Romaani tytöistä

"Romaani tytöistä" ("Tytöt rakastivat ulkomaalaisia ​​...") on Vladimir Vysotskyn proosateos , oletettavasti kirjoitettu vuonna 1977. Mahdollisesti keskeneräinen. Runoilijan kuoleman jälkeen löydetyssä käsikirjoituksessa teoksen nimeä ei ole . Juoni perustuu prostituoidun Tamara Poluektovan, rikollisen Nikolai Svjatenkon, lempinimeltään Kollegi, teatteritaiteilijan ja runoilijan Aleksandr Kuleshovin, entisen vanginvartijan Maksim Grigorjevitš Poluektovin . Teos heijastaa kirjailijan tosielämän vaikutelmia, siinä on toistettu tunnistettavia merkkejä 1960-1980-luvun neuvostotodellisuudesta . Kolme vuotta ennen kuolemaansa kirjoitetussa "Romaanissa tytöistä" Vysotski tiivisti ja toi uudelle tasolle aikaisempien työjaksojen runolliset haut . Kolmesta itsenäisestä osasta koostuva teos ( novellit ) on genreillään läheinen tarinalle . Se paljastaa eräänlaisen kaiun Pushkinin " Jevgeni Oneginin " , Bulgakovin " Mestarin ja Margaritan " kanssa , muita kirjallisia ja kansanperinneaiheita esitetään .

Vuonna 1983 teos sisällytettiin Literary Abroad -kustantajan New Yorkissa julkaiseman runoilijan laulu- ja runokokoelman toiseen osaan . Neuvostoliitossa se julkaistiin ensimmäisen kerran Neva-lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1988 . Tyttöjen romanssi on käännetty tšekkiksi, puolaksi, bulgariaksi ja ranskaksi. Vuonna 1989 Mark Rozovsky esitti samannimisen esityksen teatteristudiossa " Nikitskyn porteilla " .

Luomisen historia, ensimmäiset julkaisut, käännökset

Vysotskyn luova elämäkerta alkoi paitsi lauluilla, myös proosalla. Neljätoistavuotiaana hän kirjoitti yhdessä koulukaverinsa Volodya Akimovin kanssa "romaanin " , joka perustuu Aleksei Tolstoin insinööri Garinin hyperboloidiin . Teoksen nimi oli "Apparatus IL" ("Sizzling Rays"). 1950-luvun lopulla Vysotsky kirjoitti kaksi tarinaa - "Shakkipelistä" ja "Seikkailijoista". Jo aikuisiässä Vladimir Semjonovichista tuli useiden tarinoiden ja käsikirjoitusten kirjoittaja. Kaikki nämä teokset, Viktor Bakinin mukaan, "olivat pienikokoisia ja niillä oli keskeneräinen ulkoasu" [1] [2] .

- Kirjoitat kirjaa. Jos totta, mistä on kyse?

- Tämä on totta. Mutta luultavasti kaikki siellä... No, miten minä kirjoitan kirjaa? En kirjoita kirjaa sinänsä: istuin alas ja aloin kirjoittaa romaania. Ei, aloin juuri kirjoittaa joitain vaikutelmiani proosaksi. Joskus niistä tulee kokonaisia ​​tarinoita, joskus ne ovat joidenkin suurten asioiden alkua... En tiedä mitä siitä tulee, mutta se on totta. Tämä on totta. Mutta en lopeta laulujen kirjoittamista, älä huoli.

Kirjallisuuskriitikko Aleksei Leonidovich Kazakovin mukaan hän oli keväällä 1976 läsnä Vysotskyn ja kirjailija Juri Trifonovin tapaamisessa . Keskustelun aikana runoilija kysyi Trifonovilta äskettäin ilmestyneestä romaanista " Talo penkereellä " ja sen hahmoista, ja keskustelun aikana hän mainitsi: "Ja minä kirjoitan nyt myös romaania ..." [4] . Kuten Taganka-teatterin päävastaava Valeri Yanklovich muistutti, kirjailija Vasily Aksyonov neuvoi runoilijaa kokeilemaan proosaa . Vielä "erittäin raaka" muodossa Vysotski luki Aksjonoville Malaja Gruzinskajan talossa katkelmia "tarinasta ... valuuttaprostituoiduista" [5] .

Vysotski kuoli heinäkuussa 1980, teoksen käsikirjoitus löydettiin kirjailijan papereista hänen kuolemansa jälkeen [6] . Asiantuntijoiden on vaikea nimetä tekstin tarkkaa kirjoituspäivää [7] , ja siksi määrittävät sen työskentelyajan kahden tekijän perusteella: vuonna 1954 syntynyt päähenkilö Tamara Poluektova täytti teon aikaan 23 vuotta. ; osa tekstistä on kirjoitettu meksikolaiselle vesileimapaperille , jonka arkit olisivat saattaneet tulla kirjailijalle elokuussa 1977, hänen ensimmäisellä vierailullaan Meksikoon . Samalle paperille kirjoitettiin nimikirjoitus Vysotskin kappaleesta " Kirje televisio-ohjelman toimittajalle" Ilmeinen uskomaton "hullujen turvapaikasta Kanatchikova dachasta " , jonka ensimmäinen tunnettu esitys tapahtui lokakuussa 1977 [8] . Tiedetään myös, että noin 1978 kirjoittaja luki teoksen läheisille ystäville "ei kynäkokeeksi tai jotain "varhaista", vaan tosissaan" [7] . Löydetyllä käsikirjoituksella ei ollut otsikkoa, ja otsikko - "Romaani tytöistä" - ilmestyi ensimmäisten julkaisujen aikana [8] . Teoksen nimikirjoitus seitsemältätoista sivulta on tallennettu RGALIin [9] .

Vuonna 1983 "The Novel..." sisällytettiin "Songs and Poems" -kirjan toiseen osaan, jonka julkaisi Literary Abroad -kustantamo New Yorkissa [10] . On myös näyttöä siitä, että teos julkaistiin vuonna 1981 New Yorkin viikkolehden Novaya Gazeta neljässä numerossa, jonka järjesti ja julkaisi Jevgeni Rubin [11] [12] [13] . Neuvostoliitossa Vysotskin runo- ja proosatekstien laaja, sensuroimaton julkaiseminen alkoi vasta sen jälkeen, kun hän sai postuumisti, vuonna 1987, valtionpalkinnon " Zeglovin kuvan luomisesta televisioelokuvassa" . Tapaamispaikkaa ei voi muuttaa "ja tekijän esittämä kappaleita" [14] . "Romaani tytöistä" julkaistiin Natalia Krymovan johdannossa Neva -lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1988. Seuraavana vuonna Mark Rozovsky esitti näytelmän "Romanssi tytöistä" teatteristudion lavalla " Nikitskyn porteilla " [15] .

Vuonna 1988 "Literary Readings" ( Leningrad ) -lehden kuudennessa numerossa "Roman ..." julkaistiin sokeille lukijoille pistekirjoituksella [16] . Ensimmäisten käännösten joukossa teos julkaistiin tšekin kielellä " Tšekki. Roman o holkách " kääntänyt Milan Dvořák joulukuussa 1988 Tšekin kuukausilehdessä. Sovĕtska literatura [17] . Vuonna 1989 "Romaani..." käännettiin ranskaksi, ja Alinea julkaisi sen otsikolla "Young Girls" ( ranska:  Les jeunes filles ) [18] Bruno Vinsandon ( ranska:  Bruno Vincendeau ) kääntäjänä. Puolan kielellä vuonna 1992 julkaistiin kirja Polsk. Opowieść o dziewczynkach kääntäneet Jerzy Siemianko ( puolaksi: Jerzy Siemianko ) ja Andrzej Tverdokhlib [19] [20] [21] . Bulgarian kielellä otteita "roomalaisesta ..." julkaistiin vuonna 1988 (käännökset Dimitrina Panayotova ja Rositsa Byrdarskaya ) [22] , täydellinen käännös julkaistiin vuonna 1990 Vysotskyn teosten kokoelmassa "Paluu" ( bulgari . Zavrshchane) . ) [23] .

Juoni

Teos koostuu kolmesta itsenäisestä osasta, jotka kertovat erilaisista jaksoista sankarien elämästä. Ensimmäinen novelli kertoo Tamara Poluektovan ja pihan "viranomaisen" - kyyhkyssuvun Nikolai Svjatenkon, lempinimeltään Kollegi - kasvatuksen tarinasta. 16-vuotiaan koulutytön ja 25-vuotiaan "pitkän miehen, jolla on kaksi kultahampaita, romanssi [comm. 1] ” osoittautuu lyhytikäiseksi. Svyatenko päätyy vankilaan epäonnistuneesta varkaudesta (teoksen toisessa osassa mainitaan tappelu puukotuksen kanssa), eikä Tamara lupaa eikä yritä olla uskollinen hänelle. Pian hänen elämässään alkaa uusi vaihe, josta kertoi kirjoittajan ensimmäinen lause teoksesta - "Tytöt rakastivat ulkomaalaisia". Valuuttaprostituoitu Poluektova tapaa varakkaita ranskalaisia, suomalaisia ​​ja ruotsalaisia ​​ravintoloissa ja hotelleissa. Yksi hänen vakituisista asiakkaistaan, Peter Onigman Saksasta , on jopa valmis tarjoamaan Tamaralle käden ja sydämen. Saksalainen liikemies ilmaisee julkisesti aikeensa Poluektovan hotellin uloskäynnillä pidättäneiden tiedusteluviranomaisten ja Intourist -työntekijöiden läsnäollessa. Hänestä ei kuitenkaan tule Onigmanin vaimoa: Tamara iloitsee odottamattomasta kohtalon käännöksestä, ja hänen alusvaatteistaan ​​lipsahtaa ulos 800 markkaa , jotka varastettiin Peterin lompakosta hänen poissa ollessaan. "Kyllä, onni oli niin mahdollista!" [25]

Toinen novelli toistaa suurelta osin samat tapahtumat, joita ensimmäisessä osassa käsitellään, mutta siinä kerrotaan jo Tamara Poluektovan puolesta. Sankaritar muistelee lapsuuttaan, "sadistista" isäänsä Maksim Grigorjevitšiä, ensimmäistä miestään Nikolai Svjatenkoa ja huhua, joka seurasi häntä koulussa kollegoiden pidätyksen jälkeen [25] .

Kolmannessa osassa toiminta siirretään Maxim Grigorievich Poluektovin, entisen vokhroviitin , vammaisen , asuntoon, joka työskentelee nyt teatterissa palomiehenä. Teatteritutkijoidensa joukossa "Tomkaan hämmentynyt" taiteilija Aleksanteri Kuleshov on varkaiden laulujen kirjoittaja , joita usein voi kuulla nauhurilla. Maksim Grigorjevitšin ajatukset siitä, mistä löytää rahaa "krapulaan", keskeytyy ovikello. Asuntoon kuuluu Svyatenko, joka on palvellut aikaa. Hänen ulkonäkönsä ei miellytä Poluektov Sr:tä eikä kotiin palannutta Tamaraa. Hänen mielialansa kuitenkin muuttuu, kun Nikolai alkaa laulaa kitaralle "Kaverit, kirjoita minulle kirje, / Miten vapaassa maailmassanne menee...". Sankaritar myöntää, että tämän laulun kirjoittaja, joka leirin legendojen mukaan "joko istuu tai tapetaan", on hänen rakastajansa, ja pyytää kollegaansa lähtemään eikä koskaan palaamaan [25] .

