Ў

Ў , ў ( U lyhyt , U lyhyt , Belor. u neskladovae ) - laajennetun kyrillisen aakkoston kirjain. Käytetään valkovenäläisissä aakkosissa sekä joissakin nykyaikaisissa ja entisissä ei-slaavilaisissa aakkosissa. Ääriviivan mukaan kyseessä on tavallinen siviili - kirjain U , johon on lisätty sama lyhyt kuin Y - kirjaimessa .

Se tulee merkistä " Izhitsa , jolla on lyhyt " ( Іerѵ̆skaja voima , Yegeѵ̆skajan kuilu jne.), jota käytettiin joissakin länsivenäläisissä versioissa 1500-luvun lopulla - 1700-luvun alussa, ja suoraan myöhemmästä merkistä "gamma-like uk" lyhyellä", jota käytetään romanialaisessa kyrillisessä kirjoituksessa , josta sen vuonna 1837 lainasivat (jo käytännössä nykyisessä muodossaan) ukrainalaisen runokokoelman " Mermaid Dniester " kokoajat , josta esipuheessa :sanotaan au, еў, ευ : spѣvaў, spiwαυ; soulў, dušευ )…” [1] , eli "otimme käyttöön serbia Џ ja Wallachian (eli romanian) Ў ". Tässä kokoelmassa kirjain kirjoitetaan pääasiassa etymologisen [l]:n tilalle, joka on siirtynyt ei-tavuksi [y] (joka nykyään ilmaistaan ​​ortografisesti kirjaimella B ).

Otsikko

Valkovenäjän kielellä tätä kirjainta kutsutaan nimellä "u unsyllabic", eli "u ei-tavuinen". Venäjän kielessä käytetään usein nimiä "u lyhyt" tai "u ei-tavuinen".

Ў valkovenäläiseksi

Ў on valkovenäläisten aakkosten 22. kirjain . Tarkoittaa ääntä [ w ].

Ensimmäistä kertaa nykyiselle valkovenäläiselle kielelle erillinen kirjain äänelle [ w ] ilmestyi 1800- luvun puolivälissä valkovenäläisissä latinalaisissa aakkosissa eri versioina - ú, kursivoitu u , u ja hachek ( ǔ ), w̆, ŭ . Jan Chechotin kirjasessa " Da milych mužyczkoú", joka julkaistiin vuonna 1846, kirje näytti u :lta, jossa on akuutti - ú . Vikenty Dunin-Martsinkevich käytti kursiivia u (toisin kuin tavallista u:ta vokaaliäänelle [u], esimerkiksi: jon umie u ). Tavallista u -kirjainta lyhyen (ei-tavuisen) sijaan käytettiin Kastus Kalinovskyn julkaisuissa vuosina 1862-1863. Oli myös muunnelmia u :sta, jossa oli hachek ( ǔ ) . W ja lyhyt ( w̆ ) käytti Bronisław Epimach-Shipila (1889). Vuonna 1897 julkaistiin etnografi Mihail Federovskin "Valko-Venäjän kansan" ensimmäinen osa ; moniosainen sisältää aitoja tekstejä, jotka Federovski on kirjoittanut valkovenäläisen latinaksi. Näissä merkinnöissä vokaalien jälkeen ääni [w] (u ei ole taitettu) muotoon u̯ (esimerkiksi: kazau̯; pierapau̯zła; jak u̯ziau̯ kirjoittaja u̯ ruku; uhledzieu̯ ), kun taas sanaa ŭ käytetään hyvin lyhyinä (ja sujuvasti katoavan ääntäminen) [y] (esimerkiksi pakazŭwaj; padwiazŭwaje; panakruczŭwała , dziakŭwać Bohu ). Ja vain Bogushevichin kanssa kirje saa nykyaikaisen muotonsa - ŭ . Sitä käytettiin Francysk Bogushevichin "Dudka Białaruskaja" Krakovan painoksessa vuonna 1891.

Valkovenäjän kielelle kirjaimen Ў ehdotti ensimmäisen kerran P. A. Bessonov vuonna 1870 [2] . Vuonna 1874 etnografi Pavel Shein julkaisi kokoelman "Valko-Venäjän kansanlauluja". Siinä tekijän teksti on kirjoitettu venäjäksi, ja valkovenäläisten laulujen sanoitusten autenttinen äänitys on valkovenäläinen. Tässä kaikissa tapauksissa ääni [ w ] välitetään muodossa Ў, esimerkiksi: älä anna, slaavit, keltaisella jyvällä, mutta ўzyaў, varhain huomenna, tuo meille pikkukenkiä [3] .

