Kemin saamen kieli

Kemin saamen kieli
Maat Suomi
Alueet Lappi
Kaiuttimien kokonaismäärä
  • 0 henkilöä
Tila kuollut kieli
Luokitus
Kategoria Euraasian kielet

Uralin perhe

suomalais-ugrilainen haara Permiläinen alahaara saamelaisten ryhmä itäsaamelaisten alaryhmä
Kielikoodit
ISO 639-1
ISO 639-2
ISO 639-3 sjk
IETF sjk
Glottolog kemi1239

Kemin saame  on yksi saamen kielistä , joita puhutaan Suomen Lapin eteläisimmässä osassa Kuusamon  ympäristön saamelaiskylissä . Viittaa uralilaisen kieliperheen suomalais-ugrilaisen haaran saamelaisryhmän itäiseen alaryhmään .

Kuvaus

Kemin saamelainen oli muista saamelaismurteista poikkeava paikallisten murteiden kokonaisuus, joka oli osa inarinsaamen ja kolttansaamen välistä murrejatkuvuutta . Joidenkin kemiryhmien kieli kuulosti maantieteellisestä läheisyydestä johtuen enemmän inarinsaamen kieleltä , muiden ryhmien kieli lähempänä koltan saamea .

Kemisaamen kieli kuoli sukupuuttoon yli 100 vuotta sitten jättäen jälkeensä muutamia kirjallisia muistomerkkejä. Johannes Schefferus kirjoitti vuonna 1673 ilmestyneeseen kirjaansa "Lapponia" kaksi joikkaa saamelaisen Olof (Matsson) Sirmin sanoista  - Guldnasas ja Moarsi favrrot (tekstit alla). Vierailtuaan Kuolajärven ja Sompion kylissä vuonna 1829 Lapin tutkimusmatkailija Jakob Felman laati lyhyen kemisaamen kielen sanakirjan.

Lisäksi kristillisestä rukouksesta " Isä meidän " on säilynyt kemisamenkielinen käännös:

Dätj miin, ki lak täivest. Paisse laos tu nammat. Alda pootos tu väldegodde. Läos tu taattot nou täivest, ku ädnamest. Adde miji täb päiv miin juokpäiv laip. Ja adde miji miin suddoit addagas, nou ku miieg addep miin velvolidäme. Ja ale säate miin kjausaussi. Mutto tjouta miin pahast. Tälle tu li väldegodde, vuöjme ja kudne ijankaikisest. Aamen.

Tekstiä kirjasta "Lapponia"

Guldnasas -runo sanoo, että "saamelaiset laulavat rakkaudesta kannustaen peuraa juoksemaan nopeammin" :

Kemi Sami ruotsalainen¹ englanti²
Kulnasatz, niråsam, ängås

Joå oudas Jordee skådhe
nurta wåta wålgesz skådhe.
Abeide kockit laidiede,
Faurågåidhe sadiede.

Ällå momiaiat kuckan, kaigawarre,
patså buårest källueiaure tuun,
Mådhe påti millasan,
kaiga wånaide waiedin.

Ågå niråma buårebåst,
nute åtzån sargabåst.
Taide sun monia lij aigåmasz
sarågåin uålgatamasz

josz iuå sarga åinasim
kiurasam katzesim.
Kulnasasz, nirasam,
kätze, åinakåsz tun su salm.

Kulnasatj, min lilla tarvitse!

Det är tid för oss att fara,
ge oss av åt nordanskogen,
skynda över stora myrar,
färdas till de fagras hem.

Håll mig ej länge, Kajgavare,
far nu väl, du Kälvejaure!
Mycket rinner mig i hågen, ei
jag far på Kajgas vik.

Ränn nu raskare, min vaja,
så att vi dess förr må hinna
fram till den som Sarak sände,
ödet ämnade åt mig.

Ack, att snart jag såge henne,
finge titta på min älskling!
Kulnasatj, min lilla vaja,
ser du hennes ögon nu?

Kulnasatj, pikku lehmäni!

Meidän on aika matkustaa,
lähteä pohjoiseen metsään,
kiirehtiä suurten soiden yli,
matkustaa ihailtavien kotiin.

Älä pidättele minua pitkään, Kajgavare,
hyvästi, Kalvejaure!
Monet ajatukset pyörivät mielessäni
matkustaessani Kaigan lahdella.

Kiirehdi nyt, lehmäni,
jotta ennen sitä olisimme ajoissa
siinä, jonka Sarak lähetti,
minulle tarkoitettu kohtalo.

Voi, kun näin hänet pian,
anna minun katsoa rakkaani!
Kulnasatj, pikku lehmäni, näetkö
nyt hänen silmänsä?

