Bungo

Bungo ( jap. 文語, "kirjallinen kieli", "kirjallisuuden kieli") on japanin kielen kirjallinen (standardi) muoto vuoteen 1945 saakka, joka perustuu Heianin aikakauden klassiseen japanin kieleen , mutta ottaen huomioon foneettiset muutokset jotka ovat tapahtuneet sen jälkeen. Tärkeimmät erot bungon ja japanin puhekielessä olivat kielioppi ja jossain määrin leksikaalinen koostumus (teoriassa mitä tahansa 800-luvun sanaa voitiin käyttää bungo-tekstissä, vaikka melkein monet tällaiset sanat ovat lakanneet käyttämästä siihen mennessä) . Ennen Meijin vallankumousta bungo hallitsi kaikkia kirjoittamisen osa-alueita, korkeinta lukuun ottamatta (viralliset asiakirjat, osa tieteellistä ja fiktiota kirjoitettiin "kiinalaisella kirjoituksella" - kanbunilla , japanilaisella versiolla wenyanista ). Kanbunin lakkauttamisen jälkeen tämä alue oli myös bungojen vallassa.

1880-luvulta lähtien liike "puhekielen" puolesta ( japanilainen 口語 ko:go ) alkoi ; hänen ensimmäiset kielioppinsa ilmestyivät, hän vaikutti kaunokirjallisuuden kieleen, 1900-luvun alkuun mennessä lehdistö siirtyi siihen ja sitten ilmestyi radio. 1910-luvulta vuoteen 1945 asti bungoa pidettiin vain virallisessa liiketoiminnassa - siihen kirjoitettiin kaikki asiakirjat pesukuitista keisarin säädöksiin. Sitä ei pidetty erityiskielenä, vaan kansalliskielen "korkeana" muotona (japanilaisen kielitieteen klassikon Motoki Tokiedan mukaan ).

Toisen maailmansodan jälkeen, vaikka bungo poistui arkikirjoituksesta, sitä arvostetaan osana kansallista kulttuuri- ja kieliperintöä ja sitä opetetaan kouluissa. Bungossa säkeet sävelletään perinteisissä genreissä ( tanka ja hokku ), kun taas sinismejä - kangoa vältetään . Japanin kielen selittävissä sanakirjoissa on mukana monia bungo-sanoja, joita ei itse asiassa käytetä nykyaikaisissa teksteissä, usein ilman erityisiä merkintöjä.

Nykyään Bungo on säilynyt Japanin ortodoksisen kirkon liturgisena kielenä [1] .

Katso myös

• Kanan historiallinen ortografia
• Jodai Tokushu Kanazukai

Muistiinpanot

1. ↑ Pyhän Raamatun levittämisyhdistys Venäjällä. Alfa ja omega: . - Yhteiskunta, 2006. - s. 155.

Kirjallisuus

• Breslavets, T. I. Perinteisen japanilaisen kirjallisuuden vanha kirjoituskieli: oppikirja / T. I. Breslavets. - 2. painos, tarkistettu. - Vladivostok: Dalnevost Publishing House. un-ta, 2015. - 260 s. - ISBN 978-5-906739-87-2 .
• Maevsky, E. V. Vanhan kirjoitetun japanin kielen oppikirja (bungo) / E. V. Maevsky; Moskovan valtionyliopisto M. V. Lomonosov, Aasian ja Afrikan instituutti, osasto. japanilainen filologia. - M  .: Moskovan valtionyliopiston kustantamo, 1991. - 127 s. — ISBN 5-211-01886-9 .

Bibliografisissa luetteloissa	GND : 4399501-9