Heroes

Tamara Poluektova

Tamara Poluektovan tarina muodostui tutkijoiden mukaan erään Vysotskin läheisen ystävän Irina Sh:n suullisista tarinoista, jota hän kerran auttoi merkittävästi, myös asuntokysymyksen ratkaisemisessa. Heinäkuussa 1980, jo vakavassa tilassa, Vladimir Semjonovich soitti hänelle ja pyysi häntä tulemaan. Runoilija, kuten S. myöhemmin muisteli, "näytti aivan kamalalta"; hän kuitenkin kysyi, kuinka hänen asuntonsa oli. Irina vastasi, että hänellä oli tässä vaiheessa toinen ongelma - taloudellinen. Sitten Vysotsky avasi laatikon ja tarjoutui ottamaan niin paljon rahaa kuin tarvitaan. Runoilijan vieressä ollut Taganka-teatterin ylläpitäjä Valeri Yanklovich väitti, että Vysotski antoi Kaliningradissa ennen kuolemaansa saadut konsertit 6000 ruplaa "kahdelle tytölle, joita kohtaan hänellä oli jonkinlaisia ​​moraalisia velvollisuuksia" [26] [27] .

Tamara elokuvassa "A Romance of Girls" muistuttaa erilaisia ​​näyttö- ja lauluhahmoja. Joten se paljastaa "vanhimman ammatin" hallitsevan kotiäidin Juliette Jeansonin piirteet Jean-Luc Godardin komediasta " Kaksi tai kolme asiaa, joita tiedän hänestä " (tässä kuvassa "refleksiivisen prostituoidun rooli". ” esittää Marina Vlady ). Kirjallisuuskriitikot näkevät tietyn samankaltaisuuden Poluektovan ja Vysotskin kappaleen " Se, joka oli hänen kanssaan " ("Sinä iltana en juonut, en laulanut") kohtalokkaan sankarittaren välillä [28] . Kirjallisena tyyppinä Tamara on Ninkan "sisko" kappaleesta " Opas " ("No mikäs siinä Ninkassa - / Hän asui koko Ordynkan kanssa ") [29] .

Teoksen keskeinen novelli, nimeltään "Tamara Poluektovan tarina meille", on kirjallisuuskriitikko Anatoli Kulaginin mukaan eräänlainen "laulu proosassa". Rehellinen tunnustus selittää sankarittaren käyttäytymisen, jonka monet teot "tulevat lapsuudesta". Hän pitää hänen isänsä kotimaisena "sadistina", äitinsä myötätuntoisena ja kärsivällisenä naisena; koulun opettaja, joka vihasi itsepäistä lukiolaista Poluektovaa, joka ei tunnista auktoriteettia, erottuu. Läpivä motiivi Tamara-kuvan luomisessa on yksinäisyys. Ulkoisesti itsenäinen ja omavarainen sankaritar tarvitsee kuitenkin tukea ja ymmärrystä. Aluksi hänen käsityksensä onnellisuudesta liittyi Nikolai Kollegaan: "Ja se oli minulle hyvä, koska minulla on isäntä ja palvelija yhtä aikaa, ja ajattelin, että asun hänen kanssaan niin kauan kuin hän halusi, ja seuraa häntä maailman ääriin asti” [30] .

Tamara Poluektova edustaa taiteilijalle uutta elämänaluetta. Valuuttaprostituoidut, Intourist -hotellit - nämä eivät ole "lutkoja" eivätkä "vadelmia" Maryina Roshchassa . Tämä on 70-luvun todellisuutta, ei 50- tai edes 60-lukua. Uuden aikakauden realiteetit tulivat tässä tapauksessa taiteilijan proosaan ohittaen runollisen sanan - runoilija Vysotsky ei kehittänyt tätä aihetta [29] .

Maxim Grigorievich Poluektov

Tamara Poluektovan isä on "Tyttöjen romanssin" ainoa hahmo, jolta Vysotskovologien mukaan "evätään täysin mahdollisuus uudestisyntymiseen". Maxim Grigorjevitš osallistuu sotaan, ja aluksi hänen etulinjansa menneisyys houkuttelee Aleksanteri Kuleshovia - kunnioittaessaan veteraaneja teatterissa, hän itse tulee hänen luokseen puhumaan ja laulamaan muutaman kappaleen. Taiteilijan kiinnostus käskyn saaneeseen henkilöön (saanut ei taisteluista, vaan pitkästä palveluksesta) kuitenkin katoaa sen jälkeen, kun Poluektov raportoi, että hän kerran " piteli Tukhachevskia ... käsistä, jotta hän ei putoaisi". Entinen vartija toivoo, että Kuleshov, tunnustuksensa jälkeen, tarjoaa kovaa maljaa keskustelukumppanilleen, mutta Aleksanteri yksinkertaisesti nousee ylös ja lähtee [31] . Teatterikriitikon Natalya Krymovan mukaan eläkeikään elänyt juova vokhrovilainen on jatkuvassa myllerryksessä, koska elämänsä yhteenvedossa "hän ei hämärässä mielessään ymmärrä (eikä tule koskaan ymmärtämään), kuka hän on, itse asiassa "järjestyksen" edustaja tai yksinkertaisesti paskiainen" [7] .

Se, että Poluektov saa "viranomaisilta" irtisanomisen jälkeen työpaikan teatterissa palomieheksi, on varsin sopusoinnussa aikakauden suuntausten kanssa: Neuvostoliitossa palovartiosto oli ensin NKVD : n rakenneyksikkö. kuului tuolloin sisäasiainministeriöön [32] . Palomies työskenteli Taganka-teatterissa "pitäen Tukhachevskya" [8] . Näyttelijä Veniamin Smekhov kirjoitti muistelmissaan: "Minun sukupolveni, kuten Lyubimovin ja Efrosin sukupolvi , kasvatettiin pelossa. Leirihallinnon lapset, emme olleet yllättyneitä siitä, että teatterien palvelusisäänkäynnin vartijat olivat useimmiten eläkkeellä olevia tšekistejä. Olemme tottuneet heidän tunteeseensa sisään tulevien silmissä. Viimeisinä päivinäni Tagankassa päivittäisen stressin tilassa murtuin palomiehimme. Tämä teema - "tšekistit" ja kulttuurilaitokset - kehitettiin myös bardi Fred Solyanovan vuonna 1965 kirjoitetussa laulussa: "Tupakka nukkuu huulilla. / Vodka lämmittää sydäntä. / KGB :n hypnotisoija / Palomies on listattu museossa. <…> Porttitalo kelluu savussa. / Ja muistan yöllä, / kuinka marsalkka ulvoi, kun / Hän repi selkärangansa pihdeillä / Nyt ei ole entistä voimaa. / Mutta kutina kulkee käsistä. / Hänellä olisi ase kädessään, / Ja hän juo katkeruutta tylsyydestä .

Aleksanteri Kuleshov

Tyttöjen romanssissa tutkijat löytävät "paljon Vysotskia" - puhumme ensisijaisesti näyttelijä Alexander Petrovich Kuleshovista, jonka elämänvaiheet leikkaavat suurelta osin kirjailijan elämäkerran. Kuleshov palvelee Moskovan teatterissa, soittaa päärooleja esityksissä, juo, soittaa kitaraa, laulaa varkaita ja sotilaslauluja. Hänen säveltämät teokset melkein sanatarkasti osuvat Vysotskin runollisten tekstien kanssa. Aleksanteria seuraa legendoja, suosittu huhu antaa hänelle joko sankarin tai rikollisen ominaisuuksia; Vladimir Semjonovichia ympäröivät samat myytit hänen elinaikanaan [34] .

Hahmon nimeen liittyy useita versioita. Vysotskovologit nimeävät joukon teoksia, jotka voivat tavalla tai toisella vaikuttaa tekijän valintaan. Joten vuonna 1976 julkaistiin Alexander Pavlovich Belyaevin romaani "Runway", jossa sankari Alexander Kuleshov on läsnä. Aleksanteri Solženitsynin romaanissa " Gulagin saaristo " mainitaan poliittinen vanki Aleksandr Petrovitš Maljavko-Vysotski [35] . Taiteilijan koko kaima on Fjodor Dostojevskin tarinan " Muistiinpanoja kuolleiden talosta " keskushenkilö , joka ulkoisesti ja iältään ("noin kolmekymmentäviisi, pieni ja hauras") muistuttaa Kuleshovia [36] .

Nikolay Svyatenko (kollega)

Tamaran ensimmäisen rakastajan nimen ja lempinimen valinta voi johtua kahdesta syystä. 1970-luvun alussa Vysotski tapasi Kaukoidässä Felix Dzerzhinsky -risteilyaluksen kapteenin Nikolai Svitenkon ; on mahdollista, että hänen nimensä nousi assosiatiivisesti runoilijan mieleen, kun hän aloitti työskentelyn "Tyttöjen romanssi" parissa. Yhden kirjaimen muuttaminen sukunimessä, tutkija Andrei Skobelevin mukaan, mahdollisti jonkinlaisen piilevän yhteyden luomisen rikollisen " ja St. Lisäksi Vysotski saattoi tietää, että Solženitsynin kanssa yhdessä palvelevien joukossa oli eräs Kollegi [35] .

Nikolaista, samoin kuin Aleksanteri Kuleshovista, on legendoja: alueen asukkaat toistavat tarinoita kollegoiden voimasta, pelottomuudesta, varkaiden taiteellisuudesta. Svyatenko muistuttaa tietyssä mielessä sankaria Vysotskin laulusta "Rakastan sekä naisia ​​että kepposia", joka sisältää rivit: "Ja siellä oli suullisia tarinoita / Minun rakkaussuhteistani" [38] . Nikolain kyky soittaa kitaraa, säveltää ja esittää kappaleita yhdistää Nikolai Kuleshovin: "Ja heissä jotkut Serezhat olivat sankareita, rehellisiä, epäoikeudenmukaisesti rangaistuja." Kuvien suhde antaa tutkijoille mahdollisuuden puhua kaksoshahmojen läsnäolosta "Tyttöjen romanssissa". Tuplalaiset ovat toisaalta Aleksanteri Kuleshov ja kirjoittaja, joka antoi hänelle laulujensa tekstit; toisaalta sama Kuleshov ja Kollegi, runoilija ja esiintyjä: "Toisin sanoen "kaksois" jakautuu kahtia sulautuakseen yhdeksi kuvaksi finaalissa" [28] .

Kolmannen novellin viimeinen kohtaus, kun vankilasta palannut kollega tulee Poluektovien asuntoon, on Anatoli Kulaginin mukaan huipentuma - "kaikki tarinan juoni ja semanttiset linjat vedetään siihen. ." Esitettyään rakkaalleen kappaleen ”Kuinka Tamarka voi, kenen kanssa hän on nyt? / Yksi? - anna hänen sitten kirjoittaa myös ", Nikolai selittää, että tekstin ja musiikin sävelsi leiriympäristössä erittäin arvostettu Aleksanteri Kuleshov:" Kaikki ovat hulluja lauluihin, ja viranomaiset etsintöjen - etsintöjen aikana, eli he ottivat pois lähtee. Tunteessaan sisäistä läheisyyttä tuntemattoman Kuleshovin kanssa Svjatenko ei edes epäile, että hänen poissaolonsa aikana näiden kappaleiden kirjoittaja olisi aloittanut suhteen Poluektovan kanssa [39] . Tutkijat tulkitsevat jakson draamaa eri tavoin. Runoilija Mihail Lvovskin mukaan kohtaus, kun Nikolai, joka sai tietää Tamarin petoksesta, "jättää rakkaansa ilman moitteen sanaa" muistuttaa legendaa "kuinka hyökkääjät hyökkäsivät Leonid Utyosovin kimppuun Odessassa , mutta saatuaan tietää kuka oli heidän edessään, he vapauttivat hänet pyytäen anteeksi ja lupasivat suojella heitä tulevaisuudessa" [40] . Toinen näkemys on Anatoli Kulaginilla, joka uskoo, että teoksen finaali sisältää "todella tauon" Onegin "": "Hän lähti. Eugene seisoo, / Ikään kuin ukkosen iskemä. / Missä tunteiden myrskyssä / Nyt hän on upotettu sydämeensä! Kollegan poistuminen on spontaani teko, jonka aiheutti henkinen hämmennys, kirjallisuuskriitikko uskoo [41] .

