Kuolleet sielut

Kuolleet sielut
Venäjän kieli doref. Chichikovin seikkailut eli kuolleet sielut

Ensimmäisen painoksen otsikkosivu
Genre runo ( romaani , romaani-runo [1] , proosaruno [2] )
Tekijä N. V. Gogol
Alkuperäinen kieli Venäjän kieli
kirjoituspäivämäärä 1835
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 1842
Wikilähde logo Teoksen teksti Wikilähteessä
Wikilainauksen logo Wikilainaukset
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

"Kuolleet sielut" (koko nimi "Adventures of Chichikov, or Dead Souls", venäjänkielinen doref. Adventures of Chichikov, tai Dead Souls ) on Nikolai Vasilievich Gogolin teos , jonka genren kirjoittaja itse nimesi runoksi . Alun perin suunniteltu kolmiosaiseksi. Ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1842. Lähes valmis toinen osa katosi, mutta useita lukuja säilyi luonnoksina. Kolmatta osaa ei aloitettu, siitä jäi vain vähän tietoa.

Teos sisältyy " Maailmakirjastoon " ("Norjan kirjaklubin" maailmankirjallisuuden merkittävimpien teosten luettelo).

Luontihistoria

Runon juonen sai Gogolille A. S. Pushkin, oletettavasti syyskuussa 1831. Tieto tästä juontaa juurensa "tekijän tunnustukseen", joka kirjoitettiin vuonna 1847 ja julkaistiin postuumisti vuonna 1855, ja sen vahvistavat luotettavat, vaikkakin epäsuorat todisteet.

Tiedetään, että Gogol otti häneltä idean kenraalitarkastajasta ja kuolleista sieluista, mutta vähemmän tiedetään, että Pushkin ei luovuttanut omaisuuttaan hänelle aivan mielellään.

- P. V. Annenkov. [3]

"Dead Souls" -idean esitti A. S. Pushkin, joka itse tunnisti sen maanpaossa Chisinaussa . Puškinille väitettiin, kuten eversti Liprandi [4] todisti , että Benderin kaupungissa ei siitä hetkestä lähtien, kun hän liittyi Venäjään, kukaan kuole paitsi armeija. Tosiasia on, että 1800-luvun alussa melko paljon talonpoikia pakeni Bessarabiaan Venäjän valtakunnan keskiprovinsseista . Poliisi joutui tunnistamaan pakolaiset, mutta usein tuloksetta - he ottivat kuolleiden nimet. Tämän seurauksena Benderyssä ei rekisteröity yhtäkään kuolemaa useisiin vuosiin. Virallinen tutkinta aloitettiin, mikä paljasti, että kuolleiden nimet annettiin pakeneville talonpojille, joilla ei ollut asiakirjoja. Monia vuosia myöhemmin Pushkin, joka muutti luovasti samanlaisen tarinan, kertoi Gogolille.

Teoksen dokumentoitu syntyhistoria alkaa 7.10.1835. Tänä päivänä päivätyssä kirjeessä Pushkinille Gogol mainitsee ensin "kuolleet sielut" [5] :

Aloitti Dead Soulsin kirjoittamisen. Juoni venyi pitkäksi romaaniksi ja näyttää olevan erittäin hauska.

Gogol luki ensimmäiset luvut Pushkinille ennen hänen lähtöään ulkomaille. Työ jatkui syksyllä 1836 Sveitsissä , sitten Pariisissa ja myöhemmin Italiassa . Tähän mennessä kirjailija oli kehittänyt asenteen työhönsä "runoilijan pyhänä testamenttina" ja kirjalliseksi saavutukseksi, jolla on samalla isänmaallinen merkitys, ja sen pitäisi paljastaa Venäjän ja maailman kohtalo. Baden-Badenissa elokuussa 1837 Gogol luki keskeneräisen runon keisarillisen hovin palvelijatar Alexandra Smirnovan (os Rosset) ja Nikolai Karamzinin pojan Andrei Karamzinin läsnä ollessa; lokakuussa 1838 hän luki osan käsikirjoituksesta Aleksanteri Turgeneville . Ensimmäisen osan työstö tapahtui Roomassa vuoden 1837 lopulla - vuoden 1839 alussa, kesällä 1838 - Castellammaressa , Repnin-Volkonsky- dachassa .

Palattuaan Venäjälle Gogol luki luvut Dead Soulsista Aksakovien talossa Moskovassa syyskuussa 1839, sitten Pietarissa Vasili Žukovskin , Nikolai Prokopovitšin ja muiden läheisten tuttavien kanssa. Kirjoittaja työskenteli ensimmäisen osan lopullista viimeistelyä Roomassa syyskuun 1840 lopusta elokuuhun 1841.

Palattuaan Venäjälle Gogol luki runon luvut Aksakovien talossa ja valmisteli käsikirjoituksen julkaisua varten. Moskovan sensuurikomitean kokouksessa 12. joulukuuta 1841 paljastettiin esteitä käsikirjoituksen julkaisemiselle, joka jätettiin sensuurille Ivan Snegireville , joka todennäköisesti tutustutti kirjoittajan mahdollisiin komplikaatioihin. Sensuurin kiellon pelossa tammikuussa 1842 Gogol lähetti käsikirjoituksen Pietariin Belinskin kautta ja pyysi ystäviään A. O. Smirnovaa, Vladimir Odojevskia , Pjotr ​​Pletneviä ja Mihail Vielgorskia auttamaan sensuurin läpiviennissä.

9. maaliskuuta 1842 sensuuri Aleksanteri Nikitenko salli kirjan , mutta muutetulla otsikolla ja ilman Kapteeni Kopeikinin tarinaa. Jo ennen sensuroidun kopion vastaanottamista käsikirjoitusta alettiin kirjoittaa Moskovan yliopiston painotalossa . Gogol itse sitoutui suunnittelemaan romaanin kannen, kirjoitti pienillä kirjaimilla "Chichikovin seikkailut tai" ja suurilla kirjaimilla - "Kuolleet sielut". Toukokuussa 1842 kirja julkaistiin nimellä "Tsitšikovin seikkailut eli kuolleet sielut, N. Gogolin runo". Neuvostoliitossa ja nykyaikaisessa Venäjällä otsikkoa " Tšitšikovin seikkailut" ei käytetä.

Gogol, kuten Dante Alighieri , aikoi tehdä runosta kolmiosaisen ja kirjoitti toisen osan, jossa näytettiin positiivisia kuvia ja yritettiin kuvata Chichikovin moraalista uudestisyntymistä. Gogol aloitti toisen osan työskentelyn oletettavasti vuonna 1840. Sitä jatkettiin Saksassa , Ranskassa ja pääasiassa Italiassa. Toisen osan parissa teoksen merkitys kirjailijan mielessä kasvoi varsinaisten kirjallisten tekstien rajojen ulkopuolelle, mikä teki ideasta käytännössä mahdotonta toteuttaa. Toisen osan kohtalosta on olemassa useita versioita [6] :

Toisen osan neljän luvun käsikirjoitusluonnokset (epätäydellisessä muodossa) löydettiin kirjoittajan kuoleman jälkeen sinetöityjen papereiden avaamisen yhteydessä. Ruumiinavauksen suorittivat 28. huhtikuuta 1852 S. P. Shevyrjov , kreivi A. P. Tolstoi ja Moskovan siviilikuvernööri Ivan Kapnist (runoilijan ja näytelmäkirjailijan V. V. Kapnistin poika ). Käsikirjoitusten kalkituksen suoritti Shevyrjov, joka huolehti myös niiden julkaisemisesta. Toisen osan luettelot levisivät jo ennen sen julkaisua. Ensimmäisen kerran Dead Souls -teoksen toisen osan säilyneet luvut julkaistiin osana Gogolin täydellisiä teoksia kesällä 1855. Nyt painettu yhdessä toisen osan neljän ensimmäisen luvun kanssa, yksi viimeisistä luvuista kuuluu aikaisempaan painokseen kuin muut luvut.

Kesällä 2009 ukrainalainen televisiokanava Inter kertoi, että Yhdysvalloista löydettiin 163 käsinkirjoitettua sivua Dead Soulsin toisesta osasta. Omistaja Timur Abdullajev kertoi lähettäneensä käsikirjoituksen arvioitavaksi Venäjän tiedeakatemian arkiston asiakirjojen konservoinnin ja restauroinnin laboratorion asiantuntijoille sekä Christie'sin huutokaupan asiantuntijoille , jotka tekivät varovaisia ​​johtopäätöksiä löydön aitous [7] .

Juoni

Ensimmäinen osa

Kirja kertoo Pavel Ivanovich Chichikovin , runon päähenkilön, entisen kollegiaalisen neuvonantajan seikkailuista , joka esiintyy maanomistajana . Hän saapuu tiettyyn provinssiseen " kaupunkiin N " ja yrittää saada luottamusta kaikkiin kaupungin asukkaisiin, joilla on merkitystä, minkä hän onnistuukin. Sankarista tulee erittäin tervetullut vieras juhlissa ja illallisilla. Kaupunkilaiset eivät ole tietoisia Chichikovin todellisista tavoitteista... Ja hänen tavoitteenaan on ostaa tai hankkia vastikkeetta kuolleet talonpojat, jotka tarkistustarinoiden mukaan olivat edelleen elossa paikallisten maanomistajien kanssa, ja rekisteröidä heidät sitten omalla nimellä eläviksi, jotta myöhemmin, tarjoamalla ne hallitukselle vakuudeksi, ota iso käteislaina (laina). Chichikovin hahmo, entinen elämä ja hänen tulevat aikeensa "kuolleista sieluista" kuvataan viimeisessä, yhdestoista luvussa.