¹ Ruotsin käännös, Bjorn Collinder (" Lapparna " saame ; Tukholma; 1953) ² Oikoluku Christopher Forster (2011)

Olof Sirman toinen runo ( Moarsi favrrot ) on laulu "jonka hän lauloi pois rakkaansa ylistäen tämän kauneutta":

Kemi Sami ruotsalainen¹ englanti²
Pastos päivä Kiufwrasist Jawra Orre Jaura,

Jos koasa kirrakeid korngadzim
Ja tiedadzim mies oinämam Jaufre Orre Jawre
Man tangasz lomest lie Sun lie,
Kaika taidä mooraid dzim Soopadzim,
Mack taben sadde sist uddasist.
Ja poaka taidä ousid dzim karsadzin,
Mack qwodde roannaid poorid ronaidh.

Kulckedh palvaid tim Suuttetim,
Mack kulcki woasta Jaufrä Orre Jaufrä.
Jos mun tåckå dzim kirdadzim Såäst worodze Såäst.
Ä muste lä Såä dziodgä Såä,
maina tåckå kirdadzim.

Äkä lä Julgä Songiaga Julgä, äkä lä Siebza
fauron Siebza, Maan koima lusad
dzim norbadzim.
Kalle Ju läck kucka madzie wordamadzie
Morredabboid dadd päiwidad, linnasabboid
dadd Salmidadd, liegäsabboid waimodadd.
Jus kuckas Sick patäridzick,
Tanngtied sarga dzim iusadzim.
Mi os matta lädä Sabbo karrassabbo
Ku lij paddä, ia salwam Route salwam,
Käck dziabräi siste karrasistä.
Ja käsä mijna täm Oiwitäm, punie poaka
tämä Jurdäkitämä. Parne miela
Piagga miela, Noara Jorda kockes Jorda.
Jos taidä poakaid läm kuldäläm,
Luidäm radda wara radda.
Oucta lie miela oudas waldäman,
Nute tiedam pooreponne oudastan man kauneman.

Må solen lysa varmt på Ekorrvattnet!

Ifall jag stege överst upp i granen
och visste att jag såge Ekorrvattnet,
där hon dväljs i ljungen,
skulle jag fälla alla dessa träden
som här ha vuxit upp på sista tiden;
jag skulle skräda alla dessa grenar,
som bära vacker grönska.

Jag lät mig drivas av de lätta molnen,
som färdades på väg mot Ekorrvattnet.
Jag flöge gärna dit med kråkans vingar,
men jag har inte ens fått knipans vingar
att flyga med dit bort;

ej heller gåsens vingar eller fötter
att ta mig fram till dig.
Visst har du väntat, dina bästa dagar,
med dina milda ögon, med ditt varma hjärta

Ifall så vore, att du flydde fjärran,
skulle jag ändå hinna fatt dig snart.

Vad finns det som kan vara hårdare
än band av senor eller kedjor
som strama hårt, som fjättra huvudet,
förvrida tankarna.

Gossens sin är vindens sin,
den unges tankar äro långa tankar.
Ifall jag lyssnar på dem alla,
då slår jag in på orätt väg.
Jag måste välja mig en enda håg
att jag må hitta vägen.

Paistakoon aurinko lämpimästi Puna-oravavedelle!

Jos kiipeäisin tikkaita ylös kuusen huipulle
ja tietäisin katsovani Puna-oravavettä,
jossa se asuu kanervassa, kaataisin
kaikki nämä puut
, koska ne ovat äskettäin nousseet;
Jauhaisin kaikki nämä oksat,
jotka kantavat kaunista vihreyttä.

Annoin itseni ohjata kevyiden pilvien kautta,
jotka kulkivat tiellä Puna-oravaveteen.
Lennän sinne onneksi varissiivillä,
mutta minulla ei ole edes tavallista kultasilmäsiipiä
lentämään sinne;

enkä hanhen siipiä tai jalkoja
tielläni luoksesi.
Totta kai odotit parhaita päiviäsi
lempein silmilläsi, lämpimällä sydämelläsi.

Jos olisit, että pakenisit kauas,
tavoittaisin sinut silti pian.

Mikä voi olla kovempaa
kuin kireät jänteet tai ketjut
, jotka sitovat päätä ja
vääristävät ajatuksia.

Pojan aisti on tuulen aisti,
nuoren ajatukset ovat pitkiä ajatuksia.
Jos kuuntelen heitä kaikkia,
käännyn väärälle tielle.
Minun on valittava minulle ainoa mieli
, jotta voin löytää polun.

¹ Ruotsin käännös, Bjorn Collinder (" Lapparna " saame; Tukholma; 1953) ² Oikoluku: Christopher Forster (2011)