Muut merkit

Ensimmäisessä novellissa mainitaan nuoren kollegan kumppani ja seuralainen - Lyonka Sopel, joka yhdessä Nikolain kanssa vei varastetut kyyhkyset markkinoille. Joidenkin muistelijoiden mukaan Vysotsky puhui nuoruudessaan usein kyyhkyssuosta Lyonka Gunyavysta, joka asui Bolshoi Karetnylla ja jolla oli "kyky päästä kaikenlaisiin tarinoihin". Tutkijat huomauttavat myös, että vuonna 1976 julkaistiin Juri Kovalin humoristinen salapoliisi " Five Kidnapped Monks ", jossa esiintyy Sopel-niminen hahmo. Teoksen juoni liittyy rikosoikeudelliseen teemaan - varastettujen kyyhkysten etsintään - " munkkeihin " [42] .

Yhdessä kolmannen novellin jaksossa Maxim Grigorjevitšin muistot työstään Butyrkan vankilassa toistetaan . Tultuaan selliin takavarikoidakseen kortteja vangeilta, Poluektovista tuli joka kerta pitkäaikaisen "leirin asukkaan" - Shurikin, lempinimeltään Vnakidku, - lisääntyneen huomion kohteeksi, joka tapasi ja näki hänet halailla ja vitseillä. Myöhemmin kävi ilmi, että tervehdyksen hetkellä Shurik piilotti kannen vartijan vaatteisiin, joten Poluektov ei koskaan onnistunut löytämään sitä. Vysotskin ystävän, Kolyman leireillä kahdeksan vuotta viettäneen kultakaivostyöntekijä Vadim Tumanovin mukaan Shurik Vnakidku -niminen hahmo siirtyi suullisista tarinoistaan ​​"Tyttöjen romanssiin": "Meillä oli leirillä sellainen kaveri, joka klo. kerran täysin hukassa hän käveli alastomana, pussissa, pidettynä toisesta kulmasta päänsä päällä” [43] .

Toinen Poluektovin muisto liittyy hänen oleskeluun sisäasiainministeriön sairaalassa, jossa häntä leikkasi kirurgi German Abramovitš, joka varoitti kotiutuksen yhteydessä: "Jos juot, kuolet." Tämä jakso perustuu suurelta osin faktamateriaaliin. Maaliskuussa 1971 Vysotskya hoidettiin sisäasiainministeriön keskussairaalassa. Hänen ohjaava lääkärinsä oli saksalainen Efimovich Basner. Tässä laitoksessa runoilijalle pistettiin ensin esperalia , joka on alkoholi-intoleranssia aiheuttava lääke. Basnerin muistelmien mukaan Vysotski kirjoitti sanelussaan aiemmin kuitin, jossa hän ilmoitti suostuvansa leikkaukseen vapaaehtoisesti, oli tietoinen mahdollisista seurauksista ja lupasi "ei juoda alkoholia" [44] .

Teoksessa mainitaan Tamaran äiti - vihannesosaston päällikkö, joka "näpi" sankarittaren koko ajan, sekä opettaja Tamara Petrovna, lempinimeltään Porkkana. Vysotsky otti opettajan kuvan koulumuistoista. ”Kahdeksannella luokalla meillä oli opettaja - eläintieteen opettaja, ja hän antoi meille tehtävän kasvattaa hometta mustalle leipäpalalle. Ja Volodya kasvatti tämän muotin porkkanoilla, ja tosiasia on, että kaikki kutsuivat tätä opettajaa Porkkanaksi. Ja hän ei voinut antaa hänelle tätä anteeksi pitkään aikaan, koulun loppuun asti ”, sanoi hänen luokkatoverinsa Igor Kokhanovsky [45] .

Yksittäisissä jaksoissa esiintyvien hahmojen lisäksi teos loi myös niin sanotun ”yleistetun muotokuvan” rikollismaailman edustajista ja heidän uskollisista kumppaneistaan: ”Hän lykkää kuusi tai seitsemän termiä [komm. 2] , ja joka kerta kun hän tulee takaisin, kelattuaan termiä uudelleen, ja hän on paikallaan, höystelee ja työskentelee hänelle, koska kuudennen lukukauden jälkeen hän on täysin vammainen” [47] .

Neuvostoliiton todellisuus

Useilla kirjailijalevyillä taiteilijan proosaperintöä <...> - ei vain "sama" Vysotsky, vaan myös "sama" elämä täyteydessään ja moniäänisyydessä. Naurettavien ja väärien iskulauseiden vääristämä elämä. Psykiatristen sairaaloiden ja valuuttaprostituoitujen elämä. Mutta se on myös tavallisten ihmisten elämää tavallisilla inhimillisillä tunteilla, joita mikään ideologia ei peitä. Ja silti aina sankariensa vieressä - yksi kirjailija kaikilla kasvoilla.

Pihamaailman ominaisuudet

Pihamaailman teema, joka hallitsi Vysotskin varhaista runollista työtä, kehitettiin myös runoilijan proosassa [49] . Sodan jälkeisten Moskovan pihojen attribuutteihin kuuluu ”evä, jossa on kirjoituskahva ja viilasta karkaistu terä”, jonka Nikolai Kollegalle valmisti hänen seuralaisensa Sopelin veli. Finka  on Neuvostoliiton rikollisympäristössä suosittu kömpelö lyhyt veitsi, jossa on suora terä ja ominainen takapuoli . "Ladotuskahvan" alla tarkoitetaan kahvaa, joka on kirjoitettu erivärisistä yksittäisistä elementeistä ( pleksilasi , pleksilasi, muovi, puu, ei-rautametallit). Kotitekoisten veitsien terät valmistettiin viilasta, jousista , mekaanisista sahanteristä, polttomoottorin venttiileistä ja laakereista. Neuvostoliitossa suomalaiset veitset rinnastettiin teräaseisiin, niiden käyttö, myynti ja varastointi tuomittiin rikosoikeudellisesti [50] .

Yksi silloisen pääkaupunkiseudun pihaelämän elementtejä olivat kyyhkyset . Lapsuudessa ja nuoruudessaan Nikolai Svyatenko "jahtasi kyyhkysiä", eli hän pakotti linnut nousemaan taivaalle. Tällä lauseella oli myös kuvaannollinen merkitys ja se tarkoitti "harjoittelemaan hölynpölyä, sekaisin" [24] . Yhdessä kumppaninsa Sopelyan kanssa Kollega myi varastettuja " munkkeja ", "spantsereita", "neljäkymmentä", "chigrashia", "Varsova" - tämä oli kotimaisten kyyhkysten rotujen nimi, joiden kasvatus oli laajalle levinnyt Neuvostoliitossa 1970-luvulle asti [51] . Neuvotteluja jatkettiin kyyhkysten ymmärrettävällä sanastolla: "Kuinka paljon haluat parista ymmärrettävästä limusiinista?" Kyyhkyshoitajat kutsuivat kyyhkysen ja kyyhkysen parin muodostaneita [52] "parin ymmärtämiksi" ; sana "limony" (oikein: "sitruuna") tarkoitti linnun väriä [38] .

Kollegan 25-vuotiaana hankkimien tapojen joukossa on marihuanan tupakointi . Andrei Skobelevin mukaan työssä kuvataan " jambin " valmistusprosessi , eli savukkeen varustaminen marihuanalla ("anasha", "suunnitelma", "ruoho") - hampusta saatu kevyt huume. luotettavasti ja asiantuntevasti”: ”Hän ottaa savukkeen, puree sen pään, liikuttaa ohutta paperia… <…> polttaa jotain haisevaa” [53] .

Yritykset, organisaatiot

Teoksessa mainitaan tunnistettavia Neuvostoliiton instituutioiden ja järjestöjen nimiä. Joten Sopelyn veli työskentelee Caliberissa , Moskovan työkalutehtaassa ( Godovikova-katu , rakennus 9), joka rakennettiin 1930-luvun alkupuoliskolla ja on erikoistunut metallin mittaustyökalujen ja -instrumenttien valmistukseen. "Roman…" -kirjan kirjoittaja tunsi tämän yrityksen, koska Vysotski konsertoi kahdesti hänelle kuuluvassa kulttuuritalossa - vuosina 1970 ja 1972 [50] . Tunnustuksessaan Tamara Poluektova sanoo, että hänen vanhemman sisarensa aviomies on "insinööri, työskentelee laatikossa". Neuvostoliitossa "laatikoita" kutsuttiin turvakohteiksi, salaisiksi tutkimuslaitoksiksi ja puolustusalan yrityksiksi, joihin käytettiin (salaisuussyistä) postilaatikoiden numeroita [54] . Maxim Grigorjevitš Poluektov, joka yrittää löytää rahaa "krapulalle", pohtii sitä tosiasiaa, että hänen vanhin tyttärensä Irina ja hänen miehensä kuljettavat ylimääräisiä penniä säästöpankkiin. Säästöpankki on lyhennetty, puhekielessä käytetty nimi säästöpankista . Teosta kirjoitettaessa laitosta kutsuttiin virallisesti Valtion työvoimasäästöpankina [55] .

Useat termit ja nimet "Tyttöjen romanssissa" liittyvät kauppaan . Esimerkiksi kirjoittajan keskusteluissa siitä, kuinka ehdollisen Tamaran, Veran, Lyudan elämä muuttuisi, jos farkut ja kauniit alusvaatteet olisivat saatavilla ilmaiseksi, Mostorg mainitaan  - Moskovan kaupungin alueellinen tuotanto- ja kauppayhdistys, joka on kaupan pääosaston pääosasto, Moskovan kaupungin toimeenpanevan komitean julkinen ateriapalvelu, kotitalous- ja maksulliset palvelut . Mostorgia kutsuttiin myös Moskovan suurimmaksi tavarataloksi - TSUM [56] . Valuuttakurssiprostituoitujen asiakkailta saamien lahjojen joukossa oli "rapea pussi Bon Marchaisista". Le Bon Marché on Pariisissa sijaitsevan  suuren tavaratalon nimi, joka on osa samannimistä vähittäiskauppaketjua [57] .

Hotellin erikoispalveluiden pidätyksen aikana Tamara kysyy "kansalaispäälliköltä" kysymyksen: "Mistä sait Winstonin - onko se vain baareissa ja Berezkissä ?" Puhumme valuuttabaareista ja -liikkeistä, jotka avattiin 1960-luvun puolivälissä, ensin Moskovassa ja sitten muissa Neuvostoliiton kaupungeissa. Venäjällä myymälöitä kutsuttiin nimellä "Birch", Ukrainassa - "Chestnut", Azerbaidžanissa - "Chinar". Tämä kauppaverkosto oli suunnattu pääasiassa ulkomaalaisille; sen paikoissa myytiin neuvostomaallikolle eksoottisia teollisuus- ja elintarviketuotteita (pääasiassa tuontituotteita). Valuutan lisäksi tämä verkosto hyväksyi Vneshposyltorgin ruplasekit , joita varten Neuvostoliiton kansalaisten oli vaihdettava laillisesti saatu ulkomaanvaluutta [58] .