Chichikov yrittää kaikin keinoin rikastua, saavuttaa korkean sosiaalisen aseman. Aiemmin hän palveli tullissa , lahjuksista hän antoi salakuljettajille mahdollisuuden kuljettaa tavaroita vapaasti rajan yli, mutta hän riiteli rikoskumppanin kanssa ja kirjoitti häntä vastaan ​​irtisanomisen, jonka jälkeen huijaus paljastui, ja molemmat olivat tutkinnan alla. Rikosrikollinen päätyi vankilaan, ja Tšitšikov, joka käytti kaikkia mielensä käänteitä, kaikkia entisiä yhteyksiään ja lahjuksia oikeille ihmisille, käsitteli tapauksen niin, ettei häntä erotettu niin häpeällä kuin toverinsa. , vältti rikostuomioistuinta ja onnistui jopa salaamaan osan rahoista [8] .

Chichikov vain hymyili, lentää hieman nahkatyynyllään, sillä hän piti nopeasta ajamisesta. Ja mikä venäläinen ei halua ajaa nopeasti? Onko se hänen sielunsa, joka haluaa pyöriä, kävellä, joskus sanoa: "Hitto kaikki!" Onko mahdollista, että hänen sielunsa ei rakasta häntä?

Dead Souls Ensimmäinen osa

Toinen osa

Tämän teoksen luvut ovat työ- tai luonnosversioita, ja osa hahmoista käy sen läpi eri nimillä ja sukunimillä ja ikäryhmillä. Legendan mukaan N.V. Gogol poltti Dead Souls -teoksen toisen osan, koska hän piti sitä arvottomana työnä.

Poistuessaan kaupungista Chichikov päätyy maanomistaja Tentetnikovin (Bertennikov) luo. Hän yrittää auttaa Tentetnikovia ihastumaan kenraali Betritševiin, jotta tämä sallisi tämän mennä naimisiin tyttärensä Ulinkan kanssa, johon Tentetnikov on rakastunut. Tätä varten Chichikov suostuu vierailemaan monien Betrishchevin sukulaisten ja tuttavien luona eversti Koshkarevista alkaen. Sieltä Chichikov alkaa jälleen liikkua kartanolta toiselle tapaamalla matkan varrella eksentriisiä ja naurettavia hahmoja. Lopulta hän ostaa kiinteistön konkurssiin menneeltä maanomistaja Khlobuevilta, mutta hänet pidätetään, kun hän yrittää väärentää Khlobuevin varakkaan tädin testamentin. Sellissä hänen luonaan vierailee maanviljelijä Murazov, jonka ansiosta Chichikov vapautetaan, mutta hänet pakotetaan pakenemaan antaen Murazoville sanansa, että hän paranee. Teos päättyy lauseen puoliväliin, kun Chichikovin pidätyksen järjestänyt prinssikuvernööri pitää isänmaallisen puheen, jossa hän kehottaa taistelemaan korruptiota vastaan.

Kolmas osa

"Kuolleiden sielujen" kolmatta osaa ei kirjoitettu ollenkaan, mutta siinä oli tietoa, että siinä kaksi toisen osan hahmoa (Tentetnikov ja Ulinka) viittaavat Siperiaan (Gogol keräsi materiaalia Siperiasta ja Siperian alueesta), jossa toimia; Myös Chichikov pääsee sinne [9] . Todennäköisesti tässä teoksessa aiempien henkilöiden tai heidän analogiensa olisi pitänyt ilmestyä lukijan eteen seurattavana ihanteena, kun se on läpäissyt toisen osan "kiirastuli". Esimerkiksi ensimmäisen osan niukka ja epäluuloinen seniili Plyushkinin piti muuttua hyväntahtoiseksi vaeltajaksi, joka auttaa köyhiä ja pääsi itse tapahtumapaikalle. Kirjoittaja oli suunnitellut monologin tämän sankarin puolesta. Muut hahmot ja kolmannen osan toiminnan yksityiskohdat ovat tänään tuntemattomia. Yuri Avakyanin kirjoittama toisen ja kolmannen osan rekonstruktio tunnetaan myös .

Hahmot

Volume 1

Chichikov, hänen palvelijansa ja miehistönsä
  • Pavel Ivanovich Chichikov  - entinen virkamies ( eläkkeellä oleva kollegiaalinen neuvonantaja ) ja nyt juonittelija : hän ostaa niin sanottuja "kuolleita sieluja" (kirjoitettuja tietoja talonpoikaista, jotka ovat kuolleet edellisen tarkistuksen jälkeen ) kiinnittääkseen heidät jos he olisivat elossa, ottamaan lainaa pankista ja ostamaan painoa yhteiskunnasta. Hän pukeutuu tyylikkäästi, pitää huolta itsestään ja onnistuu pitkän ja pölyisen Venäjän tien jälkeen näyttämään siltä kuin hän olisi juuri tullut räätälin ja parturin luota .
  • Selifan  - Chichikovin valmentaja , lyhytkasvuinen, rakastaa pyöreitä tansseja täysiveristen ja hoikkien tyttöjen kanssa . Hevosten hahmojen tuntija. Hän on riippuvainen alkoholijuomista. Hän pukeutuu kuin mies.
  • Petrushka  - Chichikovin palvelija , 30-vuotias (ensimmäisessä osassa), iso-nenäinen ja -suuinen, tavernoiden ja leipäviinien ystävä. Hän rakastaa ylpeillä matkoistaan. Vuodesta vastenmielisyyttä kylpy , missä se on, on ainutlaatuinen meripihka persilja. Hän pukeutuu kuluneisiin vaatteisiin, jotka ovat hänelle hieman liian isoja isännän olkapäältä.
  • Chubary , Gnedoy ja Brown Assessor  - Chichikovin hevosten trio ; oikea sidonta, juuri ja vasen sidonta. Gnedoy ja Assessor ovat rehellisiä kovia työntekijöitä, kun taas Chubary on Selifanin mielestä viekas ja vain teeskentelee vetävänsä akseleita.
N kaupungin ja sen ympäristön asukkaat

Osa 2

  • Chichikov Pavel Ivanovich - Tentetnikovin mukaan ensimmäinen henkilö elämässään, jonka kanssa voit elää vuosisadan etkä riidellä. Ensimmäisen osan jälkeen hän on hieman vanhentunut, mutta siitä huolimatta hänestä on tullut entistä taitavampi, kevyempi, kohteliaampi ja miellyttävämpi. Hän elää jälleen mustalaiselämää, yrittää ostaa kuolleita talonpoikia, mutta hän onnistuu hankkimaan vähän: maanomistajilla on tapa lunata sieluja johtokunnalle . Hän ostaa pienen kiinteistön yhdeltä maanomistajalta ja runon loppua kohti törmää huijaukseen , jossa on jonkun muun perintö . Koska hän ei poistunut kaupungista ajoissa, hän melkein menehtyi vankiloihin ja rangaistusorjuuteen. Hän tekee suotuisan asian: hän sovittaa Betrishchevin ja Tentetnikovin ja varmistaa siten jälkimmäisen häät kenraali Ulinkan tyttären kanssa.
  • Tentetnikov (Derpennikov) Andrei Ivanovich, maanomistaja, 32 vuotta vanha. Oblomovin kirjallinen esikuva : herää pitkään, pukeutuu aamutakkiin, vastaanottaa vieraita ja poistuu harvoin kotoa. Hänen luonteensa on monimutkainen, hänellä on kyky olla vihamielinen melkein kaikkien kanssa liiallisesta oikeudentunteesta. Koulutettu, kunnianhimoinen, asui jonkin aikaa pääkaupungissa ja toimi virkamiehenä. Hän oli hyväntekeväisyyspiirin jäsen , jossa hän johti ja keräsi jäsenmaksuja; kuten kävi ilmi, tuon ajan Ostap Benderin prototyyppi . Hän jätti ympyrän, riiteli sitten palvelun päällikön kanssa, lopetti tylsän uransa ja palasi kartanolle. Hän yritti muuttaa talonpoikien elämää parempaan suuntaan, mutta saatuaan heidän keskinäiseen väärinymmärrykseen ja vastustukseensa hän luopuu myös tästä yrityksestä. Yrittää kirjoittaa tieteellistä työtä, osaa piirtää.

"... Tentetnikov kuului niiden ihmisten perheeseen, joita ei käännetä venäjäksi, joilla oli ennen nimet: höyhenet, sohvaperunat, paskiaiset ja joita nyt en todellakaan tiedä, miksi kutsua. Ovatko sellaiset hahmot jo syntyneet vai muodostuvatko ne myöhemmin surullisten olosuhteiden seurauksena, jotka ympäröivät ihmistä vakavasti? ... Missä on se, joka venäläisen sielumme äidinkielellä voisi sanoa meille tämän kaikkivaltiaan sanan: eteenpäin! kuka tietäen kaikki voimat, ominaisuudet ja luontomme koko syvyyden yhdellä maagisella aallolla voisi ohjata meidät korkeaan elämään? Millä kyynelillä, millä rakkaudella kiitollinen venäläinen maksaisi hänelle. Mutta silmäluomet ohittavat vuosisadan jälkeen, puoli miljoonaa Sydneytä, hölmöä ja bobakovia torkkuvat sikeästi, ja Venäjälle syntyy harvoin aviomies, joka osaa lausua tämän kaikkivaltiaan sanan.

