliset teokset ja islamin levitys , islamin kieli Nykyiset kirjoitettiin [3] . Klassista arabiaa edelsi esiklassinen arabia (proto-arabia, vanha arabia), ja se korvattiin modernilla arabialla [4] .

Historia

Siihen mennessä yllättävän systematisoitu ja johdonmukainen arabian kieli, jolla oli lähes matemaattisesti tarkka morfologia ja kielioppi sekä rikas sanasto ja semantiikka , standardisoitiin ja kodifioitiin Koraaniin [5] . Toinen kirjallisen kielen päälähde varhaisen islamilaisen kauden aikana oli arabien esi-islamilainen runous [6] .

Ennen islamin tuloa beduiinit , vaikka he pitivät itseään saman kieliyhteisön jäseninä , heidän kielellään ei ollut yhtä kielellistä normia . Jopa heimojen yläpuolelle pidetyssä runouden kielessä oli monia muunnelmia. Muslimien valloitusten jälkeen arabia, josta tuli uuden imperiumin kieli, tarvitsi kipeästi standardointia. Tähän oli useita syitä. Ensinnäkin puhutun arabian eri lajikkeiden väliset erot muodostivat todellisen uhan kommunikaatiolle imperiumin sisällä. Toiseksi keskushallinto Damaskuksessa ja sitten Bagdadissa halusi valvoa paitsi taloutta ja uskontoa myös kieltä. Kolmanneksi, valloitusten jälkeen kielen sanavarasto laajeni nopeasti, mikä vaati sääntelyä yhtenäisyyden säilyttämiseksi [6] .

Kielen kirjallisen standardoinnin tärkein edellytys on oikeinkirjoituksen keksiminen tai, kuten arabian tapauksessa, jo olemassa olevien kirjoituskäytäntöjen mukauttaminen uusiin olosuhteisiin. Tätä seurasi standardoidun kielinormin kehittäminen, inventaario ja sanaston laajentaminen. Sen jälkeen kehittyy tyylistandardi . Olemassa oleva beduiinimalli palveli runollisen tyylin kehitystä, mutta arabialaisen proosan tyylin ilmaantuminen merkitsi klassisen arabian todellista alkua [7] .

Arabialaiset filologit standardisoivat 700-900-luvuilla ja sen jälkeen lakattiin käyttämästä [8] suullisessa puheessa . Klassinen arabia on käynyt läpi vain pieniä muutoksia tähän päivään asti [9] . Tämän hämmästyttävän vakauden ansiosta nykyaikainen lukija voi asianmukaisella koulutuksella ymmärtää vuosisatoja sitten kirjoitettujen teosten kieltä [10] .

Nykyaikainen kirjallinen (standardi) arabia , joka on radion, television ja kansainvälisten suhteiden kieli, pysyy pohjimmiltaan klassisena arabiana, jonka sanastoa päivitetään tarpeen mukaan [9] . Arabit itse eivät tee suurta eroa klassisen ja modernin kirjallisen kielen välillä, ja he kutsuvat niitä yhtä lailla "oikeaksi arabiaksi" ( اَلْعَرَبِيَّةُ ٱلْفُصْة , ة am, لَ, الَى ‎) vastakohtana "folk-kielelle" useita murteita _ Ei myöskään ole kronologista lähtökohtaa, jolloin moderni kirjallisuus korvasi klassisen arabian. Yleensä länsimaiset tutkijat kutsuvat 1800-luvun puoliväliin asti käytettyä kirjakieltä "klassiseksi", erityisesti ennen arabien poliittisen vallan heikkenemistä 1400-luvulla kirjoitettujen teosten kieltä [11] .