Uutiset siitä, että liikemies Peter Onigman on valmis menemään naimisiin Tamaran kanssa, aiheuttaa järkytyksen niille, jotka puhuvat hänelle "epäpuhtaalla arjalaisella kielellä" [comm. 3] "Inturistin työntekijät". " Intourist " - Neuvostoliiton ulkomaanmatkailua harjoittava liittovaltion osakeyhtiö. Vuodesta 1933 Neuvostoliiton romahtamiseen asti se oli monopoliorganisaatio, joka otti vastaan ​​ja palveli kaikkia maahan saapuvia ulkomaalaisia. "Intourist" teki tiivistä yhteistyötä maan sisäisten elinten ja salaisten palvelujen kanssa [60] .

Elämä ja rituaalit

Teoksessa mainitaan arjen yksityiskohtien joukossa naisten kylpyjä, joihin paikalliset ”hanygit” osoittivat kiinnostusta ”piilata” [comm. 4] . Puhumme julkisten kylpylöiden naisten osastoista, joissa vierailu oli välttämätön osa elämäntapaa useimmille maan kansalaisille. 1960-luvun loppuun asti, myös Neuvostoliitossa, kylpyhuoneiden määrä asukasta kohden oli erittäin pieni. Muistelmissaan Vysotskyn naapuri Ensimmäisellä Meshchanskayalla , V. Ter-Minosyan, sanoi, että "kylpylässä käynti oli pakollinen viikoittainen rituaali kaikille talon asukkaille. Ei kaukana oli Banny Lane , jossa "meidän" kylpylä sijaitsi. Myöhään illalla lauantaina tai varhain aamulla sunnuntaina he menivät tähän kylpylään, ottivat jonon itselleen ja naapureilleen. Jouduin seisomaan jonossa melko pitkään..." [53] .

Kuvattaessaan rikollisen "yleistettyä muotokuvaa" kirjoittaja huomauttaa, että hänen vaimonsa "pyörittää joskus soodalla  kesällä ja oluella talvella". Neuvostoliiton kaupungeissa "soodan" kesäkatumyyntiä harjoitettiin ilman kassakoneiden käyttöä. 1960-luvun jälkipuoliskolla "soodamyyjien" työvoiman käyttö korvattiin lähes kokonaan sooda-automaateilla [57] .

Koulujen loma-aikoina yhdeksäsluokkalainen Tamara Poluektova "meni pioneerijohtajana leirille" Tarusassa . Pioneerijohtajat  - pioneerileirien johtajat, jotka noina aikoina vapaaehtoisesti nimitettiin tavallisesti komsomolin jäseniksi  - lukiolaiset tai opiskelijat. Heidän toimintaansa sääntelevät "All Unionin pioneerijärjestön vanhempaa ja osastopioneerijohtajaa koskevat määräykset. V. I. Lenin" ja koostui "kommunistisen kasvatuksen tehtävän ratkaisemisesta tukeutuen lasten aloitteeseen ja aloitteeseen". Leirilipun hinta oli suhteellisen alhainen – se ei ylittänyt 10 prosenttia työntekijöiden ja työntekijöiden keskipalkoista [53] .

Osoitteet ja maantieteelliset ominaisuudet

Useat teoksessa mainitut osoitteet ja maantieteelliset kohteet liittyvät Vysotskin luovaan elämäkertaan. Heidän joukossaan - Malyushenka ("itsensä nykyinen, että he ottivat satakaksikymmentä Shurikilta Maljušenkasta") - alue Moskovassa Bolshoy Karetny Lanen ja Tsvetnoy Boulevardin välissä , jolla oli maine vaikean kriminogeenisen tilanteen paikkana. Vysotskin laulussa "Lapsuudesta" alueen sodan jälkeistä tunnelmaa kuvataan seuraavasti: "Malyushenkosta - rikkaat, / Siellä - "spantsit" nostettiin, / Siellä kultakolikot rypistyvät, / Siellä punkki puukotti minä" [38] . Bolshoi Karetny Lane , ikuistettu lauluun , oli osa piiriä - siellä, talossa numero 15, Vysotski asui vuodesta 1949 isänsä Semjon Vladimirovitšin ja vaimonsa Evgenia Stepanovnan kanssa [61] .

Tamara Poluektovan vanhempi sisar Irina rakastaa vuorikiipeilyä yhdessä miehensä kanssa. Kesällä he menevät joko Dombayyn  - hiihtokeskukseen, jossa huippujen valloittajat harjoittelevat ja kilpailevat, sitten Boksaniin (oikein: Baksan ) - tämä on kaupungin, joen ja rotkon nimi Kabardino-Balkariassa , joka sijaitsee Elbruksen alueella. Vertical -elokuvan kuvauksen aikana Vysotski vieraili samannimisellä kiipeilyleirillä [62] .

Nikolai Kollegan nuoruusvuosi liittyy suurelta osin Konkaan - näin teoksen sankarit kutsuvat Novokonnaja-aukiota ( Tagankan alue ), jonka vieressä sijaitsi Kalitnikovskin lintutori (se toimi vuosina 1938-2001) [63] . Poluektovan ja "bisnesfuhrerin" epäonnistuneet häät [comm. 5] Peter Onigmanin mukana on kirjoittajan huomautus: "Ja samotjokin Tamarka olisi päässyt näihin höyhenpeitteihin ja kylpyihin." Samoteka on Moskovan Samotechnaja-aukion kaupunginosa [64] .

Karaganda mainitaan kahdesti "Romance about Girls" -elokuvan sivuilla : "Karagandan lähellä ... hän louhi hiiltä maalle prikaatin kanssa", "Vanhassa, vielä muuntamattomassa leirissä lähellä Karagandaa." Puhumme tässä Neuvostoliitossa harjoitetusta vankien työvoiman käytöstä, mukaan lukien hiilen louhinnassa. Kaupungin itse asiassa loivat vuosina 1930-1940 Gulagin ( Karlagin leirin ) vangit. 1970-luvulla Karagandan lähellä oli vielä paljon leirejä, vaikka se vähentyi [65] .

Piha ja varkaat sanasto

• "Shedding" on slangia "lähdöstä" [66] .
• "Pitä kumpol" - osui päähän [67] .
• "Kanai" - sanasta "kanat" - go, stomp [43] .
• "Farmazon" on petollinen toiminta, jonka muunnelma oli esimerkiksi väärennettyjen korujen myynti [43] .
• "Neitsyt" on kalvonkalvon ja neitsyen nimi [68] .
• "Schipach" - taskuvaras, varas; "tasku" - taskuvarkaus [69] .
• "Shmon", "scammed" - haku, haettu [70] .
• "He pesivät hernetakin" - eli he varastivat hernetakkin, vanutakkin [43] .
• "Siirretty patja" - "roomalaisella ..." - "siittiöllä tahrattu patja" sanoista "rot" - masturbointiin [71] .
• "Matkustaja! Junalla ja taksilla. Sellaista työtä” - rikollisessa maailmassa "matkustajaksi" kutsutaan yleensä henkilöä, joka ei kuulu rikolliseen maailmaan. Harvempi merkitys on auttaja [72] .

"Tyttöjen romanssi" sisältää eri väestöryhmien puheen: varkaita, prostituoituja, vartijoita, teini-ikäisiä, jotka liikkuvat piireissä lähellä rikollisia. Niin sanottujen "luokiteltujen elementtien" sanaston käyttö oli Vysotskylle välttämätöntä sekä ilmapiirin luomiseksi, jossa hänen hahmonsa toimivat, että tietylle aikakaudelle ominaisina erityisinä merkkeinä. Tutkijat löysivät Vysotskyn teoksista noin satakuusikymmentä rikollismaailman lekseemiä (erikoistunut, yleinen rikollinen, vankilan slangi ), joista neljännes esiintyy "Tyttöjen romanssissa" [73] . Joten pihalla, jossa Nikolai Svjatenko varttui, käytettiin sanoja "nostaa" (sanasta "nostaa", joka tarkoittaa varastaa) [ ,]63 [38] . Markkinoilla, jossa kollega apurinsa kanssa [comm. 6] Sopelit myyvät varastettuja kyyhkysiä, "ryöstettyjen naapureiden vaeltelevia kyyhkysiä" etsiessään lintujaan. "Kodla" on synonyymi sanoille "jengi" tai "jengi", kuten asosiaalisten, aggressiivisten ihmisten ryhmiä kutsuttiin [51] .

Sodanjälkeisessä varkaiden maailmassa argotismi "häpeälliset susit" (yleinen kirosana) [38] , "pala" - lyhennetty muoto sanasta "paskiainen", joka - verrattuna koko muotoon - ei kantavat jyrkästi negatiivista konnotaatiota [38] , olivat yleisiä . Lenka Sopelya, katsellen Nikolain taiteellisuutta paljastuksen aikana, sanoo: "Ja missä olet, kaatunut, niin pilkattu." Hahmon käyttämä verbi tulee sanasta "blatkat" ja tarkoitti "tutkimaan varkaiden elämän lakeja ja sanastoa" [38] .

Tamaraa pidätettäessä hotellissa häntä kuulusteleva "kansalaispäällikkö" sanoo viitaten Peter Onigmaniin: "Me... piilotamme hänet sellaiseen kirjekuoreen, ettei kukaan löydä sitä." Ilmaus "piiloudumme sellaiseen kirjekuoreen" tarkoitti lähettämistä pidätyspaikoille. Neuvostoliiton vankien siirtomenettely sisälsi seuraavat määräykset: ”Paketti tai kuljetuslaukku on vangin mukana siirrossa. <...> Viidellä vahasinetillä sinetöityyn pakkaukseen liimataan valokuva vangista ja kirjoitetaan hänen tiedot. <...> Lähtöpaikalta vangit luovutetaan saattueen johtajalle vastaanotettaessa pakettien kanssa, joiden mukaan hän tarkastaa ne. Saapuessaan paikalle, Saattue toimittaa ihmiset ja paketit kuittia vastaan. Matkalla paketteja säilyttää saattueen päällikkö” [60] .

Puhuessaan "kavereista", jotka leirien jälkeen "terveydellisistä syistä" viittaavat käytäntöön, joka vallitsi Neuvostoliiton rangaistusjärjestelmässä . "Aktivointi" on ehdollinen ennenaikaista vapauttaminen lääketieteellisen toimikunnan päätöksestä (yleensä parantumattomasti sairaita, joten heidän kuolemansa ei näy leiritilastoissa). Rikolliset "aktivoituivat" paljon useammin kuin poliittiset vangit [57] .

”Roomalainen…” mainitsee sen ajan korttipelit, kuten esimerkiksi ”Kuko” ja niihin liittyvät erikoistermit, jotka kuvaavat olosuhteita ja niiden menetelmiä, mukaan lukien pikareski, huijaus : ”menee konkurssiin”, ”kolmas kierros vuonna rivi naarmuuntuu kaikkia” , ”vaakalaudalla oli jo kaksisataa”, ”vääristää”, ” piste ”6-7-8”” [75] .