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (myöhempi painos), luku yksi Toisin kuin Goncharovin sankari, Tentetnikov ei sukeltanut täysin oblomovismiin . Hän liittyy hallituksen vastaiseen järjestöön ja hänet asetetaan oikeuden eteen poliittisessa tapauksessa . Kirjoittajalle oli suunniteltu rooli kirjoittamattomassa kolmannessa osassa.
  • Aleksanteri Petrovitš on sen koulun ensimmäinen johtaja, johon Tentetnikov osallistui.

"... Aleksanteri Petrovitshilla oli lahja kuulla ihmisluonnon ... Hän sanoi yleensä:" Vaadin mieltä, en mitään muuta. Sillä, joka ajattelee olevansa älykäs, ei ole aikaa leikkiä kepposia: pilan on hävitettävä itsestään. Hän ei hillinnyt monia leikkisyyttä, näki niissä henkisten ominaisuuksien kehityksen alkua ja sanoi tarvitsevansa niitä, kuten ihottumia lääkärille, saadakseen varmasti selville, mitä ihmisen sisällä oikein on. Hänellä ei ollut paljon opettajia: hän luki suurimman osan tieteistä itse. Ilman pedanttisia termejä, mahtipontisia näkemyksiä ja näkemyksiä hän pystyi välittämään tieteen sielun, niin että alaikäinenkin näki, mihin hän sitä tarvitsi... Mutta on välttämätöntä, että juuri silloin, kun hän (Tentetnikov) oli siirretty tälle valittujen kurssille, ... poikkeuksellinen mentori kuoli yhtäkkiä ... Kaikki on muuttunut koulussa. Aleksanteri Petrovitšin tilalle tuli joku Fedor Ivanovich ... "

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (myöhempi painos), luku yksi
  • Fedor Ivanovich on vastaavasti uusi johtaja.

”... Ensimmäisen vuoden lasten ilmaissuorituksessa hänestä näytti jotain hillitöntä. Hän alkoi luoda jonkinlaista ulkoista järjestystä heidän välilleen, vaati, että nuoret pysyisivät jonkinlaisessa hiljaisessa hiljaisuudessa, jotta kaikki eivät missään tapauksessa kulkisi ympäriinsä kuin pareittain. Hän jopa alkoi mitata etäisyyttä parista pariin mittapuulla. Pöydässä paremman näkyvyyden vuoksi hän istui kaikki korkeudelle ... "

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (varhainen painos), luku yksi

"... Ja aivan kuin edeltäjästään huolimatta, hän ilmoitti ensimmäisestä päivästä lähtien, että älykkyys ja menestys eivät merkitse hänelle mitään, että hän katsoisi vain hyvää käytöstä ... On outoa: Fjodor Ivanovitš ei saavuttanut hyvää käytöstä. Piilotetut kepposet alkoivat. Kaikki oli kunnossa päivällä ja meni pareittain, mutta yöllä oli juhlimista ... Esimiesten ja auktoriteettien kunnioitus katosi: he alkoivat pilkata sekä mentoreita että opettajia ”

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (myöhempi painos), luku yksi

"... itse uskonnon pilkkaamiseen ja pilkamiseen, vain siksi, että johtaja vaati usein käymistä kirkossa ja huono pappi jäi kiinni [ei kovin älykäs pappi (myöhemmässä painoksessa)]"

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (varhainen painos), luku yksi

”... Ohjaajia alettiin kutsua Fedkaksi, Bulkaksi ja muilla eri nimillä. Alkanut irstailu ei ollut ollenkaan lapsellista ... yöorgioita tovereista, jotka hankkivat jonkinlaisen rouvan [emännän - yksi kahdeksalle hengelle (varhaisessa versiossa)] johtajan asunnon ikkunoiden edessä ...

Jotain outoa tapahtui myös tieteille. Uudet opettajat irtisanottiin uusilla näkemyksillä ja näkökulmilla..."

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (myöhempi painos), luku yksi

”... He lukivat oppivasti, pommittivat kuulijoita monilla uusilla termeillä ja sanoilla. Siellä oli looginen yhteys ja uusia löytöjä seurasi, mutta valitettavasti! vain tieteessä itsessään ei ollut elämää. Kaikki tämä alkoi tuntua kuolleelta kuuntelijoiden silmissä, jotka olivat jo alkaneet ymmärtää... Hän (Tentetnikov) kuunteli professorien innostumista laitoksella ja muisteli entistä mentoria, joka innostumatta osasi puhu selkeästi. Hän kuunteli kemiaa ja oikeusfilosofiaa ja professorin syventämistä kaikkiin valtiotieteen hienouksiin ja ihmiskunnan yleiseen historiaan niin valtavassa muodossa, että professori ehti lukea vain joidenkin saksalaisten yhteisöjen esittelyn ja kehityksen. kaupungit kolmessa vuodessa; mutta kaikki tämä jäi hänen päähänsä rumiin sirpaleisiin. Luonnollisen mielensä ansiosta hän vain tunsi, että näin ei pitäisi opettaa... Kunnianhimo heräsi hänessä voimakkaasti, mutta hänellä ei ollut toimintaa ja alaa. Olisi parempi olla innostamatta häntä! .. "

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (varhainen painos), luku yksi
  • Kenraali Betritšev, maanomistaja, Tentetnikovin naapuri. Näkymä on ylpeä roomalainen patriisi , suuri, viiksikäs ja komea. Hyväsydäminen, mutta rakastaa hallita ja pilkata muita. Se mikä on mielessä, on kielellä. Hahmo on tyranniaan asti ristiriitainen ja Tentetnikovin tapaan ylpeä.
  • Ulinka on Tentetnikovin morsiamen Betrishchevin tytär. Kaunis, luonnollinen, erittäin eloisa, jalon näköinen tyttö on yksi niistä, joille mikä tahansa sopii hyvin. Tšitšikov, joka oli vaikuttunut hänen kauneudestaan, havaitsi kuitenkin hänessä paksuuden puutteen (varhaisessa painoksessa). Hänen hahmostaan ​​tiedetään vähän (puolet toisesta luvusta on kadonnut luonnoksiin), mutta kirjailija sympatiaa häntä ja valitsi hänet kolmannen osan sankarittareksi.

”... Jos pimeässä huoneessa yhtäkkiä leimahti läpinäkyvä kuva, joka valaisi takaapäin lampun, se ei olisi iskenyt kuin tämä elämästä loistava hahmo, joka näytti juuri valaisevan huonetta. Näytti siltä, ​​että auringonsäde lensi huoneeseen hänen kanssaan, yhtäkkiä valaisi kattoa, reunusta ja sen tummat kulmat... Oli vaikea sanoa, mihin maahan hän syntyi. Näin puhdasta, jaloa kasvojen ääriviivaa ei löytynyt mistään, paitsi ehkä vain joistakin muinaisista kameoista. Suora ja kevyt, kuin nuoli, hän näytti kohoavan kaikkien yli korkeudellaan. Mutta se oli petos. Hän ei ollut ollenkaan pitkä. Tämä tapahtui poikkeuksellisesta harmoniasta ja harmonisesta suhteesta kaikkien kehon osien välillä päästä sormiin ... "

- N.V. Gogol, Dead Souls, osa kaksi, luku kaksi
  • Kukko Pjotr ​​Petrovitš, maanomistaja. Erittäin lihava, erittäin ystävällinen, iloinen ja aktiivinen henkilö, erittäin vieraanvarainen . Hän suuttuu vain, jos joku hänen luonaan ei syö hyvin. Miesten työtä katsellen ja ohjaten hän rakastaa moittia heitä hyväntahtoisesti "mausteisen" sanan vuoksi. Hyvä mestari luonnontilassaan, mutta Chichikovin mukaan huono rahanhoitaja. Hän voi ruokailla tuntikausia, herkutella vieraita ja käydä suussa sulavia keskusteluja ruoasta ja sen valmistustavasta, hänen päässään on kokonainen kirja maukkaasta ja terveellisestä ruoasta . Ruoan vuoksi hän pystyy urotekseen: hän henkilökohtaisesti, kuin taistelussa, ryntää keskelle lampia auttamaan ihmisiä vetämään valtavan sampi. Toisin kuin Sobakevitšin ensimmäisen osan ilkeä ahmatti, Pjotr ​​Petrovitš ei ole vailla romantiikkaa: hän rakastaa ratsastaa vieraiden kanssa iltajärvellä suuressa soutuveneessä ja laulaa rohkeaa laulua. Hän kiinnitti omaisuuttaan ("kuten kaikki muut"), jotta hän ja hänen perheensä lähtisivät saamillaan rahoilla maailmalle, Moskovaan tai Pietariin.

