Kanan historiallinen ortografia
Japanilainen kirjoitus
Kanji
Cana
Käyttö
historiallinen
Transkriptiot
Fonologia
Historiallinen kanan kirjoitusasu (歴史的仮名遣rekisiteki kanazukai ) tai vanha kirjoitustapa (旧 仮名遣kyū :kanazukai ) viittaa kanan oikeinkirjoitukseen (正 仮名遣 , jota käytettiin ennen sanaa Cabinets, Reformets ja oli IIspellet ) vuonna 1946 nykyinen kirjoitusasu. Syy oikeinkirjoituksen korvaamiseen oli epäjohdonmukaisuus nykyajan japanin ääntämisen kanssa. Nykykäytöstä ( japani: 現代 仮名遣, Gendai kanazukai ) eroaa merkkien määrässä ja käyttötavassa.
Historiallinen ortografia löytyy useimmista japanilaisista sanakirjoista, kuten " Kojien ". Nykyisessä Kojien-painoksessa, jos historiallinen kirjoitusasu eroaa nykyisestä, vanha kirjoitustapa on painettu ohuella katakana -kirjoituksella nykyajan kanan ja sanan hieroglyfisen kirjoitustavan väliin. Jos historiallinen ja nykyaikainen kirjoitusasu ovat samat, tilan säästämiseksi käytetään ellipsiä . Kojien vanhemmat painokset suosivat historiallista ortografiaa.
Historiallista ortografiaa ei pidä sekoittaa hentaiganaan , vaihtoehtoiseen kana-merkkisarjaan, joka poistettiin vuoden 1900 oikeinkirjoitusuudistuksella.
Tärkeimmät erot
Kanamerkkien käyttö:
- Kaksi merkkiä käytetään historiallisessa oikeinkirjoituksessa, mutta ne on poistettu nykyaikaisesta oikeinkirjoituksesta:ゐ/ヰ wi jaゑ/ヱ we . Ne luetaan muodossa ja e . Sanat, jotka sisälsivät näitä merkkejä aiemmin, kirjoitetaan tällä hetkellä käyttämälläい i jaえ e .
- Sen lisäksi , että merkkiäをwo käytetään jälkiasetuksena , sitä käytetään joissain tapauksissa ilmaisemaan ääntä o .
- Yoon- ääniä , kuten しょうshō: tai きょうkyo:, ei kirjoiteta pienillä merkeillä (ゃ,ゅ,ょ); sanasta riippuen ne kirjoitetaan kahdella tai kolmella täysikokoisella merkillä.
- Kirjoittaminen kahdella merkillä, joista ensimmäinen on merkki sarjasta "ja" (き, ち, に ...), ja toinen onや ya ,ゆ yu taiよ yo , on lyhyt tavu yhdestä morasta , esimerkiksi きよkyo .
- Kirjoittaminen kahdella tai kolmella merkillä, jossa viimeinen onう u taiふ fu , on pitkä tavu kahdessa morassa. Kanan ensimmäinen merkki ei kuitenkaan aina vastaa nykyaikaisessa kirjoituksessa käytettyä kirjainta: esimerkiksi 今日kyo: 'tänään', kirjoitetaan けふkefu (nykyaikainen きょう).
- Kun kirjoitetaan kolmella merkillä: ensimmäinen on "i"-sarja (ki, ti, gi ...), keskimmäinen on やya , ゆyu tai よё ja viimeinen on うu tai ふfu ; esimerkiksi丁cho:, työkalujen, aseiden jne. laskuri kirjoitetaan ちやうtiyau .
- Tavu "yo:" (よう) voidaan kirjoittaa myös muodossa やう, えう, えふ, ゑふ.
- Verbit, jotka päättyvät "a-sarjan tavuun" + う, luetaan "o-sarjan tavuksi, jolla on pituusaste" ( jap. 買う → かう → こう).
- Keskellä seisovia sanoja ha hi fu he ho joissain tapauksissa käytetään edustamaan ääniä wa ja , u , e , o , vastaavasti:
moderni "rakkaus"
( jap. 恋 (こい) koi ) - vanha. "rakkaus"
( jap. 恋 (こひ) koi )
moderni "sukunimi Koi"
( jap. 小井 (こい) koi ) - vanha. "Koin sukunimi"
(小井 (こゐ) koi )
moderni "mallow"
( jap. 葵 (あおい) aoi ) - vanha. "mallow"
( jap. 葵 (あふひ) aoi )
moderni "sininen / vihreä"
( jap. 碧 (あおい) aoi ) - vanha. "sininen/vihreä"
( jap. 青 (あをい) aoi )
- Kielioppi on etusijalla ääntämisen sijaan. Esimerkiksi verbi warau (nauraa) kirjoitetaan わらふwarafu , ja japanin kieliopin sääntöjen mukaisesti warao: aikomuksen ilmaiseminen ("naurataan") kirjoitetaan わらはうwarahau .
- Yleisempiä merkkejä ovatづ du jaぢ di , joita nykyaikaisessa kirjoituksessa käytetään pääasiassa merkitsemään rendakua (ääntä). Nykyaikainen oikeinkirjoitus korvaa ne useimmissa tapauksissa identtisesti lausutuilla sanoillaず zu jaじ ji . Esimerkiksi ajisai ( hortensia ) kirjoitettiin あぢさゐadisavi (nykyaikainen あじさい).
- Sinicisms -koostumuksessa merkkijonot "kuva" (くわ), "guva" (ぐわ) luetaan "ka", "ga": vanha. "Valuutta" ( Jap. 外貨 (ぐわいくわ) pähkinä ) , "voittolaulu" ( Jap. 凱歌 (ぐわいか) pähkinä ) - moderni. "ulkomainen valuutta" ( jap. 外貨 (がいか) pähkinä ) , "voittolaulu" ( jap. 凱歌 (がいか) pähkinä ) .
