Tataarit - nykyajan tataarien , Krimin tataarien [1] sekä joidenkin muiden turkkilaisten kansojen oma nimi. [2] Tiedetään, että Volga-Ural-tataarien keskuudessa omanimeä "tataarit" käytettiin jo 1500-luvulta lähtien. [3]
Termi "tataarit" esiintyi turkkilaisten ja mongolien keskuudessa 6.-8. vuosisadalla jKr . [3] . Pitkän historian aikana sana "tatarit" hankki ja menetti etnonyymin , polytonyymin , socionimin ja tunnustuksen funktiot .
Sanalle "tatarit" on monia etymologisia selityksiä.
Italialaisen fransiskaanin Giovanni Plano Carpinin version mukaan , joka on annettu kirjassa " History of the Mongals, kutsutaan meitä tataareiksi ", etnonyymi "tatarit" tulee samannimisen joen nimestä idässä [4] , jonka nimi tulee sanasta tata, tartar - "vedä, vedä". [5]
Abul-Gazi, joka kirjoitti "Turkkilaisten sukupuun" Khivaan 1600-luvulla, uskoi, että alkuperäinen sana "tatarit" oli yhden turkkilaisen khaanin nimi, ja sitten siitä tuli kansan nimi, samaa ehdotti N. A. Baskakov, joka yhdisti Tatarit-nimen alkuperän Tatarista, Jochin pojanlapsenlapsesta , ja levisi edelleen Kultaisen lauman koko väestöön. [6]
A. A. Sukharev oletti, että sana "tatari" muodostui kahdesta sanasta - "tau" (vuori) ja "terva" - "tor" (elää) ja tarkoittaa siten vuorten asukkaita.
D. E. Eremeevin mukaan "tatari" on ensisijaisesti turkkilainen etnonyymi ja viittaa kansojen nimiin, joiden pääte on "-ar", joka juontaa juurensa sanaan "ar" - "ir", joka tarkoittaa "ihmistä".
Yleisimmän version mukaan vanha kiinalainen nimi 鞑靼 eli Dada tai Dadan tulkitaan etnonyymin "tatarit" ensimmäiseksi maininnaksi. Laulukirja todistaa, että rouralaisten toinen nimi on "tataarit", joita kutsutaan myös "tatariksi" ja jotka ovat yksi Xiongnu -aimakeista [7] . Kiinalainen kirjain nykyaikaisella ääntämisellä "datan" merkitsee sanaa "tatar" ja sana "tatar" on kirjoitettu merkillä "tantan". Historioitsijat uskovat, että mongolien nimi tataareiksi (tatariksi) tulee Zhuzhanien tataarien khaanin (414-429) nimestä. Nämä kaksi nimeä, Tatar-Khan ja Tatar (Mongol), on kirjoitettu samoilla hieroglyfeillä. Siksi Juzhan Khaganatesta lähtien mongoleja alettiin kutsua mongoleiksi, tataareiksi, tatari-mongoleiksi tai mongoli-tataareiksi.
VIII-IX vuosisatojen ajan "tatarit" oli yhden Shiwei -heimon nimi [8] , jonka kiinalaiset lähteet pitävät sukulaisena khitaaneihin . Turkkilaisen komentajan Kul-Teginin muistomerkin ( 732 ) riimukirjoitus mainitsee heimoliitot "Otuz- tatarit " ja "Tokuz-tataarit". Sui Shun (" Sui -dynastian historia ", VI-VII vuosisadat) mukaan "etelässä asuvia kutsutaan khitaniksi, pohjoisessa asuvia kutsutaan Shiweiksi" [9] . 1000-luvun alussa osa shiweistä jätti khitanien vallasta etelään, Yinshanin vuorille ja levisi sitten länteen Kerulen-joelle [10] . Ajan myötä tataarien määrä kasvoi ja XII vuosisadan puoliväliin mennessä heistä tuli arojen voimakkain heimoyhdistys. Heidän nomadileirinsä sijaitsevat Buir Nur -järven ja Khalkhin Gol -joen alueella sekä osassa Sisä-Mongoliaa .