"Tyhmä, tyhmä!" Tšitšikov ajatteli. "Hän tuhlaa kaiken ja tekee lapset pieniksi roiskeiksi. Kunnollinen tila. Näet, talonpojat voivat hyvin, eivätkä he ole huonoja. Ja kun he saavat valaistua siellä ravintoloissa ja teatterit, kaikki menee päin helvettiä.Eläisin itse, kulebyaka, maaseudulla...No miten sellainen voi mennä Pietariin tai Moskovaan?Tällaisella vieraanvaraisuudella hän asuu siellä pöyhkeissä kolmen vuoden kuluttua ! Eli hän ei tiennyt, että nyt sitä on parannettu: ja ilman vieraanvaraisuutta alentaa kaikkea ei kolmessa vuodessa, vaan kolmessa kuukaudessa.
- "Mutta minä tiedän mitä ajattelet", sanoi Kukko.
"Mitä?" - Tšitšikov kysyi hämmentyneenä.
- "Luuletko:" Hullu, tämä typerys, tämä Kukko, kutsui minut päivälliselle, mutta päivällistä ei vieläkään ole.

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (myöhempi painos), luku kolmas
  • Aleksasha ja Nikolasha - Pjotr ​​Petrovitš Petukhin pojat, lukiolaiset.

”...joka löi lasia lasin perään; oli selvää, mihin osaan ihmistietämystä he kiinnittäisivät huomiota saapuessaan pääkaupunkiin.

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (myöhempi painos), luku kolmas
  • Platonov Platon Mihailovitš on rikas herrasmies, erittäin komea korkeakasvuinen nuori mies, mutta elämässä hänet voittaa blues , joka ei ole löytänyt kiinnostusta itseensä. Veli Vasilyn mukaan hän on lukukelvoton tutuille. Hän suostuu seuraamaan Chichikovia hänen vaelluksilleen, jotta tämä ikävystyminen lopulta poistuisi matkustamalla. Tšitšikov oli erittäin iloinen saadessaan tällaisen kumppanin: hän voi joutua maksamaan kaikki matkakulut ja joskus lainata suuren summan rahaa.
  • Voronoi-Cheapy - maanomistaja, tietyn maanalaisen johtaja.
  • Skudrozhoglo (Kostanzhoglo, Poponzhoglo, Gobrozhoglo, Berdanzhoglo) Konstantin Fedorovich - maanomistaja noin neljäkymmentä vuotta. Etelän näköinen, tumma ja energinen persoona, jolla on erittäin eloisat silmät, vaikkakin hieman sapinen ja kuumeinen; kritisoi voimakkaasti ulkomaisia ​​tilauksia ja muotia, jotka ovat tulleet muodiksi Venäjällä. Ihanteellinen yritysjohtaja, maanomistaja ei syntymästä, vaan luonnosta. Hän osti halvalla tuhoutuneen maatilan ja lisäsi tulojaan useita kertoja muutamassa vuodessa. Hän ostaa ympäröivien maanomistajien maat ja talouden kehittyessä hänestä tulee valmistuskapitalisti . Hän elää askeettisesti ja yksinkertaisesti, hänellä ei ole etuja, jotka eivät tuota rehellisiä tuloja. Tšitšikov hämmästyi Skudrozhoglon kyvystä saada etuja ja voittoja "kaikista roskista" ja päätti esimerkkinsä inspiroimana tulla maanomistajaksi ja todellisten, ei kuolleiden sielujen omistajaksi. Siitä huolimatta toisen osan lopussa Pavel Ivanovichin pro-hindalainen luonne vallitsi jälleen.

"... Konstantin Fedorovichista - mitä voimme sanoa! tämä on eräänlainen Napoleon…”

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (myöhempi painos), luku neljä Oletuksena on, että kuuluisa teollisuusmies Dmitri Benardaki [10] oli tämän sankarin prototyyppi .
  • Skudrozhoglon vaimo on Platonovien sisar, ulkoisesti samanlainen kuin Platon. Sopimaan hänen miehensä, erittäin taloudellinen nainen.
  • Eversti Koshkarev on maanomistaja. Hän näyttää erittäin ankaralta, kuivat kasvot erittäin vakavalta. Hän epäonnistui talouden ja meni konkurssiin, mutta toisaalta hän loi "ihanteellisen" järjestelmän kiinteistönhallintaan kylässä jonossa olevien kaikenlaisten valtion virastojen, palkkioiden, alitoimikuntien ja paperityön muodossa ; virkamiehet - entiset talonpojat: parodia kehittyneestä byrokraattisesta järjestelmästä kehittymättömässä maassa. Chichikovin kysymykseen kuolleiden sielujen ostamisesta osoittaakseen, kuinka hyvin hänen hallintokoneistonsa toimii, hän uskoo tämän asian kirjallisesti osastoilleen. Illalla saapunut pitkä kirjallinen vastaus ensinnäkin moittii Tšitšikovia asianmukaisen koulutuksen puutteesta, koska hän kutsuu versiota sieluiksi kuolleiksi: kuolleita ei hankita, ja yleensä koulutetut ihmiset tietävät varmasti , että sielu on kuolematon; toiseksi, kaikki versiosielut on jo pitkään panttinattu ja panttilainattu uudelleen kiinnitetty .

"Joten miksi et kertonut minulle tätä aiemmin? Miksi he pitivät heidät poissa pienistä asioista? ”Tsitšikov sanoi sydämellisesti. "Miksi, kuinka minä voisin tietää siitä alun perin? Tämä on juuri se paperituotannon etu, että nyt kaikki, kuten kämmenelläsi, osoittautui selväksi... "
" Olet typerys, tyhmä raateli! "- ajatteli Tšitšikov itsekseen. - "Syväsin kirjoihin, mutta mitä opin?" Kaiken kohteliaisuuden ja asianmukaisuuden jälkeen hän nappasi hattuaan - kotoa. Valmentaja seisoi, ohjaamot olivat valmiina ja hevosia ei lykätty: ruokinnasta tulee kirjallinen pyyntö, ja päätös - antaa kaura hevosille - tulee vasta seuraavana päivänä."

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (varhainen painos), luku kolmas
  • Khlobuev Semjon Semjonovich (Pjotr ​​Petrovitš) - köyhä maanomistaja, 40-45 vuotta vanha. Motti ja projektori, jo pitkään velkaantuneena ja samalla onnistuen pysymään pinnalla. Pystyy käyttämään viimeiset rahat sosiaalisen tapahtuman järjestämiseen, hemmottelemaan kaikkia samppanjalla (oikea ranskalainen) ja seuraavana päivänä kerjäämään taas parempiin aikoihin. Hän myi tilansa Chichikoville 30 tuhannella ruplalla. Sitten hän tuli riippuvaiseksi Murazovista (katso alla).

”Hänen puheissaan oli niin paljon tietoa ihmisistä ja valosta! Hän näki monet asiat niin hyvin ja oikein, niin osuvasti ja taitavasti hahmotteli muutamalla sanalla maanomistajien naapurit, niin selvästi näki kaikkien puutteet ja virheet... hän pystyi ilmaisemaan heidän pienimmätkin tavat niin omaperäisesti ja osuvasti, että molemmat heistä olivat täysin kiehtovia hänen puheistaan ​​ja olivat valmiita myöntämään hänet älykkäimmäksi henkilöksi.
"Kuulkaa", sanoi Platonov, "miten et voi sellaisella mielellä, kokemuksella ja maallisella tiedolla löytää keinoja päästä eroon ahdingostasi?
" koko joukko taskulamppuja. Ne kaikki olivat niin järjettömiä, niin outoja, ne virtasivat niin vähän ihmisten ja maailman tiedosta, että ei voinut kuin kohauttaa olkapäitään: "Herra, Jumala, kuinka valtava etäisyys on maailman tuntemisen ja kyvyn välillä käytä tätä tietoa!" Melkein kaikki projektit perustuivat tarpeeseen saada yhtäkkiä sata tai kaksisataa tuhatta jostain ...
"Mitä tehdä sillä", ajatteli Platonov. Hän ei vielä tiennyt, että Venäjällä, Moskovassa ja muissa kaupungeissa on sellaisia ​​viisaita miehiä, joiden elämä on selittämätön mysteeri. Kaikki näyttää eläneen, ympäri velkaa, ei varoja mistään, ja illallinen, jota pyydetään, näyttää olevan viimeinen; ja ruokailijat ajattelevat, että huomenna isäntä raahataan vankilaan. Sen jälkeen kuluu kymmenen vuotta - viisas pitää yhä kiinni maailmasta, on vielä enemmän velkaa kuin ennen ja kattaa päivällisen samalla tavalla, ja kaikki ovat varmoja, että huomenna raahaavat omistajan vankilaan. Sama viisas mies oli Khlobuev. Vain Venäjällä se voisi olla olemassa tällä tavalla. Koska hänellä ei ollut mitään, hän kohteli ja vieraanvarainen ja jopa tarjosi holhoamista, rohkaisi kaikenlaisia ​​kaupunkiin tulleita taiteilijoita, antoi heille suojaa ja asunnon ... Joskus kokonaisina päivinä talossa ei ollut muruakaan, joskus he kysyivät häneltä sellainen illallinen, joka tyydyttäisi hienoimman delin maun. Omistaja vaikutti juhlavalta, iloiselta, rikkaan herrasmiehen asennosta, miehen askeleelta, jonka elämä virtaa yltäkylläisyyteen ja tyytyväisyyteen. Mutta välillä oli niin vaikeita hetkiä (aikoja), että toinen hirttäytyi tai ampui itsensä hänen tilalleen. Mutta hänet pelasti uskonnollinen mieliala, joka oudolla tavalla yhdistyi hänessä hänen hajoaseen elämäänsä ... Ja - outo asia! - tuli melkein aina hänen luokseen ... odottamatonta apua ... "