- Äänen ”o” pituutta ei osoita merkit お ja う, kuten nykyään, vaan merkit ほ / を ja う / ふ, vastaavasti: vanha. "kaukainen" ( jap. 遠 (とほ) myös ) - moderni. "kaukainen" ( jap. 遠 (とお) myös ) .
- Sarjan a (あいうえお) merkkien yhdistelmät merkkien う/ふ kanssa luetaan pitkäksi "o"-kirjaimeksi.
Historiallinen oikeinkirjoitus heijastaa suurimmaksi osaksi tarkasti sanan ääntä Heianin aikana . Koska puhuttu kieli on muuttunut sen jälkeen, osa oikeinkirjoituksesta näyttää oudolta nykyajan lukijalle. Koska nämä ominaisuudet noudattavat melko tavallisia sääntöjä, ne on helppo oppia. Jotkut historialliset säännöt ovat kuitenkin yksinkertaisesti vääriä. Esimerkiksi,
或いは / 或ひは / 或ゐは aruiwa ("tai") on oltava
或いは,
用ゐる / 用ひる mochi: ru ("käyttö") tulee olla
用ゐる, ja
つくえ / つくゑ tsukue ("taulukko") tulee olla
つくえvanhan ääntämisen mukaan.
Jotkut kanan epätavallisen käytön muodot eivät itse asiassa ole historiallisia. Esimerkiksi oikeinkirjoitusどじょう dōjō: (" char ", sardiinimainen kala) muodossaどぜう dōdōzeu ei ole historiallinen kirjoitusasu (oikea oliどぢやう dōdiyaw ), vaan sellainen Edo esiintyi kirjoitetussa ja kausi .
Esimerkkejä
Alla on esimerkkejä historiallisesta ja nykyaikaisesta oikeinkirjoituksesta sekä kanjin oikeinkirjoituksesta .
| historiallinen
|
Nykyaikainen
|
Kanji
|
Käännös
|
| けふ
|
kefu |
きょう |
kyo: |
今日 |
tänään
|
| てふ
|
tefu |
ちょう |
nuo: |
蝶 |
perhonen
|
| ゐる
|
virus |
いる |
iru |
居る |
olla, olla olemassa
|
| あはれ
|
ahare |
あわれ |
Avare |
哀れ |
katumusta; suru; paatos
|
| かへる
|
kaheru |
かえる |
kaeru |
帰る |
palata kotiin)
|
| ゑびす
|
webisu |
えびす |
ebisu |
夷 |
barbaarinen, julma
|
| くわし
|
kuvasi |
かし |
Kasi |
菓子 |
makeisia
|
| とうきやう
|
toukyau |
とうきょう |
Tokio: |
東京 |
Tokio
|
Historiallista oikeinkirjoitusta voidaan käyttää sanojen etsimiseen suurista sanakirjoista ja Japanissa painetuista vanhaan sanastoon erikoistuneista sanakirjoista. Koska ääntämisen ja oikeinkirjoituksen välillä on suuri ero ja nykyajan oikeinkirjoitus on laajalti käytössä, historiallinen oikeinkirjoitus on lähes olematonta muutamaa erikoistapausta lukuun ottamatta. Vanhentuneita kirjoitusasuja käytetään joskus yritysten nimissä, temppelien nimissä ja ihmisten nimissä, kutenゑびす( Ebisu ).
Lisäksi kanan vaihtoehtoinen muoto, joka tunnetaan nimellä hentaigana (変体仮名), on kokonaan kadonnut. Muutamat jäljellä olevat käyttötavat, kuten kisoba , on usein kirjoitettu vanhentuneella kanalla tattari- soba -nuudeleita myyvien kauppojen kylteihin .
Sanojenを(historiallisesti lausuttu /wo/ ),へjaはin tapausliitteiden käyttöお,えjaわsijaan on jäänne historiallisesta oikeinkirjoituksesta.
Romanisointi
Englanninkieliset lukijat kohtaavat toisinaan sanoja, jotka on romanisoitu historiallisten kirjoitusasujen mukaan, missä e on yleensä käännetty nimellä te 1500-1800-luvun ääntämisen mukaisesti. Muutama esimerkki (nykyaikainen latinisointi suluissa):
- Inouye (Inoue): Inouye on japanilainen sukunimi
- Jeni (En): jeni on Japanin valuutta
- Tokugawa Iyeyasu (Tokugawa Ieyasu): Tokugawa Ieyasu
- Uyeno (Ueno): Ueno on paikan nimi
- Yedo (Edo): Edo (Yeddo) on Tokion vanha nimi
- Kwannon (Kannon): Kannon on bodhisattvan nimi
- Kwaidan (Kaidan): kaidan - Japanilaiset mytologiset kummitustarinat
- Kwansei (Kansai): Kansai - osa nimeä Kansai University (関西学院大学) Kobessa ja Nishinomiyassa
- Iwo Jima (Iō-jima): Iwo Jima on saari, joka on kuuluisa taistellustaan siellä toisen maailmansodan aikana.
- Yezo (Ezo): Ezo on Hokkaidon entinen nimi
Katso myös
Kirjallisuus
- Mayevsky, E. V. Vanhan kirjoitetun japanin kielen oppikirja (bungo) / E. V. Maevsky. - M .: Toim. Moskova un-ta, 1991. - 128 s. — ISBN 5-211-01886-9 .
Linkit