Fonologia

Konsonantit

Kuten moderni kirjallinen arabia, klassisessa arabiassa on 28 konsonanttifoneemia 1 :

Klassisen arabian konsonanttiäänet [12]
Labial labiodentaalinen
_ 		Hampaidenväliset Dento-
alveolaarinen 		Palatal Velar Uvular nielu_
_ 		Kurkunpää
_
Räjähtävä
(korostava) 		b ب
  		t ت , d د
tˠ ط 2 		ɟ / ɡʲ ج
  		k ك
  		q 3 ق
  		ʔ ء
 
Frikatiivit
(korostava) 		f ف
  		θ ث , ð ذ
ðˠ ظ 		s 4 ó , z ò sˠ ص
ɕ ش
  		χ خ , ʁ غ
  		ħ ح , ʕ ع
  		h ه
 
nenän- m م n ن
Sivusuuntainen
(korostettu) 		l 5 ل
ɮˠ ض
yksi lyönti r 6 ر
Puolivokaalit j ي w و
Huomautuksia: ↑  Klassiset arabian kieliopit (Sibwayhsalifit( aː ) tähän luetteloonnostaakseen foneemien lukumäärän 29: ään [12] . ↑  Sibawayhi kuvaili konsonanttiaطäänelliseksi /dˠ/ , mutta jotkut nykykielen tutkijat kyseenalaistavat tämän väitteen [13] . ↑  Ibn Khaldunkuvailisanan قvelaariksi /g/ ja tämä voisi olla tämän kirjaimen vanha arabialainen ääntäminen [14] . ↑ Ei-  emfaattiset /s/ saattoivat todellakin olla [ʃ] [15] , liikkuvat eteenpäin suussa ennen tai samanaikaisesti sen kanssa. ↑  /l/ muuttuu korostetuksi ( [ɫ] ) vain sanassa /aɫɫɑːh/ ("Allah") [16] , paitsi jos sitä edeltää /i/ tai /iː/ : /bismillaːhi/ (" Allah"). ↑  /rˠ/ (velarisoitu) lausutaan ilman velarisointia ennen /i/ : [ r ].

Vokaalit

monoftongit
Lyhyt Pitkä
Edessä Takaosa Edessä Takaosa
Yläosa i u iː uː
Alempi a aː
Huomautuksia:

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 kuolleita kieliä // Suuri Neuvostoliiton Encyclopedia  : [51 nidettä]  / ch. toim. S. I. Vavilov . - 2. painos - M .  : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1949-1958.
  2. ↑ Bobrovnikov, V. O. Pohjois-Kaukasuksen muslimit: tapa, laki, väkivalta; esseitä Vuoristo-Dagestanin oikeuden historiasta ja etnografiasta . - Venäjän tiedeakatemian itämainen kirjallisuus, 2002. - S. 114. - 367 s. — ISBN 9785020181663 .
  3. ↑ Tumanyan, E. G., Desheriev, Yu. D. Kieli sosiolingvististen järjestelmien järjestelmänä: synkronis-diakrooninen tutkimus . - M .: Nauka, 1985. - S. 74. - 246 s.
  4. ↑ Dyakonov, I. M. , Sharbatov, G. Sh . Afroaasian kielet: Seemiläiset kielet . - M . : Nauka, 1991. - S. 251. - (Afroaasian kielet). — ISBN 9785020164253 .
  5. ↑ Duraković, E. Muinaisen ja klassisen arabialaisen kirjallisuuden poetiikka: Orientologia . - Routledge , 2015. - S. 99. - 272 s. — ISBN 9781317520481 .
  6. ↑ 1 2 Kees Versteegh, 2014 , s. 60.
  7. ↑ Kees Versteegh, 2014 , s. 60-61.
  8. ↑ Concise Encyclopedia of Languages ​​of the World, 2010 , s. 54.
  9. ↑ 1 2 Concise Encyclopedia of Languages ​​of the World, 2010 , s. 932.
  10. ↑ Shagal, V. E. Kansallisten prosessien kielinäkökohta arabimaissa . - M . : Tiede. - S. 52. - 247 s.
  11. ↑ Clive Holes, 2004 , s. 5-6.
  12. ↑ 12 Watson , 2002 , s. 13.
  13. ↑ Danecki, Janusz. Majhūra/Mahmūsa // Arabian kielen ja kielitieteen tietosanakirja  (englanti) . - Brill, 2008. - Voi. III. - s. 124.
  14. ↑ Heinrichs, Wolfhart. Ibn Khaldūn historiallisena lingvistina, jolla on retki muinaisen gāfin  (englanniksi) kysymykseen  // Harvard University : Journal.
  15. ↑ Watson, 2002 , s. viisitoista.
  16. ↑ Watson, 2002 , s. 16.

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Bibliografisissa luetteloissa