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (varhainen painos), luku neljä
  • Platonov Vasily Mihailovich - maanomistaja. Hän ei näytä veljeltä ulkonäöltään eikä luonteeltaan, iloinen ja hyväsydäminen henkilö. Omistaja ei ole huonompi kuin Skudrozhoglo, eikä naapurin tavoin ole innostunut saksalaisista vaikutteista.
  • Lenitsyn Aleksei Ivanovitš - maanomistaja, Hänen ylhäisyytensä . Ei kovin vakavien olosuhteiden tahdosta hän myi kuolleita sieluja Chichikoville, mistä hän myöhemmin, kun Pavel Ivanovichia vastaan ​​nostettiin tapaus , oli erittäin pahoillaan.
  • Chegranov on maanomistaja.
  • Murazov Afanasy Vasilievich on maanviljelijä , menestyvä ja älykäs rahoittaja ja eräänlainen 1800-luvun oligarkki . Säästettyään 40 miljoonaa ruplaa ja päättänyt pelastaa Venäjän omilla rahoillaan; hänen menetelmänsä muistuttavat kuitenkin vahvasti lahkon luomista . Hän haluaa päästä jonkun toisen elämään "käsin ja jaloin" ja ohjata häntä oikealle tielle (hänen mielestä).

"Tiedätkö, Pjotr ​​Petrovitš (Khlobuev)? anna tämä sylissäni - lapset, asiat; jätä myös perheesi (vaimosi) ... Loppujen lopuksi olosuhteesi ovat sellaiset, että olet minun käsissäni ... Pue ​​päälle yksinkertainen siperialainen takki ... kyllä, kirja käsissäsi, yksinkertaisissa kärryissä ja menoksi kaupunkeihin ja kyliin... (pyydä rahaa kirkolle ja kerää tietoa kaikista) »

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (varhainen painos), yksi viimeisistä luvuista Hänellä on suuri suostuttelun lahja. Hän yritti myös saada Chichikovin, kuin eksyneen lampaan, toteuttamaan suurenmoisen ideansa, ja olosuhteiden vaikutuksesta hän melkein suostui. Hän suostutteli prinssin vapauttamaan Chichikovin vankilasta.
  • Vishnepokromov Varvar Nikolajevitš
  • Khanasarova Alexandra Ivanovna on erittäin rikas vanha kaupunkilainen.

"-" Minulla on ehkä kolmen miljoonan täti, "sanoi Khlobuev", hurskas vanha nainen: hän antaa kirkoille ja luostareille, mutta auttaa naapuriaan tugenia. Nuorin palvelijoista on noin kuusikymmentävuotias. , vaikka hän kutsuu häntä: "Hei, pikkuinen!" Ja he liittävät sen. Sitä se on!"

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (varhainen painos), luku neljä Hän kuoli jättäen hämmennyksen testamenttien kanssa, joita Chichikov käytti hyväkseen.
  • Lakimies - Filosofi  on erittäin kokenut ja omituinen liikemies ja siika, jolla on erittäin epävakaa käytös palkkiosta riippuen. Nuhjuinen ulkonäkö luo kontrastin kodin tyylikkääseen sisustukseen.
  • Samosvistov on virkamies. "Huomaava peto", juhlija, taistelija ja loistava näyttelijä: ei niinkään lahjuksesta , vaan rohkean piittaamattomuuden ja esimiesten pilkkaamisen vuoksi, kamppaile tai päinvastoin lopeta mikä tahansa yritys. Samalla hän ei halveksi väärennöksiä ja naamiointia. Hän suostui auttamaan vankilaan joutunutta Chichikovia yhteensä kolmellakymmenellä tuhannella.

"Sota-aikana tämä mies teki ihmeitä: hänet lähetettäisiin jonnekin kulkemaan läpäisemättömien, vaarallisten paikkojen läpi, varastamaan tykki viholliselta aivan hänen edessään ... Ja sotilaskentän puutteessa ... hän likainen ja pilaantunut. Uskomatonta bisnestä! hän oli hyvä tovereidensa kanssa, hän ei myynyt ketään, ja kuultuaan sanansa hän piti; mutta hän piti itsensä yläpuolella olevia esimiehiä vihollisen patterin kaltaisena, jonka läpi on murtauduttava hyödyntäen mikä tahansa heikko kohta, aukko tai puute."

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (varhainen painos), yksi viimeisistä luvuista
  • Kenraalikuvernööri  - Prince ; tämän teoksen viimeinen hahmo, toinen melko kiistanalaisten hyveiden omistaja: äärimmäisen kunnollinen ja vapisevan vihainen henkilö, joka ei siedä pahoja ja lainrikkojia inhoon ja saappaansa tönäyttämiseen asti; kykenevä äärimmäisiin ja pahoihin toimenpiteisiin hyvän voiton vuoksi. Halusin tuomita Chichikovin täysimääräisesti, mutta kun kaikenlaisten absurdien virta alkoi, lainopillisen neuvonantajan, Samosvistovin ja muiden järjestämänä, ja mikä tärkeintä - Murazovin suostuttelun vaikutuksesta, hänen oli pakko vetäytyä ja antaa päähenkilö mennä; jälkimmäinen puolestaan ​​lähti vankilasta ja nopeasti, kuin paha uni, unohtaen Murazovin kehotukset, teki uuden frakin ja ajoi seuraavana päivänä pois kaupungista. Tentetnikov joutui myös prinssin oikeuden käsiin. Säilyneen käsikirjoituksen lopussa prinssi kokoaa kaikki virkamiehet ja raportoi, että hänelle on avautunut laittomuuden kuilu, aikoo pyytää keisaria myöntämään hänelle erityisvaltuuksia ja lupaa kaikille suuria koettelemuksia, nopean sotilasoikeudenkäynnin ja sorron . ja vetoaa samalla läsnä olevien omaantuntoon.

”...On sanomattakin selvää, että monet viattomat kärsivät heidän keskuudessaan. Mitä tehdä? Tapaus on liian häpeällinen ja huutaa oikeutta... Minun täytyy nyt kääntyä vain yhden tuntemattoman oikeuden välineen puoleen, kirveen, jonka täytyy pudota päämme päälle... Tosiasia on, että se on tullut meille pelastaaksemme maamme; että maamme ei ole jo tuhoutumassa kahdenkymmenen vieraan kielen tunkeutumisesta, vaan meistä itsestämme; että jo laillisen hallituksen jälkeen muodostettiin toinen hallitus, paljon vahvempi kuin mikään laillinen hallitus. Heidän ehdot on selvitetty, kaikki on arvioitu ja hinnat on jopa tehty kaikkien tiedoksi..."

- N. V. Gogol, Dead Souls, toinen osa (myöhäinen painos), yksi viimeisistä luvuista Käsikirjoitus katkeaa tässä vihaisessa ja vanhurskaassa puheessa rauhallisen kokouksen edessä.
  • N. V. Gogolin henkisen mentorin arkkipappi Matthew Konstantinovskin muistelmien mukaan . Hän luki henkilökohtaisesti muistikirjoja, joissa oli hänen toisen osansa tuoreita käsikirjoituksia, niissä oli pappi ja kuvernööri. ”Yhdessä tai kahdessa muistikirjassa”, muistelee arkkipappi Matthew, ” pappi kuvattiin . Hän oli elävä henkilö, jonka kuka tahansa tunnistaisi, ja siihen lisättiin piirteitä, joita... minulla ei ole, ja sitä paitsi katolisia sävyjä, ja hänestä ei tullut aivan ortodoksinen pappi. Vastustin näiden muistikirjojen julkaisemista, jopa pyysin tuhoamista. Toisessa muistikirjassa oli luonnoksia... vain luonnoksia jonkinlaisesta kuvernööristä , joita ei ole olemassa. Neuvoin myös olemaan julkaisematta tätä muistikirjaa sanoen, että he nauroivat sitä jopa enemmän kuin kirjeenvaihtoa ystävien kanssa” [11] [12] .

Kesto

Runon tapahtumien ajasta ei ole selkeää viittausta, vaikka on useita epäsuoria merkkejä, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Alla on selkeimmät ristiriidat, mutta tämä ei suinkaan ole täydellinen luettelo [13] .

Tekstissä toiminta-aikaa kuvaavat sanat "pian ranskalaisten loistavan karkotuksen jälkeen", eli aikaisintaan vuonna 1813. Keskustelu hypoteesista "Onko Tšitšikov naamioitunut Napoleon" ja maininta Napoleonin olemisesta Pyhällä Helenalla osoittaa, että tapahtumien olisi pitänyt tapahtua vuosina 1815-1821 (Pyhälle Helenalle lähettämisen ja Napoleonin päivämäärän välillä) kuolema).

Mutta kirjassa mainitaan "sandarmiupseeri" useita kertoja poliisikontekstissa, ja Erityinen santarmijoukko Venäjän valtakunnassa perustettiin vuonna 1826, kun taas se sai poliittisen poliisin tehtävät huhtikuun 1827 lopussa.

Kuvaus kauppojen tekemisestä - "linnoitukset kirjattiin, merkitty, kirjattiin kirjaan ja missä niiden pitäisi olla, hyväksymällä puoli prosenttia ja painosta Vedomostiin" - viivästyttää entisestään toiminnan aikaa, koska Gubernskiye Vedomosti alkoi ilmestyä Venäjällä vuodesta 1838.