XII vuosisadalta alkaen etnonyymi "tatarit" saa laajan merkityksen. Erityisesti kiinalaiset alkoivat kutsua tataareiksi ( da-dan ) kaikkia Suuren aron itäosan nomadeja heidän todellisesta etnisestä taustastaan riippumatta. Toisin sanoen etnonyymi saa poliittisen ja kulttuurisen termin samanaikaisen merkityksen. Samaan aikaan Wang Guowein mukaan termiä "tataarit" pidettiin Khitan Liao - imperiumissa halventavana. Sen sijaan käytettiin sanaa " zubu " ( Wittfogelin mukaan se tulee tiibetiläisestä " sog-po " -paimenet , nomadit ) [11] .
Toisen version mukaan tataarit ovat heimo, joka kuului darlekin-mongolien (mongolien) yhteisöön, samoin kuin kereitit , merkit , oiratit , naimaanit , bargutit ja muut mongolikieliset heimot, toisin kuin Nirun-mongolit (itse asiassa mongolit) [12] . Välittömästi ennen Mongolien valtakunnan muodostumista tataarit vaelsivat Kerulen-joen eteläpuolella . Temujinin ( Tšingis-kaani ) vuonna 1202 heille aiheuttaman tappion ja tataarien raskaita tappioita jälkeen tämän heimon soturit eivät olleet mukana Tšingis-kaanin ensimmäisissä kampanjoissa. Mutta he olivat aktiivisesti mukana länsimaisessa kampanjassa vuosina 1236-1242.
Kiinalaiset tataarien keskiaikaiset historioitsijat (laajassa merkityksessä) jaettiin kolmeen osaan [13] :
Turkkilaiset, jotka tunnetaan venäläisessä historiografiassa polovtsilaisina ja jotka osallistuivat etnogeneesiin, erityisesti Krimin [15] ja Volgan [16] tataarit, käyttivät etnonyymiä "tataarit" omanimenä Kultahorden aikakaudella [ 17] . Lisäksi ainoassa säilyneessä polovtsien kielen muistomerkissä (1303) heidän kieltään kutsutaan tatariksi ( tatar tili ) [18] [19] [20] .
V. N. Tatishchev totesi historiallisessa työssään: "Eurooppalaisia kirjailijoita, sekä historioitsijoita että maantieteilijöitä, turkkilaisten sijaan kutsutaan koko Itä-Länsi-Aasiaksi Great Tatariaksi, mutta mistä tämä nimi on peräisin, ei tiedetä, eikä muinaisia mainita missään. , vain Ptolemaios Mogul-ihmiset mainitsi. Historiallisessa sanakirjassa tataarien nimellä päätetään erilaisia ja ei ollenkaan näihin kansoihin kuuluvia ... Vaikka venäläiset historioitsijat kutsuvat heitä tataareiksi, he eivät itse käyttäneet sitä, vaan heitä kutsuttiin monguiksi ja mongaleiksi, kuten heidän khaaniensa ja ruhtinaittensa kirjeitä. Tähän asti, kuten edellä sanoin, eurooppalaisia lukuun ottamatta heitä ei itseään ole kutsuttu tataareiksi. Millä nimellä krimiläisiä, astrahanilaisia ja muita tataareja kutsutaan, he, kuullessaan sen eurooppalaisilta ja tietämättä nimen merkitystä, eivät hyväksy sitä ilkeänä ( noin kiroiluna). [21]
Itse asiassa nykyaikainen historiatiede tietää varmasti, että etnonyymi tatarit oli ja on edelleen monien turkkilaisten kansojen oma nimi. Siten etnonyymi mainittiin ensimmäisen kerran muinaisen turkkilaisen kirjallisuuden muistomerkeissä [22] [23] . Kipchakit on nimetty tataareiksi ainoan tunnetun kumankielen lähteen, Codex Cumanicuksen , turkkilaisessa versiossa . [3]
Venäjän valtakunnassa etnonyymiä "tatarit " sovellettiin joihinkin osavaltiossa asuviin turkinkielisiin kansoihin:
Nykyään nämä kansat eivät juuri käytä etnonyymiä "tataarit", paitsi Volgan tataarit, Siperian tataarit, jotka käyttävät kahta omanimeä: Tatarlar , joka tarkoittaa tataareita ja seberitataareita, Sibirtatarlars , [24] mikä tarkoittaa siperialaisia , Khakassit (lainattu venäjästä ja oma nimi Tadarlar ) ja krimitataarit kahdella omanimellä: kyrymtatarlar , kirjaimellisesti Krimin tataarit ja harvoin kyrymlar , kirjaimellisesti krimiläiset .