Valkovenäjän kirjoituksessa kirjainta alettiin käyttää 1890-luvulta lähtien.

Sitä käytetään vokaalien jälkeen, se vastaa muiden slaavilaisten kielten kirjaimia (ja ääniä) U , V ja L ja usein vuorottelee niiden kanssa: yon at karchme - yany ў karchme, galava - galoўka, byў - oli .

Syyskuussa 2003, Valko-Venäjän kirjallisuuden päivien kymmenennen juhlan aikana , Polotskiin pystytettiin muistomerkki kirjaimelle "Ў" . Muistomerkin alkuperäinen idea kuuluu valkovenäläiselle kalligrafille, professori Pavel Semchenkolle, joka opiskeli taiteellisia kirjasimia vuosia.

• Valkovenäjän näppäimistöasettelu, "Ў" on "Ш" ja "З" välissä ja korvaa "Ш"

• Valkovenäjänkielinen kirjoitus "Magilyov" Mogilev I -aseman rautatieaseman sisäänkäynnillä

Muissa kyrillisissä aakkosissa

• Käytetään vuonna 1953 käyttöönotetussa Dungan-aakkosessa , jossa välitetään suljettu vokaali [u], toisin kuin "u", joka välittää avoimempaa [ʊ].
• Käytetään Aasian eskimo - aakkosissa , jossa se välittää äänen [β].
• Käytetään 1970-luvun lopulla käyttöön otetuissa nivkh-kyrillisissä aakkosissa .
• Ennen vuoden 1923 latinointia sitä käytettiin ossetian tekstien tallentamiseen (ns. " Sjögren-aakkoset ") - erityisesti ensimmäisessä Ossetian sanomalehdessä " Iron sanomalehti " (1906). Lähetti äänen [w].
• Vuosina 1961-1964 ( Karatšai-Tšerkessiassa 1970- luvulle asti) sitä käytettiin karatšai-balkarian kyrillisissä aakkosissa. Sen sijaan voidaan käyttää myös aksenttia y -kirjainta - ú . Kirjain ў löytyy edelleen joskus eri julkaisuista.
• Vuonna 1989 suunniteltiin sisällyttää kirjain Ў tataarin aakkosiin .
• Sitä käytetään karakalpakin kyrillisissä aakkosissa , missä se tarkoittaa ääntä [w] .
• Sitä käytetään uzbekistanin kyrillisissä aakkosissa , missä se tarkoittaa ääntä [ o ~ ɵ ] [4] ; modernissa Uzbekistanin latinassa se vastaa oʻ .
• Joissakin nenetsien kielen sanakirjoissa käytetään lyhyttä vokaalia [ ŭ ] [5] У͏̆ у͏̆ ( у, jossa on latinan muotoinen breve) .
• Sitä käytetään joissakin abhaasin kielen sanakirjoissa , joissa se tarkoittaa ääntä [ w ] [6] .

Katso myös

• Luettelo kyrillisistä kirjaimista
• Ŭ

Muistiinpanot

1. ↑ [1] , s. V
2. ↑ Bulyka. Tallentamaton // Valko-Venäjän kirjallisuuden ja taiteiden tietosanakirja. T. 4. - S. 377.
3. ↑ Shane P. V. Valkovenäjän kansanlauluja. - Pietari. , 1874.
4. ↑ Khodjiev A.P. Uzbekistanin kieli // Maailman kielet: turkkilaiset kielet. - M . : Venäjän tiedeakatemian kielitieteen instituutti, 1996. - s. 427. - (Euraasian kielet).
5. ↑ N. M. Tereštšenko. Sanakirja nenets-venäjä ja venäjä-nenetsit: noin 6500 sanaa; käsikirja oppilaitosten 1-4 luokkien opiskelijoille / laatinut M. Ya. Barmich uusintapainosta varten. - 3. painos, Rev. ja ylimääräistä - Pietari. : Kustantajan " Enlightenment " sivuliike, 2005. - S. 5. - 335 s. - (Pohjoisen, Siperian ja Kaukoidän kansojen kielet). - 1100 kappaletta.  - ISBN 978-5-09-009175-6 . (Venäjän kieli)
6. ↑ Genko A.N. Abhasia-venäläinen sanakirja  (Abkh.) / toim. T. H. Halbada . - Sukhum: Alashara, 1998. - S. 12. - 396 s.

Linkit

• Ў osoitteessa Scriptsource.org 
• ¢ osoitteessa Scriptsource.org