Kirjallisuusanalyysi

Neuvostoliiton kirjallisuuskritiikassa "Kuolleiden sielujen" kolmiosainen rakenne identifioidaan Dante Alighierin runoon "The Divine Comedy " - "Kuolleiden sielujen" ensimmäinen osa oletetaan ideologisesti korreloivan "helvetin" kanssa, toinen - "Purgatory", kolmas - "Paratiisin" kanssa.

Kirjailija Dmitri Bykov uskoo, että "Kuolleet sielut" on runo vaelluksista, kuten Homeroksen Odysseia , jota Zhukovsky työskenteli tuolloin . Bykov huomauttaa, että kansallinen kirjallisuus perustuu yleensä kahteen eeppiseen aiheeseen: matkaan ja sotaan. Kreikkalaisessa kirjallisuudessa tämä on Odysseia ja Ilias , venäjäksi Gogolin kuolleet sielut ja Tolstoin Sota ja rauha . Tšitšikovin vaellukset ovat samanlaisia ​​kuin Odysseuksen vaellus (Tsitšikov: " Elämäni on kuin laiva aaltojen keskellä "). On myös analogia seuraavista hahmoista: Manilov - sireeni , Sobakevitš - Polyphemus , Korobotshka - Circe , Nozdryov - Eol [14] .

Kirjailija Elena Sazanovich uskoo, että kaikki on paljon yksinkertaisempaa. "Tähän päivään asti keskuudessamme asuu viisi Gogolin maanomistajahahmoa. Sakariiniloisia ovat manilovit, huolimattomat panibrat-sieraimet, valittelevat laatikkokauppiaat, kovapäiset töykeät sobakevitshit, patologiset miser-pehmot. Ei lohdutusta! Kuolleet sielut. Ihmisen kuolema ihmisessä. Nykyään he ovat elävämpiä kuin koskaan. Ja tietysti päärohi. Chichikov. Eräänlainen huijari, seikkailija, joka ostaa kuolleita sieluja. Tarkemmin sanottuna Gogolin mukaan "omistaja", "hankija", mutta yksinkertaisella tavalla - roisto ... ", hän kirjoitti esseessä" Nikolai Vasilyevich Gogol. Elävät ja kuolleet sielut" (kirjoittajan osiossa "100 kirjaa, jotka järkyttivät maailmaa", -lehti " Youth " nro 04, 2013) [15] .

Kuva Venäjästä

Runo antaa kuvan Venäjästä nopean hevostroikan muodossa , joka "antaa tietä muille kansoille ja valtioille" [n. 1] :

Eikö ole totta, että sinäkin, Rus', ryntää reipas, lyömätön troikka?
[…] … minne olet menossa? Anna vastaus. Ei anna vastausta. Kello on täynnä upeaa soittoa; palasiksi revitty ilma jylisee ja muuttuu tuuleksi; kaikki mitä on maan päällä lentää ohi, ja katso vinosti, astu syrjään ja anna sille tapa muille kansoille ja valtioille .

- "Dead Souls" - osa 1, luku 11 - luvun loppu.

Ulkomaisissa lähteissä ilmaistiin mielipide, että "troikan linnun" imago piti pitkään oikeuttaa Venäjän yksinoikeuden ja moraalisen paremmuuden muihin kansoihin nähden [16] :

Gogol kuvailee Venäjää maaksi, jossa paheet ja korruptio ovat syvästi vaikuttaneet, mutta juuri tämä köyhyys ja syntisyys määrää sen mystisen elpymisen. Huijari Chichikov ratsastaa troikassa ja humalainen valmentaja ajaa sitä, mutta tämä kuva muuttuu Jumalan valitseman maan symboliksi, joka on loistavasti muita maita edellä.

Alkuperäinen teksti  (englanniksi)[ näytäpiilottaa] Lainausta on käytetty pitkään oikeuttamaan venäläinen poikkeuksellisuus ja moraalinen ylivoima. Gogol kuvailee Venäjää syvästi puutteelliseksi ja korruptoituneeksi maaksi, mutta juuri sen kurjuus ja syntisyys oikeuttavat sen mystiseen uudestisyntymiseen. Hänen troikkansa kuljettaa huijari Tšitšikovia ja hänen humalaista vaunumiestä, mutta se muuttuu Jumalan inspiroiman maan symboliksi, joka ylittää loistavasti kaikki muut.

Kuvitukset

Kuvitukset romaanille "Dead Souls" ovat erinomaiset venäläiset ja ulkomaiset taiteilijat.

"Sata piirustusta N. V. Gogolin kuolleille sieluille" julkaistiin vuosina 1848-1847 muistivihkoina, joissa kussakin oli neljä puupiirrosta . Bernardskyn lisäksi hänen oppilaansa F. Bronnikov ja P. Kurenkov osallistuivat kuvien kaiverrukseen. Koko sarja (104 piirustusta) julkaistiin vuonna 1892 ja toistettiin fototyyppisesti vuonna 1893. Vuonna 1902, kun Gogolin teosten yksinoikeus, jonka omistaa pietarilainen kustantaja A.F. Marx , päättyi ; Dead Soulsista julkaistiin kaksi painosta A. A. Aginin piirustuksista (Pietarin sähköinen paino- ja kustantamo F. ​​F. Pavlenkov ). Vuosina 1934 ja 1935 State Publishing House of Fiction julkaisi kirjan, jossa oli Aginin kuvituksia. Vuonna 1937 Academia -kustantamo julkaisi "Kuolleet sielut", jossa oli Aginin piirustuksia, M. G. Pridantsevin ja I. S. Neutolimovin uudelleenkaivertamia . Myöhemmin E. E. Bernardskyn kaiverrukset kopioitiin fotomekaanisesti (Dagestan State Publishing House, Makhachkala , 1941; State Children's Publishing House, 1946, 1949; Goslitizdat, 1961; Trud mainos- ja tietokonetoimisto, 2001). Aginin kuvituksia toistettiin myös ulkomaisissa "Dead Souls" -painoksissa: 25 niistä saksankielisenä käännöksenä, joka julkaistiin vuonna 1913 Leipzigissä ; 100 - Berliinin Zander-kustantamon julkaisemassa painoksessa vuotta ilmoittamatta. Aginin piirustukset toistettiin Berliinin kustantamo " Aufbau Verlag " (1954) julkaisussa. [17]

Taiteilija aloitti kuvituksen työskentelyn Dead Soulsille 1860-luvulla. Ensimmäinen julkaisu on kuitenkin peräisin vuodelta 1875, jolloin Moskovan Pchela-lehti painaa 23 puupiirrostekniikalla jäljennettyä akvarellimuotokuvaa Gogolin sankareista . Sitten Picturesque Review -lehdessä ilmestyi seitsemän muuta piirustusta vuosina 1879, 1880, 1887. Ensimmäinen itsenäinen Boklevskin kuvitusten julkaisu oli Gogolin tyyppialbumi ( Pietari , 1881), jonka julkaisi N. D. Tyapkin ja jonka esipuheen on kirjoittanut V. Ya. Stoyunin . Albumi koostuu 26 aiemmin aikakauslehdissä julkaistusta piirustuksesta. Pietarilaiset kirjapainot S. Dobrodeev (1884, 1885), E. Goppe (1889, 1890, 1894) julkaisivat sen toistuvasti puupiirrostekniikalla [18] . Vuonna 1895 Moskovan kustantaja V. G. Gauthier julkaisi albumin uudella fototyyppitekniikalla, jonka esipuhe oli L. A. Belsky . Vuoden 1881 albumi Boklevskyn piirustuksista kopioitiin telekopiona Saksassa berliiniläisessä Rütten und Loning -kustantamossa (1952). Boklevskyn piirustuksia käytettiin harvoin varsinaisina kuvina. Ne esiteltiin täydellisimmin N. V. Gogolin teosten 5. osassa, jonka Pechatnik-kustantamo toteutti ( Moskova , 1912). Myöhemmin Boklevskyn piirustukset havainnollistavat Dead Souls -julkaisun (Goslitizdat, 1952) ja Gogolin kerättyjen teosten (Goslitizdat, 1953) 5. osaa. Seitsemän soikeaa rintakuvaa Tšitšikovista, Manilovista, Nozdrevistä, Sobakevitšistä, Plyushkinista, kapteeni Kopeikinista , Tentetnikovista Kerätyissä teoksissa on painettu päällystetylle paperille erillisille arkeille autotyyppitekniikalla [19] .