Jos runoissa-lauluissa argotismia käyttää lyyrinen sankari, niin romaanissa rikollisen ympäristön sanat kuullaan usein kirjoittajan puheessa - ensinnäkin kuvattaessa rikollista ympäristöä, sankarin ominaisuuksia (esim. "Shurik oli täällä kolmatta tai neljättä kertaa, hän kulki yhä pienemmän ja merkityksettömämmän - taskun ja vapaamuurarin - läpi ja häntä pidettiin vaarattomana ihmisenä, siedettävänä vankina, vaikkakin häiritsijänä. <...> Suurin osa Vysotskin käyttämistä varkaussanoista on muodostettu yleisistä lekseemeistä, ulkomaisista lainauksista peräisin olevia slangimuodostelmia ei juuri havaita. Ja tämä on yksi todiste siitä, että runoilija valitsi sanat, jotka olivat lukijalle ja kuulijalle ymmärrettäviä [76] .

Muita ajan merkkejä

Teos luo erittäin värikkään kuvan Neuvostoliiton maailmasta 1960- ja 1970-luvuilla. Joten Maksim Grigorjevitš Poluektov kääntyy hänen taloonsa ilmestyneen kollegan puoleen kysymällä: "Voitko olla Moskovassa?" Tuolloin Neuvostoliitossa kiellettiin tiettyjen kansalaisryhmien rekisteröinti ja tosiasiallinen oleskelu Moskovassa, Leningradissa, Kiovassa ja joissakin muissa suurissa kaupungeissa. Kymmeniä tätä asennusta säänteleviä hallituksen kiertokirjeitä ei julkaistu, ja ne oli merkitty " salaiseksi ", "ei julkaistavaksi", "ei julkistettava", koska ne olivat selvästi ristiriidassa Neuvostoliiton perustuslain kanssa . Näiden määräysten rikkomisesta määrättiin hallinnollisia seuraamuksia, kuten karkotus. Usein sitä käytettiin lisärangaistuksena ja se tarkoitti "tuotetun poistamista asuinpaikastaan ​​kiellolla asua tietyillä alueilla" kahdesta viiteen vuoteen [77] .

Tamaran ystävä Larisa työskentelee "Mosestradan puhujana", eli hän on keskustelugenren taiteilija organisaatiossa, joka johti variaatio- ja konserttityötä Moskovan paikoissa. Mosestrada oli osa All-Union Touring and Concert Associationia [66] . Tamara toivoo pääsevänsä maakiertueelle Larisan konserttitiimin kanssa, mutta käy ilmi, että " tarvitset nyt passin Magadaniin ." Puhumme tässä hallinnollisesta kiellosta vapaalle kulkemiselle tiettyihin kaupunkeihin, joita kutsuttiin " suljetuksi ". "Läheisyys" oli eriasteista: useissa siirtokunnissa rajoituksia oli vain ulkomaalaisille, ja joissakin kaupungeissa edes Neuvostoliiton kansalaiset eivät voineet käydä ilman erityistä lupaa (passia) [66] .

Tamara sanoo tunnustuksessaan etsivänsä kumppaneita "kaikenlaisista WTO:sta ja Dom-kinosta näytöksissä ja ravintoloissa - J:ssä, DL:ssä - ja siellä on aina paljon mielenkiintoisia ja kuuluisia ihmisiä, ja intiimimmin. ” Tutkijat tarkentavat, että pääkaupungissa oli tuolloin kaksi elokuvateatteria: Cinema keskustalo ja Moskovan elokuvatalo, joita vain valikoitu yleisö pääsi "katsomaan" ja esitettiin elokuvia, joita kumpaakaan ei ollut vielä julkaistu. yleiseen jakeluun tai niitä ei ollut tarkoitettu levitettäväksi ollenkaan Neuvostoliitto, pääasiassa ulkomaiset [78] . Lyhenteet "J" ja "DL" tarkoittavat House of the Journalist ja House of Writers , vastaavasti; nämä olivat erittäin arvostettuja klubityyppisiä instituutioita, joihin pääsy oli rajoitettu luovien ammattiliittojen jäsenillä ja heidän vieraillaan [78] . Samaan aikaan sankaritar myöntää, että hänen satunnaiset tuttavansa ovat erittäin kiireisiä ihmisiä: "Kaikilla on perheitä, lapsia, osuuskuntia." Puhumme luultavasti talonrakennusosuuskunnista (HBC), joihin liittyminen oli tuolloin, vaikkakin kallis, mutta todellisin tapa parantaa asumisoloja. Asukkaat yhdistyivät osuuskuntiin kerrostalojen, autotallien ja kesämökkien rakentamiseksi [79] .

Teoksessa esiintyy myös alkoholimerkkejä . Nikolai Svjatenko tulee Poluektovien asunnolle pullon kanssa Dviniä, korkealaatuista, lujaa (50%) armenialaista , vähintään kymmenen vuotta vanhentunutta konjakkia, jota on valmistettu vuodesta 1945 [80] . "Tytöt, jotka rakastivat ulkomaalaisia", asiakkaat hotellihuoneissa tarjoavat "Ballentinea, tonic- ja muita kauniita ruokia." "Ballentyne" (oikein: "Balantynes" ) on skotlantilaisen viskin merkki [56] .

Taiteellisia ominaisuuksia

Vysotskin runouden yhteydessä

Filologi Anatoli Kulagin ehdottaa runoilijan luovan elämäkerran ehdollista jakoa useisiin ajanjaksoihin. Debyyttivaihe (tai " blatnoy ") kattoi 1960-luvun ensimmäisen puoliskon. Toinen - jota Kulagin kutsui " proteistiseksi " [comm. 7]  - kesti 1964-1971. Kolmas - " Hamlet " (tai heijastava ) - osui 1971-1974. Sitten tuli viimeiset viisi vuotta, jolloin Vysotski yleisti ja toi uudelle tasolle aikaisempien vuosien etsinnän. Juuri tähän aikaan hänen luovaan matkatavaroihinsa ilmestyi "Tyttöjen romanssi", jonka runoudessa edellisen "kolmikon" [82] syntetisoidut elementit sopivat orgaanisesti .

1960-luvun alussa Vysotskin temaattiset kiinnostuksen kohteet liittyivät pääasiassa rikollisen ympäristön tapoihin ja kaupunkipihoihin - silloin hän sai mainetta lähinnä varkauslaulujen kirjoittajana. Puolitoista vuosikymmentä myöhemmin hänen varhaisten teostensa sankarit näyttävät siirtyneen Tyttöjen romanssiin. Nikolai Kollegan ja hänen ystäviensä teini -ikäisistä kokemuksista puhuessaan runoilija loi nuoruutensa maailman, toisti Moskovan katujen tunnelmaa, kuvaili pääkaupungin pihoja kyyhkyssuullaan, suomalaisilla veitsillä ja teini-ilmiöillä rohkeudesta ja luotettavuudesta. Viimeisessä luomisvaiheessa syntyneen halun kokea lapsuuden vaikutelmia uudelleen, Vysotsky paljasti paitsi proosassa - samaan aikaan hän esiintyi lauluja ja runollisia luonnoksia " Lapsuuden balladi ", "Lapsuudesta" ja muita teoksia, jotka kaikuvat "Tyttöjen romanssi" [83] .

Tamara on "proteistisen" suunnan tiedottaja "roomalaisessa ...". Huolimatta Poluektovan ilmeisestä läheisyydestä Vysotskin varhaisten "varkaiden" sanoitusten kohtalokkaisiin sankaritarin, hänen imagonsa Anatoli Kulaginin mukaan "kasvoi" pääasiassa 1960-luvun toisen puoliskon tyyppivalikoimasta. Tänä aikana Vysotsky oli kiinnostunut erilaisista elämänalueista - vuorikiipeilystä urheiluun, sodasta arkeen. "Proteistisena" aikana hänen runolliseen maailmaansa asuivat hyvin värikkäät hahmot, "ja hän ei pyri tuomitsemaan näitä ihmisiä, vaan ennen kaikkea ymmärtämään". Yhdessä Tamaran kanssa samasta luomiskaudesta Maxim Grigorjevitš Poluektov muutti myös "Roomalaiseen ...", jonka elämäkerrassa on kaikuja "Lauluista ampujasta, joka viisitoista vuotta sodan jälkeen joi itsensä humalassa ja istuu ravintola”, kirjoitettu vuonna 1965 [84] .

Vysotskin työn kolmatta - "Hamlet" -vaihetta leimasi uloskäynti eksistentiaalisiin teemoihin; runoilija alkoi käsitellä "ikuisia" kysymyksiä, mukaan lukien varhaisen kuoleman ongelmia (" Kohtalokkailla päivämäärillä ja hahmoilla "), voiman ja vallan suhdetta (" Hamletini "), taiteen ja elämän risteyskohtaa. Nyt hän tarvitsi eräänlaisen kaksoiskappaleen, jonka avulla pystyttiin hahmottamaan kuljettu polku ja tehdä alustavia tuloksia. Aleksanteri Kuleshovista, jota tutkijat kutsuvat "eräänlaiseksi rekonstruktioksi runoilijan havainnosta ulkopuolelta" [85] , tuli tällainen kaksoissankari "Tyttöjen romanssissa" .

Kaikesta ulkoisesta perinteisyydestään huolimatta "Tyttöjen romanssi" on todellakin eräänlainen luova kokeilu. Tämä teos ei koske vain Nikolai Svjatenkoa tai Tamara Poluektovaa - tämä on taiteilijan teos itsestään, eräänlainen itseraportti, yritys puhua eri (eli proosaisella) kielellä runotyöstään, mallintaa. polku kulki runoudessa tärkeimpiineen virstanpylväineen toisen taiteellisen järjestelmän puitteissa [86] .

Genre ja sävellys

Tyttöjen romanssia pidetään oletettavasti keskeneräisenä, vaikka jotkut tutkijat tekstiä analysoidessaan kiinnittävät huomion "hahmotelman kirjalliseen täydellisyyteen". Koska Tamara Poluektovan, Nikolai Svjatenkon ja Aleksanteri Kuleshovin tarina ei korreloi eeppisen proosan kanssa sen tavanomaisessa - novellistisessa  - ymmärryksessä, kysymys teoksen genren luonteesta jää avoimeksi [87] . Andrei Skobelevin mukaan tässä ei ole niinkään kyse "keskeytyneestä romanssista", vaan tarinasta, jossa on useita tarinalinjoja; jokaisessa heistä on hahmoja, joiden kohtalot tietyissä elämänvaiheissa kietoutuvat toisiinsa [88] .

Teoksen tapahtumat toistetaan pilkullisesti : toiminta alkaa 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla, jolloin pihalla olevaa nuorta Nikolai-kollegaa pidetään onnenkyyhkysenä ja jatkuu suunnilleen vuoteen 1977. Vysotski ei pyri kronologiseen järjestykseen, joten "ajan palaset" - sekä kirjoittajan kertomuksessa että hahmojen muistoissa - joskus siirtyvät. Ainoa tarkka päivämäärä, joka on eräänlainen "maamerkki" tekstikriitikoille, on Tamaran syntymävuosi: 1954. Sen pohjalta he toistavat loput virstanpylväät: kuusitoistavuotiaan koulutyttö Poluektovan ja 25-vuotiaan Kollegan suhde alkaa syksyllä 1970; Nikolain pidätys tapahtuu keväällä 1971; Svyatenko, joka oli palvellut aikaa, palasi Moskovaan toukokuussa 1974. Kolme vuotta myöhemmin valuuttaprostituoitu Tamara Poluektova varastaa kahdeksansataa markkaa saksalaisen liikemiehen Peter Onigmanin lompakosta [89] .

