Khakassin kirjoitus

Khakassin kirjoitus  on khakassin kielen kirjoitusta .

Khakassin kirjoitus, joka perustuu kyrillisiin aakkosiin , luotiin vuonna 1924 , vaikka tunnetaan myös aiempia yrityksiä luoda käsikirjoitus, joita ei ole kehitetty. Kuitenkin jo vuonna 1929 , romanisaation aikana, se käännettiin latinalaiseksi kirjaimeksi. Vuonna 1939 khakassin kirjoitus käännettiin jälleen kyrilliseksi. Vuoden 1939 aakkoset, joihinkin muutoksiin, ovat edelleen käytössä.

Varhaiset kokemukset

1890-luvulla ortodoksiset lähetyssaarnaajat julkaisivat useita uskonnollisia kirjoja hakassin kielellä. Näissä kirjoissa käytettiin venäjän aakkosia lisäten muutama merkki tiettyjä khakassin ääniä varten ( Ӧ ӧ ja Ӱ ӱ ) [1] .

Pian lokakuun vallankumouksen ja neuvostovallan asettumisen jälkeen hakassien asuttamalle alueelle nousi kysymys lukutaidottomuuden poistamisesta . Tätä ongelmaa ei voitu ratkaista ilman kirjallisen kielen luomista khakassin kielelle. Ensimmäiset kirjoittamisen luomista koskevat kokeet aloittivat vuosina 1921-1922 Jenisein provinssin yleissivistävän laitoksen khakassin opiskelijoiden aloiteryhmä . Tämä ryhmä käsitteli useita hankkeita, joista M. I. Raikovin ja T. D. Mainagashevin projektit erottuvat. Raikovin projekti perustui kyrillisiin aakkosiin ja soveltui hyvin hakassin puheen foneettisten piirteiden tallentamiseen. Väestön joukkokoulutusta varten se oli kuitenkin liian monimutkaista. Mainagashevin projekti, joka myös perustui kyrillisiin aakkosiin, päinvastoin, ei kattanut kaikkia khakassin kielen pääääniä. Pian aloiteryhmä yhdisti Raikovin ja Mainagashevin projektit, viimeisteli ne ja hyväksyi tuloksena olevan version. Sitä ei kuitenkaan ole sovellettu käytännössä [2] .

M. I. Raikovin projekti: A a, B b, Ḅ ḅ, G g, Ĝ ĝ, D d, E e, Z h, I i, Î î, J y, K k, K̂ k̂, L l, L l, M m, H n, Ң n, O o, Ӧ ӧ, P p, R r, C s, T t, U y, Ӱ ӱ, H h, Sh w, Sh sch, Y s. Vokaalin pituus merkittiin pylväällä kirjaimen alla ja lyhyys pilkulla kirjaimen yläpuolella.

T. D. Mainagashevin projekti: A a, O o, U y, Y s, I i, B b, P p, D d, T t, S s, G g, K k, X x, L l, M m, N n, N n, R r, H h, C c, E e, Ө ө, Yu yu, olen.

V. A. Kozhevnikovin projekti: A a, O o, Y y, N s, b b, E e, I i, B b, P p, D d, T t, Ɔ ɔ, G r, K k, X x, L l, M m, N n, V in, R r, H h, C c.

M. G. Torosovin ja N. M. Odezhkinin projekti: A a, O o, U y, Y s, E e, F f, Yu yu, I u, b b, b b, P p, D d, T t, C s, G g , K k, I i, L l, M m, N n, B b, R r, H h, C c, E e, K k.

Khakassin alueen luomisen jälkeen vuonna 1923 kysymys khakassin aakkosten luomisesta tuli entistä tärkeämmäksi. 25. huhtikuuta 1924 Jenisein provinssin julkisen koulutuksen osasto hyväksyi päätöslauselman "Khakassin käsikirjoituksen kehittämisestä". Saman vuoden syyskuun 4. päivänä Khakassian revkom hyväksyi erityistoimikunnan piirin yleisopetuksen osastolle. Toisin kuin vuoden 1922 aloiteryhmässä, tähän toimikuntaan ei kuulunut opiskelijoita, vaan pedagogisen koulutuksen omaavia henkilöitä, joilla oli kokemusta julkisen koulutuksen alalta. Toimikunnan puheenjohtajana toimi Khakassin toimeenpanevan komitean puheenjohtaja G. I. Itygin; I. M. Kishteev, S. I. Kuzurgashev, M. I. Raikov, K. K. Samarin, K. S. Todyshev, P. T. Shtygashev tulivat komission jäseniksi. Myöhemmin heihin liittyi A. T. Kazankov [2] .

Jo marraskuun 1924 alussa oli valmis luonnos uudesta aakkosesta, josta komissio raportoi Neuvostoliiton I aluekongressille. Tämä aakkosto perustui kyrillisiin aakkosiin ja sisälsi seuraavat lisäkirjaimet tietyille khakassin äänille: Г̈ г̈, Ј ј, Ҥ ҥ, Ӧ ӧ, Ӱ ӱ, Ӹ ӹ [2] . Muiden lähteiden mukaan kirjain k [4] sisältyi myös aakkosiin .