Sanaa "tatari" käytettiin myös viittaamaan Kaukasuksen kansojen edustajiin (samanlainen kuin nykyaikainen "kaukasialaisen kansalaisuuden henkilö"), eikä vain kotitalouksien tasolla. Esimerkiksi L. N. Tolstoin tarinassa " Hadji Murad " avar Hadji Muradia ei kutsuta vain "tatariksi" (tarkoittaa kumykia , koska kumykin kieli oli etnisten yhteyksien kieli [25] koko Pohjois-Kaukasiassa), vaan jopa puhuu "tataarin kieltä" (Kumyk). M.Yu. Lermontov kutsuu yhdessä kirjeessään azerbaidžanin kieltä "tatariksi" : "Hän alkoi opiskella tatariksi, kielellä, jota tarvitaan täällä ja Aasiassa yleensä, kuten ranskaa Euroopassa" [26] .
Länsi-Euroopassa "tataareista" alettiin puhua jo Lyonin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa (1245) [27] . Siitä lähtien aina 1700-luvulle asti ja joskus myöhemminkin länsieurooppalaiset kutsuivat kaikkia Aasian nomadeja ja puolipaimentolaisia turkkilaisia ja mongolialaisia kansoja "tataareiksi" ( latinaksi Tartari , ranskan tatares ).
1600-luvun puoliväliin asti eurooppalaiset tiesivät vähän Mantšuriasta ja sen asukkaista, mutta kun mantšut valloittivat Kiinan 1640-luvulla , myös siellä olleet jesuiitit luokittivat heidät tataarien joukkoon. Tunnetuin kirja, joka kertoi aikalaisille mantšujen voitosta Ming Kiinasta, oli Martino Martinin De bello Tartarico historia ("Tatarisodan historia") (1654).
"Idän maiden joukossa on eräs maa, joka mainittiin edellä ja jota kutsutaan Mongaliksi. Tässä maassa oli aikoinaan neljä kansaa: yksi oli nimeltään Yeka-Mongal, eli suuret mongalit, toinen oli nimeltään Su-Mongal, eli vesimongalit, mutta he kutsuivat itseään tataareiksi tietystä joesta, joka virtaa heidän maansa läpi ja kutsutaan tataareiksi; kolmas kansa kutsui itseään Merkitiksi , neljäs mekritiksi . Kaikilla näillä kansoilla oli yksi kasvojen muoto ja yksi kieli, vaikka ne jaettiin keskenään alueiden ja hallitsijoiden mukaan. John de Plano Carpini, Antivariumin arkkipiispa, Mongolien historia, me kutsumme Tatarit Arkistokopio 4. helmikuuta 2009 Wayback Machinessa
| tataarit | |
|---|---|
| kulttuuri |
|
| uudelleensijoittaminen |
|
| Uskonto | |
| Kieli | |
| Etnografiset ryhmät | |
| Sekalaista |
|