Tarinan juoni-sävellyssisältö toteutuu kolmessa itsenäisessä, sisäisesti valmiissa ja suhteellisen itsenäisessä osassa. <...> Näiden "kappaleiden" väliaikaiset kerrokset leikkaavat osittain toisiaan täydentäen. Tämä kerronnan periaate, joka yhdistää esityksen pirstoutumisen sen kronologisen järjestyksen rikkomiseen, juontuu lopulta Kreislerin linjaan romaanista " Maallisia näkemyksiä Cat Murrista " [90] .

Teoksen väitetystä epätäydellisyydestä tuli syy hahmojen tulevaan kohtaloon liittyvien hypoteesien syntymiseen. Joten Anatoli Kulagin kiinnittää huomion kirjailijan tekstiin viimeisessä kohtauksessa, jossa kollega saa tietää Kuleshovin ja Tamaran välisestä romaanista: "Kolka odotti kaikkea, mutta ei tätä. Ja tietämättä mitä vastata ja miten käyttäytyä, tietämättä , Kolka nousi ja lähti. Kirjallisuuskriitikon mukaan siitä, mitä seuraavaksi voisi tapahtua, "emme tiedä emmekä luultavasti kirjoittaja itse". Tehtyään lopun Vysotski kieltäytyi jatkamasta, koska "sisäinen mallinnus - ehkä jopa tajuton - saatiin päätökseen" [41] . Andrei Skobelev tarjoaa erilaisen tulkinnan väittäen, että lukija tietää jo kaiken tapahtumien kehityksestä ensimmäisestä ja toisesta novellista. Ja Tamarin tunnustuksen viimeinen lause (toinen osa) osoittaa, että sankaritar, joka ei halunnut mennä palveluksessa olevan Nikolain luo, katuu päätöstään vuosia myöhemmin: "Luultavasti minun olisi pitänyt mennä, silloin ei ainakaan olisi ovat olleet kaikki myöhempi kauhistus" [91] .

Lainaukset ja viittaukset

Tutkijat ovat toistuvasti maininneet lukuisia historiallisia ja kulttuurisia assosiaatioita, joilla Vysotskyn tekstit ovat kyllästyneet. Niistä kirjailijoista, joiden kanssa Vladimir Semjonovich kävi jatkuvaa luovaa vuoropuhelua, erottuu Aleksanteri Pushkin [92] , eräänlainen nimenhuuto, jonka kanssa löytyy muun muassa "Tyttöjen romanssi". Joten kirjoittajan kertomus epäonnistuneista muutoksista Tamaran kohtalossa, kun hänestä tuli melkein Peter Onigmanin vaimo, päättyy kopioon "Kyllä, onni oli niin mahdollista!", joka on hieman muokattu lainaus "Jevgeni Oneginista": " Ja onni oli niin mahdollista, / niin lähellä! Mutta kohtaloni / jo päätetty. Epähuomiossa, / Ehkä toimin...” [64] . "Onegin"-aiheet ovat läsnä myös teoksen viimeisessä kohtauksessa, jonka aikana Tamara tunnustaa Nikolaille rakastavansa Kuleshovia. Korkeammat tutkijat vertaavat tätä jaksoa tilanteeseen Pushkinin teoksessa: ensinnäkin shokki ("Hän lähti. Eugene seisoo, / Ikään kuin ukkonen iskee. / Missä tunnemyrskyssä / Nyt hän on upotettu sydämeensä!") , Sitten - finaali: "Ja tässä on sankarini / Hetkessä pahaa hänelle, / Lukija, nyt lähdemme. / Pitkästä aikaa… ikuisesti” [41] [93] .

Kyselylomakkeessa, johon Taganka-teatterin taiteilijat vastasivat kesällä 1970, Vysotski ilmoitti, että hänen suosikkikirjailijansa oli Mihail Bulgakov [94] . Vielä opiskelijana hän tapasi Elena Sergeevna Bulgakovan ja samaan aikaan Ljudmila Abramovan mukaan hän luki romaanin Mestari ja Margarita . Tämän teoksen vaikutus, myös suorien ja muunnettujen lainausten muodossa, voidaan jäljittää sekä Vysotskyn runoissa että hänen "Romaanissa tytöistä". Joten puhuessaan teini-ikäisten teoreettisesta tutustumisesta " Aadamin ja Eevan perisyntiin ", kirjoittaja selittää, että "he asuivat suurimmaksi osaksi samassa huoneessa vanhempiensa kanssa ... Muinaiset totesivat aivan oikein, että asuntoongelma on syypää kaikkeen." Suora viittaus Wolandin sanoihin moskovilaisia ​​hemmotellusta "asuntoongelmasta" on filologi Marina Kaprusovan mukaan eräänlainen taitava "leikki lukijan kanssa" [95] . Yhteys Bulgakovin romaaniin löytyy kirjailijan "ennustuksesta" Poluektov Sr:n kohtalosta: "Maksim Grigorjevitš kuolee ... vasta kolmen tai neljän vuoden kuluttua, juuri Tamarkinan häiden aattona saksalaisen kanssa." Tämä lause korreloi Andrei Skobelevin mukaan Korovievin huomautuksen kanssa baarimikko Sokovin näkymistä: "Ajattele vain, Newtonin binomi ! Hän kuolee yhdeksän kuukauden kuluttua, ensi vuoden helmikuussa, maksasyöpään Moskovan ensimmäisen valtionyliopiston klinikalla, neljännellä osastolla" [55] .

Tamara Poluektovan imago liittyy myös kirjallisiin ja kansanperinneteoksiin. On mahdollista, että nimen valintaan saattoi vaikuttaa Mihail Lermontovin runo "Tamara", jonka sankaritar, jolla oli "kaikkivoipa viehätysvoima", houkutteli petollisesti luokseen sotureita, kauppiaita ja paimenia ja tappoi tämän yön heidän kanssaan. vierailijoita. Samaan aikaan Tamara-nimi liittyy taiteen suojelijattareen ( Shota Rustavelin runo " Ritari pantterin ihossa "). "Siksi Tamara Poluektova (kuten hänen kuninkaallinen kaimansa) herättää assosiaatioita huoran, runoilijan ystävän ja pyhimyksen kanssa samanaikaisesti" [96] . Poluektovan tunnustuksessa (toinen novelli) on muisto laulusta, jonka kollega lauloi hänelle: "Joki virtaa hiekan läpi, teroittaa rantaa ja nuori tyttö kastelee jalkansa joessa." Tämä laulu, joka kuului Vysotskin, Bulat Okudzhavan , Aleksanteri Galichin ohjelmistoon , on tunnettu eri versioina 1820-luvulta lähtien (ensimmäiseksi kirjoittajaksi kutsutaan kansanperinteen kerääjää, näyttelijää ja runoilijaa Nikolai Tsyganovia ) [97] . Vysotskin laulaman kappaleen versio on tarina "nuoren komsomolitytön" muuttumisesta "nuoreksi ja prostituoiduksi" ja se on "Tyttöjen romanssi" [98 ] .

Tyylin omaperäisyys

"Tyttöjen romaanin" perustana oleva materiaali on kirjallisuuskriitikon Vladimir Novikovin mukaan "eleganttia" . Rikostarinoiden parissa työskentelevät proosakirjailijat joutuvat joskus etsimään tapoja jalostaa teemaa. Yksi keino on hahmojen "romanttisointi", eräänlainen hengellisyyden injektio, kun esimerkiksi rakkauden papittarista tulee hienostuneita ihmisiä, jotka kykenevät holtittomiin tunteisiin. Toinen taiteellinen tekniikka liittyy "nokkeluuden kohoamiseen"; Tämän lähestymistavan esimerkkeinä mainittakoon, että Isaac Babelin tarinat erottuvat älykkäillä hyökkääjillä ja aforistisilla bindyuzhnikilla [99] .

Vysotskyn "Tyttöjen romanssissa" materiaalin muunnos tulee pääasiassa intonaatiosta. Jo ensimmäinen teoksen aloittava lause ("Tytöt rakastivat ulkomaalaisia") sisältää tietynlaisen haasteen [100] . Monien Vysotskin aikalaisten mielestä hän näytti kapinalta ja pakotti heidät esittämään vastakysymyksiä: "Minkälaiset tytöt" rakastivat ulkomaalaisia"? Ja miksi he eivät rakastaneet neuvostotyöläisiämme? Etkö löytänyt yhtään? Ja miksi kirjoittaja kirjoittaa näistä huonoista, kuten sanotaan, "negatiivisista" ilmiöistä? Ja miksi hän ei ruoski heitä, kumoa niitä?" [7] Vysotskin proosan kertoja on sama kuin monissa hänen runollisissa teoksissaan: hän kertoo elämästä "ironisesti ironisesti" ja pyrkii piilottamaan asenteensa tapahtuvaan roolipelien avulla [47] . Mainittu ensimmäinen lause ei ole Vladimir Novikovin mukaan vain kirjailijan ja hänen sankariensa ääni, vaan myös "elämän ääni", jonka Vysotski halusi kuulla ja toistaa. Hänen teksteissään ei edes puhuttaessa "rumista, mutta varsin tärkeistä yksityiskohdista" ei ole halveksuntaa, röyhkeyttä eikä pyhää didaktiikkaa [100] .

On tarpeen kuunnella kirjoittajan intonaatiota, saada puheen rytmi kiinni. Tyttöjen romanssi on rytmistä proosaa. Siihen ilmestyy silloin tällöin äänikuvioita: ”Ja hän karjui, loppujen lopuksi vanha korppi. He veivät Nikolain jonkinlaiseen humalassa tappeluun…” Kuuntele kuinka tämä "auto" pyörii lauseen yli. Näennäisen yksinkertaisuuden ja keskustelun takana - tiukka ja hoikka mitta ... [101]

Lavastus. Vaikutus. Hypoteesit

Näytelmä "Romanssi tytöistä", jonka Mark Rozovski esitti vuonna 1989 teatteristudiossa " Nikitskyn porteilla ", on ollut lavalla yli neljännesvuosisadan. Huolimatta siitä, että esityksessä näkyy "sodanjälkeistä roskaa", joka ei ehkä kiinnosta nykyaikaista yleisöä, tuottajat käyttävät sitä jatkuvasti esityksen valintana kiertueille, eikä se ole huonompi "kilpailevassa" valinnassa. teatterin lukuisiin uusiin teoksiin [102] [103] [104] . Näyttelijä Semyon Farada puhui tuotannosta "hämmästyttävänä" ja luokitteli sen suosikkeihinsa [105] . Viktor Bakinin mukaan Rozovski, joka toimi "lahjakkaana lavasuunnittelijana" ja toi esitykseen osan näyttämölöytöistään, siirsi "Roman..." erittäin orgaanisesti lavalle ja mukautti esityksen modernille yleisölle. Esityksen studiomaisessa ilmapiirissä, sen spektaakkelissa, terävästi sosiaalisten kuvien määrässä ja ohjaajan mielikuvituksessa paljastuu " Vysotskin syntyperäisen Tagankan käsiala ja tyyli" [15] .