Kesäkuussa 1925 oirottien , hakassien ja šorien kokouksessa Novo-Nikolaevskissa keskusteltiin heidän aakkostensa yhdistämisestä. Malliksi päätettiin valita Oirot-aakkoset . Tältä osin kirjaimet g̈, k, ӹ jätettiin pois khakassin aakkosten projektista . Tämän seurauksena khakassin aakkoset hyväksyttiin lopulta seuraavassa merkkikoostumuksessa: Aa, Bb, Gg, Dd, Zz, II, Kk, Ll, Mm, Nn, Oo, Pp, Rr, Ss, Tt, Uy, Xx , Hh, Yy, Ј ј, Ӱӱ, Ӧӧ, Ҥҥ, Yy, Ue . Venäjän kielen lainauksille otettiin käyttöön kirjaimet Vv, Her, Zhzh, Ff, Tsts, Shsh, Schshch, Yuyu, Yaya, b . Tässä aakkostossa oli useita puutteita: avointa [i] ja soinnillista uvulaarista [ғ] ei ollut. Lisäksi vokaalien pituutta ei näytetty [4] .

Ensimmäisen näistä puutteista poistamiseksi vuosina 1927-1928 kirjaimet І і ja һ otettiin käyttöön aakkosissa [4] .

Khakassian aakkoset latinalaisiin aakkosiin perustuvat

1920-luvun lopulla aakkosten latinisointiprosessi oli aktiivisesti käynnissä Neuvostoliitossa . Tämän prosessin aikana tehtiin päätös kääntää khakas-aakkoset latinaksi. Siirtyminen latinalaisiin aakkosiin alkoi vuonna 1929, ja vuodesta 1930 lähtien kaikki oppikirjallisuus ja Khakassin alueellinen sanomalehti Khyzyl aal alettiin julkaista uudella aakkosella . Khakassian latinaistetulla aakkosella oli seuraava muoto (vuonna 1935 kirjain Ә ә korvattiin kirjaimella E e ):

Tämän aakkoston haittoja ovat venäjän kielen lainausten tarkempaan kirjoittamiseen tarvittavien kirjainten puute (esimerkiksi sirkus kirjoitettiin sirkiksi ). Tärkeämpi ongelma oli, että koululaisten piti opiskella samanaikaisesti kahta kirjoitusjärjestelmää kerralla - latinaa (oppiessaan äidinkieltään) ja kyrillistä (kun oppivat venäjän kieltä). Tämä johti merkittäviin vaikeuksiin kirjoittamisen hallitsemisessa peruskoulussa [4] .

Moderni khakassin aakkoset

1930-luvun puolivälistä lähtien Neuvostoliitto on kääntänyt käsikirjoituksia kyrillisiksi. Tämän prosessin aikana, vuonna 1939, se käännettiin kyrillisiksi ja khakassin aakkosiksi. Sillä oli seuraava muoto: Aa, Bb, Vv, Gg, Dd, Her, Zhzh, Zz, II, II, Yy, Kk, Ll, Mm, Nn, Nb n, Oo, Ӧӧ, Pp, Rr, Ss, Tt , Uu, Ӱӱ, Ff, Xx, Ts, Hh, Shsh, Shch, b, Yy, b, Ue, Yuyu, Yaya .

Tällä aakkosella oli kuitenkin myös haittoja: se ei tehnyt eroa äänien [g] - [g] ja [h] - [ӌ] välillä. Tämä puute poistettiin vuonna 1947, kun kirjaimet Ғ ғ ja Ӌ ӌ otettiin käyttöön aakkosissa . Vuonna 1962 kirjain Нъ нъ korvattiin kirjaimella Ң ң . Sen jälkeen khakassin aakkoset ottivat nykyisen muotonsa [4] :

Käytännössä monissa painetuissa ja sähköisissä hakassinkielisissä julkaisuissa käytetään kirjainta Ҷ , jonka oikealla on häntä. [5]

Vastaavuustaulukko khakassin aakkosten kirjaimille

Transkriptio

Siirrettäessä khakassin erisnimimiä venäjäksi käytetään seuraavia sääntöjä [K 1] :

Loput khakassin kirjaimet vastaavat venäjän aakkosten kirjaimia.

Muistiinpanot

Lähteet

1. ↑ Hakassi-venäläinen sanakirja / N. A. Baskakov, A. I. Inkizhekova-Grekul. - M . : Valtio. Ulkomaisten ja kansallisten sanakirjojen kustantaja, 1953. - 487 s.
2. ↑ 1 2 3 D. F. Patachakova . Khakassin kielen ortografia // Neuvostoliiton turkkilaisten kirjallisten kielten ortografia. - M .: Nauka, 1973. - S. 257-270 .
3. ↑ A. L. Artemenko. Khakassin kirjoitusten luomisen alku  : [ arkki . 1. joulukuuta 2017 ] // Khakassin kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuslaitoksen tieteelliset muistiinpanot. - Abakan, 1966. - T. XII. - S. 141-145.
4. ↑ 1 2 3 4 5 D. I. Chankov. Khakas-aakkosten luominen ja parantaminen // Neuvostoliiton turkkilaisten kielten aakkosten parantamiseen liittyviä kysymyksiä. - M .: Nauka, 1972. - S. 183-189 .
5. ↑ Khakassin kirjakustantaja, joka on nimetty V.M. Torosov . Haettu 20. elokuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 20. elokuuta 2018. (määrätön)

Kommentit

1. ↑ RSFSR:n kansojen henkilönimihakemiston mukaan

Kirjallisuus

• Ohjeet Khakassin autonomisen alueen maantieteellisten nimien siirtoon venäjänä / Comp. G. I. Donidze ; Ed. G. P. Bondaruk . — M .: Nauka , 1977. — 34 s. - 300 kappaletta.