  • P. P. Sokolov , taidemaalari P. F. Sokolovin poika, sai ensin valmiiksi värillisten akvarellien sarjan (sijaitsee Venäjän valtionmuseossa ). Muutamaa vuotta myöhemmin taiteilija palasi "Dead Souls" -teemoihin ja 1890-luvulla hän sai valmiiksi sarjan mustavalkoisia vesivärejä. Hänen teoksensa julkaistiin alun perin postikortteina 1890-luvun alussa ja julkaistiin 12 arkin albumina. Vuonna 1891 julkaistiin albumina Pjotr ​​Petrovitš Sokolovin alun perin postikortteina julkaistut värivesivärit. Kirjakuvituksena Sokolovin mustavalkoisia vesivärejä käytettiin ensimmäisen kerran Moskovan Pechatnik-kustantamon Gogolin kuvitetuissa teoksissa vuosina 1911-1912. Vuonna 1947 Sokolovin 25 piirustusta toistettiin erillisillä arkeilla Goslitizdat-sarjassa "Venäjän klassinen kirjallisuus" julkaistussa painoksessa.
  • Kiertelevä taidemaalari V. E. Makovsky maalasi akvarelleja "Kuolleiden sielujen" teemoilla vuosina 1901-1902, eikä hänen ollut tarkoitus kuvitella teoksiaan. Toisin kuin Boklevsky, joka piti parempana sankarien " muotokuvia ", Makovskin teoksia hallitsevat monihahmoiset sommittelut ja maisemat ; aidosti uudelleen luodut sisätilat ovat erittäin tärkeitä . Makovskin teokset julkaistiin vuonna 1902 "Ihmisten hyvyyden" painoksessa, sitten vuonna 1948 (toistettiin 25 akvarellia) ja vuonna 1952 (neljä arkkia piirroksia) Goslitizdatin julkaisuissa.
  • Pietari kustantaja A.F. Marx toteutti vuonna 1901 Dead Soulsin kuvitetun painoksen, jonka valmisteluun osallistui suuri joukko taiteilijoita P. P. Gnedichin ja M. M. Dalkevichin johdolla : maisemia esittivät N. N. Bazhin ja N. N. Khokhryakhov , arjen kohtaukset - V. A. Andreev , A. F. Afanasiev , V. I. Bystrenin , M. M. Dalkevich , F. S. Kozachinsky , I. K. Mankovsky, N. V. Pirogov, E P. Samokish-Sudkovskaya , nimikirjaimet ja vinjetit - N. S. Vuoden 1901 painokseen tehtiin kaikkiaan 365 kuvitusta päätteillä ja vinjeteillä - 560, joista 10 kuvitusta kopioitiin syväpainolla ja painettiin erillisille arkeille, loput sijoitettiin tekstiin ja painettiin autotype-tekniikalla. Marx käytti huomattavan summan, noin 7 000 ruplaa, hankkiakseen taiteilijoilta käyttöoikeudet kuvitusalkuperäisiin. Tämä painos toistettiin vasta vuonna 2010, vain joitain piirustuksia siitä käytettiin Bulgarian versiossa 1950. Vuonna 2010 Vita Nova -kustantamo julkaisi kirjan, jossa toistettiin täydellinen kuvasarja (365 piirustusta) A. F. Marxin painoksesta. Kirjan liitteessä - Pietarin taidekriitikon D. Ya. Severyukhinin kirjoittama historiallinen ja analyyttinen essee Gogolin runon kuvituksesta 1800-luvulla .
  • Vuoden 1909 painoksen, jonka toteutti I. D. Sytin, kuvittivat Z. Pichugin ja S. Yaguzhinsky, joiden teokset eivät vaikuttaneet merkittävästi Gogolin runon ikonografiaan.
  • Vuosina 1923-1925 Marc Chagall loi sarjan etsauksia, jotka on omistettu kuolleille sieluille. Chagallin kuvitettua runon ranskalaista painosta ei koskaan ilmestynyt. Vuonna 1927 taiteilija lahjoitti teokset Tretjakovin galleriaan , jossa niitä oli ajoittain esillä. Runon teksti ja kuvitukset yhdistettiin vasta vuonna 2004 julkaisussa "N. V. Gogol "Kuolleet sielut. Kuvitukset: Marc Chagall."" ISBN 5-9582-0009-7 .
  • Vuonna 1953 RSFSR :n opetusministeriön valtion lastenkirjallisuuden kustantamo julkaisi runon, jossa oli taiteilija A. M. Laptevin 167 piirustusta. Näitä piirroksia käytettiin tämän kirjan myöhemmissä uusintapainoksissa [20]
  • Vuonna 1981 Khudozhestvennaya Literatura -kustantamo julkaisi Kuolleet sielut (teksti painettiin N. V. Gogolin julkaisun mukaan. Kokoelmat kuusi osaa, vol. 5. M. Goslitizdat, 1959) V. Gorjajevin kuvituksella.
  • Vuonna 2013 Vita Nova -kustantamo julkaisi runon Moskovan graafikon, kuuluisan sarjakuvapiirtäjän S. A. Alimovin kuvituksella.

Chagall aloitti "Dead Souls" -kuvitustyön vuonna 1923 täyttäen ranskalaisen marchandin ja kustantajan Ambroise Vollardin tilauksen. Koko painos painettiin vuonna 1927.

Kirja, jonka A. Mongo on kääntänyt Gogolin tekstistä ranskaksi ja kuvittanut Chagall, julkaistiin Pariisissa vasta vuonna 1948, lähes kymmenen vuotta Vollardin kuoleman jälkeen, toisen erinomaisen ranskalaisen kustantajan, Eugene Theriaden [21] ponnistelujen ansiosta .

Käännökset

Runo "Dead Souls" alkoi saada kansainvälistä mainetta kirjailijan elämän aikana. Useissa tapauksissa julkaistiin ensimmäisen kerran käännöksiä romaanin katkelmista tai yksittäisistä luvuista. Vuonna 1846 Saksankielinen käännös F. Lobensteinin " Die toten Seelen " julkaistiin Leipzigissä (uudelleenpainos 1871, 1881, 1920), vuonna 1913 julkaistiin toinen käännös otsikolla " Paul Tschitchikow's Irrfahrten oder Die toten Seelen ". Kolme vuotta ensimmäisen saksankielisen käännöksen jälkeen ilmestyi K. Havlichka-Borovskyn tšekkiläinen käännös (1849). Anonyymi käännös « Kotielämä Venäjällä. Venäläisen aatelisen kirjoittama " julkaistiin englanniksi Lontoossa vuonna 1854 . Amerikan Yhdysvalloissa runo julkaistiin ensimmäisen kerran I. Hapgoodin käännöksenä vuonna 1886 otsikolla " Tchitchikoffin matkat tai kuolleet sielut " (uusipainotettu Lontoossa vuonna 1887). Myöhemmin otsikolla " Dead souls " julkaistiin erilaisia ​​käännöksiä Lontoossa (1887, 1893, 1915, 1929, 1930, 1931, 1943) ja New Yorkissa (1916, 1936, 1937); toisinaan romaani painettiin nimellä Tšitšikovin matkat; tai "Kotielämä Venäjällä " (New York, 1942) tai " Kuolleet sielut. Chichikovin matka eli kotielämä Venäjällä " (New York, 1944). Bulgariankielinen ote julkaistiin vuonna 1858. Ensimmäinen ranskankielinen käännös julkaistiin vuonna 1859. [22] .

Ensimmäinen puolalainen käännös näistä kahdesta luvusta ilmestyi vuonna 1844 Józef Kraszewskin Atheneum - lehdessä . Z. Velgoskyn vuonna 1867 julkaistu käännös kärsi useista puutteista. Täydellinen kirjallinen käännös Vladislav Bronevskyn romaanista julkaistiin vuonna 1927.

Ivan Franko teki ensimmäisen käännöksen runon ensimmäisestä osasta ukrainaksi vuonna 1882. Vuonna 1934 sen käänsi Grigory Kosynka (toimittanut V. Podmogilny), vuonna 1935 julkaisi käännöksen toimittajina A. Khutoryan, F. Gavrish, M. Shcherbak (runon kaksi osaa). Vuonna 1948 käännös julkaistiin K. Shmygovskyn toimituksella, vuonna 1952 - I. Senchenkon toimituksella (runon kaksi osaa).

Ote "Nozdryov", jonka Vincas Petaris käänsi liettuaksi , julkaistiin vuonna 1904. Motejus Miskinis valmisti käännöksen ensimmäisestä osasta vuosina 1922-1923, mutta sitten sitä ei julkaistu; hänen käännöksensä julkaistiin Kaunasissa vuonna 1938, ja siitä tehtiin useita painoksia [23] .

Ensimmäinen käännös albaniaksi oli vuonna 1952 julkaistu fragmentti venäläistroikasta. Ensin julkaistiin bulgariaksi ote kahdesta kirjailijasta VII luvusta (1858), sitten neljän ensimmäisen luvun käännös (1891); Romaani julkaistiin kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran vuonna 1911 [24] .

Ensimmäisen valkovenäläisen käännöksen teki vuonna 1952 Mikhas Mashara . Myös vuonna 1990 Pavel Misko käänsi Dead Soulsin valkovenäläiseksi [25] .

Vladimir Vychegzhanin teki täydellisen käännöksen Dead Soulsista esperantoksi , ja Sezonoj julkaisi vuonna 2001 [26] .

Muokkaukset Mikhail Bulgakov

Mihail Bulgakov loi useita mukautuksia Gogolin runosta 1920- ja 30-luvuilla. Vuonna 1922 julkaistiin hänen feuilletoninsa "Tsitšikovin seikkailut ", jossa Gogolin runon sankarit päätyivät Venäjälle 1920-luvulla ja Tšitšikov teki huiman uran miljardööriksi. 1930-luvun alussa Bulgakov kirjoitti näytelmän Dead Souls , joka lavastettiin menestyksekkäästi Moskovan taideteatterissa . Sen jälkeen Ensimmäisen elokuvatehtaan johto allekirjoitti Bulgakovin kanssa sopimuksen Gogolin runoon perustuvan käsikirjoituksen kirjoittamisesta. Vaikka käsikirjoitus (nimellä " Tsitšikovin seikkailut eli kuolleet sielut ") kirjoitettiin ja tarkistettiin useita kertoja, sitä ei lavastettu.