Kirjassaan The Invention of the Theatre Rozovsky selittää, miksi lukijat ja katsojat ovat kiinnostuneita Tyttöjen romaanista: "Tämä kulkuri juoni , juonileima, juoni, joka tunnetaan ja testattu, Vysotski sukeltaa yhteiskuntaamme , MEIDÄN historiaan, tarkemmin sanottuna, nykyaikaisuuteen, joka on juuri siirtynyt menneisyyteen, jota kukaan ei vieläkään pidä historiana. <...> Se on kirjoitettu äsken eläneen ajan kiihkeänä takaajana - oli kuin lakanat olisi revitty irti sodanjälkeisten vuosien kalenterista ja näille arkkeille runoilijan mielikuvituksen synnyttämä proosa ja näyttelijä ampui ylös» [106] .

Mihail Lvovskin mukaan Vysotskin tarinassa on motiivi, joka määräsi Pjotr ​​Todorovskin ja Vladimir Kuninin Interdevochka (1989) -elokuvan suosion, joka julkaistiin paljon myöhemmin kuin Roman... ja  aiheutti suurta julkista kohua . Molemmat teokset ovat täynnä tuskaa ja myötätuntoa sankarittarea kohtaan. Hän on "ajan uhri, julma, armoton, mikä aiheuttaa myötätuntoa, näyttää siltä, ​​​​tällaiselle naiselle, joka ei voi herättää myötätuntoa" [107] .

Vuonna 2005 Moskovan kustantamo "Ikar" julkaisi kirjan, joka sisälsi kirjailijan ja käsikirjoittajan Ilja Rubinsteinin tarinan "City Romance" [ 108] (myöhemmissä julkaisuissa "Courtyard Romance"). Tällä teoksella oli alaotsikko - "erittäin vapaa elokuvamuunnelma V. S. Vysotskin keskeneräisen proosan teemasta" Romaani tytöistä "ja runoilijan aikalaisten muistelmista" [109] . Käsikirjoitukseen integroitiin tarina KGB:n "kavalista suunnitelmista" vapauttaa yhteiskunta Aleksanteri Kuleshovista, ja keksittiin uusia faktoja kirjailijan elämästä. Viktor Bakinin mukaan käsikirjoitus vääristää sekä Vysotskyn ja hänen että "tyttöjen romanssin" kuvaa, minkä seurauksena lukijat saavat "runoilijasta väärän vaikutelman, joka ei ehdottomasti vastaa todellista" [110 ] .

Vuonna 2008 Siperian säätiö Vladimir Vysotskyn muiston säilyttämiseksi ilmoitti yhteisestä työstä Kovcheg-studion kanssa - elokuvasovituksen Tyttöjen romanssista. VGIK -tutkinnon suorittaneen Vladimir Degtyarevin skenaarion mukainen kuvaus suunniteltiin Novosibirskissä ja Novosibirskin alueella, ja se valmistui kahdessa vuodessa. Päärooleissa piti ottaa "kuuluisat Moskovan näyttelijät" ja runoilija Nikita Vysotskyn poika . Huolimatta Anatoli Oleinikovin (rahaston johtajan) lupauksesta, että "elokuva tehdään kaikissa olosuhteissa", projektin tuleva kohtalo on tuntematon [111] .

Kaksikymmentä vuotta Vysotskin kuoleman jälkeen kirjailija Vasili Aksjonov , joka kerran suositteli runoilijaa kääntymään proosan puoleen, esitti hypoteesin yhdessä haastattelustaan:

Olen melko varma, että hänestä olisi tullut vakava kirjailija tai näytelmäkirjailija . Laulaminen sai hänet itse asiassa eräänlaiseen hysteriaan. Ja hän kaipasi murtautua jollekin rauhallisemmalle alueelle... Tämä on itsesäilyttämistä, hänellä oli yritys paeta. Hän piti kiinni näistä toimintamuodoista, sulki pois suoran kontaktin yleisöön. Yhteys valtaviin ihmismassoihin sai hänet villisti levottomaksi... Hän kirjoitti ensin itsestään eri tilanteissa. Hän oli sentään byronilainen . Tämä on jatkoa Pechorinien , Oneginien ja muiden galaksille. Tämä on eräänlaista venäläistä romantiikkaa, byroniittia. Se ei ehkä olisi asioiden muistelmasuunnitelma . Ja ehkä hän olisi lopulta päätynyt puhtaasti muistelmasuunnitelmaan [11] [112] .

Katso myös

• Luettelo Vladimir Vysotskyn teoksista

Kommentit

1. ↑ "Kahdella kultahampaalla" - tuohon aikaan joissakin neuvostoyhteiskunnan kerroksissa ja ryhmissä (sekä rikollisten keskuudessa) kultakruunut pidettiin todisteena hyvinvoinnista ja niitä pidettiin tärkeänä ulkonäön esteettisenä elementtinä. Edelleen "Roomalaisessa ..." sanotaan jo, että Nikolailla on neljä kultahammasta, mikä todennäköisesti osoittaa hänen "sosiaalista kasvuaan" [24] .
2. ↑ "Viivetä termiä, kelaa termiä taaksepäin" - suorita tuomio säilöönottopaikoissa [46] .
3. ↑ "Arjalainen kieli" - "Arjalaisia" kieliä tiukassa, tieteellisessä mielessä kutsutaan ryhmäksi indoiranilaisia ​​kieliä . "Romanssissa..." tämä määritelmä viittaa saksan kieleen, joka perustuu Saksan kansallissosialistien arjalaiseen ideologiaan [59] .
4. ↑ "Khanyga" - juoppo, kerjäläinen. Vanhentunut sana "khananyga" tarkoitti joutilasta toisten herkkuja varten [53] .
5. ↑ "Business Fuhrer" - oletettavasti Vysotskyn keksimä yhdyssana, joka koostuu englannin sanasta "business" (business, commerce) ja saksasta "Führer" (johtaja, johtaja, komentaja, pomo) [60] .
6. ↑ "Koresh" - ystävä, ystävä [74] .
7. ↑ "Proteismi" - "ihmisen halu kehittää itseään, saada tietoa luonnon ja yhteiskunnan kehityksen laeista, jatkuvaan muutokseen tämän henkisen ulkonäön perusteella" [81] .

Muistiinpanot

1. ↑ Andreev Yu. Vladimir Vysotsky - mies, runoilija, näyttelijä . — M .: Edistyminen , 1989. — 360 s. — ISBN 5-01-002284-22. Arkistoitu alkuperäisestä 4. joulukuuta 2017. Arkistoitu 4. joulukuuta 2017 Wayback Machinessa Arkistoitu kopio (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 4. joulukuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 4. joulukuuta 2017. (määrätön) 
2. ↑ 1 2 Bakin, 2010 , s. 495.
3. ↑ Lite MIPT-opiskelijoille pidetystä puheesta . http://vysotskiy-lit.ru.+ Haettu 7. lokakuuta 2017. Arkistoitu 7. lokakuuta 2017. (määrätön)
4. ↑ Kazakov A. Juri Trifonovin nimikirjoitukset . Sever (lehti) (11. toukokuuta 2017). Haettu 1. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 1. lokakuuta 2017. (määrätön)
5. ↑ Kokhanovski, 2017 , s. 381.
6. ↑ Baku, 2010 , s. 496.
7. ↑ 1 2 3 4 Krymova N. A. Tietoja runoilijan proosasta // Neva . - 1988. - Nro 1 . - S. 67-68 .
8. ↑ 1 2 3 Zhiltsov, 1998 , s. 569.
9. ↑ f. 3004 op. 1 yksikkö harjanne 143. "Romaani tytöistä" Alkujaksot. Romaani ei ole valmis . RGALI Moskova . Haettu 25. marraskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 1. joulukuuta 2017. (määrätön)
10. ↑ Epstein, 1992 , s. 282.
11. ↑ 1 2 Bakin, 2010 , s. 497.
12. ↑ Novaja Gazeta, venäläinen viikkolehti. (New York, USA. 1980–1983) . V. K. Arsenjevin mukaan nimetty Primorsky State United Museum. Haettu 7. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 7. lokakuuta 2017. (määrätön)
13. ↑ Thomas R. Beyer. The New Gazette  (englanniksi) . Middlebury College, Professor Thomas R. Beyer, Jr. Haettu 7. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 7. lokakuuta 2017.
14. ↑ Yakusheva G. V. 1900-luvun venäläiset kirjailijat. Biografinen sanakirja / P. A. Nikolaev . - M . : Suuri venäläinen tietosanakirja , 2000. - S. 169. - 810 s. — ISBN 5-85270-289-7 .
15. ↑ 1 2 Bakin, 2011 , s. 244.
16. ↑ Zimna M. , Tsybulsky M. Vladimir Vysotsky tiflo-painoksissa . "Vladimir Vysotski. Luettelot ja artikkelit” (7. helmikuuta 2010). Haettu 3. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 3. lokakuuta 2017. (määrätön)
17. ↑ Siess-Krzyszkowska D., Tsybulsky M. Vysotsky Tšekin tasavallassa . "Vladimir Vysotski. Luettelot ja artikkelit” (7. helmikuuta 2010). Haettu 20. syyskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 20. syyskuuta 2017. (määrätön)
18. ↑ Baku, 2011 , s. 273.
19. ↑ Duz-Kryatchenko V. Vysotsky vierailla kielillä // Vysotskyn maailma: Tutkimus ja materiaalit. Nro III. Volume 2 / Comp. A. E. Krylov ja V. F. Shcherbakova. - M .: GKTSM V. S. Vysotsky , 1999. - S. 588-592. — 624 s. - ISBN 5-93038-010-4 .
20. ↑ Czy zawód tłumacza jest w pogardzie? . Polska Bibliografia Literacka (PBL) . — «Anna Bednarczyk: Jeszcze raz o Wysockim (tłumaczenie prozy) [W. Wysocki: Opowieści o dziewczynkach. Tl. Jerzy Siemianko ja Andrzej Twerdochlib. Gdansk 1992]. Haettu 4. joulukuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 4. joulukuuta 2017. (määrätön)
21. ↑ Włodzimierz Wysocki. Opowieśc o dziewczynkach / Tł. Jerzy Siemianko ja Andrzej Twerdochlib. - Gdańsk: Marpress, 1992. Arkistoitu alkuperäisestä 4. joulukuuta 2017. Arkistoitu 4. joulukuuta 2017 Wayback Machineen
22. ↑ Georgiev, 1991 , s. 257.
23. ↑ Raevskaya M. A. V. S. Vysotskyn runouden käsitys Bulgariassa - käännökset ja kritiikki (1972-2009) . Vladimir Semjonovich Vysotsky . Haettu: 2.6.2019. (määrätön)
24. ↑ 1 2 Skobelev, 2009 , s. 203.
25. ↑ 1 2 3 Skobelev, 2009 , s. 195-245.
26. ↑ Carriers, 2003 , s. 171.
27. ↑ Raevskaja, 2010 , s. 691-814.
28. ↑ 1 2 Shevchenko L. Vladimir Vysotsky. Runoilijan proosa  // Banner . - 2001. - Nro 12 . Arkistoitu alkuperäisestä 3. lokakuuta 2017.
29. ↑ 1 2 Kulagin, 2002 , s. 42.
30. ↑ Kulagin, 2002 , s. 42-43.
31. ↑ Kulagin, 2002 , s. 43-44.
32. ↑ Skobelev, 2009 , s. 230.
33. ↑ Skobelev, 2009 , s. 230-231.
34. ↑ Kulagin, 2008 , s. 7-8.
35. ↑ 1 2 Skobelev, 2009 , s. 232.
36. ↑ Skobelev, 2009 , s. 233.
37. ↑ Skobelev, 2009 , s. 202.
38. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Skobelev, 2009 , s. 208.
39. ↑ Kulagin, 2002 , s. 49-50.
40. ↑ Lvovsky, 1997 , s. 60.
41. ↑ 1 2 3 Kulagin, 2002 , s. 50-51.
42. ↑ Skobelev, 2009 , s. 204-205.
43. ↑ 1 2 3 4 Skobelev, 2009 , s. 229.
44. ↑ Skobelev, 2009 , s. 234-235.
45. ↑ Skobelev, 2009 , s. 222-223.
46. ↑ Skobelev, 2009 , s. 211.
47. ↑ 1 2 Koloshuk, 2001 , s. 76-92.
48. ↑ Kulagin, 2008 , s. 9.
49. ↑ Kulagin, 2002 , s. 39.
50. ↑ 1 2 3 Skobelev, 2009 , s. 206.
51. ↑ 1 2 Skobelev, 2009 , s. 207.
52. ↑ Dal V.I. Elävän suuren venäjän kielen selittävä sanakirja . Kolmas osa. - M . : Rakastajien seura kasvoi. Kirjallisuus, 1865. - T. 3. - S. 261. - 508 s. Arkistoitu alkuperäisestä 1. joulukuuta 2017. Arkistoitu 1. joulukuuta 2017 Wayback Machinessa Arkistoitu kopio (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 26. marraskuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 1. joulukuuta 2017. (määrätön) 
53. ↑ 1 2 3 4 Skobelev, 2009 , s. 209.
54. ↑ Skobelev, 2009 , s. 221.
55. ↑ 1 2 Skobelev, 2009 , s. 235.
56. ↑ 1 2 Skobelev, 2009 , s. 213.
57. ↑ 1 2 3 Skobelev, 2009 , s. 212.
58. ↑ Skobelev, 2009 , s. 217.
59. ↑ Skobelev, 2009 , s. 215.
60. ↑ 1 2 3 Skobelev, 2009 , s. 218.
61. ↑ Vysotsky S.V. Muistelmista . vysotskiy-lit.ru . Haettu 7. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2017. (määrätön)
62. ↑ Skobelev, 2009 , s. 236.
63. ↑ 1 2 Skobelev, 2009 , s. 204.
64. ↑ 1 2 Skobelev, 2009 , s. 214.
65. ↑ Skobelev, 2009 , s. 237, 241.
66. ↑ 1 2 3 Skobelev, 2009 , s. 243.
67. ↑ Skobelev, 2009 , s. 240.
68. ↑ Skobelev, 2009 , s. 241.
69. ↑ Skobelev, 2009 , s. 211, 229.
70. ↑ Skobelev, 2009 , s. 237, 229.
71. ↑ Skobelev, 2009 , s. 228-229.
72. ↑ Skobelev, 2009 , s. 240-241.
73. ↑ Grachev, 1999 , s. 143, 145.
74. ↑ Skobelev, 2009 , s. 239.
75. ↑ Skobelev, 2009 , s. 239-240, 241-242.
76. ↑ Grachev, 1999 , s. 145.
77. ↑ Skobelev, 2009 , s. 238.
78. ↑ 1 2 Skobelev, 2009 , s. 224.
79. ↑ Skobelev, 2009 , s. 223.
80. ↑ Skobelev, 2009 , s. 237.
81. ↑ Yatsenko N. Yhteiskuntatieteellisten termien selittävä sanakirja. - Lan, 1999. - 528 s. - ISBN 5-8114-0167-1 .
82. ↑ Kulagin, 2002 , s. 38-39.
83. ↑ Kulagin, 2002 , s. 39-41.
84. ↑ Kulagin, 2002 , s. 42-45.
85. ↑ Kulagin, 2002 , s. 45-49.
86. ↑ Kulagin, 2002 , s. 51.
87. ↑ Kulagin, 2008 , s. kahdeksan.
88. ↑ Skobelev, 2009 , s. 195-196.
89. ↑ Skobelev, 2009 , s. 196-197.
90. ↑ Skobelev, 2009 , s. 197.
91. ↑ Skobelev, 2009 , s. 201-202.
92. ↑ Kulagin A. V. "Patakuningatar" V. S. Vysotskyn luovassa havainnoissa // Boldin Readings. - Nižni Novgorod , 1999. - S. 83.
93. ↑ Skobelev, 2009 , s. 201.
94. ↑ "Haluan ja tulen" // Vladimir Vysotsky muistaminen / koonnut A. Safonov. - M . : Neuvosto-Venäjä , 1989. - 384 s. — ISBN 5-268-00829-3 .
95. ↑ Kaprusova M. N. Näyttelijän ammatin vaikutus V. Vysotskyn asenteeseen ja kirjalliseen työhön // Vysotskyn maailma: Tutkimus ja materiaalit. Numero V. - M . : Valtion kulttuurikeskus-V. S. Vysotskyn museo , 2001. - S. 398-420.
96. ↑ Skobelev, 2009 , s. 215-216.
97. ↑ Penskaya D. S., Kabanov A. S., Serbina N. V. "Joki virtaa hiekan läpi ...": Yhden laulun historia // Venäjän valtion humanistisen yliopiston tiedote . - 2015. - Nro 6 . - S. 41-42 .
98. ↑ Skobelev, 2009 , s. 226-227.
99. ↑ Novikov, 1991 , s. 180-181.
100. ↑ 1 2 Novikov, 1991 , s. 181.
101. ↑ Novikov, 1991 , s. 182.
102. ↑ Ezerskaja B. Yhden ohjaajan teatteri . Journal Vestnik (28. helmikuuta 2002). Haettu 5. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 5. lokakuuta 2017. (määrätön)
103. ↑ "Romaani tytöistä" . Izdevniecības nams Vesti (27. joulukuuta 2013). Haettu 5. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 5. lokakuuta 2017. (määrätön)
104. ↑ Romaani tytöistä - rakkaustarina . Teatteri "Nikitsky-portilla" (27. joulukuuta 2013). Haettu 5. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 5. lokakuuta 2017. (määrätön)
105. ↑ Dugil T. Semyon Farada: "Käytin liikaa energiaa taistellakseni paikasta auringon alla" . Gordon Boulevard (18. huhtikuuta 2008). Haettu 7. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 7. lokakuuta 2017. (määrätön)
106. ↑ Rozovsky M. Teatterin keksintö / Toimittaja: V. Vesterman. - M. : AST , 2010. - S. 189-201. — 656 s. - (Näyttelijäkirja). — ISBN 978-5-17-064233-5 .
107. ↑ Lvovsky, 1997 , s. 59.
108. ↑ Zimna M. , Tsybulsky M. Planeetta "Vladimir Vysotsky" . "Vladimir Vysotski. Luettelot ja artikkelit” (6.11.2015). Haettu 8. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 8. lokakuuta 2017. (määrätön)
109. ↑ Rubinstein I. Skenaariot. Pihan romantiikkaa . Aikakauslehti "Mikä on totuus?" nro 46 (syyskuu 2016). Haettu 8. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 8. lokakuuta 2017. (määrätön)
110. ↑ Baku, 2011 , s. 388-389.
111. ↑ Bukevich D. Vladimir Vysotskin kirjaan perustuva elokuva kuvataan Novosibirskissä . Komsomolskaja Pravda (25. tammikuuta 2008). Haettu 8. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 8. lokakuuta 2017. (määrätön)
112. ↑ Vasilevsky A. Aikakauslehdet . (koonnut Andrey Vasilevsky ) Uusi maailma (marraskuu 2000) . Haettu 7. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 7. lokakuuta 2017. (määrätön)

Kirjallisuus

• Bakin V. Vladimir Vysotsky ilman myyttejä ja legendoja. — M .: Eksmo ; Algoritmi , 2010. - 688 s. - (Parhaat elämäkerrat). — ISBN 978-5-699-41173-3 .
• Bakin V. Vladimir Vysotsky. Elämä kuoleman jälkeen . — M .: Algoritmi , 2011. — 500 s. - (Parhaat elämäkerrat). — ISBN 978-5-457-51403-4 .
• Georgiev L. Vladimir Vysotsky: kokouksia, haastatteluja, muistoja / Per. bulgariasta V. Viktorova; Esipuhe V. Ogneva. - M . : Taide , 1991. - 268 s. - ISBN 5-210-02281-1 .
• Grachev M. A. Argotismien toiminta Vysotskyssa // Vysotskyn maailma: Tutkimus ja materiaalit. Nro III. Volume 2 / Comp. A. E. Krylov ja V. F. Shcherbakova. - M .: GKTSM V. S. Vysotsky , 1999. - S. 143-146. — 624 s. - ISBN 5-93038-010-4 .
• "Se ei ole niin, kaverit ...": Vladimir Vysotsky ystävien ja työtovereiden muistelmissa / komp. Igor Kokhanovski , esipuhe. Dmitri Bykov . — M .: AST , 2017. — 512 s. - (Iso kuusikymmentäluku). — ISBN 978-5-17-098692-7 .
• Vysotsky V. Kerätyt teokset viiteen osaan. Osa V. Proosa. Dramaturgia. Päiväkirjat. Kirjeet / Comp. ja kommentoida. S. Zhiltsova. - Tula: Tulitsa, 1998. - V. 5. - 600 s. — ISBN 5-86152-007-0 .
• Koloshuk N. G. Vysotskyn työ ja "leiri" kirjallisuus // Vysotskyn maailma. Tutkimus ja materiaalit. Ongelma. V. - M . : Valtion kulttuurikeskus-V. S. Vysotskyn museo , 2001. - S. 76-92.
• Kulagin A. V. "Romaani tytöistä" ja Vysotskin runollinen luovuus // A. V. Kulagin. Vysotsky ja muut. Yhteenveto artikkeleista. - M . : Valtion kulttuurikeskus-V. S. Vysotskyn museo , 2002. - S. 38-51.
• Kulagin A. V. ... Ja minä olen sama // Vladimir Vysotsky. Runoilijan proosaa. - M . : Vagrius , 2008. - S. 5-9. — 208 s. - ISBN 978-5-9697-0578-4 .
• Lvovsky M. G. Haluat tietää kaiken Vysotskysta // toim. S. Zaitsev Vagant: päiväkirja. - M . : Kirjakauppa "Moskova", 1997. - Numero. 1,2,3 . - S. 56-62 .
• Novikov V. I. Hän ei ollut kirjailijaliiton jäsen. - M .: SP Interprint, 1991. - 224 s. — ISBN 5-7100-0038-8 .
• Kantajat VK Vladimir Vysotsky: Kuoleman hetken totuus. — M .: Vagrius , 2003. — 430 s. — ISBN 5-264-00837-X .
• Skobelev A. V. Paljon hämäriä asioita vieraassa maassa… II. Suositeltu kommenttiyritys. - Voronezh: Echo, 2009. - 248 s. - (Kirjallisuuskritiikki). — ISBN 5-87930-099-6 .
• Raevskaya M.A. Kommentit // Vysotsky V.S. Songs. Runoja. proosa / kokoelma ja kommentit M. A. Raevskaja, johdantoartikkeli V. I. Novikov . - M . : Eksmo , 2010. - S. 691-814.
• Vladimir Semenovich Vysotsky: mitä? missä? kun? : bibliografinen hakuteos (1960-1990) / toim. A.S. Epshtein. - Kharkov: Edistys; Moskova: Studio-L, 1992. - 399 s. – 50 000 kappaletta.  - ISBN 5-87258-006-1 .

Linkit

• Wikimedia Commonsilla on mediaa liittyen Mark Rozovskin tuotantoon Tyttöjen romanssi Nikitsky Gate -teatterissa