Elokuvasovitukset ja teatterituotannot

Kuvaus

Runo on kuvattu useita kertoja.

Teatteri

Runo on esitetty monta kertaa Venäjällä. Ohjaajat kääntyvät usein M. Bulgakovin lavastettuun näytelmään , joka perustuu Gogolin samannimiseen teokseen (1932).

Opera

Rodion Shchedrinin vuonna 1976 kirjoittama ooppera Dead Souls esitettiin 7. kesäkuuta 1977 Moskovan Bolshoi-teatterissa . Ohjaus - Boris Pokrovski . Pääpuolueet : A. Voroshilo (Chichikov), L. Avdeeva (Korobochka), V. Piavko (Nozdrev), A. Maslennikov (Selifan). Kapellimestari - Juri Temirkanov , joka myöhemmin siirsi oopperan Kirov (Mariinsky) -teatteriin Leningradiin . Melodiya-yhtiö julkaisi levyn vinyylilevyillä, jonka BMG - yhtiö julkaisi myöhemmin uudelleen ulkomailla.

Katso myös

Muistiinpanot

Kommentit
  1. Neuvostoliiton koulussa ote "Troika Bird" oli pakollinen ulkoa.
Lähteet
  1. Mann Yu. V. Gogol . Lyhyt kirjallinen tietosanakirja. T. 2: Gavrilyuk - Zulfigar Shirvani. Sivu 210-218 . Elektroninen peruskirjasto "Venäläinen kirjallisuus ja kansanperinne" (1964). Haettu 2. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 28. tammikuuta 2012.
  2. Vadim Polonsky. Gogol (pääsemätön linkki) . Maailman ympäri . Yandex. Haettu 2. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 19. helmikuuta 2012. 
  3. N. V. Gogol Roomassa kesällä 1841. - P. V. Annenkov. Kirjallisia muistoja. V. I. Kuleshovin johdantoartikkeli; kommentit: A. M. Dolotova, G. G. Elizavetina, Yu. V. Mann, I. B. Pavlova. Moskova: Fiktio, 1983 (sarja kirjallisia muistelmia).
  4. Khudyakov V.V. Chichikovin ja Ostap Benderin huijaus // Kaupunki kukkivassa akaasiassa... Benders: ihmisiä, tapahtumia, faktoja / toim. V. Valavin. - Bendery: Polygraphist, 1999. - S. 83-85. — 464 s. - 3200 kappaletta.  — ISBN 5-88568-090-6 .
  5. Mann Yu.V. Elävää sielua etsimässä: "Dead Souls". Kirjoittaja - kriitikko - lukija. - M . : Kirja, 1984. - S. 7. - (Kirjojen kohtalo).
  6. Hyetso G. Mitä tapahtui Dead Soulsin toiselle osalle? // Kirjallisuuden kysymyksiä. - 1990. - Nro 7 . - S. 128-139 .
  7. "Dead Soulsin" toinen osa löytyy . podrobnosti (25. huhtikuuta 2009). Haettu 21. helmikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2020.
  8. Gogol N. V. Kuolleet sielut .
  9. N. V. Gogol. Kokoelma teoksia kahdeksassa osassa. Osa 6. S. 316
  10. kryptan mysteeri "lokakuun" alla  (pääsemätön linkki)
  11. 31.1.2014 ARKKIPAPIPIN MATTHEW KONSTANTINOVSKIN BIOLOGIA, tunnustaja N. V. GOGOL . Haettu 26. elokuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 30. heinäkuuta 2017.
  12. Kuolleet sielut. Osa 2 Arkistoitu 31. elokuuta 2017, Wayback Machine , Comments, III.
  13. Zeev Daševski. Anteeksipyyntö Chichikovilta. aika romaanissa. . Haettu 3. joulukuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 5. maaliskuuta 2021.
  14. Dmitri Bykov. Luento "Gogol. Etsimässä toista osaa"
  15. Yunost-lehti (2013, nro 04) (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 18. lokakuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 8. joulukuuta 2013. 
  16. "Putinin Venäjä: Sotši tai rintakuva", [[The Economist]] 1.2.2014 . Haettu 3. joulukuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 12. lokakuuta 2017.
  17. E. L. Nemirovsky. Kuvitetut versiot N. V. Gogolin teoksesta "Dead Souls". - CompuArt 2004, nro 1 . Haettu 31. maaliskuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 19. toukokuuta 2007.
  18. "Gogolin tyyppien albumi, joka perustuu taiteilija P. Boklevskajan piirustuksiin"
  19. E. L. Nemirovsky. Kuvitetut versiot N. V. Gogolin teoksesta "Dead Souls". - CompuArt 2004, nro 2 . Käyttöpäivä: 31. maaliskuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 24. tammikuuta 2007.
  20. Viimeisin tähän mennessä julkaistiin vuonna 2008 ( ISBN 978-5-280-03429-7 ) Khudozhestvennaya Literatura -kustantajassa otsikolla "Kuolleet sielut. Taiteilija A. Laptevin kertoma runo (liitteenä tekstikatkelmia). venäjän ja englannin kielellä sekä taiteilija P. Boklevskyn tekemiä muotokuvia Gogolin hahmoista) / Idea, kokoelma, esipuhe ja kommentit V. Modestov.
  21. Painos "Marc Chagallin kuvituksista N. V. Gogolin runoon "Kuolleet sielut"", L. V. Khmelnitskaya
  22. Yu. V. Mann. Elävää sielua etsimässä: Kuolleet sielut. Kirjoittaja - kriitikko - lukija. Moskova: Kirja, 1984 (Kirjojen kohtalo). S. 387; NV Gogolin teosten vieraille kielille tehtyjen käännösten bibliografia. Moskova: All-Union State Library of Foreign Literature, 1953, s. 51-57.
  23. V. Brio. N. V. Gogolin työ Liettuassa. — Etniset kirjalliset suhteet venäläisen kirjallisuuden tunneilla. Yhteenveto artikkeleista. Kaunas: Shviesa, 1985, s. 24, 26.
  24. Bibliografia N. V. Gogolin teosten käännöksistä vieraille kielille. Moskova: All-Union State Library of Foreign Literature, 1953, s. 51-52.
  25. Valkovenäjän kirjoitukset: 1917-1990. Mensk: Mastatskaya-kirjallisuus, 1994.
  26. Katsaus British Esperanto Magazinessa Arkistoitu 30. heinäkuuta 2017 Wayback Machinessa  (esp.)
  27. Vuoden 2019 ehdokkaat arkistoitu 7. maaliskuuta 2019 Wayback Machinessa . kultainen naamio
  28. Permin teatteri nuorille katsojille (TYUZ). "Kuolleet sielut" . Haettu 6. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 5. helmikuuta 2018.
  29. Tjumenin draamateatterin virallinen verkkosivusto . Haettu 31. tammikuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 3. huhtikuuta 2020.

Kirjallisuus

  • Aksakov K. S. Muutama sana Gogolin runosta: "Tsitšikovin seikkailut eli kuolleet sielut" - M . : 1842. - 19 s.
  • Terts A. (Sinyavsky A. D.) . Gogolin varjossa // Sobr. op. 2 osassa - M. , 1992. - T. 2. - S. 3-336. — 655 s.
  • Nabokov VV Nikolai Gogol // Luentoja venäläisestä kirjallisuudesta . - M. , 1996. - S.  31 -136. - 440 s. — ISBN 5-86712-025-2 .
  • Minyukhina E. A. Venäläisen kirjallisuuden kuvat ja teemat // Satukuvat N. V. Gogolin "Kuolleet sielut" . - Vologda: Venäjä, 1998. - S. 68-78.
  • Poltavets E. Yu. N. V. Gogolin "Dead Souls" // Kommentoidun lukemisen kokemus // Kirjallisuus koulussa: päiväkirja. - 1998. - Nro 2 . - S. 93-103 .
  • Petrova N.V. Homeroksen eeposen perinteet N. V. Gogolin runossa "Kuolleet sielut" // Kirjallisuus koulussa: päiväkirja. - 1998. - Nro 3 . - S. 22-30 .
  • Poltavets E. Yu. N. V. Gogolin "Dead Souls" // Kommentoidun lukemisen kokemus // Kirjallisuus koulussa: päiväkirja. - 1998. - Nro 3 . - S. 78-86 .
  • Poltavets E. Yu. N. V. Gogolin "Dead Souls" // Kommentoidun lukemisen kokemus // Kirjallisuus koulussa: päiväkirja. - 1998. - Nro 4 . - S. 111-121 .
  • Kondaurova I. A. Huhuilmiö N. V. Gogolin runon "Kuolleet sielut" juonissa // Filologiset tutkimukset // Saratov University Press: kokoelma nuorten tutkijoiden tieteellisiä artikkeleita. - 1998. - Numero. 1 . - S. 58-61 .
  • Andreev A.N. Nikolai Vasilyevich Gogolin elävät sielut // "Kuolleiden sielujen" käsitteestä // Venäjän kieli ja kirjallisuus: lehti. - 2001. - Nro 3 . - S. 38-53 .

Linkit